Sinun vai minun ruokatililtä nämä tomaatit? Kuvat: Shutterstock
Sinun vai minun ruokatililtä nämä tomaatit? Kuvat: Shutterstock

Me Naiset selvitti viiden erilaisen kodin ruokaostokset yhdeltä kuukaudelta. Miten paljon rahaa meneekään syömiseen?

Kerroimme taannoin suomalaisesta kulinaristiparista, joka syö hyvin – mutta alle 60 eurolla viikossa. Se tarkoittaa noin 240 euroa kuukaudessa, 120 euroa henkilöltä.

Monen ei tarvitse miettiä kulinaristiparin tavoin yhtä tarkkaan, mitä ruokakaupastaan ostaa. Keskimäärin suomalaiset käyttävät ruokailuun 12 prosenttia käytettävissä olevista nettotuloistaan.

Viisi eri ruokakuntaa laski Me Naisten pyynnöstä tiliotteistaan kuukauden elintarvikeostoksensa. Neljä viidestä taloudesta osoittautui melko huolettomiksi ruokashoppailijoiksi. Menojen perusteella vähiten ruokaan käyttää rahaa pihistelijä, joka saattaa syödä ulkona kolmekin kertaa päivässä.

250–1462 euroa – niin paljon rahaa esimerkkitalouksilla kuluu ruokaan kuukaudessa. Ja näistä se koostuu:

”Kaksin ollessamme valmistimme mieheni kanssa enemmän aikaa vieviä ruokia, mutta nyt lasten kanssa teemme suoraviivaisemmin arkiruokaa.”

2 työssä käyvää aikuista ja 2 alle kouluikäistä lasta

Kuukauden ruokakulut:

1 462 euroa

Yleistä: ”Kululaskelma yllätti sekä minut että mieheni. Tarkastelujaksona oli toukokuu, johon sijoittui muutamia erityispäiviä, kuten vappu, äitienpäivä ja ystävien syntymäpäiviä, joiden vuoksi käytimme tavallista enemmän rahaa ulkona syömiseen ja juomiseen sekä osittain myös ruokakuluihin kotona järjestettyjen juhlien vuoksi.

Asumisen jälkeen ruokamenot ovat selvästi merkittävin menoerä, ja ne haukkaavat huomattavan osan nettotuloistamme. Ruokamenoihimme kuuluvat myös alkoholi sekä muut kotitaloustarvikkeet, kuten vaipat ja pesuaineet.”

Ruokasuunnittelusta: ”Suunnittelemme ruokamenoja siten, että vuorottelemme mieheni kanssa ruokien ostamisessa ja valmistamisessa vuoroviikoittain. Pyrimme keskittämään ostoksia säästösyistä Lidliin ja Prismaan, mutta tiliote paljastaa, että liian usein tulee käytyä pienessä lähikaupassa noin 30 euron ostoksilla. Arjessa pienten lasten vanhempina isoon markettiin raahautuminen tuntuu joskus työläältä. Tiliotteen perusteella käymme useamman kerran viikossa kaupassa.

Ostamme aina luomumaitoa ja -lihaa, mikä tietysti kasvattaa hieman ruokamenojamme. Kaksin ollessamme valmistimme mieheni kanssa enemmän aikaa vieviä ruokia, mutta nyt lasten kanssa teemme suoraviivaisemmin niin sanottua arkiruokaa, ja viikonloppuisin haemme usein esimerkiksi intialaista lähiravintolasta. Toki joskus meilläkin syödään eineksiä – varsinkin lihaperunasoselaatikko on lasten herkkua.”

Mitä voisi tehdä toisin? ”Jossakin vaiheessa yritin lanseerata kotiimme K-citymarketin palvelua, jossa ruuat kannetaan kotiovelle. Ilmaisen kotiinkuljetuksen saamiseksi pitäisi kuitenkin ostaa ruokaa ja muita kotitaloustarvikkeita 130 eurolla. Tämä tuntui meistä kalliilta, mutta tämän laskelman valossa säästäisimme, mikäli keskittäisimme ruokaostokset kerran viikossa tilattavaan jättierään, joka kannetaan meille kotiin. Syksyllä aion ottaa tämän käyttöön meillä!”

Superfoodilla superpäivä? Kuva: Shutterstock
Superfoodilla superpäivä? Kuva: Shutterstock

2 opiskelijaa, jotka ovat kesätöissä

Kuukauden ruokakulut:

800 euroa

Yleistä: ”Emme suunnittele ruokaostoksiamme erityisen tarkkaan, mutta yritämme tehdä ruokaa, jota voisi syödä useampanakin päivänä, niin ei tarvitse ravata kaupassa jatkuvasti. Ruokakulumme ovat noin 25 prosenttia tuloistamme, ja se on ok. Meistä kahdesta minä olen enemmän ruokahifistelijä kuin puolisoni, ja kiinnitän huomiota siihen, mitä syön ja että ruoka on terveellistä. Saatan tehdä muutoksia niiden terveellisyyden mukaan eli keksin superfoodeja, joita on pakko ostaa. Kumppani ei välitä niin paljon näistä asioista, vaan hän syö, sitä mitä on.”

Ruokasuunnittelusta: ”Kunnon kauppareissuja teemme 2–3 kertaa viikossa ja käymme myös joskus viereisessä kaupassa hakemassa leipäpussin tai muuta tärkeää. Siirrämme rahaa ylimääräiselle S-tilille ruokamenoja varten.

Hyvin usein teemme simppeliä ruokaa ja ostamme peruseineksiä, kuten paljon voileipiä, hedelmiä, karjanpiirakoita. Viikonloppuisin teemme parempaa ruokaa jälkkäreineen. Huolehdimme, ettemme osta liikaa mitään ruokaa, koska emme halua laittaa ruokaa roskiin.

Ravintoloissa käymme syömässä vain merkkipäivinä tai jos viikonloppuna sattuu huvittamaan, eli korkeintaan kerran viikossa.”

Mitä voisi tehdä toisin? ”Meillä ei ole nyt varsinaisesti mitään tiettyä, mistä ei voisi tinkiä, mutta yleisesti emme luovu siitä, että ruokaa on aina paljon. Eli kotoamme löytyy aina leipää, hedelmiä, jogurttia ja muuta tarpeellista. Ehkä eri vaihtoehtoja merkkien välillä voisi katsoa enemmän ja ostaa jotain halvempaa. Usein tottumuksesta tulee ostettua ruokia, joista on varmasti halvempia versioita.”

Omat porkkanat pienentävät eläkeläisen kauppakuluja. Kuva: Shutterstock
Omat porkkanat pienentävät eläkeläisen kauppakuluja. Kuva: Shutterstock

2 puolieläkeläistä

Kuukauden ruokakulut:

600 euroa

Yleistä: ”Ruokamenomme ovat noin 15 prosenttia nettotuloistamme. Ruokaostoksilla käyn 2–3 kertaa viikossa. Keskitän ostokseni yhteen kauppaketjuun ja saan sieltä bonuksia.”

Ruokasuunnittelusta: ”Yleensä suunnittelen ruuat ja ruokaostokset muutamaksi päiväksi kerrallaan.

Ruokaa teen itse lähes päivittäin. Keittoja ja laatikoita teen kuitenkin pariksi päiväksi kerrallaan. Marjoja poimimme itse pakastimeen, ja kesällä saan kaikki kasvikset omasta puutarhastani. Syömme harvoin ulkona, ehkä pari kertaa vuodessa.”

Mitä voisin tehdä toisin? ”En halua tinkiä ruuan laadusta. Katson, että ruoka on monipuolista, eli ruokavaliossani on marjoja, vihanneksia, hedelmiä, lihaa ja kalaa sekä maitotuotteita. Valitettavasti mieheni tekee usein heräteostoksia, ja hän kantaa kotiin välillä herkkuja sekä kalliimpia lihoja.

Tarjouksia hyödynnän jonkin verran, mutta en kuitenkaan riittävästi. Sitten kun jään eläkkeelle, katson varmaan muidenkin kuin K-kauppojen tarjoukset. S-etukortinkin hankin hiljattain vain tarjousten takia.”

”Mieheni tekee usein heräteostoksia ja hän kantaa kotiin herkkuja.”

Anna meille meidän jokapäiväinen jäätelömme. Kuva: Shutterstock
Anna meille meidän jokapäiväinen jäätelömme. Kuva: Shutterstock

1 työssä käyvä opiskelija

Kuukauden ruokakulut:

400 euroa

Yleistä: ”Suunnittelen ruokaostokseni tosi vaihtelevasti. Joskus teen listan, joskus menen fiiliksellä, mutta yleensä aina pyrin käymään Lidlissä. Noin neljännes ruokakuluistani menee alkoholiin.”

Ruokasuunnittelusta: ”Käyn kunnon ostoksilla pari kertaa viikossa ja päivittäin ostamassa jotain pientä. Tavallisesti teen ruokaa päivittäin kotona, mutta Helsinkiin muuton jälkeen ulkona syöminen on lisääntynyt. Käyn rennommin kaupassakin.  Nyt teen ruokaa pari kertaa viikossa ja syön kaksi kertaa viikossa ulkona sekä haen töihin lounassalaatit.”

Mitä voisi tehdä toisin? ”Voisin syödä vähemmän ulkona ja vähemmän valmisruokaa, ostaa halvempia lounaita ja vähemmän jäätelöä.”

Sushiannos – pihistelijän ainoa ruoka tänään? Kuva: Shutterstock
Sushiannos – pihistelijän ainoa ruoka tänään? Kuva: Shutterstock

”Kävin monena iltana kello 21.00:n jälkeen ruokaostoksilla, koska silloin lähikaupastamme saa alennustuotteet -60 prosenttia halvemmalla.”

1 työssä käyvä aikuinen ja 1 koira

Kuukauden ruokakulut:

350 euroa

Yleistä: ”En pidä kirjaa ruokamenoistani. Ne ovat hyvin vaihtelevat. Joinakin kuukausina ruokaan saattaa mennä 600–700 euroa, mutta toukokuussa kulutin säästösyistä ruokaan vajaa 300 euroa. Päälle tulevat koiran ruuat ja herkut, noin 50 euroa. Alkoholia en käytä. Yllätyin, kuinka vähällä voi tulla toimeen jo tarkkailemalla alennuksia.”

Ruokasuunnittelusta: ”Suurin menoerä on arkisin työpaikan lounas, 6,80 euroa. Mutta en harrasta sitä jokaisena työpäivänä, vaikka se onkin laadukas ja ravitseva. Välillä käyn hakemassa kaupasta salaatin, proteiinipatukkoja tai hyödynnän ResQ-palvelua. Siellä ravintolat ja kahvilat myyvät saman päivän ylijäämäruokaa yli puolet halvemmalla. Esimerkiksi sushisetin saa 4–5 eurolla ja kanacurryn voi saada kolmella eurolla. Smoothien ja avokadoleivän olen saanut kahdella eurolla.

Toukokuussa en syönyt kovin usein työpaikalla ja kävin monena iltana kello 21.00:n jälkeen ruokaostoksilla, koska silloin lähikaupastamme saa alennustuotteet -60 prosenttia halvemmalla.

Yleensä saatan syödä kolme kertaa päivässäkin ulkona: aamutee ja -puuro työpaikalla tai kahvilassa, lounas sekä illallinen. Mutta alennuksia hyödyntäen se tulee joskus halvemmaksi kuin että ostaisin raaka-aineet ja tekisin pelkästään itselleni ruokaa.

Kaupassa myös helposti sortuu ylimääräisiin ostoksiin, jos vaikka haluaa kokeilla jotain uutuustuotetta. Mutta kun ostaa vaikka ison salaatin suoraan kahvilasta, saa siitä usein 1,5–2 ruoka-annosta, säästää aikaa ja saa nauttia kauniista kattauksesta.”

Mitä voisi tehdä toisin? ”Kesällä ostan usein kotimaisia kasviksia ja marjoja torilta välipalaksi. Ne maksavat paljon enemmän kuin ulkomaiset kasvikset ja hedelmät. Lisäksi käytän ruokavaliossani pähkinöitä, siemeniä ja superfoodeja.

Kun lopetin kahvin juomisen, haluan nauttia laadukasta vihreää teetä, mielellään matchaa joka päivä. Siitä ja proteiinipatukoista voisin yrittää tinkiä, varsinkin kahvilassa nautitusta teestä, mutta etenkin kesällä haluan pitää kiinni tuoreista marjoista ja kasviksista.”

Kysely

Paljonko kotitaloudessaanne kuluu rahaa kuukaudessa ruokaan ja juomaan?

501–700 euroa
501–700 euroa
20.7%
401–500 euroa
401–500 euroa
16.0%
301–400 euroa
301–400 euroa
14.0%
201–300 euroa
201–300 euroa
13.2%
701–900 euroa
701–900 euroa
11.9%
151–200 euroa
151–200 euroa
7.6%
1001–1500 euroa
1001–1500 euroa
6.1%
101–150 euroa
101–150 euroa
3.7%
901–1000 euroa
901–1000 euroa
2.3%
51–100 euroa
51–100 euroa
2.2%
1501–2000 euroa
1501–2000 euroa
0.9%
Alle 50 euroa
Alle 50 euroa
0.6%
Yli 2000 euroa
Yli 2000 euroa
0.2%
Ääniä yhteensä: 768

Naisten työelämäikkunaa kaventaa yhä vaan lastensaanti. 

Työnantajat palkkaavat mieluiten noin 35–40-vuotiaita. Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskisen mukaan ihannetyöikä osuu tuolle välille niin miehillä kuin naisillakin.

Työsuojelualueen tarkastajat ovat kuitenkin sanoneet Koskiselle, että naisten työelämän neutraalit vuodet ajoittuvat ikävuosille 35–37.

Lausunto perustuu heidän tekemäänsä puhelinneuvontaan.

Työnantajan on Koskisen mukaan helppo ajatella, että jos työntekijä saa yleensä 1–3 lasta, ne on todennäköisesti hankittu ennen tuota ikäväliä. Näin ollen työnantajan ei tarvitse murehtia työntekijän äitiyslomista tai siitä, kuka jää kotiin hoitamaan sairasta lasta.

”Työnantajan pitäisi lähteä siitä, että työhönotto on aina riski.”

Jossittelu on turhaa

– Jos ajatellaan tarkemmin työnantajan näkökulmasta, lasten synnyttäminen on myöhentynyt. Myös yli 30–35-vuotiaat synnyttävät. Tämän mukaan voisi sanoa, että ei ole yhtään neutraalia ikävuotta.

– Jos työnantaja lähtee jos-ajatteluun, hän pääsee jossittelemaan jokaisen ihmisen kohdalla. Sitä varten on koeaika. Työnantajan pitäisi lähteä siitä, että työhönotto on aina riski.

Koskinen muistuttaa, että lasten saaminen on maailman luonnollisin asia, eikä siitä pitäisi tehdä työpaikoilla ongelmaa. Hän toivoisikin, että työnantajat tekisivät rekrytointejaan tapauskohtaisesti.

Hän näkee, että muutaman vuoden päästä myös lastentekoiässä olevia miehiä aletaan pitää riskirektytointeina. Syynä tähän on se, että miehet ovat alkaneet käyttää perhevapaita.

”Ei ole hyvä systeemi, että työnantajalle tulee työntekijän lapsesta niin paljon kuluja.”

Työnantajan ei ole luvallista kysellä työntekijän lastenhankinta-aikeista työhaastattelussa, sillä se ei ole työhönoton kannalta oleellinen tieto.

Lasten takia poissaolot tulevat kalliiksi

Työntekijän lapsen työnantajalle aiheuttamat kulut ovat Koskisen mukaan jopa 10 000 euroa lasta kohden.

– Ei ole hyvä systeemi, että työnantajalle tulee työntekijän lapsesta niin paljon kuluja.

Professori näkee rahastotyyppisen ratkaisun parempana: summa voitaisiin kerätä työnantajilta, yhteiskunnalta ja työntekijöiltä.

”Sen pitäisi mennä niin, että naisiin kohdistuva syrjintä vähenisi ikääntyessä.”

Ikääntyneitä naisia ja miehiä syrjitään yhtälailla

Ikääntyneellä työntekijällä tarkoitetaan 55 vuotta täyttänyttä.

– Kun alat olla lähellä 50 vuotta, ajatellaan, että sinulle alkaa tulla erilaisia kremppoja ja sairauksia. Mietitään stereotyyppisesti, missä iässä tietyt sairaudet alkavat tulla, professori kertoo.

– Sen pitäisi mennä niin, että naisiin kohdistuva syrjintä vähenisi ikääntyessä, koska naiset elävätkin pidempään.

Näin ei Koskisen mielestä kuitenkaan ole. Ikääntyneitä naisia ja miehiä syrjitään yhtäailla.

– 55 ikävuoden kohdalla se on ihan hatusta revittyä. 65 ikävuodesta eteenpäin työnantajalla saattaa olla todennäköisemmin asiallinen peruste jossitella, että "entä jos työntekijä sairastuu".

Koskisen tuntemat ikäsyrjintätapaukset liittyvät nimenomaan ikääntyviin tai ikääntyneisiin työntekijöihin, eivät niinkään nuoriin.

Hän kertoo ikäsyrjinnästä esimerkkinä myös, että vanhimpia naistyöntekijöitä siirretään töihin näkymättömiin paikkoihin.

–  Vanhat naiset siirretään vähän niin kuin takariviin paikoissa, joissa tarvitaan nuorta ja hyvännäköistä. Pahin tapaus oli, että nainen siirrettiin ikkunattomaan koppiin, Koskinen muistelee tuntemiaan oikeustapauksia.

Nuoria naisia ei varsinaisesti syrjitä

Nuorella työntekijällä ei usein uskota olevan vielä tarpeeksi osaamista, koulutusta tai kokemusta, ja siksi kokeneemmat vievät esimerkiksi vakituiset työpaikat. 

Työnantajat arvioivat rekrytointitilanteissa yhteen erilaisia hyötyjä ja riskejä. Koskisen mukaan työnantajaa kiinnostaa eniten, tuottaako työntekijä palkkansa tarpeeksi nopeasti. Kokeneempi työntekijä lyö tietysti tehokkuudellaan helposti nuoremmat laudalta.

Näin ollen nuorten palkkaaminen voi olla liian suuri riski etenkin pienille yrityksille.

Nuorten naisten kohdalla Koskinen ei näe varsinaista ikäsyrjintää tai sitä on vaikea todistaa. Ainakaan tuomioistuimissa tällaisia juttuja ei ole ollut. He törmäävät kuitenkin helposti samaan lapsiongelmaan töitä hakiessaan kuin vanhemmat kanssasiskonsa.

Koskisen mukaan syrjintää on tutkittu suhteessa vähän.

– Voihan olla, että naisilla syrjintä on ollut totaalisempaa aikaisemmin.

Kaiken kaikkiaan naisten työhönotto ja tasa-arvo työpaikoilla on kuitenkin parantunut viime vuosina.

Unelma uudesta asunnosta sai Julia Thurénin säästämään 10 000 eurossa yhden vuoden aikana. Kuva: Julian kotialbumi

Julia Thurén haluaa, että pankkitilillä on aina vähintään kahden kuukauden palkkaa vastaava puskuri. 

Bloggaaja Julia Thurén teki kolme vuotta sitten tempun, joka hämmästytti monia: hän sai vuodessa säästöön 10 000 euroa ilman osake- ja rahastotilejä.

Suuri säästöprojekti alkoi elokuussa 2013, kun Julia ja hänen puolisonsa halusivat hankkia uuden kodin. Sen saadakseen kummankin piti säästää vuodessa 10 000 euroa eli yhteensä 20 000 euroa asunnon käsirahaksi.  

– Nettopalkkani on 2 000 euroa. Tästä summasta menee 1 000 euroa suoraan asumis- ja ruokatileille. Manuaalisesti siirrän sen 300–500 euroa (sen mukaan, että pitääkö tässä kuussa ostaa vaikkapa lennot tai maksaa joku isompi lasku). Sitten elelen lopulla 500 eurolla ihan mukavasti, Julia selvitti säästöstrategiaansa blogissaan.

Tämä strategia tuotti Julian säästöpottiin 6 000 euroa. Loput 4 000 euroa hän sai tekemällä sivutöitä muun muassa luennoimalla ja kirjoittamalla. Välillä Julia joutui toki nipistämään rakastamistaan kahvi- ja lounashetkistä ulkona sekä vähentämään julkisten liikennevälineiden käyttöä. Kertaakaan Julia ei kokenut säästöprojektissaan epätoivon hetkiä; kymppitonnin säästäminen onnistui hänen mielestään todella helposti.

Kun elokuu 2014 koitti, Julia ja hänen puolisonsa ostivat Helsingin Hermannista 78-neliöisen asunnon, jossa he asuvat tällä hetkellä. Säästetyt 10 000 euroa menivät nopeasti uuteen asuntoon. Sen jälkeen tili tyhjeni, mutta vain hetkeksi, Julia kertoo.

– Vaikka tili meni nollille asunnonvaihdossa, aloitin taas säästämisen ja olen parissa vuodessa säästänyt jo hyvän summan. Peruskuukaudessakin laitan säästöön 200–300 euroa, vaikka minulla ei olekaan mitään tarkkaa säästökohdetta, Julia sanoo.

”Aina pitää olla parin kuukauden palkan verran puskurirahaa, jos vaikka haluaakin lopettaa työt.”

– Aina pitää olla parin kuukauden palkan verran puskurirahaa, jos vaikka haluaakin lopettaa työt tai sattuu jotain muuta, johon tarvitsee rahaa.

Lue myös! 5 kotitaloutta kertoo, kuinka paljon ruokaan kuluu kuukaudessa – pihistelijä syö ateriansa ulkona

Julia myöntää olevansa etuoikeutetussa asemassa, koska hänellä on ollut mahdollisuus säästää.

– Olen säästänyt myös yksin asuessani, mutta täytyy myöntää, että on paljon helpompaa laittaa rahaa säästöön, kun elää parisuhteessa. Meidän ei ollut myöskään pakko säästää, joten emme kytänneet tiliämme koko aikaa, Julia kertoo Me Naisille.

Mitä muuta Julialle jäi käteen suuresta säästövuodesta? Lue hänen kolme tärkeintä vinkkiään:

  1. Harkitse tarkkaan kaikki kulut
    ”Minulle säästäminen on ollut helppoa muun muassa siksi, että en tykkää shoppailla. Minun on myös vaikea tehdä päätöksiä. Tällä hetkellä en säästä yhtä ahkerasti kuin kolme – neljä vuotta sitten, mutta harkitsen aina todella tarkkaan uuden ostoksen kohdalla, tarvitsenko sitä oikeasti.
    Esimerkiksi kun ostin talvitakin, ajattelin aluksi, että se oli tosi kiva. Mutta kahden viikon päästä aloin miettiä, että onkohan tämä niin hyvä ostos ja pitääkö tämä yhtään lämpimänä. Saumatkin näyttivät vähän huonoilta. Olin vihainen itselleni ostoksestani.
    Olenkin huomannut, että minun on helpompi olla ostamatta mitään. En pysty myöskään nettishoppailemaan. Ne ovat henkisesti hyviä juttuja terveydelleni.”
    Lue myös! Malediivien-loman hinta säästöön puolessa vuodessa – 10 arkista vinkkiä, joilla se onnistuu

     

  2. Tee säästämisestä rutiinia
    ”Aina täytyy muistaa, että ei pidä tuntea alemmuudentunnetta, jos ei pysty säästämään eikä tilillä olekaan puskuria. Kaikki eivät pysty säästämään, esimerkiksi jos on joku sairaus ja syö kalliita lääkkeitä. Saadakseen 10 000 euroa kokoon pitää olla säännölliset tulot ja tietää, mistä ne tulevat. Sama koskee menoja.
    Olen laittanut aina rahaa säännöllisesti säästöön. Aloitin säästämisen ensimmäistä kertaa 8-vuotiaana opiskeluasuntoa varten, mutta huomasin pian, että se ei onnistu viikkorahoilla.
    Jo opiskeluaikoina säästin pahan päivän varalle. Tosin asuin silloin Turussa, jossa asuminen on paljon halvempaa kuin esimerkiksi Helsingissä, ja tein myös paljon töitä. Aluksi olin kaupan kassalla ja myöhemmin tein oman alan töitä.”

     

  3. Tutki eri vaihtoehtoja
    ”Kun säästimme asuntoamme varten, laitoimme rahat tavalliselle tilille. Mutta jos vähäänkään on aikaa ja innostusta sijoittamiseen eikä rahoja tarvitse käyttöönsä heti, kannattaa tutustua osake- ja rahastosijoittamiseen sekä muihin mahdollisuuksiin.
    Itse pidän esimerkiksi osan ylimääräisistä rahoistani ulkomaisen pankin säästötilillä, josta saa 1,75 prosentin talletuskoron. Hyviä vinkkejä säästämiseen ja sijoittamiseen saa myös Facebookista, kuten Vauras nainen ja Ompeluseuran talousgurut -ryhmistä.
    Kun säästämisestä ja sijoittamisesta innostuu, siitä oppii koko ajan uutta ja innostuu vielä enemmän. Eikä se ole vain rikkaiden harrastus: jos voi säästää 20 euroakin kuukaudessa, kannattaa harkita sijoittamista.”

Kun käytetyn rahan määrän näkee konkreettisesti käteisen avulla, on menoja myös helpompi hallita.

Loman päätteeksi pankkitilin tarkistaminen voi tehdä vähän pahaa. Varallisuus on saattanut kutistua huolestuttavasti ihan huomaamattakin, kun kesäillat ovat vierähtäneet reissussa tai terasseilla skumppalasi kädessä.

Mix aina minä -blogia kirjoittava Anumari kertoo helposta niksistä, jonka avulla rahankäyttöä on helppo hallita ja tuhlailu pysyy kurissa. Kikka perustuu kolmeen asiaan: kirjekuoriin, käteiseen rahaan ja kaikkien maksukorttien käyttökieltoon.

Niin sanottu kirjekuorimenetelmä on kehitetty Yhdysvalloissa, ja sen on tehnyt tutuksi ihmisten auttamiseen raha-asioissa keskittyvä amerikkalainen kirjailija ja radiojuontaja Dave Ramsey.

Rahan säästäminen onnistuu Ramseyn ohjeiden mukaan kolmen vaiheen avulla:

  1. Tee budjetti. Päätä esimerkiksi, kuinka paljon saat käyttää rahaa kuukauden aikana. Eri asioille, kuten ruualle, vaatteille ja viihteelle, varataan erilaiset summat. Vakituiset menot, kuten laskut, kannattaa myös ottaa huomioon ennen budjetin tekoa, jotta rahaa varmasti riittää kaikkeen.
  2. Nosta budjetin verran käteistä rahaa ja jaa ne eri kulutuskohteiden omiin kirjekuoriin. Jos esimerkiksi päätit käyttää 100 euroa vaatteisiin, laita sen verran käteistä rahaa vaateostosten omaan kirjekuoreen.
  3. Käytä käteistä rahaa valittuihin kohteisiin niin kauan, kun sitä riittää. Kun rahat loppuvat, sitten ne myös loppuvat, eikä esimerkiksi luottokortilla saa ostaa mitään ennen seuraavaa budjettia – jolloin kierros käteisen käyttämisestä aloitetaan taas alusta.

Jos kikkaa kokeilee ensimmäistä kertaa, voi olla, että rahat loppuvat ennen aikojaan ja houkutus turvautua maksukorttiin on kova. Siksi on tärkeää alusta alkaen miettiä, mihin rahaa kannattaa käyttää.

Rahan fyysinen hupeneminen auttaa asiassa: eipähän voi ainakaan vedota siihen tekosyyhyn, ettei tajunnut eri menojen kokonaismäärää!

Lue myös: Otitko pikavipin kesälomalla? Ole tarkkana: ”Laina voi maksaa yli kaksi kertaa itsensä verran”

Kirjekuorimenetelmää testaava Anumari kertoo blogissaan, että niksi kolahti juuri sen takia, että raha todella vähenee silmien edessä.

– Minun on varmasti vaikeampi luopua siellä kaupan kassalla oikeista seteleistä kuin höylätä korttia. Ne setelit kun loppuvat, kun niitä käyttää. Korttia sen sijaan voi vaan höylätä, vaikka rahat kuinka loppuisivat tililtä. Käteisen käyttö pakottaa tehokkaasti pysymään budjetissa.

Lause ”sain työni jo tehtyä tältä päivää” voi kätkeä sisäänsä paljon vaikutteita työpaikan ilmapiiriin.

Työpaikalla kannattaisi valita huolella istumapaikkansa, mikäli uutta tutkimusta on uskominen. The Guardian kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan työpöytäsi sijoittumisella ja pöytää ympäröivillä ihmisillä on merkittävä vaikutus työhösi.

Lue myös: Oletko spontaani, intuitiivinen ja ekstrovertti nainen? Maailma on saattanut menettää sinussa suuren johtajan

Tutkijat Jason Corsello ja Dylan Minor saivat selville, että asettuminen työpaikan tehokkaimpien ja kunnianhimoisimpien lähettyville toimii itsellekin hyvänä piiskurina työskentelemään ahkerammin. Ilmapiirillä on suora vaikutus omaan työmenestykseen.

Tutkijat keräsivät dataa kahden vuoden ajan 2000 työntekijältä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ihminen kerää ilmapiiristä vaikutteita noin kymmenen prosentin verran itseensä – niin hyvässä kuin pahassakin.

”Tehokas työntekijä hidastuu muiden lusmuillessa työpaikalla.”

Hidas työntekijä saa puhtia työhönsä ahkerilta. Tehokas ihminen taas hidastuu muiden lusmuillessa työpaikalla. Kollegat inspiroituvat tiedostamattaan tai painostavat toisiaan suoriutumaan paremmin.

Samalla tavoin ilmapiiriin vaikuttavat myös ”myrkylliset” ihmiset. Myrkyllisillä ihmisillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka joutuvat helposti ongelmiin työpaikallaan tai edistävät huonoa ilmapiiriä.