Hodgkinin tauti ei ole koskaan ollut este Janinan (vas.) ja Elinan ystävyydelle. Kuvat: Jussi Vierimaa

Elina vei syöpää sairastavan ystävänsä Janinan unelmalomalle Filippiineille – ja kun kaikki meni pieleen, hän oli valmis tekemään mitä tahansa rakkaan ystävänsä vuoksi.

Maanantai 20. helmikuuta, Helsinki-Vantaa

Elina Ruuhinen, 25, katselee ystäväänsä Janina Tuomistoa, 25, lentokenttäterminaalissa. Tämä näyttää väsyneeltä. Kävely on epävarmaa, askel hapuileva.

– Yöunet jäivät lyhyeksi, Janina selittää.

Janina on matkustanut eilen bussilla Vaasasta ja yöpynyt sedällään. Nyt olo on niin heikko, että Janina kaivaa laukusta oksikodonia, lääkettä, joka on morfiiniakin vahvempaa.

Tabletti on päivän toinen, pahimpina saattaa mennä viisi. Janina on syönyt särkylääkettä kipuihinsa siitä asti, kun hänellä 16-vuotiaana todettiin Hodgkinin tauti eli imukudossyöpä. Uusin käänne tapahtui vuoden alussa: lääkärit huomasivat, että tauti oli levinnyt aivoihin kasvaimeksi, jota ei voi leikata.

Elinaa huolestuttaa. Lennon lähtöön on aikaa tunti. Onko Janinan väsynyt katse vain väsymystä vai jotain muuta? Hän soittaa sairaanhoitajaäidilleen.

Äiti tarkistaa asian, jonka Elinakin on jo selvittänyt moneen otteeseen: kyllä, Janina on saanut lentoluvan lääkäreiltään. Janina toistelee vierellä, että häntä vain väsyttää, reissuun on lähdettävä.

Tästä matkasta Janina ja Elina ovat nimittäin haaveilleet vuosia. Kun aivokasvain löytyi, he eivät enää halunneet lykätä sitä yhtään enempää.

Filippiinit kuulostaa ihanalta paratiisilta, jossa he voivat juhlia Janinan 25-vuotissyntymäpäivää. Määränpää on Boracay, yksi Filippiinien suosituimmista lomasaarista.

”Olen jääräpää ja halusin lähteä matkalle. En tietenkään tuolloin tiennyt, että siihen sisältyy riskejä.”

– Haluatko olla ihminen, joka on luvannut lähteä Janinan kanssa matkalle ja peruu kaiken viime hetkellä? äiti kysyy Elinalta puhelimessa.

Elina ei halua. Hän on kerännyt matkaa varten netissä rahaa, ja Janina on maksanut loput säästöillään.

Janina jaksaa kyllä. Naiset nousevat koneeseen.

– Olen jääräpää ja halusin lähteä matkalle. En tietenkään tuolloin tiennyt, että siihen sisältyy riskejä, Janina kertoo nyt.

Tutustuminen

Vaasa on pieni kaupunki, tietenkin samanikäiset nuoret tunsivat toisensa. Elina ja Janina pelasivat molemmat jalkapalloa, mutta eri seuran väreissä. Moikattiin, kun satuttiin näkemään jossain.

Tammikuussa 2009, kun tytöt olivat 17, Elina oli eroamassa poikaystävästään ja lähetti kiihtyneenä viestin Janinalle. Elina oli kuullut huhuja, että Janinalla olisi sutinaa hänen poikaystävänsä kanssa, olivathan nämä seurustelleet hetken muutamaa vuotta aiemmin. Janina vastasi Elinan viestiin ja ehdotti tapaamista.

Kahvilassa Elina katseli kaunista, pitkää, vaaleaa tyttöä. Hän oli kuullut yhteisiltä ystäviltä, että Janina oli sairastunut vuosi sitten syöpään. Janinalla oli nyt vaalea peruukki, ja hän näytti todella laihalta.

Elina aloitti keskustelun varovasti.

– Selvisi heti, että kyseessä oli pelkkä väärinkäsitys. Huomasin pian, että en voi olla Janinalle vihainen. Hän on rauhaa rakastava ja sympaattinen ihminen, ei mikään itseään täynnä oleva tapaus kuten luulin. Meidän oli helppo puhua kaikesta. En ajatellut tuolloin koko sairautta, siitä ei taidettu edes ihan heti puhua, Elina muistelee.

”Elina otti alusta asti syöpäni luontevasti.”

– Monet pitävät minua ylimielisenä, koska olen ujo ja kuljen suu mutrussa. En halua, että sairaudestani tehdään numeroa, vaan toivon minua kohdeltavan kuin ketä tahansa. Elina otti alusta asti syöpäni luontevasti. Sain puhua, jos halusin, mutta hän ei kysellyt liikoja, Janina kertoo.

Sovittiin seuraavat treffit. Ja sitten seuraavat. Tytöt viettivät aikaa toistensa asunnoissa. Elina kokkasi, juoruttiin poikaystävistä ja käytiin sushilla. Välillä Janina oli huonommassa kunnossa. Hoitojen jälkeen hän oli väsynyt, joskus pahoinvoivakin.

– Silti Janina on aina kantanut huolta muista. Äitini muistaa aina, kuinka Janinalla oli sairaudessa huonompi vaihe ja hän silti jaksoi pakata hymyilevänä muuttolaatikoitani.

Tiistai 21. helmikuuta, lento Milano–Hongkong

Hengittää. Varmasti hengittää.

Lentokoneessa Elina katselee viereisessä istuvaa ystäväänsä. Ensimmäinen välilasku Milanossa on takana, ja Janinan vointi muuttuu sitä sekavammaksi, mitä korkeammalle kone nousee.

Hän jaksaa vastata Elinan kysymyksiin vain kyllä tai ei. Lopulta Janina alkaa oksentaa.

Yli 20 tunnin matkan aikana Elina ei nuku silmäystäkään.

– Suuni kävi koko ajan. Yritin pitää Janinan sillä tavoin tajuissaan. Yritin uskotella itselleni, että huomenna nauramme uima-altaalla koko jutulle.

Janina ja Elina pääsevät jatkolennolle ja perille Manilaan. Lämpö iskee kauttaaltaan kehoon ja helpottaa Janinan kipuja. Hotellissa hän nukkuu 20 tunnin unet.

Tiistain ja keskiviikon välinen yö, Manila

Keskellä yötä Elina herää siihen, että Janinan käsi hapuilee kännykkää, mutta nipistääkin Elinaa. Janina puhuu heinästä ja kutsuu Elinaa Yvonneksi. Hän puhuu Elinalle suomea, vaikka he puhuvat aina keskenään äidinkieltään ruotsia.

Elina päättää, että he eivät voi aamulla lentää Boracaylle, vaan ystävä on saatava sairaalaan. Janina on kuitenkin toista mieltä. Hän nousee sängystä, yrittää kävellä mutta kaatuu. Elina saa napattua ystävänsä päästä kiinni juuri, ennen kuin se osuu pöydän kulmaan.

Aamukuudelta hotellin kuljettaja vie tytöt Makati Medical Centeriin, sairaalaan, jonka hän lupaa olevan yksi maailman parhaista. Janina ei reagoi puheeseen, ei pysty kertomaan nimeään. Hän huutaa, kun hoitajat yrittävät saada hänen kädestään kiinni.

– Olin nähnyt Janinan noin kipeänä vain kerran aikaisemmin. Tiedän, että hän ei todellakaan valita turhasta. Olin shokissa, mutta pakotin itseni toimimaan, sillä oli tosi kyseessä, Elina kuvailee.

 


Pyörätuoli kulki tyttöjen mukana koko reissun ajan. Kuvat: Elinan ja Janinan kotialbumit

 

Sairastuminen

Janina oli 16, kun hän kuuli sairastavansa Hodgkinin tautia. Hän kertoi siitä lähimmille ystävilleen.

– Kaverit vain itkivät. Heille syöpä tarkoitti kuolemaa. Minä ihmettelin, miksi itkette. Hyväksyin sairauden paremmin kuin he. En halunnut katkeroitua, vaan päätin ottaa tilanteen kerrallaan. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, miksi ystäväni menivät sokkiin.

Hodgkinin tauti on harvinainen nuorilla. Taudissa pahanlaatuisia kasvaimia leviää imukudosten kautta kehoon. Janinalla niitä on hoidettu niin sädehoidoilla kuin sytostaateilla. Hänelle on yritetty tehdä myös kaksi kantasolusiirtoa, mutta molemmat epäonnistuivat.

– Se oli kova kolaus henkisesti. Toivoin, että taudin voisi voittaa, Janina sanoo.

”Parikymppisenä minulla oli vaihe, jossa mietin, pitäisikö luovuttaa kokonaan.”

Kun Janina sai diagnoosin, hän päätti, että pyrkii elämään mahdollisimman normaalia elämää. Katkeruutta kohtalostaan hän on tuntenut vain harvoin.

– Parikymppisenä minulla oli vaihe, jossa mietin, pitäisikö luovuttaa kokonaan. Muistan myös kironneeni, kun kaverit lähtivät Kreikkaan lomalle, mutta minä olin hoitojen takia liian huonossa kunnossa lähtemään.

Janinaa on harmittanut, jos hänen sairautensa ymmärretään väärin. Hän välttelee viimeiseen asti käyttämästä keppiä, koska ei kestä muiden katseita.

– Olen kuullut huhuja, että minulla olisi anoreksia. Oikeasti laihtuminen on Hodgkinin yksi oire.

Uusi diagnoosi

Hodgkinissa on vain prosentin todennäköisyys, että kasvain leviää aivoihin. Janinalle kävi niin. Viime keväänä hän huomasi unohtelevansa asioita. Koulussa oli vaikea keskittyä, kun näkökenttä sumentui. Tasapaino petti, ja Janina pelkäsi kaatuvansa.

– Tiesin, että jotain on vialla, mutta en halunnut kuvauksiin ennen joulua. Halusin nauttia juhlasta.

Lääkärit eivät osanneet epäillä kasvainta, mutta magneettikuvauksessa sellainen löytyi. Aivoissa oli senttimetrin kokoinen kasvain, joka painoi näköhermoa.

– Tiesin jo kuvaukseen mennessäni, että minulla on varmasti kasvain päässä. En silti kysellyt, miksi tauti levisi juuri minulla.

Diagnoosin saamisen jälkeen Janina lähti Elinan luo Turkuun. Siellä ystävykset päättivät, että yhteiselle matkalle on päästävä mahdollisimman pian.

Keskiviikko 22. helmikuuta, Manila

Sairaalassa Elina turvautuu taistelulajeissa tuttuihin psyykkausmenetelmiin ja puhuu itselleen ääneen. Olen vakuutusyhtiössä töissä. Minä jos kuka osaan nyt selvittää käytännön asiat.

Elina hakee maksusitoumuksen, jolla Janina pääsee magneettikuviin. Hän lähettää kuvat sähköpostilla Suomeen Janinan lääkäreille. Pysyy rauhallisena.

Vain kerran Elina hermostuu, kun ei saa Janinalta selvää vastausta.

– Onko sinulla non-Hodgkinin lymfooma vai Hodgkinin tauti? Elina huutaa.

Janina saa rauhoittavia. Lääkäri kertoo, että viikon aikana aivokasvain oli kaksinkertaistunut.

– Lentokoneen ilmanpaine sai aivot turpoamaan, ja kasvain oli laajentunut. Olisi ollut hyvin mahdollista, että Janinalta olisi katkennut verisuoni päästä ja hän olisi kuollut koneeseen.

”Jos kone joutuisi tekemään hätälaskun Kiinaan, se voisi maksaa jopa puoli miljoonaa.”

Janina saa kortisonia, joka laskee aivojen turvotusta. Hän ei muista päivästä juuri mitään.

– Olen jälkeenpäin miettinyt äidin kanssa, että onneksi juuri Elina oli kanssani. Harva olisi selvinnyt englanniksi niin vaikeista selvityksistä ja tiennyt, miten toimia.

Elina on sairaalassa 16 tuntia nukkumatta. Kirjoittaa Janinan sairauskertomuksen englanniksi. Juoksee suuren sairaalan käytävillä luukulta toiselle. Toimii välikätenä suomalaisille ja filippiiniläisille lääkäreille.

Suomessa tyttöjen vanhemmatkaan eivät nuku. Vaasassa lääkärit ovat yksimielisiä: Janina pitää saada kotiin sädehoitoon. Filippiiniläiset lääkärit määräävät hänet silti lentokieltoon.

Selviää, että Janinan lennättäminen Suomeen ilman sairaalahenkilökuntaa on hengenvaarallista. Ambulanssilento maksaa 150 000 euroa, eikä vakuutusyhtiö korvaa sitä, sillä kyseessä ei ole matkasairaus.

– Vakuutus kattoi syöpään liittyvää ensihoitoa viikon ajalta. Lentäisimme kotiin täysin omalla vastuulla ja riskillä. Jos kone joutuisi tekemään hätälaskun Kiinaan, se voisi maksaa jopa puoli miljoonaa, Elina kertoo.

Tilanteen vakavuus selviää Elinalle, kun hän yrittää selvittää paluuta hätäpalveluyritys SOS Internationalin ja Suomen konsulaatin kanssa. Kumpikaan ei voi auttaa.

Janinan isä selvittää laivareittejä, jolla voisi hakea tyttärensä kotiin. Paluumatka kestäisi kaksi viikkoa, eivätkä lääkärit usko, että Janina selviäisi matkasta.

– Viranomaiset olivat todella empaattisia ja avuliaita, mutta menin paniikkiin, kun kuulin heidän äänestään, kuinka huolissaan ja surullisia he olivat.

Elina päättää joka hetki, mitä Janinan on milloinkin hyvä kuulla. Paljon hän saa tietää vasta myöhemmin.

– Hoin vain, että en jätä sinua tänne ja kyllä me jotenkin päästään kotiin, Elina kertoo.

Kortisoni auttaa, ja Janinan vointi kohenee hieman. Hän juttelee taas normaalisti, ja Elinasta on huojentavaa kuulla ystävän nauru. Lääkärit antavat luvan poistua sairaalasta viikonlopuksi, ja Elina vie Janinan pyörätuolissa hotellille. Vielä olisi keksittävä, miten he pääsisivät kotiin.

Lauantai 25. helmikuuta, Manila

On Janinan 25-vuotissyntymäpäivän aamu. Kun hotellihuoneen ovelle koputetaan, Janina säikähtää. Kuka siellä voi olla tähän aikaan?

Kymmenkunta hotellin työntekijää ja Elina kurkistavat oven raosta. He kajauttavat ilmoille Happy birthdayn, ja Janinan eteen lasketaan valtava syntymäpäiväkakku.

 


Hotellin henkilökunta muisti Janinaa syntymäpäivänä. ”Söin koko kakun”, Janina sanoo.

 

Yllätykset eivät lopu siihen. Lääkäreiden luvalla Elina on varannut naisille bungalow’n Coco Islandilta, parin tunnin automatkan päästä.


Venematka Coco Islandille kesti puoli tuntia.

 

Pikkusaari on paratiisi valkoisine hiekkarantoineen. Lääkärit ovat kehottaneet Elina ja Janinaa rentoutumaan, ja he tekevätkin parhaansa, ottavat uima-altaalla rennosti aurinkoa.


Janina Elinan kuvaamana paratiisisaaren uima-altaalla 25-vuotissyntymäpäivänä.

 


Elina ja Janina yrittivät chillata raskaan viikon jälkeen altaalla.

 

Altaalla Elina ja Janina myös riitelevät, ainoan kerran koko reissun aikana.

– Elinan mielestä en juonut tarpeeksi vettä. En kestä, jos minua holhotaan. Meille tuli sanaharkka, joka sovittiin nopeasti. Tosiasiassa olin kiitollinen Elinalle: en osaa ajatella, kuka olisi toiminut noissa oloissa ja tilanteessa paremmin, Janina sanoo.

Maanantai 27. helmikuuta, Manila

Illalla syttyy toivon kipinä. Elina kuulee ystävänsä lääkäriäidiltä Medflight Finland -hätäpalvelusta, jossa tehohoito lentää hakemaan potilaita ympäri maailmaa. Yritys neuvottelee asiakkaan puolesta lentoyhtiön kanssa ja ottaa vastuun potilaan kuljetuksesta.

Palvelun hinta on yli 10 000 euroa. Illalla Elina avaa nettiin Go fund me -sivustolle rahankeruukampanjan. Hän on miettinyt nettikeräystä jo aikaisemmin, mutta 150 000 euroa olisi ollut mahdoton saada kasaan. Tämä summa voisi onnistua.

Janina vetää peittoa korville. Hän epäilee koko ajatusta. Miksi kukaan haluaisi antaa hänelle rahaa?

”Luulin aina, että ihmiset pelkäävät syövän tarttuvan.”

Elina seuraa tilin karttumista herkeämättä. Kun ensimmäinen tonni on täynnä, vauhti kiihtyy. Yöllä hänen on ihan pakko herättää Janina. Keräyksen avaamisesta on kulunut kuusi tuntia, ja kasassa on jo 20 000 euroa.

Pienistä kymmenien eurojen lahjoituksista on kasvanut tarpeeksi iso summa. Myös media on kuullut ystävien ahdingosta, ja Elinan puhelin soi tiuhaan.

– Sanoin Elinalle, että herätä minut aamulla uudestaan. En ole koskaan aikaisemmin puhunut sairaudestani julkisesti, vaan olen halunnut pitää asian itselläni. Nyt tarvitsimme rahat, joten minun oli pakko olla avoin.

Aamulla Janina alkaa uskoa, että yön tapahtumat eivät olleet unta.

– Sain paljon kannustavaa palautetta lahjoittajilta. Luulin aina, että ihmiset pelkäävät syövän tarttuvan.


Elina asuu nykyään Turussa. Sinne Janina suuntasi myös silloin, kun oli saanut tiedon aivokasvaimesta.

 

Maanantai 20. maaliskuuta, Turku

Kotiinpaluusta on kulunut reilu kaksi viikkoa, kun Janina ja Elina tapaavat Turussa, Elinan nykyisessä kotikaupungissa. Halaus on lämmin, käsivarret vielä ruskettuneet. Ystävykset suunnittelevat kahvilakäyntiä ja ostosreissua keskustaan, sillä Janinan vointi on kohtalainen.

– Eilen olin energinen, tein ruokaa kuin normaali ihminen. Tänään olen väsyneempi, kaaduin yöllä kaksi kertaa, kun kävin vessassa. Aivokasvaimen kanssa eläminen on sellaista aaltoliikettä, Janina kuvailee.

Paluumatka Filippiineiltä suomalaisen ensihoitajan kanssa sujui hyvin. Janina oli kahden lennon ajan makuuasennossa. Kädessä oli kanyyli, joka annosteli kortisonia estämään turvotusta. Ambulanssi tuli kentälle vastaan ja vei Janinan ja Elinan suoraan Vaasan keskussairaalaan, jossa vanhemmat jo odottivat. Kaksitoista päivää kestänyt matka oli tuntunut heistä ikuisuudelta.

– Vasta kun näin äidin ja isän, uskoin, että selviän, Janina sanoo.

Janina oli sairaalassa vuorokauden. Sen jälkeen arki on jatkunut kuten ennenkin, paitsi että pään kasvainta kuritetaan nyt sädehoidoilla.

– Lääkärin kirjoittamassa sairauskertomuksessa lukee tällä hetkellä, että olen lentokiellossa. Toivon, että se kohta vielä jonain päivänä pyyhkiytyisi pois.

”Ymmärsin, että muut eivät ajattele minusta sairauteni takia mitään pahaa.”

Eniten matka muutti Janinan asennetta hänen sairauteensa.

– Vaasassa olin piilotellut sitä. Kun Filippiineillä joku tuijotti pyörätuoliani, sanoin vain, että minulla on syöpä. Ymmärsin, että muut eivät ajattele minusta sairauteni takia mitään pahaa.

Yhteinen reissu oli käännekohta myös ystävyydelle. Janina tietää, että hän voi luottaa Elinaan missä tahansa tilanteessa. Elina taas ajattelee tuntevansa Janinan paremmin, kun on nähnyt tämän myös heikkona.

– Voimme puhua toisillemme suoraan ja myös romahtaa toisen edessä. Ennen reissua olimme hyviä ystäviä, nyt olemme siskoja.

Vierailija

Raju syöpä keskeytti Elinan ja Janinan unelmaloman – tehohoitolentoon piti kerätä nopeasti yli 10 000 euroa

Kaunis ja koskettavasti kirjoitettu juttu - ystävät, lähes parasta elämässä. Toivottavasti tarina saa parhaan mahdollisen lopun. Toista kuin lukea Heidi Sohlbergin tyrkkytarinoita olemattomasta syövästä, josta otetaan kaikki mahdollinen raha irti. Onnea matkaan Janina - Heidi Sohlbergille peiliin katsomisen paikka (asia, jota hän ilmeisesti tekeekin kaiken aikaa, tosin väärästä syystä)
Lue kommentti

Rohkeudella ja huumorilla pääsee Tinderissä pitkälle.

Olisiko aika lopettaa jankutus deittailun vaikeudesta? Tinderissä voi tietysti mokailla monin tavoin, mutta muutamalla niksillä on helppo loistaa deittiprofiiliviidakossa.

Tällaisia ovat Tinderin miehet – tunnistatko tyypit?

Kokosimme vinkit, joilla varmistat menestyksesi deittipalvelussa. Ei se nyt niin hankalaa ole!

1. Täydellinen profiilikuva? Anna ystävän valita!

Nettideittailussa kuvilla on äärimmäisen iso merkitys, joten valitse profiiliisi selkeät ja hyvät kuvat itsestäsi. Ole realistinen, eli muista olla kuvissa oma itsesi. Älä lisää kuvia, joissa on muitakin, aurinkolasit piilottavat naamasi tai joissa olet yläasteella. Vähäpukeiset kuvat kannattaa myös jättää pois, ellet etsi seksiseuraa, sillä moni kavahtaa alastonkuvia julkisessa profiilissa. Hyvässä profiilissa on myös useampi kuva. Omaa nassua on itse vaikea arvioida, joten ulkoista reippaasti kuvavalinnat parhaalle ystävällesi! Erään tutkimuksen mukaan kuvaa ei tosiaan kannata valita itse, sillä kaveri tekee sen paremmin.

Tästä vinkin täydelliseen profiilikuvaan!

2. Tee itse aloite

Aloitteen tekeminen ei ole vain miesten tehtävä, joten tee rohkeasti aloite. Myös vastakkainen osapuoli varmasti arvostaa aloitetta. Hyvä keskustelunavaus on myös peliliike: käytä luovuutta ja tee välitön vaikutus. Jos sinulla ei muuta sanottavaa kuin ”moi”, kannattaa vielä hioa lähestymisstrategia uusiksi. Parempi on kuitenkin sanoa edes jotain kuin jättää sanomatta.

 

A post shared by Tinderin Parhaat (@tinderinparhaat) on

3. Pyydä pian ulos

Pyydä matchisi nopeasti ulos. Tinderissä viestitellessä on riski, että keskustelu lopahtaa nopeasti ja mielenkiinto katoaa. Jos juttu ei kanna hyvin viestiboksissa, keskustelukumppani ei luultavasti jaksa vastailla pitkään. Jotkut eivät myöskään ole parhaimmillaan viestitellessään. Kun näet tyypin livenä, saat välittömästi paljon enemmän irti. Saat heti selville, onko teissä kahdessa potentiaalia vai kannattaako jatkaa selailua. Et ole kuitenkaan etsimässä kirjekaveria, joten treffeille siitä! Kannattaa miettiä kiinnostavampiakin vaihtoehtoja kuin perinteiset kahvit/kaljat.

Intiimi yöuinti + 5 muuta vinkkiä ihaniin kesätreffeihin

4. Panosta esittelyyn – olet kiinnostava!

Kirjoita itsestäsi kiinnostava esittely, jolla erottaudut joukosta. Parhaat esittelyt ovat lyhyitä, nokkelia ja herättävät uteliaisuutta. Älä tuomitse muita profiilissasi kirjoittamalla ”jos et ole 170 cm tai et urheile, voit swaipata vasemmalle”. Mieti myös, kannattaako kertoa, että pidät ruuasta, urheilusta tai matkustamisesta. Niin pitävät kaikki muutkin. Tarjoa jotain, mihin matchisi on helppo tarttua. 

5. Älä odota liikoja – pettymykset kuuluvat asiaan

Nettipalveluissa ihmiset etsivät seuraa erilaisin tarkoitusperin. Jos Tinder-juttusi kosahtaa, lannistumisen sijaan kannattaa jatkaa etsintää. Tinder-kokemukset voivat olla myös vähemmän upeita, joten suhtaudu deittailuun kevyellä mielellä. Rakkauden löytyminen on lopulta tuurista kiinni – ja yrittämisestä!

Uskoton voi olla muullakin tavoin kuin hyppäämällä toisen ihmisen kanssa sänkyyn.

Uskottomuus on kova paikka kahden ihmisen rakkaudelle. Mutta seksisuhde toisen ihmisen kanssa ei ole todellakaan ainoa asia, joka voi satuttaa ja pahimmillaan tuhota suhteen.

Lue myös: 4 asiaa, jotka ovat yhtä pahoja kuin pettäminen – tai jopa pahempia

Myös henkinen pettäminen, eli voimakkaan tunnesiteen solmiminen toiseen ihmiseen, voi olla voimakas isku rakkauteen. Viime vuonna tehdyn tutkimuksen mukaan suurin osa ihmisistä pitää henkistä pettämistä pahempana kuin fyysistä hairahdusta. Tutkimuksen mukaan henkinen pettäminen on kova paikka erityisesti naisille.

Henkinen pettäminen on kova paikka erityisesti naisille.

Myös näyttelijä Seela Sella on kertonut pitävänsä henkistä pettämistä pahempana asiana parisuhteelle kuin fyysistä seksisuhdetta.

– Jos petät henkisesti, kaikkoat omasta parista ja haet semmoista henkistä yhteyttä. Fyysinen seksisuhde on ehdottomasti lievempi, ja siihen voi ajautua. Mutta jos kahden ihmisen välillä on kaikin puolin hyvä yhteys, niin ei siihen kukaan oikeasti tule väliin, hän on kertonut.

Mutta mitä henkinen pettäminen oikeastaan edes on?

Fyysinen pettäminen on usein helppo määritellä. Siihen liittyy yleensä kehollista toimintaa, eli esimerkiksi seksiä tai suutelua.

Vaikka henkiseen pettämiseen ajautunut ei olisi fyysisesti pettänyt kumppaniaan, hän saattaa haaveilla siitä aktiivisesti.

Henkinen pettäminen on mutkikkaampi juttu. Pääpiirteiltään sitä voisi kuvailla voimakkaaksi ihastumiseksi. Vaikka henkiseen pettämiseen ajautunut ei olisi fyysisesti pettänyt kumppaniaan, hän saattaa haaveilla siitä aktiivisesti. Lisäksi mukana voi olla voimakkaita kiintymyksen tunteita.

Epäiletkö, että olet menossa tunnetasolla liian pitkälle jonkun toisen kanssa?

Listasimme merkit, joista tunnistat henkisen pettämisen:

1. Sinun on huomattavasti helpompi avautua hänelle kuin kumppanillesi. Parisuhteessa saa olla salaisuuksia, eikä kaikesta tarvitse avautua kumppanille, huomautetaan Bussiness Insiderissa. Jos kuitenkin huomaat jatkuvasti kääntyväsi toisen ihmisen puoleen ajatustesi kanssa, jokin saattaa olla vinossa.

Ihastunut ihminen haluaa, että toinen näkee hänet aina parhaassa valossa.

2. Laittaudut häntä varten. Ihastunut ihminen haluaa, että toinen näkee hänet aina parhaassa valossa, todetaan WebMD-sivustolla.

3. Yrität kaikkesi, jotta voitte viettää yhteistä aikaa kaksistaan. Pienikin hetki riittää.

4. Pelkäät hänen seurassaan, että kumppanisi näkee teidät. Et myöskään halua keskustella kolmannesta osapuolesta kumppanisi kanssa. Bussiness Insiderin haastatteleman perheterapeutin mukaan tämä johtuu siitä, että tunnet vähintään tiedostamattomalla tasolla syyllisyyttä tekemisistäsi.

5. Kun olet hänen kanssaan kahdestaan, käyttäydyt eri tavoin kuin kumppanisi ollessa mukana. WebMD-sivuston mukaan yksi merkki henkisestä pettämisestä saattaa olla se, että syleilet kolmatta osapuolta poikkeuksellisen pitkään silloin, kun kumppanisi ei ole lähettyvillä.

6. Et ole kumppanillesi rehellinen, kuinka paljon olette kolmannen osapuolen kanssa yhteyksissä. Yrität pimittää häneltä viestejä ja puheluita. Saatat jopa valehdella siitä, milloin olette näkemässä.

Haluaisit olla hänen kanssaan, kun olet kumppanisi kanssa.

7. Nautit hänen seurastaan enemmän kuin kumppanisi seurasta. Haluaisit olla hänen kanssaan, kun olet kumppanisi kanssa. Yksi merkki henkisestä pettämisestä saattaa olla myös se, että haluat kertoa hänelle isot elämäsi uutiset ensimmäisenä, kertoo Cosmopolitan.

8. Olet seksuaalisesti kiinnostunut hänestä. Jos samaan aikaan tunnet henkistä yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan, tilanne on edennyt jo hyvin pitkälle.

9. Mietit, petätkö kumppaniasi. Jos joudut jatkuvasti miettimään sinun ja kolmannen osapuolen suhteen laatua, homma ei mitä luultavimmin ole viattomalla tasolla, huomauttaa WebMD.

Muista: Toiseen ihmiseen rakastuminen ei ole automaattisesti väärin

Joskus rakkaus yksinkertaisesti loppuu. Jos niin käy, asiasta tulisi kuitenkin ehdottomasti olla rehellinen toiselle ihmiselle.

Parhaimmillaan uskottomuus voi olla parisuhteelle jopa hedelmällinen kriisi.

Parhaimmillaan uskottomuus voi olla parisuhteelle jopa hedelmällinen kriisi. Joskus suhde saattaa katua henkiseen pettämiseen, mutta asiasta on mahdollista päästä myös yli – ihan niin kuin fyysisestäkin uskottomuudesta. 

Lue myös: Asiantuntija: ”Uskottomuus voi olla hedelmällinen parisuhdekriisi”

Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä, pohtivat avioehdon tehneet. 

Suomessa solmitaan vuosittain noin 24 000 avioliittoa ja noin 8 000 avioehtoa. Silti avioehto voi olla jollekulle tabu – tai voi olla, ettei avioehdon tekeminen edes tule mieleen. 

– Avioehtoa voi ajatella niinkin päin, että sopimus on osoitus keskinäisestä luottamuksesta ja osoittaa halua mennä naimisiin juuri oman puolison kanssa, ei hänen omaisuutensa, juristi Anni Liukka sanoo.

Liukan mielestä kaikkien kannattaisi harkita avioehdon tekemistä.

– Monesti koetaan, että avioehto on vain rikkaiden asia, mutta myös tavallisten ihmisten kannattaa tehdä se. 

Liukka kertoo esimerkin, jossa kummallakaan puolisolla ei ole juurikaan omaisuutta, mutta toinen perii vanhemmiltaan asunnon. Jos ero tulee eikä avioehtoa ole tehty, asunnon voi joutua myymään, jotta saa tasingon maksettua. Jos taas asunto on suojattu avioehdolla, siitä voi saada katon pään päälle, kun muuttaa pois yhteisestä kodista.

Toisaalta avioehdon takia voi jäädä erossa tiukkaankin taloudelliseen tilanteeseen, jos on esimerkiksi ollut pitkään kotona lasten kanssa toisen vanhemman tehdessä uraa ja elättäessä perhettä.

Lue kolmen suomalaisnaisen kertomukset siitä, miksi he halusivat avioehdon ja tarkista avioehtofaktat jutun lopusta.

Rakkaus ja raha erikseen

”Mielestäni avioliiton tarkoitus on saada elämänkumppaniksi sielunkumppani, jonka kanssa on hyvä olla. Liitossa ollaan puhtaasta rakkaudesta, ja rakkaus ja raha tulee pitää erillään.

”Olisi naiivia luottaa kaikki omaisuus ihmiselle, jota ei todellisuudessa tunne.”

Olemme mieheni kanssa molemmat perheistä, joissa joko vanhemmat tai isovanhemmat ovat luoneet työllään hieman tavallista suuremman omaisuuden. Olemme myös hyvin urakeskeisiä. Siksi oli sanomattakin selvää, että teemme avioehdon.

Avioehdosta tuli kaiken poissulkeva. Halusimme huomioida sopimuksessa, että jos avioliitto päättyy, toisella ei ole oikeutta päästä toisen tienaamaan omaisuuteen tai suvun varoihin.

Olemme olleet naimisissa jo kymmenisen vuotta. Vaikka avioliittoa edeltävinä vuosina oppii tuntemaan seurustelukumppaniaan, niin todelliseen tuntemaan oppimiseen kuluu vuosia. Tulee ruuhkavuosia lasten syntymän myötä sekä nousu- ja laskukausia, ja voi tulla vakavia sairauksia tai työkyvyttömyyttä. Stressitilanteet ovat niin erilaisia kuin seurusteluajan onnen vuodet. Siksi olisi naiivia luottaa kaikki omaisuus ihmiselle, jota ei todellisuudessa tunne.”

Anni Puhakka, 36 

Erotilanteista ei koskaan tiedä

”Avioehto ei ole epäluottamuksen osoitus vaan varautumista tulevaisuuteen, josta ei ikinä tiedä. Molemmat mieheni ovat olleet sitä mieltä, että avioehto on hyvä juttu. Minä taas olen taustaltani taloustieteilijä ja luonteeltani rationaalinen ja looginen. Kun asiat on selkeästi sovittu, se helpottaa tilanteita.

Ex-mieheni oli juristi, joten meille ei kummallekaan ollut epäselvää, että avioehto tehdään. Mietimme yhdessä, mitä avioehtoon laitetaan. Kun ero tuli, ei tarvinnut lähteä tekemään mitään laskelmia. Oli tosi selvää, mikä on mun ja mikä sun. 

”On parempi, ettei tarvitse tunnekuohupäissään alkaa vänkäämään.”

Nykyinen avioehtomme koskee ainoastaan eroa, ei kuolemaa. Minulla on erikseen testamentti – taidan harrastaa näitä sopimuksia. 

Voi olla, että naimisiin mennessä kummallakaan ei ole omaisuutta ja ajatellaan, että avioehtoa ei tarvita. Voi kuitenkin tulla yllättäviä tilanteita, perintöjä ja lahjoja, joita ei ehkä halua jakaa exän kanssa. 

Kun avioehto on tehty, ei joudu erotessa luopumaan mistään omastaan. Erotilanteista ei koskaan tiedä, kuinka likaisia niistä tulee. On parempi, ettei tarvitse tunnekuohupäissään alkaa vänkäämään.”

Nina Pursiainen, 37

Avioehto oli yhteinen päätös

”Avioehto oli yhteinen päätös, ja teimme sen molempien turvaksi. Jos jotakin tapahtuu – vaikka toivottavasti ei tapahdu – on olemassa selkeä paperi, jonka mukaan mennään.

Avioehtomme on sellainen, että molempien mahdolliset perinnöt ja saadut lahjat pysyvät omina, samoin rekisteriin merkityt omaisuudet, kuten autoja harrastavan mieheni ajoneuvot. Koimme, että jos perinnön saa, se on henkilökohtainen. Asuntolainat ja sellaiset meillä on puoliksi. 

Voi tuntua tosi kolkolta ajatukselta, että kun mennään naimisiin, niin ollaan heti avioehtoa tekemässä. Mutta kaikki ovat suhtautuneet asiaan kannustavasti. Mielestäni avioehto on fiksua tehdä, sillä koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.”

Anni Maunu, 31 

Kun solmitaan avioliitto, syntyy oikeus omaisuuteen. Avioeron tai kuoleman tullessa saa periaatteessa puolet omaisuuden yhteenlasketusta arvosta. Avioehdolla voi sulkea pois kaiken omaisuuden tai vain jotakin, kuten esimerkiksi perinnöt tai yrityksen omaisuuden.

Avioehtoa ei ole pakko tehdä ennen häitä. Riittää, että se tehdään ennen kuin ero laitetaan vireille.

Avioehdon voi tehdä eron, kuoleman tai molempien varalle. Voi esimerkiksi sopia, että toisen suvun mökki suojataan avioehdolla, mutta kuolemantapauksessa avioehtoa ei noudateta. Silloin leskeksi jäänyt pääsee mökkeilemään, mutta ex-puoliso ei. 

Jos on paljon omaisuutta tai puolisojen perhetaustat ovat hyvin erilaiset, avioehto on helpointa teettää lakimiehellä. Se maksaa noin 150–250 euroa. Avioehdon voi kuitenkin tehdä itsekin.

Pöytälaatikkoon tehty, rekisteröimätön avioehto ei ole pätevä. Avioehto pitää rekisteröidä maistraatissa, ja siihen tarvitaan kaksi todistajaa, jotka eivät ole kummankaan perheenjäseniä.

Joskus avioehtoa voidaan kohtuullistaa. Klassikkoesimerkki kohtuullistamisen tarpeesta on tilanne, jossa yksi puolisoista on keskittynyt vuosien ajan uraan ja rikastunut, ja toinen on ollut lasten kanssa kanssa kotona hyvin pienillä tuloilla. Kohtuullistamisesta voidaan sopia tai käräjöidä. 

Jos oma asema mietityttää, yksinkin voi ottaa yhteyttä lakimieheen ja kysyä, kannattaako avioehtoon suostua. Avioehdon tekemiseen tarvitaan molemmat puolisot.

Avioehdon sanamuodot voidaan valita parin toiveiden mukaan. Voidaan esimerkiksi kirjoittaa, että parilla on tahto olla yhdessä, mutta avioehto tehdään, koska koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. 

N41

”Olisi naiivia luottaa ” – kolme naista kertoo painavat syynsä avioehdolle

Me teimme minun aloitteestani avioehdon, koska perintöä on joskus tulevaisuudessa tulossa. Ei paljon, mutta kuitenkin jotain. Ajatuksena oli se, että takana on ikäviä suhteita ja vaikka nykyinen avioliitto kestäisikin, niin hieno juttuhan se olisi. Jos eroa ei tule, niin silloinhan ko. paperi on vain pölyä keräämässä maistraatin arkistoissa eikä avioehtopaperia tarvitse edes ajatella. Tuntuu, että toiset eivät osaa ajatella asiaa lainkaan tuolta kantilta (keskustelujeni perusteella): jos liitto...
Lue kommentti
Maija

”Olisi naiivia luottaa ” – kolme naista kertoo painavat syynsä avioehdolle

Itse en tehny avioehtoa, ja eron tullessa exäni vei puolet perinnöstäni. Todellinen luonne tuli eroa tehdessä vasta ilmi,mies oli kateellinen perheeni omaisuudesta ja oli vieläväkivaltainenkin. Jätkä vei puolet perinnöstäni ja osti niillä rahoilla avomersun. Ja vielä kaiken tämän jälkeen etelänmatkalle lähdössä,pyysi isältäni matkalaukkua lainaan.
Lue kommentti

Ei ole tavatonta, että yllättäen herää outo tunne siitä, ettei pidäkään kumppanistaan tippaakaan.

Voi olla ikävä myöntää, mutta melko monelle on jossain vaiheessa elämää tullut tunne, ettei jostain syystä yhtäkkiä pidäkään kumppanistaan. Vaikka olisi tapaillut viikkoja – tai jopa kuukausia – mahtavan tyypin kanssa ja kaikki on sujunut ihanasti, voikin tulla yllättäen seinä vastaan: yhtenä päivänä ihmetteleekin, mitä oikein on nähnyt kumppanissaan. Ei tee mieli tavata, eikä toisesta löydä enää niitä viehättäviä puolia, joihin ihastui päätä pahkaa vain vähän aikaa sitten.

Ilmiötä voi kutsua hylkimisreaktioksi parisuhteessa. Tunne tulee useimmiten tutuiksi niille, jotka ovat seurustelleet vasta suhteellisen vähän aikaa. Kumppani on mitä todennäköisimmin kohtelias, hauska ja hyvää seuraa, mutta yllättäen ajatus hänestä onkin lähinnä vastenmielinen. Silloin on usein myös olo, että tekisi mieli erota välittömästi.

Kuinka tunteet voivat loikata syvästä ihastumisesta siihen, ettei tahdo olla lähelläkään kumppaniaan? Mistä se oikein johtuu? Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Rannan mukaan kyse voi olla sitoutumiskammon kaltaisesta tilanteesta, jossa erilaiset pelot pääsevät valloilleen.

”Hylätyksi tulemisen pelko voi olla todella voimakas tunne, vaikka sitä ei itse tiedosta.”

– Silloin voi iskeä päälle sellaiset pelot, joita parisuhteessa jännittää ja joita ei edes tiedosta. Esimerkiksi hylätyksi tulemisen pelko voi olla todella voimakas tunne, vaikka sitä ei itse tiedosta millään lailla. Silloin tuntuu, että on helpompi lähteä suhteesta itse mieluummin kuin elää sen pelon kanssa, että toinen jättää.

Reaktio ei siis välttämättä johdu ollenkaan siitä, että ajatukset kumppanista muuttuisivat yhtäkkiä. Hylkimisreaktioon vaikuttavat usein oman menneisyyden kokemukset, kuten aiemmat huonot parisuhteet tai epävarmuus itsestä.

– Taustalla voivat olla oman itseen liittyvä arvottomuuden kokemus tai esimerkiksi epäselvyys omasta seksuaalisesta suuntautumisesta. Tuskin kyse on juuri koskaan siitä, että kumppani muuttuisi yhtäkkiä jotenkin vastenmieliseksi, Ranta sanoo.

”Taustalla voi olla oman itseen liittyvä arvottomuuden kokemus.”

Koska syytä voimakkaalle reaktiolle ei usein osaa selittää, voi olo tuntua todella ikävältä ja vaikealta. Suhteesta ei silloin kannata rynnätä pois päätä pahkaa. Ranta kehottaa pysähtymään ja miettimään omia tunteita sekä pohtimaan, mistä ne voisivat johtua.

– Paniikinomaiset tunteet ovat itselle usein hyvin hämmentäviä, varsinkin jos kaikki suhteessa on sujunut hyvin. Jos vastaavia tunteita syntyy useammin, on hyvä pysähtyä miettimään, mistä todella on kysymys. Asiaa voi pohtia kumppanin tai ammattilaisen kanssa. Tunteet siitä, mikä tuntuu turvalliselta ja tutulta, voivat kummuta hyvin kaukaakin – lapsuudesta asti. Välillä turvattomuuskin voi tuntua tutulta ja hyvältä, vaikka pidemmän päälle se ei tietenkään toimi suhteissa.