Kuva: Shutterstock

Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan innokkaimpia riitelijöitä, kun aiheena on kotitöiden jakaminen. Ehkä kohua herättäneestä seksitaulukosta olisi apua riitojen ratkomiseen?

Suomi on taas kärkimaa jossakin! Nimittäin riitelyssä. Uusi tutkimus Euroopan valtioiden riitelytottumuksia selvitti, kuinka moni avio- ja avopari riitelee kotitöistä, palkkatyöstä tai rahasta. Kaikissa näissä riitelyaiheissa suomalaiset ovat tulosten perusteella kärkimaita.

Erityisesti kotityöt aiheuttavat suomalaispareille eripuraa. Myös norjalaiset ovat tutkimuksen mukaan kovia kinastelemaan. Vähiten keskenään torailevia ovat kreikkalaiset pariskunnat.

Miten me suomalaiset sitten voisimme vähentää kinastelua? Ehkä apu löytyy taulukoinnista.

Tällä viikolla somessa on kohistu tapauksesta, jossa mies merkitsi excel-taulukkoon kaikki syyt, joilla hänen vaimonsa oli kieltäytynyt seksistä. Samantyyppinen listaus voisi kuitenkin toimia erityisesti siivoamisesta ja tiskaamisesta aiheutuneiden kinojen selvittämiseen.

Näin sovellat seksitaulukoa siivousriitojen välttämiseen

1. Tee taulukko, johon kirjaat kaikki kuukauden aikana tekemäsi kotityö. Laita taulukkoon kolme saraketta. Kirjaa yhteen, minkä kotityön olet tehnyt, toiseen milloin ja kolmanteen miksi.

2. Aina kun esimerkiksi siivoat vessanpöntön, merkitse se taulukkoosi. Lisäksi ilmoita päivämäärä ja kirjoita tekojesi selitys (esimerkiksi: ”Siivosin pytyn, koska sinä, puolisoni, olit lorotellut sen reunojen yli miten sattuu.”)

3. Älä keskustele kotitöiden tekemisestä taulukointijakson aikana, vaan tee hommasi kaikessa hiljaisuudessa. Passiivis-aggressiivinen lähestymistapa siivoamiseen ja toisen siivoamattomuuteen on tässä ytimenä.

4. Kuukauden päätteeksi esittele listasi kumppanillesi. Lopuksi lataa tulostaulukko vielä nettiin, jotta muut voivat päättää, miten teidän kannattaisi tilanteessa tämän jälkeen toimia.

+ Älä ihmettele, jos nämä vinkit eivät todellakaan toimi.

Lue myös:

Tämän verran riitoja mahtuu onnelliseen parisuhteeseen

Riitele reilummin – 4 keinoa

Parisuhteessa kuuluu välillä riidellä

Sanotaan, että ihmiset ihastuvat itsensä näköisiin ihmisiin. Vai meneekö se sittenkin niin, että seura tekee kaltaisekseen? Kolme naimanaamoiksikin sanottua pariskuntaa kertoo. Mutta ensiksi: arvaatko, kuka on kenenkin kanssa?

Naimanaamat on pariskunta, jossa osapuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään, olemukseltaan tai jopa kasvonpiirteiltään.

Ja se on tutkittukin juttu, että samankaltainen geenistö viehättää: Kalifornian yliopistossa tehtiin tutkimus, joka osoitti, että aviopareilla oli enemmän yhteneväisyyksiä dna:ssaan kuin sattumanvaraisesti valituilla ihmisillä. Tutkimusten mukaan ihmiset mtyös ihastuvat vanhempiensa näköisiin ihmisiin etenkin silloin, kun suhde vanhempaan on ollut hyvä.

Joko arvasit parit? Tässä he ovat:

 


Janne ja Henriikka.
Janne ja Henriikka.

 

Henriikka & Janne: kuin sisko ja sen veli

Viestintäkonsultti ja bloggaaja Henriikka Simojoki, 25

Opiskelija Janne Simojoki, 26

Yhdessä seitsemän vuotta, viisi naimisissa

Henriikka: ”Meitä luullaan usein sisaruksiksi, ja olemmekin aika samannäköisiä, etenkin jos molemmilla on hiukset kiinni. Olemme sellaisia pieniä nauravia nutturapäitä, hammashymyilijöitä.

Tapasimme nuorten taideleirillä, kun minä olin 16 ja Janne 17. Janne oli superkiva: en ollut ikinä tavannut niin kivaa ja ystävällistä ihmistä.

Olemme olleet yhdessä niin nuoresta, että olemme kasvaneet yhteen. Kumpikin on muovannut toista. Vaikea sanoa, millaisia edes olisimme, jos emme olisi yhdessä.

Menimme naimisiin jo kahden vuoden seurustelun jälkeen. Meistä se oli vain hienoa. Miksi odottaa, kun tuntui, että sielunkumppani oli nyt tässä?

Kun tapasimme, minä harrastin tanssia ja pukeuduin löysiin hiphop-kuteisiin. Janne oli taidelukiolaishipin prototyyppi pellavahousuissaan ja kalsaripaidassaan.

Nykyään pukeudumme aika samalla tavalla. Suosimme pillifarkkuja, kaulus- ja ruutupaitoja sekä neuleita. Enää ei ole tarvetta huutaa mitään sanomaa pukeutumisella. Pidämme laadusta, mutta teemme myös löytöjä kirppiksiltä.

Olemme niin samankokoisia, että voisimme periaatteessa käyttää samoja vaatteita. Jos löydän Jannelle jotain kivaa, sovitan sitä itselleni. Jos vaate on minulle vähän reilu, tiedän, että se todennäköisesti on Jannelle hyvä.

Olemme myös luonteiltamme samanlaisia: elämänmyönteisiä ja -janoisia. Innostumme helposti uusista jutuista. Tällä hetkellä olemme molemmat sokerilakossa.”

” Tyyliltämme olimme kuitenkin ihan eri Pinterest-kansioista.”

Janne: ”Nuorten taideleirillä oli kaksi nättiä blondia, Henriikka ja hänen paras kaverinsa, ja aluksi minulla oli vaikeuksia erottaa heidät toisistaan.

Totta kai ihastumiseen vaikutti se, että Henriikka oli kaunis ja muutenkin viehättävä. Mutta tärkeintä oli, että hänen kanssaan oli niin luonnollista ja helppoa olla. Tyyliltämme olimme kuitenkin ihan eri Pinterest-kansioista.

Henriikka on minua kiinnostuneempi pukeutumisesta, ja varmasti hän on vaikuttanut enemmän minun tyyliini kuin minä hänen, mutta en silti tunne olevani riepoteltavissa. Henriikka on joskus sanonut, että saan pukeutua kyllä aina ihan niin kuin haluan, mutta hän ei välttämättä halua olla aina seurassani!

Minusta Henriikka näyttää melkein söpöimmältä isoissa mökkirievuissa; aina kun näen hänet sellaisissa, muistan millainen lökäpöksy hän oli alkuaikoina, ja minulle tulee mukavan nostalginen fiilis.

Henriikka pitää Aamukahvilla-blogia, ja bloggaamisen myötä hänen tyylinsä on muuttunut klassisemmaksi ja laatutietoisemmaksi. Olemme alkaneet miettiä myös ekologisuutta, emmekään kumpikaan enää ostele uusia vaatteita samalla draivilla kuin joskus aiemmin. Olen alusta asti ottanut suuren osan Henriikan blogin kuvista. Innostuin kuvaamisesta niin, että nykyään teen sitä välillä työksenikin.”

 


Tessa ja Henri.
Tessa ja Henri.

 

Tessa & Henri: lisää väriä elämään

Henri Waaramaa, 29, sähkösuunnittelija

Tessa Toni, 23, toimittajaopiskelija

Seurustelleet vuoden, asuneet yhdessä keväästä lähtien

Tessa: ”Tinder-kuvassa Henri seisoi avaruudessa ja hänen silmänsä ampuivat lasersäteitä. Mahtavaa! Oli pakko pyyhkäistä oikealle.

Tunnistin kyllä Henrin, sillä hän oli tehnyt kavereidensa kanssa keikkaraportteja ja -videoita nettiin. Kirjoittelimme netissä, mutta kun mitään ei alkanut tapahtua, aloin stalkkeriksi: otin selvää Henrin osoitteesta ja lähetin hänelle kortin.

Henri on järjettömän komea, ja hänellä on hirveän hauska tyyli. En ole ikinä nähnyt kenenkään miehen laittavan hiuksiaan niin huolellisesti. Kun ensimmäistä kertaa pääsin kurkistamaan Henrin vaatekaappiin, tuntui kuin olisin aarrearkkua kaivellut. Hänellä on tajuttoman siistejä juttuja, kuten kreisejä paitoja, joissa joulupukki surffaa.

Ystävämme olivat heti, että no nyt ovat hengenheimolaiset löytäneet toisensa, mutta kaverini äiti kommentoi jonkun Facebook-kuvan alle, että näytämme naamastakin samalta.

Tykkään myös Henrin tatuoinneista. Suosikkini on myskihärkä, joka levittää telalla valkoista maalia. Henrillä on vitiligo, ja tatuoinnin ’maali’ on hänen pigmenttihäiriönsä. Pigmenttiläiskät ovat joskus harmittaneet Henriä itseään, mutta minusta ne tekevät hänestä vain entistä spesiaalimman.”

”Kun mitään ei alkanut tapahtua, aloin stalkkeriksi.”

Henri: ”Kurvissa sinitukkainen tyttö käveli reteästi päin punaisia. Ajattelin, ettei se voi olla kukaan muu kuin Tessa, ja juoksin kiinni.

Olimme Tinder-mätsit, muttemme olleet tavanneet. Olin kyllä saanut Tessalta postikortin, vaikken ollut kertonut sukunimeäni saati osoitettani. Kukaan tyttö ei ollut ikinä lähestynyt minua niin.

Tessa tarjosi minulle taskustaan puoliksi syötyä falafel-rullaa ja selitti hämärää juttua ankkojen seksielämästä. Jutut liitelivät sen verran sfääreissä, että eihän niistä voinut muuta kuin tykätä.

Siitä lähtien olemme olleet tiiviisti yhdessä. Olemme niin samanhenkisiä kuin olla ja voi. Aloimme tosi nopeasti viettää aikaa myös toistemme perheiden kanssa. Kun tapasin Tessan mummon ensimmäistä kertaa, hän kommentoi, että onpa minulla iso pää; Tessalla tulee olemaan vaikeuksia synnyttää, kun saamme lapsia.

Tessan äiti esittelee aina kuvia tyttärestään luonnollisessa hiusvärissään, että kato nyt, eikö ollutkin kiva. No on on, mutta Tessan siniset hiukset herättivät Tinderissä huomioni. Ajattelin, että tuon on pakko olla rento tyyppi. Tessalla oli myös nätit, italialaiset piirteet. Mistähän sen Italian oikein keksin? Ehkä Tessan nimestä. Hän on kyllä ihan Espoosta. Piirteet ovat nätit edelleen.

Olen aina pukeutunut vaatteisiin, jotka eivät ehkä kelpaisi kenellekään muulle. Teen löytöjä alelaareista, joissa on yleensä jäljellä vain kaikkein oudoimmat kuosit ja isoimmat koot. Tessan tavattuani olen alkanut käyttää värikkäitä vaatteita. Joo, voit laittaa, että Tessa toi värit elämääni.”

 


Meri ja Pete.
Meri ja Pete.

 

Meri & Pete: joogaa ja bändipaitoja

Kuvittaja ja joogaopettaja Meri Mort, 35

Kustannuspäällikkö Pete Leppänen, 40

Yhdessä kolme ja puoli vuotta, naimisissa kolme kuukautta

Pete: ”Olen ollut aina heikkona inkkariletteihin. Kun joogatapahtumassa näin vilaukselta lettipäisen tytön, lähdin seuraamaan. Löysin Merin istumasta lootusasennossa joogastudion ständiltä.

Olin tekemässä tietokirjaa joogasta ja keksin pyytää häneltä haastattelua. Kirjastani puuttui Merin kaltainen luova joogaopettaja, mutta sinkkumiehenä sain samalla hyvän syyn hieroa tuttavuutta.

Sen jälkeen Meri kutsui minut vappubileisiinsä, mutta emäntänä hän ei ehtinyt jutella kanssani kahta sanaa enempää. Yritin sitten tehdä vaikutuksen hänen parhaaseen ystäväänsä. Myöhemmin Meri olikin kuullut häneltä, että ’se Pete oli tosi mukava’.

Meillä on paljon yhteistä. Jooga on meille enemmän kuin harrastus; elämäntapa. Kummallekin on tärkeää kehittyä koko ajan myös ihmisenä.

Merillä on näyttävä tyyli ja paljon liehuvia hameita ja haaremihousuja, kun itse pukeudun tylsästi aina mustaan. Joskus vitsailenkin ulos lähtiessämme, että Meri näyttää taas siltä kuin olisi kompastunut vaatekomeroonsa. Vaikkei ehkä uskoisi, olen kuitenkin lähes neuroottisen tarkka omasta tyylistäni. Pinssienkin täytyy olla tietyssä asennossa takinkauluksessa.

Ensimmäisille treffeille Merin kanssa puin kyllä Marimekon raitapaidan, niitä harvojani, jossa on jotain väriä – tummansinistä. Räiskyvä tyyli sopii Merille, koska hän on sellainen persoonanakin.

Meri tuntee jo hyvin tyylini ja ostaa joskus minulle vaatteita. Itse en kyllä osaa hänelle. Ok, Humppababy-alkkarit olen ostanut hänelle Eläkeläiset-yhtyeen keikalta. Silloinkin kyllä piti tarkistaa oikea koko myyjältä, joka sattui olemaan Merin tuttu.”

”Vaikkei ehkä uskoisi, olen kuitenkin lähes neuroottisen tarkka omasta tyylistäni.”

Meri: ”Muistan Peten jo vuosien takaa. Kävimme samalla joogasalilla, ja pitkänä ja tatuoituna rokkarina hän erottui joukosta.

Ennen kuin aloimme tapailla, asuimme samoilla kulmilla ja olimme moikkailututtuja. Kerran jäimme juttelemaan liikennevaloihin ja vasta kun sormiani alkoi palella, huomasin puhuneemme yli tunnin. Silloin ajattelin, että tässä voisi olla jotain.

Ennen kuin ehdin esitellä Peteä ystävilleni, yksi heistä ilmoitti nähneensä kaupungilla ihan minun oloiseni miehen. Myöhemmin vahvistui, että Pete oli ollut samassa paikassa samaan aikaan. Sittemminkin on moni sanonut meissä olevan paljon samaa. Ei kai sitä voi täysin kieltääkään.

Olen aina pitänyt ryhdikkäistä miehistä, ja Petellä on hyvä ryhti, hän osaa ottaa tilansa. Lisäksi hänellä on hieno, iso nenä, kiehtovan eläimelliset silmät ja hitosti karismaa.

Vaikka ulkonäölläkin on suhteen alussa merkitystä, tärkeintä on, että toinen resonoi sielutasolla.

Tykkään myös siitä, että Petellä on oma vahva tyyli. Parhaimmillaan Pete on aamusuihkun jälkeen pelkissä farkuissa.

Olen itse tyyliltäni sekoitus koruja rakastavaa goottia ja kukkamekkohippiä. Ensimmäisille treffeillemme pukeuduin bändipaitaan, koska ajattelin sen tekevän Peteen vaikutuksen! Suhteemme alussa käytin myös aika usein minihameita...

Huulipunan käyttöä olen vähentänyt, koska Pete valitti, että pussaillessamme hänen naamansa sotkeentuu!”

Seksi ja läheisyys voivat aiheuttaa myös suunnatonta pelkoa ja ahdistusta.

Seksi. Kuka sitä enää harrastaa?

Eivät ainakaan nuoret aikuiset. Tilastot ja tutkimukset kertovat vähän väliä karua totuuttaan: seksi se vain vähenee.

Vuonna 2015 toteutetun FINSEX-tutkimuksen mukaan yhdyntämäärät ovat laskeneet koko 2000-luvun, eniten niin sanottuja ruuhkavuosiaan elävillä 30–40 vuotiailla aikuisilla.

Lue myös: Tutkimukset sen todistavat: nykynuorisolla on surkeampi seksielämä kuin vanhemmillaan

Selityksiäkin on tarjolla useita: ei ehdi, on parempaakin tekemistä, ei tee mieli ottaa ihmissuhdesotkujen riskiä ja sängyssä on kivempaa hiplata kännykkää kuin kumppania. Ilmankin pärjää.

Ei tee mieli ottaa ihmissuhdesotkujen riskiä ja sängyssä on kivempaa hiplata kännykkää.

Vaikea päästää lähelle

Kolmekymppinen Liz Jackson kertoo Marie Clairen tuoreessa jutussa oman tarinansa seksittömyyden taustalla. Hän on yrittänyt harrastaa seksiä viimeksi kuusi vuotta sitten, kesällä 2010. Seurauksena oli paniikkikohtaus.

Liz kirjoittaa kärsivänsä seksuaalisesta anoreksiasta. Kun termi tuli hänen tietoonsa, kaikki palat tuntuvat loksahtavan paikoilleen. Hänelle seksi ja intiimi kanssakäyminen aiheuttavat pelkoa ja ahdistusta, minkä vuoksi hän pyrkii välttämään niitä. Virallisesta lääketieteen diagnoosista ei kuitenkaan ole kyse.

Kaikki alkoi jo vuosikymmen sitten. Parikymppinen Liz oli kokematon rakkaudessa, eikä voinut uskoa, että joku voisi haluta häntä. James (nimi muutettu) kuitenkin yritti, mutta kaikesta yrityksestä huolimatta Lizin oli vaikeaa päästää miestä lähelleen.

Minulla oli aina ongelmia itsetuntoni kanssa – ei James sitä aloittanut. Lukiossa kaikki kaverini seurustelivat, paitsi minä. Kyse ei ole siitä, ettenkö olisi yrittänyt – kukaan ei ollut koskaan kiinnostunut. Collegessa luulin saavani yhteyden poikiin, mutta nekin säädöt paljastuivat yhden yön jutuiksi.

Koko elämä yksin?

Kun Liz viimein olis valmis suhteeseen Jamesin kanssa, tämä vahvisti kaikki naisen pelot todeksi: miehestä ei enää kuulunut mitään. Muutaman vuoden jälkeen pari yritti vielä uudelleen, mutta hyvältä vaikuttanut suhde päättyi nopeasti, kun kävi ilmi, että mies oli ilmeisesti koko ajan tapaillut jotakuta muuta.

Aina läsnä ollut ahdistukseni yltyi niin pahaksi, että päädyin sairaalaan sydänfilmiin, jotta varmistui, etten ollut saamassa sydänkohtausta.

Sydämessä ei ollut fyysistä vikaa, ja kun Liz tajusi kaiken johtuvan ihmissuhteista, hän lopetti deittailun pitkäksi aikaa. Jopa aiheen käsittely terapeutin kanssa tuottaa tuskaa vielä vuosien jälkeenkin.

Kun Liz tajusi kaiken johtuvan ihmissuhteista, hän lopetti deittailun.

Liz ei kuitenkaan ole aseksuaali, vaan kaipaa silloin tällöin läheisyyttä toisen ihmisen kanssa – kuin anorektikko ruokaa, jonka kieltää itseltään. Epäonnistuneilla deiteillä käyminen vain pahentaa oloa. Kuluuko koko loppuelämä yksin?

Vasta viime aikoina nainen on uskaltanut puhua ongelmistaan avoimemmin ja huomannut, ettei ole ainoa, joka siitä kärsii.

Seksuaalisesta anoreksiasta pitäisi puhua enemmän. Niin kauan kuin sitä ei pidetä oikeana sairautena, se yksinkertaistetaan hylätyksi tulemisen peloksi. Monille meistä se on kuitenkin enemmän – se on totta ja sydäntäsärkevää.

Kursivoidut kohdat ovat lainauksia Liz Jacksonin kirjoituksesta.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Voisitko elää ilman seksiä ja läheisyyttä?

Ei riitä, että sohaisee parin minuutin niskahieronnan ja odottaa emännän olevan valmis seksiin, suosikkibloggaaja sanoo.

Lapsi tuli, seksi loppui. Hyvin tyypillinen tilanne suomalaisissa perheissä?

Näin ainakin väittävät Sari Helin ja Leena Hattunen, joiden Huonon Äidin seksikirja – Miten selvitä hengissä parisuhteesta ja ruuhkavuosista? julkaistiin juuri. Sari Helin on toimittaja, joka kirjoittaa suosittua Huono äiti -blogia, Hattunen on psykoterapeutti.

Kaksikon havainnot suomalaisten, pienten lasten vanhempien seksielämästä perustuvat Huono Äiti -blogin lukijoiden viesteihin ja keskusteluihin.

Miksi perheelliset tarvitsevat oman seksikirjansa, Sari Helin?

Aina kun seksi nousi blogissa aiheeksi, se herätti valtavasti keskustelua. 80 prosentilla  lukijoista sitä ei ollut – tai siitä oli tullut ihan vitsi.

– Samaan aikaan joka puolella toitotetaan seksin tärkeyttä, ja se aiheuttaa paineita.Tarkoituksemme on armon levittäminen; että ihmiset olisivat armollisempia itseään ja parisuhdettaan kohtaan ja hyväksyisivät, että seksielämä on erilaista eri elämänvaiheissa. Vaikka nyt ei peitto hirveästi heiluisikaan, kannattaa sinnitellä, sillä paremmat ajat koittavat vielä joskus.

Mutta miksi sitä seksiä on pakko harrastaa? Eikö se ole ihan ok, jos nyt nukutaan ja katsotaan asiaa uusiksi sitten, kun lapset ovat kasvaneet?

Ei sitä olekaan, jos se sopii kummallekin. Mutta seksi tai sen puute on kuitenkin merkittävä erojen syy. On tylsää, jos muuten hyvä suhde päättyy siihen, ettei seksiä ole. Seksin kaipuu on usein ihan ikävää toisen ihoa kohtaan. Seksihän on myös toisen kohtaamista; kaikki me kaipaamme läheisyyttä ja hyväksyntää. Ehkä siksi kannattaisikin kysyä itseltään, olenko edes yrittänyt yrittää? Ja katse pois älypuhelimista, ne vievät nykyään yllättävän paljon ihmisten aikaa.

Paras seksivinkkisi pienten lasten vanhemmille?

Hommatkaa hyvä lastenhoitaja ja luottakaa siihen, että lapsi säilyy hengissä muiden kanssa. Vanhemmat tarvitsevat kahdenkeskistä  aikaa, jolloin pääsee puhumaan aikuisten asioita. Nykytilanne, jossa lasten kanssa ollaan koko ajan, on evoluution kannaltakin luonnoton. Ennenhän lasten perään katsoivat vanhemmat sukupolvet. Nyt mummot voivat kuitenkin asua 800 kilometrin päässä.

– Mutta hoitoverkostoja voi yrittää itsekin luoda. Esimerkiksi meillä on ollut päiväkodista lähtien toimiva yökyläilyrinki toisten lapsiperheiden kanssa.

Naisille annetaan usein seksivinkkejä ’tyyliin yllätä miehesi imuroimalla stay upeissa’. Tuntuu, että miehille suunnattuja vinkkejä näkee harvoin. Missä viipyvät kaikki ’kuumenna naisesi pukeutumalla artesaanipuusepäksi’ -kikat?

Hyvä kysymys! Itse asiassa olen huomannut, että miehet ovat usein aika usein pihalla naisen mekaniikasta; että naiset oikeasti tarvitsevat esilämmittelyyn moninkertaisen ajan miehiin verrattuna. Ei riitä, että sohaisee parin minuutin niskahieronnan ja sitten odottaa emännän olevan hyvällä tuulella ja valmis seksiin.

– Pahinta mitä mies voi tehdä, on yrittää saada seksiä kerjäämällä, mankumalla tai syyllistämällä. Ehkä miehille voisi antaa sellaisen vinkin, että kokeile kerrankin antaa täyden 20 minuutin niskahieronta ilman mitään taka-ajatuksia ja katso, mitä tapahtuu.

Parisuhteen tuho saattaa lähestyä hiljaa ja melkein huomaamatta – kannattaa siis olla tarkkana.

Aina ei tarvita uskottomuuskriisiä tai dramaattista käännekohtaa elämässä. Joskus parisuhde vain lipuu kohti eroa, vaikka periaatteessa mitään uutta ei ole tapahtunut.

Siinä vika juuri onkin, että ajaudutaan, eikä tajuta tehdä korjausliikettä.

Moni merkeistä on kuitenkin havaittavissa, jos vain osaa katsoa. Avioliittoneuvojat paljastivat The Huffington Postille tapoja, joilla moni nakertaa suhdettaan rikki – huomaamattaan.

Ettei näissä nyt vain olisi konkreettisesti kyse siitä kuuluisasta erilleen kasvamisesta?

1. Aliarvioitte läheisyyden tarpeen

Kosketteletteko toisianne? Harrastatteko säännöllisesti seksiä? Perustarpeet harvoin katoavat minnekään, vaikka yhdessä olisi eletty vuosikaudet.

– Seksiä ei tarvitse harrastaa joka päivä, mutta jonkinlainen lähes päivittäinen seksuaalinen tai eroottinen tunnustus on tärkeää parisuhteissa, psykologi ja pariterapeutti Debra Campbell sanoo jutussa.

”Jonkinlainen lähes päivittäinen seksuaalinen tai eroottinen tunnustus on tärkeää.”

Vaikka toinen on aivan siinä lähellä, kumppaneiden tulee muistaa myös näyttää, että toinen on tärkeä ja yhä haluttu – se tärkein tyyppi.

Seksi ja muu yhteinen tekeminen auttavat myös välttämään ”kämppissyndroomaa”, jossa pari on kyllä edelleen yhdessä ja asuu saman katon alla, mutta kummallakin on täysin oma elämänsä.

2. Ette auta toisianne kotitöissä

Tästä on tehty useita tutkimuksiakin. Kotitöiden reilu jakaminen on hyväksi niin seksielämälle kuin koko suhteellekin.

Kotitöillä ei ole niin paljon väliä suhteen alkuvaiheessa, mutta myöhemmin niiden epätasainen jakautuminen saattaa alkaa kalvaa suhdetta.

– Ei ole väliä, oletko siistimpi tai sotkuisempi osapuoli. Tärkeämpää on, että siistimpi höllentää hieman kriteereitään ja sotkuisempi siivoaa silloin tällöiun, neuvoo psykologi Ryan Howes.

Tietenkin on myös hyvä keskustella siitä, mikä on kummallekin tärkeintä ja pyrkiä kompromissiin, johon molemmat olisivat tyytyväisiä.

Lue myös: Älä nalkuta! Näin sottapyttypuoliso kannattaa taivutella muuttamaan tapojaan

3. Unohdatte ystävänne

Yhteinen aika on toki tärkeää, mutta neljän seinän sisään jumahtaminen on harvoin ideaalitilanne kenellekään.

Ei ole reilua olettaa kumppanin täyttävän kaikkia sosiaalisen elämän tarpeita, vaan välillä on hyvä viettää aikaa myös muussa seurassa. Suhteelle on jopa hyötyä siitä, että ympärillä on erilaisia ihmisiä ja ajatusmaailmoja kuin vain teidän kahden.

Ei ole reilua olettaa kumppanin täyttävän kaikkia sosiaalisen elämän tarpeita.

4. Ystävänne näyttävät huonoa mallia

Seuransa kannattaa tietenkin valita huolella. Avioliitto- ja perheterapeutti Laura Heckin mukaan kavereiden puuhien katselu saattaa vaikuttaa omaankin suhteeseen, tajusi sitä tai ei.

Huonoksi on tietenkin se, että kaverit valittavat puolisostaan ja flirttailevat muille puolison selän takana.

Asiantuntija tuntuu kuitenkin unohtavan sen, että aina elämä ja parisuhteet eivät mene kuin oppikirjassa, ja kaikesta on mahdollista oppia. Ehkä huonon suhteen seuraaminen vierestä panee pohtimaan sitä, miten itse käyttäytyy omaaa kumppaniaan kohtaan?

Kavereiden puuhien katselu saattaa vaikuttaa omaankin suhteeseen.

5. Ette keskustele suhteestanne

Päivittäinen mitä kuuluu on tietenkin aina paikallaan, mutta asiantuntijoiden mukaan aika ajoin pitäisi myös keskustella syvällisemmin.

Lue myös: Kaksi kysymystä, joiden avulla parannat parisuhdettasi

Vaikka tuntuisi tyhmältä istua yhdessä keittiön pöydän ääreen, se kannattaa. Teetä hörppiessä voi vaikka pohtia, missä olette onnistuneet pariskuntana ja mitä voisitte tehdä toistenne hyväksi.

– Ryhdyttyänne huomaatte, kuinka ette enää koe tarvetta asettua puolustuskannalle, olla vihaisia tai tunne erillisyyttä, nuoriin aikuisiin erikoistunut pariterapeutti Liz Higgins vakuuttaa The Huffington Postin jutussa.