Sinkku kysyy ja vuosia seurustellut vastaa. Pitkässä parisuhteessa elävä Oona ei ole koskaan käynyt treffeillä. Ja Alina sen sijaan on – paljonkin

Millaista on elää pitkässä parisuhteessa, kun ei ole koskaan seurustellut kenenkään toisen kanssa tai käynyt oikeilla treffeillä? 

Lue, mitä kysymyksiä teinistä asti seurustellut haluaa tietää treffailijalta.

Saman ihmisen kanssa 15-vuotiaasta asti seurustellut Oona vastaa Alinan kysymyksiin pitkästä parisuhteesta. Millaista on olla saman ihmisen kanssa vuosia, ja mitä ongelmia pitkässä parisuhteessa mahdollisesti on?

A: Miten suhde on muuttunut alkuajoista? Kaipaatko niitä aikoja?

O: Totta kai suhde on muuttunut, monestakin syystä. Tapasin kumppanini 15-vuotiaana, ja lähes kuuden vuoden aikana olemme käyneet läpi monta elämänmuutosta, kuten ylioppilaskirjoituksien stressin, armeija-ajat sekä etäsuhteessä elämisen, kun muutin toiseen kaupunkiin opiskelujen takia. Tietenkin muutumme vuosien varrella muutenkin: Kiinnostuksen kohteet muuttuvat, mielipiteet kehittyvät, olemme viisastuneet ja niin edelleen. En kaipaa alkuaikoja ollenkaan, vaan suhde on muuttunut eri elämäntilanteissa niin kuin on ollut tarve. Suhde toimii parhaiten eri tavoilla eri tilanteissa, ja se kehittyy aina vain paremmaksi, kun opimme enemmän toisistamme.

A: Tuleeko pitkässä suhteessa ihastumisen tunteita muita kohtaan? Jos tulee, tuleeko niistä morkkis?

O: Ihastumisen ja toisesta ihmisestä pitämisen rajoja on usein aika vaikea määritellä, mutta on tietenkin selvää, että jotkut ihmiset viehättävät ulkonäöltään ja luonteeltaan enemmän kuin toiset. Vakituisessa suhteessa on kuitenkin niin rakastunut toiseen, että vaikka joskus mielessä kävisikin, että onpas mielenkiintoinen tai hyvännäköinen uusi tyyppi, muistaa aina, että on täysin tyytyväinen omaan suhteeseensa. En koe morkkista asiasta, koska kaikki ajattelevat joskus, että onpas siinä mukava ja hauska tyyppi – ei se tarkoita, että haluaisi vaarantaa oman, toimivan suhteen. Olen kyllä myös täysin avoimesti kertonut syvästä ihastuksestani näyttelijä Jason Momoaa kohtaan.

A: Tuleeko seksistä tylsää? Kuinka paljon seksiä harrastetaan pitkässä parisuhteessa?

O: Varmasti monissa pitkissä suhteissa tulee tylsää. Sen takia vaaditaankin vähän vaivaa, ettei kyllästyminen yllätä. Sehän on parasta, että tuntee toisen mieltymykset hyvin ja luottaa toiseen niin paljon, että uskaltaa kertoa omista toiveista ja asioista, joita haluisi kokeilla. Seksin ei tarvitse olla tylsää, eikä se olekaan, jos ei jämähdä rutiineihin. Määrä riippuu todella paljon ihan viikosta, eikä siitä pidä ottaa paineita. Yhteinen rytmi vaihtelee myös elämäntilanteen mukaan. Välillä saattaa innostua olemaan toisen kimpussa koko ajan, välillä puuhaillaan kerran tai pari kertaa viikossa, ja molemmat tavat toimivat. 

A: Tuleeko pitkässä parisuhteessa ikinä sellainen olo, että haluaisi viettää sinkkuelämää?

O: Ei ainakaan itselläni, ja ajatus kuulostaa kammottavalta. En todellakaan tietäisi, mitä tehdä. Myös yksinäisyyden tunnetta olisi vaikea sietää. Toki asiaa joskus miettii, että millaista se olisi, mutta aina olen päätynyt siihen ajatukseen, että luojan kiitos ei tarvitse olla sinkku. Joillekinhan sinkkuus tarkoittaa vapautta tehdä juuri sitä mitä haluaa, mikä on mahtava juttu. Toimiva parisuhde ei kuitenkaan rajoita toisen elämää. Siitä kertonee jo se, kun opiskelujen perässä muutin toiseen kaupunkiin, niin kaikki sujui hyvin.

A: Milloin on hyvä hetki muuttaa yhteen tai jopa kihlautua?

O: Se on hirveän yksilöllistä, ja ärsyttää vastata, että silloin kun tuntuu sopivalta, mutta se vain pitää paikkansa. Meille tuntui sopivalta mennä kihloihin viiden vuoden seurustelun jälkeen. Olimme käyneet läpi niin monia elämänmuutoksia, että tiedämme selviytyvämme jatkossakin kaikesta. Lupaus olla aina yhdessä tuntui täysin luontevalta. Joillekin yhteen muuttaminen ja kihlautuminen ovat ajankohtaisia jo vuoden tai muutaman vuoden seurustelun jälkeen. Monet asiat, kuten elämäntilanne yleensä, työt, opiskelut ja vastaavat vaikuttavat näihin asioihin todella paljon.

A: Ovatko appivanhemmat oikeasti niin kamalia kuin stereotypiat antavat ymmärtää?

O: Eivät tietenkään ole! Eivät appivanhemmat automaattisesti ole pelottavia, vaan se, synkkaako keskenään, riippuu ihan vain siitä kohtaavatko kemiat. Toki tutustumisen alkuvaiheissa jännittää, että onko tarpeeksi fiksun ja kivan oloinen. Ja myöhemminkin pohtii, että pitävätkö appivanhemmat minusta. Seurustelua tietenkin helpottaa, jos kumppanin vanhempienkin kanssa tulee toimeen. Mutta toisaalta sitä seurustelee kumppaninsa, eikä appivanhempien kanssa.

A: Tuleeko kumppania kohtaan joskus kyllästymisen tunnetta?

O: Kyllä, ihan normaalisti niissä tilanteissa, kun joku tapa tai yksittäinen tilanne ärsyttää. Voi vaikka kyllästyttää, että pitää huomauttaa usein samasta asiasta, mutta se ei tarkoita, että kumppani itsessään kyllästyttäisi. Muutumme tavalla tai toisella jatkuvasti, mikä on hyvä asia. Monen vuoden jälkeenkin voi keksiä uusia harrastuksia ja asioita, joita haluaa kokeilla yhdessä. Koko ajan myös oppii aina vain paremmin tunnistamaan toisen luonteenpiirteitä ja sitä, miten erilaisiin tilanteisiin, kuten esimerkiksi toisen stressiin, kannattaa reagoida. On huippua, kuinka kumppani tietää joka kerta paremmin, mitä kannattaa tehdä tai sanoa, kun on esimerkiksi surullinen. Se oppiminen kestää varmasti loppuelämän.

A: Voisitko kuvitella olevasi loppuelämän ihmisen kanssa, jonka olet tavannut alaikäisenä?

O: Ehdottomasti. Moni ehkä ajattelee, että tyydyn tottumukseen ja melko toimivaan suhteeseen enkä tiedä paremmasta, mutta itse en koe asiaa näin. Vuosien varrella on kehittynyt syvä luottamussuhde ja kaikki parisuhteessa toimii vaikeuksineen ja hyvine puolineen, joten miksi emme olisi yhdessä? En voisi kuvitellakaan koskaan vaarantavani parisuhteeni, jotta voisin vain selvittää, missaanko jotain. En varmasti missaa.

A: Millä tavoin annatte suhteellenne aikaa?

Lähdemme aina merkkipäivinä ulos esimerkiksi leffaan ja syömään, sellaisille tavallisille treffeille. Yritämme myös arkena aina silloin tällöin tehdä jotain kivaa, kuten käydä seinäkiipeilemässä. Muutenkin urheilemme yhdessä aina kun pystymme. Loppujen lopuksi olemme kuitenkin aikamoisia sohvaperunoita ja vietämme paljon aikaa Netflixin ääressä, ja se sopii meille hyvin. Annamme suhteelle aikaa myös tekemällä erillämme omia juttujamme. Kun ei tarvitse potea morkkista ulos lähtemistä ja kun toinen ei tekstaa koko ajan, kun on muualla vaan antaa olla rauhassa, ehtii tulla ikäväkin ja on mukava taas viettää yhdessä aikaa.

A: Tuleeko siitä huono omatunto, jos itseä ei haluta ja kumppani haluaa?

Kun on sovittu, ettei tarvitse potea siitä huonoa omatuntoa, niin silloin ei podeta. Vaikeistakin asioista on vain helpointa sopia jotain. Tällaisia tilanteita nyt tulee väistämättä vastaan, eikä siitä kannata tehdä mitään isoa numeroa. Totta kai jos sitä tapahtuu jatkuvasti, kyse alkaa olla ongelmasta joka kumpuaa ehkä jostain muusta kumppaneiden välisestä riidasta, mikä pitää selvittää. Kun painetta siitä, että toinen loukkaantuu, ei ole, niin tuollaiset tilanteet myös vähenevät. Yhdessäolo on rentoa, kun tietää, että toinen kyllä ymmärtää, vaikka ei jonain iltana olisi parhaimmalla tuulella. Silloin itsekin tekee toiselle samoin.

Vierailija

”Tuleeko seksistä tylsää?” Sarjatreffaaja kysyy vuosia seurustelleelta 10 intiimiä kysymystä

Pitkä parisuhde, ekspertillä ikää rapiat parikymmentä ja suhdetta reilut viisi. Takana mullistavia elämänkokemuksia kuten ylioppilaskirjoitukset, armeija ja opiskelu... Mutta tyttö kyllä vaikutti fiksulta. Väittäisin silti, että melko pientä on elämänkokemus. Hyvää jatkoa molemmille. Elämää kyllä kantaa ja opettaa.
Lue kommentti

Psykoterapeutti Lotta Heiskasen mukaan pettäminen vaikuttaa suhteeseen, vaikkei toinen osapuoli siitä tietäisikään.

Kannattaako tunnustaa, jos pettää? Tätä kysymystä moni puolisoaan pettänyt miettii. Jos kyse on yhdestä hairahduksesta, voi tuntua helpommalta ajatukselta jättää kertomatta. Jos pettämisestä ei kerran jää kiinni, elämäähän voi jatkaa niin kuin ennenkin.

Ajatus se mitä toinen ei tiedä, ei voi satuttaa ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tätä mieltä on Väestöliiton erikoispsykologi ja psykoterapeutti Lotta Heiskanen.

– On harhaluulo kuvitella, ettei pettäminen vaikuttaisi suhteeseen niin kaun kuin toinen ei tiedä. Kumppanit ovat herkkiä huomaamaan, jos toinen on poissaoleva. Se saattaa etäännyttää paljonkin, Heiskanen sanoo.

”Salailu on usein myös raskasta omalle psyykeelle.”

Salailu ja asioiden pimittäminen on usein myös raskasta omalle psyykeelle. Heiskasen mukaan jo sen takia totuuden kertominen voi olla hyvä idea.

Lue myös: Henkinen pettäminen voi satuttaa enemmän kuin fyysinen pettäminen: 9 merkkiä kertovat, oletko menossa liian pitkälle

Miten totuus sitten kannattaisi kertoa kumppanille?

– Kunnioittava suoruus ja aikuismainen vastuunotto omasta teosta ovat tärkeimpiä. Kun kertoo kumppanille pettämisestä, ei ole reilua alkaa syytellä muita siitä, mihin itse on päätynyt. Se voi loukata toista entisestään.

Jos kukaan kumppanisi lähipiiristä ei tiedä, kuka olet, jotain hämärää voi olla tekeillä.

Rakkauspommittajaan ihastuminen, pehmustaminen, ghostaaminen jne. Deittimaailmassa vilisee monia ikäviä ilmiöitä, joille on keksitty hauskoja termejä. Ja taas on keksitty uusi sana yhdelle ikävälle asialle. Metro-sivusto kertoo nimittäin ”jemmaamisesta”.

Jemmaamisessa on kyse siitä, ettei tule koskaan esitellyksi kumppanin vanhemmille, ystäville tai muille läheisille. Kumppani saattaa kyllä itse viettää viikonloppuja esimerkiksi vanhemmillaan tai käydä lounaalla kavereidensa kanssa, mutta kutsua mukaan ei kuulu. Jos turhan usein tuntuu siltä, että joutuu viettämään aikaa yksin, on voinut joutunut jemmaamisen uhriksi.

Paljastaako some?

Jemmaaminen voi näkyä myös sosiaalisessa mediassa. Kumppani saattaa esimerkiksi julkaista Instagramissa kivan kuvan ateriastaan, jonka söi sinun kanssasi. Kuvan yhteydessä ei kuitenkaan ole koskaan mainintaa siitä, kenen seurassa on tullut kokkailtua.

Toisin sanoen sitä tulee täysin piilotetuksi kuin kulunut ja tummunut koru rasiaan. Mutta miksi ihmeessä?

Yksi teoria on se, että jemmaamisen uhriksi joutunut onkin salarakas, jonka jemmaaja haluaa pitää piilossa. Jemmaaja saattaa perustella itselleen toisten ihmisten tapailun, koska ei ole vakavissaan salarakkaansa kanssa. Eihän siitä ole edes mitään todisteita.

Tietysti ennen kuin diagnosoi itsensä jemmaamisen uhriksi, kannattaa miettiä, voisiko kyse olla jostain muusta – varsinkin jos suhde on tuore, ettekä tunne toisianne kovin hyvin. Ehkä kumppanisi on sinua kärsivällisempi tyyppi eikä hän halua julkisesti julistaa rakkauttaan ennen kuin suhde on vakaalla pohjalla.

Lue myös: ”Facebookin parisuhdeilmoituksessa olikin mieheni" – naiset kertovat, miltä tuntuu olla toinen nainen

Aina treffit eivät mene putkeen – vaan esimerkiksi näin: ”Mies pyysi minut baariin, oli aivan kännissä paikalla ja alkoi suoraan kähmiä.”

Oletko joskus ollut todella, todella karmeilla treffeillä? Ei hätää, sitä sattuu kaikille. Kun kysyimme Me Naisten lukijoilta huonoimmista treffikokemuksista, saimme lukuisia kylmää hikeä aiheuttavia muisteloita. 

Selvisi, että treffit voivat mennä pieleen monella tavalla. Vaikka kumppani olisi ihana, treffipaikka voi latistaa deitit. Moni muistelee elokuvatreffejä epäonnistumisena, sillä leffateatterin hämyssä tutustuminen on vaikeaa. Toisaalta kauhunsekaisia tunteita herättävät myös jutusteluun perustuvat kahvilatreffit, joilla toisen kanssa ei synkkaa, eikä mitään juteltavaa ole. 

Huono paikanvalinta on kuitenkin pientä verrattuna öykkäröivään seuralaiseen. Treffitörppöjä on moneen junaan, mutta joitakin yhdistäviä piirteitä epäonnisissa treffeissä silti kyselyvastausten perusteella on. Varma epäonnistuminen syntyy esimerkiksi tällä reseptillä: runsaasti alkoholia, itsekehu pääasiallisena puheenaiheena, seksiehdotukset ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ja haluttomuus ymmärtää, mitä EI tarkoittaa.

Vertaistueksi karmeille treffeille joutuneille, järkyttävien treffien top 15:

Numero 15: Yksisanainen kahvittelija

”Huonoimmat treffit ovat olleet perus kahvit, joilla mies ei saanut suustaan muuta kuin 'ai jaa' ja 'hmm'. Ja vastasi kysymyksiin yhdellä sanalla. Eipä siinä oikein yksin saanut keskustelua aikaiseksi.” Treffailtu on jo tarpeeksi

Numero 14: Suuruudenhullu

”Liian suureelliset: käytännössä täysin tuntematon ihminen haluaa heti käyttäytyä kuin oltaisi pari, ja kaikesta (ne ruusut, samppanjat ja limusiinit) olisi pitänyt vaikuttua ja ihastella viehkosti.” Nimetön

Tyyppi puhui koko treffien ajan itsestään.”

Numero 13: Parturoitu pihistelijä

”Olen ollut treffeillä, jos treffiseuralainen oli ensin 45 minuttia myöhässä, koska oli ollut parturissa. Tätä hän ei pyydellyt edes anteeksi. Istuimme ravintolassa, jossa seuralainen ei edes kysynyt, haluanko syödä tai juoda jotain. Istuimme baarissa, juttelimme syömättä ja juomatta, kumpikaan ei tilannut mitään.” Evelyn

Numero 12: Leuhka mansplainaaja

”Rahalla leuhkiva henkilö, joka ei meinannut kestää ajatusta, että minä maksan oman osuuteni treffeistä. Sain muutenkin kuulla mansplainaamista ja esimerkkejä siitä millainen on kunnollinen nainen ja kuinka sellainen käyttäytyy. Ei jatkoon.” Pau

Numero 11: Saldokerskailija

”Ihminen kerskaili varallisuudellaan ja rahoillaan. Muuta puhuttavaa tällä komistuksella ei ollutkaan. Olisi mielellään esitellyt saldojaan eri tileillä josta mainitsi moneen kertaan. Oli maininnut lukevansa kirjoja. Yritin ottaa sen puheeksi, ja kävi ilmi, että hän oli lukenut pätkiä vain sieltä täältä! Huh huh.” Ikäneito uudelleen

Numero 10: Itserakas haukkuja

”Tyyppi puhui koko treffien ajan itsestään. Ei kysynyt mitään minusta, ja kun kerroin jotain itsestäni, hän ohitti sen kokonaan. Päätin lopulta, etten sano itsestäni mitään, vaan utelin hänestä lisää. Hän vain innostui. Haukkui myös pomonsa ja työpaikkansa ja valitti, ettei tiedä mitä elämässään tekisi. Lapsellista käytöstä, vaikka mies oli yli 30-vuotias.” Treffeillä87

Hän oli todella humalassa ja pilvessä ja vakuutti rakastavansa minua.”

Numero 9: Tunnekylmä keskeyttäjä

”Mies sanoi minulle kesken lauseeni, ettei hän tunne mitään, ja eikö olekin hyvä, että hän sanoi sen suoraan.” Nimetön

Numero 8: Rakastunut pilviveikko

”Hän oli todella humalassa ja pilvessä ja vakuutti rakastavansa minua. Ne olivat toiset (ja vikat) treffit kyseisen henkilön kanssa.” Nimetön

Numero 7: Krapulainen arvostelija

”Mies tuli paikalle krapulassa ja hikoilevana. Hän arvosteli avoimesti ulkonäköäni ja olemustani. En lähtenyt aiemmin, koska tilanne oli paikoin niin huvittava, että nauroin ääneen. Puolen tunnin kuluttua sain tarpeekseni ja lähdin.” Hattis

Numero 6: Ruinaaja

”Mies vain katseli vierestä kun join oluen. Sen jälkeen hän ehdotti seksiä, mihin en suostunut. Tämän jälkeen hän pyysi 'edes suihinottoa'.” Greta

Numero 5: Kännikähmijä

”Mies pyysi minut baariin, oli aivan kännissä paikalla ja alkoi suoraan kähmiä. Läksin pois noin kolmen minuutin jälkeen.” Missä on herrasmiehet?

”Mies toi pussikaljaa ja pornofilmejä katseltavaksi. Tsiisus!”

Numero 4: Ansaitsi ghostauksen

”Mies kutsui minut kahville luokseen ensitreffeille. En saanut kahvia vaan tyyppi alkoi heti käpälöidä eikä uskonut kieltoa. Piti valehdella, että minulla on poikaystävä, että pääsin pois. Ainoa kerta, kun olen ghostannut.” RKW

Numero 3: Kaljoitteleva pornonkatsoja

”Mies toi pussikaljaa ja pornofilmejä katseltavaksi. Tsiisus! Heitin pihalle ja sanoin, että katsele kuule keskenäsi!” Niki

Numero 2: Viinaanmenevä moottoripyöräilijä

”Treffikumppani tuli hakemaan moottoripyöräajelulle. Minulta kysymättä ajoi omalle mökilleen monen kymmenen kilometrin päähän. Siellä otti viinapullon esille ja aikoi alkaa ottamaan. Pyysin, että veisitkö minut takaisin heti, kun ei tälläisesta ollut puhetta. Hän suuttui ja ajoi älyttömän lujaa paluumatkan. Minua pelotti tosissaan.

Kotipihassani hän pudotti minut kyydistä, tarttui puhelimeen, soitti jollekin muulle naiselle ja lähti hiekka pöllyten minulle sanaakaan sanomatta menemään.” Mummukka -55

Numero 1: Itkuinen yöpyjä

”Mies tuli toisesta kaupungista kylään ja oli varautunut jäämään yöksi, jos juttu luistaisi. Kävimme yhdessä kaupassa ja hän koko ajan hipelöi minua. Myöhemmin lähdimme elokuviin. Siellä mies tunki väkisin karkkeja suuhuni ja yritti tehdä kaulaani fritsua, vaikka työnsin häntä kauemmas.

Elokuvan jälkeen sanoin hänelle, että juttu ei nyt toimi, ja haluan hänen lähtevän. Mies alkoi itkeä ja väittää vastaan, ja tämän pienen kohtauksen takia ei sitten ehtinyt viimeiseen bussiin. Minun oli vähän pakko majoittaa hänet.

Aamulla mies käyttäytyi kuin olisimme seurustelleet ja hidasteli mahdollisimman pitkään. Tunnin päästä lähdöstään laittoi viestin, jossa kysyi, löysinkö hänen yllätyksensä... Hän oli piilottanut haisevan t-paidan sohvatyynyjeni väliin.” Missä mun prinssi piileskelee?

Onko kohdallesi osunut yhtä kamalia tai vielä pahempia deittejä? Kerro kokemuksesi kommenteissa.

Parisuhdekouluttaja Sari Liljeström liputtaa riitelemättömyyden puolesta.

”Riitely ei kuulu parisuhteeseen”, sanoo parisuhdekouluttaja Sari Liljeström Parisuhdekeskus Katajasta. Kuulostaa vallankumoukselliselta. Miten niin ei kuulu? Monen pariskunnan ainoa yhteinen harrastus?

–  Riitely on yliarvostettua. Olen kyllästynyt lukemaan siitä, miten riita muka puhdistaa eikä haittaa ketään. Haittaapas,  Liljeström sanoo.

– Kun antaa itselleen luvan riidellä, antaa luvan huutaa, haukkua ja lyödä sanoilla. Jos loukkaa toista pahasti, sanottua ei saa takaisin. Minä tiedän, olen loukannut ja nähnyt, miten toinen pienenee. Entä jos päättäisi, ettei ala riidellä?

Miten sitten ollaan riitelemättä? Ristiriitojen selvittely on Liljeströmin mukaan eri asia kuin riitely. Ideana olisi koettaa selvitellä ongelmia astumatta toisen tontille.

– Ristiriitoja ei saa lakaista maton alle. On erittäin tärkeää selvitellä niitä, vaikka olisi taitamaton ja ajautuisi riitelemäänkin. Parempi sekin kuin hoitaa parisuhdettaan puhumattomuudella: siitä seuraa vain se, että kohta ei ole mitään yhteistä, Liljeström sanoo. 

Nyt ärsyttää

Entäs sitten, kun riitelyttää? Liljeström neuvoo hillitsemään ärtymystään mieluummin kuin ruokkimaan. Siihen saattaa tarvita hiukan pään sisäistä työtä, ehkä jopa pienen tauon tilanteesta. Tunteilleen ei voi mitään, mutta reaktioille voi.

Toki! Pystyyhän siinä olemaan hiljaa, mutta jos hillitsee puolison urpoudesta johtuvan ärtymyksen, kiukku tihkuu läpi ja näkyy naamasta. Lisäksi katkeroittaa. Se ei vissiin ole tarkoitus?

– Pakkohan sitä on vähän päästää ulos: sanoa että nyt ärsyttää ja kovasti. Sanon joskus itse, että ’en oikein tiedä, mihin kiukkuni laittaisin’. Toinen tietysti puolustautuu, jos ei tunne tehneensä mitään, mutta sitten voi vain todeta, että ärsyttää silti. Se pitää saada sanoa.

Entä jos päättäisi, ettei ala riidellä?

Liljeströmin mielestä pitää tiedostaa, että ärtymys kertoo itsestä eikä toisesta. Koska jos miettii rehellisesti, toisena päivänä sellainen käytös ärsyttää, mitä toisena päivänä ei edes huomaa. Iso osa riitelyn estämistyöstä tehdäänkin oman pään sisällä.

Lisäksi olisi Liljeströmin mukaan fiksua puhua läpi se, missä kohdassa selvittely muuttuu riidaksi. Toiset loukkaantuvat jo vääränsävyisestä huokauksesta, toiset kestävät pahempaakin. Liljeströmin omat lapset ovat sitä mieltä, että vanhemmat ovat olleet kovia riitelemään – mutta se, mikä kuulosti riidalta, olikin oikeasti selvittelyä.

– Riitelyn raja menee siinä, astuuko toisen tontille. Saa sanoa, että 'v***u mua hermostuttaa' mutta ei että 'v***n ääliö'.

Saa olla ristiriitoja

Onko parisuhteella toivoa, jos siinä kuitenkin riidellään kauheasti? On! Liljeströmin mukaan ristiriidat eivät tarkoita, että suhde olisi huono. Voisiko jopa olla, että ihminen tiedostamattaan valitsee sellaisen kumppanin, jonka kanssa taistelee eniten?

–  Sitä ei tiedetä, mikä saa ihmisen rakastumaan. Minua kiinnostaa se teoria parinvalinnasta, että kun traumakellot soivat, ne kuullaankin rakkauskelloina. Tiedostamattamme valitsemme kumppanin, joka tarjoaa mahdollisuuden selvittää elämämme peruskysymyksiä. Elämä sellaisen kumppanin kanssa tarjoaa sitten paljon hetkiä, jolloin joutuu kohtaamaan omia pimeitä puoliaan.

Jos hermostuu puolisolle joka kerta samasta aiheesta, kannattaisi taas tehdä vähän töitä itsensä kanssa. Vuorovaikutustaitojen ytimessä on itsetuntemus. Mitä minä oikeasti tarvitsen, mitä vaille tunnun jäävän? Mikä minua niin kovasti tässä loukkaa?

Kaksi kolmasosaa ristiriidoista on sellaisia, joihin ei ole ratkaisua.

–  Jos jumittaa samassa riidassa, on pakko kokeilla uutta lähestymistapaa. Lähtisikö ratkominen vaikka siitä, että ’nyt en syytä sinua vaan haluan ymmärtää, mikä tässä on taustalla. Tiedätkö, että tämä on minulle iso juttu?’ Voipi olla, että puolisossa herää puolustusreaktio silti, mutta fiksu tulee vastaan.

Ajan kanssa helpottaa...?

John Gottmanin mukaan pariskuntien ongelmista kaksi kolmasosaa on sellaisia, ettei niihin löydy ratkaisua.  Niiden kanssa on koetettava elää ja keskittää huomio siihen, mikä tyypissä on viehättävää. Mutta huomio! Yksi kolmasosa on ratkaistavissa – niitä kannattaa ehdottomasti koettaa ratkaista. Riidanaiheet myös vähän muuttuvat eri parisuhteen vaiheissa.

– Itsetuntemusta tulee lisää iän myötä. Sehän ei kyllä ole mikään kaunis kuva, mitä sieltä paljastuu. Mutta kun tajuaa, että on itsekin raivostuttava, kestää puolisoa paremmin.

Eli jos jaksaa käyttää vaikka parikymmentä vuotta ristiriitojen selvittelyyn, saa palkinnoksi mukavan seesteisen parisuhteen?

– No ei. Olen itse ollut kohta neljäkymmentä vuotta naimisissa. Luulin nuorena, että kehitymme jatkuvasti molemmat ja jossain vaiheessa suhteemme on kuin taivas maan päällä. Ei käynyt niin! Iloitsen silti siitä kasvusta, jota näen. Olemme oppineet paljon, ja on jotenkin armollista, kun saa harjoitella saman ihmisen kanssa.

Juttua muokattu 21.8. klo 10.23: Pariskuntien ongelmista onkin kaksi kolmasosaa sellaisia, ettei niihin löydy ratkaisua eikä yksi! Teoria on John Gottmanin, ei Sari Liljeströmin.

Yorkie

Parisuhdekouluttajalta yllättävä neuvo erimielisyyksiin: Puolison kanssa ei pitäisi riidellä

Sari Liljeström, olen ihan samaa mieltä, riita ei ole koskaan hyvä juttu, asiat täytyy yrittää ratkaista keskustelemalla. Joskus toisella on paha olo jostakin, se vain pitää antaa purkautua ja keneen toinen osapuoli sen purkaa, usein juurikin siihen rakkaaseen ja partneriin, se vain pitää ottaa vastaan ja kuunnella. Meillä ei ole riidelty koskaan, mutta annetaan myötätuntoa ja kuunnellaan toisen osapuolen ongelmia, joskus pahan tuulisuutta ja purkautumista. Mutta ne ovat olleet enemmänkin...
Lue kommentti
Vierailija

Parisuhdekouluttajalta yllättävä neuvo erimielisyyksiin: Puolison kanssa ei pitäisi riidellä

Kiitos! Vihdoinkin joku sanoo riitelyn olevan yliarvostettua ja tarpeetonta. En ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille on tärkeätä loukata sanoilla rakastamaansa ihmistä. Se, että korottaa äänensä ei tee sanoja tärkeämmiksi tai paremmin kuulluiksi ja ymmärrettäviksi, se tekee ne paremmin jälkeenpäin muistetuksi. Kun on erimielisyyksiä on rauhoituttava, ei hermostuttava - otetaan aikaa, hengitetään syvään ja ennenkaikkea, yritetään nähdä asiat myös toisen näkökulmasta.
Lue kommentti