Arton kämppiksen Iiriksen mielestä on ehdottoman tärkeää, että kommuunissa on hyvä porukka. ”Meillä on ovet kiinni silloin, kun haluaa, mutta on kiva tulla juttuun ihmisten kanssa, joiden kanssa asuu.” Kuvat: Teemu Kuusimurto ja Piia Arnould

Arto Sivonen perusti kommuunin ja sai elämäänsä lisää luksusta. Seija Kosunen taas valitsi parisuhteessakin yksin asumisen.

Kun avaa oven etelähelsinkiläiseen kommuuniin, edessä avautuu heti valtava eteinen ja sen seitsemän ovea. Yksi ovista vie keittiöön, yksi parvekkeelle ja loput viisi makuuhuoneisiin.

Asunnossa on tilan tuntua myös ylöspäin: huonekorkeus on huimat neljä metriä. Avara tunnelma jatkuu parvekkeella, josta näkee suoraan merelle.

Keittiössä tunnelma on kotoisa kuin Frendit-sarjassa. Lattialle on levitetty elegantti villamatto, ja katossa roikkuu syntymäpäivien jäljiltä mansikkakuvioinen lippuviiri.

– Pieneen vuokrakämppään ei ole enää paluuta. Näin saa elämään paljon enemmän luksusta, sanoo kimppakämpän päävuokralainen Arto Sivonen.

Parisataaneliöisen asunnon jakavat neljä aikuista ja Arton 11-vuotias Liina-tytär. Jokainen asukkaista saisi huoneensa hinnalla myös pienen yksiön, mutta täällä saa tilaa, seuraa, merinäköalan ja kylpyammeen.

Vaikka luksus kuulostaa kadehdittavalta, aikuisten kimppakämpät ovat Suomessa vielä harvinaisia. Sen sijaan yksinasuvien määrä on kasvanut vuodesta toiseen tasaisesti: Tilastokeskuksen mukaan määrä on 1960-luvulta yli viisinkertaistunut ja vuonna 2014 yhden hengen talouksia oli lähes 1,1 miljoonaa.

Monen mielikuvissa kommuunissa elävät vain rahaa säästävät opiskelijat tai vannoutuneet yhteisöasujat. Usein kimppakämppä onkin vain välivaihe ennen omaan rauhaan asettumista. Yhä useampi on kuitenkin alkanut kiinnostua yhteisöasumisesta, ja sen povataan yleistyvän, kun väestö vanhenee, ydinperheen merkitys vähenee, kasvukeskuksissa asuminen on yhä kalliimpaa ja työelämän epävarmuuden takia omistusasuminen pankkilainoineen kiinnostaa yhä harvempia. Samaan aikaan asumiseen kaivataan uusia vaihtoehtoja: yhä yksilöllisempiä ja ekologisempia ratkaisuja. Asenteetkin ovat alkaneet hiljalleen muuttua.

Arto Sivoselle on tärkeää, että koti on avara, eläminen on vaivatonta ja palvelut lähellä.

– Olen keskusta-asuja. Arvostan tosi paljon sitä, että matkaan ei mene aikaa ja voin hetken mielijohteesta käydä vaikka leffassa, kaupassa tai kahvilassa.

Äänet tuovat turvaa

Tämä kommuuni on ollut pystyssä vasta vuoden, mutta ajatus yhdessä asumisesta oli kypsynyt Arton mielessä jo kauan. Edellisestä kodistaan hän alivuokrasi yhtä ylimääräistä huonetta. Se osoittautui hauskaksi, ja kun asunnosta piti lähteä, pieni kämppä ei houkutellut.

Arto alkoi etsiä isoa vuokra-asuntoa ja ihastui nykyiseen kotiinsa ensisilmäyksellä. Se oli isoin ja hienoin kaikista.

Arto päätti vuokrata ison asunnon yksin ja sen jälkeen alivuokrata muita huoneita.

– Totta kai se pelotti. Otin ihan hullun riskin, Arto sanoo.

Riskin siksi, että aikuisten kimppakämpät ovat Suomessa harvinaisia ja moni muuttaa kommuuniin vain, koska haluaa säästää rahaa.

– Ja tämähän ei ole halpa. Moni oli ensin tosi kiinnostunut, mutta kun he kuulivat hinnan, suurin osa pelästyi. Moni mietti, että minähän saan samalla rahalla oman kämpän.

”Se, että on ihmisiä ja ääniä, luo turvallisuutta niin lapselle kuin aikuisellekin.”

Arton mukana kommuuniin muutti hänen tyttärensä. Arto uskoo, että kommuuni voi olla lapselle jopa parempi kuin perinteinen tapa asua.

– Vanhempana mietin tietysti, mikä on lapselle hyväksi. Ehdottomasti se, että hän tapaa erilaisia ihmisiä mahdollisimman paljon. Se, että on ihmisiä ja ääniä, luo turvallisuutta niin lapselle kuin aikuisellekin.

 

11-vuotias Liina on viihtynyt kommuunissa hyvin. ”On kiva, että täällä on vähän enemmän elämää kuin jos asuisi yksin.”

 

Arto uskoo, että kimppakämppä sopii lähes millaiselle ihmiselle tahansa. Ainoa ehto on se, että ihmisiä täytyy sietää.

– Jos haluaa täyshiljaisuutta, ei onnistu. Ei meillä jatkuvia bailuja ole, mutta vieraita voi tulla kylään. Kaikille ihmisille se ei ole mitenkään itsestään selvää, Arto sanoo.

65 hengen kattaus

Jääkaapin ovessa ei näy listaa siivousvuoroista – niitä ei ole. Kun pölyä alkaa kertyä nurkkiin, joku huikkaa kommuunin Facebook-ryhmässä, että voisi muuten siivota. Järjestely toimii, koska kaikki haluavat pitää huolta asunnosta.

Porukalla on vain yksi sääntö: kun kutsuu paljon ihmisiä kylään, on hyvä ilmoittaa etukäteen. Sunnuntaisin keittiössä saattaakin pyöriä viisitoista ihmistä kokkaamassa. Kun vietettiin asunnon tupareita, huoneiden väliovet avattiin ja ruokailutilaan pystytettiin 16 metriä pöytää. Sen ääressä illallisti 65 ihmistä. Jokainen toi yhden ruokalajin, ja nurkassa soitti bändi.

”Minusta on terveellistä opetella elämään erilaisten ihmisten kanssa, vaikka se ei ole kauhean helppoa.”

Artosta sosiaalisuus on yksi kimppakämpän parhaista puolista.

– Kun on iso asunto, on helppo kutsua ja majoittaa ihmisiä. Paljon sosiaalisempaahan tämä on monessa suhteessa.

– Täällä tutustuu myös muiden kavereihin, ja maailma laajenee moninkertaisesti. Minusta on terveellistä opetella elämään erilaisten ihmisten kanssa, vaikka se ei ole kauhean helppoa.

Arto uskoo olevansa itse tavallista sosiaalisempi persoona. Hän on harrastanut sohvasurffausta ja asunnonvaihtoa ja oppinut sietämään erilaisia elämäntapoja.

Yhteiselo ärsyttääkin vain pienissä arkisissa hetkissä. Kun blenderille on aamulla jonoa tai kun joku on jättänyt tavaroita lojumaan.

– Mutta jos tuntuu vaikealta, voi painella omaan huoneeseensa. Elämää helpottaa tosi paljon, että olemme kaikki aika eri puolilla asuntoa ja meillä on tilaa hengittää. Pääsen eristäytymään ihan totaalisesti, jos haluan.

”Odotin, että olisin itse alkanut rähistä enemmän.”

Yhteisasumisessa on yllättänyt lähinnä sen helppous.

– Kyllä minä olisin jotain rähinöitä odottanut. Odotin, että olisin itse alkanut rähistä enemmän, Arto sanoo.

Kämppäkaveri Iirikselle tämä on yksiöiden jälkeen ensimmäinen asunto, jonka hän jakaa jonkun kanssa. Hänestä on ollut hassua huomata, miten samanlaista rytmiä kaikki elävät.

– Kaikki pelottelivat minua etukäteen. Aijai, kimppakämppä, siellä on sitten karvoja suihkussa. Välillä on, mutta niin olisi silloinkin, jos asuisi yksin.

– Olen viihtynyt tosi hyvin. Minusta oli ihanaa muuttaa pois yksiöstä. On kivempi asua porukalla.

Iiris nauttii eniten tilasta ja elämästä. Keittiössä törmätään aamuisin ja iltaisin, juodaan kahvit ja vaihdetaan kuulumisia.

– Niin pysyy itsekin paremmissa fiiliksissä koko ajan.

Vaihtoehto palvelutalolle

Koti on monelle suomalaiselle pyhä asia, ja omasta tilasta pidetään kiinni. Arto uskoo silti, että yhteisöasumisesta tulee yhä suositumpaa. Muutos tapahtuu vain hitaasti.

– Ihmiset ovat kiintyneitä omaan rauhaan ja peloissaan. Ajatellaan, että jos näyttäydyn verkkareissa kaikille, se ei ole kauhean hyvä juttu. Rentous puuttuu.

Hän uskoo, että uusi ikäluokka on erilainen: Nuoremmat eivät enää ajattele, että kaikki pitäisi omistaa itse. Oma auto ei ole välttämätön, ja mökille ei ole pakko päästä joka viikonloppu.

”Ajatellaan, että jos näyttäydyn verkkareissa kaikille, se ei ole kauhean hyvä juttu.”

Arto uskoo, että yhteisöllistä asumista tarvitsisivat erityisesti ikääntyvät. Viime vuonna tilastoihin ilmestyi yli 10 000 yli 65-vuotiasta yksinasujaa lisää.

Yhdessä asuminen voisi helpottaa yksinäisyyttä ja vastata avuntarpeeseen.

– On paljon yksinäisyyttä. Monilla vanhemmilla ihmisillä ei ole perhettä tai perhe asuu kaukana. Vaihtoehto on mennä palvelutaloon, Arto sanoo.

– Näin ihmiset voisivat elää mielekästä elämää loppuun asti. Apuakin voisi yhdistää sen sijaan, että juostaan talosta toiseen.

Arto on miettinyt asiaa siksikin, että hänen oma äitinsä asuu yksin isossa omakotitalossa. Arton mielestä neliöihin mahtuisi pari vuokralaista.

– On aika paljon vanhoja ihmisiä, joilla ei ole ketään suostuttelemassa. On vähän liikaa vaadittu, että he lähtisivät itse someen huutelemaan, että muutatteko minun kanssani yksiin.

Arkistumisen pelko

Seija Kosunen, 67, ei huutele. Hän on asunut yksin suurimman osan aikuiselämästään eikä kaipaa tilanteeseen muutosta.

– Yksin asumiseen liitetään usein yksinäisyys, ja monille se on tottakin. Mutta on paljon ihmisiä, jotka haluavat asua yksin, Seija sanoo.

Seija teki valintansa jo kauan sitten. Hän on ollut kahdesti naimisissa ja asunut yhdessä kummankin aviomiehensä kanssa: ensimmäisen kanssa pari vuotta, toisen reilut neljä. Se riitti.

 

Seija ei muuttanut yhteen poikansa isän kanssa, koska halusi pitää hänet mielenkiintoisena. ”Ja sellaisena hän on pysynyt. Joka vuosi hän tuo minulle mustikat ja rakastaa tekojensa kautta.”

 

Kun Seija päätti myöhemmin hankkia lapsen, hän sanoi tulevalle isälle, ettei mene enää kolmatta kertaa naimisiin. Yksi syy oli se, ettei Seija halunnut arkistaa suhdetta. Kahden päättyneen avioliiton jälkeen hän tunsi myös pelkoa.

– Halusin pitää hänet sellaisena ihanana runomiehenä, mielenkiintoisena. En halunnut haalistaa sitä. Pelkäsin, että yhdessä asuminen johtaisi siihen, että suhde muuttuu vaikeaksi ja päättyy eroon.

Seija teki pojan isän kanssa yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Seija oli virallisesti yksinhuoltaja, mutta poikaa kasvatettiin yhdessä. Kun poika oli pieni ja kärsi koliikista, isä kävi pari kertaa viikossa auttamassa pojan hoidossa.

– Kutsuimme sitä yya-sopimukseksi, Seija naurahtaa.

– Hän on suuresti vapautta rakastava mies, ja minä olen suuresti vapautta rakastava nainen. En ymmärrä, miksi ihmiset arvostavat parisuhdetta niin paljon. Minulla on kokemusta siitä, joten voin sanoa, että se ei ole hirveän mielenkiintoista verrattuna vapauteen.

”Halusin pitää hänet sellaisena ihanana runomiehenä, mielenkiintoisena.”

Seijalla on monta selitystä sille, miksi yksin asujien määrä kasvaa koko ajan. Kun elämä on hektistä, oman rauhan tarve lisääntyy. Lisäksi vanhat moraalinormit löystyvät. On muitakin tapoja elää kuin avo- tai avioliitto.

Myös pidentynyt elinikä ja leskeksi jääminen lisäävät yksinasujien määrää.

– Emme ole enää niin paljon kirkon talutusnuorassa kuin aiemmin. Naiset ovat itsenäistyneet ja taloudellinen tilanne on parantunut. Ennen oli pakko mennä naimisiin, jotta sai arvostusta, ja myös taloudellisten syiden vuoksi.

Rauha ajatella

Seija asuu helsinkiläiskolmiossa, jonka hän osti yksin vuonna 1989, kun poika oli kaksivuotias. Vaikka palvelut ovat lähellä, keittiön ikkunasta näkyy mäntymetsä ja laakea kallio.

Seijan eläke riittää neliöiden maksamiseen hyvin, sillä hän ehti maksaa lainan pois jo työelämässä ollessaan. Poika on muuttanut kotoa vuosia sitten, ja nyt Seija nauttii rauhasta. Hän on aina ollut sosiaalinen mutta kaivannut vastapainoksi aikaa olla ja ajatella.

– Jonkun mielestä se on ehkä itsekästä. Minun luonteelleni se sopii. Saan olla niin siisti kuin haluan tai olla olematta.

– Kun asuu toisen kanssa, pitää tehdä kompromisseja ja hyväksyä toisen epämääräinenkin käyttäytyminen.

Seija nauttii myös siitä, että yksin asuessa kotia saa laittaa juuri niin kuin haluaa. Kukaan muu ei ole sotkemassa, jättämässä kaapinovia auki tai huudattamassa televisiota.

– Kun tulen kotiin, kukaan ei melua. Täällä on juuri sellainen rauha kuin haluan, ja voin keskittyä omiin asioihini.

– Maailma on nykyään hirveän meluisa ja stressaava. Kaikki pitäisi tehdä nopeasti ja tehokkaasti. Ihminen väsyy siihen. On helpompi rentoutua ja kerätä voimia, kun on yksin.

”Kun asuu toisen kanssa, pitää tehdä kompromisseja ja hyväksyä toisen epämääräinenkin käyttäytyminen.”

Seijaa ei harmita yksin asumisessa juuri mikään, mutta hän tietää, että pienituloisilla yksinasujilla on usein tiukkaa. Yksiöt maksavat suhteessa enemmän kuin kaksiot tai kolmiot, ja yhden hengen taloudessa kukaan ei jaa kuluja.

Joskus on tietysti yksinäistäkin. Kun poika oli murrosiän kynnyksellä, Seija toivoi, että kotona olisi ollut mies, joka katsoisi vähän pojan perään.

– Nykyään en näe tässä huonoja puolia, mutta kun vanhenen ja raihnaistun, tilanne voi muuttua.

Seija tietää, ettei yksin asuminen ehkä ole ikuisesti mahdollista. Siksi hän pitää silmällä lähistölle valmistuvan senioritalon rakennustöitä ja on miettinyt, voisiko joskus asua esimerkiksi pari vuotta nuoremman siskonsa kanssa.

– Yksi hoitaja kävisi vaihtamassa vaipat ja tuomassa ruokaa. Molemmilla pitäisi kuitenkin olla oma huone ja mieluummin kaksi vessaa, Seija naurahtaa.

Palvelutalossa asumista hän ei halua vielä murehtia. Jos vanhenemista alkaa liikaa miettiä, se pelottaa vähän.

– Eihän kukaan kaipaa sitä, että oma toimintakyky heikkenee ja joutuu toisten armoille. En minä ainakaan, Seija sanoo.

Kynnys lähteä tästä kodista on korkea. Uudessa pitäisi olla hissi ja vähintään yhtä kaunis maisema kuin nykyisessä.

– Jos en löydä vanhuuden asuntoa, josta näkyy puita ja taivasta, pysyn tässä niin kauan kuin elän ja hengitän. Ja jaksan kiivetä kolmanteen kerrokseen.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Haave omasta tuvasta

Omakotitalo on tavoiteasunto yli puolelle (56 %) suomalaisista, kun todellisuudessa omakotitalossa asuu vajaat 40 prosenttia. Kerrostalossa haluaisi asua noin viidennes ja rivitalossa kuudennes suomalaisista.

Yksin asuminen yleistyy jatkuvasti: jo yli 42 % Suomen kotitalouksista on sinkkujen.

Yli 70 % suomalaisista asuu omistusasunnossa. Vuokra-asunnossa asuu joka neljäs suomalainen. Nuorilla aikuisilla vuokra-asuminen on yleisempää.

Kalleinta asuminen on tuoreen tutkimuksen mukaan Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Porvoossa. Halvinta asuminen on Raumalla, Kouvolassa, Kotkassa ja Porissa.

Asumismenojen (muun muassa korjauskulut, korot, öljy, sähkö, vuokrat) ennustetaan nousevan tulevaisuudessakin nopeammin kuin tulojen: keskimäärin 2,8 % vuodessa 2016–2018. Omistusasuminen kerrostalossa nousee vuodessa keskimäärin 3,2 %, vuokra-asuminen 2,7 % ja omakotiasuminen 2,3 %.

Helsingissä 60 neliön omistusasunnossa asuminen vie keskituloisen nettotuloista lähes 60 prosenttia, Raumalla alle 30 prosenttia.

60 neliön vuokra-asunto maksaa Raumalla reilut 600 euroa kuussa, Helsingissä keskimäärin yli 1 000 euroa.

Yli 60 prosenttia vuokralla asuvista suomalaisista saa asumistukea.

Lähteet: Asumismenot 2016 -tutkimus, Pellervon taloustutkimus ja Suomen kiinteistöliitto, Tilastokeskus, Helsingin Sanomat.

Hei sinä oman arkesi superihminen! Kerro meille muille, miten teet sen.

Aika. Sitä ei ole koskaan liikaa. 

On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka tietävät, miten päivät saa tuntumaan sellaisilta kuin aikaa jotenkin maagisesti olisikin enemmän. He saavat arjen askareet hoidettua ja ehtivät myös levähtää töiden jälkeen mukavan hetken sohvalla.

Yksi tarkistaa sääennusteen ja valitsee seuraavan päivän vaatteet valmiksii sekä lataa kahvinkeittimen valmiiksi illalla, jotta aamulla ehtisi viettää rauhallisen tovin sanomalehden ääressä.

Toinen käyttää työmatkat hyötyliikuntaan, jotta salikäyntiin ei tarvitse käyttää erikseen aikaa. Kolmas hoitaa koko viikon kauppareissut keskitetysti sunnuntaiaamupäivisin.

Mikä on sinun paras niksisi, jolla saat lisää aikaa ja mukavamman arjen? Kerro kyselyssä, miten olet järjestänyt arkesi. Julkaisemme vinkit meidän kaikkien hyödyksi koottuna pakettina.

Alla on lueteltu vastaamisen helpottamiseksi eri aihealueita, joista vinkkejä voi kertoa. Yhteen kohtaan voi kirjoittaa niin paljon ohjeita kuin mieleen tulee. Toiveenamme on tietenkin saada niitä mahdollisimman paljon!

 

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kasvit ovat tietenkin tunnettuja ilmanpuhdistajia, mutta on niistä paljon muutakin hyötyä!

Sen lisäksi että huonekasvit ovat trendikkäitä, niistä on myös ihan oikeaa hyötyä niin keholle kuin mielellekin. Kasveilla sisustaminen on helppoa: tarvitset vain kasvin, sille sopivan ruukun ja vähän multaa. Hoito-ohjeista käy ilmi, viihtyykö kasvi paremmin varjossa vai auringossa ja mikä kannattaa huomioida kasvien sijoittelussa eri kohtiin kotia.

Kasvien katselu antaa virtaa

Jos et pääse mieltä puhdistavalle metsäkävelylle, nätin huonekasvin tuijottelukin käy paremman puutteessa. House Beautiful listasi huonekasvien hyviä ominaisuuksia, ja yhtenä niistä esimerkiksi violetin kukan terälehtien tuijottelu edistää adrenaliinin vapautumista. Sen ansiosta energiatasot nousevat ja aivoihin virtaa enemmän happea. Kas, heti tuli kivempi olo!

Kasvien kanssa puuhastelu on terapeuttista

Tähän aikaan vuodesta ei pääse puutarhaan, mutta onneksi viherkasveja voi kasvattaa sisälläkin. Asiantuntijoiden mukaan kasvienhoito edistää hyvinvointia useammalla eri tavalla. Mullalla, jota päätyy kynsien alle väkisinkin, on havaittu olevan samanlaisia vaikutuksia aivoihin kuin masennuslääkkeillä, ja käsillä tekeminen käy rentouttavasta mindfulness-harjoituksesta. Ihan kohta onkin aika vaihtaa kasveihin uudet kevätmullat.

Ihan kohta onkin aika vaihtaa kasveihin uudet kevätmullat.

Kasvit kosteuttavat huoneilmaa

Sisäilma voi olla talvella hyvinkin kuivaa, mutta ilmankostuttimen sijaan kannattaa kokeilla parin huonekasvin hankkimista. Etenkin sulkasaniaiset ”hikoilevat” lehtiensä alta vapauttaen ilmaan kosteutta.

Kasvit parantavat keskittymiskykyä

Englantilaisen Royal College of Agriculturen tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että oppilaiden keskittymiskyky oli 70 prosenttia parempi, kun huoneessa oli kasveja. Vaikutus perustunee sekä kasvien näkemiseen että niiden huoneilmaa parantavaan vaikutukseen. House Beautifulin mukaan monet myös uskovat kultaköynnöksen katselun rentouttavan silmiä esimerkiksi tietokoneen ruudun tuijottamisen jälkeen.

Kasvit puhdistavat ilmaa

Niin, se huoneilma. Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto Nasa listasi kasvit, jotka puhdistavat huoneilmasta myrkkyjä, esimerkiksi ammoniakkia ja formaldehydiä, kaikkein tehokkaimmin. Ne sitovat epäpuhtaudet itseensä ja hajottavat ne juuristossaan. Lisäksi osa kasveista tuottaa kemikaalia, joka poistaa ilmasta homeitiöitä ja bakteereja, floristimestari Pirjo Koppi selitti jutussamme. Nasan suosittelemia kasveja ovat muun muassa varjomuratti, kultaköynnös ja anopinkieli.

Lue myös: Tiesitkö tämän? Halpa keino puhdistaa kodin huoneilmaa

Osa kasveista tuottaa kemikaalia, joka poistaa ilmasta homeitiöitä ja bakteereja.

Kasvien katselu inspiroi

Jos luovuus on hukassa, kasvihuoneessa tai puutarhassa vierailu voi auttaa löytämään sen uudelleen. Kasvien värit energisoivat, ja muutenkin ympäristön vaihtaminen auttaa pääsemään irti samoista, vanhoista rutiineista. Ehkä mieleen putkahtaa jokin uusi ideakin?

Myös kodista voi tehdä inspiroivamman ympäristön kasvien avulla. House Beautiful suosittelee punaista kasvia kylpyhuoneeseen, jotta päivä alkaa virkeissä merkeissä.

Kasvit helpottavat allergiaoireita

Kasvien ilmaa puhdistavista ominaisuuksista on hyötyä etenkin allergikoille. Helsingin Sanomat kirjoitti joulukuun puolivälissä suomalaisesta Aki Soudunsaaresta, 33, joka herkistyi sisäilman epäpuhtauksille opettajana työskennellessään. Nyt hän on Naava-nimisen viherseiniä valmistavan yrityksen toimitusjohtaja ja toinen perustajista. Yritys ylsi viime vuonna miljoonan euron liikevaihtoon.

– Naavoissa on viidakon kasveja, esimerkiksi vehkoja. Ihan tavallisia huonekasveja: niitä, joista mummot sanoivat jo 1960-luvulla, että ne puhdistavat ilmaa, Soudunsaari kertoi lehdelle tuotteista, joiden on havaittu vähentävän allergiaoireita esimerkiksi juuri kouluissa.

Kasvit lievittävät stressiä

Tietenkin! Aihetta on jopa tutkittu, ja stressin vähentäjistä parhaita ovat etenkin kukkivat huonekasvit, kuten flamingonkukat. Lue floristin suositukset kasveiksi, jotka melkein kuka tahansa saa pysymään hengissä: Kokeile vaikka! Näitä viherkasveja sinun on lähes mahdoton tappaa.

Arkijärki-bloggaaja Jenni Sarraksen mielestä tavarakaaoksesta selviää ihan vain käyttämällä maalaisjärkeä. Hän antaa uutuuskirjassaan vinkkejä.

Kuulutko siihen joukkoon, jonka mielestä konmaritys menee liian pitkälle? Siis se, että jokaikinen tavara, joka ei tuota iloa, pitäisi heittää menemään. Jenni Sarras ei tätä metodia ymmärrä, ja siksi hän on kirjoittanut kirjan siitä, miten tavarakaaoksen voi taltuttaa ihan vain käyttämällä maalaisjärkeä.

Mistä sitten tietää, pitäisikö hankkiutua jostain tavarasta eroon vai säilyttääkö se? Tämä on ihan oikeasti ongelma ainakin kaikille hamstraamiseen taipuvaisille ja sellaisille, jotka saavat kehitettyä tunnesiteen jopa kuitteihin.

Jenni Sarraksen mielestä asia on helppo ratkaista. Uutuuskirjassaan Tavarataidot – arkijärjellä koti kuntoon (Tammi) hän kertoo pari kysymystä, joilla se selviää.

  1. Onko kodissa tilaa tavaralle? Jos tilaa löytyy, päätös on helppo: tavaran voi säilyttää. ”Jos kaapissa, hyllyssä tai komerossa on väljää, siellä voi säilyttää, mitä itse halua. Raivaamisen tarkoitus on poistaa niin paljon tavaroita, että kaikelle jäljelle jääneelle on kodissa tilaa ja oma paikka”, Sarras neuvoo kirjassa. Testaa esimerkiksi täyden hyllyn -tekniikkaa: jos kirjahyllyyn mahtuu 100 kirjaa, hylly saa olla täynnä. Ei haittaa, vaikkei kaikkia kirjoja lukisikaan kerran vuodessa.
  2. Onko tavaroiden raivaamiseen ylipäätänsä mitään syytä? Helpottaako se esimerkiksi siivooamista tai auttaako se pitämään järjestystä yllä? Jos vastaus on kyllä, raivaaminen ja tavarasta luopuminen kannattaa.

Raivaamisen voi ajoittaa käännekohtiin

Jotkut ammattijärjestävät jauhavat, että kun kerran ottaa projektiksi luopua kaikista turhista tavaroista, koti pysyy ojennuksessa koko loppuelämän. No eihän se tietenkään niin mene.

Sarraksen mielestä raivaamista kannattaakin ajatella projektin sijaan prosessina. Tällä hän tarkoittaa sitä, että parheiten koti pysyy järjestyksessä, kun tavaroita käy läpi silloin tällöin.

Viikottaista tästä ei silti tarvitse tehdä, vaan sen voi tehdä esimerkiksi seuraavina käännekohtina.

  1. Kun elämäntilanne muuttuu, esim. tulee ero, vaihtaa asuntoa, lapsi syntyy tai muuttaa pois kotoa.
  2. Kun vuodenaika vaihtuu – ennen kuin pakkaa esimerkiksi talvikamppeet varastoon, voi miettiä, onko vaate yhä tarpeellinen ja ehjä.
  3. Kun on juhlat tai merkkipäivät – tällöin tulee usein siivottua ja samaan syssyyn on luontevaa arvioida tavaroiden tarpeellisuutta.

Jenni Sarras – Tavarataidot – arkijärjellä koti kuntoon (Tammi) kirjakaupoissa tammikuussa 2017.

Toimittaja Tuomas Enbuske on sisustanut kerrostalokolmionsa designklassikoilla.

Toimittaja Tuomas Enbuske, 39, esittelee uusimmassa Glorian Koti -lehdessä kotinsa. Hän asuu vuonna 2016 rakennetussa kerrostalossa Helsingin ydinkeskustassa. Enbuske rakastaa kotinsa sijaintia, sillä asunto on Kampin kauppakeskuksen talossa.

– Metrot ja bussit lähtevät saman katon alta, ja ruokakaupassa voi käydä ilman ulkovaatteita. On luksusta päästä sortseissa Stockalle, Enbuske sanoo lehdessä.

Enbuske on kiertänyt huutokauppoja ja kerännyt designklassikoita parikymppisestä asti. Se myös näkyy hänen kodissaan. Kolmiosta löytyvät muun muassa Eames Lounge -nojatuoli, Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuoli sekä Eero Aarnion Pastilli- ja Domus-tuolit. Enbuske kertoo tuhlaavansa myös kuvataiteeseen. Seinillä on Kari Mokon, Kuutti LavosenRauha Mäkilän, Sam Vannin ja Kari Riipisen taidetta.

Ilmari Tapiovaaran Domus-tuoli ja Hang it all -naulakko, jonka ovat suunnitelleet Vitralle Charles ja Ray Eames. Kuva: Pia Inberg
Ilmari Tapiovaaran Domus-tuoli ja Hang it all -naulakko, jonka ovat suunnitelleet Vitralle Charles ja Ray Eames. Kuva: Pia Inberg

Viikonloppuisin asunto on myös Enbusken ja ex-puoliso Hannah Norrenan lapsien, Elaisan, 8, ja Uunon, 5, koti.

– Turhinta kodissani on keittiö. Jos se olisi minusta kiinni, en oikeastaan tarvitsisi sitä ollenkaan, mutta lasten takia se on välttämättömyys. Kokkaan heille ihan tavallisia jauheliharuokia, mutta käymme myös paljon ulkona syömässä, Enbuske sanoo Glorian Kodissa.

 

Pavekkeella Enbuske kertoo järjestävänsä jatkoja. Kampin ostoskeskuksen yhteydessä olevat asunnot ovat neliöhinnaltaan Helsingin kalleimpia. Kuva: Pia Inberg
Pavekkeella Enbuske kertoo järjestävänsä jatkoja. Kampin ostoskeskuksen yhteydessä olevat asunnot ovat neliöhinnaltaan Helsingin kalleimpia. Kuva: Pia Inberg

 

 

Loistava neljän sivun deitti-ilmoitus @gloriankoti. Kiitos @laurafriman!

Kuva, jonka TuomasEnbuske (@tuomasenbuske) julkaisi

Enbuske vitsailee Instagramissa, että on kotiesittely on ”loistava neljän sivun deitti-ilmoitus”.

Koko jutun ja kaikki kuvat löydät Glorian Kodin joulu-tammikuun numerosta.