Arton kämppiksen Iiriksen mielestä on ehdottoman tärkeää, että kommuunissa on hyvä porukka. ”Meillä on ovet kiinni silloin, kun haluaa, mutta on kiva tulla juttuun ihmisten kanssa, joiden kanssa asuu.” Kuvat: Teemu Kuusimurto ja Piia Arnould

Arto Sivonen perusti kommuunin ja sai elämäänsä lisää luksusta. Seija Kosunen taas valitsi parisuhteessakin yksin asumisen.

Kun avaa oven etelähelsinkiläiseen kommuuniin, edessä avautuu heti valtava eteinen ja sen seitsemän ovea. Yksi ovista vie keittiöön, yksi parvekkeelle ja loput viisi makuuhuoneisiin.

Asunnossa on tilan tuntua myös ylöspäin: huonekorkeus on huimat neljä metriä. Avara tunnelma jatkuu parvekkeella, josta näkee suoraan merelle.

Keittiössä tunnelma on kotoisa kuin Frendit-sarjassa. Lattialle on levitetty elegantti villamatto, ja katossa roikkuu syntymäpäivien jäljiltä mansikkakuvioinen lippuviiri.

– Pieneen vuokrakämppään ei ole enää paluuta. Näin saa elämään paljon enemmän luksusta, sanoo kimppakämpän päävuokralainen Arto Sivonen.

Parisataaneliöisen asunnon jakavat neljä aikuista ja Arton 11-vuotias Liina-tytär. Jokainen asukkaista saisi huoneensa hinnalla myös pienen yksiön, mutta täällä saa tilaa, seuraa, merinäköalan ja kylpyammeen.

Vaikka luksus kuulostaa kadehdittavalta, aikuisten kimppakämpät ovat Suomessa vielä harvinaisia. Sen sijaan yksinasuvien määrä on kasvanut vuodesta toiseen tasaisesti: Tilastokeskuksen mukaan määrä on 1960-luvulta yli viisinkertaistunut ja vuonna 2014 yhden hengen talouksia oli lähes 1,1 miljoonaa.

Monen mielikuvissa kommuunissa elävät vain rahaa säästävät opiskelijat tai vannoutuneet yhteisöasujat. Usein kimppakämppä onkin vain välivaihe ennen omaan rauhaan asettumista. Yhä useampi on kuitenkin alkanut kiinnostua yhteisöasumisesta, ja sen povataan yleistyvän, kun väestö vanhenee, ydinperheen merkitys vähenee, kasvukeskuksissa asuminen on yhä kalliimpaa ja työelämän epävarmuuden takia omistusasuminen pankkilainoineen kiinnostaa yhä harvempia. Samaan aikaan asumiseen kaivataan uusia vaihtoehtoja: yhä yksilöllisempiä ja ekologisempia ratkaisuja. Asenteetkin ovat alkaneet hiljalleen muuttua.

Arto Sivoselle on tärkeää, että koti on avara, eläminen on vaivatonta ja palvelut lähellä.

– Olen keskusta-asuja. Arvostan tosi paljon sitä, että matkaan ei mene aikaa ja voin hetken mielijohteesta käydä vaikka leffassa, kaupassa tai kahvilassa.

Äänet tuovat turvaa

Tämä kommuuni on ollut pystyssä vasta vuoden, mutta ajatus yhdessä asumisesta oli kypsynyt Arton mielessä jo kauan. Edellisestä kodistaan hän alivuokrasi yhtä ylimääräistä huonetta. Se osoittautui hauskaksi, ja kun asunnosta piti lähteä, pieni kämppä ei houkutellut.

Arto alkoi etsiä isoa vuokra-asuntoa ja ihastui nykyiseen kotiinsa ensisilmäyksellä. Se oli isoin ja hienoin kaikista.

Arto päätti vuokrata ison asunnon yksin ja sen jälkeen alivuokrata muita huoneita.

– Totta kai se pelotti. Otin ihan hullun riskin, Arto sanoo.

Riskin siksi, että aikuisten kimppakämpät ovat Suomessa harvinaisia ja moni muuttaa kommuuniin vain, koska haluaa säästää rahaa.

– Ja tämähän ei ole halpa. Moni oli ensin tosi kiinnostunut, mutta kun he kuulivat hinnan, suurin osa pelästyi. Moni mietti, että minähän saan samalla rahalla oman kämpän.

”Se, että on ihmisiä ja ääniä, luo turvallisuutta niin lapselle kuin aikuisellekin.”

Arton mukana kommuuniin muutti hänen tyttärensä. Arto uskoo, että kommuuni voi olla lapselle jopa parempi kuin perinteinen tapa asua.

– Vanhempana mietin tietysti, mikä on lapselle hyväksi. Ehdottomasti se, että hän tapaa erilaisia ihmisiä mahdollisimman paljon. Se, että on ihmisiä ja ääniä, luo turvallisuutta niin lapselle kuin aikuisellekin.

 

11-vuotias Liina on viihtynyt kommuunissa hyvin. ”On kiva, että täällä on vähän enemmän elämää kuin jos asuisi yksin.”

 

Arto uskoo, että kimppakämppä sopii lähes millaiselle ihmiselle tahansa. Ainoa ehto on se, että ihmisiä täytyy sietää.

– Jos haluaa täyshiljaisuutta, ei onnistu. Ei meillä jatkuvia bailuja ole, mutta vieraita voi tulla kylään. Kaikille ihmisille se ei ole mitenkään itsestään selvää, Arto sanoo.

65 hengen kattaus

Jääkaapin ovessa ei näy listaa siivousvuoroista – niitä ei ole. Kun pölyä alkaa kertyä nurkkiin, joku huikkaa kommuunin Facebook-ryhmässä, että voisi muuten siivota. Järjestely toimii, koska kaikki haluavat pitää huolta asunnosta.

Porukalla on vain yksi sääntö: kun kutsuu paljon ihmisiä kylään, on hyvä ilmoittaa etukäteen. Sunnuntaisin keittiössä saattaakin pyöriä viisitoista ihmistä kokkaamassa. Kun vietettiin asunnon tupareita, huoneiden väliovet avattiin ja ruokailutilaan pystytettiin 16 metriä pöytää. Sen ääressä illallisti 65 ihmistä. Jokainen toi yhden ruokalajin, ja nurkassa soitti bändi.

”Minusta on terveellistä opetella elämään erilaisten ihmisten kanssa, vaikka se ei ole kauhean helppoa.”

Artosta sosiaalisuus on yksi kimppakämpän parhaista puolista.

– Kun on iso asunto, on helppo kutsua ja majoittaa ihmisiä. Paljon sosiaalisempaahan tämä on monessa suhteessa.

– Täällä tutustuu myös muiden kavereihin, ja maailma laajenee moninkertaisesti. Minusta on terveellistä opetella elämään erilaisten ihmisten kanssa, vaikka se ei ole kauhean helppoa.

Arto uskoo olevansa itse tavallista sosiaalisempi persoona. Hän on harrastanut sohvasurffausta ja asunnonvaihtoa ja oppinut sietämään erilaisia elämäntapoja.

Yhteiselo ärsyttääkin vain pienissä arkisissa hetkissä. Kun blenderille on aamulla jonoa tai kun joku on jättänyt tavaroita lojumaan.

– Mutta jos tuntuu vaikealta, voi painella omaan huoneeseensa. Elämää helpottaa tosi paljon, että olemme kaikki aika eri puolilla asuntoa ja meillä on tilaa hengittää. Pääsen eristäytymään ihan totaalisesti, jos haluan.

”Odotin, että olisin itse alkanut rähistä enemmän.”

Yhteisasumisessa on yllättänyt lähinnä sen helppous.

– Kyllä minä olisin jotain rähinöitä odottanut. Odotin, että olisin itse alkanut rähistä enemmän, Arto sanoo.

Kämppäkaveri Iirikselle tämä on yksiöiden jälkeen ensimmäinen asunto, jonka hän jakaa jonkun kanssa. Hänestä on ollut hassua huomata, miten samanlaista rytmiä kaikki elävät.

– Kaikki pelottelivat minua etukäteen. Aijai, kimppakämppä, siellä on sitten karvoja suihkussa. Välillä on, mutta niin olisi silloinkin, jos asuisi yksin.

– Olen viihtynyt tosi hyvin. Minusta oli ihanaa muuttaa pois yksiöstä. On kivempi asua porukalla.

Iiris nauttii eniten tilasta ja elämästä. Keittiössä törmätään aamuisin ja iltaisin, juodaan kahvit ja vaihdetaan kuulumisia.

– Niin pysyy itsekin paremmissa fiiliksissä koko ajan.

Vaihtoehto palvelutalolle

Koti on monelle suomalaiselle pyhä asia, ja omasta tilasta pidetään kiinni. Arto uskoo silti, että yhteisöasumisesta tulee yhä suositumpaa. Muutos tapahtuu vain hitaasti.

– Ihmiset ovat kiintyneitä omaan rauhaan ja peloissaan. Ajatellaan, että jos näyttäydyn verkkareissa kaikille, se ei ole kauhean hyvä juttu. Rentous puuttuu.

Hän uskoo, että uusi ikäluokka on erilainen: Nuoremmat eivät enää ajattele, että kaikki pitäisi omistaa itse. Oma auto ei ole välttämätön, ja mökille ei ole pakko päästä joka viikonloppu.

”Ajatellaan, että jos näyttäydyn verkkareissa kaikille, se ei ole kauhean hyvä juttu.”

Arto uskoo, että yhteisöllistä asumista tarvitsisivat erityisesti ikääntyvät. Viime vuonna tilastoihin ilmestyi yli 10 000 yli 65-vuotiasta yksinasujaa lisää.

Yhdessä asuminen voisi helpottaa yksinäisyyttä ja vastata avuntarpeeseen.

– On paljon yksinäisyyttä. Monilla vanhemmilla ihmisillä ei ole perhettä tai perhe asuu kaukana. Vaihtoehto on mennä palvelutaloon, Arto sanoo.

– Näin ihmiset voisivat elää mielekästä elämää loppuun asti. Apuakin voisi yhdistää sen sijaan, että juostaan talosta toiseen.

Arto on miettinyt asiaa siksikin, että hänen oma äitinsä asuu yksin isossa omakotitalossa. Arton mielestä neliöihin mahtuisi pari vuokralaista.

– On aika paljon vanhoja ihmisiä, joilla ei ole ketään suostuttelemassa. On vähän liikaa vaadittu, että he lähtisivät itse someen huutelemaan, että muutatteko minun kanssani yksiin.

Arkistumisen pelko

Seija Kosunen, 67, ei huutele. Hän on asunut yksin suurimman osan aikuiselämästään eikä kaipaa tilanteeseen muutosta.

– Yksin asumiseen liitetään usein yksinäisyys, ja monille se on tottakin. Mutta on paljon ihmisiä, jotka haluavat asua yksin, Seija sanoo.

Seija teki valintansa jo kauan sitten. Hän on ollut kahdesti naimisissa ja asunut yhdessä kummankin aviomiehensä kanssa: ensimmäisen kanssa pari vuotta, toisen reilut neljä. Se riitti.

 

Seija ei muuttanut yhteen poikansa isän kanssa, koska halusi pitää hänet mielenkiintoisena. ”Ja sellaisena hän on pysynyt. Joka vuosi hän tuo minulle mustikat ja rakastaa tekojensa kautta.”

 

Kun Seija päätti myöhemmin hankkia lapsen, hän sanoi tulevalle isälle, ettei mene enää kolmatta kertaa naimisiin. Yksi syy oli se, ettei Seija halunnut arkistaa suhdetta. Kahden päättyneen avioliiton jälkeen hän tunsi myös pelkoa.

– Halusin pitää hänet sellaisena ihanana runomiehenä, mielenkiintoisena. En halunnut haalistaa sitä. Pelkäsin, että yhdessä asuminen johtaisi siihen, että suhde muuttuu vaikeaksi ja päättyy eroon.

Seija teki pojan isän kanssa yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Seija oli virallisesti yksinhuoltaja, mutta poikaa kasvatettiin yhdessä. Kun poika oli pieni ja kärsi koliikista, isä kävi pari kertaa viikossa auttamassa pojan hoidossa.

– Kutsuimme sitä yya-sopimukseksi, Seija naurahtaa.

– Hän on suuresti vapautta rakastava mies, ja minä olen suuresti vapautta rakastava nainen. En ymmärrä, miksi ihmiset arvostavat parisuhdetta niin paljon. Minulla on kokemusta siitä, joten voin sanoa, että se ei ole hirveän mielenkiintoista verrattuna vapauteen.

”Halusin pitää hänet sellaisena ihanana runomiehenä, mielenkiintoisena.”

Seijalla on monta selitystä sille, miksi yksin asujien määrä kasvaa koko ajan. Kun elämä on hektistä, oman rauhan tarve lisääntyy. Lisäksi vanhat moraalinormit löystyvät. On muitakin tapoja elää kuin avo- tai avioliitto.

Myös pidentynyt elinikä ja leskeksi jääminen lisäävät yksinasujien määrää.

– Emme ole enää niin paljon kirkon talutusnuorassa kuin aiemmin. Naiset ovat itsenäistyneet ja taloudellinen tilanne on parantunut. Ennen oli pakko mennä naimisiin, jotta sai arvostusta, ja myös taloudellisten syiden vuoksi.

Rauha ajatella

Seija asuu helsinkiläiskolmiossa, jonka hän osti yksin vuonna 1989, kun poika oli kaksivuotias. Vaikka palvelut ovat lähellä, keittiön ikkunasta näkyy mäntymetsä ja laakea kallio.

Seijan eläke riittää neliöiden maksamiseen hyvin, sillä hän ehti maksaa lainan pois jo työelämässä ollessaan. Poika on muuttanut kotoa vuosia sitten, ja nyt Seija nauttii rauhasta. Hän on aina ollut sosiaalinen mutta kaivannut vastapainoksi aikaa olla ja ajatella.

– Jonkun mielestä se on ehkä itsekästä. Minun luonteelleni se sopii. Saan olla niin siisti kuin haluan tai olla olematta.

– Kun asuu toisen kanssa, pitää tehdä kompromisseja ja hyväksyä toisen epämääräinenkin käyttäytyminen.

Seija nauttii myös siitä, että yksin asuessa kotia saa laittaa juuri niin kuin haluaa. Kukaan muu ei ole sotkemassa, jättämässä kaapinovia auki tai huudattamassa televisiota.

– Kun tulen kotiin, kukaan ei melua. Täällä on juuri sellainen rauha kuin haluan, ja voin keskittyä omiin asioihini.

– Maailma on nykyään hirveän meluisa ja stressaava. Kaikki pitäisi tehdä nopeasti ja tehokkaasti. Ihminen väsyy siihen. On helpompi rentoutua ja kerätä voimia, kun on yksin.

”Kun asuu toisen kanssa, pitää tehdä kompromisseja ja hyväksyä toisen epämääräinenkin käyttäytyminen.”

Seijaa ei harmita yksin asumisessa juuri mikään, mutta hän tietää, että pienituloisilla yksinasujilla on usein tiukkaa. Yksiöt maksavat suhteessa enemmän kuin kaksiot tai kolmiot, ja yhden hengen taloudessa kukaan ei jaa kuluja.

Joskus on tietysti yksinäistäkin. Kun poika oli murrosiän kynnyksellä, Seija toivoi, että kotona olisi ollut mies, joka katsoisi vähän pojan perään.

– Nykyään en näe tässä huonoja puolia, mutta kun vanhenen ja raihnaistun, tilanne voi muuttua.

Seija tietää, ettei yksin asuminen ehkä ole ikuisesti mahdollista. Siksi hän pitää silmällä lähistölle valmistuvan senioritalon rakennustöitä ja on miettinyt, voisiko joskus asua esimerkiksi pari vuotta nuoremman siskonsa kanssa.

– Yksi hoitaja kävisi vaihtamassa vaipat ja tuomassa ruokaa. Molemmilla pitäisi kuitenkin olla oma huone ja mieluummin kaksi vessaa, Seija naurahtaa.

Palvelutalossa asumista hän ei halua vielä murehtia. Jos vanhenemista alkaa liikaa miettiä, se pelottaa vähän.

– Eihän kukaan kaipaa sitä, että oma toimintakyky heikkenee ja joutuu toisten armoille. En minä ainakaan, Seija sanoo.

Kynnys lähteä tästä kodista on korkea. Uudessa pitäisi olla hissi ja vähintään yhtä kaunis maisema kuin nykyisessä.

– Jos en löydä vanhuuden asuntoa, josta näkyy puita ja taivasta, pysyn tässä niin kauan kuin elän ja hengitän. Ja jaksan kiivetä kolmanteen kerrokseen.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Haave omasta tuvasta

Omakotitalo on tavoiteasunto yli puolelle (56 %) suomalaisista, kun todellisuudessa omakotitalossa asuu vajaat 40 prosenttia. Kerrostalossa haluaisi asua noin viidennes ja rivitalossa kuudennes suomalaisista.

Yksin asuminen yleistyy jatkuvasti: jo yli 42 % Suomen kotitalouksista on sinkkujen.

Yli 70 % suomalaisista asuu omistusasunnossa. Vuokra-asunnossa asuu joka neljäs suomalainen. Nuorilla aikuisilla vuokra-asuminen on yleisempää.

Kalleinta asuminen on tuoreen tutkimuksen mukaan Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Porvoossa. Halvinta asuminen on Raumalla, Kouvolassa, Kotkassa ja Porissa.

Asumismenojen (muun muassa korjauskulut, korot, öljy, sähkö, vuokrat) ennustetaan nousevan tulevaisuudessakin nopeammin kuin tulojen: keskimäärin 2,8 % vuodessa 2016–2018. Omistusasuminen kerrostalossa nousee vuodessa keskimäärin 3,2 %, vuokra-asuminen 2,7 % ja omakotiasuminen 2,3 %.

Helsingissä 60 neliön omistusasunnossa asuminen vie keskituloisen nettotuloista lähes 60 prosenttia, Raumalla alle 30 prosenttia.

60 neliön vuokra-asunto maksaa Raumalla reilut 600 euroa kuussa, Helsingissä keskimäärin yli 1 000 euroa.

Yli 60 prosenttia vuokralla asuvista suomalaisista saa asumistukea.

Lähteet: Asumismenot 2016 -tutkimus, Pellervon taloustutkimus ja Suomen kiinteistöliitto, Tilastokeskus, Helsingin Sanomat.

Eikö tiskien peseminen käsin nappaa yhtään? Jotkin keittiövälineet ja astiat on kuitenkin syytä pestä aina käsin, sillä ne eivät kestä astianpesukoneen menoa. Kokosimme tiskikoneen kymmenen vaarallista astiaa.

  1. Keittiöveitset
    Monet ammattikokit neuvovat, ettei kalliita veitsiä kannata laittaa astianpesukoneeseen, kertoo Healthy panda -sivusto.
    Ja miksi ei? Veitsien terävyys kärsii pesukoneessa, sillä astianpesuaine kuluttaa niitä enemmän kuin muut pesuaineet, ja kokit haluavat tietenkin säästää työkalujensa käyttöikää.
  2. Valkosipulinpuristin
    Mikä onkaan vaikeampi puhdistaa kuin valkosipulinpuristin? Sipulia – ja pahimmillaan myös pesuainetta – jää usein puristimen koloihin, kun sitä pesee astianpesukoneessa. Siksi tämä apuväline on syytä aina pestä käsin.
  3. Vintageastiat
    Saitko perinnöksi upeat vintagelautaset? Vai bongasitko sellaiset kirpputorilta? Astianpesuaine ja lämpö ovat tuhoisa yhdistelmä vanhalle posliinille ja käsin maalatuille kuvioille. Siksi vanhat astiat kannattaakin pestä aina käsin. Kultaukset ja kuviot voivat haalistua, ja posliini saattaa lohkeilla tiskikoneen kovassa pesussa.
  4. Leivonta-alustat
    Muoviset leivonta-alustat ovat sen verran huokoisia ja ohuita, että ne eivät yksinkertaisesti kestä konepesua. Muutaman konepesukerran jälkeen ne rutistuvat, eikä leipominen onnistu enää epätasaisella alustalla. Harva kone on myöskään sen mallinen, että alusta sopii sinne kunnolla.
  5. Termospullot ja -mukit
    Pesukone tuhoaa helposti termosastian kuumana pitävän pinnoitteen, ja termospullon ei enää pidä juomaasi yhtä hyvin kuumana kuin ennen.
  6. Kupariastiat
    Kuparipannut, -kattilat ja muut astiat eivät sovi tiskikoneeseen muun muassa siksi, että pesuaineen kemikaalit kuluttavat niiden pintaa. Kuka nyt haluaisi, että kiiltävä kuparipinta häviää?
  7. Pitkäjalkaiset lasit
    Kuuma ja rajusti hyrskyvä pesuvesi voi rikkoa ohuet lasit, joten niiden pesupaikkana toimii parhaiten tiskiallas.
  8. Valurautapannut
    Valurauta-astiaa ei pidä koskaan pestä tiskikoneessa. Sen huokoinen pinta imee pesuaineen helposti. Myös ruostuminen uhkaa nopeasti. Käyttöikää voi pidentää pesemällä valurautapannun tai -padan käsin pelkällä vedellä. Vain silloin tällöin voi käyttää hellävaraista pesuainetta.
  9. Puiset lastat
    Huokoiset, puiset keittiövälineet eivät tykkää pesukoneen kovasta kohtelusta. Pesuaine haurastuttaa niitä ja saattaa aiheuttaa halkeamia tai vääntymiä.
  10. Etiketilliset astiat
    Hillo- ja maustepurkkeihin on usein liimattu paperisia etikettejä, joista on haittaa myös pesukoneelle. Paitsi että ne irtoavat helposti pesussa, ne myös tukkivat helposti koneen suodattimet. Ennen pesua kannattaa irrottaa etiketti kuumalla vedellä ja yrittää saada pois myös liima.

Lähde: Healthy panda -sivusto ja Martat.fi

Kysely

Onko sinulla astianpesukone?

Jo pienet hankinnat raikastavat kodin ilmeen.

Pinkki on ihana kevätkodin raikastaja. Anna tyttömäisen suloiselle tyylille potkua lisäämällä sekaan ripauksen ylellistä kultaa. Värikylläiset yksityiskohdat pehmennetään pastellisävyillä.

1. Koristetyynyjen päälliset saa irti, 15 €/2 kpl, Jysk. 2. Kellotaulu ihastuttaa yksinkertaisuudellaan, 24,95 €, Clas Ohlson. 3. Värikäs kevätkimppu ilahduttaa seinällä, koko A4, 28,40 €, Rifle Paper Co. 4. Kukkavaasi on muodikkaasti kullattu, 25 €, H&M. 5. Tulppaanintuoksuinen kynttilä, 5 €, H&M. 6. Pieni kulho on trendikkäästi kiiltävä sisäpuolelta, 34,90 €, Eightmood, Stockmann. 7. Kultakurki koristaa kahvipöydän, 25 €, H&M. 8. Talouspaperirullateline saa olla näyttävä, 22,95 €, Hemtex. 9. Kuviopyyhkeet piristävät kylpyhuoneen, 29 €/kpl, Odd Molly. 10. Humoristinen huulikippo, 4 €, Monki. 11. Herkullisen värinen torkkupeitto on puuvillaa, 34,95 €, Moltex, Ellos. 12. Marmorivati on omiaan koruille, 16,95 €, Hemtex. 13. Pieni maljakko käsin kerätyille kukille, 5 €, H&M.

 

Muusikko Lauri Ylönen suunnitteli talot myös julkkisystävilleen tv-ohjelmassa.

Muusikko ja intohimoinen harrastelija-arkkitehti Lauri Ylönen rakennutti perheelleen kakkoskodin Suomeen ja kutsui median tupaantuliaisiin.
350-neliöinen merenrantahuvila sijaitsee Sipoossa 2,2 hehtaarin rantatontilta. Valkoinen, paljon lasipintaa sisältävä luomus on kokonaan Laurin käsialaa.

Talon lisäksi hän on suunnitellut osan kodin kalusteista ja huonekaluista: muun muassa keittiö, sauna, laudemallisto ja verhokuosit ovat Laurin suunnittelemia.

– Olemme päässeet juuri muuttamaan tänne. Tämä on meidän kesämökki, Lauri kertoi.

Talossa on kolme makuuhuonetta, joista yksi on päämakuuhuone, yksi lastenhuone ja kolmas vierashuone.
Talossa on kolme makuuhuonetta, joista yksi on päämakuuhuone, yksi lastenhuone ja kolmas vierashuone.

Laurin pysyvä koti on nykyään Kaliforniassa, jossa hän asuu 8-vuotiaan Julius-poikansa ja naisystävänsä Katriina Mikkolan kanssa 50-neliöisessä asunnossa.

– Asumme Sipoossa aina Suomessa ollessamme. Ainakin kesät aiomme viettää täällä, Lauri jutteli.

Lauri kertoi talon perusidean lähteneen lapsuuden puumajoista. Talo näyttääkin siltä, kuin se leijuisi osittain ilmassa. Rakentamisen aikana pihalle nousi oikea puumaja Julius-pojan pyynnöstä.

– Ekologisuus on minulle kaikessa rakentamisessa tärkeää, hän kertoi.

Suurista ikkunoista näkyy merelle.
Suurista ikkunoista näkyy merelle.

Myös jättimäiseltä terassilta on upeat näkymät merelle.
Myös jättimäiseltä terassilta on upeat näkymät merelle.

Esitellään televisiossa

MTV3: huhtikuussa starttaavassa Laurin talot -ohjelmassa nähdään Sipoon-talon lisäksi talot, jotka Laurin on suunnitellut ystävilleen yrittäjä Aleksi Valavuorelle, räppäri Elastiselle sekä duudson Jarppi Leppälälle.

–  Ohjelman idea lähti siitä, kun Karhusaaren-kotini myytiin ja siellä asunut Elastinen jäi kodittomaksi. Hän sitten pyysi minua suunnittelemaan itselleen talon, ja otin haasteen vastaan, Lauri muisteli.

Talotaituri johti projekteja Skypen välityksellä ja suunnitteli milloin lentokoneessa ja milloin keikkabusseissa. Hän sai kavereiltaan projektiin vapaat kädet.

– Matkan aikana on koettu iloja ja suruja ja käyty myös syvissä vesissä, eli helppoa tämä ei ollut. Lauri paljasti.

Lauri otti talonsa suunnitteluun vaikutteita kalifornialaisesta arkkitehtuurista. Talon pintamateriaaleissa yhdistyvät rouhea betoni ja lämmin puu.
Lauri otti talonsa suunnitteluun vaikutteita kalifornialaisesta arkkitehtuurista. Talon pintamateriaaleissa yhdistyvät rouhea betoni ja lämmin puu.

"Talossa pitää olla hyvä fengshui – vähän sellainen kuin japanilaisessa kylpylässä", Lauri jutteli esitellessään kylpyhuonettaan.
"Talossa pitää olla hyvä fengshui – vähän sellainen kuin japanilaisessa kylpylässä", Lauri jutteli esitellessään kylpyhuonettaan.

Toisella puolella taloa on tummasävyinen baari ja alakerrassa leffateatteri.
Toisella puolella taloa on tummasävyinen baari ja alakerrassa leffateatteri.

Laurin tavoitteena on kehittää uusi suomalainen vientituote: "Markkinoiden ekologisimmat, ekonomisimmat ja älykkäimmät design-talot".
Laurin tavoitteena on kehittää uusi suomalainen vientituote: "Markkinoiden ekologisimmat, ekonomisimmat ja älykkäimmät design-talot".

On aika putsata pölyt viherkasvien lehdistä ja vaihtaa ruukkuihin uudet mullat. Kevät siis.

Kun sisälle kotiin paistava aurinko tekee lämpimiä kohtia lattiaan, kevät on lähellä.

Kevätrutiineihin kuuluu multien vaihto huonekasveihin. Ne ovat viimeisten parin vuoden aikana nousseet yhdeksi sisustuksen isoimmista trendeistä. Mummolamainen kasvipaljous tuo skandinaaviseen minimalismiin kodikkuutta, ja lisäksi kasvien hoitamisesta tulee juureva olo.

Perinteiset viherkasvit ovat myös ilahduttavan helppohoitoisia. Säännöllinen kastelu ja multien vaihtaminen vuoden tai parin välein riittää pitämään ne vehreinä ja tyytyväisinä. Ehkä tänä keväänä kotona on tilaa myös jollekin uudelle kasville.

Anopinkieli

Anopinkielen eli isoanopinkielen vihreät lehdet sojottavat jämäkästi kohti kattoa. Se on yksi helppohoitoisimmista kodin kasveista, sillä sen voi sijoittaa joko valoisampaan tai varjoisampaan paikkaan eikä kasvi ole moksiskaan hajamielisestä kastelusta. Anopinkieli puhdistaa huoneilmaa, joten se sopii hyvin esimerkiksi makuuhuoneeseen.

Peikonlehti

Peikonlehdestä on tullut trendikasvi, jonka näkemiseltä blogeissa, lehdissä ja kuvioina sisustustekstiileissä ei ole voinut välttyä. Peikonlehtitrendin yliannostuksesta huolimatta suuri- ja kaunislehtisessä kasvissa on jotain niin liikuttavaa, että sellaisen haluaa myös omaan kotiinsa. Vaatii peukalolta jo jonkin verran viherrystä.

Vehkat

Viirivehka (kuvassa) on suosittu kasvi suomalaiskodeissa ehkä siksi, että se pärjää vähässäkin valossa. Hellässä hoidossa kasvi voi ilahduttaa kukkimalla. Julkisista tiloista tuttu palmuvehka on kasvattanut suosiotaan kodeissa, sillä se on helppohoitoinen ja kasvaa valoisassa paikassa reippaasti.

Muorinkukat

Ei kaiken tarvitse aina olla niin näyttävää. Sympaattisten muorinkukkien juju on lehdissä, jotka kasvavat ruukusta matalina ja vaatimattomina. Muorinkukkia on lukuisia erilaisia, joten ruukuista voi koota mummomaisen asetelman vaikkapa ikkunalaudalle.

Kaktukset

 

Kaktus og kæmpe lys på en grå mandag ☁️ #cactus #candle #luckynumber #seven #lightsign #cuddleweather #sick #netflix

Henkilön Simone Pedersen (@simone_pedersen) jakama julkaisu

Hyvin kuivuutta sietävät kaktukset ja mehikasvit ovat taas muodikkaita. Pikkukaktukset ovat suloisia, ja niitä voi istuttaa samaan ruukkuun vaikka useampia, mutta myös iso, puumainen kaktus on komeaa katseltavaa. Kaktuksia varten pitää ostaa niille tarkoitettua multaa, ja jos kaktukset haluaa kukkimaan, niitä pitää muistaa lannoittaa.

Kultaköynnös

Mummolatyyppistä kasvinurkkausta suunnitellessa ei tietenkään tule unohtaa kirjahyllyjä koristavia köynnöskasveja sekä kasviamppeleita! Kultaköynnös on tehokas ilmanpuhdistaja, josta saa näyttävän sisustuselementin, sillä sen rönsyt voivat kasvaa jopa useiden metrien mittaisiksi. Kasvi viihtyy puolivarjossa, kaipaa tasaista kastelua ja tykkää myös sumuttelusta.

Saniaiset

 

#douche #plants #passionplante #greenislife #greenisgood #deco #nature #vert #nephrolepis #maisondhotes #interior #decoration

Henkilön Maison d'hôtes Perigord Noir (@belestiu) jakama julkaisu

Puutarhasta tutut saniaiset sopivat myös sisälle, missä ne puhdistavat ilmaa ahkerasti. Tutuimpia niistä ovat pesäraunioinen ja sulkasaniainen. Luonteeltaan saniaiset ovat aavistuksen haastavampia kuin muut tässä jutussa esitellyt kasvit: ne ovat erakkoluonteisia mutta toisaalta paljon huomiota ja huolenpitoa vaativia. Kasvupaikan tulisi esimerkiksi olla samaan aikaan valoisa sekä varjoisa. Multa tulee pitää tasaisen kosteana.