Tiedätkö sen tunteen, kun työhaastattelussa valmistautuu ilmoittamaan oman palkkatoiveensa? Entä jos sanon liikaa – tai liian vähän? Kuva: Shutterstock.
Tiedätkö sen tunteen, kun työhaastattelussa valmistautuu ilmoittamaan oman palkkatoiveensa? Entä jos sanon liikaa – tai liian vähän? Kuva: Shutterstock.

Työpaikan palkka voi selvitä työntekijälle vasta, kun on aika kirjoittaa työsopimus.

Palkkatoive, tuo monen mielestä työhaastattelun pelätyin kysymys. Asiantuntijat neuvovat hinnoittelemaan oman työnsä selkä suorana ja reippaasti – varsinkin, kun naisten helmasyntinä pidetään oman työn alihinnoittelua.

Mutta voiko palkkatoive tai palkasta neuvotteleminen torpata hyvin alkaneen työnhaun? Tai vielä pahempaa: voiko jo luvattu pesti mennä sivu suun palkkaneuvottelujen vuoksi?

Kyllä voi, kertovat Me Naisten haastattelemat naiset.

– Hain töihin erääseen yritykseen ja laitoin hakemukseen myös palkkatoiveen. Pääsin haastatteluun, jonka jälkeen minulle ilmoitettiin, että paikka on sinun, tervetuloa. Koska palkasta ei siinä kohtaa puhuttu enempää, oletin palkkatoiveeni menneen läpi. Työsopimusta kirjoitettaessa tuntipalkka olikin selvästi pienempi kuin palkkatoiveeni, kertoo kolmekymppinen Helsingissä asuva nainen.

Hän päätti jättää sopimuksen allekirjoittamatta. Kun rekrytoinnista vastannut henkilö kuuli tapahtuneesta, hän otti naiseen yhteyttä puhelimitse.

”Silloin tämä pomo ilmoitti minulle, että joudun kyseisen yhtiön mustalle listalle.”

– Kerroin hänelle, että en allekirjoittanut, sillä palkka oli paljon palkkatoivettani pienempi. Siihen hän totesi, ettei voi maksaa suurempaa palkkaa kuin työsopimuksessa on, sillä se on vakiotuntipalkka – sillä mennään. Ilmoitin siihen, että kiitos, mutta siinä tapauksessa en ota paikkaa vastaan. Silloin tämä pomo ilmoitti minulle, että joudun kyseisen yhtiön mustalle listalle, kun kieltäydyin paikasta, nainen kertoo.

Korkea palkkapyyntö = huono työmotivaatio?

Sama aihe keräsi kansainvälistä huomiota viime viikolla. Kanadalainen Taylor Byrnes julkaisi Twitterissä ja Facebookissa viestinvaihdon, jossa hän keskusteli palkasta erään yrityksen kanssa.

Winnipegissä asuva Byrnes oli edennyt työnhaussa toiselle kierrokselle. Ennen toista haastattelua hän lähetti työnantajalle, paikalliselle ruokatoimittajalle, sähköpostiviestin, jossa tiedusteli mahdollista palkkaa ja muita etuja. Vastaussähköpostissa Byrnesille ilmoitettiin, että näin varhaisessa vaiheessa esitetty kysymys palkasta ja eduista ei ole sovelias. 

Kuvakaappaukset levisivät verkossa ja raivostuttivat verkkokeskustelijat. Työnantajan selitystä siitä, miten he uskovat ”kovaan työhön ja sisuun kompensaation sijaan”, ei pidetty uskottavana.

Myös toinen Me Naisten haastattelema nainen on kokenut sen, miten työntekijää yritetään painostaa tekemään työtä motivaatioon vedoten.

– Olin jo saanut kyseisen työpaikan, olin saanut tietokoneen ja puhelimen ja ollut yhdellä ulkomaan työmatkalla, jossa sain tavata tärkeitä päämiehiä ja yhteistyökumppaneita – mutta jostain syystä en ollut vielä saanut työsopimusta. Oli ollut kiireitä, kuulemma. En kuitenkaan uskonut, että palkasta tulisi mitään ongelmia. Siksi kauhistuinkin melkoisesti, kun kuulin, mitä he olivat tarjoamassa.

”Jos kyseenalaistan palkan, se tarkoittaa, etten ole motivoitunut.”

Nainen kysyi neuvoa ammattiliitolla ja perusteli sen jälkeen työnantajalle, miksi ehdotettu palkka oli rajusti alakanttiin.

– Yritin myös keksiä muita ratkaisuja, esimerkiksi pidempiä lomia, etätyömahdollisuutta, jopa osa-aikaisuutta, mutta vastaus oli erittäin tyly ja lyhyt: jos kyseenalaistan palkan, se tarkoittaa, etten ole motivoitunut ja vuoro menee seuraavalle hakijalle. Sillä piste.

”Tuletko sittenkin?”

Haastattelimme myös naista, joka on toiminut itse rekrytoijana. Hän kertoo huomanneensa, että sukupuolten välillä on eroja, kun palkasta neuvotellaan.

– Hyvin karkeana yleistyksenä voidaan sanoa, että miehet suhtautuivat palkkakeskusteluun reippaammin ja naiset nöyristelivät tai väistelivät aihetta. Yllätys, miesten palkat olivat korkeampia, hän kertoo.

”Olen kerran tullut lähes ulosheitetyksi neuvotteluhuoneesta, kun sanoin palkkatoiveeni.”

Hän peräänkuuluttaa aktiivista, mutta taitavan diplomaattista otetta palkkaneuvotteluihin. Tapa, jolla omasta palkastaan puhuu, osoittaa tervettä itseluottamusta, oman ammattitaidon ja kokemuksen arvostamista ja antaa yleensäkin näyttöä työnhakijan neuvottelutaidoista.

Myös pokerinaamalla voi päästä pitkälle, sen todistaa rakennusalalla työskennelleen naisen kokemus:

– Olen kerran tullut lähes ulosheitetyksi neuvotteluhuoneesta, kun sanoin palkkatoiveeni. En hätkähtänyt, sillä minulla oli hommaan täsmälleen oikea koulutus. Kävelin vain tieheni, kun ovi kerran tempaistiin auki ja oviaukkoa osoitettiin. Meni kaksi viikkoa, ja minulle soitettiin: ”Tuletko sillä palkalla, jota pyysit?”

Oletko sinä koskaan menettänyt työpaikkaa palkkapyynnön vuoksi? Kerro kokemuksistasi alla olevassa kommenttikentässä. 

Seitsemän prosenttia suomalaisista ei puhu raha-asioistaan kenenkään kanssa, paljastaa tuore selvitys.

Joka kolmas suomalainen välttelee rahasta puhumista läheistensä kanssa, kertoo S-Pankin Kantar TNS:llä teettämä tuore tutkimus.

Erityisesti yli 60-vuotiaat suomalaiset karsastavat rahasta keskustelemista. Tuloista, säästämisestä ja sijoittamisesta puhuminen on nuorille polville helpompaa. Eniten suomalaiset puhuvat rahasta omalle perheelleen, ystävilleen ja pankin asiantuntijoille.

Lue myös: 8 tarinaa ystävien tuloeroista: ”Paremmin tienaavat saattavat jopa loukkaantua”

Tutkimuksen mukaan 7 prosenttia ei kuitenkaan puhu rahasta kenenkään kanssa. Eniten aiheesta ovat hissukseen he, jotka kertovat joutuvansa nipistämään kaikesta rahankäytöstä.

”Joskus olin pahassa velkakierteessä ja silloin en häpeältäni puhunut kenellekään ongelmistani.” – Nainen, 35

Me Naisten viime vuonna tekemän kyselyn mukaan moni tuntee tuloihin ja rahaan liittyvää häpeää. Yli puolet kyselyyn vastanneista kertoi hävenneensä esimerkiksi pientä palkkaansa.

– Joskus olin pahassa velkakierteessä ja silloin en häpeältäni puhunut kenellekään ongelmistani. Vasta jälkeenpäin olen voinut asiasta puhua, 35-vuotias nainen kertoi tuolloin.

Asiantuntijoiden mielestä rahasta puhumista ei kuitenkaan kannattaisi missään nimessä vältellä.

– Miksi tästä vaietaan? Raha-asiat ovat liian tärkeitä ollakseen tabuja. Jos raha tuntuu hupenevan arjen keskellä kuin huomaamatta, sitä ei tarvitse hävetä, vaan asia kannattaa nostaa rohkeasti puheeksi, S-Pankin säästämisen ja sijoittamisen tuoteryhmäpäällikkö Annika Pohtila kertoo S-ryhmän tiedotteessa.

Palkasta voidaan puhua – säästämisestä ei

Mutta mistä suomalaiset puhuvat, kun he puhuvat rahasta?

Jos jostain, niin palkastaan tai veloistaan. Sen sijaan säästäminen ja sijoittaminen pidetään usein tyystin omana tietona.

”Miksi tästä vaietaan? Raha-asiat ovat liian tärkeitä ollakseen tabuja.” – Annika Pohtila

Tutkimuksen mukaan säästäminen on suomalaisille tabu – vähän samanlainen asia kuin tunteet. Kyselyn mukaan miehet ovat valmiimpia puhumaan säästämisestä kuin tunteistaan. Naiset suhtautuvat asiaan juuri päinvastoin.

Lue myös: Säästäminen vaikeaa? Näin pääset alkuun

Viime vuonna tekemämme kyselyn perusteella myös omat säästöt voivat hävettää.

– Minua hävettää, kun saan niin paljon säästettyä ja perheen tulotasoon nähden reissaamme todella paljon. Olen työpaikalla ainoa, joka ei valita palkan pienuudesta, 44-vuotias nainen kertoi.

Miten sinä suhtaudut rahasta puhumiseen? Osallistu kyselyymme – autat samalla jutunteossa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Eihän kukaan nyt Suomessa välitä siitä, onko toimitusjohtaja mies vai nainen ja miltä tämä näyttää. Paitsi että välittää.

Jos kaksi samannäköistä naista tulisi vastaan, mutta toisella on tummat ja toisella vaaleat hiukset, kumpi olisi vakuuttavampi?

No onpa hölmö kysymys, moni varmasti ajattelee. Eihän hiusten värillä pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, onko vakuuttava tai hyvä työssään.

Totuus on kuitenkin toinen. Näin kertoo kolmekymppinen amerikkalainen toimitusjohtaja Eileen Carey BBC:lle. Ruskeahiuksinen Carey toteaa, ettei ole aina näyttänyt samalta – eikä siirtyminen vaaleasta hiusväristä tummaan ollut ihan puhtaasti oma valinta.

”Olisi töiden kannalta hyödyllistä värjätä hiukset ruskeaksi.”

– Minua neuvottiin, että olisi töiden kannalta hyödyllistä värjätä hiukset ruskeaksi, koska brunetit naisjohtajat tunnistetaan paremmin, Carey kertoo.

Tunnistamisella viitataan teoriaan hahmontunnistuksesta, jonka mukaan ihmiset etsivät tuttuja asioita tai ihmisiä ympäriltään. Tutun hakeminen saa tuntemaan esimerkiksi turvallisuutta ja luottamusta. Hiusten tummempi väri voi saada aikaan sen, että johtava henkilö esittäytyy vakuuttavampana kuin vaaleahiuksinen.

”Haluan, että minut nähdään johtajana eikä seksuaalisena objektina”

– Brunettina näytän myös hiukan vanhemmalta ja koen, että tarvitsen sitä, jotta minut otettaisiin tosissaan, Carey sanoo.

Carey kertoo, että häntä on tullut vastaan useita naisia, jotka ovat värjänneet vaaleat hiuksensa tummiksi samoista syistä kuin hän. Careystä on tuntunut usein myös siltä, että blondeille flirttaillaan huomattavasti enemmän sekä töissä että esimerkiksi baareissa. Siksi hiustenvärin muutoksen lisäksi meikit ja korkokengät ovat saaneet jäädä kotiin.

– Haluan, että minut nähdään johtajana eikä seksuaalisena objektina. Tekniikan alalla on ehdottomasti seksuaalisen häirinnän ongelma, Carey sanoo.

Ei vain amerikkalaisten ongelma

Muun muassa rekrytointia sekä mies- ja naisjohtajia tutkinut tutkijatohtori Tuija Koivunen kertoo, että myös Suomessa on edelleen olemassa ilmiö siitä, että naisten tarvitsee todistella taitojaan työelämässä.

Lue myös: Nainen, vaivaako sinuakin tiarasyndrooma?

– Uskon, että vakuuttavuutta joutuu hakemaan ihan eri tavalla, jos ulkoinen olemus ei niin sanotusti tue sitä, mitä suomalaisittain ajatellaan vakuuttavuuden olevan. Tällainen asia voi olla esimerkiksi silmälasien hankkiminen vakuuttavuuden lisäämiseksi, vaikka näön vuoksi niille ei olisi tarvetta, Koivunen sanoo.

– Vaikka fakta on, että naiset ovat nykyään paremmin koulutettuja Suomessa kuin miehet, naiset joutuvat työelämässä todistelemaan osaamistaan varsinkin johtoasemassa.

”Suomessa ei haluta myöntää, että kyseiset epäkohdat ovat totta.”

Mutta miksi ihmeessä?

– Suomessa sanotaan usein, että ulkonäöllä ei ole mitään merkitystä, mutta on sillä tietenkin väliä. Sosiaalitietelijänä sanoisin, että se johtuu kulttuuristamme. Esimerkiksi Ruotsissa on jo paremmin omaksuttu se, että sukupuolella ei ole merkitystä. Ruotsissa miehet voivat sanoa ääneen olevansa feministejä, mutta Suomessa miehet välttelevät feministi-sanaa vaikka  kannattaisivatkin tasa-arvoa, Koivunen sanoo.

– Tällaisiin epäkohtiin on osattu tarttua Ruotsissa suoremmin, ja siksi kulttuurikin on siellä muuttunut. Suomessa puolestaan ei haluta myöntää, että kyseiset epäkohdat ovat totta, ja siksi asiat eivät etene.