Mokkula

Itä-Pasilan betonighetosta löytyy pala taivasta. Mun pikku parvekkeella auringonottokausi alkaa helmikuussa ja päättyy lokakuussa, toppatakissa aloitetaan, mutta syyskuussa pärjää vielä bikineissä. Lasituksen ansiosta aina on lämmin eikä koskaan tuule, sen verran räppänää auki, että rusketus tarttuu.

Täällä luen, juon kahvit, syön, nukun päiväunet ja ennen kaikkea arskaan.

Erossa vaadin saada pitää kämpän - parvekkeen takia. Kun mies asui talossa, fillari vei tilaa auringonotolta. Nyt saan käännellä aurinkotuolia miten lystään! Eikä kukaan komenna tanorektikkoa varjoon.

Vain työnteko haittaa parveke-elämääni, mutta onneksi olen vuorotöissä. Ennen iltavuoroa ehtii hyvin grillata nahkaa.

Jos olisin viherpeukalo, tänne voisi perustaa kasvihuoneen, sen verran kuumaa. Nyt riittää pelargonia. Mutta kaunista ja vaaleaa pitää olla, onhan tämä NAISluola.

Kommentit (0)