Jokainen ystävä on lorun arvoinen. Tee testi, millainen värssy sopii juuri hänelle.

Soitat ystävälle
A – useammin kuin siskolle.
B – aina kun saan illan vapaaksi.
C - Tää puhelinnumero taitaa olla vanhentunut.

Näitte viimeksi
A – teillä.
B – baarissa.
C – ennen esikoisen syntymää.

Sinulla on vieläkin
A – muistissa, mitä hän kirjoitti ystäväkirjaasi.
B – hänen korkkarinsa lainassa. Miten mä aina unohdan palauttaa nää!
C – vähän nolo olo, ettet lähettänyt hänelle hääkutsuasi.

Sait eniten A-vastauksia? Lähetä tästä värssy lapsuudenystävällesi!

Voi sinua vanha kuoma,
oot mulle kuin tuurin tuoma.
Kun tuumin sua ystävää armasta,
kiitän elämää onnesta ja karmasta.

Sait eniten B-vastauksia? Muista kutsua kaikki parhaat illan ystävänpäiväbileisiin!

Ake, Make, Pera ja mä
Tinde, Jonde, Kilu ja sä
Tää jengi on syntynyt bilettää,
ei menoa hidasta sade tai jää.
Tänään Blahnikit jalkaan ja radalle,
vauhti ei saa jäädä sadan alle.
Kaadetaan kupit frendeille ja taatuille happy endeille!

Sait eniten C-vastauksia? Et lykkää sitä yhteydenottoa enää yhtään! Lähetä tästä viesti ja heitä pallo kaverille.

Moi ja kukkuluuruu,
mitä sulle nykyään kuuluu?
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä.
Olen tässä miettinyt menneitä,
ja miten päädyttiin kulkemaan eri teitä,
kun arki kaatui ruuhkaan ja hoppuun.
Enää en tekis sitä erhettä,
ettei ystävät mahtuis osaksi perhettä,
vaikka kuinka olis esteitä tiellä.
Eli huvittaisko sua nähdä jälleen,
vaihtaa kuulumisia ja tälleen,
laitan numeroni tähän loppuun.

Lue kaikki ystävänpäivään liittyvät jutut täältä.

Kun ystävällä käy flaksi, häntä on vaikea enää saada kiinni. Kuulostaako tutulta?

Kun läheinen löytää kumppanin, häneen saattaa menettää yhteyden täysin. Jotkut uppoutuvat hetkeksi kuherruskuukaudelleen, toiset taas antavat ystävyyssuhteidensa hiipua ja loppua tiedostamatta parisuhteen vuoksi. Tilanne on epäreilu ja raivostuttava jätetylle ystävälle.

Muutos ystävyydessä aiheuttaa epätietoisuutta. Miksi läheinen etääntyy? Onko ystävyydellä enää tulevaisuutta? Joskus voi jopa käydä niin, että kun parisuhde loppuu, ystävä palaa takaisin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Rakastuneet sokeutuvat

Väestöliiton psykoterapeutin Heli Vaarasen mukaan ystävien jättäminen johtuu siitä, että rakkaus on ulossulkeva tunne. Kun tuntee vahvasti toista kohtaan, saattaa tiedostamattaan sulkea muut ulkopuolelle, mukaan lukien parhaat ystävänsä.

– Pariskuntien ajantaju saattaa rakastuneena hävitä kokonaan. He eivät muista, että edellisestä tapaamisesta ystävien kanssa voi olla kuukausia tai vuosiakin.

Rakkauden dynamiikka voi joskus yllättää. Vaarasen mukaan rakastunut saattaa kokea jopa masennusoireita, jos hänen kumppaninsa lähtee viettämään iltaa ystävien kanssa. Rakkaus on hyvin sitova tunne.

”Ystävän menettäminen sattuu yleensä jopa enemmän kuin parisuhteen rikkoutuminen.”

Jätetylle ystävälle tilanne tuntuu epäreilulta, miksei toisesta kuulu enää mitään.

– Ystävän menettäminen sattuu yleensä jopa enemmän kuin parisuhteen rikkoutuminen. Ihmiset ajattelevat, että aina voi rakastua uudelleen, mutta syviä ystävyyssuhteita on vaikea luoda, Vaaranen sanoo.

Vaarasen mukaan syvään ystävyyssuhteeseen kuuluu pitkätkin ajanjaksot, jolloin toinen on poissa tai etäinen. Jos ystävyyden kuihtuminen harmittaa, ystävälle kannattaa sanoa suoraan, että ikävöi häntä. Hyvä vaihtoehto on yrittää pyytää ystävää sekä tämän kumppania yhdessä mukaan viettämään aikaa.

Toiko elämäntilanne teidät yhteen?

Aina tilannetta ei voi korjata edes puhumalla, vaan ystävän on annettava mennä. Ystävyys voikin olla elämäntilanneystävyyttä.

Väestöliiton psykoterapeutti Anna Salmen mukaan elämäntilanneystävyydessä esimerkiksi sinkkuus ja kariutuneet suhteet ovat tuoneet kaverit yhteen.

Elämäntilanneystävyys on tosiystävyyttä hauraampaa. Elämäntilanne voi nimittäin muuttua aivan yllättäen.

– Se saattaa vaatia vain yhdet treffit, jonka jälkeen ihminen, jonka kanssa olet viettänyt kaikki vapaahetket, häviää. Uusi kumppani korvaa elämäntilanneystävyyden.

Oletko sinä löytänyt festareilta heilan tai vakavamman ihmissuhteen?

Mahtavaa jammailua. Täysipäistä sekoilua. Lempeän romanttista yhdessäoloa.

Moni festarikävijä poimii mukaansa seuralaisen, jonka kanssa pidetään hauskaa joko yhden yön ajan tai vähän kauemmin. Jopa koko elämän ajan.

Me Naiset haluaa tietää, mikä festarisutina on jäänyt parhaiten sinun mieleesi ja miksi. Kerro meille siis, millä festareilla tapasitte. Ja mitä bändejä kuuntelitte, mitä söitte ja joitte sekä mihin menitte nukkumaan? Entä mitä suhteellenne tapahtui festareiden jälkeen?

Kilpailu on päättynyt, kiitos kaikille osallistujille.
Onnetar suosi tällä kertaa Niina Kaksosta. Paljon onnea!

Arvoimme 29.5. osallistujien kesken Iskelmä-festivaalin lippupaketin.
Pakettiin kuuluu 2 kolmen päivän lippua (119 euroa / kpl). Iskelmä-festivaali järjestetään 29.6.–1.7.2017 Himos Parkissa.

Yhteystiedot:

Olen täysi-ikäinen ja haluan saada ensimmäisten joukossa kilpailukutsuja, ainutlaatuisia etuja ja edullisia tarjouksia Sanoma Media Finland Oy:ltä ja sen kanssa kulloinkin samaan Sanoma-konserniin kuuluvilta yhtiöiltä.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Oletko saanut työpaikan tai kaveripiirin hankalan ihmisen maineen? Saatat kantaa muidenkin murheita harteillasi.

Jokainen tuntee tyypin, joka on vähän hankalan ihmisen maineessa. Hänet, joka ärähtää silloin, kun muut ovat hiljaa. Nostaa työpaikan ongelmat tapetille ja tulistuu hetkessä nollasta sataan.

Hän ei ehkä olekaan niin hankala kuin kuvittelet. Hän on vain jumiutunut rooliinsa, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen.

Pyykkösen mukaan on hyvin tavallista, että omaksumme ihmissuhteissa jonkin tutun, tiedostamattoman roolin. Yksi on aina hiljainen sivustaseuraaja, toinen kiukuttelija, kolmas se, joka pitää tunnelmaa yllä. Hän tsemppaa silloinkin, kun toiset valittavat.

Kiukuttelijan rooli on kantaa ärtymystä muidenkin puolesta. Hän osaa näyttää myös ikävät tunteensa ja sanoo ääneen sen, mitä muut eivät uskalla.

– Ihminen ei itse usein tajua joutuneensa siihen rooliin, Pyykkönen sanoo.

Hän kertoo esimerkin työpaikalta. Kun eteen tulee hankala tilanne, on kaksi mahdollista tapaa toimia. Ensimmäinen on se kypsempi: Ongelmista puhutaan suoraan ja avoimesti. Esimies tukee tunteiden ilmaisua, ja tilanne käydään yhdessä läpi.

– Toinen on se tavallisempi. Jotain hankalaa nousee tietoisuuteen, mutta koetaan, että omasta kiukusta ei voi sellaisenaan kertoa, Pyykkönen sanoo.

– Monessa ryhmässä ei saa olla vihainen tai kertoa pettymyksistään. Se on pulmallista. Tunne ei katoa mihinkään, vaikka sitä ei ilmaisisi.

”Tunne ei katoa mihinkään, vaikka sitä ei ilmaisisi.”

Tällaisessa tilanteessa käy usein niin, että joku muu ottaa tunteen kantaakseen.

– Jokaisen lähipiirissä on joku, joka on herkempi ilmaisemaan pettymystä. Hän saattaa olla hankalan ihmisen maineessa. Tämän ihmisen kannettavaksi on annettu muidenkin kiukku.

Pyykkönen kutsuu ilmiötä syntipukki-ilmiöksi: siinä äänekkäästi mielipiteensä ilmaiseva ihminen leimataan hankalaksi, vaikka oikeasti hän vain sanoittaa sen, mitä kaikki muutkin hiljaa mielessään ajattelevat.

– Se on iso vääristymä vuorovaikutuksessa. Ihminen ei usein ole niin hankala kuin muut haluavat nähdä.

Hyvässä suhteessa rooleja ei tarvita

Pyykkösen mukaan roolien ottaminen on hyvin tavallista. Niitä muodostetaan kaikissa sellaisissa ihmissuhteissa ja yhteisöissä, joissa ei ole mahdollista ilmaista itseään vapaasti.

Se, millaisen roolin kukin saa, riippuu sekä ryhmästä että ihmisestä itsestään. Ryhmällä voi olla tilausta tietynlaiselle tyypille, mutta jokaisella on myös taipumusta tietynlaiseen käyttäytymiseen. Esimerkiksi jos lapsuudenperheessä ei ole ilmaistu kiukkua, sitä ei ehkä osaa näyttää aikuisenakaan.

– Jos taas on aina ollut totuuden torvi ja saanut tuntea sen nahoissaan, piirteen tuo ryhmään, jossa sille on tarvetta, Pyykkönen selittää.

Hyvissä ihmissuhteissa rooleja ei tarvita: kukin saa olla sellainen kuin on ja ilmaista tunteitaan vapaasti.

– Joissakin porukoissa vain on kevyt ja kiva olo. Sellainen voi muodostua hoitavaksi ihmiselle, joka on aina nähty hankalana.

”Jos ajatellaan, että tunteet eivät kuulu työpaikoille, mennään takuulla metsään.”

Rooleja muodostuu usein työpaikoilla, joilla ongelmista ei uskalleta puhua ääneen. Pahimmillaan ne saattavat johtaa uupumukseen tai työpaikkakiusaamiseen. Pyykkösen mielestä on tärkeää, että esimies sietää myös negatiivisia ja epämiellyttäviä tunteita.

– Jos ajatellaan, että tunteet eivät kuulu työpaikoille, mennään takuulla metsään. Tulemme kaikki kokonaisina työpaikalle. Emme voi siivuttaa osaa meistä juustohöylällä ja jättää kotiin. Kun sen hyväksyy, on jo pitkällä.

Rooleista ei aina ole mitään haittaa, mutta jos oman roolin kokee rajoittavaksi tai ahdistavaksi, sen tunnistaminen on tärkeää.

Aloita pohdiskelu miettimällä, miten missäkin ryhmässä toimit. Muututko lapsuudenkodissasi aina kiukuttelevaksi teiniksi? Riitelettekö parisuhteessa aina samasta asiasta? Kerrotko toisille suoraan, miltä sinusta tuntuu, vai oletatko, että heidän pitäisi kyllä tietää?

Kokemusasiantuntija antaa vertaistukea ja tsemppiä niille sinkuille, jotka saavat edelleen osakseen ihmettelyä, päivittelyä ja neuvoja.

Voimakirja sinkkunaiselle – eli mikä? Annetaanko valmennusta Tinder-onnistumisiin, vai nasevia vakiovastauksia parisuhdetilanteesta uteleville? No kumpaakin: kirjailija, toimittaja ja life coach  Satu Väisänen on kirjoittanut Sinkun elämää -teoksensa sillä ajatuksella, että samassa kirjassa on vähän self helppiä, paljon vertaistukea, neuvoja parempaan deittailuun sekä omaelämäkerrallisuutta.

Idea kirjaan syntyi pari vuotta sitten, kun Satu löysi itsensä tilanteesta, jossa parisuhteissa elävät puolitutut jakoivat hänelle neuvoja ja sääliä.

– Mietin, onko edes todellista, että elämääni puututaan vielä nelikymppisenäkin. Ehkä eri elämäntilanteessa elävälle tulee mieleen, että sinkku voi haluta neuvoja – mutta itse haluan ennen kaikkea tsempata!

42-vuotias Väisänen kuvailee itseään ikisinkuksi. Hän on nykyään tyytyväinen elämäänsä, mutta hänen vanhoista päiväkirjoistaan näkyy stereotyyppisiä sinkkuvaiheita kuten parikymppisen villiä biletystä ja kolmekymppisen epätoivoa.

Mä alan olla jo liian epätoivoinen. Miehet haistaa sen, vaikka mä yritän peittää sen. Mut jotenkin se epätoivo nyt jysähti. Ensin X oli musta niin kiinnostunut, mutta se iskikin jonkun toisen heti, kun käänsin selkäni. Miten mä voin muka ottaa asiat kevyesti, jos mua koko ajan kusetetaan!

Vanhojen päiväkirjakatkelmien lukeminen ja julkaiseminen tuntui Satusta hullun hommalta, mutta oli myös opettavaista.

– Minut auttoi aikanaan ulos epätoivosta se, kun löysin oman intohimoni kirjoittamisesta: oli jotain, missä olen hyvä. Kun alkaa olla tyytyväinen elämäänsä, lakkaa olemasta riippuvainen muiden hyväksynnästä eikä halua viettää aikaa kenen tahansa urpon kanssa.

Lupaat kertoa, miten miesmaku parannetaan. Miten?

Se on pitkä prosessi, jossa on kysymys itsearvostuksesta. Se, mitä ihminen ajattelee itsestään, jotenkin väreilee energiana ulospäin ja vetää puoleensa tietynlaisia miehiä. Minäkin olen hyysännyt moniongelmaisia tyyppejä, ja minua on kohdeltu tosi huonosti, mutta jossain vaiheessa tilanne muuttui: huomasin, että minulle kirjoittelevat tosi fiksut miehet. Siinä kohdassa, kun ulkoiset asiat alkoivat merkitä minulle vähemmän kuin ennen, miestyyppinikin muuttui fiksummaksi.

Tutkija on väittänyt, että sinkulta on virhe viettää nolla-aikaa eli tehdä muuta kuin etsiä aktiivisesti parisuhdetta. Mitä mieltä olet?

Jos katsoo pelkästä pariutumisen näkökulmasta, joku aika voi näyttää nolla-ajalta. Oikeasti se voi olla hemmetin hyvää elämää. Sinkut harrastavat ja matkustavat, elävät aktiivisesti. Ei se minusta kuulosta nolla-ajalta, ennemmin kymppiajalta! On vaarallista ajatella, että vain parisuhde voi tuoda onnen.

Onko fiksun naisen ihan mahdollista löytää fiksu mies?

On, fiksuja miehiä on. Mutta voi olla, että koulutettujen naisten rima nousee ja he haluaisivat parisuhteelta älyllistä puolta. Haluavatko miehet sitä? Oma tuntumani on, että miehet ovat sillä tavalla yksinkertaisia otuksia, että he haluavat hyvää oloa ja huolenpitoa. Monet eivät kaipaa älyllistä keskustelua ja tsemppaamista kotona vaan rentoutta.

Entäs, jos ei löydä: miten eletään sinkkuna onnellisesti elämän loppuun asti?

Unohtamalla ulkoiset paineet pariutumiseen. Ei se oikeasti ole välttämätöntä. Sinkkuna voi olla yhtä lailla onnellinen kuin suhteessa, jos elämä on balanssissa eikä keskity liikaa siihen, että ”multa puuttuu!”.

Miten sinkku voi estää mielialan notkahtamisen juhlapyhinä, kun muut viettävät perhe- ja parisuhdeaikaa?

Minulle juhannus on ollut aina vaikein juhlapyhä: kavereista ei kuulu mitään, kaikki häipyvät perheineen mökeille, itse jää vähän yksin. Neuvoni on miettiä, mitä sellaista voisi tehdä yksin, mistä tulisi hyvä mieli. Vietin itse kerran loistavan juhannuksen yksin Tallinnassa. Se oli tosi kiva reissu – siellähän ei juhannusta vietetä. 

Mitä parisuhteelliset eivät tajua sinkkuudesta?

Sitä, miten rankkaa deittailu voi olla, ei pelkästään iloista sutinaa. Panet itsesi peliin, toivo herää aina uudestaan – ja sitten sinua ei huolita tai vastapuoli vain katoaa, vaikka viestittelet. On vaikeaa kuvitella, miten paljon sellainen kirpaisee. 

Haluaisitko parisuhteen?

Jos tapaisin jonkun, jonka kanssa viihdyn paremmin kuin yksin, niin totta kai. Käväisen aina välillä Tinderissä ja treffeillä, mutta en ota paineita: parisuhde ei ole tällä hetkellä erityinen haave.