Arton kämppiksen Iiriksen mielestä on ehdottoman tärkeää, että kommuunissa on hyvä porukka. ”Meillä on ovet kiinni silloin, kun haluaa, mutta on kiva tulla juttuun ihmisten kanssa, joiden kanssa asuu.” Kuvat: Teemu Kuusimurto ja Piia Arnould

Arto Sivonen perusti kommuunin ja sai elämäänsä lisää luksusta. Seija Kosunen taas valitsi parisuhteessakin yksin asumisen.

Kun avaa oven etelähelsinkiläiseen kommuuniin, edessä avautuu heti valtava eteinen ja sen seitsemän ovea. Yksi ovista vie keittiöön, yksi parvekkeelle ja loput viisi makuuhuoneisiin.

Asunnossa on tilan tuntua myös ylöspäin: huonekorkeus on huimat neljä metriä. Avara tunnelma jatkuu parvekkeella, josta näkee suoraan merelle.

Keittiössä tunnelma on kotoisa kuin Frendit-sarjassa. Lattialle on levitetty elegantti villamatto, ja katossa roikkuu syntymäpäivien jäljiltä mansikkakuvioinen lippuviiri.

– Pieneen vuokrakämppään ei ole enää paluuta. Näin saa elämään paljon enemmän luksusta, sanoo kimppakämpän päävuokralainen Arto Sivonen.

Parisataaneliöisen asunnon jakavat neljä aikuista ja Arton 11-vuotias Liina-tytär. Jokainen asukkaista saisi huoneensa hinnalla myös pienen yksiön, mutta täällä saa tilaa, seuraa, merinäköalan ja kylpyammeen.

Vaikka luksus kuulostaa kadehdittavalta, aikuisten kimppakämpät ovat Suomessa vielä harvinaisia. Sen sijaan yksinasuvien määrä on kasvanut vuodesta toiseen tasaisesti: Tilastokeskuksen mukaan määrä on 1960-luvulta yli viisinkertaistunut ja vuonna 2014 yhden hengen talouksia oli lähes 1,1 miljoonaa.

Monen mielikuvissa kommuunissa elävät vain rahaa säästävät opiskelijat tai vannoutuneet yhteisöasujat. Usein kimppakämppä onkin vain välivaihe ennen omaan rauhaan asettumista. Yhä useampi on kuitenkin alkanut kiinnostua yhteisöasumisesta, ja sen povataan yleistyvän, kun väestö vanhenee, ydinperheen merkitys vähenee, kasvukeskuksissa asuminen on yhä kalliimpaa ja työelämän epävarmuuden takia omistusasuminen pankkilainoineen kiinnostaa yhä harvempia. Samaan aikaan asumiseen kaivataan uusia vaihtoehtoja: yhä yksilöllisempiä ja ekologisempia ratkaisuja. Asenteetkin ovat alkaneet hiljalleen muuttua.

Arto Sivoselle on tärkeää, että koti on avara, eläminen on vaivatonta ja palvelut lähellä.

– Olen keskusta-asuja. Arvostan tosi paljon sitä, että matkaan ei mene aikaa ja voin hetken mielijohteesta käydä vaikka leffassa, kaupassa tai kahvilassa.

Äänet tuovat turvaa

Tämä kommuuni on ollut pystyssä vasta vuoden, mutta ajatus yhdessä asumisesta oli kypsynyt Arton mielessä jo kauan. Edellisestä kodistaan hän alivuokrasi yhtä ylimääräistä huonetta. Se osoittautui hauskaksi, ja kun asunnosta piti lähteä, pieni kämppä ei houkutellut.

Arto alkoi etsiä isoa vuokra-asuntoa ja ihastui nykyiseen kotiinsa ensisilmäyksellä. Se oli isoin ja hienoin kaikista.

Arto päätti vuokrata ison asunnon yksin ja sen jälkeen alivuokrata muita huoneita.

– Totta kai se pelotti. Otin ihan hullun riskin, Arto sanoo.

Riskin siksi, että aikuisten kimppakämpät ovat Suomessa harvinaisia ja moni muuttaa kommuuniin vain, koska haluaa säästää rahaa.

– Ja tämähän ei ole halpa. Moni oli ensin tosi kiinnostunut, mutta kun he kuulivat hinnan, suurin osa pelästyi. Moni mietti, että minähän saan samalla rahalla oman kämpän.

”Se, että on ihmisiä ja ääniä, luo turvallisuutta niin lapselle kuin aikuisellekin.”

Arton mukana kommuuniin muutti hänen tyttärensä. Arto uskoo, että kommuuni voi olla lapselle jopa parempi kuin perinteinen tapa asua.

– Vanhempana mietin tietysti, mikä on lapselle hyväksi. Ehdottomasti se, että hän tapaa erilaisia ihmisiä mahdollisimman paljon. Se, että on ihmisiä ja ääniä, luo turvallisuutta niin lapselle kuin aikuisellekin.

 


11-vuotias Liina on viihtynyt kommuunissa hyvin. ”On kiva, että täällä on vähän enemmän elämää kuin jos asuisi yksin.”

 

Arto uskoo, että kimppakämppä sopii lähes millaiselle ihmiselle tahansa. Ainoa ehto on se, että ihmisiä täytyy sietää.

– Jos haluaa täyshiljaisuutta, ei onnistu. Ei meillä jatkuvia bailuja ole, mutta vieraita voi tulla kylään. Kaikille ihmisille se ei ole mitenkään itsestään selvää, Arto sanoo.

65 hengen kattaus

Jääkaapin ovessa ei näy listaa siivousvuoroista – niitä ei ole. Kun pölyä alkaa kertyä nurkkiin, joku huikkaa kommuunin Facebook-ryhmässä, että voisi muuten siivota. Järjestely toimii, koska kaikki haluavat pitää huolta asunnosta.

Porukalla on vain yksi sääntö: kun kutsuu paljon ihmisiä kylään, on hyvä ilmoittaa etukäteen. Sunnuntaisin keittiössä saattaakin pyöriä viisitoista ihmistä kokkaamassa. Kun vietettiin asunnon tupareita, huoneiden väliovet avattiin ja ruokailutilaan pystytettiin 16 metriä pöytää. Sen ääressä illallisti 65 ihmistä. Jokainen toi yhden ruokalajin, ja nurkassa soitti bändi.

”Minusta on terveellistä opetella elämään erilaisten ihmisten kanssa, vaikka se ei ole kauhean helppoa.”

Artosta sosiaalisuus on yksi kimppakämpän parhaista puolista.

– Kun on iso asunto, on helppo kutsua ja majoittaa ihmisiä. Paljon sosiaalisempaahan tämä on monessa suhteessa.

– Täällä tutustuu myös muiden kavereihin, ja maailma laajenee moninkertaisesti. Minusta on terveellistä opetella elämään erilaisten ihmisten kanssa, vaikka se ei ole kauhean helppoa.

Arto uskoo olevansa itse tavallista sosiaalisempi persoona. Hän on harrastanut sohvasurffausta ja asunnonvaihtoa ja oppinut sietämään erilaisia elämäntapoja.

Yhteiselo ärsyttääkin vain pienissä arkisissa hetkissä. Kun blenderille on aamulla jonoa tai kun joku on jättänyt tavaroita lojumaan.

– Mutta jos tuntuu vaikealta, voi painella omaan huoneeseensa. Elämää helpottaa tosi paljon, että olemme kaikki aika eri puolilla asuntoa ja meillä on tilaa hengittää. Pääsen eristäytymään ihan totaalisesti, jos haluan.

”Odotin, että olisin itse alkanut rähistä enemmän.”

Yhteisasumisessa on yllättänyt lähinnä sen helppous.

– Kyllä minä olisin jotain rähinöitä odottanut. Odotin, että olisin itse alkanut rähistä enemmän, Arto sanoo.

Kämppäkaveri Iirikselle tämä on yksiöiden jälkeen ensimmäinen asunto, jonka hän jakaa jonkun kanssa. Hänestä on ollut hassua huomata, miten samanlaista rytmiä kaikki elävät.

– Kaikki pelottelivat minua etukäteen. Aijai, kimppakämppä, siellä on sitten karvoja suihkussa. Välillä on, mutta niin olisi silloinkin, jos asuisi yksin.

– Olen viihtynyt tosi hyvin. Minusta oli ihanaa muuttaa pois yksiöstä. On kivempi asua porukalla.

Iiris nauttii eniten tilasta ja elämästä. Keittiössä törmätään aamuisin ja iltaisin, juodaan kahvit ja vaihdetaan kuulumisia.

– Niin pysyy itsekin paremmissa fiiliksissä koko ajan.

Vaihtoehto palvelutalolle

Koti on monelle suomalaiselle pyhä asia, ja omasta tilasta pidetään kiinni. Arto uskoo silti, että yhteisöasumisesta tulee yhä suositumpaa. Muutos tapahtuu vain hitaasti.

– Ihmiset ovat kiintyneitä omaan rauhaan ja peloissaan. Ajatellaan, että jos näyttäydyn verkkareissa kaikille, se ei ole kauhean hyvä juttu. Rentous puuttuu.

Hän uskoo, että uusi ikäluokka on erilainen: Nuoremmat eivät enää ajattele, että kaikki pitäisi omistaa itse. Oma auto ei ole välttämätön, ja mökille ei ole pakko päästä joka viikonloppu.

”Ajatellaan, että jos näyttäydyn verkkareissa kaikille, se ei ole kauhean hyvä juttu.”

Arto uskoo, että yhteisöllistä asumista tarvitsisivat erityisesti ikääntyvät. Viime vuonna tilastoihin ilmestyi yli 10 000 yli 65-vuotiasta yksinasujaa lisää.

Yhdessä asuminen voisi helpottaa yksinäisyyttä ja vastata avuntarpeeseen.

– On paljon yksinäisyyttä. Monilla vanhemmilla ihmisillä ei ole perhettä tai perhe asuu kaukana. Vaihtoehto on mennä palvelutaloon, Arto sanoo.

– Näin ihmiset voisivat elää mielekästä elämää loppuun asti. Apuakin voisi yhdistää sen sijaan, että juostaan talosta toiseen.

Arto on miettinyt asiaa siksikin, että hänen oma äitinsä asuu yksin isossa omakotitalossa. Arton mielestä neliöihin mahtuisi pari vuokralaista.

– On aika paljon vanhoja ihmisiä, joilla ei ole ketään suostuttelemassa. On vähän liikaa vaadittu, että he lähtisivät itse someen huutelemaan, että muutatteko minun kanssani yksiin.

Arkistumisen pelko

Seija Kosunen, 67, ei huutele. Hän on asunut yksin suurimman osan aikuiselämästään eikä kaipaa tilanteeseen muutosta.

– Yksin asumiseen liitetään usein yksinäisyys, ja monille se on tottakin. Mutta on paljon ihmisiä, jotka haluavat asua yksin, Seija sanoo.

Seija teki valintansa jo kauan sitten. Hän on ollut kahdesti naimisissa ja asunut yhdessä kummankin aviomiehensä kanssa: ensimmäisen kanssa pari vuotta, toisen reilut neljä. Se riitti.

 


Seija ei muuttanut yhteen poikansa isän kanssa, koska halusi pitää hänet mielenkiintoisena. ”Ja sellaisena hän on pysynyt. Joka vuosi hän tuo minulle mustikat ja rakastaa tekojensa kautta.”

 

Kun Seija päätti myöhemmin hankkia lapsen, hän sanoi tulevalle isälle, ettei mene enää kolmatta kertaa naimisiin. Yksi syy oli se, ettei Seija halunnut arkistaa suhdetta. Kahden päättyneen avioliiton jälkeen hän tunsi myös pelkoa.

– Halusin pitää hänet sellaisena ihanana runomiehenä, mielenkiintoisena. En halunnut haalistaa sitä. Pelkäsin, että yhdessä asuminen johtaisi siihen, että suhde muuttuu vaikeaksi ja päättyy eroon.

Seija teki pojan isän kanssa yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Seija oli virallisesti yksinhuoltaja, mutta poikaa kasvatettiin yhdessä. Kun poika oli pieni ja kärsi koliikista, isä kävi pari kertaa viikossa auttamassa pojan hoidossa.

– Kutsuimme sitä yya-sopimukseksi, Seija naurahtaa.

– Hän on suuresti vapautta rakastava mies, ja minä olen suuresti vapautta rakastava nainen. En ymmärrä, miksi ihmiset arvostavat parisuhdetta niin paljon. Minulla on kokemusta siitä, joten voin sanoa, että se ei ole hirveän mielenkiintoista verrattuna vapauteen.

”Halusin pitää hänet sellaisena ihanana runomiehenä, mielenkiintoisena.”

Seijalla on monta selitystä sille, miksi yksin asujien määrä kasvaa koko ajan. Kun elämä on hektistä, oman rauhan tarve lisääntyy. Lisäksi vanhat moraalinormit löystyvät. On muitakin tapoja elää kuin avo- tai avioliitto.

Myös pidentynyt elinikä ja leskeksi jääminen lisäävät yksinasujien määrää.

– Emme ole enää niin paljon kirkon talutusnuorassa kuin aiemmin. Naiset ovat itsenäistyneet ja taloudellinen tilanne on parantunut. Ennen oli pakko mennä naimisiin, jotta sai arvostusta, ja myös taloudellisten syiden vuoksi.

Rauha ajatella

Seija asuu helsinkiläiskolmiossa, jonka hän osti yksin vuonna 1989, kun poika oli kaksivuotias. Vaikka palvelut ovat lähellä, keittiön ikkunasta näkyy mäntymetsä ja laakea kallio.

Seijan eläke riittää neliöiden maksamiseen hyvin, sillä hän ehti maksaa lainan pois jo työelämässä ollessaan. Poika on muuttanut kotoa vuosia sitten, ja nyt Seija nauttii rauhasta. Hän on aina ollut sosiaalinen mutta kaivannut vastapainoksi aikaa olla ja ajatella.

– Jonkun mielestä se on ehkä itsekästä. Minun luonteelleni se sopii. Saan olla niin siisti kuin haluan tai olla olematta.

– Kun asuu toisen kanssa, pitää tehdä kompromisseja ja hyväksyä toisen epämääräinenkin käyttäytyminen.

Seija nauttii myös siitä, että yksin asuessa kotia saa laittaa juuri niin kuin haluaa. Kukaan muu ei ole sotkemassa, jättämässä kaapinovia auki tai huudattamassa televisiota.

– Kun tulen kotiin, kukaan ei melua. Täällä on juuri sellainen rauha kuin haluan, ja voin keskittyä omiin asioihini.

– Maailma on nykyään hirveän meluisa ja stressaava. Kaikki pitäisi tehdä nopeasti ja tehokkaasti. Ihminen väsyy siihen. On helpompi rentoutua ja kerätä voimia, kun on yksin.

”Kun asuu toisen kanssa, pitää tehdä kompromisseja ja hyväksyä toisen epämääräinenkin käyttäytyminen.”

Seijaa ei harmita yksin asumisessa juuri mikään, mutta hän tietää, että pienituloisilla yksinasujilla on usein tiukkaa. Yksiöt maksavat suhteessa enemmän kuin kaksiot tai kolmiot, ja yhden hengen taloudessa kukaan ei jaa kuluja.

Joskus on tietysti yksinäistäkin. Kun poika oli murrosiän kynnyksellä, Seija toivoi, että kotona olisi ollut mies, joka katsoisi vähän pojan perään.

– Nykyään en näe tässä huonoja puolia, mutta kun vanhenen ja raihnaistun, tilanne voi muuttua.

Seija tietää, ettei yksin asuminen ehkä ole ikuisesti mahdollista. Siksi hän pitää silmällä lähistölle valmistuvan senioritalon rakennustöitä ja on miettinyt, voisiko joskus asua esimerkiksi pari vuotta nuoremman siskonsa kanssa.

– Yksi hoitaja kävisi vaihtamassa vaipat ja tuomassa ruokaa. Molemmilla pitäisi kuitenkin olla oma huone ja mieluummin kaksi vessaa, Seija naurahtaa.

Palvelutalossa asumista hän ei halua vielä murehtia. Jos vanhenemista alkaa liikaa miettiä, se pelottaa vähän.

– Eihän kukaan kaipaa sitä, että oma toimintakyky heikkenee ja joutuu toisten armoille. En minä ainakaan, Seija sanoo.

Kynnys lähteä tästä kodista on korkea. Uudessa pitäisi olla hissi ja vähintään yhtä kaunis maisema kuin nykyisessä.

– Jos en löydä vanhuuden asuntoa, josta näkyy puita ja taivasta, pysyn tässä niin kauan kuin elän ja hengitän. Ja jaksan kiivetä kolmanteen kerrokseen.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Haave omasta tuvasta

Omakotitalo on tavoiteasunto yli puolelle (56 %) suomalaisista, kun todellisuudessa omakotitalossa asuu vajaat 40 prosenttia. Kerrostalossa haluaisi asua noin viidennes ja rivitalossa kuudennes suomalaisista.

Yksin asuminen yleistyy jatkuvasti: jo yli 42 % Suomen kotitalouksista on sinkkujen.

Yli 70 % suomalaisista asuu omistusasunnossa. Vuokra-asunnossa asuu joka neljäs suomalainen. Nuorilla aikuisilla vuokra-asuminen on yleisempää.

Kalleinta asuminen on tuoreen tutkimuksen mukaan Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Porvoossa. Halvinta asuminen on Raumalla, Kouvolassa, Kotkassa ja Porissa.

Asumismenojen (muun muassa korjauskulut, korot, öljy, sähkö, vuokrat) ennustetaan nousevan tulevaisuudessakin nopeammin kuin tulojen: keskimäärin 2,8 % vuodessa 2016–2018. Omistusasuminen kerrostalossa nousee vuodessa keskimäärin 3,2 %, vuokra-asuminen 2,7 % ja omakotiasuminen 2,3 %.

Helsingissä 60 neliön omistusasunnossa asuminen vie keskituloisen nettotuloista lähes 60 prosenttia, Raumalla alle 30 prosenttia.

60 neliön vuokra-asunto maksaa Raumalla reilut 600 euroa kuussa, Helsingissä keskimäärin yli 1 000 euroa.

Yli 60 prosenttia vuokralla asuvista suomalaisista saa asumistukea.

Lähteet: Asumismenot 2016 -tutkimus, Pellervon taloustutkimus ja Suomen kiinteistöliitto, Tilastokeskus, Helsingin Sanomat.

Kukapa olisi muinoin uskonut, että heinäseipäistä tulee sisustajien suosikkeja?

”Mistä voisi ostaa heinäseipäitä sisustuskäyttöön?” Tähän kysymykseen törmää usein Facebookin askartelupalstoilla.

Heinäseipäillä sisustaminen on edelleen suosittua, vaikka rompekauppias Väinö Romppanen arvioi kolme vuotta sitten Ylen haastattelussa heinäseipäiden kysynnän saavuttaneen jo lakipisteensä.

Tällä hetkellä seipään hintahaarukka on 3–5 euroa.

Moni puhdistaa seipäät ainakin vedellä ennen käyttöä. Sen jälkeen vain mielikuvitus on rajana – kolme sisustajaa esittelee oman heinäseiväsrakennelmansa:

  1. Tikkaat

    Saija Tikanoja: ”Ostin sisustustikkaiden seipäät kirpparilta. Tikkaisiin taisi mennä kolme seivästä. Sahasin pätkät omalla pihalla ja laitoin ruuvit seipäiden läpi. Mies ihmetteli vieressä, ettei projekti onnistuisi, varsinkin kun ensimmäistä kapulaa tehdessä sahasin sormeeni.Mutta ihan itse tein, alusta loppuun.”

     

  2. Sängynpääty

    Sanna Tuunanen: ”Sain heinäseipäät ex-poikaystävältä, joka myös auttoi sängynpäädyn teossa. Suunnittelin itse mallin: heinäseipäät on ruuvattu kahteen lautaan, jotka ovat päädyn takapuolella ja pääty on seinässä kiinni kuudella ruuvilla. Sen jälkeen maalasin sängynpäädyn kertaalleen vain etupuolelta ja kiinnitin siihen itsetekemäni valot.”

     

  3. Hylly

    Linda Huttunen: ”Ostin kaveriltani Iisalmessa kasan heinäseipäitä neljän euron kappalehintaan. Mietin, mitä voisin niistä tehdä. Tykkään tehdä kaikenlaista käsilläni. Mies toi töistä nuo laatikot, ja siitä syntyi idea laatikoista hyllyinä.”

Lähetä oma sisustuskuvasi!

Mitä sinä olet tehnyt heinäseipäistä?

Jaa ideasi ja piristä muiden päivää lataamalla kuvasi alla olevaan kuvagalleriaan.

Ikean huonekaluista voi muokata näyttävämpiä pienillä lisäyksillä.

Hakusessa suhteellisen edulliset, nätit ja siistit huonekalut? Nokka kääntyy silloin usein kohti Ikeaa. Simppeli sisustus on helppo toteuttaa yksinkertaisilla huonekaluilla, mutta koko kodin täyttäminen Ikean tavaroilla voi hiukan tylsistyttää, kun naapurillakin on ne ihan samat pöydät ja lipastot.

BuzzFeedin mukaan Ikean huonekaluja voi pienillä viilauksilla päivittää näyttäviksi – ja jopa kalliin näköisiksi. Ei tarvita muuta kuin askarteluintoa ja pieniä hankintoja, joilla saa tehtyä ihmeitä.

Kokosimme 6 vinkkiä, miten Ikean huonekaluja voi piristää näppärästi ja nopeasti:

1. Marmorikuviota kontaktimuovilla

Tästä ei pöytien ja tasojen päivittäminen muutu enää helpommaksi! Esimerkiksi tavallisesta kahvipöydästä saa äkkiä näyttävän, kun sen päällystää marmorikuvioisella kontaktimuovilla – ja lopputulos on yllättävän hieno. Kontaktimuovirulla maksaa vain muutamia euroja, ja niitä löytyy monista rautakaupoista ja askarteluliikkeistä.

2. Yksityiskohtien tai runkojen maalaaminen

Koska useat Ikean huonekalut ovat yksivärisiä, ne saattavat tuntua hieman tylsiltäkin. Jos uusi väri houkuttelee, ei koko huonekalua tarvitse upottaa maaliin: jo pelkästään yksityiskohtien maalaus tekee kummia. Esimerkiksi kultaisella maalilla hyllykkö tai sängyn runko muuttuu näyttävän kiiltäväksi ja yksilöllisen näköiseksi. Maalauksen voi hoitaa myös spraymaaleilla, jolloin homma tulee valmiiksi alta aikayksikön.

 

 

#ikeahack for the win. #beforeandafter #thankswill

Henkilön Kayleigh Walker (@kwalker3263) jakama julkaisu

3. Uudet kahvat lipastoihin

Sisustuksesta saa nopeasti oman näköisen, kun lipastoihin lisää tai vaihtaa haluamansa kahvat. Erilaisia kahvoja ja nuppeja voi askarrella itse tai ostaa ihan tavallisista tavarataloista. Myös nahasta, jota voi leikellä vaikkapa vanhasta vyöstä, saa yksinkertaiseen lipastoon täysin uuden ilmeen.

4. Kärrystä näppärä baarihylly

Ikeasta saa monia erilaisia pyörällisiä kärryjä, joista useimmat on tarkoitettu pesuhuoneeseen. Kärrystä saa kuitenkin myös baarihyllyn, jonka eri tasoille voi laittaa lasit, pullot ja vaikkapa jääpalakulhon. Jos väri ei miellytä, esimerkiksi mattaisella spraymaalilla saa kärrystä keittiön tai olohuoneen sisustukseen sopivan.

5. Tapetti uusiokäyttöön

Tapetilla voi tuunata seinien lisäksi myös huonekaluja. Jos maalaaminen ei innosta, tapetoimalla saa esimerkiksi lipastojen laatikoihin uutta väriä. Erityisesti silloin, kun erilaiset kuviot sisustuksessa kiinnostavat, tapetti on maalia huomattavasti helpompi tapa saada niitä aikaan.

 

Not completely finished yet since I need to put in the handles (probably rope or maybe leather, I'm not sure yet), but it does look rather nice. The wallpaper is only on the front part, I left the rest of the boxes bare (they have a nice maple wood color anyway). I might need to put extra strong tape on the bottom and on the sides to make sure the paper doesn't peel off. So, rope or brown leather for the handles? I might be able to find an old belt or something, as for the rope, I'm pretty sure I can manage something as well, I have at least 50 yards of thick beige string that I used in my last flat to make a cat tree put of a stupid pillar that was standing right in the middle of my living room ^^ it's nowhere thick enough for a rope but I could braid it? #ikeahack #ikeahacks #ikeahackers #expedit #expedithack #ikeaexpedit #ikealove #ikealovers #diyikea #ikeadiy #diydresser

Henkilön Vanessa du Frat (@nessdufrat) jakama julkaisu

6. Suosikkikukkapurkeista lampuiksi

Lampunvarjostimia suunnitellessa vain mielikuvitus on todellakin rajana. Ikean suositut valkoiset pitsikuvioiset kukkapurkit muuntuvat myös kauniiksi lampuiksi. Sopivan kokoinen reikä pohjassa riittää, ja upouudet valaisimet ovat valmiit.

 

The #diy_challenge is asking us to show our Lieblingsdeko (favourite decoration item) today. I am using the chance to combine it with day 2 (favourite DIY) which I missed. The lamp made from IKEA flower pots is one of my favourite DIYs AND it is very decorative. If you want to know how we did it have a look on the #veronicard blog. #linkinbio (We = I had husband-help on this one. Teamwork.) #handwerken #diyblog #diyblogger #diyblogger_at #handmade #welovehandmade #ikea #ikeahack #deko #decoration #interior #homeandliving #white #austrianblogger #viennablogger #mompreneur #teamwork #creditwherecreditisdue #doityourself #getcrafty #schönerwohnen #selbermachen #skurar #lamp #tutorial The #diy_challenge was initiated by @lindaloves.de and @madmoisellcom

Henkilön VlikeVeronika (@vlikeveronika) jakama julkaisu

 

Mikä on keittiönsä siistinä pitävien ihmisten salaisuus?

Onko tiskipöytäsi aina täynnä tiskejä vai kiiltääkö se tyhjänä puhtauttaan?

Keittiön siisteys jakaa helposti kahteen leiriin. Toiset eivät voi mennä nukkumaan, jos tiskipöydällä on kaaos – toiset taas ajattelevat, että maailmassa on paljon tärkeämpääkin tekemistä kuin keittiön kiillottaminen. Sekasotku keittiössä ei haittaa jälkimmäisiä, eihän kukaan oleskele siellä tuntikausia. No eipä! Toiset viettävät, ja kyllä se sotku vaan haittaa.
Lue myös! 20 asiaa, joita teemme paljon mieluummin kuin siivoamme

Jos jatkuva putsaaminen ei kuulu lempihommiisi, kannattaa ottaa käyttöön keittiöammattilaisten vinkit. Niistä kertovat Kitchn- ja Apartment therapy -sivustot.

1. Tiskiallas kiiltämään

Tämä koulun kotitaloustunneilta tuttu opetus on jäänyt monen mieleen: siisti tiskiallas tekee puhtaan keittiön. Samasta yksityiskohdasta jo isoäitimme pitivät huolta. Tiskialtaan puhtaudella tarkoitetaan paljon muutakin kuin vain tiskien pesua; roskat pois altaasta ja pinnat puhtaiksi hanaa myöten.

Pienestä roskasta altaassa kasvaa nopeasti iso tukos ja pienestä laikusta pöydällä suurempi tahra. Siivouksen jälkeen puhtaina kiiltäville tasoille ei raaskikaan jättää tiskejä, vaan ne haluaa siivota heti pois tieltä.

2. Mise en place haltuun!

Ranskankielinen termi mise en place on tuttu monelle kulinaristille. Huippukokeilla misauslista tarkoittaa annosten esivalmistelua. Sama ennakointiajattelu helpottaa myös siivoamisessa.

Kokkaatko usein? Ota mise en place -asenne haltuun, eikä ruuanlaitto enää sotke keittiötäsi! Kun teet esivalmistelut hyvin, ei kaappeihin tarvitse työntyä taikinaisilla käsillä kesken kokkaamisen ja jättää tahmaisia jälkiä oviin, ripoihin sekä tasoihin. Myös siivoaminen onnistuu nopeasti, sillä mise en place -tekniikkaan kuuluu keittiötavaroiden palauttaminen heti paikoilleen ja siivoaminen yhdellä kertaa valmiiksi.

Suosittelemme! Viekö raivaustrendi naiset takaisin hellan ääreen? Ja muut uusien raivausoppaiden kiinnostavat kysymykset

3. Kannattaisiko karsia?

Vähemmän on enemmän, keittiössäkin. Jos kaaos ahdistaa, ei syy välttämättä ole vain siivouksen puutteessa. Myös liika tavaramäärä aiheuttaa epäjärjestystä. Harva tarvitsee viittä paistinpannua tai 16-osaista kattilasettiä. Jos astiat ja ruuanlaittovälineet pursuilevat ulos kaapeista, mieti karsimista ja lajittelemista parempaan järjestykseen.

4. Piilota ylimääräinen

Niin, löytyykö kaikille keittiövälineillesi paikka? Vai laitatko niitä sinne tänne, mihin ne kulloinkin mahtuvat? Jos tavaraa on liikaa, harkitse tarkkaan uusien ostamista. Tärkein järjestysvinkki on pitää enimmät keittiötavarat omilla paikoillaan hyllyissä ja laatikoissa. Mitä enemmän tavaraa saa piilotettua kaappeihin, sitä siistimmältä keittiö näyttää. Jätä näkyville vain ne muutamat useimmin käytetyt keittiövälineet.

5. Järjestä keittiösiivousbileet

Jos keittiö huutaa perinpohjaista puhdistamista, ota mise en place -tekniikka käyttöön ihan vain siivousprojektia ajatellen.

Moni kokee keittiön siivousurakan helpommaksi, kun sen hoitaa erillisenä hommana. Tee hieman etukäteisjärjestelyjä: kerää esille siivousaineet ja -välineet, laita kivaa musiikkia soimaan ja pidä keittiönsiivousbileet!

Kyllä suomalaisista nuorista on vaikka mihin. Esimerkiksi aloittamaan sohvapöytätuotannon tyhjästä.

Keväällä espoolainen Tobias Puukko, 14, pohti, mitä tekisi koulun teknisen työn tunnilla. Äiti Anne Puukko ehdotti sohvapöytää, ja poika ryhtyi innoissaan hommiin. Kun pöytä valmistui, äiti latasi siitä kuvan Facebookin sisustusryhmään. Sitä seurasi hurja suosio.

Kuva keräsi 9 500 tykkäystä ja yli 200 kommenttia. Ensin yksi ryhmäläisistä kysyi, tekisikö poika samanlaisen pöydän heillekin. Ja pian tiedusteluja alkoi tulla lisää. ”Täytyypä kysyä, kun palaa riparilta”, Anne kommentoi.

Monet kannustivat poikaa yrittäjäksi. Ripari loppui, ja Tobias päätti, että kyllähän sisustajien oli pöytiä saatava.

– Tein Puukon Pajalle Facebookiin sivut, rekisteröidyin 4H-yhdistyksen jäseneksi ja perustin 4H-yrityksen. Yritys voi toimia haluamansa ajan, ja vuodessa voi tienata yrityksen puitteissa 50–7 000 euroa. Tämä muoto sopii hyvin meille, Tobias kertoo.

Tämän pöydän Tobias teki äidilleen.
Tämän pöydän Tobias teki äidilleen.

”Meillä” Tobias tarkoittaa koko perhettään. Kun tilauksia alkoi tulla, isoveli ryhtyi liikekumppaniksi. Apua antavat myös vanhemmat, joilla on kokemusta yritystoiminnasta.

Tulevaisuudesta puhuessaan Tobias kuulostaa jo ihan ammattilaiselta.

Pieni ongelma piti kuitenkin ratkaista: ensimmäinen pöytä oli tehty koulun työvälineillä, mutta kotoa vastaavia vehkeitä ei löytynyt. Tobias päätti voittaa haasteet: osa välineistä ostettiin, ja lopulta hitsauspaikkakin löytyi.

– Pöytien jalat saamme tehdä lähialueen metallipajalla, jossa olimme työharjoittelussa, Tobias sanoo.

Nyt tuotanto on täydessä vauhdissa.
Nyt tuotanto on täydessä vauhdissa.

Tulevaisuudesta puhuessaan Tobias kuulostaa jo ihan ammattilaiselta:

– Tavoitteena on saada tehtyä hyviä tuotteita ostajille. Työtapoja kehitetään ja samalla mietitään hyviä puunhankintakanavia.