Sinun vai minun ruokatililtä nämä tomaatit? Kuvat: Shutterstock

Me Naiset selvitti viiden erilaisen kodin ruokaostokset yhdeltä kuukaudelta. Miten paljon rahaa meneekään syömiseen?

Kerroimme taannoin suomalaisesta kulinaristiparista, joka syö hyvin – mutta alle 60 eurolla viikossa. Se tarkoittaa noin 240 euroa kuukaudessa, 120 euroa henkilöltä.

Monen ei tarvitse miettiä kulinaristiparin tavoin yhtä tarkkaan, mitä ruokakaupastaan ostaa. Keskimäärin suomalaiset käyttävät ruokailuun 12 prosenttia käytettävissä olevista nettotuloistaan.

Viisi eri ruokakuntaa laski Me Naisten pyynnöstä tiliotteistaan kuukauden elintarvikeostoksensa. Neljä viidestä taloudesta osoittautui melko huolettomiksi ruokashoppailijoiksi. Menojen perusteella vähiten ruokaan käyttää rahaa pihistelijä, joka saattaa syödä ulkona kolmekin kertaa päivässä.

250–1462 euroa – niin paljon rahaa esimerkkitalouksilla kuluu ruokaan kuukaudessa. Ja näistä se koostuu:

”Kaksin ollessamme valmistimme mieheni kanssa enemmän aikaa vieviä ruokia, mutta nyt lasten kanssa teemme suoraviivaisemmin arkiruokaa.”

2 työssä käyvää aikuista ja 2 alle kouluikäistä lasta

Kuukauden ruokakulut:

1 462 euroa

Yleistä: ”Kululaskelma yllätti sekä minut että mieheni. Tarkastelujaksona oli toukokuu, johon sijoittui muutamia erityispäiviä, kuten vappu, äitienpäivä ja ystävien syntymäpäiviä, joiden vuoksi käytimme tavallista enemmän rahaa ulkona syömiseen ja juomiseen sekä osittain myös ruokakuluihin kotona järjestettyjen juhlien vuoksi.

Asumisen jälkeen ruokamenot ovat selvästi merkittävin menoerä, ja ne haukkaavat huomattavan osan nettotuloistamme. Ruokamenoihimme kuuluvat myös alkoholi sekä muut kotitaloustarvikkeet, kuten vaipat ja pesuaineet.”

Ruokasuunnittelusta: ”Suunnittelemme ruokamenoja siten, että vuorottelemme mieheni kanssa ruokien ostamisessa ja valmistamisessa vuoroviikoittain. Pyrimme keskittämään ostoksia säästösyistä Lidliin ja Prismaan, mutta tiliote paljastaa, että liian usein tulee käytyä pienessä lähikaupassa noin 30 euron ostoksilla. Arjessa pienten lasten vanhempina isoon markettiin raahautuminen tuntuu joskus työläältä. Tiliotteen perusteella käymme useamman kerran viikossa kaupassa.

Ostamme aina luomumaitoa ja -lihaa, mikä tietysti kasvattaa hieman ruokamenojamme. Kaksin ollessamme valmistimme mieheni kanssa enemmän aikaa vieviä ruokia, mutta nyt lasten kanssa teemme suoraviivaisemmin niin sanottua arkiruokaa, ja viikonloppuisin haemme usein esimerkiksi intialaista lähiravintolasta. Toki joskus meilläkin syödään eineksiä – varsinkin lihaperunasoselaatikko on lasten herkkua.”

Mitä voisi tehdä toisin? ”Jossakin vaiheessa yritin lanseerata kotiimme K-citymarketin palvelua, jossa ruuat kannetaan kotiovelle. Ilmaisen kotiinkuljetuksen saamiseksi pitäisi kuitenkin ostaa ruokaa ja muita kotitaloustarvikkeita 130 eurolla. Tämä tuntui meistä kalliilta, mutta tämän laskelman valossa säästäisimme, mikäli keskittäisimme ruokaostokset kerran viikossa tilattavaan jättierään, joka kannetaan meille kotiin. Syksyllä aion ottaa tämän käyttöön meillä!”

Superfoodilla superpäivä? Kuva: Shutterstock
Superfoodilla superpäivä? Kuva: Shutterstock

2 opiskelijaa, jotka ovat kesätöissä

Kuukauden ruokakulut:

800 euroa

Yleistä: ”Emme suunnittele ruokaostoksiamme erityisen tarkkaan, mutta yritämme tehdä ruokaa, jota voisi syödä useampanakin päivänä, niin ei tarvitse ravata kaupassa jatkuvasti. Ruokakulumme ovat noin 25 prosenttia tuloistamme, ja se on ok. Meistä kahdesta minä olen enemmän ruokahifistelijä kuin puolisoni, ja kiinnitän huomiota siihen, mitä syön ja että ruoka on terveellistä. Saatan tehdä muutoksia niiden terveellisyyden mukaan eli keksin superfoodeja, joita on pakko ostaa. Kumppani ei välitä niin paljon näistä asioista, vaan hän syö, sitä mitä on.”

Ruokasuunnittelusta: ”Kunnon kauppareissuja teemme 2–3 kertaa viikossa ja käymme myös joskus viereisessä kaupassa hakemassa leipäpussin tai muuta tärkeää. Siirrämme rahaa ylimääräiselle S-tilille ruokamenoja varten.

Hyvin usein teemme simppeliä ruokaa ja ostamme peruseineksiä, kuten paljon voileipiä, hedelmiä, karjanpiirakoita. Viikonloppuisin teemme parempaa ruokaa jälkkäreineen. Huolehdimme, ettemme osta liikaa mitään ruokaa, koska emme halua laittaa ruokaa roskiin.

Ravintoloissa käymme syömässä vain merkkipäivinä tai jos viikonloppuna sattuu huvittamaan, eli korkeintaan kerran viikossa.”

Mitä voisi tehdä toisin? ”Meillä ei ole nyt varsinaisesti mitään tiettyä, mistä ei voisi tinkiä, mutta yleisesti emme luovu siitä, että ruokaa on aina paljon. Eli kotoamme löytyy aina leipää, hedelmiä, jogurttia ja muuta tarpeellista. Ehkä eri vaihtoehtoja merkkien välillä voisi katsoa enemmän ja ostaa jotain halvempaa. Usein tottumuksesta tulee ostettua ruokia, joista on varmasti halvempia versioita.”

Omat porkkanat pienentävät eläkeläisen kauppakuluja. Kuva: Shutterstock
Omat porkkanat pienentävät eläkeläisen kauppakuluja. Kuva: Shutterstock

2 puolieläkeläistä

Kuukauden ruokakulut:

600 euroa

Yleistä: ”Ruokamenomme ovat noin 15 prosenttia nettotuloistamme. Ruokaostoksilla käyn 2–3 kertaa viikossa. Keskitän ostokseni yhteen kauppaketjuun ja saan sieltä bonuksia.”

Ruokasuunnittelusta: ”Yleensä suunnittelen ruuat ja ruokaostokset muutamaksi päiväksi kerrallaan.

Ruokaa teen itse lähes päivittäin. Keittoja ja laatikoita teen kuitenkin pariksi päiväksi kerrallaan. Marjoja poimimme itse pakastimeen, ja kesällä saan kaikki kasvikset omasta puutarhastani. Syömme harvoin ulkona, ehkä pari kertaa vuodessa.”

Mitä voisin tehdä toisin? ”En halua tinkiä ruuan laadusta. Katson, että ruoka on monipuolista, eli ruokavaliossani on marjoja, vihanneksia, hedelmiä, lihaa ja kalaa sekä maitotuotteita. Valitettavasti mieheni tekee usein heräteostoksia, ja hän kantaa kotiin välillä herkkuja sekä kalliimpia lihoja.

Tarjouksia hyödynnän jonkin verran, mutta en kuitenkaan riittävästi. Sitten kun jään eläkkeelle, katson varmaan muidenkin kuin K-kauppojen tarjoukset. S-etukortinkin hankin hiljattain vain tarjousten takia.”

”Mieheni tekee usein heräteostoksia ja hän kantaa kotiin herkkuja.”

Anna meille meidän jokapäiväinen jäätelömme. Kuva: Shutterstock
Anna meille meidän jokapäiväinen jäätelömme. Kuva: Shutterstock

1 työssä käyvä opiskelija

Kuukauden ruokakulut:

400 euroa

Yleistä: ”Suunnittelen ruokaostokseni tosi vaihtelevasti. Joskus teen listan, joskus menen fiiliksellä, mutta yleensä aina pyrin käymään Lidlissä. Noin neljännes ruokakuluistani menee alkoholiin.”

Ruokasuunnittelusta: ”Käyn kunnon ostoksilla pari kertaa viikossa ja päivittäin ostamassa jotain pientä. Tavallisesti teen ruokaa päivittäin kotona, mutta Helsinkiin muuton jälkeen ulkona syöminen on lisääntynyt. Käyn rennommin kaupassakin.  Nyt teen ruokaa pari kertaa viikossa ja syön kaksi kertaa viikossa ulkona sekä haen töihin lounassalaatit.”

Mitä voisi tehdä toisin? ”Voisin syödä vähemmän ulkona ja vähemmän valmisruokaa, ostaa halvempia lounaita ja vähemmän jäätelöä.”

Sushiannos – pihistelijän ainoa ruoka tänään? Kuva: Shutterstock
Sushiannos – pihistelijän ainoa ruoka tänään? Kuva: Shutterstock

”Kävin monena iltana kello 21.00:n jälkeen ruokaostoksilla, koska silloin lähikaupastamme saa alennustuotteet -60 prosenttia halvemmalla.”

1 työssä käyvä aikuinen ja 1 koira

Kuukauden ruokakulut:

350 euroa

Yleistä: ”En pidä kirjaa ruokamenoistani. Ne ovat hyvin vaihtelevat. Joinakin kuukausina ruokaan saattaa mennä 600–700 euroa, mutta toukokuussa kulutin säästösyistä ruokaan vajaa 300 euroa. Päälle tulevat koiran ruuat ja herkut, noin 50 euroa. Alkoholia en käytä. Yllätyin, kuinka vähällä voi tulla toimeen jo tarkkailemalla alennuksia.”

Ruokasuunnittelusta: ”Suurin menoerä on arkisin työpaikan lounas, 6,80 euroa. Mutta en harrasta sitä jokaisena työpäivänä, vaikka se onkin laadukas ja ravitseva. Välillä käyn hakemassa kaupasta salaatin, proteiinipatukkoja tai hyödynnän ResQ-palvelua. Siellä ravintolat ja kahvilat myyvät saman päivän ylijäämäruokaa yli puolet halvemmalla. Esimerkiksi sushisetin saa 4–5 eurolla ja kanacurryn voi saada kolmella eurolla. Smoothien ja avokadoleivän olen saanut kahdella eurolla.

Toukokuussa en syönyt kovin usein työpaikalla ja kävin monena iltana kello 21.00:n jälkeen ruokaostoksilla, koska silloin lähikaupastamme saa alennustuotteet -60 prosenttia halvemmalla.

Yleensä saatan syödä kolme kertaa päivässäkin ulkona: aamutee ja -puuro työpaikalla tai kahvilassa, lounas sekä illallinen. Mutta alennuksia hyödyntäen se tulee joskus halvemmaksi kuin että ostaisin raaka-aineet ja tekisin pelkästään itselleni ruokaa.

Kaupassa myös helposti sortuu ylimääräisiin ostoksiin, jos vaikka haluaa kokeilla jotain uutuustuotetta. Mutta kun ostaa vaikka ison salaatin suoraan kahvilasta, saa siitä usein 1,5–2 ruoka-annosta, säästää aikaa ja saa nauttia kauniista kattauksesta.”

Mitä voisi tehdä toisin? ”Kesällä ostan usein kotimaisia kasviksia ja marjoja torilta välipalaksi. Ne maksavat paljon enemmän kuin ulkomaiset kasvikset ja hedelmät. Lisäksi käytän ruokavaliossani pähkinöitä, siemeniä ja superfoodeja.

Kun lopetin kahvin juomisen, haluan nauttia laadukasta vihreää teetä, mielellään matchaa joka päivä. Siitä ja proteiinipatukoista voisin yrittää tinkiä, varsinkin kahvilassa nautitusta teestä, mutta etenkin kesällä haluan pitää kiinni tuoreista marjoista ja kasviksista.”

Kysely

Paljonko kotitaloudessaanne kuluu rahaa kuukaudessa ruokaan ja juomaan?

Onko mielessäsi jatkuvasti unelmareissu Havaijille tai Malediiveille? Mitä vielä odotat? Kun aloitat säästämisen nyt, pääset kuuden kuukauden päästä paratiisilomalle.

Elämä on täynnä valintoja. Osa tekee arjestaan mukavampaa ostamalla suosikkijuomansa kahvilasta. Toisille siitä on puolestaan tullut vain tiedostamaton tapa, johon on helppo tarttua arjen kiireessä.

Jotkut puolestaan jättävät tällaiset tavat ja nautinnot pois arjestaan, kun mielessä on jotain suurempaa – kuten unelmamatka Malediiveille.

Koska vuosi voi tuntua joistakin liian pitkältä tavoitteelta, Me Naiset selvitti konkreettisia säästökohteita puoleksi vuodeksi ja vieläpä kokonaan ruuasta. Kerroimme kaksi päivää sitten viiden erilaisen ruokatalouden kuukausimenoista. Esimerkkitalouksilla kuluu ruokaan kuukaudessa 250–1 462 euroa. Osa heistä syö jo nyt pihistellen, ja halutessaan ruokaostoksilla voi säästää pitkän sentin.
Lue lisää! 5 kotitaloutta kertoo, kuinka paljon ruokaan kuluu kuukaudessa – pihistelijä syö ateriansa ulkona

Esimerkiksi juhannuksesta jouluun ehtii kartuttaa yhdelläkin säästötoimenpiteellä 500–600 euroa. Se tarkoittaa esimerkiksi kahviloissa käynnin lopettamista tai omien lounaseväiden tekemistä 26 viikon ajan.

Suomalaiset juovat paljon virvoitusjuomia ja kivennäisvesiä, noin 60 litraa vuodessa. Jos ostat jokaisena arkipäivänä kahden euron limsapullon, kuluu sinulla niihin yli 250 euroa puolessa vuodessa.

Yhdistelmäpihistelyllä voi myös saada merkittäviä säästöjä. Esimerkiksi viikoittaisen skumppapullon ja sushiaterian skippaaminen säästää jo 680 euroa esimerkkiajallamme. Aina voi myös tehdä muitakin säästeliäitä valintoja, kuten ostaa luksusjuuston sijasta perusjuustoa ja näin säästää useita kymppejä. Tai ostoskorista voi jättää pois viikoittaisen suklaalevyn.

Säästövinkkimme x 10

  1. Jätät ostamatta viikoittaisen karkkipussin tai suklaalevyn, á 3 euroa.
    Säästöä puolessa vuodessa: 78 euroa.
    Hei hei kakkupalat! Kuva: Shutterstock
    Hei hei kakkupalat! Kuva: Shutterstock
  2. Vaihdat kerran viikossa kakkupalan, á 7 euroa, pullaan, á 2 euroa.
    Säästöä puolessa vuodessa: 130 euroa.

     

  3. Jätät ostamatta viikoittaisen kakkupalan, á 7 euroa.
    Säästöä puolessa vuodessa: 182 euroa.

     

  4. Jätät arkipäivisin ostamatta virvoitusjuoma- tai kivennäisvesipullon, á 2 euroa.
    Säästöä puolessa vuodessa: 260 euroa.

    Skumppalasi, arjen luksusta vai pahinta tuhlausta? Kuva: Shutterstock
    Skumppalasi, arjen luksusta vai pahinta tuhlausta? Kuva: Shutterstock
  5. Jätät ostamatta viikoittaisen skumppapullon, á 12 euroa.
    Säästöä puolessa vuodessa: 316 euroa.

     

  6. Vaihdat kalliimman kahvijuoman, á 4,50 euroa, halvempaan eli 2 euroa maksavaan kahviin viisi kertaa viikossa.
    Säästöä puolessa vuodessa: 325 euroa.

     

  7. Jätät ostamatta jokapäiväisen proteiinipatukan, jäätelön tai muun pikkuherkun, á 2 euroa.
    Säästöä puolessa vuodessa:  364 euroa.

     

  8. Jätät ostamatta viikoittaisen sushiaterian, á 14 euroa.
    Säästöä puolessa vuodessa:  364 euroa.

    Malediivien makua kahvista? Kuva: Shutterstock
    Malediivien makua kahvista? Kuva: Shutterstock
  9. Jätät ostamatta kahvilajuomasi, á 4,50 euroa, viitenä päivänä viikossa ja ostat kotiin kaksi kahvipakettia (yhteensä 10 euroa).
    Säästöä puolessa vuodessa: 575 euroa.

     

  10. Jätät syömättä arkipäivisin työpaikkaruokalan lounaan, á 7 euroa, ja kokkaat itse ruokasi, á 2 euroa.
    Säästöä puolessa vuodessa: 650 euroa.

Lennot Malediiveille tammikuussa 2018 maksavat tämän jutun kirjoittamishetkellä halvimmillaan 440 euroa, meno-paluu.
Viikon omatoimimatka Malediiveille maksaa yöpymisten kanssa noin 600 euroa.

Lue lisää: Unelmien loma Malediiveilla – vain Kanarian-reissun hinnalla

Jos pystyt tekemään kaikki yllämainitut säästöt, riippuen kahvivalinnasta saat puolessa vuodessa säästöön 2 669–2 919 euroa. Sillä maksaa jo monta unelmienlomaa Malediiveilla.

Katso helpot ja halvat reseptimme!

  • Tästä ei ateria parane: Välimeren lihapullat ja muusi 1,20 euroa / annos.
  • Kiinteistökuningatar Kaisa Liski loihtii herkullisia annoksia edullisista raaka-aineista. Punajuuripihvien annoshinta on 2,50 euroa.
  • Pizza on perinteinen herkku ja neljä annosta valmistuu alle viidellä eurolla. Katso resepti tästä.

Usein suositellaan, että enintään 40 prosenttia verojen jälkeen käsiin jäävistä tuloista saisi mennä asumiseen. Pääkaupunkiseudulla se on monelle mahdoton tavoite. 

Suomessa monesta työtehtävästä maksetaan suurin piirtein samaa palkkaa riippumatta siitä, missä päin maata kyseinen työtehtävä sattuu sijaitsemaan. Tuloissa ei siis ole valtavaa vaihtelua asuinpaikkakunnan mukaan. Menojen laita on toinen, kiitos varsinkin pääkaupunkiseudulla hurjaksi riistäytyneen asumisen hinnan. 

Takuusäätiön toiminnanjohtaja Juha A. Pantzar kertoo, että yleensä suositellaan, että asumiseen menisi korkeintaan 40 prosenttia nettotuloista, eli verojen jälkeen käteen jäävästä osasta. Näin velkaantumisen riskin pitäisi pysyä aisoissa. 

– Sopiva osuus on kuitenkin tulosidonnainen. Jos tienaa paljon, on varaa maksaa enemmänkin kuin 40 prosenttia, Pantzar sanoo.

40 prosentin sääntöä käytetään usein lähtökohtana asuntolainaneuvotteluissa – paitsi pääkaupunkiseudulla. 

–Pääkaupunkiseudulla mennään helposti yli 50 prosenttiin. 

Pantzarin mukaan korkeat asumiskustannukset ovat kaikkein suurin velkaongelmien aiheuttaja.

– Ne eivät yksinään aiheuta velkaongelmia vaan se, että yritetään hakea joustoa asumiskulujen jälkeen jäävään osaan.

Pantzar toteaa, että helpoin tapa saada selvää joustovaraa on jättää vuokra maksamatta. Häätö tulee vasta kolmen maksamattoman vuokran jälkeen, ja silloin vuokrasumma on jo kasvanut niin isoksi, että sen sovitteleminen ja maksaminen on hyvin vaikeaa. 

Tarkista velkaantumisriskisi

Katso seuraavasta listasta, mitä 40 prosentin suositus tarkoittaa kuukausitasolla. Jos palkastasi ja tuistasi jää verojen jälkeen...

  • 1 000 euroa, asumiseen olisi hyvä käyttää enintään 400 euroa.
  • 1 500 euroa, asumiseen olisi hyvä käyttää enintään 600 euroa.
  • 2 000 euroa, asumiseen olisi hyvä käyttää enintään 800 euroa.
  • 2 500 euroa, asumiseen olisi hyvä käyttää enintään 1 000 euroa.
  • 3 000 euroa, asumiseen olisi hyvä käyttää enintään 1 200 euroa.

Vastaavasti voit katsoa, kuinka suuret nettotulot tarvitsisit, jotta sinulle jäisi asumismenojen jälkeen käytettäväksi 60 prosenttia tuloistasi. Jos asumismenosi ovat...

  • 400 euroa, tuloja pitäisi jäädä käteen ainakin 1 000 euroa.
  • 600 euroa, tuloja pitäisi jäädä käteen ainakin 1 500 euroa.
  • 800 euroa, tuloja pitäisi jäädä käteen ainakin 2 000 euroa.
  • 1 000 euroa, tuloja pitäisi jäädä käteen ainakin 2 500 euroa.
  • 1 200 euroa, tuloja pitäisi jäädä käteen ainakin 3 000 euroa.

Korkojen nousu kurittaa ison lainan ottanutta

Oman lisänsä velkaantumisriskiin tuo mahdollinen korkojen nousu. Asuntolainojen korot ovat nyt olleet poikkeuksellisen alhaalla, joten on todennököistä, että ne nousevat. POP Pankki ja Pellervon taloustutkimus laskivat hiljattain asumismenojen osuutta nettopalkasta eri puolilla Suomea. Esimerkkinä laskelmassa käytettiin kolmihenkistä, 90-neliöisessä kerrostaloasunnossa asuvaa perhettä, jossa vanhemmat työskentelevät opettajana ja myynnin asiantuntijatehtävissä. He lyhentävät asunnostaan lainaa, jonka korko on 1,2 prosenttia.

”Tavallisen ihmisen asuminen pääkaupunkiseudulla alkaa olla hyvin vaikeaa.”

Esimerkkiperheen tuloista menisi asumiseen Helsingissä lähes puolet, Tampereella noin 30 prosenttia ja Kuopion ja Seinäjoen kehyskunnissa selvästi alle 20 prosenttia – jos siis lainan korko olisi 1,2 prosenttia, kuten se nykyään voi hyvin olla.

Puolet asumismenoista vuokraan ei vastaa 40 prosentin suositusta, mutta siitä saattaa vielä suoriutua. Tilanne kuitenkin muuttuisi radikaalisti, jos korot nousisivat esimerkiksi 5,2 prosenttiin. Siinä tapauksessa esimerkkiperheen tuloista noin 65 prosenttia kuluisi Helsingissä pelkästään asumiseen. Tampereella, Vantaalla ja Keravalla asumismenot huitelisivat 40 prosentissa tuloista. Jyväskylän, Kuopion ja Seinöjoen kehyskunnissa asumiseen tarvitsisi edelleen käyttää asumiseen vain noin viidennes tuloistaan. 

– Tavallisen ihmisen asuminen pääkaupunkiseudulla alkaa olla hyvin vaikeaa, POP Pankkiliiton johtaja Timo Hulkko kertoo. 

Ihan helppoa ei ole muuallakaan. Juha A. Pantzarin mukaan siellä, missä asuminen on halpaa, työmatkakulut voivat kasvaa suuriksi. Asuntojen hinnat myös laskevat.

Ensin pitäisi säästää

Timo Hulkko huomauttaa, että kotitalouksien velanotto on lisääntynyt. 

– Ajatus siitä, että ensin säästetään ja sitten ostetaan, on hämärtynyt.

Vastuu sopivasta lainan mitoittamisesta tosin on Hulkon mukaan pankeilla.

Juha A. Pantzar on Hulkon kanssa samoilla linjoilla, mitä tulee säästämiseen. 

– Olisi tosi tärkeää, että asunnon ostajalla olisi omia säästöjä. Silloin myös näkisi, mitä on maksaa asuntolainaa takaisin. 

Joka tapauksessa omistusasujat ovat Pantzarin mukaan monella tavalla paremmassa asemassa kuin vuokralla asuvat. Jos lainan maksamisessa on ongelmia, pankit yleensä haluavat pitää asiakkaansa ja hoitaa asiat niin, että laina tulee lopulta maksettua. 

Kaason rooli on kunnia, mutta monelle se tietää myös satojen eurojen rahanmenoa.

Häät. Ihanaa romantiikkaa – mutta myös taattua rahanmenoa (lähes) kaikille osallistujille.

Moni hääpari on valmis laittamaan juhliinsa isonkin summan rahaa, onhan päivä ainutlaatuinen. Vieraiden yleisimmät kulut syntyvät matkoista, majoittumisesta ja lahjasta.

Kuluja kertyy erityisen helposti kaasoille ja bestmaneille. Heidän tärkein tehtävänsä on olla mukana järjestelyissä sekä pitää polttarit. Etenkin jälkimmäiseen saattaa kulua paljonkin rahaa. Amerikkalaissivustoilla on usein kauhisteltu häihin liittyviä kustannuksia, sillä kun juhlia vietetään perinteiseen jenkkimalliin, kalliiden lahjojen ja mekkojen ostelu ei ole enää kovin vapaaehtoista.

Esimerkiksi Glamour-lehden viime kesänä julkaisemalla videolla kaason kustannukset nousivat yli kahteen tuhanteen dollariin. Myös bestman ylsi nelinumeroiseen loppusummaan.

Refinery29-sivustolla yksi kaaso puolestaan valittelee, että hassasi juhliin melkein pari tonnia, mutta liitto ei kestänyt vuottakaan. ”Onko epäkohteliasta odottaa rahojen palautusta?” hän pohtii.

Me pyysimme kahta suomalaiskaasoa laskemaan yhteen pestinsä kustannukset. Ihan jenkkisummiin ei päästy, mutta kumpikin tuli silti tuhlanneeksi useamman satasen.

Kaaso 1: ”Tiedostin henkilökohtaisen konkurssin riskin”

  • Polttarit: 120 euroa. ”Muut pääsivät 70 eurolla, mutta luulen, että viitisenkymppiä tuli minulle lisää, kun maksoin morsiamen yöpymistä, skumppaa ja jonkun taksimatkan.”
  • Häiden suunnittelu: 10 euroa. ”Halpa skumppapullo siis.”
  • Mekko: 26 euroa.
  • Matka hääpaikkakunnalle: 8 euroa.
  • Hääpäivän lounas: 50 euroa. ”Hintaan sisältyi juoma itselle ja morsiolle.”
  • Kampaaja: Tätä en muista! ”Paljon voisi maksaa sellainen föönaus, 45 euroa?”
  • Kaksi lahjaskumppapulloa: 20 euroa. ”Yllätysesiintyjille.”
  • Ostokset hääparin hääyöhuoneeseen: n. 45 euroa. ”Pikkusamppanja, limsaa ja pientä purtavaa.”
  • Häälahja: 40 euroa.
  • Olut jatkoilla: 7 euroa.
  • Hotelliyö: 120 euroa.
  • Seuraavan päivän ruoka hääpaikkakunnalla: 12 euroa.

Yhteensä: 503 €

Kaaso kommentoi: ”Hahmotin luottamustehtävän saadessani, että henkilökohtaisen konkurssin riski on olemassa. Päätin, että nyt en satsaa ainakaan omiin vaatteisiin, jotta pystyn huomioimaan morsianta.

Kävi onneksi nopeasti ilmi, että morsian ei ollut bridezilla-henkinen: minulta ei odotettu isoja satsauksia taloudellisesti ja esimerkiksi oma vaate kelpasi, ei tarvinnut tilata violettia iltapukua. Siksi ei tuntunut pahalta käyttää rahaa – se oli ikään kuin vapaaehtoista, vaikka tulihan siihen sitten pakollisia menoja aika lailla.

Polttareiden suhteen en halunnut vetää kovin köyhäilevää linjaa, vaikka itselläni onkin rahat tiukassa. Tuntui, että olisi ollut noloa, kun oltiin kuitenkin polttariseurueessa kaikki aivan työssäkäyviä ihmisiä. Halusin juhlia rennosti ja miettiä rahahuolia sitten myöhemmin, ja sen takia käytin aika paljon visaa, niin kustannukset eivät tuntuneet saman tien. Nyt elämä on hiukan vaikeutunut, kun se visa on tapissa.

”Köyhäily olisi ollut noloa, kun kaikki polttariseurueessa olivat työssäkäyviä.”

Häiden aattona Alkossa käydessä iski nuukuus. Mietin, että onkohan hääparille välttämättä oltava samppanjaa hääsviittiin vai riittäisikö heille joku Ballet. Tuntui hiukan turhalta siinä kohdassa satsata. Mutta morsian on tarkkamakuinen ja antelias henkilö, joten ostin sitten kuitenkin samppanjaa krapula-aamuksi. Luulen, että se oli hyvä ratkaisu.

Häälahjaan käytin vain nelisen kymppiä rahaa: ostin ihan lahjan, vaikka toiveena oli raha. Siinä kohdassa olisi tuntunut typerältä tehdä vähistä varoista tulonsiirto pariskunnalle, joka on minua varakkaampi.”

Kaaso 2: ”Peruutuksista ja yllätyksistä kertyi lisämaksettavaa”

  • Polttarit: 80 euroa. ”Perusmaksu, jonka jokainen osallistuja maksoi.”
  • Toisen polttarivieraan peruutus: 80 euroa. ”Toiset kahdeksankymppiä tuli lisää takkiin, kun yksi osallistuja perui edellisenä päivänä. Hän lähetti anteeksipyynnöksi skumppapullon (mutta ei maksua).”
  • Airbnb-kämpän siivousmaksu: 150 euroa. ”Tämä polttarikustannus tuli yllätyksenä.”
  • Polttarikirja: 25 euroa. ”Unohdettiin laittaa polttaribudjettiin.”
  • Mekko häihin: 10 euroa. ”Halpa, tiedän!”
  • Alusmekko häihin: 20 euroa.
  • Häälahja: 150 euroa.
  • Sukkahousut: 10 euroa.
  • ”Hiukset ja meikin maksoi morsian!”
  • Matkat hääpaikalle: 25 euroa.

Yhteensä: 550 €

Kaaso kommentoi: ”Rahaa meni enemmän kuin ajattelin. Lieventävä asianhaara oli se, että kyseessä oli läheinen siskoni, jolle toivon vain ihanimpia juttuja maailmassa.

Tiesin kokemuksesta, että kaasohommat syövät rahaa. Kustannukset sinänsä eivät ärsytä, mutta tietysti odottamattomat peruutukset ja yllätyksenä tulevat lisämaksut ärsyttävät. Opin sen, että polttareita järjestäessä pitäisi jo alkuvaiheessa tehdä selväksi, että ilmoittautuminen – ja maksu – on sitova. Jos osallistumisen peruu päivän varoitusajalla ja jättää oman osansa maksamatta, maksu lankeaa helposti kaasoille.

”Rahanmenoa lieventävä asianhaara oli se, että kyseessä oli siskoni.”

Maksan mielelläni jutuista, joista tiedän morsiamen pitävän. Polttariosallistujille on myös helppo perustella sellaisia maksuja, joilla saadaan katettua kaikille yhteisiä aktiviteetteja tai ohjelmanumeroita. Olen huomannut, että monesta polttarivieraasta on tylsää, jos vain morsian tekee kaikkea ja muiden on katseltava vierestä.

Ärsyttävintä oli maksaa viime tingassa peruneen henkilön osuutta.”

Millaisia kokemuksia sinulla on muiden ihmisten häihin liittyvistä kustannuksista? Keskustele kommenttiosiossa!

Me Naisten lukijat kertovat, mistä he joutuvat säästämään, kun lomarahoja leikataan jopa satojen eurojen edestä.

Kilpailukykysopimus leikkaa kuntien ja valtion työntekijöiden lomarahoja 30 prosenttia vuosina 2017–2019. Tämä koskee puolta miljoonaa työntekijää Suomessa. 

Satojen eurojen leikkaukset lomarahasta vaikuttavat Me Naisten lukijoiden mukaan arkeen merkittävästi. Eniten harmia aiheuttaa se, että leikkauksien johdosta lomamatkat pitää jättää väliin. Myös joitain tärkeitä hankintoja ei voi tehdä, koska varaa ei yksinkertaisesti ole.

Lue myös 400 euroa menettävän porvoolaisen keittäjä Ritva Hagströmin tarina.

Leikkaukset tuntuvat lukijoiden mielestä epäoikeudenmukaiselta. Useimmat eivät edes uskalla laskea, kuinka paljon tulot vähenevät.

”Kesälomareissu sekä monet pienetkin ostokset jäävät tekemättä.”

Keittiötyöntekijä, 55

”Lomamatka kotimaassa lasten kanssa jää tekemättä. Töitä alallani on koko ajan lisätty ilman korvausta ja nyt vielä tämä. Harmittaa. Mietin alan vaihtoa.”

Luokanopettaja, 41

”Lomaa en voi suunnitella. Olin osa-aikaisessa työssä 5 kuukautta, ja palkka oli silloin pienempi. Nyt siitä pienemmästä määrästä lähtee vielä vajaa 600 euroa. Näinköhän menee jo miinukselle?”

Lastentarhaopettaja, 43

”Lomarahojen leikkaus näkyy arjessa niin, etten voi lähteä ansaitulle lomamatkalle, kun tänä kesänä viimeinkin olisi myös sitä lomaa. En myöskään saa säästettyä pahan päivän varalle, jos haluan jotain tehdä kesän aikana. Suututtaa, että leikkaukset ja "talkoot" kohdistuvat niihin, jotka ovat jo valmiiksi ahtaalla.”

Lastenhoitaja, 23

”Kiinteistövero ja muut laskut odottavat. En osta mitään ylimääräistä, tuskin on varaa tehdä perheen kanssa huvipuistoreissuakaan. Ennen pystyin ”palkitsemaan” itseni kesällä ja ostamaan jotain vain itselleni. Tänä kesänä keskitymme lähiseudun ilmaisiin ja tapahtumiin.”

Päivähoidon työntekijä, 39

“Kesälläkin on säästölinja, jotta pärjää. Opettajan palkka on pieni ja vastuu suuri. Palkka ei vastaa työn vaativuutta. Jätän väliin kesäkonsertit ja terassilla istumisen. Kirpputorit tulevat tutummaksi. En osta kesäkenkiä.

Tässä säästetään väärästä paikasta. Työn tekeminen pitäisi tehdä kannattavammaksi, kannustaa työntekoon eikä viedä pois ansaittua etua. Jokainen työntekijä ansaitsee loman ja todellisen lomarahan.”

Ala-asteen opettaja, 45

”Toivon, että auton jokavuotinen huolto ja korjaus ei vie kaikkia saamiani lomarahoja. Katsastus on aina kesällä ja sitä ennen käytän autoni vuosihuollossa. Aikaisemmin on lomarahoista jäänyt myös kesälomakuluihin. Nyt taitaa auto syödä lomarahat. Kolmen nuoren pojan yksinhuoltajaäitinä jää kesäloman huolettomuus pois, kun joutuu laskemaan joka sentin. Kaikki pojat jo sen ikäisiä, että lasten lipuilla ja maksuilla ei enää selviä.

Minulla on vastuullinen työ ja huono palkka, ja hallinnon vaatimat työt ovat lisääntyneet, työaikaa pidennettiin, palkka ei nouse ja nyt leikataan lomarahoja. Epäoikeudenmukaista, kun vertaan palkkoja muihin aloihin. Ansaitut lomapäivät ovat sentään pieni etu siihen, kun palkka ei ole vuosikymmenten aikana noussut vaikka työmäärät ovat.”

Varhaiskasvatusyksikön johtaja, 46

”Lomarahat kulutan kesälomalla esimerkiksi matkustelemalla ja hemmottelemalla itseäni. Kesällä annan itselleni luvan ostaa jonkin kalliimman tuotteen tai merkkivaatteita. Harvoin olen jemmannut lomarahoja säästöön, vaan kuluttanut ne palveluihin ja tuotteisiin.

Leikkaukset aiheuttavat turhautumisen tunnetta. En ymmärrä, miten minun tekemä pidempi työaika ja lomarahan leikkaus saa Suomen taloutta nousuun. Tuntuu myös epäreilulta, koska pidennystä ja leikkauksia ei ole kaikilla aloilla. Lomarahat vähenevät noin 500 euroa.”

Kelan etuuskäsittelijä, 33

”Pesukone vetelee viimeisiään, mutta ei ole varaa ostaa uutta. Lomarahaa en ole ikinä voinut käyttää lomailuun. Sillä on ostettu aina jotain tarpeellista, mihin muuten ei ole varaa. Mitkä talkoot nämä ovat, johon pienipalkkaisimmat vain osallistuvat?”

Asiantuntija, 49

”Silmälasien päivitys olisi täällä ollut edessä – taitaa jäädä haaveeksi.”

Perhepäivähoitaja, 43

”Lapsiperheessä lomarahat ovat tuoneet vähän pelivaraa, jolla on voitu kesäisin tehdä pieniä matkoja kotimaassa, joskus lahden yli Viroon tai Ruotsiin. Nyt ajatuksissa oli kauan suunniteltu terassin laajennus, mutta jäänee tekemättä. Meiltä jää reilu 700 euroa lomarahoja saamatta tänä vuonna.

Leikkaukset herättävät erittäin negatiivisia ja epäuskoisia tunteita. Työtämme aliarvostetaan, vaikka yhteiskunnan kannalta se on mitä merkittävintä. Palkkamme on jo työhön nähden aliarvoiset eli osallistumme talkoisiin jo ilman kikyäkin.”

Luokanopettaja, 40

”Kyllä leikkaus aiheuttaa sen, että joutuu miettimään hankintoja tarkkaan. Työnäni on maatalouslomitus, jossa jo muutenkin vapaa-aika hyvin tiukassa, eikä harrastaminenkaan onnistu hankalien työaikojen vuoksi. Juhlapyhät ja viikonloput olen monesti töissä. Työmatkat ovat pitkiä. Oma luotettava auto on pakollinen, jonka huoltoon menee paljon rahaa. Lomarahaa menetän noin 300 euroa.”