Malliesimerkki: vaaleaa ja vähän tavaraa. Huomaa sisustustyynyt. Kuva: Shutterstock

Näin saat kotiisi upean sisustuksen pienelläkin budjetilla.

Huipputyyriitä sisustuksia suunnitellut newyorkilainen Cheryl Eisen tietää, millaiselta kalliin kodin pitää näyttää. Sen takia hän osaa myös neuvoa, miten samanlaisen sisustuksen saa itselleen ilman suuria investointeja. Harper's Bazaar -lehden nettisivuilla Eisen jakaa parhaat vinkkinsä upeaan mutta edulliseen sisustukseen.

Maaginen numero kolme

Eisenin mielestä erilaiset taidekolmikot tekevät mistä tahansa huoneesta upean. Kolmeen kehykseen jaettu suurikokoinen teos saattaa kuitenkin maksaa pitkän pennin. Onneksi taiteessakin voi säästää, jos sen eteen näkee hieman vaivaa.

Aloita valitsemalla kuva. Käy teetättämässä siitä suurikokoinen tuloste ja leikkaa se kolmeen osaan. Kehystä osat edullisiin kehyksiin. Ripusta palaset seinälle, ja triptyykki on valmis.

Illuusioiden voima

Isompi on aina parempi, ainakin jos puhutaan huonekoosta. Hintavissa asumuksissa ei tarvitse neliöissä säästellä. Pienestä tilasta voi kuitenkin huijata suuremman matoilla. Illuusion voi luoda yhdellä valtavalla matolla tai yhdistämällä monta pienempää.

Vähemmän on enemmän

Hyllyjä ei kannata ahtaa täyteen tilpehööriä, sillä minimalistinen tyyli on varakkuuden merkki. Ei kannata runtata kaikkia romaaneja ja posliiniesineitä esille kerralla. Tyylikkäämpi vaihtoehto on asetella hyllyyn yksittäisiä kirjoja ja vaaseja harkitusti.

Röyhkeys kannattaa

Jokainen huone tarvitsee katseenvangitsijan, Eisen vinkkaa. Suurikokoiset taideteokset toimivat tällaisina mainiosti. Sellaisenkin voi tehdä itse vähällä vaivannäöllä, jos visuaalista silmää on riittämiin.

Yhdistä kolme isoa maalauspohjaa ja maalaa niille minkälainen tahansa teos. On tärkeää muistaa ripustaa osat aivan kiinni toisiinsa, jotta ne näyttävät yhdeltä valtavalta maalaukselta.

Dramatiikkaa makkariin

Vaikka makuuhuone onkin rentoutumisen tyyssija, se ei tarkoita, että siellä pitäisi olla tylsä sisustus. Makkariin saa helposti luonnetta maalaamalla vain yhden seinistä tummalla värillä. Nopeaa ja edullista!

Luonnonihmeet käyttöön

Onko kämpässäsi isot ikkunat, joista tulee paljon valoa sisään? Jos on, olet ainakin Eisenin mielestä huippuonnekas. Luonnonvaloa kannattaa käyttää hyödykseen korostamalla sitä vaalealla sisustuksella. Jos vaalean ja valoisen kodin tylsyys pelottaa, kannattaa sekaan heittää pari graafista yksityiskohtaa. Sisustustyynyt toimivat mainiosti, eivätkä maksa paljon.

Yllättävät yksityiskohdat

Muusta sisustuksesta poikkeavat yksityiskohdat ovat usein mielenkiintoisimpia osia sisustuksesta. Ei kannata siis olla turhan tarkka stailatessaan kotiaan. Esimerkiksi musta sängynpääty tuo tarpeellista  maustetta muuten valkoiseen makuuhuoneeseen.

Sisustusta seinien ulkopuolelta

Maisema on erinomainen sisustuselementti. Vedä siis verhot ikkunan edestä ja anna ulkomaailman tulla kotiisi. (Jos ikkunasta avautuu pelkkää harmautta, sekin voi olla tyylivalinta.)

Valikoivaa sekalaisuutta

Sisustus kannattaa pitää yleisilmeeltään neutraalina. Päävärit on hyvä valita valkoisen, beigen ja harmaan joukosta. Tällöin kokonaisuuteen on helppo lisätä kirkkaitakin yksityiskohtia. Kalusteiden tyylissäkään ei tarvitse olla liian tarkka. Jos esimerkiksi sohvan ja nojatuolin värimaailmat sopivat täydellisesti yhteen, ei haittaa, vaikka ne olisivatkin muuten hyvin erilaisia.

Lue myös:

Jo on kotoisaa! Helpot ja halvat vinkit vuokrakämpän sisustajalle

Tunnusta pois: Näitä viime vuosien sisustushittejä sinäkin olet himoinnut!

Löytyvätkö sinunkin kotoasi nämä sisustuskliseet?

Nämä ovat netin trendikkäimmät sisustuskaupat

Kuinka ihmeellinen tapahtuu, eli näin eteiskaaoksen saa aisoihin.

Eteinen on kodin käyntikortti, sanotaan. Meillä se on syksyisin kodin häpeäpilkku. Naulakko notkuu kesä- ja välikausikampetta, kenkätelineessä on tunkua, on sekaisin sandaaleita ja kumppareita. Ei tule hyvä ensivaikutelma, tulee korkea verenpaine. Täytyy ryhdistäytyä.

Toimivassa eteisessä tärkeintä on säilytystila: sitä on oltava kaikelle ja kaikille. Avonaulakot näyttävät kuvissa kivoilta, mutta todellisuudessa näky voi olla levoton, jos jokainen perheenjäsen rynttää rekkiin erivärisen takkinsa ja vieläpä miten sattuu. Harmoniaa halajava hankkii siis tilavan kaapin, tai vähintään liukuoven komeron eteen. Avonaulakonkin voi hankkia, mutta siihen asetellaan vain kauneimmat takit.

Avonaulakonkin voi hankkia, mutta siihen asetellaan vain kauneimmat takit.

Paras eteismatto on tiheään kudottu ja kumipohjainen; matto pysyy paikoillaan, eivätkä hiekanmurut pääse läpi naarmuttamaan lattiaa. Luonnonvärit ruskea ja harmaa toimivat väreistä parhaiten, mustassa näkyvät kaikki roskat.

Hyvä valo on tärkeä, jos ei sitten nimenomaan halua omien mustien sormikkaidensa etsiskelystä ajanvietettä.

Eteinen on usein kodin tylsin huone, mutta sitä voi piristää vaikkapa villillä tapetilla, jota ei ehkä ikinä muualle asuntoonsa laittaisi. Näyttävät tapetit luovat tunnelmaa ja pääsevät oikeuksiinsa tilassa, jossa on muuten vähän ihasteltavaa. Vielä jakkara, jolle voi istahtaa sitomaan kengännauhat ja ehkäpä myös pieni lipasto, jolle laskea avaimet – ja siinä se on, eteinen, jota kelpaa esitellä.

1. Melodi-tapetti on kuin syksyinen satumetsä, 67€/rll, Boråstapeter. 2. Pikkupeili, 57€, Hay. 3. Jokaiselle oma korinsa, 9,99€, H&M Home 4. Kenkiä voi säilyttää myös puulaatikoissa, 6,99€, Ikea. 5. Malm-lipasto syksyn trendivärissä, 59€, Ikea. 6. Ässä apuväline kaiken ripustamiseen, 4€, Granit.
1. Melodi-tapetti on kuin syksyinen satumetsä, 67€/rll, Boråstapeter. 2. Pikkupeili, 57€, Hay. 3. Jokaiselle oma korinsa, 9,99€, H&M Home 4. Kenkiä voi säilyttää myös puulaatikoissa, 6,99€, Ikea. 5. Malm-lipasto syksyn trendivärissä, 59€, Ikea. 6. Ässä apuväline kaiken ripustamiseen, 4€, Granit.

 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä. 

Tiesitkö, että kokolattiamatot ovat taas tosi trendikkäitä? Niihin voi painattaa vaikka valokuvan, sisustussuunnittelija Milla Alftan vinkkaa.

Mitä ihmettä, kokolattiamatotko ovat taas trendikkäitä? Kyllä vain. Mielikuva kulahtaneista ja tunkkaisista homepesistä elää vahvana, muttei kuulemma pidä enää paikkaansa. Valmistustavat ovat tätä nykyä niin kehittyneet, että osa matoista käy jopa allergikoille.

– Kokolattiamatto sopii mainiosti makuuhuoneeseen, koska se rauhoittaa tilan ilmettä, parantaa akustiikkaa ja luo pehmoisen ja pumpulisen tunnelman. Lattialle astuttaessa pöly leviää huoneilmaan, mutta kokolattiamatto sitoo sen itseensä, sisustussuunnittelija Milla Alftan kertoo.

Kokolattiamattoihin pystyy nykyään painattamaan vaikka valokuvan. Niitä ei ole myöskään pakko liimata paikalleen, vaan maton voi teettää vaikka parketin päälle.

Sisustussuunnittelija Milla Alftan käyttää kokolattiamattoja erityisesti makuuhuoneissa. Kuva: Liina Aalto-Setälä
Sisustussuunnittelija Milla Alftan käyttää kokolattiamattoja erityisesti makuuhuoneissa. Kuva: Liina Aalto-Setälä

Mutta mitä tehdä, kun kokolattiamatolle päätyy ketsuppia, punaviiniä tai kuraa kengistä? Ei hätää, mattojen materiaalin lisäksi myös niiden pesuaineet ovat kehittyneet. Kannattaa kysäistä paras pesuaine myyjältä mattoa ostaessa, Alftan vinkkaa.

Maton voi myös rakentaa erillisistä palasista, jotka on kätevää irrottaa puunausta varten.

– Likaantuviin tiloihin, kuten eteiseen tai keittiöön en silti kokolattiamattoa käyttäisi.

"Eteiseen tai keittiöön en kokolattiamattoa käyttäisi."

Myös lastenhuoneissa kokolattiamatto on Alftanin mukaan kätevä valinta. Lastenhuoneet ovat usein pieniä ja niissä on niin paljon tavaraa, että perinteinen matto kulmineen olisi enemmän tiellä kuin hyödyksi.

Kokolattiamatolla voi sisustaa myös luovasti. Sitä voi laittaa vaikka seiniin, jos haluaa esimerkiksi muuttaa huoneen akustiikkaa.

– Vain mielikuvitus on rajana sisustamisessa, Alftan muistuttaa.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

KK

Vuonna -77 rakensimme omakotitalon ja trendin mukaisesti makuuhuoneeseen laitettiin kokolattiamatto. Ensimmäisen vuoden jälkeen oli lattialistojen vieressä, sängyn alla ja muissakin paikoissa silminnähtävää pölyä kaikesta imuroinnista huolimatta. Sitä ei saa tarpeeksi hyvin puhdistettua. Mikään ei voita parketti tai puulattiaa jonka voi mopata imuroinnin jälkeen. Enää ikinä minun kotiini ei tule kokolattiamattoa!

Sisko71

Ikinä ei tuu kokolattiamattoa astmaatikon kotiin! Lika ja pöly ei tosiaan lähde pelkästään imuroimalla, paskakasa sais jäädä 70-luvulle.

Jos suurin osa listauksen sisustuselementeistä löytyy kotoasi, voit onnitella itseäsi.

1. Viherkasvi tai tusina

Pisteen saat ainakin kaktuksista ja mehikasveista, peikonlehdestä tai anopinkielestä. Ehkä palmuvehkastakin.

2. Valopalloketju sisällä tai ulkona

Sehän ei ole minnekään kadonnut tai katoamassa.

3. Tarjoiluvaunu

Antiikkia tai Ikeasta, ei sillä niin väliä, kunhan päällä olevasta pulloasetelmasta löytyy Napueta.

4. Tyylikäs käsisaippua vessassa

Mieluiten Aesopin minimalistinen pumppupullo.

5. Andy Warhol -sitaatti seinällä

Suosituimmissa mustavalkoisissa tauluissa lukee joko I like boring things... tai All is pretty.

6. Kuivaus- tai yläkaapittomuus keittiössä

Kuka muka niitä tarvitsee?

7. KonMari kirjahyllyssä

Edelliseen liittyen – kun ei ole tavaraa, ei tarvita säilytystilaakaan. Eikä todennäköisesti sitä kirjahyllyäkään (String-hyllyä ei lasketa).

8. Asetelma esillä

Mutta tyylikäs asetelma, sellainen pitää tietenkin olla. Nätti maljakko, viherkasvi ja pirun kallis tuoksukynttilä lipaston päällä esimerkiksi.

9. Voimistelurenkaat katossa

Myös puolapuut tai keinu lasketaan – kunhan vanha kunnon kansakouluestetiikka on hallussa.

10. Aina jokin projekti työn alla

Koska sisustus, sehän ei tule koskaan valmiiksi. Mitä ihminen sitten muka elämällään tekisi?

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Arto Sivonen perusti kommuunin ja sai elämäänsä lisää luksusta. Seija Kosunen taas valitsi parisuhteessakin yksin asumisen.

Kun avaa oven etelähelsinkiläiseen kommuuniin, edessä avautuu heti valtava eteinen ja sen seitsemän ovea. Yksi ovista vie keittiöön, yksi parvekkeelle ja loput viisi makuuhuoneisiin.

Asunnossa on tilan tuntua myös ylöspäin: huonekorkeus on huimat neljä metriä. Avara tunnelma jatkuu parvekkeella, josta näkee suoraan merelle.

Keittiössä tunnelma on kotoisa kuin Frendit-sarjassa. Lattialle on levitetty elegantti villamatto, ja katossa roikkuu syntymäpäivien jäljiltä mansikkakuvioinen lippuviiri.

– Pieneen vuokrakämppään ei ole enää paluuta. Näin saa elämään paljon enemmän luksusta, sanoo kimppakämpän päävuokralainen Arto Sivonen.

Parisataaneliöisen asunnon jakavat neljä aikuista ja Arton 11-vuotias Liina-tytär. Jokainen asukkaista saisi huoneensa hinnalla myös pienen yksiön, mutta täällä saa tilaa, seuraa, merinäköalan ja kylpyammeen.

Vaikka luksus kuulostaa kadehdittavalta, aikuisten kimppakämpät ovat Suomessa vielä harvinaisia. Sen sijaan yksinasuvien määrä on kasvanut vuodesta toiseen tasaisesti: Tilastokeskuksen mukaan määrä on 1960-luvulta yli viisinkertaistunut ja vuonna 2014 yhden hengen talouksia oli lähes 1,1 miljoonaa.

Monen mielikuvissa kommuunissa elävät vain rahaa säästävät opiskelijat tai vannoutuneet yhteisöasujat. Usein kimppakämppä onkin vain välivaihe ennen omaan rauhaan asettumista. Yhä useampi on kuitenkin alkanut kiinnostua yhteisöasumisesta, ja sen povataan yleistyvän, kun väestö vanhenee, ydinperheen merkitys vähenee, kasvukeskuksissa asuminen on yhä kalliimpaa ja työelämän epävarmuuden takia omistusasuminen pankkilainoineen kiinnostaa yhä harvempia. Samaan aikaan asumiseen kaivataan uusia vaihtoehtoja: yhä yksilöllisempiä ja ekologisempia ratkaisuja. Asenteetkin ovat alkaneet hiljalleen muuttua.

Arto Sivoselle on tärkeää, että koti on avara, eläminen on vaivatonta ja palvelut lähellä.

– Olen keskusta-asuja. Arvostan tosi paljon sitä, että matkaan ei mene aikaa ja voin hetken mielijohteesta käydä vaikka leffassa, kaupassa tai kahvilassa.

Äänet tuovat turvaa

Tämä kommuuni on ollut pystyssä vasta vuoden, mutta ajatus yhdessä asumisesta oli kypsynyt Arton mielessä jo kauan. Edellisestä kodistaan hän alivuokrasi yhtä ylimääräistä huonetta. Se osoittautui hauskaksi, ja kun asunnosta piti lähteä, pieni kämppä ei houkutellut.

Arto alkoi etsiä isoa vuokra-asuntoa ja ihastui nykyiseen kotiinsa ensisilmäyksellä. Se oli isoin ja hienoin kaikista.

Arto päätti vuokrata ison asunnon yksin ja sen jälkeen alivuokrata muita huoneita.

– Totta kai se pelotti. Otin ihan hullun riskin, Arto sanoo.

Riskin siksi, että aikuisten kimppakämpät ovat Suomessa harvinaisia ja moni muuttaa kommuuniin vain, koska haluaa säästää rahaa.

– Ja tämähän ei ole halpa. Moni oli ensin tosi kiinnostunut, mutta kun he kuulivat hinnan, suurin osa pelästyi. Moni mietti, että minähän saan samalla rahalla oman kämpän.

”Se, että on ihmisiä ja ääniä, luo turvallisuutta niin lapselle kuin aikuisellekin.”

Arton mukana kommuuniin muutti hänen tyttärensä. Arto uskoo, että kommuuni voi olla lapselle jopa parempi kuin perinteinen tapa asua.

– Vanhempana mietin tietysti, mikä on lapselle hyväksi. Ehdottomasti se, että hän tapaa erilaisia ihmisiä mahdollisimman paljon. Se, että on ihmisiä ja ääniä, luo turvallisuutta niin lapselle kuin aikuisellekin.

 

11-vuotias Liina on viihtynyt kommuunissa hyvin. ”On kiva, että täällä on vähän enemmän elämää kuin jos asuisi yksin.”

 

Arto uskoo, että kimppakämppä sopii lähes millaiselle ihmiselle tahansa. Ainoa ehto on se, että ihmisiä täytyy sietää.

– Jos haluaa täyshiljaisuutta, ei onnistu. Ei meillä jatkuvia bailuja ole, mutta vieraita voi tulla kylään. Kaikille ihmisille se ei ole mitenkään itsestään selvää, Arto sanoo.

65 hengen kattaus

Jääkaapin ovessa ei näy listaa siivousvuoroista – niitä ei ole. Kun pölyä alkaa kertyä nurkkiin, joku huikkaa kommuunin Facebook-ryhmässä, että voisi muuten siivota. Järjestely toimii, koska kaikki haluavat pitää huolta asunnosta.

Porukalla on vain yksi sääntö: kun kutsuu paljon ihmisiä kylään, on hyvä ilmoittaa etukäteen. Sunnuntaisin keittiössä saattaakin pyöriä viisitoista ihmistä kokkaamassa. Kun vietettiin asunnon tupareita, huoneiden väliovet avattiin ja ruokailutilaan pystytettiin 16 metriä pöytää. Sen ääressä illallisti 65 ihmistä. Jokainen toi yhden ruokalajin, ja nurkassa soitti bändi.

”Minusta on terveellistä opetella elämään erilaisten ihmisten kanssa, vaikka se ei ole kauhean helppoa.”

Artosta sosiaalisuus on yksi kimppakämpän parhaista puolista.

– Kun on iso asunto, on helppo kutsua ja majoittaa ihmisiä. Paljon sosiaalisempaahan tämä on monessa suhteessa.

– Täällä tutustuu myös muiden kavereihin, ja maailma laajenee moninkertaisesti. Minusta on terveellistä opetella elämään erilaisten ihmisten kanssa, vaikka se ei ole kauhean helppoa.

Arto uskoo olevansa itse tavallista sosiaalisempi persoona. Hän on harrastanut sohvasurffausta ja asunnonvaihtoa ja oppinut sietämään erilaisia elämäntapoja.

Yhteiselo ärsyttääkin vain pienissä arkisissa hetkissä. Kun blenderille on aamulla jonoa tai kun joku on jättänyt tavaroita lojumaan.

– Mutta jos tuntuu vaikealta, voi painella omaan huoneeseensa. Elämää helpottaa tosi paljon, että olemme kaikki aika eri puolilla asuntoa ja meillä on tilaa hengittää. Pääsen eristäytymään ihan totaalisesti, jos haluan.

”Odotin, että olisin itse alkanut rähistä enemmän.”

Yhteisasumisessa on yllättänyt lähinnä sen helppous.

– Kyllä minä olisin jotain rähinöitä odottanut. Odotin, että olisin itse alkanut rähistä enemmän, Arto sanoo.

Kämppäkaveri Iirikselle tämä on yksiöiden jälkeen ensimmäinen asunto, jonka hän jakaa jonkun kanssa. Hänestä on ollut hassua huomata, miten samanlaista rytmiä kaikki elävät.

– Kaikki pelottelivat minua etukäteen. Aijai, kimppakämppä, siellä on sitten karvoja suihkussa. Välillä on, mutta niin olisi silloinkin, jos asuisi yksin.

– Olen viihtynyt tosi hyvin. Minusta oli ihanaa muuttaa pois yksiöstä. On kivempi asua porukalla.

Iiris nauttii eniten tilasta ja elämästä. Keittiössä törmätään aamuisin ja iltaisin, juodaan kahvit ja vaihdetaan kuulumisia.

– Niin pysyy itsekin paremmissa fiiliksissä koko ajan.

Vaihtoehto palvelutalolle

Koti on monelle suomalaiselle pyhä asia, ja omasta tilasta pidetään kiinni. Arto uskoo silti, että yhteisöasumisesta tulee yhä suositumpaa. Muutos tapahtuu vain hitaasti.

– Ihmiset ovat kiintyneitä omaan rauhaan ja peloissaan. Ajatellaan, että jos näyttäydyn verkkareissa kaikille, se ei ole kauhean hyvä juttu. Rentous puuttuu.

Hän uskoo, että uusi ikäluokka on erilainen: Nuoremmat eivät enää ajattele, että kaikki pitäisi omistaa itse. Oma auto ei ole välttämätön, ja mökille ei ole pakko päästä joka viikonloppu.

”Ajatellaan, että jos näyttäydyn verkkareissa kaikille, se ei ole kauhean hyvä juttu.”

Arto uskoo, että yhteisöllistä asumista tarvitsisivat erityisesti ikääntyvät. Viime vuonna tilastoihin ilmestyi yli 10 000 yli 65-vuotiasta yksinasujaa lisää.

Yhdessä asuminen voisi helpottaa yksinäisyyttä ja vastata avuntarpeeseen.

– On paljon yksinäisyyttä. Monilla vanhemmilla ihmisillä ei ole perhettä tai perhe asuu kaukana. Vaihtoehto on mennä palvelutaloon, Arto sanoo.

– Näin ihmiset voisivat elää mielekästä elämää loppuun asti. Apuakin voisi yhdistää sen sijaan, että juostaan talosta toiseen.

Arto on miettinyt asiaa siksikin, että hänen oma äitinsä asuu yksin isossa omakotitalossa. Arton mielestä neliöihin mahtuisi pari vuokralaista.

– On aika paljon vanhoja ihmisiä, joilla ei ole ketään suostuttelemassa. On vähän liikaa vaadittu, että he lähtisivät itse someen huutelemaan, että muutatteko minun kanssani yksiin.

Arkistumisen pelko

Seija Kosunen, 67, ei huutele. Hän on asunut yksin suurimman osan aikuiselämästään eikä kaipaa tilanteeseen muutosta.

– Yksin asumiseen liitetään usein yksinäisyys, ja monille se on tottakin. Mutta on paljon ihmisiä, jotka haluavat asua yksin, Seija sanoo.

Seija teki valintansa jo kauan sitten. Hän on ollut kahdesti naimisissa ja asunut yhdessä kummankin aviomiehensä kanssa: ensimmäisen kanssa pari vuotta, toisen reilut neljä. Se riitti.

 

Seija ei muuttanut yhteen poikansa isän kanssa, koska halusi pitää hänet mielenkiintoisena. ”Ja sellaisena hän on pysynyt. Joka vuosi hän tuo minulle mustikat ja rakastaa tekojensa kautta.”

 

Kun Seija päätti myöhemmin hankkia lapsen, hän sanoi tulevalle isälle, ettei mene enää kolmatta kertaa naimisiin. Yksi syy oli se, ettei Seija halunnut arkistaa suhdetta. Kahden päättyneen avioliiton jälkeen hän tunsi myös pelkoa.

– Halusin pitää hänet sellaisena ihanana runomiehenä, mielenkiintoisena. En halunnut haalistaa sitä. Pelkäsin, että yhdessä asuminen johtaisi siihen, että suhde muuttuu vaikeaksi ja päättyy eroon.

Seija teki pojan isän kanssa yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Seija oli virallisesti yksinhuoltaja, mutta poikaa kasvatettiin yhdessä. Kun poika oli pieni ja kärsi koliikista, isä kävi pari kertaa viikossa auttamassa pojan hoidossa.

– Kutsuimme sitä yya-sopimukseksi, Seija naurahtaa.

– Hän on suuresti vapautta rakastava mies, ja minä olen suuresti vapautta rakastava nainen. En ymmärrä, miksi ihmiset arvostavat parisuhdetta niin paljon. Minulla on kokemusta siitä, joten voin sanoa, että se ei ole hirveän mielenkiintoista verrattuna vapauteen.

”Halusin pitää hänet sellaisena ihanana runomiehenä, mielenkiintoisena.”

Seijalla on monta selitystä sille, miksi yksin asujien määrä kasvaa koko ajan. Kun elämä on hektistä, oman rauhan tarve lisääntyy. Lisäksi vanhat moraalinormit löystyvät. On muitakin tapoja elää kuin avo- tai avioliitto.

Myös pidentynyt elinikä ja leskeksi jääminen lisäävät yksinasujien määrää.

– Emme ole enää niin paljon kirkon talutusnuorassa kuin aiemmin. Naiset ovat itsenäistyneet ja taloudellinen tilanne on parantunut. Ennen oli pakko mennä naimisiin, jotta sai arvostusta, ja myös taloudellisten syiden vuoksi.

Rauha ajatella

Seija asuu helsinkiläiskolmiossa, jonka hän osti yksin vuonna 1989, kun poika oli kaksivuotias. Vaikka palvelut ovat lähellä, keittiön ikkunasta näkyy mäntymetsä ja laakea kallio.

Seijan eläke riittää neliöiden maksamiseen hyvin, sillä hän ehti maksaa lainan pois jo työelämässä ollessaan. Poika on muuttanut kotoa vuosia sitten, ja nyt Seija nauttii rauhasta. Hän on aina ollut sosiaalinen mutta kaivannut vastapainoksi aikaa olla ja ajatella.

– Jonkun mielestä se on ehkä itsekästä. Minun luonteelleni se sopii. Saan olla niin siisti kuin haluan tai olla olematta.

– Kun asuu toisen kanssa, pitää tehdä kompromisseja ja hyväksyä toisen epämääräinenkin käyttäytyminen.

Seija nauttii myös siitä, että yksin asuessa kotia saa laittaa juuri niin kuin haluaa. Kukaan muu ei ole sotkemassa, jättämässä kaapinovia auki tai huudattamassa televisiota.

– Kun tulen kotiin, kukaan ei melua. Täällä on juuri sellainen rauha kuin haluan, ja voin keskittyä omiin asioihini.

– Maailma on nykyään hirveän meluisa ja stressaava. Kaikki pitäisi tehdä nopeasti ja tehokkaasti. Ihminen väsyy siihen. On helpompi rentoutua ja kerätä voimia, kun on yksin.

”Kun asuu toisen kanssa, pitää tehdä kompromisseja ja hyväksyä toisen epämääräinenkin käyttäytyminen.”

Seijaa ei harmita yksin asumisessa juuri mikään, mutta hän tietää, että pienituloisilla yksinasujilla on usein tiukkaa. Yksiöt maksavat suhteessa enemmän kuin kaksiot tai kolmiot, ja yhden hengen taloudessa kukaan ei jaa kuluja.

Joskus on tietysti yksinäistäkin. Kun poika oli murrosiän kynnyksellä, Seija toivoi, että kotona olisi ollut mies, joka katsoisi vähän pojan perään.

– Nykyään en näe tässä huonoja puolia, mutta kun vanhenen ja raihnaistun, tilanne voi muuttua.

Seija tietää, ettei yksin asuminen ehkä ole ikuisesti mahdollista. Siksi hän pitää silmällä lähistölle valmistuvan senioritalon rakennustöitä ja on miettinyt, voisiko joskus asua esimerkiksi pari vuotta nuoremman siskonsa kanssa.

– Yksi hoitaja kävisi vaihtamassa vaipat ja tuomassa ruokaa. Molemmilla pitäisi kuitenkin olla oma huone ja mieluummin kaksi vessaa, Seija naurahtaa.

Palvelutalossa asumista hän ei halua vielä murehtia. Jos vanhenemista alkaa liikaa miettiä, se pelottaa vähän.

– Eihän kukaan kaipaa sitä, että oma toimintakyky heikkenee ja joutuu toisten armoille. En minä ainakaan, Seija sanoo.

Kynnys lähteä tästä kodista on korkea. Uudessa pitäisi olla hissi ja vähintään yhtä kaunis maisema kuin nykyisessä.

– Jos en löydä vanhuuden asuntoa, josta näkyy puita ja taivasta, pysyn tässä niin kauan kuin elän ja hengitän. Ja jaksan kiivetä kolmanteen kerrokseen.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Haave omasta tuvasta

Omakotitalo on tavoiteasunto yli puolelle (56 %) suomalaisista, kun todellisuudessa omakotitalossa asuu vajaat 40 prosenttia. Kerrostalossa haluaisi asua noin viidennes ja rivitalossa kuudennes suomalaisista.

Yksin asuminen yleistyy jatkuvasti: jo yli 42 % Suomen kotitalouksista on sinkkujen.

Yli 70 % suomalaisista asuu omistusasunnossa. Vuokra-asunnossa asuu joka neljäs suomalainen. Nuorilla aikuisilla vuokra-asuminen on yleisempää.

Kalleinta asuminen on tuoreen tutkimuksen mukaan Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Porvoossa. Halvinta asuminen on Raumalla, Kouvolassa, Kotkassa ja Porissa.

Asumismenojen (muun muassa korjauskulut, korot, öljy, sähkö, vuokrat) ennustetaan nousevan tulevaisuudessakin nopeammin kuin tulojen: keskimäärin 2,8 % vuodessa 2016–2018. Omistusasuminen kerrostalossa nousee vuodessa keskimäärin 3,2 %, vuokra-asuminen 2,7 % ja omakotiasuminen 2,3 %.

Helsingissä 60 neliön omistusasunnossa asuminen vie keskituloisen nettotuloista lähes 60 prosenttia, Raumalla alle 30 prosenttia.

60 neliön vuokra-asunto maksaa Raumalla reilut 600 euroa kuussa, Helsingissä keskimäärin yli 1 000 euroa.

Yli 60 prosenttia vuokralla asuvista suomalaisista saa asumistukea.

Lähteet: Asumismenot 2016 -tutkimus, Pellervon taloustutkimus ja Suomen kiinteistöliitto, Tilastokeskus, Helsingin Sanomat.