”Annas kun setä kertoo vuoden 1989 kesäjuhlista!” Kuva: Shutterstock
”Annas kun setä kertoo vuoden 1989 kesäjuhlista!” Kuva: Shutterstock

Kuulemma ennen oli kaikki paremmin, mutta silloin ei osattu arvostaa työn pieniä etuja, sanoo milleniaali.

Ihmetteletkö vai tunnistatko? Tämä on milleniaalin elämää:

Olen laman lapsi ja taantuman teini-ikäinen. Viimeistään siitä lähtien, kun menin lukioon vuonna 2008, minulle ja muille ikäisilleni on jankattu, että työelämä on murroksessa.

Vuonna 2008 paasattiin vielä siitä, että suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle ja jättävät jälkeensä valtavan työvoimapulan. Aika äkkiä selvisi, ettei tulekaan työvoimapulaa: tulee taantuma, yt-suma ja paljon työttömyyttä. Ryhdyttiin tolkuttamaan, ettei kukaan voi olla eläkeikään asti samassa työssä, jos nyt ylipäätään saa mitään työtä – ellei siis kouluttaudu lähihoitajaksi (koska kaikki ongelmat ratkeaisivat, jos olisimme kaikki lähihoitajia).

Kun pikkuhiljaa pääsin työelämään kiinni, selvisi, ettei töissä olekaan ihan sellaista kuin koulussa annettiin ymmärtää. Samalla ilmeni, että minun ja kaltaisteni milleniaalien käsitys työelämästä on varsin erilainen kuin aiempien sukupolvien. Kun oli opetellut ajattelemaan, ettei kenellekään mitään töitä ole tarjolla, määräaikaisenkin työn saaminen tuntui luksukselta.

Toisaalta jotkin luutuneet työelämän käytännöt jaksavat hämmästyttää. Kuten:

1. Työterveyshuolto = käsittämätöntä vip-kohtelua

Kun tavallisella kuolevaisella on virtsatieinfektio, hän istuu päivystyksessä odottamassa, että joku ehtii todeta, että verisessä pissassa ei ole kaikki ok. Kun työterveyden asiakkaalla on virtsatieinfektio, hän käväisee työterveydessä – työajalla ja jonottamatta! Ensimmäinen antibioottipilleri annetaan suuhun, ettei tuntuisi niin pahalta. Ihanaa, mutta ei kovin tasa-arvoista.

2. Milloin on taas yt-neuvottelut?

Milleniaali ei yhteistoimintaneuvotteluja pelkää. Eihän hänellä ole vakituista työpaikkaakaan! Hän on oppinut, että on ihan normaalia, jos joka toinen vuosi on yt-neuvottelut, ja välivuodet käytetään edellisistä irtisanomisista toipumiseen. Lomautus on lottovoitto, koska se ei ole irtisanominen.

3. Oi, lounasseteli!

Kun olin esiteini, lounassetelin saaminen äidiltä oli juhlava hetki. Koska setelin arvo ylitti hampurilaispaikan lastenaterian arvon, lounassetelillä saattoi tarjota purilaista kaverillekin. Päivä rikkaana kersana! Lienee tarpeetonta sanoa, että kun sain ensimmäiset lounassetelit työn kautta, piilottelin niitä lompakkooni kuin Klonkku sormusta. En edes ala kertoa, millaisia reaktioita liikunta- ja kulttuurisetelien saaminen on ystäväpiirissäni herättänyt.

4. Kosteat työpäivät

Jos työelämän konkareita on uskominen, suomalainen työelämä oli vielä parikymmentä vuotta sitten kuin suoraan Mad Menistä. Ei tietenkään pukeutumistyylin vaan alkoholinkäytön osalta. Luovilla aloilla ryypättiin pitkin viikkoa ja teollisuudessa avattiin tenuhanat perjantaiaamuisin. Rööki tietysti paloi kaikkien suupielessä aamusta iltaan. Nykyään töissä ollaan yleensä selvin päin, eikä missään saa tupakoida.

5. Vakituinen työ, mikä se on?

Pakkoyrittäjyyden konsepti kuulostaa milleniaalin korvaan paljon tutummalta kuin vakityösopimus. Minulta kysyttiin kerran kehityskeskustelussa, mitä ajattelisin vakituisesta työpaikasta. Jäädyin moneksi sekunniksi, koska mielessäni ei ollut sitten yläasteen käväissyt, että voisin joskus saada vakituisen työn paikasta, josta pidän.

Kuvaavin esimerkki on kuitenkin tämä: Olin muutama vuosi sitten naamiaisissa, joiden teemana olivat legendat. Pukukilpailun voitti tyttö, joka oli pukeutunut vakituiseksi työsopimukseksi.

6. Kultakellot, kesäjuhlat ja muut muhkeat edut 

Joka työpaikalla pitää olla joku eläkeikää lähestyvä valittamisen ammattilainen, jonka tehtävä on kertoa nuoremmille, että nykyään on kaikki niin pirskuleen huonosti. Milleniaaliparka ei osaa kaivata hulppeita kesäjuhlia, muhkeita bonuksia tai kultakelloa 50-vuotislahjaksi. Myöskään 20 palvelusvuodesta saatavat lomat eivät lama-ajan lasta paljon kiinnosta, koska hän olettaa, ettei kukaan voi pyöriä 20:ta vuotta samassa työpaikassa.

7. Onko nousukausiakin?

Lamaan ja taantumaan kasvaneena ajattelin pitkään, että tätä tämä nyt on: yt-neuvotteluja yt-neuvottelujen perään, kunnes puolet kansasta on työttömänä. Sitten eräänä kauniina kesäpäivänä vanhempi kollegani totesi, että taloushan on aaltoliikettä, joten pakko kai tässä on pian tulla nousukausi. Mikä se sellainen on?

Lopputulos: Puoli vuotta surffipummina, miksei

Työnantajia harmittaa, että nuoret työntekijät eivät odota kieli pitkällä ylennyksiä ja uusia vastuualueita vaan seuraavaa lomaansa. Milleniaalien päähän on uponnut, että työnantajaan on turha sitoutua, koska työnantaja tuskin sitoutuu takaisin. Niinpä moni käyttää työpaikkaa ainoastaan rahantekovälineenä, joka mahdollistaa oikean elämän Aasian auringossa. 

Naisten työelämäikkunaa kaventaa yhä vaan lastensaanti. 

Työnantajat palkkaavat mieluiten noin 35–40-vuotiaita. Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskisen mukaan ihannetyöikä osuu tuolle välille niin miehillä kuin naisillakin.

Työsuojelualueen tarkastajat ovat kuitenkin sanoneet Koskiselle, että naisten työelämän neutraalit vuodet ajoittuvat ikävuosille 35–37.

Lausunto perustuu heidän tekemäänsä puhelinneuvontaan.

Työnantajan on Koskisen mukaan helppo ajatella, että jos työntekijä saa yleensä 1–3 lasta, ne on todennäköisesti hankittu ennen tuota ikäväliä. Näin ollen työnantajan ei tarvitse murehtia työntekijän äitiyslomista tai siitä, kuka jää kotiin hoitamaan sairasta lasta.

”Työnantajan pitäisi lähteä siitä, että työhönotto on aina riski.”

Jossittelu on turhaa

– Jos ajatellaan tarkemmin työnantajan näkökulmasta, lasten synnyttäminen on myöhentynyt. Myös yli 30–35-vuotiaat synnyttävät. Tämän mukaan voisi sanoa, että ei ole yhtään neutraalia ikävuotta.

– Jos työnantaja lähtee jos-ajatteluun, hän pääsee jossittelemaan jokaisen ihmisen kohdalla. Sitä varten on koeaika. Työnantajan pitäisi lähteä siitä, että työhönotto on aina riski.

Koskinen muistuttaa, että lasten saaminen on maailman luonnollisin asia, eikä siitä pitäisi tehdä työpaikoilla ongelmaa. Hän toivoisikin, että työnantajat tekisivät rekrytointejaan tapauskohtaisesti.

Hän näkee, että muutaman vuoden päästä myös lastentekoiässä olevia miehiä aletaan pitää riskirektytointeina. Syynä tähän on se, että miehet ovat alkaneet käyttää perhevapaita.

”Ei ole hyvä systeemi, että työnantajalle tulee työntekijän lapsesta niin paljon kuluja.”

Työnantajan ei ole luvallista kysellä työntekijän lastenhankinta-aikeista työhaastattelussa, sillä se ei ole työhönoton kannalta oleellinen tieto.

Lasten takia poissaolot tulevat kalliiksi

Työntekijän lapsen työnantajalle aiheuttamat kulut ovat Koskisen mukaan jopa 10 000 euroa lasta kohden.

– Ei ole hyvä systeemi, että työnantajalle tulee työntekijän lapsesta niin paljon kuluja.

Professori näkee rahastotyyppisen ratkaisun parempana: summa voitaisiin kerätä työnantajilta, yhteiskunnalta ja työntekijöiltä.

”Sen pitäisi mennä niin, että naisiin kohdistuva syrjintä vähenisi ikääntyessä.”

Ikääntyneitä naisia ja miehiä syrjitään yhtälailla

Ikääntyneellä työntekijällä tarkoitetaan 55 vuotta täyttänyttä.

– Kun alat olla lähellä 50 vuotta, ajatellaan, että sinulle alkaa tulla erilaisia kremppoja ja sairauksia. Mietitään stereotyyppisesti, missä iässä tietyt sairaudet alkavat tulla, professori kertoo.

– Sen pitäisi mennä niin, että naisiin kohdistuva syrjintä vähenisi ikääntyessä, koska naiset elävätkin pidempään.

Näin ei Koskisen mielestä kuitenkaan ole. Ikääntyneitä naisia ja miehiä syrjitään yhtäailla.

– 55 ikävuoden kohdalla se on ihan hatusta revittyä. 65 ikävuodesta eteenpäin työnantajalla saattaa olla todennäköisemmin asiallinen peruste jossitella, että "entä jos työntekijä sairastuu".

Koskisen tuntemat ikäsyrjintätapaukset liittyvät nimenomaan ikääntyviin tai ikääntyneisiin työntekijöihin, eivät niinkään nuoriin.

Hän kertoo ikäsyrjinnästä esimerkkinä myös, että vanhimpia naistyöntekijöitä siirretään töihin näkymättömiin paikkoihin.

–  Vanhat naiset siirretään vähän niin kuin takariviin paikoissa, joissa tarvitaan nuorta ja hyvännäköistä. Pahin tapaus oli, että nainen siirrettiin ikkunattomaan koppiin, Koskinen muistelee tuntemiaan oikeustapauksia.

Nuoria naisia ei varsinaisesti syrjitä

Nuorella työntekijällä ei usein uskota olevan vielä tarpeeksi osaamista, koulutusta tai kokemusta, ja siksi kokeneemmat vievät esimerkiksi vakituiset työpaikat. 

Työnantajat arvioivat rekrytointitilanteissa yhteen erilaisia hyötyjä ja riskejä. Koskisen mukaan työnantajaa kiinnostaa eniten, tuottaako työntekijä palkkansa tarpeeksi nopeasti. Kokeneempi työntekijä lyö tietysti tehokkuudellaan helposti nuoremmat laudalta.

Näin ollen nuorten palkkaaminen voi olla liian suuri riski etenkin pienille yrityksille.

Nuorten naisten kohdalla Koskinen ei näe varsinaista ikäsyrjintää tai sitä on vaikea todistaa. Ainakaan tuomioistuimissa tällaisia juttuja ei ole ollut. He törmäävät kuitenkin helposti samaan lapsiongelmaan töitä hakiessaan kuin vanhemmat kanssasiskonsa.

Koskisen mukaan syrjintää on tutkittu suhteessa vähän.

– Voihan olla, että naisilla syrjintä on ollut totaalisempaa aikaisemmin.

Kaiken kaikkiaan naisten työhönotto ja tasa-arvo työpaikoilla on kuitenkin parantunut viime vuosina.

Unelma uudesta asunnosta sai Julia Thurénin säästämään 10 000 eurossa yhden vuoden aikana. Kuva: Julian kotialbumi

Julia Thurén haluaa, että pankkitilillä on aina vähintään kahden kuukauden palkkaa vastaava puskuri. 

Bloggaaja Julia Thurén teki kolme vuotta sitten tempun, joka hämmästytti monia: hän sai vuodessa säästöön 10 000 euroa ilman osake- ja rahastotilejä.

Suuri säästöprojekti alkoi elokuussa 2013, kun Julia ja hänen puolisonsa halusivat hankkia uuden kodin. Sen saadakseen kummankin piti säästää vuodessa 10 000 euroa eli yhteensä 20 000 euroa asunnon käsirahaksi.  

– Nettopalkkani on 2 000 euroa. Tästä summasta menee 1 000 euroa suoraan asumis- ja ruokatileille. Manuaalisesti siirrän sen 300–500 euroa (sen mukaan, että pitääkö tässä kuussa ostaa vaikkapa lennot tai maksaa joku isompi lasku). Sitten elelen lopulla 500 eurolla ihan mukavasti, Julia selvitti säästöstrategiaansa blogissaan.

Tämä strategia tuotti Julian säästöpottiin 6 000 euroa. Loput 4 000 euroa hän sai tekemällä sivutöitä muun muassa luennoimalla ja kirjoittamalla. Välillä Julia joutui toki nipistämään rakastamistaan kahvi- ja lounashetkistä ulkona sekä vähentämään julkisten liikennevälineiden käyttöä. Kertaakaan Julia ei kokenut säästöprojektissaan epätoivon hetkiä; kymppitonnin säästäminen onnistui hänen mielestään todella helposti.

Kun elokuu 2014 koitti, Julia ja hänen puolisonsa ostivat Helsingin Hermannista 78-neliöisen asunnon, jossa he asuvat tällä hetkellä. Säästetyt 10 000 euroa menivät nopeasti uuteen asuntoon. Sen jälkeen tili tyhjeni, mutta vain hetkeksi, Julia kertoo.

– Vaikka tili meni nollille asunnonvaihdossa, aloitin taas säästämisen ja olen parissa vuodessa säästänyt jo hyvän summan. Peruskuukaudessakin laitan säästöön 200–300 euroa, vaikka minulla ei olekaan mitään tarkkaa säästökohdetta, Julia sanoo.

”Aina pitää olla parin kuukauden palkan verran puskurirahaa, jos vaikka haluaakin lopettaa työt.”

– Aina pitää olla parin kuukauden palkan verran puskurirahaa, jos vaikka haluaakin lopettaa työt tai sattuu jotain muuta, johon tarvitsee rahaa.

Lue myös! 5 kotitaloutta kertoo, kuinka paljon ruokaan kuluu kuukaudessa – pihistelijä syö ateriansa ulkona

Julia myöntää olevansa etuoikeutetussa asemassa, koska hänellä on ollut mahdollisuus säästää.

– Olen säästänyt myös yksin asuessani, mutta täytyy myöntää, että on paljon helpompaa laittaa rahaa säästöön, kun elää parisuhteessa. Meidän ei ollut myöskään pakko säästää, joten emme kytänneet tiliämme koko aikaa, Julia kertoo Me Naisille.

Mitä muuta Julialle jäi käteen suuresta säästövuodesta? Lue hänen kolme tärkeintä vinkkiään:

  1. Harkitse tarkkaan kaikki kulut
    ”Minulle säästäminen on ollut helppoa muun muassa siksi, että en tykkää shoppailla. Minun on myös vaikea tehdä päätöksiä. Tällä hetkellä en säästä yhtä ahkerasti kuin kolme – neljä vuotta sitten, mutta harkitsen aina todella tarkkaan uuden ostoksen kohdalla, tarvitsenko sitä oikeasti.
    Esimerkiksi kun ostin talvitakin, ajattelin aluksi, että se oli tosi kiva. Mutta kahden viikon päästä aloin miettiä, että onkohan tämä niin hyvä ostos ja pitääkö tämä yhtään lämpimänä. Saumatkin näyttivät vähän huonoilta. Olin vihainen itselleni ostoksestani.
    Olenkin huomannut, että minun on helpompi olla ostamatta mitään. En pysty myöskään nettishoppailemaan. Ne ovat henkisesti hyviä juttuja terveydelleni.”
    Lue myös! Malediivien-loman hinta säästöön puolessa vuodessa – 10 arkista vinkkiä, joilla se onnistuu

     

  2. Tee säästämisestä rutiinia
    ”Aina täytyy muistaa, että ei pidä tuntea alemmuudentunnetta, jos ei pysty säästämään eikä tilillä olekaan puskuria. Kaikki eivät pysty säästämään, esimerkiksi jos on joku sairaus ja syö kalliita lääkkeitä. Saadakseen 10 000 euroa kokoon pitää olla säännölliset tulot ja tietää, mistä ne tulevat. Sama koskee menoja.
    Olen laittanut aina rahaa säännöllisesti säästöön. Aloitin säästämisen ensimmäistä kertaa 8-vuotiaana opiskeluasuntoa varten, mutta huomasin pian, että se ei onnistu viikkorahoilla.
    Jo opiskeluaikoina säästin pahan päivän varalle. Tosin asuin silloin Turussa, jossa asuminen on paljon halvempaa kuin esimerkiksi Helsingissä, ja tein myös paljon töitä. Aluksi olin kaupan kassalla ja myöhemmin tein oman alan töitä.”

     

  3. Tutki eri vaihtoehtoja
    ”Kun säästimme asuntoamme varten, laitoimme rahat tavalliselle tilille. Mutta jos vähäänkään on aikaa ja innostusta sijoittamiseen eikä rahoja tarvitse käyttöönsä heti, kannattaa tutustua osake- ja rahastosijoittamiseen sekä muihin mahdollisuuksiin.
    Itse pidän esimerkiksi osan ylimääräisistä rahoistani ulkomaisen pankin säästötilillä, josta saa 1,75 prosentin talletuskoron. Hyviä vinkkejä säästämiseen ja sijoittamiseen saa myös Facebookista, kuten Vauras nainen ja Ompeluseuran talousgurut -ryhmistä.
    Kun säästämisestä ja sijoittamisesta innostuu, siitä oppii koko ajan uutta ja innostuu vielä enemmän. Eikä se ole vain rikkaiden harrastus: jos voi säästää 20 euroakin kuukaudessa, kannattaa harkita sijoittamista.”

Kun käytetyn rahan määrän näkee konkreettisesti käteisen avulla, on menoja myös helpompi hallita.

Loman päätteeksi pankkitilin tarkistaminen voi tehdä vähän pahaa. Varallisuus on saattanut kutistua huolestuttavasti ihan huomaamattakin, kun kesäillat ovat vierähtäneet reissussa tai terasseilla skumppalasi kädessä.

Mix aina minä -blogia kirjoittava Anumari kertoo helposta niksistä, jonka avulla rahankäyttöä on helppo hallita ja tuhlailu pysyy kurissa. Kikka perustuu kolmeen asiaan: kirjekuoriin, käteiseen rahaan ja kaikkien maksukorttien käyttökieltoon.

Niin sanottu kirjekuorimenetelmä on kehitetty Yhdysvalloissa, ja sen on tehnyt tutuksi ihmisten auttamiseen raha-asioissa keskittyvä amerikkalainen kirjailija ja radiojuontaja Dave Ramsey.

Rahan säästäminen onnistuu Ramseyn ohjeiden mukaan kolmen vaiheen avulla:

  1. Tee budjetti. Päätä esimerkiksi, kuinka paljon saat käyttää rahaa kuukauden aikana. Eri asioille, kuten ruualle, vaatteille ja viihteelle, varataan erilaiset summat. Vakituiset menot, kuten laskut, kannattaa myös ottaa huomioon ennen budjetin tekoa, jotta rahaa varmasti riittää kaikkeen.
  2. Nosta budjetin verran käteistä rahaa ja jaa ne eri kulutuskohteiden omiin kirjekuoriin. Jos esimerkiksi päätit käyttää 100 euroa vaatteisiin, laita sen verran käteistä rahaa vaateostosten omaan kirjekuoreen.
  3. Käytä käteistä rahaa valittuihin kohteisiin niin kauan, kun sitä riittää. Kun rahat loppuvat, sitten ne myös loppuvat, eikä esimerkiksi luottokortilla saa ostaa mitään ennen seuraavaa budjettia – jolloin kierros käteisen käyttämisestä aloitetaan taas alusta.

Jos kikkaa kokeilee ensimmäistä kertaa, voi olla, että rahat loppuvat ennen aikojaan ja houkutus turvautua maksukorttiin on kova. Siksi on tärkeää alusta alkaen miettiä, mihin rahaa kannattaa käyttää.

Rahan fyysinen hupeneminen auttaa asiassa: eipähän voi ainakaan vedota siihen tekosyyhyn, ettei tajunnut eri menojen kokonaismäärää!

Lue myös: Otitko pikavipin kesälomalla? Ole tarkkana: ”Laina voi maksaa yli kaksi kertaa itsensä verran”

Kirjekuorimenetelmää testaava Anumari kertoo blogissaan, että niksi kolahti juuri sen takia, että raha todella vähenee silmien edessä.

– Minun on varmasti vaikeampi luopua siellä kaupan kassalla oikeista seteleistä kuin höylätä korttia. Ne setelit kun loppuvat, kun niitä käyttää. Korttia sen sijaan voi vaan höylätä, vaikka rahat kuinka loppuisivat tililtä. Käteisen käyttö pakottaa tehokkaasti pysymään budjetissa.

Lause ”sain työni jo tehtyä tältä päivää” voi kätkeä sisäänsä paljon vaikutteita työpaikan ilmapiiriin.

Työpaikalla kannattaisi valita huolella istumapaikkansa, mikäli uutta tutkimusta on uskominen. The Guardian kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan työpöytäsi sijoittumisella ja pöytää ympäröivillä ihmisillä on merkittävä vaikutus työhösi.

Lue myös: Oletko spontaani, intuitiivinen ja ekstrovertti nainen? Maailma on saattanut menettää sinussa suuren johtajan

Tutkijat Jason Corsello ja Dylan Minor saivat selville, että asettuminen työpaikan tehokkaimpien ja kunnianhimoisimpien lähettyville toimii itsellekin hyvänä piiskurina työskentelemään ahkerammin. Ilmapiirillä on suora vaikutus omaan työmenestykseen.

Tutkijat keräsivät dataa kahden vuoden ajan 2000 työntekijältä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ihminen kerää ilmapiiristä vaikutteita noin kymmenen prosentin verran itseensä – niin hyvässä kuin pahassakin.

”Tehokas työntekijä hidastuu muiden lusmuillessa työpaikalla.”

Hidas työntekijä saa puhtia työhönsä ahkerilta. Tehokas ihminen taas hidastuu muiden lusmuillessa työpaikalla. Kollegat inspiroituvat tiedostamattaan tai painostavat toisiaan suoriutumaan paremmin.

Samalla tavoin ilmapiiriin vaikuttavat myös ”myrkylliset” ihmiset. Myrkyllisillä ihmisillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka joutuvat helposti ongelmiin työpaikallaan tai edistävät huonoa ilmapiiriä.