Kuvituskuvapankin käsitys riehakkaista polttareista. Kuva: Shutterstock
Kuvituskuvapankin käsitys riehakkaista polttareista. Kuva: Shutterstock

Kaason rooli on kunnia, mutta monelle se tietää myös satojen eurojen rahanmenoa.

Häät. Ihanaa romantiikkaa – mutta myös taattua rahanmenoa (lähes) kaikille osallistujille.

Moni hääpari on valmis laittamaan juhliinsa isonkin summan rahaa, onhan päivä ainutlaatuinen. Vieraiden yleisimmät kulut syntyvät matkoista, majoittumisesta ja lahjasta.

Kuluja kertyy erityisen helposti kaasoille ja bestmaneille. Heidän tärkein tehtävänsä on olla mukana järjestelyissä sekä pitää polttarit. Etenkin jälkimmäiseen saattaa kulua paljonkin rahaa. Amerikkalaissivustoilla on usein kauhisteltu häihin liittyviä kustannuksia, sillä kun juhlia vietetään perinteiseen jenkkimalliin, kalliiden lahjojen ja mekkojen ostelu ei ole enää kovin vapaaehtoista.

Esimerkiksi Glamour-lehden viime kesänä julkaisemalla videolla kaason kustannukset nousivat yli kahteen tuhanteen dollariin. Myös bestman ylsi nelinumeroiseen loppusummaan.

Refinery29-sivustolla yksi kaaso puolestaan valittelee, että hassasi juhliin melkein pari tonnia, mutta liitto ei kestänyt vuottakaan. ”Onko epäkohteliasta odottaa rahojen palautusta?” hän pohtii.

Me pyysimme kahta suomalaiskaasoa laskemaan yhteen pestinsä kustannukset. Ihan jenkkisummiin ei päästy, mutta kumpikin tuli silti tuhlanneeksi useamman satasen.

Kaaso 1: ”Tiedostin henkilökohtaisen konkurssin riskin”

  • Polttarit: 120 euroa. ”Muut pääsivät 70 eurolla, mutta luulen, että viitisenkymppiä tuli minulle lisää, kun maksoin morsiamen yöpymistä, skumppaa ja jonkun taksimatkan.”
  • Häiden suunnittelu: 10 euroa. ”Halpa skumppapullo siis.”
  • Mekko: 26 euroa.
  • Matka hääpaikkakunnalle: 8 euroa.
  • Hääpäivän lounas: 50 euroa. ”Hintaan sisältyi juoma itselle ja morsiolle.”
  • Kampaaja: Tätä en muista! ”Paljon voisi maksaa sellainen föönaus, 45 euroa?”
  • Kaksi lahjaskumppapulloa: 20 euroa. ”Yllätysesiintyjille.”
  • Ostokset hääparin hääyöhuoneeseen: n. 45 euroa. ”Pikkusamppanja, limsaa ja pientä purtavaa.”
  • Häälahja: 40 euroa.
  • Olut jatkoilla: 7 euroa.
  • Hotelliyö: 120 euroa.
  • Seuraavan päivän ruoka hääpaikkakunnalla: 12 euroa.

Yhteensä: 503 €

Kaaso kommentoi: ”Hahmotin luottamustehtävän saadessani, että henkilökohtaisen konkurssin riski on olemassa. Päätin, että nyt en satsaa ainakaan omiin vaatteisiin, jotta pystyn huomioimaan morsianta.

Kävi onneksi nopeasti ilmi, että morsian ei ollut bridezilla-henkinen: minulta ei odotettu isoja satsauksia taloudellisesti ja esimerkiksi oma vaate kelpasi, ei tarvinnut tilata violettia iltapukua. Siksi ei tuntunut pahalta käyttää rahaa – se oli ikään kuin vapaaehtoista, vaikka tulihan siihen sitten pakollisia menoja aika lailla.

Polttareiden suhteen en halunnut vetää kovin köyhäilevää linjaa, vaikka itselläni onkin rahat tiukassa. Tuntui, että olisi ollut noloa, kun oltiin kuitenkin polttariseurueessa kaikki aivan työssäkäyviä ihmisiä. Halusin juhlia rennosti ja miettiä rahahuolia sitten myöhemmin, ja sen takia käytin aika paljon visaa, niin kustannukset eivät tuntuneet saman tien. Nyt elämä on hiukan vaikeutunut, kun se visa on tapissa.

”Köyhäily olisi ollut noloa, kun kaikki polttariseurueessa olivat työssäkäyviä.”

Häiden aattona Alkossa käydessä iski nuukuus. Mietin, että onkohan hääparille välttämättä oltava samppanjaa hääsviittiin vai riittäisikö heille joku Ballet. Tuntui hiukan turhalta siinä kohdassa satsata. Mutta morsian on tarkkamakuinen ja antelias henkilö, joten ostin sitten kuitenkin samppanjaa krapula-aamuksi. Luulen, että se oli hyvä ratkaisu.

Häälahjaan käytin vain nelisen kymppiä rahaa: ostin ihan lahjan, vaikka toiveena oli raha. Siinä kohdassa olisi tuntunut typerältä tehdä vähistä varoista tulonsiirto pariskunnalle, joka on minua varakkaampi.”

Kaaso 2: ”Peruutuksista ja yllätyksistä kertyi lisämaksettavaa”

  • Polttarit: 80 euroa. ”Perusmaksu, jonka jokainen osallistuja maksoi.”
  • Toisen polttarivieraan peruutus: 80 euroa. ”Toiset kahdeksankymppiä tuli lisää takkiin, kun yksi osallistuja perui edellisenä päivänä. Hän lähetti anteeksipyynnöksi skumppapullon (mutta ei maksua).”
  • Airbnb-kämpän siivousmaksu: 150 euroa. ”Tämä polttarikustannus tuli yllätyksenä.”
  • Polttarikirja: 25 euroa. ”Unohdettiin laittaa polttaribudjettiin.”
  • Mekko häihin: 10 euroa. ”Halpa, tiedän!”
  • Alusmekko häihin: 20 euroa.
  • Häälahja: 150 euroa.
  • Sukkahousut: 10 euroa.
  • ”Hiukset ja meikin maksoi morsian!”
  • Matkat hääpaikalle: 25 euroa.

Yhteensä: 550 €

Kaaso kommentoi: ”Rahaa meni enemmän kuin ajattelin. Lieventävä asianhaara oli se, että kyseessä oli läheinen siskoni, jolle toivon vain ihanimpia juttuja maailmassa.

Tiesin kokemuksesta, että kaasohommat syövät rahaa. Kustannukset sinänsä eivät ärsytä, mutta tietysti odottamattomat peruutukset ja yllätyksenä tulevat lisämaksut ärsyttävät. Opin sen, että polttareita järjestäessä pitäisi jo alkuvaiheessa tehdä selväksi, että ilmoittautuminen – ja maksu – on sitova. Jos osallistumisen peruu päivän varoitusajalla ja jättää oman osansa maksamatta, maksu lankeaa helposti kaasoille.

”Rahanmenoa lieventävä asianhaara oli se, että kyseessä oli siskoni.”

Maksan mielelläni jutuista, joista tiedän morsiamen pitävän. Polttariosallistujille on myös helppo perustella sellaisia maksuja, joilla saadaan katettua kaikille yhteisiä aktiviteetteja tai ohjelmanumeroita. Olen huomannut, että monesta polttarivieraasta on tylsää, jos vain morsian tekee kaikkea ja muiden on katseltava vierestä.

Ärsyttävintä oli maksaa viime tingassa peruneen henkilön osuutta.”

Millaisia kokemuksia sinulla on muiden ihmisten häihin liittyvistä kustannuksista? Keskustele kommenttiosiossa!

Naisten työelämäikkunaa kaventaa yhä vaan lastensaanti. 

Työnantajat palkkaavat mieluiten noin 35–40-vuotiaita. Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskisen mukaan ihannetyöikä osuu tuolle välille niin miehillä kuin naisillakin.

Työsuojelualueen tarkastajat ovat kuitenkin sanoneet Koskiselle, että naisten työelämän neutraalit vuodet ajoittuvat ikävuosille 35–37.

Lausunto perustuu heidän tekemäänsä puhelinneuvontaan.

Työnantajan on Koskisen mukaan helppo ajatella, että jos työntekijä saa yleensä 1–3 lasta, ne on todennäköisesti hankittu ennen tuota ikäväliä. Näin ollen työnantajan ei tarvitse murehtia työntekijän äitiyslomista tai siitä, kuka jää kotiin hoitamaan sairasta lasta.

”Työnantajan pitäisi lähteä siitä, että työhönotto on aina riski.”

Jossittelu on turhaa

– Jos ajatellaan tarkemmin työnantajan näkökulmasta, lasten synnyttäminen on myöhentynyt. Myös yli 30–35-vuotiaat synnyttävät. Tämän mukaan voisi sanoa, että ei ole yhtään neutraalia ikävuotta.

– Jos työnantaja lähtee jos-ajatteluun, hän pääsee jossittelemaan jokaisen ihmisen kohdalla. Sitä varten on koeaika. Työnantajan pitäisi lähteä siitä, että työhönotto on aina riski.

Koskinen muistuttaa, että lasten saaminen on maailman luonnollisin asia, eikä siitä pitäisi tehdä työpaikoilla ongelmaa. Hän toivoisikin, että työnantajat tekisivät rekrytointejaan tapauskohtaisesti.

Hän näkee, että muutaman vuoden päästä myös lastentekoiässä olevia miehiä aletaan pitää riskirektytointeina. Syynä tähän on se, että miehet ovat alkaneet käyttää perhevapaita.

”Ei ole hyvä systeemi, että työnantajalle tulee työntekijän lapsesta niin paljon kuluja.”

Työnantajan ei ole luvallista kysellä työntekijän lastenhankinta-aikeista työhaastattelussa, sillä se ei ole työhönoton kannalta oleellinen tieto.

Lasten takia poissaolot tulevat kalliiksi

Työntekijän lapsen työnantajalle aiheuttamat kulut ovat Koskisen mukaan jopa 10 000 euroa lasta kohden.

– Ei ole hyvä systeemi, että työnantajalle tulee työntekijän lapsesta niin paljon kuluja.

Professori näkee rahastotyyppisen ratkaisun parempana: summa voitaisiin kerätä työnantajilta, yhteiskunnalta ja työntekijöiltä.

”Sen pitäisi mennä niin, että naisiin kohdistuva syrjintä vähenisi ikääntyessä.”

Ikääntyneitä naisia ja miehiä syrjitään yhtälailla

Ikääntyneellä työntekijällä tarkoitetaan 55 vuotta täyttänyttä.

– Kun alat olla lähellä 50 vuotta, ajatellaan, että sinulle alkaa tulla erilaisia kremppoja ja sairauksia. Mietitään stereotyyppisesti, missä iässä tietyt sairaudet alkavat tulla, professori kertoo.

– Sen pitäisi mennä niin, että naisiin kohdistuva syrjintä vähenisi ikääntyessä, koska naiset elävätkin pidempään.

Näin ei Koskisen mielestä kuitenkaan ole. Ikääntyneitä naisia ja miehiä syrjitään yhtäailla.

– 55 ikävuoden kohdalla se on ihan hatusta revittyä. 65 ikävuodesta eteenpäin työnantajalla saattaa olla todennäköisemmin asiallinen peruste jossitella, että "entä jos työntekijä sairastuu".

Koskisen tuntemat ikäsyrjintätapaukset liittyvät nimenomaan ikääntyviin tai ikääntyneisiin työntekijöihin, eivät niinkään nuoriin.

Hän kertoo ikäsyrjinnästä esimerkkinä myös, että vanhimpia naistyöntekijöitä siirretään töihin näkymättömiin paikkoihin.

–  Vanhat naiset siirretään vähän niin kuin takariviin paikoissa, joissa tarvitaan nuorta ja hyvännäköistä. Pahin tapaus oli, että nainen siirrettiin ikkunattomaan koppiin, Koskinen muistelee tuntemiaan oikeustapauksia.

Nuoria naisia ei varsinaisesti syrjitä

Nuorella työntekijällä ei usein uskota olevan vielä tarpeeksi osaamista, koulutusta tai kokemusta, ja siksi kokeneemmat vievät esimerkiksi vakituiset työpaikat. 

Työnantajat arvioivat rekrytointitilanteissa yhteen erilaisia hyötyjä ja riskejä. Koskisen mukaan työnantajaa kiinnostaa eniten, tuottaako työntekijä palkkansa tarpeeksi nopeasti. Kokeneempi työntekijä lyö tietysti tehokkuudellaan helposti nuoremmat laudalta.

Näin ollen nuorten palkkaaminen voi olla liian suuri riski etenkin pienille yrityksille.

Nuorten naisten kohdalla Koskinen ei näe varsinaista ikäsyrjintää tai sitä on vaikea todistaa. Ainakaan tuomioistuimissa tällaisia juttuja ei ole ollut. He törmäävät kuitenkin helposti samaan lapsiongelmaan töitä hakiessaan kuin vanhemmat kanssasiskonsa.

Koskisen mukaan syrjintää on tutkittu suhteessa vähän.

– Voihan olla, että naisilla syrjintä on ollut totaalisempaa aikaisemmin.

Kaiken kaikkiaan naisten työhönotto ja tasa-arvo työpaikoilla on kuitenkin parantunut viime vuosina.

Unelma uudesta asunnosta sai Julia Thurénin säästämään 10 000 eurossa yhden vuoden aikana. Kuva: Julian kotialbumi

Julia Thurén haluaa, että pankkitilillä on aina vähintään kahden kuukauden palkkaa vastaava puskuri. 

Bloggaaja Julia Thurén teki kolme vuotta sitten tempun, joka hämmästytti monia: hän sai vuodessa säästöön 10 000 euroa ilman osake- ja rahastotilejä.

Suuri säästöprojekti alkoi elokuussa 2013, kun Julia ja hänen puolisonsa halusivat hankkia uuden kodin. Sen saadakseen kummankin piti säästää vuodessa 10 000 euroa eli yhteensä 20 000 euroa asunnon käsirahaksi.  

– Nettopalkkani on 2 000 euroa. Tästä summasta menee 1 000 euroa suoraan asumis- ja ruokatileille. Manuaalisesti siirrän sen 300–500 euroa (sen mukaan, että pitääkö tässä kuussa ostaa vaikkapa lennot tai maksaa joku isompi lasku). Sitten elelen lopulla 500 eurolla ihan mukavasti, Julia selvitti säästöstrategiaansa blogissaan.

Tämä strategia tuotti Julian säästöpottiin 6 000 euroa. Loput 4 000 euroa hän sai tekemällä sivutöitä muun muassa luennoimalla ja kirjoittamalla. Välillä Julia joutui toki nipistämään rakastamistaan kahvi- ja lounashetkistä ulkona sekä vähentämään julkisten liikennevälineiden käyttöä. Kertaakaan Julia ei kokenut säästöprojektissaan epätoivon hetkiä; kymppitonnin säästäminen onnistui hänen mielestään todella helposti.

Kun elokuu 2014 koitti, Julia ja hänen puolisonsa ostivat Helsingin Hermannista 78-neliöisen asunnon, jossa he asuvat tällä hetkellä. Säästetyt 10 000 euroa menivät nopeasti uuteen asuntoon. Sen jälkeen tili tyhjeni, mutta vain hetkeksi, Julia kertoo.

– Vaikka tili meni nollille asunnonvaihdossa, aloitin taas säästämisen ja olen parissa vuodessa säästänyt jo hyvän summan. Peruskuukaudessakin laitan säästöön 200–300 euroa, vaikka minulla ei olekaan mitään tarkkaa säästökohdetta, Julia sanoo.

”Aina pitää olla parin kuukauden palkan verran puskurirahaa, jos vaikka haluaakin lopettaa työt.”

– Aina pitää olla parin kuukauden palkan verran puskurirahaa, jos vaikka haluaakin lopettaa työt tai sattuu jotain muuta, johon tarvitsee rahaa.

Lue myös! 5 kotitaloutta kertoo, kuinka paljon ruokaan kuluu kuukaudessa – pihistelijä syö ateriansa ulkona

Julia myöntää olevansa etuoikeutetussa asemassa, koska hänellä on ollut mahdollisuus säästää.

– Olen säästänyt myös yksin asuessani, mutta täytyy myöntää, että on paljon helpompaa laittaa rahaa säästöön, kun elää parisuhteessa. Meidän ei ollut myöskään pakko säästää, joten emme kytänneet tiliämme koko aikaa, Julia kertoo Me Naisille.

Mitä muuta Julialle jäi käteen suuresta säästövuodesta? Lue hänen kolme tärkeintä vinkkiään:

  1. Harkitse tarkkaan kaikki kulut
    ”Minulle säästäminen on ollut helppoa muun muassa siksi, että en tykkää shoppailla. Minun on myös vaikea tehdä päätöksiä. Tällä hetkellä en säästä yhtä ahkerasti kuin kolme – neljä vuotta sitten, mutta harkitsen aina todella tarkkaan uuden ostoksen kohdalla, tarvitsenko sitä oikeasti.
    Esimerkiksi kun ostin talvitakin, ajattelin aluksi, että se oli tosi kiva. Mutta kahden viikon päästä aloin miettiä, että onkohan tämä niin hyvä ostos ja pitääkö tämä yhtään lämpimänä. Saumatkin näyttivät vähän huonoilta. Olin vihainen itselleni ostoksestani.
    Olenkin huomannut, että minun on helpompi olla ostamatta mitään. En pysty myöskään nettishoppailemaan. Ne ovat henkisesti hyviä juttuja terveydelleni.”
    Lue myös! Malediivien-loman hinta säästöön puolessa vuodessa – 10 arkista vinkkiä, joilla se onnistuu

     

  2. Tee säästämisestä rutiinia
    ”Aina täytyy muistaa, että ei pidä tuntea alemmuudentunnetta, jos ei pysty säästämään eikä tilillä olekaan puskuria. Kaikki eivät pysty säästämään, esimerkiksi jos on joku sairaus ja syö kalliita lääkkeitä. Saadakseen 10 000 euroa kokoon pitää olla säännölliset tulot ja tietää, mistä ne tulevat. Sama koskee menoja.
    Olen laittanut aina rahaa säännöllisesti säästöön. Aloitin säästämisen ensimmäistä kertaa 8-vuotiaana opiskeluasuntoa varten, mutta huomasin pian, että se ei onnistu viikkorahoilla.
    Jo opiskeluaikoina säästin pahan päivän varalle. Tosin asuin silloin Turussa, jossa asuminen on paljon halvempaa kuin esimerkiksi Helsingissä, ja tein myös paljon töitä. Aluksi olin kaupan kassalla ja myöhemmin tein oman alan töitä.”

     

  3. Tutki eri vaihtoehtoja
    ”Kun säästimme asuntoamme varten, laitoimme rahat tavalliselle tilille. Mutta jos vähäänkään on aikaa ja innostusta sijoittamiseen eikä rahoja tarvitse käyttöönsä heti, kannattaa tutustua osake- ja rahastosijoittamiseen sekä muihin mahdollisuuksiin.
    Itse pidän esimerkiksi osan ylimääräisistä rahoistani ulkomaisen pankin säästötilillä, josta saa 1,75 prosentin talletuskoron. Hyviä vinkkejä säästämiseen ja sijoittamiseen saa myös Facebookista, kuten Vauras nainen ja Ompeluseuran talousgurut -ryhmistä.
    Kun säästämisestä ja sijoittamisesta innostuu, siitä oppii koko ajan uutta ja innostuu vielä enemmän. Eikä se ole vain rikkaiden harrastus: jos voi säästää 20 euroakin kuukaudessa, kannattaa harkita sijoittamista.”

Kun käytetyn rahan määrän näkee konkreettisesti käteisen avulla, on menoja myös helpompi hallita.

Loman päätteeksi pankkitilin tarkistaminen voi tehdä vähän pahaa. Varallisuus on saattanut kutistua huolestuttavasti ihan huomaamattakin, kun kesäillat ovat vierähtäneet reissussa tai terasseilla skumppalasi kädessä.

Mix aina minä -blogia kirjoittava Anumari kertoo helposta niksistä, jonka avulla rahankäyttöä on helppo hallita ja tuhlailu pysyy kurissa. Kikka perustuu kolmeen asiaan: kirjekuoriin, käteiseen rahaan ja kaikkien maksukorttien käyttökieltoon.

Niin sanottu kirjekuorimenetelmä on kehitetty Yhdysvalloissa, ja sen on tehnyt tutuksi ihmisten auttamiseen raha-asioissa keskittyvä amerikkalainen kirjailija ja radiojuontaja Dave Ramsey.

Rahan säästäminen onnistuu Ramseyn ohjeiden mukaan kolmen vaiheen avulla:

  1. Tee budjetti. Päätä esimerkiksi, kuinka paljon saat käyttää rahaa kuukauden aikana. Eri asioille, kuten ruualle, vaatteille ja viihteelle, varataan erilaiset summat. Vakituiset menot, kuten laskut, kannattaa myös ottaa huomioon ennen budjetin tekoa, jotta rahaa varmasti riittää kaikkeen.
  2. Nosta budjetin verran käteistä rahaa ja jaa ne eri kulutuskohteiden omiin kirjekuoriin. Jos esimerkiksi päätit käyttää 100 euroa vaatteisiin, laita sen verran käteistä rahaa vaateostosten omaan kirjekuoreen.
  3. Käytä käteistä rahaa valittuihin kohteisiin niin kauan, kun sitä riittää. Kun rahat loppuvat, sitten ne myös loppuvat, eikä esimerkiksi luottokortilla saa ostaa mitään ennen seuraavaa budjettia – jolloin kierros käteisen käyttämisestä aloitetaan taas alusta.

Jos kikkaa kokeilee ensimmäistä kertaa, voi olla, että rahat loppuvat ennen aikojaan ja houkutus turvautua maksukorttiin on kova. Siksi on tärkeää alusta alkaen miettiä, mihin rahaa kannattaa käyttää.

Rahan fyysinen hupeneminen auttaa asiassa: eipähän voi ainakaan vedota siihen tekosyyhyn, ettei tajunnut eri menojen kokonaismäärää!

Lue myös: Otitko pikavipin kesälomalla? Ole tarkkana: ”Laina voi maksaa yli kaksi kertaa itsensä verran”

Kirjekuorimenetelmää testaava Anumari kertoo blogissaan, että niksi kolahti juuri sen takia, että raha todella vähenee silmien edessä.

– Minun on varmasti vaikeampi luopua siellä kaupan kassalla oikeista seteleistä kuin höylätä korttia. Ne setelit kun loppuvat, kun niitä käyttää. Korttia sen sijaan voi vaan höylätä, vaikka rahat kuinka loppuisivat tililtä. Käteisen käyttö pakottaa tehokkaasti pysymään budjetissa.

Lause ”sain työni jo tehtyä tältä päivää” voi kätkeä sisäänsä paljon vaikutteita työpaikan ilmapiiriin.

Työpaikalla kannattaisi valita huolella istumapaikkansa, mikäli uutta tutkimusta on uskominen. The Guardian kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan työpöytäsi sijoittumisella ja pöytää ympäröivillä ihmisillä on merkittävä vaikutus työhösi.

Lue myös: Oletko spontaani, intuitiivinen ja ekstrovertti nainen? Maailma on saattanut menettää sinussa suuren johtajan

Tutkijat Jason Corsello ja Dylan Minor saivat selville, että asettuminen työpaikan tehokkaimpien ja kunnianhimoisimpien lähettyville toimii itsellekin hyvänä piiskurina työskentelemään ahkerammin. Ilmapiirillä on suora vaikutus omaan työmenestykseen.

Tutkijat keräsivät dataa kahden vuoden ajan 2000 työntekijältä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ihminen kerää ilmapiiristä vaikutteita noin kymmenen prosentin verran itseensä – niin hyvässä kuin pahassakin.

”Tehokas työntekijä hidastuu muiden lusmuillessa työpaikalla.”

Hidas työntekijä saa puhtia työhönsä ahkerilta. Tehokas ihminen taas hidastuu muiden lusmuillessa työpaikalla. Kollegat inspiroituvat tiedostamattaan tai painostavat toisiaan suoriutumaan paremmin.

Samalla tavoin ilmapiiriin vaikuttavat myös ”myrkylliset” ihmiset. Myrkyllisillä ihmisillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka joutuvat helposti ongelmiin työpaikallaan tai edistävät huonoa ilmapiiriä.