Se kertoo rakkaasta tai nuoruuden suosikkibändistä, muistuttaa tärkeistä kokemuksista ja joskus vähän kaduttaakin. Eri-ikäiset naiset kertovat tatuointinsa tarinan.

"Ihoani koristaa lohen kuva muutamaa vuotta sitten edesmenneen rakkaan veljeni muistoksi. Samalla se kertoo tarinaa suvustani, jonka miehet ovat olleet intohimoisia kalastajia. Tunnen, että sen kuvan avulla olen yhteydessä veljeeni, mutta myös juuriini, missä sitten ikinä kuljenkin.

Rakastan molempia tatuointejani, joista toinen on nuorena ihoon hakkautettu taidekuva. Ne ihollani tunnen olevani mielivaatteissani, vaikka olisin alasti. Nyt suunnittelen kolmatta kuvaa poismenneen äitini kunniaksi. Se perustuu yhteiskuvaamme."

Annaleena, 42

 

“Kuvataiteilija Katja Tukiainen oli piirtänyt erääseen näyttelyynsä myös tatuointikuvia. Innostuin asiasta heti, sillä olin jo pitkään haaveillut tatuoinnista, ja Katja Tukiainen on suosikkitaiteilijoitani. Valitettavasti kaikki kuvat oli jo myyty, kun pääsin näyttelyyn. Otin yhteyttä Katjaan, ja hän lupasi piirtää minulle tatuoinnin. Kun Katja lähetti minulle ensimmäisen version kuvasta, tiesin heti, että se on juuri sellainen kuin halusinkin. Mitään muutoksia ei tehty. Nyt kuva koristaa paitsi jalkaani myös seinääni.”

Maria, 41

”Vuonna 1981 Suomessa jylläsi rockabilly-boomi ja Stray Catsin ensimmäinen levy ilmestyi. Se kolahti täysillä. Kuuntelimme levyä 11-vuotiaina kaksossiskoni kanssa niin paljon, että äitini osaa vieläkin levyn sanasta sanaan ulkoa. Ihailin bändin laulajan, Brian Setzerin, makeita tatuointeja ja erityisesti hänen Stray Cats -logokuvaansa. Päätin, että samanlainen on pakko saada sitten, kun ikää olisi vähän enemmän.

"On ihanaa ajatella, että kuvassa yhdistyvät kaksi rakkauttani."

40-vuotispäiväni aamuna tyynylläni oli kirjekuori, jossa oli tatuointilahjakortti, synttärilahja mieheltäni! Lapseni pelkäsivät pienenä kissan teräviä hampaita niin paljon, että jouduin käyttämään pitkähihaista paitaa heidän läsnäollessaan. Tatuoinnin ottamista en ole vieläkään katunut, päinvastoin. On ihanaa ajatella, että tässä ikuisessa kuvassa yhdistyvät kaksi rakkauttani, Stray Cats ja mieheni!

Nina, 46

 

 

"Ankkuritatuointi oli läksiäislahja ystäviltäni kun muutin Australiaan. Se symboloi minulle samaa mitä se merkitsi vanhoille merimiehillekin: että kotisatama on ikuisesti sydämessä. Nyt se muistuttaa minua juuristani, minne ikinä päädynkin." 

Vivian, 25

 

"Sain kolmisen vuotta sitten päähäni, että ranskalainen oh là là -huudahdus pitää sisällään myös lapseni nimen: Ola. Vierastan hieman vanhempien ottamia tatuiointeja, joissa lasten nimi on näyttävästi esillä. Tällainen verhotumpi vaihtoehto sopii tyyliini paremmin. Meni noin vuosi, että teksti nakutettiin ranteeseeni Legacy-tatuointistudiossa. Tilasin kuvan ammattilaistekstaajalta, ja vaihdoimme useamman meilin, ennen kun lopullinen versio syntyi.

Olin alun perin ajatellut, että teksti olisi ranteessa toisin päin. Tatuoija kuitenkin sanoi, että alan piireissä pidetään junttimaisena sitä, että tatska näkyy muille ihmisille väärin päin, kun pitää käsiä suorina. En aio hankkia muita tatuointeja, ja olen tyytyväinen siihen, että tatuointi on pieni ja korumainen. Se on myös sellaisessa paikassa, joka ei painonvaihteluista pullistu eikä heti kättelyssä rupsahda."

Elina, 37

"Löysin tatuointini, hämähäkin kuvan amerikkalaisesta tatuointilehdestä, kun olin 14-vuotias. Siihen aikaan, vuonna 1990, Helsingissä taisi olla vain yksi tatuointistudio. Ihoon hakatussa kuvassa oli vielä mystiikkaa tai kapinahenkeä. Otin hämähäkin kuvan lapaluuhuni, kun olin 19-vuotias. Olin löytänyt saman kuvan, jonka olin penskana nähnyt amerikkalaislehdessä, sattumoisin punavuorelaisesta tatuointipaikasta. Kuvan ottaminen jännitti, ja lievitin kivunpelkoa ginipaukulla. Tatuoinnista tuli hieno, varjostus hämähäkin jalkojen alla sai sen näyttämään kolmiulotteiselta.

"Olen tyytyväinen, ettei minulla ole tatuoinnistani muuta kuin muisto."

Pari vuotta myöhemmin kuva alkoi pikku hiljaa hävitä itsekseen. Ensin lähti varjostus, muutaman vuoden päästä kuvasta ei ollut enää jäljellä kuin arpi. Näytin sitä eräälle tatuoijalle ja mietin, olisiko kuvan voinut pelastaa. Kuulin, että tatuoijani oli kollegoiden kesken tunnettu siitä, että hän käytti huonolaatuista väriainetta, joka ei kestänyt iholla. Annoin arven olla, se on niin haalea ettei sitä juuri näe ellei katso tarkkaan. Olen tyytyväinen, ettei minulla ole ainoasta tatuoinnistani muuta kuin muisto."

Minna, 39

 

"Otin perhostatuoinnin oikeaan nilkkaani ylioppilaskeväänäni vuonna 1994. Olimme puhuneet läpällä parhaan kaverini kanssa, että hankimme samanlaiset tatuoinnit muistuttamaan ikuisesta ystävyydestämme. En ottanut puheita sen vakavammin, kunnes hetken päähänpistosta huomasin astelevani hänen kanssaan sisään tatuointiliikkeeseen. Katselimme esimerkkikuvia ja päädyimme perhoseen, vapauden symboliin. Minä otin pienen lentävän perhosen oikeaan nilkkaani ja ystäväni vasempaan.

"Värit ovat haalistuneet vuosien myötä – samoin ystävyytemme."

Värit ovat haalistuneet vuosien myötä – samoin ystävyytemme. Muutimme molemmat kesän aikana toisille paikkakunnille, ja yhteydenpito on parissakymmenessä vuodessa hiipunut olemattomiin.Vapauteen pyrkivä perhonen sen sijaan muistuttaa minua aina mahtavasta elämän keväästä ja nuoruuden pakahduttavasta riemusta."

Jatta, 40

”Kaikkien tatuoinneilla on aina jokin filosofinen, hieno tarina. Tälläpäs ei. Otimme ystäväni kanssa syntymäpäiväni kunniaksi ja pienissä päiväkänneissä samanlaiset tatuoinnit läpällä. Marssimme tatuointiliikkeeseen, valitsimme arkista eniten meitä miellyttävät kuvat ja otimme ne samaan paikkaan. Kuva on edelleen ihan kiva, ja moni on sitä kehunutkin. Välillä nolottaa myöntää, ettei sillä oikeasti ole mitään tarinaa, joten sepitän pienen valkoisen valheen ja totean, etten halua kertoa, mitä se kuvastaa, tai että se kuvastaa ystävyyssuhdettamme. Niinpä niin!

"Tuttavani sanoi, että katuisin vielä kuviani."

Otan tatuointeja hällä väliä -asenteella, tämä on neljäs. Ihoa se vain on, ja tämäkin tempaus kertoo suhtautumisestani kuviin. Tuttavani totesi silloin, kun otin ensimmäisen tatuointini, että katuisin vielä kuviani. Siitä on nyt melkein 15 vuotta, eikä muuten kaduta, mutta tuttavani näkemys naurattaa edelleen. Siitäkin muuten on 15 vuotta, kun tutustuin ystävääni, jonka kanssa minulla on samanlainen tatuointi. Eiköhän ystävyytemme kestä yhden kuvan.”

Jenni, 30

 

"Olin jo itsekin unohtanut, miltä pieni enkelini näytti. Se kun on raukka ollut hautautuneena vatsan alle jo toistakymmentä vuotta. Silloin, yli 20 vuotta sitten, en kyllä ajatellut, että sille kävisi näin."

Hanna, 42

Millainen on sinun tatuointisi? Mikä on sen tarina? Lähetä meille kuva ja kerro tarina.

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.

Yksi on varmaa: tämän vartalovoiteen käyttäjällä ei voi olla vihasuhdetta laventeliin. 

Voiko tavallinen kosteusvoide auttaa oikeasti uniongelmissa? Kyllä, jos asiaa kysytään Reddit- ja somekansalta.

Kosmetiikkayhtiö Lushin vartalovoide sai hetkessä kulttimaineen sen jälkeen, kun sitä ylistettiin maasta taivaisiin netissä. Sleepy-nimellä tunnettu voide onkin myyty loppuun brittikaupoista, kertoo OK-lehti.

Sleepy-voidetta hehkutetaan muun muassa Reddit-keskusteluissa ”ihmevoiteena”, joka ”rentouttaa” ja ”auttaa uniongelmissa”. Samanlaisia kommentteja löytyy Twitteristä ja Instagramista.

Daily Mail kertoo äidistä, jonka 18-kuukautinen lapsi on muuttunut rauhattomasta nukkujasta levolliseksi Sleepyn avulla.

Noin 15 euron vartalovoiteen tehoaineista Reddit- ja Instagram-käyttäjät ylistävät ennen kaikkea laventelia ja kaurauutetta. Laventeli onkin monien – jopa uniasiantuntijoiden itsensä – suosikkiaine, jonka uskotaan rentouttavan ja syventävän unta. Useat tutkimukset ovat todistaneet laventelin vaikuttavan myönteisesti myös mielenterveyteemme.

Lue lisää! 22 vinkkiä: tällaiset ovat unitutkijoiden omat iltarituaalit

Suomessa Sleepy-voide tuli myyntiin ensimmäisen kerran viime jouluna. Silloin se oli sesonkituote, ja noin kuukausi sitten se tuli takaisin kauppoihin, Lush Suomen myynnistä kerrotaan. Toistaiseksi voidetta on saanut Suomen kaupoista hyvin.

Miten kohuvoide pärjäsi Me Naisten testissä?

Koostumus: Laventelin värinen voide on sopivan paksua – ei mitään valuvaa emulsiota eikä liian paksua kreemiä. Se levittäytyy iholle erinomaisesti, mutta imeytyy hieman hitaasti. Tuoteseloste kertoo, että kyseessä on vegaaninen voide eikä se sisällä synteettisiä säilöntäaineita. Luonnollisten raaka-aineiden lisäksi voiteessa on muun muassa steariinihappoa – ja päältä löytyy hopeista lumihiutalekimalletta.

Mihin voiteen päällä oleva hopeinen kimalle vaikuttaa? Kuva: Annakaisa Vääräniemi
Mihin voiteen päällä oleva hopeinen kimalle vaikuttaa? Kuva: Annakaisa Vääräniemi

Tuoksu: Jos inhoaa laventeliaromia, tämä voide saattaa aiheuttaa kylmiä väreitä. Heti purkin aukaisun jälkeen laventelin tuoksi puskee esiin, erittäin voimakkaana. Mukana on myös makeaa mantelia sekä ylang ylangia eli tuoksuilangia. Tuoksuherkän ei siis kannata edes kokeilla voidetta, ellei sitten siedä hyvin luonnontuoksuja.

”Tuoksuherkän ei kannata edes kokeilla.”

Vaikutus: Ensimmäisenä iltana käyn suihkussa yhdeksän aikaan illalla ja voitelen kroppani kaulasta varpaisiin Sleepy-voiteella. Hieman aivastuttaa tuo kukkainen haju. Teen muutamia ilta-askareita ja menen kymmeneltä sänkyyn. Virkeänä. Vaikka nukahdan yleensä hyvin, pyörin nyt sängyssä hetken ja nousen puolen tunnin päästä ylös. Väsähdän vasta puolen yön aikaan – ja voide on vaikuttanut jo melkein kolme tuntia vartalollani.

Toisena iltana teen samat rutiinit ja huomaan, että olen jo tottunut tuoksuun. Nukahdan jo ennen iltakymmentä ja nukun sikeästi kuuteen saakka. En tiedä, ovatko tuon yön nukkumislahjani perua huonosti nukutusta edellisyöstä, vai auttoiko Sleepy-voide todella nukkumaan. Ainakaan se ei tunnu kehollani viileämmältä tai muuten erilaiselta kuin muut vartalovoiteet. Marketeissa myytävä tavallinen kylmägeelikin on auttanut nukahtamaan joskus paremmin. Voisin käyttää Sleepyä esimerkiksi sheivauksen jälkeen tai talvella kuivan ihon elvyttämiseen.

Yleisarvosana: 2/5 pistettä

Pitkä reissu sai Samin karsimaan vaatteitaan, jotka mahtuvat nyt kaikki itserakennetulle rekille.

Sami Laitinen, 24, palasi äskettäin kymmenen kuukauden reissultaan Indonesiasta ja Australiasta. Matkan jälkeen hän joutui heti muuttopuuhiin, joita edelsi tavaroiden ja vaatteiden karsiminen. 

– Olen muuttamassa omaan asuntoon ja vähentänyt sen vuoksi paljon vaatteitani. Inspiraatiota sain myös reissustani. Etsin aluksi kaupoista vaaterekkiä, johon saisin vaatteeni. Mutta ne ovat yllättävän kalliita, joten päätin tehdä lopulta rekin itse, helsinkiläinen Sami kertoo.

Vaaterekkinsä raakamallin Sami sanoo nähneensä ”jossain netin syövereissä”. Loput hän suunnitteli itse, ja sen jälkeen hän suuntasi rakennusliikkeen puutavaraosastolle.

Samin mukaan kaupasta lähti kahdeksan harjanvartta, jotka maksoivat yhteensä alle 12 euroa. Vaaterekin alaosaa varten hän joutui sahaamaan varsista metrin pituisia.

Kotoa löytyivät porakone ja ruuvit, joilla hän kiinnitti harjanvarret yhteen. Apunikkaroijana hänellä oli oma isänsä, joka piteli ruuvausvaiheessa varsia pystyssä.

– Vaaterekin pituus ja leveys kannattaa suunnitella tarkkaan ja mitata kaikki etukäteen. Yksinkin sen voi rakentaa, mutta kahdestaan se on paljon helpompaa.

Kauppojen valmiit vaaterekit maksoivat ainakin 30 euroa ja ne eivät ole välttämättä kovin tukevia, mutta tämä harjanvarsista koottu rekki on yllättävän tukeva, hehkuttaa Sami Laitinen. Kuva: Sami Laitinen
Kauppojen valmiit vaaterekit maksoivat ainakin 30 euroa ja ne eivät ole välttämättä kovin tukevia, mutta tämä harjanvarsista koottu rekki on yllättävän tukeva, hehkuttaa Sami Laitinen. Kuva: Sami Laitinen

Nikkaroinnin jälkeen Sami maalasi vaaterekin, mutta hän suosittelee varsien maalaamista ennen rekin kokoamista. Hänen äitinsä Tuula julkaisi vaaterekin kuvan alkuviikosta Facebookin askarteluryhmässä, jossa se on saanut suuren suosion.

”Tämähän on ihan valmis design-tuote!”

– Tämähän on ihan valmis design-tuote, kirjoittaa esimerkiksi yksi harjanvarsirekin fani Facebookissa.

Hankolaisen Liinun idealla vanhanaikainen leikkuulauta sai uuden elämän.

Keittiökalusteisiin integroitu leikkuulauta herättää ristiriitaisia tunteita. Joillekin se on yksi keittiön luottovälineistä, toiset taas eivät suostu sitä käyttämään koskaan.

Liinu Petterson, 35, käyttää mieluusti leikkuulautaa – mutta irrallisena ja mieluiten muovisena versiona, jonka voi kuivattaa nopeasti kaapissa. Hän muutti äskettäin uuteen kotiin Hangossa, ja asunnon keittiöstä löytyi vetolaatikkoihin yhdistetty ritiläinen leikkuulauta. Se sai Liinun käsittelyssä uuden käyttötarkoituksen haarukoiden ja veitsien säilytystilana.

– En ole koskaan käyttänyt vedettävää leikkuulautaa, sillä se vain kerää kaikki muruset alleen. Keittiössäni on muutenkin vähän laatikoita, joten halusin leikkuulautatilan hyötykäyttöön ja askartelin siitä aterinlokerikon.

Vedettävän leikkuulaudan pitää olla tarpeeksi syvä, jotta Liinun idea toimii. Aluksi hän irrotti ritiläisen leikkuulaudan pois ja päällysti sen pohjalaudan dc-fix-sisustusmuovilla.  

– Kärsineen näköinen puupinta sai täysin uuden ilmeen valkoisella muovilla. Muovirullan lopun käytin kuivauskaappien uudistamiseen.

Leikkuulauta hyötykäyttöön! Kuvat: Liinu Petterson
Leikkuulauta hyötykäyttöön! Kuvat: Liinu Petterson

Me Naiset on aiemmin kertonut, että kontaktimuovin tavalla toimivalla sisustusmuovilla tuunaa helposti muun muassa keittiön tasot ja kaapistot. Muovirullan voi saada jopa kuudella eurolla.

Lue myös! Bloggaajan vinkki: allaskaapin päällystys dc-fix-muovilla

Rullan lisäksi Liinu hankki aterimille muovilokerikon, joka maksaa halvimmillaan euron. Hän ruuvasi sen neljällä ruuvilla kiinni lautaan, jotta lokerikko ei heilu reunattomassa tilassa. Viereen mahtuisi vielä toinenkin, pienempi lokerikko.

Liinun nikkarointiohjeet

  1. Leikkuulauta pois
    Kuvat: Liinu Petterson
    Kuvat: Liinu Petterson
  2. DC-fixiä pintaan; vanha luottokortti toimii kalvon suoristajana
  3. Aterinlokerikko kiinni ruuveilla
  4. Leikkuulaudan uusi ilme on valmis

Kysely

Onko keittiössäsi ulosvedettävä leikkuulauta?

Tulehtunutta näppyä ei kannata sorkkia omin sormin.

Siinä sellainen taas on – keskellä otsaa. Kipeänä tykyttävä finni, joka ei edes suostu nousemaan ihon alta esiin niin, että sen voisi hellästi puristaa.

Millä konstilla kipeästä näpystä, eli ihonalaisesta finnistä, voisi päästä eroon?

Jos etsit nopeaa ratkaisua, ainoa turvallinen tapa on kääntyä ammattilaisen puoleen, kertoo Popsugar-sivusto. Dermatologi voi avata ihon alle jääneen finnin pienellä viillolla ja tyhjentää sen sisään kertyneen aineen. Hoidon jälkeen finni paranee usein nopeasti.

Kotikonsteihin luottavan kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, ennen kuin alkaa ropeltaa näppyä omin sormin. Ihonalainen finni on usein näpyistä vaikeahoitoisin, joten siihen eivät vippaskonstit välttämättä auta.

Popsugar-sivusto listasi asiat, jotka kannattaa ottaa huomioon, kun ihollesi ilmestyy ihonalainen finni:

    1. Ihonalaiset finnit syntyvät ihan samalla tavalla kuin tavallisetkin. Ne koostuvat huokoseen kertyneistä bakteereista ja kuolleista ihosoluista. Näppy syntyy, kun iholla on liiallista talin tuotantoa. Ihonalaisia finnejä on erityisesti heillä, joiden iho on taipuvainen akneen.
    2. Älä purista ihonalaista finniä itse – tai sorki sitä muutenkaan. Tavallisenkin finnin puristamisesta voi koitua vakavia tulehduksia. Ihonalaisen finnin kohdalla riski on suurempi. Jätä siis finnin tyhjentäminen ammattilaisen tehtäväksi.
    3. Kipeiden, ihon alle jääneiden finnien ennaltaehkäisy on helpompaa kuin niiden hoitaminen jälkikäteen. Jos siis kärsit niistä, kiinnitä huomiota ihonhoitorutiiniisi. Lue vinkkejä epäpuhtauksiin taipuvan ihon hoitoon täältä.
    4. Ihoa kuivattavista aineista ei ole erityistä hyötyä ihonalaisiin finneihin. Sen sijaan finnin painaminen kuumalla liinalla useita kertoja päivässä saattaa auttaa sitä niin sanotusti puhkeamaan. ”Kun finni on noussut pintaan, purista se. Silloin kipu hellittää ja finni alkaa parantua”, dermatologi Neal Schultz kertoo.