Kesäillassa voi iskeä yllättäen kova ikävä toisen luo. Psykologi Nina Pyykkönen neuvoo, miten eron katumisesta pääsee eteen päin. Kuva: Shutterstock
Kesäillassa voi iskeä yllättäen kova ikävä toisen luo. Psykologi Nina Pyykkönen neuvoo, miten eron katumisesta pääsee eteen päin. Kuva: Shutterstock

Kesällä kaipaus ex-rakkaan perään usein voimistuu. Erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen neuvoo, mitä tehdä, kun ero alkaa kaduttaa ja ikävä valtaa mielen.

Taipumus kaivata vanhoja ihmissuhteita on kesäaikaan voimakkaampaa. Erikoispsykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkösen mukaan syynä on Suomen suven romanttiset puitteet.

– Ulkoiset tapahtumat, monet erilaiset asiat, voivat tökätä johonkin, mistä nousee vahva kaipaus vanhaan kumppaniin. Esimerkiksi ystävien kesähäät saattavat puhutella meitä jollakin syvemmällä tasolla. Olet keskellä juhlahumua, kun yhtäkkiä huomaat, että sinuun iskee valtava suru ja ikävä.

”Sanonta on käytössä kulunut painavasta syystä.”

Miksi mieleemme nousee järjettömiä tunnetiloja? Miksi alamme katua eroa, josta voi olla jo aikaakin? Pyykkösen mukaan tällaisten tunnetilojen juuret ovat yleensä tiedostamattomia. Järjen kanssa niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä.

Psykologi nostaa esiin yhden maailman kuluneimmista sanonnoista.

Aika kultaa muistot.

Sanonta on käytössä kulunut painavasta syystä.

– Usein on niin, että romantisoimme jotain, mikä ei oikeasti ollutkaan niin kaunista. Kun kaipaus iskee, muistelemme mielellämme vain kaikkea hyvää ja suljemme mielestämme huonot, kipua ja traumoja tuottaneet, asiat.

”Terveen ja kypsän aikuisen ihmisen toimintaa on tarkastella pintaan nousseita tunteita ja omaa mielenmaisemaansa kriittisesti.”

Mitä sitten voi tehdä? Miten voi pelastaa itsensä, kun kaipaus kasvaa kesäillassa hollywoodmaisiin mittasuhteisiin? Pyykkösellä on onneksi vastaus.

– Omista ajatuksista pitää erottaa, mikä on realistista pohdintaa ja missä tunnekokemus ottaakin ohjat. Terveen ja kypsän aikuisen ihmisen toimintaa on tarkastella pintaan nousseita tunteita ja omaa mielenmaisemaansa kriittisesti. On tärkeää kyetä erittelemään, että hetkinen, nyt minun mieleni tuottaa tällaisia muistoja, oliko se todella näin, Pyykkönen neuvoo.

Jos antaa itsensä lähteä mukaan kaihoisiin ajatuksiin, muuttuvat nämä ajatukset helposti toiminnaksi. Tällöin saatamme Pyykkösen mukaan menettää kyvyn nähdä todellisuus sellaisena kuin se on.

Kun kaipaus kasvaa iskee, muistamme helposti vain suhteen hyvät hetket.

Kaipaatko juuri häntä, vai vain jotakuta?

Pyykkösen mukaan sinkut usein kuvailevat, että he kaipaavat jonkun kanssa kaupassa käyntiä tai muita arkisia asioita. Näin sanoessaan he tunnustavat, että kaipaavat ja tarvitsevat toista ollakseen onnellisia.

”Jos mieli on jäänyt kiinni vanhaan ihmissuhteeseen, on mahdotonta liikkua ja mennä eteenpäin.”

Tärkeää on osata erottaa, kaipaako juuri tätä ihmistä vai vain jotakuta ihmistä, ettei tule palanneeksi huonoon ihmissuhteeseen.

– Kun yhteen sitten palataan, käy usein niin, että ruusuinen mielikuva ja suhteen todellisuus kohtaavat. Muistetaan taas, että eihän tämä ollutkaan niin ihanaa. Jotkut tarvitsevat monta toistoa, ennen kuin he pääsevät toisesta irti.

Irti pääseminen ei ole ainoastaan tärkeää. Se on välttämätöntä.

– Jos mieli on jäänyt kiinni vanhaan ihmissuhteeseen, on mahdotonta liikkua ja mennä eteenpäin, Pyykkönen muistuttaa.

Oletko itsemyötätuntoinen?

Ja sitten se eteenpäin meneminen. Helpommin sanottu kuin tehty.

– Ensisijainen asia on, että hyväksyy omat loukatut ja kipeät tunteensa ja antaa myös niille tilaa. Jos on ihan hukassa, kannattaa pysähtyä kysymään itseltään, mikä on minulle hyväksi. Onko se tämä ihminen ja tämä suhde, Pyykkönen neuvoo.

Toisekseen irti päästämisessä tarvitaan kiukkua.

– Toisesta halutaan etsiä vikoja, jotta voidaan päästää irti. Kiukku pitää hyväksyä, mutta myös se, että meissä kaikissa on kaksi puolta. Irtautuminen toisesta olisi helppoa, jos tämä olisi ihan läpimätä, mutta kaikki ovat jossain vaiheessa kivoja, rakastavia ja ystävällisiä. Se tekee irti päästämisestä vaikeaa.

Pyykkösen mukaan irtaantumisprosessissa tarvitaan myös ystävien tukea. He voivat aika ajoin muistuttaa, ettei kaipaamasi ihminen ole sinulle hyväksi.

”Kuinka hyväntahtoisesti ja oikeudenmukaisesti kohtelen itseäni, kun annan toisen kohdella minua näin?”

Psykologi nostaa esiin buddhalaisen itsemyötätunto-käsitteen.

– Itsemyötätuntoinen ihminen osaa kysyä itseltään, kuinka hyväntahtoisesti ja oikeudenmukaisesti kohtelen itseäni, kun annan toisen kohdella minua näin?

Pyykkösen mukaan itsemyötätunto on monesti länsimaisilta ihmisiltä vähän hukassa.

– Se on varmaankin yksi syy siihen, miksi meillä on niin paljon ihmissuhdeongelmia.

Parasta mitä sinulle on koskaan tapahtunut

Paluu toimimattomaan ihmissuhteeseen ja sen tuottamaan tuskaan voi rajoittaa omaa kasvua. Tästä syystä Pyykkönen lähettääkin terveiset kaikille kesäyössä kulkeville särkyneille sydämille.

– Irtaantumisprosessi on kivulias, mutta kun sen on käynyt läpi, ei ole enää entisensä. Sen jälkeen oma sisäinen maailma on laajentunut ja sinulla on uusia työvälineitä ja taitoja hoitaa ihmissuhteita. Kun tuntee oikein kovaa kaipausta ja ikävää, voi tieto tästä lohduttaa.

Kivulias prosessi voi loppupeleissä olla parasta, mitä itselle on koskaan tapahtunut

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

 

Perheen yhteinen aika, jutteleminen, työpaikkaruokalan feta-pinaattipiirakka ja hienot arkikengät –  kun tarkasti ajattelee, löytää arjesta monta ihanaa pientä asiaa!

Psykoterapeutti Maaret Kallio kertoi MTV:n haastattelussa, että tavallista arkea ei arvosteta nykyään riittävästi. Sosiaalisen median perusteella moni tuntuu viettävän täydellistä elämää, ja moni hehkuttaa vain arjen yläpuolelle nousevia kohokohtia.

Arkea aletaan arvostamaan vastoinkäymisten myötä.

– Kun siihen tulee joku uhka, mitä elämä saattaa tuoda kuten onnettomus, sairaus tai jotain muita kriisejä, niin kyllähän se arkinen, tavallinen elämä näyttäytyy silloin ihan kullanarvoisena, Kallio kertoi MTV:lle.

Me Naiset kysyi viideltä naiselta, miksi se aivan tavallinen arki on ihanaa.

1. PERHE JA KAUNIS KOTI

”On ihanaa olla 9- ja 13-vuotiaiden lasten äiti. Heidän jutuilleen saa nauraa joka päivä. Heidän kanssaan on hauska katsella leffoja, jutella, käydä kävelyillä, istua samassa ruokapöydässä päivän kuulumisia vaihtamassa.

”Tavallisena arki-iltanakin voi laittaa kynttilöitä ja katsella ikkunasta, miten ilta tummuu.”

Tykkään myös kovasti kodistamme, jonka olemme vuosien mittaan remontoineet mieleiseksi. Jokaiseen nurkkaan ja kulmaan liittyy onnellisia muistoja, joka päivä on ihana tulla töistä kotiin. Parasta on, jos puoliso on laittanut ruokaa niin, että koko talo tuoksuu. Tavallisena arki-iltanakin voi laittaa kynttilöitä ja katsella ikkunasta, miten ilta tummuu.”

2. OMA AIKA

”Parasta on, kun voin pelata työmatkat sekä mennessä että palatessa Pokemon Go:ta kenenkään häiritsemättä.” 

3. RUOKA JA KAUNIIT TAVARAT

”Arjessa parasta on rakas puolisoni ja meidän ihana pieni kissa. Joka kerta kun silitän kissaa, oikein tunnen, miten stressitaso ja verenpaine laskevat.

”Käytän arkisinkin kauneimpia astioita, jotka omistan, ja iloitsen niiden kauneudesta.” 

Sitten on myös pienempiä arjen ihanuuksia, kuten Hesarin Torstai-liite, josta iloitsen joka torstaiaamu. Työpaikkaruokalassa ilahdun joka kerta hirveästi, kun on feta-pinaattipiirakkaa, joka on lempiruokaani lounasravintoloiden valikoimasta. Muutenkin syöminen ilahduttaa jatkuvasti: rauhassa syödyt aamiaiset, oikein rasvainen kermajuusto leivän päällä, vadelmat suoraan pakastimesta ja vesimeloni. Myös hyvä sää on aina ihana juttu.

Arkisista tavaroistakin koen hyvää mieltä. Käytän arkisinkin kauneimpia astioita, jotka omistan, ja iloitsen niiden kauneudesta. Minulla on muutamat omasta mielestäni tosi hienot arkikengät, joiden jalkaan vetäminen on aina vähintään pienen sisäisen hymyn paikka. Jos onnistun valitsemaan kivat vaatteet töihin tai laittamaan hiukset erityisen kivasti, tai huulipuna mätsää asuun, siitä saan hyvän mielen.”

4. PIENET, OHIKIITÄVÄT HETKET

”Ne ovat niitä pieniä, ohikiitäviä hetkiä: kun höpsöttelemme sohvalla lapsen kanssa ja hän nauraa katketakseen, tai kun mies kuiskaa korvaan, että olen hänelle tärkein kaikista. Ei sitä lämmintä läikähdystä rinnassa tarvitse kauempaa etsiä.”

”Kun tarkemmin ajattelee, arkiset asiat ovat ylellisiä ja etuoikeutettuja.”

5. TOISTEN ILAHDUTTAMINEN

”Myönnetään, en oikein tykkää sanoista arki ja tavallinen. Joka päivä tapahtuu niin paljon pieniä ihania asioita, enkä haluaisi ottaa niitä itsestäänselvyytenä ja sanoa tavallisiksi. Ei ole itsestäänselvää, että perhe on terve, asut omassa kodissa ja jääkaapissa ruokaa – kun tarkemmin ajattelee, arkiset asiat ovat ylellisiä ja etuoikeutettuja.

Jos nyt en jostain erityisesti arjessani tykkää, niin rehellisesti sanoen ruuanlaitto ja siivoaminen ovat toisinaan tylsää puuhaa. Silti nämäkin pienet arkirutiinit tuovat turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta elämään.

”Hän pyöräili juuri työpaikkani ohi vain siksi, että halusi tuoda keksejä ja antaa pusun.”

Arkipäivissä parasta on esimerkiksi perheen tapaaminen, lemmikkien kanssa leikkiminen, uiminen ja poikaystävän kanssa hengailu. Meille on poikaystävän kanssa kehittynyt huomaamatta tapa ilahduttaa toisiamme pienillä jutuilla: minä saatan kerätä hänelle mustikoita tai viedä yllätykseksi vaikka balettiin. Hän pyöräili juuri työpaikkani ohi vain siksi, että halusi tuoda keksejä ja antaa pusun.

Pidän myös töiden tekemisestä, sillä opin työssäni jatkuvasti uusia asioita, tapaan kiinnostavia tyyppejä ja saan käyttää luovuuttani.”

kotitonttu

5 naista kertoo, miksi tavallinen arki on aivan parasta!

Juuri näin on, arkisia asioita osataan usein arvostaa vasta, kun ne on menetetty. Voi tulla erilaisia vaikeuksia, työttömyyttä, yllättäviä rahamenoja, jokin vakava sairaus tai jopa kuolemantapaus. Itse osaan arvostaa ihan kotona oloa, ei minun tarvitse lähteä minnekään matkoille. Nautin, kun vanha koirani pystyy vielä liikkumaan aika hyvin, joka päivä mennään ulos luontoon. Katselen puita ja eläimiä, juttelen usein muutaman sanan vanhempien ihmisten kanssa, huomaan kuinka se piristää heitä...
Lue kommentti
”Voi jehna, taas sillä naapurin Mirkulla on asiat niin paljon paremmin...” Kuva: Shutterstock

Kateudesta voi päästä eroon monella tavalla. Huonoin tapa on viitata sille tyystin kintaalla.

Laulaja Antti Tuisku kertoi viime viikon Me Naisissa kärsineensä tuntemastaan kateudesta niin pahasti, että haki siihen apua terapiasta. Haastattelussa Antti muistelee vuoden 2011 Emma Gaalaa, jossa Jenni Vartiainen voitti runsaasti palkintoja. Pettymys oli Antille kova.

– Olin ihan paskana, etten taaskaan ollut voittanut mitään. Vielä enemmän olin paskana siitä, että en osannut olla onnellinen rakkaan ystäväni puolesta. Kävin sotaa pääni sisällä. En halunnut olla kateellinen, mutta olin. Minun oli pakko pureutua tunteeseen syvemmin: miksi tunnen näin? Antti kertoi.

Kateus voi olla pahimmillaan haitallinen kierre, joka ajaa syvään katkeruuteen ja kuluttaa omia voimia. Mutta ei kateus ole läpikotaisin haitallinen tunne, se voi auttaakin: asiantuntijoiden mukaan kateus saattaa avata silmät ymmärtämään paremmin esimerkiksi sitä, mitä oikeasti haluaa elämältään.

Kysyimme lukijoiltamme, millaisista asioista he ovat olleet kateellisia ja miten kateus on vaikuttanut heidän elämäänsä. Lisäksi pyysimme heitä kertomaan, mikä on auttanut käsittelemään omaa kateutta.

Kokosimme kyselyn perusteella viisi toimivaa vinkkiä, joiden avulla kateudesta voi yrittää päästä yli.

1. Tunnusta, että olet kateellinen.

”Olen ollut kateellinen paremmasta koulutuksesta monille ihmisille ja myös paremmista ansioista. Koulutuskateus on vaikuttanut minuun niin, että lähdin aikuisiällä opiskelemaan ja nyt haen jatko-opiskelijaksi. Palkkaan liittyvää kateutta en ole saanut nujerrettua, ja se syö kyllä, kun huomaan, etten voi iloita toisen paremmasta työpaikasta. Inhoan itsessäni sitä, että olen kateellinen.

”Koulutuskateus on vaikuttanut minuun niin, että lähdin aikuisiällä opiskelemaan ja nyt haen jatko-opiskelijaksi.”

Helpotusta on kuitenkin tuonut se, että olen pakottanut tunnustamaan asian itselleni. Tuntemani kateus on tunne. Siitä voi päästä yli.”

2. Tarkastele omaa elämääsi kateellisena.

”Tunnen kateutta ystäviäni kohtaan. Heillä on hyvä tukiverkosto ympärillä, ja lapset voi laittaa aina halutessa ja tarvittaessa hoitoon. Meillä lapset ovat olleet kodin ulkopuolella hoidossa tänä vuonna kerran. Yhteinen parisuhdeaika on jäänyt melko vähiin.

”Kateuteen ei ole pakko jumittua.”

Minua kateuden käsittelyssä on auttanut se, että ajattelen sen olevan ohimenevä tunne. Kateuteen ei ole pakko jumittua. Ei ole ystävien vika, jos heillä joku asia on helpompaa kuin itsellä. Usein auttaa myös se, että tunnistaa omasta elämästä niitä asioita, joista joku muu voi olla kateellinen. Ajattelen, että jokaisella on joku asia paremmin tai huonommin kuin muilla.”

3. Yritä olla vertaamatta itseäsi muihin.

”Olen aina ollut serkulleni kateellinen hänen kauneudestaan ja urheilullisuudestaan. Olen kova vertaamaan itseäni muihin, mistä tulee helposti paha mieli. Ainoa asia, mikä auttaa, on vertailun lopettaminen. Jos vertaan itseäni muihin, tulen heti kateelliseksi. Siksi nykyään yritän olla vertaamatta itseäni toisiin ja pyrin vain olemaan oma itseni.”

4. Mieti, miten voisit kehittää itseäsi.

”Eniten kateutta olen kokenut urheiluharrastuksessa. Aina tuntuu, että joku on minua voimakkaampi ja nopeampi. Kateudesta voi päästä eroon parhaiten niin, että tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Silloin on helpompaa kehittää itseään ja voi omaksua kadehtimiaan piirteitä toisilta. Pelkkä kateus ei johda mihinkään, mutta sen avulla voi löytää itsestään paljon voimavaroja toteuttaa itseään.”

”Pelkkä kateus ei johda mihinkään, mutta sen avulla voi löytää itsestään paljon voimavaroja toteuttaa itseään.”

5. Puhu siitä, harmittele ja unohda.

”Olen ollut kateellinen ihmisille monista asioista – usein turhaan. Tämän tajuaminen on auttanut ymmärtämään, ettei kateus ruoki elämässäni mitään erityistä. Sanon aina suoraan, jos olen kateellinen. Ei sillä kannata leukaperiä kiristää tai alkaa kapinoimaan. Paras tapa päästä siitä eroon on puhua siitä ääneen. Silloin kateus muuttuu ensin pikkuhiljaa vain pelkäksi harmitukseksi – ja lopulta se hälvenee kuin itsestään.”