Mitä erokriisistä toipunut haluaisi sanoa heille, jotka nyt jumittavat tuskassa pääsemättä eteenpäin?

Jos pitäisi valita yksi lausahdus, joka parhaiten kiteyttää exäholistin kokemuksen, se olisi tämä: ”Järjellä tiedän, että minun täytyy siirtyä eteenpäin, mutta minusta tuntuu, etten pysty.”

Näin kirjoittaa amerikkalainen psykologi Lisa Marie Bobby kirjassaan Exäholisti – Kuinka pääset irti entisestä (Nemo).

Exäholisti. Kalskahtaa ikävältä. Tarkoittaako se alkoholistin lailla otteensa menettänyttä reppanaa, joka ei pysty hallitsemaan käytöstään kariutuneen parisuhteensa raunioilla?

Ei. Bobbyn mukaan vähintään 95 prosenttia eronneista jää jollakin tapaa kiinni menneeseen, mikä aiheuttaa kalvavaa kipua. Niin aivomme toimivat.

Bobby pyrkii osoittamaan, että menetetystä rakkaudesta kyllä toipuu, mutta ei ilman huutoa ja itkua. Bobbyn esittelemien tutkimusten mukaan aivomme koukuttuvat rakkauteen kuin päihteisiin. Narkomaanin tavoin janoamme epätoivoisen pakkomielteisesti sitä, joka kerran toi mielihyvää. Vahvan kiintymyssuhteen katkaiseminen on hitonmoinen urakka.

Tarkkaan ottaen jäämme koukkuun ihmiseen, jota ei enää ole olemassa – mielikuvaan tai toiveeseen, että ex-kumppani muuttuisi haluamallamme tavalla ja saisimme elää onnellisina hautaan saakka. Tälle harhalle on yksi vaihtoehtonäkymä: ikuinen yksinäinen ilottomuus.

Vahvan kiintymyssuhteen katkaiseminen on hitonmoinen urakka.

Jos eroaminen käy helposti, olet Bobbyn mukaan käsitellyt asiaa pitkään mielessäsi jo suhteen aikana tai sitten et ole koskaan rakastanutkaan syvästi. Muissa tapauksissa edessä voi olla pitkäkin toipumisprosessi. Bobby on laatinut exäholisteille 12 askeleen ohjelman, sillä sydämensä särkenyt tarvitsee tukea.

1. askel: Myönnä faktat

Toipuminen voi alkaa vasta, kun myöntää tosiasiat: Suhde on lopullisesti ohi. Minun on päästävä siitä irti ja yli.

Hei, olen Mari ja olen exäholisti.

Kamala lause, koska sen sanominen hävettää. Kukapa ei haluaisi lausua ex-rakastetulleen kauniita jäähyväisiä ja lipua sitten tyynesti, aikuismaisesti, takavasemmalle. Erotuskassa arvokkuuden säilyttäminen vain on vaikeaa. ”On normaalia seota, kun elämän tärkein ihmissuhde katkeaa”, Bobby muistuttaa.

Tietysti täytyy pitää huoli, ettei muutu sairaalloiseksi vainoojaksi, mutta exän Facebook-päivityksen aiheuttama ripsivärivaluma on aivan tavallinen romahdus. Sellaiset kannattaa kyllä minimoida heti lopettamalla someseuranta kokonaan. Eihän alkoholistikaan voi lääkitä tuskaansa tuopilla. Pakottava tarve yytsiä exän uusia kuvioita – ja etsiä vihjeitä siitä, että tämä kaikesta huolimatta vielä välittäisi – katoaa ajan myötä, kun malttaa pysyä poissa.

Silloin voi taputtaa itseään: eteenpäin on menty. Ehkä vuosien päästä yhteisten ystävien juhlissa voi vaihtaa jo kevyesti kuulumisia, mutta tässä vaiheessa on silkkaa kidutusta kuvitella hänen uutta onneaan.

Koska ajatukset kuitenkin ovat kurittomia, kannattaa opetella vaikka meditoimaan. Kyse ei ole sen mystisemmästä kuin hengittämisen muistamisesta. Ja siitä, että itsetuntoa nakertavat tunteet eivät ole faktoja vaan ohimeneviä ajatuksia.

2. askel: Kaadu tukiverkkoon

Raastavinta erossa on itsetunnon romahtaminen. Ääni pään sisällä jäkättää, ettet ollut rakkauden arvoinen etkä tule enää koskaan olemaankaan. Sumea mieli kiertää kehää: Mitä tein väärin? Mikä minussa on vikana?

Sumea mieli kiertää kehää: Mitä tein väärin? Mikä minussa on vikana?

Sureva on läheisilleen tuskastuttavaa seuraa, jota tekee mieli komentaa: Lopeta! Päästä jo irti! Mene herrantähden eteenpäin! Tismalleen sitä exäholisti itsekin tahtoisi, mutta käskeminen vain lamaannuttaa. Mitä enemmän sureva yrittää jumittavaa tuskaansa selittää, sitä enemmän kuulija turhautuu.

Silloin on onni, jos lähipiiriin kuuluu tyyppejä, jotka ovat itse käyneet eron läpi. ”Muru, paha mieli kuuluu asiaan. Se menee kyllä ohi”, rakas ystävä jaksaa toistaa, kun olet jälleen kerran soittanut hänelle itkupuhelun. Luurin laskettuasi olosi on keventynyt. Näistä ystävistäsi olet jälkikäteenkin hyvin kiitollinen.

”En jaksa tuota vellomistasi”, saattaa joku ajattelematon puolestaan sanoa, mutta silloin kannattaa kääntyä vaikkapa ero-oppaiden puoleen. Niistä selviää, että vellovat tunteesi ovat aivan normaaleja. Eronneen pää on sekava, mutta kaaosta voi alkaa lempeästi jäsentää.

3. askel: Käytä oljenkorret

Piilossa ei ole syytä surra. Kun avaudut, voit huomata ihmisten tarjoavan anteliaasti oljenkorsia. Elämäntaito-oppaita, podcasteja, terapeuttien puhelinnumeroita.

Psykoterapiassa itkin vastaanoton nessut räkäisiksi riekaleiksi, minkä jälkeen terapeutti kiikutti eteeni hätäisesti vessapaperirullan.

Kun tuska on suurin, tarttuu melkein mihin tahansa lohdukkeeseen. Psykoterapiassa itkin vastaanoton nessut räkäisiksi riekaleiksi, minkä jälkeen terapeutti kiikutti eteeni hätäisesti vessapaperirullan. Toisen ystäväni suosituksesta kävin kyynelehtimässä myös Rosen-terapiassa, kolmas neuvoi mindfulness-kurssille ja neljäs talutti hathajoogaan. Kun tarpeeksi etsii, löytää varmasti jotain itselleen sopivaa.

4. askel: Rakenna itsetuntoa

Tässä kohtaa alat Bobbyn mukaan ”ymmärtää, ettei tarinasi ole niin outo ja uniikki”. On lohdullista tajuta, ettei ole universumin ainoa surkea matonen.

Ero raatelee itsetunnon, joten arvottomuuden tunteesta pääseminen vaatii ponnistelua. Siinä auttavat myötätuntoiset ystävät, mutta myös itse on tartuttava lusikkaan. Bobby ei ole ainoa asiantuntija, joka neuvoo aloittamaan itsestään huolehtimisen viimeistään nyt. Keskity ensin siihen, että söisit, nukkuisit ja liikkuisit riittävästi.

Kuntoilemaan patistaminen saattaa raivostuttaa, mutta kaiken tiedon valossa näyttää kiistattomalta, että teet mielellesi jättipalveluksen raahautumalla lenkille tai jumppaan. ”Nopein, halvin ja helpoin tapa auttaa itseäsi”, väittää Bobbykin.

Entisestä liikunnanvihaajasta voi tulla vaikka himojuoksija. Siinä ei sinänsä ole mitään erikoista: googlaamalla löytyy lukemattomia tarinoita siitä, kuinka juoksu on auttanut eron yli. On keksitty jopa termi breakup marathon, eromaraton.

Tietysti erosta voi selvitä juoksematta maratonia, mutta ei puolikkaasta haittaakaan ole.

Tietysti erosta voi selvitä juoksematta maratonia, mutta ei puolikkaasta haittaakaan ole. Kesäkuussa 40 vuotta täytettyäni kipitin elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Maalisuoralla hurranneen ystäväni silmät kostuivat: ”Olen niin ylpeä sinusta!” Itsekin liikutuin.

Minähän pystyn vaikka mihin! Itsensä voittaminen on mahtava tunne. Jättiloikka itsetunnonkorjaustalkoissa.

5. askel: Kysy vaikeita

”Päätä tulla vahvemmaksi, viisaammaksi ja onnellisemmaksi ihmiseksi”, kehottaa Bobby. Kysy itseltäsi esimerkiksi: Mitä tapahtui? Miten tulin niin riippuvaiseksi ihmisestä, joka nyt aiheuttaa tuskaa?

Kyse ei ole siitä, millainen exäsi on, vaan sinusta itsestäsi. Älä syytä ketään vaan pohdi omia tarpeitasi ja parisuhdemallejasi, jotka olet perinyt jo lapsuudenkodistasi. Kun ne tiedostaa, niitä voi muuttaa. Voi vaikka tajuta reagoineensa kaikkeen pelolla ja päättää tulla rohkeammaksi. Aloitin avantouinnista.

6. askel: Pyydä palautetta

Meillä kaikilla on sokeat pisteemme, joten Bobby neuvoo kysymään ystäviltä, miten he näkevät sinut ja edesmenneen suhteesi.

Koska olet kursimassa itsetuntoasi vaivalla kokoon, valitse luotettuja, joiden kritiikki rakentaa. Kun sisko täräyttää, että ”no olithan sinä usein ihan hirveä”, seuraa tietysti riita. Ehkä sen olisi voinut kivemminkin muotoilla, mutta haastaahan se pohtimaan oman käytöksen syitä.

Ei ole helppo myöntää luonteensa vajavaisuuksia, mutta ihmeellisesti raatorehellisyys lopulta vapauttaa. Siitäkin voi repiä iloa, että elämä pakotti tähän karmeaan prosessiin nyt. Mahdollisesti oivallan jotain tärkeää, osaan jatkossa elää viisaammin ja säästyn katumukselta kuolinvuoteella.

7. askel: Hahmota uusi tulevaisuutesi

Ihminen pystyy muuttumaan, mutta tahtoa ja työtä se kysyy. Hyödynnä paras motivaatio: halu olla entistä onnellisempi. Mikä sinulle on tärkeää? Mitä odotat elämältäsi? Millainen tyyppi haluat olla?

8. askel: Toimi!

Itsetutkiskelun tuloksena saatoit löytää vaikkapa oman epävarmuutensa takia hyökkäävän kontrollifriikin, joka ei kestä heikkoutta itsessään eikä siksi toisissakaan. Mitä aiot tehdä sille nyt?

”Oivallus ei riitä. Vaikka tietäisit olevasi tietynlainen ja vaikka tietäisit miksi, se ei muuta mitään. Sinun täytyy aktiivisesti muuttaa tilannetta käytökselläsi.”

9. askel: Pyydä anteeksi

On mahdollista, että huomaat myös loukanneesi läheisiäsi ja kadut virheitäsi. Bobby neuvoo kirjoittamaan anteeksipyyntökirjeitä. Itsellesi myös. Aloitin näin: ”Olen elänyt huolimattomasti...”

10. askel: Anna anteeksi

Kärsimys jalostaa vain, jos se ei katkeroita. Siksi kannattaa pyrkiä antamaan itselleen ja muille anteeksi ainakin omassa mielessään. Tavoitteena ei ole muuttua pyhimykseksi. Todennäköisesti vain on niin, että pidät itsekin enemmän itsestäsi, kun kehität myötätuntoasi.

Todennäköisesti vain on niin, että pidät itsekin enemmän itsestäsi, kun kehität myötätuntoasi.

11. askel: Uusi, uljas elämä

Kun tuntee menettäneensä koko minuutensa, on vaikea nähdä ero huikeana mahdollisuutena. Usko silti, että vuoden kuluttua näky voi olla jo täysin toinen. Bobbykin kirjoittaa: ”Saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta toipumisen myöhäisvaiheita elävät exäholistit sanovat usein: Se oli ihan kamala kokemus, mutta olen sen myötä oppinut itsestäni niin paljon, että olen iloinen, että niin kävi. Jos en olisi kokenut sitä, en olisi se ihminen, joka olen nyt.”

Jos on aidosti kiinnostunut kehittymään, tuloksiakin pitäisi näkyä.

”Pakko sanoa, että olet vuodessa muuttunut tosi paljon. Eikö se tunnukin mahtavalta? Se, että halusit muuttaa elämääsi ja pystyit tekemään sen ihan itse?” ystäväni sanoi hiljattain kuohuviineillä.

Se todellakin tuntuu mahtavalta, mutta ihan yksin en siihen olisi pystynyt.

12. askel: Joka apua saa, sitä tajuaa myös antaa

Ehkä parasta erokriisissä on se, että ystävistä tulee läheisempiä. Heidän rakkautensa on ihmeellistä, ja heitä voin kiittää myös arkeni muuttaneista uusista harrastuksista. Juoksu, jooga ja meditaatio ovat tuoneet elämääni mielenrauhaa ja iloa, joista ennen en tiennyt mitään.

Ehkä parasta erokriisissä on se, että ystävistä tulee läheisempiä. Heidän rakkautensa on ihmeellistä.

Kun on selvinnyt mankelista toisten myötätunnon avulla, olisi aikamoinen törppö, jos ei haluaisi antaa takaisin. Mitä siis sanoisin niille itkuisille mytyille, joista tuntuu, ettei tuska väisty koskaan?

Sanoisin: sinä et ole yksin.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Moni tuskailee Tinder-maailman ja oman elämäntilanteen ristipaineessa. Toisaalta eräs nainen uskoo: ”Jos oma elämä ja itsetunto ovat kunnossa, kumppani löytyy varmasti.”

Helsingin Sanomien mielipidepalstalla on alkuvuoden aikana palloteltu runsaasti ajatuksia nykypäivän deittailusta ja sopivan kumppanin löytämisestä. Esimerkiksi nimimerkki Sinkkumaman mielestä hommasta on tullut mahdotonta nettideittipalveluiden takia.

”Suuri tarjonta ei todellakaan helpota valintaa. Virheellinen luulo on, että jostain voi tulla entistäkin parempi vastaan. Josko joku olisi vielä täydellisempi kuin toinen? Vaan ei ole!” hän kirjoitti vuoden alussa.

Myös nimimerkki Deittipalvelusta kumppaninsa löytänyt on samaa mieltä. Hänen mielestään sovellukset ovat hankaloittaneet deittailua. Samalla hän on kuitenkin sitä mieltä, että nettideittailu on helpottanut juuri sen täydellisen kumppanin löytämistä.

”Valinnanvapauden myötä on mahdollista löytää yhteensopivampi kumppani, ja sen myötä varmasti suhteetkin kestävät pidempään”, hän kirjoitti viikko sitten.

Kysyimme aiemmin Me Naisten lukijoilta kokemuksia deittisovelluksista. Samalla kysyimme, onko heidän mielestään kumppanin löytäminen nykyään liian vaikeaa.

Kyselyymme osallistui 40 naista. Miniotannan perusteella enemmistö (61 prosenttia) naisista ajattelee, että kumppanin löytäminen ei ole deittisovelluksista huolimatta vaikeutunut.

Kumppani löytyy, jos elämä rullaa?

Monen mielestä kumppani kyllä löytyy nykyäänkin, kunhan näkee sen suhteen itse hieman vaivaa. 

”Ei se ole sen vaikeampaa kuin ennenkään. Kumppanin löytäminen on pitkälti itsestä kiinni. Jos oma elämä ja itsetunto ovat kunnossa, kumppani löytyy varmasti”, eräs kommentoi.

”Kumppanin löytäminen on pitkälti itsestä kiinni.”

”Pariutuminen ei ole sen vaikeampaa, mutta ihmiset varmasti miettivät sitä tarkemmin, koska ei ole pakko olla naimisissa tai edes suhteessa”, toinen huomautti.

Elämäntilanne ja itsenäisyys vaikeuttavat

Deittimaailman haastavuuden kanssa tuskaileviakin kuitenkin on. Erään kommentoijan mukaan vaikeudet vaihtelevat pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa paljon.

”Olen huomannut, etteivät pääkaupunkiseudun miehet halua sitoutua”, hän kirjoittaa.

Osalle kumppaninvalintaa vaikeuttaa oma elämäntilanne.

”53-vuotias, isohko nainen ei tunnu kelpaavan kenellekään kumppaniksi. Halutaan vain hyväksikäyttöä ja seksiä. Maailma on niin raadollinen!” eräs lukijoista kommentoi.

”53-vuotias, isohko nainen ei tunnu kelpaavan kenellekään kumppaniksi.”

Monen mielestä yksinhuoltajan on vaikea löytää kumppania. Moni löytää haasteiden syyn myös omista odotuksistaan

”46-vuotiaalle ja 10 vuotta leskenä olleelle kumppanin löytäminen on kyllä vaikeaa. Tosin syy on myös itsessäni. Olen kasvanut vuosien varrella liian itsenäiseksi”, eräs nainen kommentoi.

Kannattaa olla valikoiva

Kysyimme aiemmin lukijoiltamme, kannattaako nirsoilu parisuhdetta etsiessä. Monen mielestä kyllä.

– Sekä parisuhteessa että sinkkuna eläessäni olen tullut siihen johtopäätökseen, etten halua tyytyä parisuhteeseen. Kyse on siis tietoisesta valinnasta. Pitkä parisuhde vaatii paljon. Olen tyytyväinen elämääni sinkkuna, joten mies, jonka kanssa olisin valmis luopumaan sinkkuelämän hyvistä puolista, on väkisinkin harvinaislaatuinen, Marjut, 30, kirjoitti.

”Sekä parisuhteessa että sinkkuna eläessäni olen tullut siihen johtopäätökseen, etten halua tyytyä parisuhteeseen.”

– Kun nirsous keskittyy oikeisiin seikkoihin eli arvojen yhteensopivuuteen, keskinäiseen kemiaan ja hyvään oloon, riittävän tasoiseen intohimoon, niin näen nirsouden vain positiivisena. Kun tietää, että on löytänyt itselleen sopivan kumppanin, on valmis tekemään töitä suhteen eteen eikä haikaile sitä jotakuta ehkä parempaa.

Kanadalainen Natalia Juarez opiskeli deittivalmentajaksi, mutta totesi, että vielä enemmän kysyntää on eromarkkinoilla.

”Toi ei enää halua olla sun kaa.” Kuulostaako hämärästi tutulta?

Ala- ja yläasteella erot hoidettiin usein tällä lauseella. Jätetty sai kuulla ihastuksensa kaverilta, että tätä ei nyt vaan enää kiinnosta. Vice-lehti haastatteli Natalia Juarezia, 35, joka on aikuiselämän vastine nuoruuden kaveriapuun vaikeissa ihmissuhdekuvioissa. Hän paitsi valmentaa asiakkaitaan kertomaan eroaikeista omalle kumppanille, myös auttaa selviämään jättäjiä ja jätettyjä kriisistä eteenpäin.

– Tykkään auttaa asiakkaitani yli sotkuisen vaiheen, Juarez kertoo Vicelle.

Sotkuiseen vaiheeseen kuuluu paitsi eropäätöksestä kertominen tai sen kuuleminen, myös sellaisia asioita kuin muuttaminen, asunnon myyminen, tavaroiden jakaminen, lasten huoltajuudesta sopiminen... ja sitten pitäisi vielä pitää päänsä kasassa ja itsenäistyä uudelleen. Juarez auttaa näissä kaikissa. Deittivalmentajaksi opiskellut entinen luokanopettaja perustaa osaamisensa myös henkilökohtaisiin kokemuksiinsa.

– Oma kokemukseni on valttikorttini tässä työssä. Minua on petetty, olen ollut kolmiodraamassa, olen käynyt 80 treffeillä sen jälkeen, kun viisi vuotta kestänyt suhteeni loppui, hän kertoo.

Erovalmentaja on ymmärtäväinen

Juarezin asiakkaista puolet on miehiä ja puolet naisia. Juarez valmentaa sekä jätettyjä että jättäjiä, ja myös yhteisellä päätöksellä hänen asiakkaikseen tulleita, eroa tekeviä pariskuntia. Valtaosa asiakkaista on kuitenkin jätettyjä. Jätetyksi tuleminen ilman selityksiä on Juarezin mielestä kaikista traumaattisin ero ihmiselle. Hän vakuuttaa silti ymmärtävänsä myös niitä, jotka tekevät päätöksen erosta, sillä sekään rooli ei ole helppo.

Juarez hyödyntää omassa erovalmennuksessaan kiintymyssuhdeteoriaa (attachment theory). Tarkoituksena on, että ihminen ymmärtäisi, miksi on rakastanut juuri sellaiseen ihmiseen kuin on – ja miksi käyttäytyy ihmissuhteissaan niin kuin käyttäytyy. Juarezin mielestä erovalmentajan on tärkeää olla avarakatseinen, myötätuntoinen ja ei-tuomitseva.

Ehkä erovalmennukselle olisi Suomessakin kysyntää. Eroava tai juuri eronnut käy monesti läpi koko elämäänsä, eikä sitä välttämättä jaksa ihaninkaan ystävä kuukausikaupalla kuunnella. Sitä paitsi ulkopuolisen apu on usein paljon mutkattomampaa. Maksat palvelusta ja saat rahalle vastinetta – siinä ei jää henkisellä tasolla toiselle mitään velkaa.

Kysely

Voisitko palkata erovalmentajan?

– Minulla on hyvinkin ihania herrasmiehiä, joiden kanssa treffaillaan ja lemmitään. Näin Jenny Lehtinen kertoi Radio Aallossa. Hänellä ei siis ole ollut sinkkuna puutetta seksi- eikä juttuseurasta. Onko sinulla? Vastaa kyselyyn.

Radio Aallon Parisuhdeperjantaissa käsitellään ihmissuhteisiin liittyviä asioita harvinaisen suoraan. Tällä kertaa toimittaja Hanna Kinnunen kysyi suoraan Maria Hintikka Live -ohjelmasta tutulta Jenny Lehtiseltä, 38, onko sinkkuäidillä fuckbuddeja?

– Sanana fuckbuddy kuulostaa likaiselta ja riettaalta. Mutta sanotaan, että ei tässä ihan itsekseenkään tarvitse olla. Tai ei itse asiassa tarvitsisi olla itsekseen yhtään, jos ei haluaisi. Minulla on hyvinkin ihania herrasmiehiä, joiden kanssa treffaillaan ja lemmitään, Jenny Lehtinen kertoi.

Hanna Kinnunen uteli vielä Lehtiseltä, onko tällä siis useampia lemmiskelytovereita.

– Sehän on sinkkuudessa siisteintä mahdollista, kun ei ole sitoutunut yhteen henkilöön eikä tarvitse yhden, saman kanssa saada kaikkia asioita hoidettua. On hienoa, että on erilaisia ihmisiä, erilaisia ihmissuhteita, jotka täyttävät erilaisia tarpeita. Joidenkin kanssa käydään tietynlaisia keskusteluita yön pimeinä tunteina, kun yksin vällyjen välissä miettii, mistäs tässä saisi vähän säpinää ennen nukkumaanmenoa. Sitten on ihmisiä, joita oikeasti tapaa ja joiden kanssa voisi pelata vaikka lautapelejä. Ja sitten yhden kanssa arvioidaan taidetta.

2878406
Millaiseen irtosuhteeseen tai muuhun suhteeseen Jenny Lehtinen ei lähtisi? Katso video. Video: Radio Aalto

Lehtisen mielestä sinkkuna olemisessa on parasta se, että ei tarvitse tehdä kompromisseja tai kantaa henkistä taakkaa toisen ihmisen hyvinvoinnista. Mikä sinusta on parasta sinkkuna olemisessa? Entä onko sinulla sinkkuna riittänyt seksikumppaneita tai rakastajia? Vastaa jutun lopussa olevan lomakkeen kysymyksiin. Voit tehdä sen nimettömänä. Vastauksia voidaan käyttää Me Naisten jutuissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Sexpon nettineuvonta vastaa suomalaisten nimettömiin seksiaiheisiin kysymyksiin. Mikä meitä useimmin askarruttaa?

Sexpo-säätiö on tarjonnut anonyymeihin seksikysymyksiin vastaavaa nettineuvontaa vuodesta 2000 lähtien. Huolia on laidasta laitaan: yhtä mietityttävät omat fantasiat, toista haluttomuus parisuhteessa. Kysymyksiä tulee erityisesti nuorilta, ja niiden määrä on vuosi vuodelta vain lisääntynyt.

– On ihanaa nähdä, että monet nuoret lähettävät kysymyksiä yhdessä tai tulevat rohkeasti ja varhaisessa vaiheessa seksuaalineuvojan vastaanotolle, kertoo Sexpon seksuaaliterapeutti Oona Turunen.

– Moni haluaa vain tarkistaa, onko kaikki ok. Ei tarvitse olla mitään kriisiä vaan halutaan vain ulkopuolisen mielipide siihen, missä mennään.

Sexpolla on aikuisille ja nuorille omat neuvontansa, ja yhteensä kysymyksiä tulee noin 50 viikossa. Mutta mikä suomalaisia eniten mietityttää?

Mitä tehdä, kun halut eivät kohtaa?

Eniten Sexpolta kysytään halusta, haluttomuudesta ja halujen epätasapainosta parisuhteessa. Monet kysymykset koskevat yksinäisyyttä ja sitä, ettei halujaan pääse toteuttamaan.

Turusen mukaan parisuhteen eriparisten halujen taustalla on usein kommunikaatiovaikeuksia. Jotkut kysyjät haluavatkin vain purkaa ahdistustaan ja neuvottomuuttaan ja kertoa tilanteestaan jollekin ulkopuoliselle.

– Tähän aiheeseen liittyy paljon voimakkaita tunteita. Turhautumista, ärsyyntymistä, katkeruutta, surua, epätoivoa. Joskus kysymys on avunpyyntö. Miten tästä eteenpäin? Turunen sanoo.

– Vastaamme usein, että on hienoa, että edes toinen haluaa muutosta. Jos hän lähtee hakemaan sitä, se vaikuttaa myös kumppaniin. Hänkin voi lähteä muutokseen tai sitten tiet erkanevat.

”Negatiivisuuden kierre on yleinen halun tappaja.”

Jos suhteessa tiuskitaan eikä osata keskustella rakentavasti, pehmeämmän keskustelutyylin kokeilu, esimerkiksi huumorin tai positiivisuuden kautta lähestyminen, voi auttaa.

– Negatiivisuuden kierre on yleinen halun tappaja. Jos suhteesta on kadonnut ilo ja leikkisyys tai jos siinä on painostusta tai syyllistämistä, ei ole ihme, jos haluttomuutta esiintyy.

Suoria neuvoja netissä on vaikea antaa, koska jokaisen tilanne on erilainen. Kysymys ei koskaan kerro koko tilannetta ja on usein vain toisen versio tapahtumista. Usein nettineuvonnasta ohjaankin juttelemaan kasvotusten seksuaalineuvonta-asemalle.

Miten puhuisin lapselle seksistä?

Iso osa Sexpolle tulevista kysymyksistä koskee lasten seksuaalikasvatusta. Vanhempia mietityttää, miten lapsille pitäisi puhua seksistä tai mitä tehdä, jos oma lapsi katsoo pornoa.

Turunen neuvoo vanhempia keskustelemaan asioista niiden oikeilla nimillä. Monen nuoren on kiusallista puhua seksistä vanhempien kanssa, ja siksi keskustelun ei kannata olla ainakaan painostavaa tai tuputtavaa.

– Vanhempi voisi tuoda esiin ainakin sen, että on aina tarvittaessa nuoren tukena. Ja että kaikille tulee joskus jotain, mikä mietityttää.

”Fantasioilla ei ole rajoituksia. Ne ovat vain ajatuksia, eivätkä satuta ketään.”

Jos seksistä puhuminen on itselle ylivoimaisen vaikeaa, nuoren voi ohjata toisen perheenjäsenen, sukulaisen tai vaikka opettajan puheille. Puhumisesta ei kannata ottaa liikaa paineita.

– Riittävän hyvä on tarpeeksi, Turunen sanoo.

– Tärkeintä on, että antaa luvan, että saa tulla aina kysymään. Eikä tee seksistä mitään mörköä ja epäluonnollista asiaa.

Ovatko fantasiani ja fetissini ok?

Myös fantasiat ja fetissit mietityttävät suomalaisia. Olenko normaali? Onko tähän lupa?

Turusella on kaikkiin pohdintoihin selkeä vastaus.

– Kaikki sellainen on ok, missä ei satuteta itseä tai toista tai rikota mitään lakia, Turunen sanoo.

– Fantasioilla ei ole rajoituksia. Ne ovat vain ajatuksia, eivätkä satuta ketään. Useinhan juuri joku tosi kielletty asia tuntuu jännittävältä ja siksi kiihottavalta.

”Päivittäin kysytään, kuinka lähestyä ihastusta ja kertoa tunteistaan.”

Olenko normaali?

Alle 20-vuotiaille nuorille on oma nettineuvontansa, ja siellä kysytyt asiat liittyvät usein omaan kehoon – sukuelimiin, karvoitukseen, erektioon, siemensyöksyyn ja muihin kehon reaktioihin.

Myös sooloseksi ja seksivälineet kiinnostavat nuoria. Onko itsetyydytys ok? Onko siitä jotain haittaa? Kuinka usein sitä saa harrastaa? Saako alaikäinen käyttää seksileluja? Voiko 14-vuotiaana ostaa kondomeja?

Kaikki nuorten kysymykset eivät liity suoraan seksin harrastamiseen – esimerkiksi kiusaamisesta ja itsetunnosta kysytään paljon. Myös seksuaalinen suuntautuminen, ihastuminen ja seksin aloittaminen kumppanin kanssa mietityttävät monia nuoria.

– Päivittäin kysytään esimerkiksi sitä, kuinka lähestyä ihastusta ja kertoa tunteistaan.

Kaikkia nuorten kysymyksiä yhdistää yksi teema: olenko normaali?

– Muidenkin kuin nuorten kysymyksissä korostuu se, ettei haluta joutua ryhmän ulkopuolelle tai erottua joukosta. Ihmisellä on kaipuu tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on.