Mitä erokriisistä toipunut haluaisi sanoa heille, jotka nyt jumittavat tuskassa pääsemättä eteenpäin?

Jos pitäisi valita yksi lausahdus, joka parhaiten kiteyttää exäholistin kokemuksen, se olisi tämä: ”Järjellä tiedän, että minun täytyy siirtyä eteenpäin, mutta minusta tuntuu, etten pysty.”

Näin kirjoittaa amerikkalainen psykologi Lisa Marie Bobby kirjassaan Exäholisti – Kuinka pääset irti entisestä (Nemo).

Exäholisti. Kalskahtaa ikävältä. Tarkoittaako se alkoholistin lailla otteensa menettänyttä reppanaa, joka ei pysty hallitsemaan käytöstään kariutuneen parisuhteensa raunioilla?

Ei. Bobbyn mukaan vähintään 95 prosenttia eronneista jää jollakin tapaa kiinni menneeseen, mikä aiheuttaa kalvavaa kipua. Niin aivomme toimivat.

Bobby pyrkii osoittamaan, että menetetystä rakkaudesta kyllä toipuu, mutta ei ilman huutoa ja itkua. Bobbyn esittelemien tutkimusten mukaan aivomme koukuttuvat rakkauteen kuin päihteisiin. Narkomaanin tavoin janoamme epätoivoisen pakkomielteisesti sitä, joka kerran toi mielihyvää. Vahvan kiintymyssuhteen katkaiseminen on hitonmoinen urakka.

Tarkkaan ottaen jäämme koukkuun ihmiseen, jota ei enää ole olemassa – mielikuvaan tai toiveeseen, että ex-kumppani muuttuisi haluamallamme tavalla ja saisimme elää onnellisina hautaan saakka. Tälle harhalle on yksi vaihtoehtonäkymä: ikuinen yksinäinen ilottomuus.

Vahvan kiintymyssuhteen katkaiseminen on hitonmoinen urakka.

Jos eroaminen käy helposti, olet Bobbyn mukaan käsitellyt asiaa pitkään mielessäsi jo suhteen aikana tai sitten et ole koskaan rakastanutkaan syvästi. Muissa tapauksissa edessä voi olla pitkäkin toipumisprosessi. Bobby on laatinut exäholisteille 12 askeleen ohjelman, sillä sydämensä särkenyt tarvitsee tukea.

1. askel: Myönnä faktat

Toipuminen voi alkaa vasta, kun myöntää tosiasiat: Suhde on lopullisesti ohi. Minun on päästävä siitä irti ja yli.

Hei, olen Mari ja olen exäholisti.

Kamala lause, koska sen sanominen hävettää. Kukapa ei haluaisi lausua ex-rakastetulleen kauniita jäähyväisiä ja lipua sitten tyynesti, aikuismaisesti, takavasemmalle. Erotuskassa arvokkuuden säilyttäminen vain on vaikeaa. ”On normaalia seota, kun elämän tärkein ihmissuhde katkeaa”, Bobby muistuttaa.

Tietysti täytyy pitää huoli, ettei muutu sairaalloiseksi vainoojaksi, mutta exän Facebook-päivityksen aiheuttama ripsivärivaluma on aivan tavallinen romahdus. Sellaiset kannattaa kyllä minimoida heti lopettamalla someseuranta kokonaan. Eihän alkoholistikaan voi lääkitä tuskaansa tuopilla. Pakottava tarve yytsiä exän uusia kuvioita – ja etsiä vihjeitä siitä, että tämä kaikesta huolimatta vielä välittäisi – katoaa ajan myötä, kun malttaa pysyä poissa.

Silloin voi taputtaa itseään: eteenpäin on menty. Ehkä vuosien päästä yhteisten ystävien juhlissa voi vaihtaa jo kevyesti kuulumisia, mutta tässä vaiheessa on silkkaa kidutusta kuvitella hänen uutta onneaan.

Koska ajatukset kuitenkin ovat kurittomia, kannattaa opetella vaikka meditoimaan. Kyse ei ole sen mystisemmästä kuin hengittämisen muistamisesta. Ja siitä, että itsetuntoa nakertavat tunteet eivät ole faktoja vaan ohimeneviä ajatuksia.

2. askel: Kaadu tukiverkkoon

Raastavinta erossa on itsetunnon romahtaminen. Ääni pään sisällä jäkättää, ettet ollut rakkauden arvoinen etkä tule enää koskaan olemaankaan. Sumea mieli kiertää kehää: Mitä tein väärin? Mikä minussa on vikana?

Sumea mieli kiertää kehää: Mitä tein väärin? Mikä minussa on vikana?

Sureva on läheisilleen tuskastuttavaa seuraa, jota tekee mieli komentaa: Lopeta! Päästä jo irti! Mene herrantähden eteenpäin! Tismalleen sitä exäholisti itsekin tahtoisi, mutta käskeminen vain lamaannuttaa. Mitä enemmän sureva yrittää jumittavaa tuskaansa selittää, sitä enemmän kuulija turhautuu.

Silloin on onni, jos lähipiiriin kuuluu tyyppejä, jotka ovat itse käyneet eron läpi. ”Muru, paha mieli kuuluu asiaan. Se menee kyllä ohi”, rakas ystävä jaksaa toistaa, kun olet jälleen kerran soittanut hänelle itkupuhelun. Luurin laskettuasi olosi on keventynyt. Näistä ystävistäsi olet jälkikäteenkin hyvin kiitollinen.

”En jaksa tuota vellomistasi”, saattaa joku ajattelematon puolestaan sanoa, mutta silloin kannattaa kääntyä vaikkapa ero-oppaiden puoleen. Niistä selviää, että vellovat tunteesi ovat aivan normaaleja. Eronneen pää on sekava, mutta kaaosta voi alkaa lempeästi jäsentää.

3. askel: Käytä oljenkorret

Piilossa ei ole syytä surra. Kun avaudut, voit huomata ihmisten tarjoavan anteliaasti oljenkorsia. Elämäntaito-oppaita, podcasteja, terapeuttien puhelinnumeroita.

Psykoterapiassa itkin vastaanoton nessut räkäisiksi riekaleiksi, minkä jälkeen terapeutti kiikutti eteeni hätäisesti vessapaperirullan.

Kun tuska on suurin, tarttuu melkein mihin tahansa lohdukkeeseen. Psykoterapiassa itkin vastaanoton nessut räkäisiksi riekaleiksi, minkä jälkeen terapeutti kiikutti eteeni hätäisesti vessapaperirullan. Toisen ystäväni suosituksesta kävin kyynelehtimässä myös Rosen-terapiassa, kolmas neuvoi mindfulness-kurssille ja neljäs talutti hathajoogaan. Kun tarpeeksi etsii, löytää varmasti jotain itselleen sopivaa.

4. askel: Rakenna itsetuntoa

Tässä kohtaa alat Bobbyn mukaan ”ymmärtää, ettei tarinasi ole niin outo ja uniikki”. On lohdullista tajuta, ettei ole universumin ainoa surkea matonen.

Ero raatelee itsetunnon, joten arvottomuuden tunteesta pääseminen vaatii ponnistelua. Siinä auttavat myötätuntoiset ystävät, mutta myös itse on tartuttava lusikkaan. Bobby ei ole ainoa asiantuntija, joka neuvoo aloittamaan itsestään huolehtimisen viimeistään nyt. Keskity ensin siihen, että söisit, nukkuisit ja liikkuisit riittävästi.

Kuntoilemaan patistaminen saattaa raivostuttaa, mutta kaiken tiedon valossa näyttää kiistattomalta, että teet mielellesi jättipalveluksen raahautumalla lenkille tai jumppaan. ”Nopein, halvin ja helpoin tapa auttaa itseäsi”, väittää Bobbykin.

Entisestä liikunnanvihaajasta voi tulla vaikka himojuoksija. Siinä ei sinänsä ole mitään erikoista: googlaamalla löytyy lukemattomia tarinoita siitä, kuinka juoksu on auttanut eron yli. On keksitty jopa termi breakup marathon, eromaraton.

Tietysti erosta voi selvitä juoksematta maratonia, mutta ei puolikkaasta haittaakaan ole.

Tietysti erosta voi selvitä juoksematta maratonia, mutta ei puolikkaasta haittaakaan ole. Kesäkuussa 40 vuotta täytettyäni kipitin elämäni ensimmäisen puolimaratonin. Maalisuoralla hurranneen ystäväni silmät kostuivat: ”Olen niin ylpeä sinusta!” Itsekin liikutuin.

Minähän pystyn vaikka mihin! Itsensä voittaminen on mahtava tunne. Jättiloikka itsetunnonkorjaustalkoissa.

5. askel: Kysy vaikeita

”Päätä tulla vahvemmaksi, viisaammaksi ja onnellisemmaksi ihmiseksi”, kehottaa Bobby. Kysy itseltäsi esimerkiksi: Mitä tapahtui? Miten tulin niin riippuvaiseksi ihmisestä, joka nyt aiheuttaa tuskaa?

Kyse ei ole siitä, millainen exäsi on, vaan sinusta itsestäsi. Älä syytä ketään vaan pohdi omia tarpeitasi ja parisuhdemallejasi, jotka olet perinyt jo lapsuudenkodistasi. Kun ne tiedostaa, niitä voi muuttaa. Voi vaikka tajuta reagoineensa kaikkeen pelolla ja päättää tulla rohkeammaksi. Aloitin avantouinnista.

6. askel: Pyydä palautetta

Meillä kaikilla on sokeat pisteemme, joten Bobby neuvoo kysymään ystäviltä, miten he näkevät sinut ja edesmenneen suhteesi.

Koska olet kursimassa itsetuntoasi vaivalla kokoon, valitse luotettuja, joiden kritiikki rakentaa. Kun sisko täräyttää, että ”no olithan sinä usein ihan hirveä”, seuraa tietysti riita. Ehkä sen olisi voinut kivemminkin muotoilla, mutta haastaahan se pohtimaan oman käytöksen syitä.

Ei ole helppo myöntää luonteensa vajavaisuuksia, mutta ihmeellisesti raatorehellisyys lopulta vapauttaa. Siitäkin voi repiä iloa, että elämä pakotti tähän karmeaan prosessiin nyt. Mahdollisesti oivallan jotain tärkeää, osaan jatkossa elää viisaammin ja säästyn katumukselta kuolinvuoteella.

7. askel: Hahmota uusi tulevaisuutesi

Ihminen pystyy muuttumaan, mutta tahtoa ja työtä se kysyy. Hyödynnä paras motivaatio: halu olla entistä onnellisempi. Mikä sinulle on tärkeää? Mitä odotat elämältäsi? Millainen tyyppi haluat olla?

8. askel: Toimi!

Itsetutkiskelun tuloksena saatoit löytää vaikkapa oman epävarmuutensa takia hyökkäävän kontrollifriikin, joka ei kestä heikkoutta itsessään eikä siksi toisissakaan. Mitä aiot tehdä sille nyt?

”Oivallus ei riitä. Vaikka tietäisit olevasi tietynlainen ja vaikka tietäisit miksi, se ei muuta mitään. Sinun täytyy aktiivisesti muuttaa tilannetta käytökselläsi.”

9. askel: Pyydä anteeksi

On mahdollista, että huomaat myös loukanneesi läheisiäsi ja kadut virheitäsi. Bobby neuvoo kirjoittamaan anteeksipyyntökirjeitä. Itsellesi myös. Aloitin näin: ”Olen elänyt huolimattomasti...”

10. askel: Anna anteeksi

Kärsimys jalostaa vain, jos se ei katkeroita. Siksi kannattaa pyrkiä antamaan itselleen ja muille anteeksi ainakin omassa mielessään. Tavoitteena ei ole muuttua pyhimykseksi. Todennäköisesti vain on niin, että pidät itsekin enemmän itsestäsi, kun kehität myötätuntoasi.

Todennäköisesti vain on niin, että pidät itsekin enemmän itsestäsi, kun kehität myötätuntoasi.

11. askel: Uusi, uljas elämä

Kun tuntee menettäneensä koko minuutensa, on vaikea nähdä ero huikeana mahdollisuutena. Usko silti, että vuoden kuluttua näky voi olla jo täysin toinen. Bobbykin kirjoittaa: ”Saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta toipumisen myöhäisvaiheita elävät exäholistit sanovat usein: Se oli ihan kamala kokemus, mutta olen sen myötä oppinut itsestäni niin paljon, että olen iloinen, että niin kävi. Jos en olisi kokenut sitä, en olisi se ihminen, joka olen nyt.”

Jos on aidosti kiinnostunut kehittymään, tuloksiakin pitäisi näkyä.

”Pakko sanoa, että olet vuodessa muuttunut tosi paljon. Eikö se tunnukin mahtavalta? Se, että halusit muuttaa elämääsi ja pystyit tekemään sen ihan itse?” ystäväni sanoi hiljattain kuohuviineillä.

Se todellakin tuntuu mahtavalta, mutta ihan yksin en siihen olisi pystynyt.

12. askel: Joka apua saa, sitä tajuaa myös antaa

Ehkä parasta erokriisissä on se, että ystävistä tulee läheisempiä. Heidän rakkautensa on ihmeellistä, ja heitä voin kiittää myös arkeni muuttaneista uusista harrastuksista. Juoksu, jooga ja meditaatio ovat tuoneet elämääni mielenrauhaa ja iloa, joista ennen en tiennyt mitään.

Ehkä parasta erokriisissä on se, että ystävistä tulee läheisempiä. Heidän rakkautensa on ihmeellistä.

Kun on selvinnyt mankelista toisten myötätunnon avulla, olisi aikamoinen törppö, jos ei haluaisi antaa takaisin. Mitä siis sanoisin niille itkuisille mytyille, joista tuntuu, ettei tuska väisty koskaan?

Sanoisin: sinä et ole yksin.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Seksuaaliterapeutti lupaa, että jokainen nainen voi oppia nauttimaan suuseksin tuomasta kipinästä, jos haluaa.

Oletko sinäkin päätynyt siihen ajatukseen, että suuseksi on turhaa etkä saa siitä mitään nautintoa? Tai että ainakaan se ei ole sinun juttusi?

Olipa syy mikä tahansa siihen, ettei suuseksi maistu, seksuaaliterapeutti Vanessa Marinin mukaan siitä kannattaa kuitenkin opetella ottamaan kaikki ilo irti.

Hän sanoo Refinery29-sivustolla, että mielihyvän tunteminen, jopa laukeaminen suuseksin aikana on mahdollista kaikille niille naisille, jotka sitä haluavat. Monet kun pitävät siitä tunteesta, mutta usein lamauttava ”henkinen tukos” estää heitä nauttimasta.

Siksi hänen mielestään ensin on syytä pysähtyä miettimään, mikä estää kiihottumisen.

– Usein ihmiset ajattelevat, että suuseksi on kuin velvollisuus, joka suoritetaan toiselle henkilölle.

”Jotkut ihmiset pitävät suuseksiä yksinäisenä puuhana.”

– Jotkut ihmiset pitävät suuseksiä yksinäisenä puuhana, koska heidän kumppaninsa on silloin kaukana eivätkä he voi luoda katsekontaktia.

Marinin mielestä uudelle kumppanille kannattaa kertoa mieltymyksistään siinäkin tapauksessa, jos ei pidä suuseksistä – mutta samalla hän vinkkaa jokaista olemaan avoin sille mahdollisuudelle, että mielihaluilla on taipumus muuttua.

– Kannattaa kokeilla sitä uudestaan, koska kokemukset vaihtelevat eri kumppaneiden kanssa. Kaikki tekevät sen eri tavoin ja jokaisen kanssa kemiat toimivat eri tavoin.

Terapeutin mukaan yksi syy siihen, ettei suuseksi tuo nautintoa, voi olla sekin, että henkilö kokee huomion keskipisteenä olemisen vaivaannuttavana. Hän suositteleekin roolien jakamista makuuhuoneessa niin, että vuoroiltoina kumpikin saa huomiota erikseen.

Yhtenä iltana sinä olet kuningatar ja toisena iltana hän on keskipisteenä, hän sanoo.

– Vastavuoroisuus voi auttaa rentoutumaan sekä tuntemaan tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta, koska jaat huomiotasi, Marin selittää.

Vaikka orgasmin saaminen suuseksin avulla kestäisikin kauan, terapeutin mukaan sille kannattaa antaa aikaa.  Hän muistuttaa, että orgasmi ei ole silti ainoa merkki nautinnosta eikä seksin tarvitse päättyä aina orgasmiin. Samat asiat eivät myöskään tuota nautintoa kaikille.

Aina suuseksi ei kuitenkaan miellytä, ja sekin on normaali asia – eikä sitä tarvitse kenellekään perustella.

– Jokaisella naisella on etuoikeus kieltäytyä suuseksistä, jos hän ei pidä siitä.

 

Kysely

Nautitko suuseksin saamisesta?

Suomalaiset hakeutuvat pariterapiaan usein vasta, kun jommallakummalla on jo laukut pakattuna.

– Puhumattomuus, riidat, seksin puute, paripsykoterapeutti Anniina Kerman luettelee.

Osa pariterapeuttien vastaanotoilla puitavista pulmista on psykoterapeuttien mukaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen samoja. Psykoterapeutti Teea Hurmavaara kertoo, että myös yhteiskunnassa pinnalla olevat ongelmat näkyvät pariterapiaistunnoissa.

– Joitakin uusia ilmiöitä on: peli- ja nettiriippuvuus, yhteisen ajan puute ja kiire, Hurmavaara sanoo.

Sivusuhteet yleisiä

Myös nyky-yhteiskunnan moninaiset arvot ja parisuhdekäsitykset aiheuttavat päänvaivaa suhteissa. Parisuhteen osapuolet eivät välttämättä ole samaa mieltä siitä, miten ja miksi parisuhteessa ollaan.

– Arvot ovat tosi erilaisia. Uusi kysymys on se, miten löydetään sopiva tapa olla yhdessä, Hurmavaara kertoo.

Perhe-paripsykoterapeutti Taina Välitalo on tehnyt pariterapiaa kolmetoista vuotta. Sinä aikana hän on huomannut, että terapiaan hakeutuvien parien ongelmia ovat yhä useammin sivusuhteet ja sitoutumisvaikeudet. 

”Parisuhteen ongelmat pystytään sulkemaan pois. Niiden tilalle tulee harrastus, työ, sosiaalinen elämä tai media.”

– Tulee ajatus, että jos joku toinen olisi minulle sopivampi. Näitä ongelmia on paljon, eivätkä ne välttämättä johdu siitä parisuhteesta vaan henkilön omasta kehitysvaiheesta ja hänen taustaansa liittyvistä asioista, Välitalo kertoo.

Hänen mukaansa on mahdollista, ettei uskottomuus ole sen yleisempää kuin ennenkään. Saattaa olla, että sivusuhteita on vain aiemmin peitelty tai piiloteltu eikä kerrottu terapeutille. 

Katse käännetään pois

Ennakkoluulojen ja pelkojen takia pariterapiaan hakeudutaan edelleen melko myöhäisessä vaiheessa. Hurmavaaran mukaan viive voi johtua siitäkin, ettei kommunikaatio kotona enää toimi.

– Tilanne voi olla niin riitautunut, että ei uskalleta ehdottaa terapiaa tai kumppani vastustaa. Pelätään, että terapeutti asettuu yläpuolelle – mitä hän ei siis tee, Hurmavaara kertoo.

Taina Välitalon mukaan yleisiä pelon aiheita on muitakin: joudunko terapiassa muuttumaan ihmisenä, onko terapeutille pakko puhua kaikista asioista ja etsitäänkö terapiassa syyllistä?

Anniina Kermanin mukaan osa pareista ajattelee selviävänsä ongelmista keskenään, mutta ei sitten selviäkään. Jotkut taas kääntävät katseen pois vaikeuksista, se kun on nykyään helppoa.

– Parisuhteen ongelmat pystytään sulkemaan pois. Niiden tilalle tulee harrastus, työ, sosiaalinen elämä tai media, Kerman sanoo. 

Välitalo muistuttaa, että maksutonta pariterapiaa ei ole kovin paljon tarjolla. Siksi terapiaan tuleminen voi jäädä ihan vain siksi, ettei ole varaa. 

Viimeinen kimmoke

Viimeinen kimmoke terapiaan on Hurmavaaran mukaan usein eron uhka tai salaisuuksien paljastuminen.

– Aika usein se on se, että jompikumpi ilmoittaa, että nyt tulee ero. 

Kerman sanoo samaa: suomalaiset parit lähtevät terapiaan vasta, kun suhteen toisella osapuolella on vähintään kuvainnollisesti laukut pakattuna.

Toinen yleinen syy terapialle on se, että kumppanista paljastuu jotakin, mitä ei ole aiemmin kerrottu: yhteisten varojen väärinkäyttöä tai uskottomuutta esimerkiksi. 

”Voi olla aika pitkäänkin niin, että tehdään omia asioita, lapset pitävät perhettä kasassa ja parisuhdetta ei ole.”

– Tai sitten toinen kyllästyy siihen, että fyysistä läheisyyttä ei ole ollenkaan, Hurmavaara sanoo.

Kerman mainitsee terapiaan tulon syiksi myös rajut riidat. Kun riitoihin liittyy kiinnipitämistä, tönimistä tai tavaroiden heittelyä, ymmärretään lähteä selvittämään ongelmia pariterapeutin kanssa.

Jäljellä vain lapset

Välitalon mukaan ahdistus ajaa ihmisiä terapiaan:

– On tosi huono olo. Ei enää puhuta mitään, vaan aletaan elää omia elämiä. Voi olla aika pitkäänkin niin, että tehdään omia asioita, lapset pitävät perhettä kasassa eikä parisuhdetta ole. 

Välitalo arvelee, että 1990-luvulla suosioon noussut lapsilähtöinen kasvatus on aiheuttanut monessa perheessä parisuhdeongelmia.

– Meillä pidetään lapsista hirveän hyvää huolta, mutta vanhemmilla ei ole enää resursseja huolehtia itsestään tai suhteestaan. Siitä tulee pikkuhiljaa katkeruutta. Monesti ihmiset havahtuvat siihen, että meillä ei ole enää muuta kuin lapset.

 

Jokainen suree aina omalla tavallaan, olipa kyse sitten eläimestä tai ihmisestä.

Kun ihminen menettää lemmikkinsä, hän tuntee monenlaista surua. Psykologien mukaan koiran kuolema tarkoittaa monille esimerkiksi rakkaimman kumppanin, ulkoilukaverin ja jopa suojatin menetystä. Jokainen suree aina omalla tavallaan, olipa kyse sitten eläimestä tai ihmisestä.

Toisen suruprosessia voi olla vaikea ymmärtää – etenkin kun kyse on koirasta tai muusta lemmikistä. Jokainen lemmikkinsä menettänyt tietää, että on asioita, joita ei haluaisi kuulla keneltäkään keskellä suruaan:

1. ”Sehän oli vain lemmikki”

”Kun ihmiset, joilla ei ole koskaan ollut koiraa, näkevät ystäviensä surevan lemmikkiensä kuolemaa, heillä on taipumus ajatella surua ylimitoitettuna reaktiona. Loppuen lopuksi ’sehän on vain koira’.”

Psykologian professori Frank McAndrew kirjoittaa Psychology Today -lehdessä siitä, kun hän joutui viemään Murphy-koiransa viimeiselle piikille. Se oli miehelle ja hänen vaimolleen yksi surullisimmista kokemuksista koko heidän pitkän avioliittonsa aikana. Sellaisen surun keskellä kukaan ei halua kuulla, että ”sehän oli vain jotakin”.

– He, jotka ovat rakastaneet koiraansa, tietävät totuuden: lemmikki ei ole koskaan ”vain koira”, sanoo McAndrew.

Surevaan pitäisi suhtautua aina myötätuntoisesti.

– Jos emme ymmärrä surua, saatamme vaikeuttaa ja viivyttää sitä, suruneuvonantaja Jinny Tesik kertoo Huffington Postissa.

2. ”Voithan sinä aina hankkia uuden”

”Paras lääke olisi ottaa uusi koira, mutta kuntoni ei salli sitä”, kuvailee koiransa menettänyt lukija Menaiset.fin keskustelupalstalla.

Osa on heti lemmikin kuoleman jälkeen valmis ottamaan uuden pennun, toiset taas eivät edes halua ajatella sitä vaihtoehtoa.

Joka tapauksessa lemmikinomistajasta kuulostavat pahalta ne lohdutukset, kun joku sanoo, että ”nythän sinä voit ottaa uuden lemmikin” tai ”nythän sinulla alkaa uusi, vapaampi elämä, kun ei tarvitse enää hoitaa ketään”.

Pienintäkään lemmikkiä, kuten hamsteria, ei hankita kotiin kuin uutta televisiota särkyneen tilalle. Niin hamsterin kuin koiran hoitamiseen käytettyä energiaakaan ei voi loppupeleissä mitata rahassa eikä ajassa. Jokainen tekee päätöksensä itse, ja varsinkin suruprosessissa epäempaattinen tsemppaaminen voi pahimmillaan ärsyttää.

Lemmikkinsä menettänyt ei kaipaa välttämättä tilanteen analysointia tai uusia ratkaisuja. Parasta tukea on kunnioittaa toisen surua, tarjota seuraa ja kuunnella.

”En ole koskaan itkenyt niin paljon, vaikka olen menettänyt läheisiäkin ihmisiä.”

3. ”Mitä, vieläkö sinä suret?”

”En ole koskaan itkenyt niin paljon, vaikka olen menettänyt läheisiäkin ihmisiä. Suru tuli heti, ja se kesti valtavan pitkään koirani kuoleman jälkeen.”

Näin kuvailee Me Naisten lukija jutussa, jossa omistajat kertovat lemmikkinsä menetyksestä.

Koiran kuolema on kova paikka. Silloin ei kannata kysyä, ”vieläkö sinä suret” tai ”etkö ole päässyt vielä yli siitä”. Jokainen toipuu lemmikin kuolemasta omaan tahtiinsa. Moni pääsee kunnolla vauhtiin suremisessa vasta, kun herkimmät hetket on uudelleen eletty läpi ja tunteet ovat hiljalleen hiipuneet.

Kerro kokemuksiasi

Mitä sinulle on sanottu lemmikin kuoleman jälkeen? Kerro kokemuksesi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

 

Millaisia jänniä asioita sinä teet tai mietit heti intiimin hetken jälkeen? Et ole ainoa.

Oletko koskaan miettinyt, mitä teet seksin jälkeen? Hengailet raukeana kaikessa rauhassa kumppanin kainalossa? Niinhän sitä luulisi. Mutta mieleenhän saattaa putkahtaa yllättäen monta asiaa, jotka täytyy tarkistaa ja tehdä välittömästi.

Vessassa käynti on tietysti yksi luonnollisimmista jutuista. Women’s Health -lehden mukaan osa myös vilkaisee, että alapäässä on kaikki hyvin. Jotkut ihastelevat seksihehkuaan peilin edessä. Juuri uutisoitiin, että seksihehku kestää jopa 48 tuntia.

Women’s Healthin artikkelin innoittamana listasimme asioita, joita heti seksin jälkeen puuhastellaan. Kuulostaako tutulta?

1. Viestien lukeminen

”Öö, katsoin vain, paljonko kello on.” Kännykän hamuaminen heti ensimmäiseksi on tuttu käsiliike monelle. Osa katsoo Facebookista tai WhatsAppista ystävien uusimmat kuulumiset, vaikka ei uskalla myöntää, että ne oikeasti kiinnostavat. Työviestien ahkerat lukijat vilkaisevat jopa meilinsä.

2. Ajan tarkistaminen

No, jotkut saattavat oikeasti ottaa puhelimen käteensä heti seksin jälkeen ja tarkistaa pelkästään kellonajan – monestakin syystä: Paljonko aikaa vierähti tällä kertaa? Onko jo kiire jonnekin? Vai kuulutko niihin, joita kiinnostaa heti seksin jälkeen, että montako tuntia on nyt aikaa nukkua?

3. Kondomin tsekkaaminen

Moni miettii myös ehkäisyasioita – ja vilkaisee vähintään vaivihkaa, onko kondomi ehjä.

Tiesitkö, miksi seksin jälkeen ei kannata kiirehtiä suihkuun? Lue täältä.

4. Tahrojen miettiminen

Onpa hieman epämukava märkä läntti lakanassa! Pitäisikö lakanat laittaa heti pesuun vai kuivuisivatkohan ne itsestään? Pitäisikö lattialta kerätä vaatteet nyt vai aamulla? Kuulostaa tylsiltä pohdinnoilta, mutta maailma on valintoja täynnä ja ajatukset jokaisen omia.  

Lue myös! Näitä asioita naiset ajattelevat seksin aikana

5. Rintsikoiden metsästäminen

Jostain syystä rintaliivit katoavat seksin aikana kuin sukat pesupäivänä. Sängyn alle kurkkaaminen ei ole lainkaan tavatonta, jos mielessä on rintsikoiden tai muiden vaatekappaleiden paikallistaminen.

6. Onko tukka takussa?

Se on ilmiselvää, että petipuuhissa hiukset menevät helposti sotkuun. Seksipörröhän on suloinen, joten ei kiirettä etsiä hiusharjaa!

Lue myös! ”Sotkuiset hiukset ja lasit” – miehet kertovat, mikä tekee naisesta viehättävän

7. Jumppatunnin peruuttaminen

Kyllähän tässä on jo kuntoiltukin yhden päivän edestä! Näin on helppo vakuuttaa itselleen seksin jälkeen, jos aamun jumppatunti ei kiinnosta.

8. Äiti on soittanut

Yksi puhelu tullut. Äiti!

”Kuulostat tosi hengästyneeltä, tyttäreni.”

”Joo, sori äiti, olin suihkussa ja juoksin suoraan puhelimeen.”

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.