Kesäromanssi on sellaisenaan ihana, eikä sen kehittymistä parisuhteeksi kannata pelätä. Kuva: Shutterstock
Kesäromanssi on sellaisenaan ihana, eikä sen kehittymistä parisuhteeksi kannata pelätä. Kuva: Shutterstock

Haaveiletko kuumasta kesäromanssista? Anna palaa! – Kesäromanssin ideana on pitää hauskaa ja ottaa ilo irti elämästä. Sinänsä se onkin suhteena oikein mainio, eikä kesäromanssia pidä arvottaa huonommaksi kuin muut suhteet, seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen sanoo.

Päivät lämpenevät ja lomat alkavat, mikä tarkoittaa, että on uusien kesäromanssien aika. Mieli tekee pitää hauskaa ja tutustua kevyin mielin uusiin ihmisiin – ilman lupauksia yhteisestä loppuelämästä.

Miten siis varmistaa, että kesäromanssi myös pysyy kesäromanssina – vai kannattaako edes yrittää varmistaa?

Lue myös Me Naisten lukijoiden ihanimmat festariromanssikokemukset.

Erityistason seksuaaliterapeutti Elina Tanskanen kuvailee kesäromansseja yhdeksi suhdetyypiksi, joka ei ole sen vähäpätöisempi kuin muutkaan suhdemuodot.

– Kesäromanssi on kevyt suhde, joka on sidottu tiettyyn vuodenaikaan ja mielentilaan. Ideana on pitää hauskaa ja ottaa ilo irti elämästä. Sinänsä se onkin suhteena oikein mainio, eikä kesäromanssia pidä arvottaa huonommaksi tai kyseenalaisemmaksi kuin muut suhteet.

Hauskanpitoon pyrkivässä kesäsuhteessa on kuitenkin sudenkuoppansa. Suhteen määrittely voi tuntua väkinäiseltä, ja vaikka suhteen laadusta saisikin sovittua, toiselle voi silti kehittyä voimakkaampia tunteita kuin toiselle. Tanskanen korostaa reiluutta ja suorapuheisuutta kesäromanssin kulmakivinä: potentiaaliselle kumppanille kannattaa aina kertoa suoraan, mitä suhteelta toivoo.

– Tärkeää on, että toimii reilusti kesäromanssikumppania kohtaan. Lisäksi itse kannattaa miettiä etukäteen, mitkä omat toiveet, tarpeet ja syyt ovat. Kun omat ajatukset suhteesta ovat selvillä, niistä on helpompi kertoa toiselle.

– Reiluuden näkökulmasta korostan, että pitää ottaa melko alkuvaiheessa esille, mitä suhteelta hakee. Ei ehkä ihan ensimmäisten hetkien aikana, mutta sitä ei myöskään kannata pantata kovin pitkään. Se, että vasta pitkän ajan kuluttua kertoo omista toiveistaan ja tarpeistaan, voi tuntua toisesta epäreilulta ja jopa harhaanjohtamiselta. Vaikka tarkoitus ei ole sitoutua, toista ei saa pitää minään kesäkissana, vaan on muistettava toisen ihmisen kunnioitus.

”Toimiva ja sitoutunut suhde voi hyvinkin saada alkunsa kevyestä kesäromanssista.”

Entäs jos kumppani antaa ymmärtää, että haluaisi sittenkin jotain vakavampaa suhteelta? Sekin tulee Tanskasen mukaan ottaa ajoissa keskustelunaiheeksi.

– Jos toinen alkaa kiintyä tai elätellä toivoa vakavammasta suhteesta, on vastuullista ottaa asia rohkeasti puheeksi. Ylipäätään on järkevää, että ottaa romanssin aikana välillä hetkiä missä mennään -keskustelua varten – keskusteluista ei tarvitse tehdä isoa numeroa, vaan asiasta voi kysäistä ohimennen. Muuten suhteessa voi tulla herääminen, että hei, ollaan kolmen kuukauden aikana harrastettu seksiä, käyty piknikeillä ja festareilla, mutta ei tiedetä, mistä jutussa lopulta todella on kyse, kun aihetta kierrellään ja kaarrellaan.

Tanskanen myös huomauttaa, että täysin ei tarvitse sulkea pois mahdollisuutta, että suhteesta tulisikin vakavampi. Toimiva ja sitoutunut suhde voi hyvinkin saada alkunsa kevyestä kesäromanssista.

– On paljon sellaisia suhteita, että ollaan hyvissä lomafiiliksissä kesällä ja elämä maistuu, ja kun syksy sitten pukkaa, tuloksena onkin kaksi ihmistä, joilla on todella kivaa yhdessä ja suhde vakavoituu. Se on oikeastaan ihan hyvä tapa rakentaa parisuhdetta: kesän jälkeen on voitu saada jo paljon tärkeää informaatiota toisesta ihmisestä, kuten ollaanko seksuaalisesti yhteensopivia ja ovatko elämäntyylit samanlaisia. Vaikka suhde olisikin aluksi kevyt ja epävirallinen, se voi olla hyvä tapa tunnustella tilannetta siitä, olisiko toisesta kumppaniksi vakavaan suhteeseen.

Vastaa kyselyyn!

Antti Tuisku kertoo tänään torstaina ilmestyvässä Me Naiset -lehdessä kärsineensä kateuden tunteesta niin pahasti, että haki apua terapiasta. Haastattelussa Antti muistelee esimerkiksi vuoden 2011 Emma Gaalaa, jossa Jenni Vartiainen voitti ennätysmäärän palkintoja. Silloin Antti ei voinut pidätellä pettymystään.

– Olin ihan paskana, etten taaskaan ollut voittanut mitään. Vielä enemmän olin paskana siitä, että en osannut olla onnellinen rakkaan ystäväni puolesta. Kävin sotaa pääni sisällä. En halunnut olla kateellinen, mutta olin. Minun oli pakko pureutua tunteeseen syvemmin: miksi tunnen näin? Antti kertoo.

Pahimmillaan kateus voi ajaa hirveään kierteeseen, eikä pysty keskittymään omaan elämäänsä lainkaan. Mutta on siinä myös hyviäkin puolia. Kodin Kuvalehden haastatteleman psykoterapeutti Terhi Teräs-Hukan mukaan kateudesta puhuminen auttaa ihmistä usein hahmottamaan, mitä hän oikeasti elämältä tahtoo. Se voi opettaa jotain.

Mistä ja kenelle sinä olet ollut kateellinen? Vastaa jutun lopussa olevaan kyselyyn. Voit tehdä sen nimettömänä. Vastauksia voidaan käyttää Me Naisten jutuissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Eurooppalaiseen keskiarvoon verrattuna suomalaiset suhtautuvat hyvin tiukasti syrjähyppyihin.

Uskottomuus puhuttaa ja kiinnostaa suomalaisia. Monet Me Naistenkin luetummista parisuhdejutuista liittyvät pettämiseen.

Mutta ovatko suomalaiset erityisen uskotonta kansaa? Olemmeko yhä sallivampia pettämistä kohtaan ja petetäänkö parisuhteissa entistä enemmän?

No emme tosiaan.

Väestöliiton tuoreen FINSEX-tutkimuksen mukaan suomalaisten uskollisuus parisuhteissa on lisääntynyt. Suuri osa odottaa kumppaniltaan uskollisuutta entistä enemmän ja tuomitsee syrjähypyt vakaasti.

Rakkautta ja tasa-arvoa

Vielä 70-luvulla joka kolmas 18–24-vuotias ajatteli, että kumppanin syrjähyppy on ihan hyväksyttävä asia. Nyt samaa mieltä on vain 5–15 prosenttia kaikenikäisistä, ja nuorten asenteet sujahtavat samaan keskiarvoon.

Miksi asenteet pettämistä kohtaan ovat tiukentuneet näin paljon? Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula kertoo Me Naisille, että syy piilee suomalaisten käsityksessä parisuhteesta.

– Päätelmäni mukaan asenteiden tiukentuminen liittyy suomalaisten ajatuksiin siitä, mikä pitää parisuhdetta koossa.

– Ennen monille parisuhde saattoi olla enemmän järjestetty asia, jossa pysyttiin esimerkiksi taloudellisen tilanteen takia. Nykyään parisuhdetta pitää kasassa puhtaasti tunteet ja rakkaus. Silloin suhteen keskiössä on luottamus, jonka kadotessa suhteen pohja putoaa. Rakkaus ja luottamus ovat isompia asioita nykyään kuin ennen.

”Ennen monille parisuhde saattoi olla enemmän järjestetty asia, jossa pysyttiin esimerkiksi taloudellisen tilanteen takia.”

2000-luvulla tehtyjen vertailujen mukaan suomalaisten asenteet pettämistä kohtaan ovat tiukemmat kuin muiden eurooppalaisten. Nyt ero muihin maihin on korostunut entisestään. Suomi on suorastaan seksuaalisen uskollisuuden mallimaa, tutkimuksessakin kiteytetään.

Kontulan mukaan tämä johtuu siitä, että suomessa sukupuolten välinen tasa-arvo on niin korkea. Pettäminen voidaan tuomita, koska suhteessa ei ole pysyttävä väkisin.

– Myös seksuaalinen tasa-arvo on meillä korkeampaa kuin muualla. Meillä niin naiset kuin miehet voivat solmia uusia suhteita. Eroaminen ei ole yhtä helppoa muualla.

Asenteet näkyvät makuuhuoneissa

Erityisen uskollista porukkaa suomalaiset ovat avio- ja avoliitoissa, mutta myös seurustelusuhteissa pettäminen on vähentynyt. Tutkimuksen mukaan koko elämänsä aikana miehistä on pettänyt 39 prosenttia ja naisista 30 prosenttia. Tulos on melko samanlainen kuin aiempinakin vuosina

– Koska nämä luvut kattavat koko elämän, ne eivät voi kovin paljoa muuttua muutamassa vuodessa, tutkimuksessa kerrotaan.

Merkittävä ero on kuitenkin tapahtunut siinä, kuinka moni on pettänyt kumppaniaan viimeisen vuoden aikana. Näissä luvuissa sekä miesten että naisten keskiarvo on alentunut jopa 10 prosenttiyksikköä.