Tällaiseksi muodostui suomalainen keittiö jo 1950-luvun luvulla. Moni asia on yhä samoin. Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka
Tällaiseksi muodostui suomalainen keittiö jo 1950-luvun luvulla. Moni asia on yhä samoin. Kuva: Suomen maatalousmuseo Sarka

Keittiö oli naisen työpaikka, ja siitä haluttiin mahdollisimman tehokas. Siksi se suunniteltiin tieteellisin testein.

Kun silppuaa korianteria keittiössään työpöydän äärellä, nappaa jääkaapista kerman ja nakkaa ainekset pannuun hellalle, ei tule mieleen, että suomalainen standardikeittiö on 1940- ja 1950-luvuilla tehdyn tutkimuksen tulos. Suomen maatalousmuseon museotyöntekijä Riikka Soininen tietää, mistä suomalainen keittiö on tehty:

Kun suomalaista standardikeittiötä alettiin suunnitella 1940- ja 1950-luvuilla, mitä tutkittiin?

Työtehoseura tutki ensimmäistä kertaa koehenkilöillä, miten keittiöstä saadaan mahdollisimman tehokas ja aikaa säästävä. Tutkimuksessa otettiin kellolla aikaa, kuinka kauan ruuan valmistamisessa menee ja selvitettiin, millainen järjestys keittiössä on toimivin. Keittiötä pidettiin naisten työpaikkana, ja se suunniteltiin vain naisia varten. Kaapit ja tasotkin mitoitettiin naisten keskipituuden mukaan.

Mikä oli tärkeintä keittiöissä?

Työskentelyn piti tapahtua mahdollisimman nopeasti. Kaappien tuli olla oikealla korkeudella ja työvälineet helposti saatavilla. Tehokkuuden lisäksi keittiön piti olla hygieeninen, kaunis ja valoisa. Tyyli oli funktionalistinen, eli siihen kuuluivat isot ja selkeät pinnat. Keittiön piti olla myös tarkoituksenmukainen: jauhopaketin piti olla lähellä leipoessa ja kalusteet helppo puhdistaa.

Mikä erottaa suomalaisen keittiön ulkomaisista?

Suomalainen keittiö tulee itävaltalaisesta Frankfurtin-mallista, joten siinä on paljon samaa kuin ulkomailla. Suljettavat kaapit ja lattiassa kiinni olevat kalusteet ovat kuitenkin suomalaisen keittiön erityispiirteitä. Ennen Työtehoseuran tutkimusta oli Suomessakin avonaisia hyllyjä ja koukkuja keskieurooppalaiseen tyyliin. Suljettavat kaapit todettiin siistimmiksi, ja niihin sai mahtumaan enemmän tavaraa. Kiinteitä kalusteita sen sijaan pidettiin vaurauden merkkinä. Kuivauskaapin on suunnitellut suomalainen Maiju Gebhard. Gebhard näki Ruotsissa pöydälle asetettavia kuivaustelineitä ja sai oivalluksen, että teline olisi hyvä sijoittaa kaapin sisälle piiloon.

Mikä on säilynyt samana keittiöissä läpi vuosien?

Keittiö on edelleen kodin sydän. Suurin ero on siinä, että keittiöön on tullut uusia kodinkoneita ja halkokaappi puuhellaa varten on historiaa.

Loimaan Sarka-maatalousmuseossa on avautunut uusi, pysyvä Maatalouden aika -näyttely, jossa voi tutustua 50-luvun tyyppikeittiöön.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Pitkä reissu sai Samin karsimaan vaatteitaan, jotka mahtuvat nyt kaikki itserakennetulle rekille.

Sami Laitinen, 24, palasi äskettäin kymmenen kuukauden reissultaan Indonesiasta ja Australiasta. Matkan jälkeen hän joutui heti muuttopuuhiin, joita edelsi tavaroiden ja vaatteiden karsiminen. 

– Olen muuttamassa omaan asuntoon ja vähentänyt sen vuoksi paljon vaatteitani. Inspiraatiota sain myös reissustani. Etsin aluksi kaupoista vaaterekkiä, johon saisin vaatteeni. Mutta ne ovat yllättävän kalliita, joten päätin tehdä lopulta rekin itse, helsinkiläinen Sami kertoo.

Vaaterekkinsä raakamallin Sami sanoo nähneensä ”jossain netin syövereissä”. Loput hän suunnitteli itse, ja sen jälkeen hän suuntasi rakennusliikkeen puutavaraosastolle.

Samin mukaan kaupasta lähti kahdeksan harjanvartta, jotka maksoivat yhteensä alle 12 euroa. Vaaterekin alaosaa varten hän joutui sahaamaan varsista metrin pituisia.

Kotoa löytyivät porakone ja ruuvit, joilla hän kiinnitti harjanvarret yhteen. Apunikkaroijana hänellä oli oma isänsä, joka piteli ruuvausvaiheessa varsia pystyssä.

– Vaaterekin pituus ja leveys kannattaa suunnitella tarkkaan ja mitata kaikki etukäteen. Yksinkin sen voi rakentaa, mutta kahdestaan se on paljon helpompaa.

Kauppojen valmiit vaaterekit maksoivat ainakin 30 euroa ja ne eivät ole välttämättä kovin tukevia, mutta tämä harjanvarsista koottu rekki on yllättävän tukeva, hehkuttaa Sami Laitinen. Kuva: Sami Laitinen
Kauppojen valmiit vaaterekit maksoivat ainakin 30 euroa ja ne eivät ole välttämättä kovin tukevia, mutta tämä harjanvarsista koottu rekki on yllättävän tukeva, hehkuttaa Sami Laitinen. Kuva: Sami Laitinen

Nikkaroinnin jälkeen Sami maalasi vaaterekin, mutta hän suosittelee varsien maalaamista ennen rekin kokoamista. Hänen äitinsä Tuula julkaisi vaaterekin kuvan alkuviikosta Facebookin askarteluryhmässä, jossa se on saanut suuren suosion.

”Tämähän on ihan valmis design-tuote!”

– Tämähän on ihan valmis design-tuote, kirjoittaa esimerkiksi yksi harjanvarsirekin fani Facebookissa.

Hankolaisen Liinun idealla vanhanaikainen leikkuulauta sai uuden elämän.

Keittiökalusteisiin integroitu leikkuulauta herättää ristiriitaisia tunteita. Joillekin se on yksi keittiön luottovälineistä, toiset taas eivät suostu sitä käyttämään koskaan.

Liinu Petterson, 35, käyttää mieluusti leikkuulautaa – mutta irrallisena ja mieluiten muovisena versiona, jonka voi kuivattaa nopeasti kaapissa. Hän muutti äskettäin uuteen kotiin Hangossa, ja asunnon keittiöstä löytyi vetolaatikkoihin yhdistetty ritiläinen leikkuulauta. Se sai Liinun käsittelyssä uuden käyttötarkoituksen haarukoiden ja veitsien säilytystilana.

– En ole koskaan käyttänyt vedettävää leikkuulautaa, sillä se vain kerää kaikki muruset alleen. Keittiössäni on muutenkin vähän laatikoita, joten halusin leikkuulautatilan hyötykäyttöön ja askartelin siitä aterinlokerikon.

Vedettävän leikkuulaudan pitää olla tarpeeksi syvä, jotta Liinun idea toimii. Aluksi hän irrotti ritiläisen leikkuulaudan pois ja päällysti sen pohjalaudan dc-fix-sisustusmuovilla.  

– Kärsineen näköinen puupinta sai täysin uuden ilmeen valkoisella muovilla. Muovirullan lopun käytin kuivauskaappien uudistamiseen.

Leikkuulauta hyötykäyttöön! Kuvat: Liinu Petterson
Leikkuulauta hyötykäyttöön! Kuvat: Liinu Petterson

Me Naiset on aiemmin kertonut, että kontaktimuovin tavalla toimivalla sisustusmuovilla tuunaa helposti muun muassa keittiön tasot ja kaapistot. Muovirullan voi saada jopa kuudella eurolla.

Lue myös! Bloggaajan vinkki: allaskaapin päällystys dc-fix-muovilla

Rullan lisäksi Liinu hankki aterimille muovilokerikon, joka maksaa halvimmillaan euron. Hän ruuvasi sen neljällä ruuvilla kiinni lautaan, jotta lokerikko ei heilu reunattomassa tilassa. Viereen mahtuisi vielä toinenkin, pienempi lokerikko.

Liinun nikkarointiohjeet

  1. Leikkuulauta pois
    Kuvat: Liinu Petterson
    Kuvat: Liinu Petterson
  2. DC-fixiä pintaan; vanha luottokortti toimii kalvon suoristajana
  3. Aterinlokerikko kiinni ruuveilla
  4. Leikkuulaudan uusi ilme on valmis

Kysely

Onko keittiössäsi ulosvedettävä leikkuulauta?

Löytyykö sinulta vaatekaapin värisuora tai jokin muu järjestyssysteemi? Kuva: Shutterstock

Ota kuva tip top -kaapistasi!

Oletko sinä järjestelijöiden järjestelijä? Ovatko kirjasi ja vaatteesi järjestyksessä värisuoran mukaan? Vai oletko konmarittanut keittiön kaapit harmoniseen tilaan tai järjestänyt eteisen millintarkasti?

Me Naiset etsii Suomen siisteintä kaappia. Löytyykö se sinulta?

Nappaa kuva täydellisen siististä kaapistasi tai hyllystäsi ja lataa se alla olevaan galleriaan.  Anna kuvallesi kuvaileva otsikko ja kerro tekstikentässä, missä kuva on otettu ja miksi olet niin ylpeä näkymästä. Kuvaile myös hieman järjestysfilosofiaasi ja jätä yhteystietosi.
Ilman näitä tietoja kuvaasi ei julkaista.

Lisäys 15.8. Kilpailu on päättynyt. Voittaja on Varpu Sajasalo, Mikkeli.

Osallistu 14.8.2017 mennessä. Arvomme kaikkien yhteystietonsa jättäneiden osallistujien kesken 100 euron lahjakortin Yvette-verkkokauppaan. Se on voimassa yhden ostoskerran ajan ja voimassa vuoden loppuun.

Yvette tuo uudet, raikkaat ideat urheiluun ja vapaa-aikaan. Yhdistele asuja, liiku ja nauti!
Yvette tuo uudet, raikkaat ideat urheiluun ja vapaa-aikaan. Yhdistele asuja, liiku ja nauti!

Lähetä kuvasi!

Huutokauppatalo Hagelstam & Co:n mukaan suomalaisia kiinnostavat tällä hetkellä astioista muutaman naiskeraamikon taidonnäytteet. 

Elämän kiertokulkuun kuuluu, että vanhin polvi kuolee ja nuoremmat perivät heidän jäämistönsä. Usein siihen kuuluu ainakin yksi astiasto, joka sisältää pieniä, ehkä maalattuja, posliinisia kahvikuppeja kermakkoineen ja lautasineen.

Kysyimme huutokauppayritys Hagelstam & Co:sta, voiko mummon kukka-astiat myydä ja saako niistä ylipäänsä mitään.

Huutokauppatalon toimitusjohtaja Mia Okko-Koskisen mukaan ei ole yksiselittäistä, mistä arvokkaat astiat tunnistaa.

– Sanotaan, että venäläiset astiat ovat yleensä arvokkaita. Niitä on tietyissä emigranttiperheissä ja niin sanotuissa paremmissa perheissä.

– Arabia on suomalaisten arvostama, mutta sillä ei ole nyt kysyntää.

Esineellä voi olla Okko-Koskisen mukaan korkea arvoa, mutta jos sille ei ole kysyntää, ei hintakaan ole järin korkea.

– Kysynnän ja tarjonnan laki on aika julma.

Nyt he ovat toimitusjohtajan mukaan myyneet enemmän keraamisia kuin posliinisia astioita. Ihmiset arvostavat sitä, että astiat voi pestä koneessa. Arabian vanhat lasit eivät sitä kestä, ja esimerkiksi niiden kultaukset kärsivät tiskikoneessa.

– Nykyään kaikki myös juovat mukeista, ei kupeista.

Kokonaisia astiastoja kuitenkin ostetaan vielä mökille ja paikkoihin, joissa joutuu joka tapauksessa tiskaamaan käsin.

Naiset ovat tajunneet kahvittelun päälle

Arabian astioistakin ostetaan muutamaa sarjaa.

Tällä hetkellä kaupaksi menevät Arabian riisiposliinista valmistetutut kupit. Pieniä riisiposliinikupposia ostetaan espresson juomiseen.

Okko-Koskisen mukaan keraamikko Friedl Holzer-Kjellbergin suunnittelema astiasto miellyttää valkoiseen, selkeään ja jopa askeettisuuteen ihastuneita suomalaisia.

“Kukaan ei halua niin sanottuja mummon kuppeja.”

Toinen kuuma nimi on tällä hetkellä Ulla Procopé ja Arabian sininen suomalaistyylinen Valencia-sarja.

– Sitä ostetaan kalliilla hinnalla, Okko-Koskinen kertoo.

Myös Gunvor Olin-Grönqvistin "hieman raskaampi" 60–luvun Arabia-tuotanto kiinnostaa. Olin-Grönqvistin tuotannossa viehättävät erityisesti geometriset kuviot.

– Sellainen tuntuu olevan käyttöposliinissa pinnalla.

– Naiset ovat näköjään tajunneet tuon kahvittelun päälle, Okko-Koskinen naurahtaa viitaten siihen, että nyt hamutaan juuri naiskeraamikkojen tuotteita.

Arabian Taika tulevaisuuden juttu

Mikä on sitten tulevaisuuden juttu?

– Jos minä sen tietäisin, olisin jo rikas, Okko-Koskinen naurahtaa.

Hän kertoo, että astioidenkin kohdalla vallitsevat aina eri trendit.

– Joitain vuosia sitten kukaan ei ostanut 50- ja 60-lukua, mutta nyt ne ovat ihan pop.

Tosin jos astioita koristaa kukkakuvio, kuten perinteisesti Arabian 30–50 -lukujen kupposia tekee, ne eivät kelpaa kellekään.

– Kukaan ei halua niin sanottuja mummon kuppeja.

Täytyy seurata tiiviisti sisustus- ja vaatetrendejä, jotta saisi suuntaviivaa siitä, millaisia astioita milloinkin halutaan.

Ainoastaan suomalaiset taidelasit myyvät ajasta riippumatta.

Toimitusjohtaja kuitenkin povaa, että Arabian uudet sarjat, kuten Taika, voivat olla tulevaisuudessa kuumaa kamaa. Siihen voi hänen mukaansa vierähtää kuitenkin 10–50 vuotta.

Okko-Koskinen moittii nykyajan kertakäyttökulttuuria: mennään ostamaan Ikeasta uudet astiat ja huonekalut ja heitetään vanhat pois, jos ne eivät enää miellytä.

– Me yritämme potkia tätä vastaan, nainen virkkoo.