Vaikka pornoteollisuuteen liittyy paljon ikäviä piirteitä ja ihmiskauppaa, löytyy filmeistä myös rakentavampaa materiaalia ja omalle seksuaalisuudelleen avoimia ihmisiä, Minna Marsh kirjoittaa Intohimo-kirjassaan. Kuva: Sanoma-arkisto / Rami Marjamäki

Minna Marshilla meni 45 vuotta, että hän vapautui seksuaalisesti. Nyt hän haluaa auttaa myös muita.

Nelikymppisenä Minna Marsh, 49, huomasi, että värit ovat kadonneet hänen elämästään. Hän ei nauranut eikä tuntenut juuri ollenkaan iloa. Parisuhteista hän oli myös saanut tarpeekseen. Seksi ei kiinnostanut, ja Minna elikin neljä vuotta selibaatissa.

– Sitten elämääni tuli eräs mies. Hän haastoi minua älyllisesti, ja hänen tapansa olla mies kiinnosti minua naisena. Hän räjäytti minut seksuaalisesti eloon, vaikka meillä ei ollut fyysistä suhdetta, Minna Marsh kertoo.

Miehen tapaamisen jälkeen Minnalla alkoivat hormonit hyrrätä. Hän alkoi miettiä, millaista loppuelämä voisikaan olla, jos hän uskaltaisi olla seksuaalisesti se, joka on sisimmissään.

– Aloin nähdä itseni uudella tavalla. Ymmärsin, etten olekaan se väritön nainen, joka pukeutuu liian isoihin vaatteisiin. Siitä elämänmuutokseni alkoi.

”45-vuotiaana päätin, että nyt todella opettelen tyydyttämään itseäni.”

Masturbointi ja porno auttoivat

Seksuaalisessa heräämisessä Minnaa auttoi se, että hän opetteli tyydyttämään itseään.

– 45-vuotiaana päätin, että nyt todella opettelen tyydyttämään itseäni. Ennen sitä se oli tuntunut vastenmieliseltä ja vaikealta. Siihen liittyi häpeää, ja se tylsistytti. Kun tutustuin omaan vartalooni, aloin myös hyväksyä sen entistä paremmin.

Myös pornon katselusta oli apua.

– Porno auttoi minua kiihottumaan ja jatkamaan itsetyydytyksen opettelua. Sen avulla opin erottamaan, mikä toimii minulle seksissä, mikä ei.

Minna kirjoittaa myös anaaliseksistä tuoreessa kirjassaan Intohimo – sytytkö?  Kirja on myös syy, miksi Minna haluaa nyt kertoa omasta seksuaalisesta vapautumisestaan. Hänestä asiasta puhutaan liian vähän. Lisäksi naisten itsetyydytys, pornon katselu ja anaaliseksi ovat yhä tabuja.

”Puhuimme kustantajani kanssa siitä, ovatko ihmiset valmiita kuulemaan avointa puhetta.”

– Puhuimme kustantajani kanssa siitä, ovatko ihmiset valmiita kuulemaan avointa puhetta. Mutta ajattelin myös, että jos minulla ei ole kanttia heittäytyä ja kirjoittaa rehellisesti ja avoimesti, en voi elää itseni kanssa. Jos kirjoitan intohimosta ja yritän lietsoa ihmisiä etsimään sitä elämäänsä, niin totta kai minun itse pitää olla suora. Pyrin myös kirjoittamaan kokemuksistani asiallisesti ja kauniisti. Vaikka olen kuvaillut kirjassa esimerkiksi anaaliseksikohtauksen, niin en tietenkään oleta, että kaikki pitäisivät samoista asioista.

Jos seksi ahdistaa, syyt kannattaa selvittää

Minna haluaa kannustaa ihmisiä vapautumisen lisäksi löytämään oman juttunsa seksissä. Hän tietää ihmisiä, jotka pitävät seksiä vastenmielisenä, häpeävät masturbointia eivätkä saa orgasmia, mutta eivät tee asialle mitään.

– On ihan ookoo, jos seksi ei kiinnosta, mutta usein taustalla on kipua ja traumoja. Sellaisille ihmisille, jotka pitävät seksiä vastenmielisenä, haluaisin sanoa, että kannattaa oman loppuelämänsä takia yrittää selvittää, mistä se johtuu. Jos opettelemme tyydyttämään itseämme ja arvostamaan kehoamme, sitä helpompaa orgasmin saamisesta voi tulla oman kumppanin kanssa. Eikä seksuaalinen vapautuminen tarkoita sitä, että harrastaa paljon seksiä kaikkien kanssa, vaan sitä, että on vapaa valitsemaan ja nauttimaan seksistä.

Työssään mentaalivalmentaja Minna on huomannut myös sen, että liian monen ihmisen elämästä intohimo on kadonnut.

– Kun aloin vapautua seksuaalisesti, huomasin, että moni mies yritti houkutella minua rakastajattaren rooliin. Kysyin, että minkä takia, kun sinullahan on parisuhde. On surullista, että monet keski-ikäiset miehet – ja myös naiset – hakevat intohimoa parisuhteensa ulkopuolelta. He haluavat tuntea edes hetken suurta paloa tai saada hyvää seksiä, ja sitten he palaavat siihen turvalliseen suhteeseensa.

”Lapsuuden perheessäni oli monentasoista väkivaltaa ja vinoutuneita asetelmia.”

Intohimo-kirjassa Minna kertoo omista kokemuksistaan, mutta antaa myös tehtäviä lukijalle. Kirjassa on esimerkiksi tehtäviä, joiden avulla lukija voi oppia tunnistamaan mieltymyksensä sekä löytämään omat kipupisteensä ja kohtaamaan traumansa. Minna kertoo kirjassa lyhyesti myös omista traumoistaan, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että oli seksuaalisesti jumissa yli 40 vuotta.

– Lapsuuden perheessäni oli monentasoista väkivaltaa ja vinoutuneita asetelmia. Tänä päivänä olen kuitenkin sinut lähtökohtieni, elämäni ja itseni kanssa. Olen esimerkki siitä, että minunkaan tieni ei ole ollut helppo, mutta olen selvinnyt rankoistakin asioista. Voin auttaa ihmisiä siinä, että he eivät esimerkiksi lähde hakemaan intohimoa syrjähypyillä, vaan voivat löytää sen muilla tavoin.

Minna Marsh: Intohimo – sytytkö? (Gummerus) ilmestyi tammikuussa.

Minna Marsh

Mentaalivalmentaja, joka on valmentanut monia urheilijoita ja yritysjohtajia.

Julkaissut aikaisemmin kirjat Mentaaliherätys! (2015) ja Miksi maali ei synny? (2014).

Granny

Neljän vuoden selibaatin jälkeen räjähtävää seksiä: Minna Marsh löysi intohimon 46-vuotiaana itsetyydytyksen ja pornon avulla

Uskon, että näistä asioista puhumisesta on monelle ihmiselle ihan todellista hyötyä. Ei kaikkia tikanpoikia luonto puuhun vedä, vaan moni joutuu käymään pitkät, erinäköiset vaiheet elämänsä varrella, myös seksuaalisuuden suhteen. Ja tämän sanon vanhana, monenlaisia kokemuksia omaavana naisena.
Lue kommentti

Tutkijan mukaan monet naiset ovat epätietoisia siitä, millainen orgasmi oikeasti on.

Naisen orgasmi on pitkään ollut vähän mystinen asia. Joiltain naisilta se vaikuttaa olevan tyystin kadoksissa, jotkut väittävät, ettei naisen orgasmilla ole mitään väliä eikä aiheesta ole tehty erityisemmin edes tutkimusta.

Niissä tutkimuksissa, joita tähän mennessä on saatu aikaan, tutkijat ovat luottaneet pitkälti naisten omiin sanallisiin kokemuksiin. Vuoden 2007 Finsex-tutkimuksen mukaan noin puolet naisista saa yhdynnässä useimmin orgasmin – nuorista, 18–24-vuotiaista naisista hieman harvempi, noin 40 prosenttia.

Nyt tutkijat ovat kuitenkin ruvenneet pohtimaan, ovatko kyselyihin perustuvat orgasmitutkimukset paikkansapitäviä.

The Telegraphin haastattelema neurotutkija Nicole Prause on pohtinut esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

Mistä nainen tietää saaneensa orgasmin? Onko monien naisten orgasmiksi kokema tuntemus vain astetta voimakkaampaa kiihottumista? Kuinka nainen voi varmistua siitä, että saa orgasmin?

Alapäähän asetetun sensorin avulla Paruse on tutkinut fysiologisia muutoksia, joita orgasmi aiheuttaa. Lisäksi hän on tarkastellut naisten ja miesten aivosähkökäyriä kiihottumisen ja orgasmin aikana.

Kun Prause alkoi tutkia naisten orgasmia, hän huomasi jotain yllättävää:

– Moni nainen, joka kertoi saaneensa orgasmin, ei kuitenkaan saanut mitään siihen liitettäviä fyysisiä vaikutuksia, kuten supistelua.

Käytännössä naiset eivät siis olleet saaneet orgasmia. Prausen mukaan havainto ei kerro siitä, että naiset teeskentelisivät tai valehtelisivat.

– Luulen, että naiset eivät tiedä, mikä orgasmi on. Yhdynnän aikana on runsaasti mielihyväpiikkejä. Jos et ole koskaan saanut supisteluja, et välttämättä tiedä, että on olemassa jotain muuta, hän kertoo.

Muistatko kuinka tämän hetken hittisarja Skamissa Vilde kuvailee orgasmia kuin aivastukseksi alapäässä? Jokainen orgasmin kokenut tietää, ettei aivastus ole lähelläkään tuntemusta. Vilden kohdalla väärä luulo johtuu todennäköisesti juurikin siitä, ettei hän ole koskaan kokenut orgasmia.

No mitä nainen voisi sitten tehdä saavuttaakseen orgasmin? Listasimme viisi vinkkiä:

1. Unohda orgasmin tavoittelu.

Helpommin sanottu kuin tehty – tiedetään. Rentoutuminen seksin aikana voi kuitenkin auttaa huipun saavuttamisessa. Seksin suorituskeskeisyydestä luovutaan myös orgastisessa meditaatiossa, jonka aikana alapäätä vain sivellään hellästi.

Lue lisää aiheesta: Mikä ihmeen orgastinen meditaatio? Alapään silittelyllä parempi parisuhde ja seksielämä

2. Tutustu itseesi.

Jos haluat orgasmin, sinun on tiedettävä, mistä pidät. Yksin itseensä voi olla kaikista helpoin tutustua, koska silloin saa keskittyä ainoastaan omaan nautintoonsa.

Kaipaatko vinkkejä omaan kivaan? Lue lisää aiheesta: Naiset paljastavat, miten saavat voimakkaimmat orgasminsa

3. Unohda vanhat mantrat.

Etsitkö edelleen g-pistettä? Unohda se – tai ainakin laajenna näkemystäsi nautinnosta. Kaikki naiset eivät ole samanlaisia, eivätkä kaikki saa nautintoa samoista asioista. 

Lue lisää aiheesta: Jos g-piste ei koskaan löytynyt, etsiskele vaikkapa a-pistettä – 10 orgasmityyppiä

4. Keskustele, keskustele, keskustele.

Jos haluat tavoittaa orgasmin toisen ihmisen kanssa, puhu siitä hänelle. Kerro mieliteoistasi, fantasioistasi ja ota myös orgasmivaikeutesi puheeksi. Seksistä suoraan jutteleminen voi aluksi tuntua vaikealta, mutta se palkitsee.

Lue lisää aiheesta: Haaveissa villit seksileikit? Näin kerrot toiveista kumppanillesi 

5. Kokeile pornoa tai eroottista kirjallisuutta.

Se voi ihan oikeasti auttaa. Niin se teki myös Minna Marshille, joka löysi seksuaalisen itsevarmuutensa pitkälti yli nelikymppisenä.

– Porno auttoi minua kiihottumaan ja jatkamaan itsetyydytyksen opettelua. Sen avulla opin erottamaan, mikä toimii minulle seksissä, mikä ei.

Lue lisää Minnan vinkkejä parempaan seksiin: Neljän vuoden selibaatin jälkeen räjähtävää seksiä  Minna Marsh löysi intohimon 46-vuotiaana

Seksileluyritys selvitti, mitkä rajummat petipuuhat ovat eniten ihmisten mieleen. 

Yhä useammat ovat nykyään yhä innostuneempia erikoisemmista seksileikeistä. Viime vuonna The Journal of Sex Reasearch -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan 50 prosentilla aikuisista on niin sanotusti "epätavallisia" seksifantasioita.

Yksi suosituimmista seksifantasioista on petipuuhien vieminen rajummille urille. Innostuksen alullepanijaksi epäillään yleisesti fiktiivistä Fifty Shades of Gray -kirjasarjaa, jossa kokeillaan rohkeasti esimerkiksi alistamista.

Oli syy missä tahansa, uusien juttujen kokeileminen on hyvä asia. Parisuhteessa oleva voi sen kautta onnistua esimerkiksi löytämään läheisemmän yhteyden siippaansa. Lisäksi BDMS-seksin on tutkimuksissa huomattu kohentavan mielenterveyttä.

Mutta mitä ihmiset oikeasti tekevät siellä makuuhuoneessa?

Kansainvälisen seksileluyrityksen Lonehoneyn tekemä tutkimus valottaa asiaa. Tutkimusta varten yritys kysyi yli 4500 ihmiseltä heidän seksipuuhistaan. Tuloksista uutisoi Bustle.

Nämä rajummat kokeilut nousivat tutkimuksessa ihmisten suosikeiksi:

Piiskaaminen

Seksileluyrityksen mukaan 70 prosenttia naisista ja 61 prosenttia miehistä pitää piiskaamisesta seksin aikana.

Nännileikit

Nännien pureminen, puristeleminen, hierominen ja kiihottaminen erilaisilla puristimilla on tutkimuksen mukaan toisiksi suosituinta. Nännien kiihottaminen on hieman enemmän miesten mieleen: tutkimukseen osallistuneista miehistä 60,8 prosenttia ja 58 prosenttia naisesta kertoi tekevänsä sitä seksin aikana säännöllisesti.

Sitominen ja silmien peittäminen

Tutkimukseen osallistuneista naisista 57 prosenttia kertoi pitävänsä sitomisesta. Miehet jäivät prosenteissa 55:een. Sen sijaan miehet vaikuttaisivat pitävän hieman naisia enemmän siitä, että seksin aikana jonkun silmät sidotaan.

Pureminen

Pieni haukkaus ei ole haitaksi! Tätä mieltä oli 55 prosenttia naisista ja 44 prosenttia miehistä.

Seksifantasioiden paljastaminen puolisolle voi ujostuttaa, mutta pieni eroottinen riski tekee hyvää.

Niillä pariskunnilla, jotka uskaltavat puhua avoimesti seksifantasioistaan, on sekä parempi seksielämä että parisuhde.

Ensimmäinen ei tule varsinaisesti yllätyksenä, koska sängyssä saa todennäköisemmin mitä haluaa, kun sen uskaltaa sanoa ääneen. The Journal of Sex Researchissa julkaistu tuore tutkimus kuitenkin kertoo, että fantasioista puhuminen on muutenkin hyväksi suhteelle.

Tutkimukseen osallistui 265 pitkässä parisuhteessa olevaa ihmistä. He vastasivat kysymyksiin suhteensa onnellisuudesta, vakaudesta, keskusteluyhteydestä sekä seksielämän tyydyttävyydestä. Lisäksi tutkittavat arvioivat, kuinka avoimesti he puhuvat seksistä puolisonsa kanssa.

Tutkimuksen mukaan ne, jotka kokivat olonsa mukavaksi parisuhteessaan, juttelivat seksifantasioistaan avoimemmin puolisolleen. Hyvä kommunikaatio puolestaan johti hyvään seksiin.

– Kokemukseni mukaan pareilla jotka puhuvat avoimesti fantasioistaan, on yleensä hyvä keskusteluyhteys, keskinäinen luottamus ja enemmän jännitystä suhteessaan, mikä johtaa loistavaan seksiin ja hyviin parisuhteisiin, seksologi ja parisuhdeterapeutti Kelly McDonnell-Arnold kommentoi tutkimustulosta Bustle-sivustolle.

– Siinä on sopivassa suhteessa turvaa ja riskiä.

Kertominen vaatii, että suhteessa on luottamusta. Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström sanoi tuoreessa jutussamme, että seksuaalisuudesta puhuminen ei ole helppoa, sillä seksi on niin intiimi aihe. Hänkin on kuitenkin sitä mieltä, että puhuminen kannattaa.

– Puhuminen on tärkeää siksi, että jos ei puhuta, syntyy helposti harhakäsityksiä, odotuksia ja vääriä tulkintoja. Luullaan esimerkiksi, että jos on ollut pidempään yhdessä tai asioista on joskus puhuttu, ne eivät muutu.

Lue myös: Asiantuntija kehottaa: Puhukaa enemmän seksistä, mutta vaatteet päällä!

Kun puhuminen onnistuu, rohkeudesta saa myös palkinnon – McDonnell-Arnoldin mukaan fantasioiden jakaminen on melko turvallinen tapa ottaa eroottisia riskejä, jotka tuovat suhteeseen jotain uutta ja kiinnostavaa. Hyvän kommunikaation ansiosta kumpikin myös oppii ymmärtämään toista paremmin, jolloin luottamus kasvaa entisestään ja avoimuudesta tulee luonteva, yhteinen juttu.

Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse kertoa paremman parisuhteen toivossa.

– Meillä kaikilla on oikeus tiettyyn yksityiseen, mitä tulee unelmiimme, asiantuntija muistuttaa.

Suorasukaisen Pannaan menemään -kirjan kirjoittajan mielestä seksistä pitää puhua vielä nykyistäkin enemmän, niin parisuhteissa kuin niiden ulkopuolellakin. 

Tänä vuonna luetaan seksistä, mitään peittelemättä. Ensin ilmestyi Heli Heinon Venuksen vuosi, joka kuvaa keski-ikäisen naisen seksuaalista heräämistä. Sitten parisuhdebloggaaja Sami Minkkinen ja seksuaaliterapeutti, bloggaaja Marja Kihlström julkaisivat rakkaus- ja seksuaalihistorioitaan luotaavan Pannaan menemään -kirjan. Teoksessa käsitellään seksuaalisuuden kehittymistä eri ikävaiheissa, mutta myös kirjoittajien henkilökohtaisia kokemuksia rakkaudesta ja seksistä.

Seksielämästä avautuminen tuntuu olevan suorastaan trendi. Samaa kirjallisuudenhaaraa pohjusti jo viime vuonna julkaistu sinkkubloggaaja Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä, jossa luodataan sinkkuelämää ja seksiä. Seksiin liittyvät yksityisyyden rajat näyttävät väljentyneen.

Pannaan menemään -kirjan toinen kirjoittaja Marja Kihlström, pitäisikö seksuaalisuudesta puhua enemmän?

– Mielestäni ehdottomasti pitäisi, ja erityisesti suhteiden sisällä. Puhuminen on tärkeää siksi, että jos ei puhuta, syntyy helposti harhakäsityksiä, odotuksia ja vääriä tulkintoja. Luullaan esimerkiksi, että jos on ollut pidempään yhdessä tai asioista on joskus puhuttu, ne eivät muutu. Totuus on, että ihmisen seksuaalisuus muuttuu läpi elämän.

Miksi ihmiset sitten eivät puhu seksuaalisuudesta?

– Puhuminen ei ole helppoa, koska se on intiimi aihe. Voi olla, ettei ole ikinä saanut seksuaalikasvatusta tai seksistä on puhuttu kerskaillen tai vitsaillen. Yksilöllisten taipumusten ja oman historian takia voi olla vaikea ilmaista tunteita.

”Kun puhutaan seksuaalisuudesta, ihminen on paljaampana kuin alasti ollessaan.”

Millä tavalla yhteisestä seksielämästä puhumisessa pääsisi alkuun kumppanin kanssa?

– Aina kannattaa aloittaa positiivisesta: mitkä asiat tuntuvat kivoilta tai kiehtovat, mitä haluaisi lisää. Kritiikkiäkin voi antaa, mutta ei niin, että ”sinä teet aina näin”. Mieluummin kannattaa sanoa, että toivoisin tai voisimmeko. 

– Keskustelu kannattaa käydä vaatteet päällä. Kun puhutaan seksuaalisuudesta, ihminen on paljaampana kuin alasti ollessaan. 

Entä pitäisikö seksistä puhua muidenkin kuin kumppanin kanssa, vaikkapa ystäväpiirissä tai netissä?

– Siinä mielessä kyllä, että vertaistuki ja kokemus siitä, ettei ole yksin, poistavat häpeää. Toki omat rajat muistaen. Puhumalla voi saada uusia näkökulmia. En näe netin keskustelupalstojakaan pelkästään huonona. On tärkeää nähdä, että muillakin on tällainen tilanne. Se normalisoi asioita ja voi auttaa hakemaan apua.

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia. Kuva: Miikka Pirinen
Seksuaaliterapeutti Marja Kihlström pitää Puhu muru -blogia. Kuva: Miikka Pirinen

Miten omasta seksielämästä voisi jutella ystävien kanssa niin, ettei loukkaa seksikumppaniensa rajoja?

– Hyvä ohje on, että puhuu itsestään käsin. Kun puhuu toisesta, pitäisi puhua sellaisella tasolla, jolla itsestäkin haluaisi puhuttavan. Jos tekee mieli haukkua kumppania, kannattaa katsoa peiliin ja miettiä, mitä tälle voisi tehdä. Tarvittaessa apua voi hakea esimerkiksi seksuaaliterapiasta.

Pannaan menemään -kirjan lisäksi olet kirjoittanut seksuaalisuudesta blogissasi. Kuinka paljon mietit sitä, mistä voi kirjoittaa ja mistä ei?

– Totta kai sitä punnitsee joka asian kohdalla. Olin käynyt seksuaalihistoriaani läpi jo seksuaaliterapeutiksi opiskellessani, joten kirjan kirjoittaminen oli luontevaa. Seksuaalihistoria on oma ja intiimi juttu, mutta monet asiat ovat hirveän universaaleja.

– Ajattelimme Samin kanssa, että tehdään kirjasta naisen ja miehen dialogi, koska jotkut asiat ovat sukupuolisidonnaisia ja toiset eivät. Joihinkin asioihin liittyy muita ihmisiä. Suojelimme heitä, mutta emme välttäneet puhumasta heistä. Voimalauseemme oli, että häpeää kohti!

”Netin keskustelupalstoilla minuakin on huoriteltu ja haukuttu ties miksi, koska olen kirjoittanut esimerkiksi jälkiehkäisystä ja siitä, miksi ihmiset pettävät.”

Sanotaan, että seksiä tulee nykyään joka tuutista. Voiko seksipuhetta olla liikaa?

– Puheelle seksuaalisuudesta, joka on laajempi käsite kuin seksi, on kyllä tilaa. Vieläkin on liikaa asioita, joista ei saa puhua, vaikka ne koskevat kaikkia.

– Halusta ja haluttomuudesta on tullut enemmän puhetta, mutta siitä ollaan yhä hiljaa ennen kaikkea parisuhteiden sisällä. Uusimman Finsex-tutkimuksen mukaan puolet naisista kokee ajoittain haluttomuutta, ja se on hurja luku. Kun olen kirjoittanut aiheesta Puhu muru -blogiini, kommenteista on näkynyt, että ongelmasta on tosi vaikea puhua oman kumppanin kanssa.

Onko julkisessa keskustelussa olemassa vääriä tapoja puhua seksistä?

– Vihapuhe on surullista ja aiheuttaa häpeää, sellaista, että nyt en ainakaan ikinä kerro mistään. Netin keskustelupalstoilla minuakin on huoriteltu ja haukuttu ties miksi, koska olen kirjoittanut esimerkiksi jälkiehkäisystä ja siitä, miksi ihmiset pettävät. 

– Myös sellainen seksipuhe on vähän surullista, että sanotaan, että tässä on yksi oikea tapa. Tärkeämpi viesti olisi, että ihmisten pitäisi uskaltaa tehdä omia päätöksiä.

Marja Kihlström on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) ja hänellä on vastaanotto Sexpo-säätiössä. www.marjakihlstrom.fi