Kuva: Shutterstock

Olisiko aika katsoa riitelyä uusin silmin? Usko pois: rehellisyys ei aina kannata,
mutta pikkuasioista saa nalkuttaa.

Tulet kotiin, ja pussillinen tyhjiä pulloja keittiön nurkassa iskee heti silmääsi. Puoliso lupasi käydä palauttamassa ne tänään. Kävelet olohuoneeseen, ja siellähän se rikollinen rötköttää mukavasti television ääressä. Selvität kurkkuasi ja ­sanot pari valikoimatonta sanaa.

Ja sitten homma eteneekin kuten yleensä: Kumpikin käy läpi toisen viat, ja siippa jää illan päätteeksi suosiolla nukkumaan sohvalle. Harmittaa vietävästi.

Taitaa kuulostaa tutulta. Pitäisikö olla huolissaan? Ei lainkaan. Nyt annetaan riitely­myyteille kyytiä!

Riitely on turhaa.

Heti kärkeen helpottavia ilouutisia:

– Riiteleminen kuuluu kaikkiin tärkeisiin ihmissuhteisiin, vakuuttaa psykologi Tuija Matikka.

Omien mielipiteiden esittäminen on tärkeää, ja parhaassa tapauksessa se jopa lähentää. Pariskunnat, jotka jättävät ­kinastelematta välttääkseen toisen suuttumisen, etääntyvät helpommin toisistaan.

– Riitelemättömyys ei ole oleellista. Kuopan pohjalta poispääseminen on, Tuija kertoo.

Älä nalkuta pikkuasioista.

Puoliso puhuu aamupalapöydässä liikaa, jättää puoliksi juotuja kahvikuppeja ympäriinsä, ei vastaa heti puhelimeen. Pikkusyistä voi syntyä mehevä kina.

– Riidat syntyvät, kun ­jokin sietokyvyn raja ylitetään. Se raja voi olla tiedostamaton tai liittyä ihan pieneen asiaan. Ristiriitoja ei pidä missään ihmissuhteissa lakaista maton alle. Jos riitely auttaa kertomaan itselle painavista asioista, siitä voi olla paljonkin hyötyä, Tuija sanoo.

Jos pullot keittiön nurkassa ovat elämän ja kuoleman asia, kannattaa se ­sanoa ääneen. Suositeltavaa on tiedottaa asiasta riidan ulkopuolella.

– Useimmiten riidan aiheella ei ole oikeastaan väliä. Se on vain aivoissa laukeava automaattinen reaktio tilanteeseen ja pitää hyväksyä sellaisenaan.

Kinastelu pilaa suhteen.

On olemassa kolme tapaa riidellä: poissulkeva, välttävä ja kohtaava.

Poissulkevassa unohdetaan kinaaminen kokonaan, koska toinen voittaa aina. Välttävässä tavassa hyssytellään, ettei toinen vain pahastuisi. Kohtaavassa riidassa saatetaan kiivailla milloin kenenkin syystä.

Kinastelua ei pidä varoa. Se on otettava molemmille tasapuolisena tapana ­ilmaista tunteita.

– Parisuhteen riidattomuus kertoo usein siitä, että toinen on riippuvainen toisesta. Hän ei uskalla aloittaa riitaa, koska pelkää sen johtavan eroon, Tuija Matikka selventää.

Puhuminen kannattaa.

Jos elämänkumppanin kanssa on aina napit vastakkain, on paikallaan selvittää itselleen, mitkä kynnyskysymykset aiheuttavat itsessä tulistumisen. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, listan kirjoittaminen toimii.

Tai kumppanin kanssa voi päättää, että ollaan naimisissa vain vuosi kerrallaan.

– Tiedän yhdysvaltalaisen avioparin, joka aina vuoden vierähdettyä vetäytyi vuoristoon tarkastelemaan, mistä kenkä puristaa. Siellä käytiin läpi kaikki mahdollinen. Omien riitelytaipumusten analysointi on hyvin rakentavaa.

Huutaminen ei auta.

– Raivoamisesta ei ole ­mitään hyötyä, Tuija Matikka tyrmää heti.

Eikö edes ihan vähän?

– Ihmisellä on tavallaan erilaiset aivot käytössä riidan aikana. Kun joku alkaa huutaa, ihminen joutuu puolustusreaktioon ja aivoissa aktivoituu niin sanottu nisäkäsaivo.

Suomeksi se tarkoittaa sitä, että ihmiseltä putoaa korvasta kuulolaite. Silloin alkaa havaita ainoastaan äänen voimakkuuden, ja sanojen merkityksen ymmärtämisestä tulee vaikeaa.

Jos on koskaan huomannut taantuvansa kiistan aikana lapsen tasolle, on aivan oikeassa. Koska riita pakottaa ­ihmisen puolustusrefleksin valloilleen, älykäs toiminta muuttuu hankalaksi. ­Ihmisen älykkyysosamäärä saattaa laskea jopa 30 pykälää.

Älä anna auringon laskea vihasi ylle.

Sopua ei tarvitse väkisin vääntää tunnekuohussa.

– Jos riidan yli nukkuu ja sen syitä alkaa hieman pohdiskella, usein koko homma naurattaa aamulla. Jäähystä on kuitenkin hyvä ­sopia yhdessä, Tuija neuvoo.

Toista kannattaa kuunnella.

Kyllä, sillä toisellakin on tunteet. Järkevän riitelyn ydin on toisen kunnioittaminen.

Se näkyy myös muissa ­ihmissuhteissa kuin parisuhteessa. Sisarusten välejä saattaa hiertää esimerkiksi perinnön­jako, kun vanhempien kuoltua pintaan nousee syvälle haudattuja tunteita. Äkkiä kaikki haluavatkin muistoksi äidin keltaisen esiliinan. Saksitaanko se siis osiin ja jaetaan palanen kaikille?

– On tärkeää ymmärtää, että kaikkea ei voi saada. Silloin voi välttää vuosia kestävän riidan, asianajaja Tapani Norros muistuttaa.

Minä riitelen oikein!

Yksi muuttuu riidassa kivi­kasvoksi, toinen paukkaa ovesta pihalle. Sekös ärsyttää puhumisen tarpeessa olevaa: Sano nyt jotain!

Jokaisella on päässään omanlainen sapluuna, miten kiistatilanteessa tulee toimia. Malli juontaa juurensa aiempiin riitatilanteisiin ja erityisesti lapsuuteen.

Parisuhteessa erilaiset riitelytavat kohtaavat, eikä puoliso aina tiedä, miten toisen poruiluun tulisi suhtautua.

– Riitelyssä kannattaa muutella toimintatapoja, koska sen kaavamaisuus tuppaa lisäämään vain toivottomuutta, Tuija Matikka sanoo.

Anteeksi pitää antaa heti.

– Jos suuttuneena selvittää riidan syitä ja pakottaa toisen antamaan anteeksi, se on ­sama kuin yrittäisi humalassa ratkaista kolmannen asteen yhtälöä, Tuija samaa.

Pieni breikki riidassa siis tosiaan toimii. Viikkoja ja vuosia jatkuva vihanpito on asia erikseen.

– Esimerkiksi perintöriidat pitäisi ratkaista aina silloin, kun ne ovat ajankohtaisimmillaan. Muuten asiat alkavat kalvaa, eikä kukaan pysty etenemään elämässään, Tapani Norros kuvailee.

Ovenpaiskontaan päättyneen riidan jälkeen saattaa olla hyvä ajatus tunnustella kumppanin fiiliksiä anteeksipyytävällä tekstiviestillä.

Rehellisyys maan perii.

Aina ei tarvitse avata suutaan, jos jokin kismittää. Kumppanille ei ole pakko rähjätä pitkästä saunaillasta tai nettikauppaostoksista.

Sama pätee muissakin ihmissuhteissa: jos kaveri on lihonut muutaman ­kilon, ei sitä tarvitse sanoa ääneen.

– Ystävien kanssa riidan voi monesti välttää, kun miettii, mitä sanoo missäkin tilanteessa. Ystävyyden kuuluisi olla vain mukavaa olemista, ja riidat rikkovat sen hyvin helposti. Parisuhde kestää paljon enemmän, Tuija Matikka muistuttaa.

Sanotaan, että ihmiset ihastuvat itsensä näköisiin ihmisiin. Vai meneekö se sittenkin niin, että seura tekee kaltaisekseen? Kolme naimanaamoiksikin sanottua pariskuntaa kertoo. Mutta ensiksi: arvaatko, kuka on kenenkin kanssa?

Naimanaamat on pariskunta, jossa osapuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään, olemukseltaan tai jopa kasvonpiirteiltään.

Ja se on tutkittukin juttu, että samankaltainen geenistö viehättää: Kalifornian yliopistossa tehtiin tutkimus, joka osoitti, että aviopareilla oli enemmän yhteneväisyyksiä dna:ssaan kuin sattumanvaraisesti valituilla ihmisillä. Tutkimusten mukaan ihmiset mtyös ihastuvat vanhempiensa näköisiin ihmisiin etenkin silloin, kun suhde vanhempaan on ollut hyvä.

Joko arvasit parit? Tässä he ovat:

 


Janne ja Henriikka.
Janne ja Henriikka.

 

Henriikka & Janne: kuin sisko ja sen veli

Viestintäkonsultti ja bloggaaja Henriikka Simojoki, 25

Opiskelija Janne Simojoki, 26

Yhdessä seitsemän vuotta, viisi naimisissa

Henriikka: ”Meitä luullaan usein sisaruksiksi, ja olemmekin aika samannäköisiä, etenkin jos molemmilla on hiukset kiinni. Olemme sellaisia pieniä nauravia nutturapäitä, hammashymyilijöitä.

Tapasimme nuorten taideleirillä, kun minä olin 16 ja Janne 17. Janne oli superkiva: en ollut ikinä tavannut niin kivaa ja ystävällistä ihmistä.

Olemme olleet yhdessä niin nuoresta, että olemme kasvaneet yhteen. Kumpikin on muovannut toista. Vaikea sanoa, millaisia edes olisimme, jos emme olisi yhdessä.

Menimme naimisiin jo kahden vuoden seurustelun jälkeen. Meistä se oli vain hienoa. Miksi odottaa, kun tuntui, että sielunkumppani oli nyt tässä?

Kun tapasimme, minä harrastin tanssia ja pukeuduin löysiin hiphop-kuteisiin. Janne oli taidelukiolaishipin prototyyppi pellavahousuissaan ja kalsaripaidassaan.

Nykyään pukeudumme aika samalla tavalla. Suosimme pillifarkkuja, kaulus- ja ruutupaitoja sekä neuleita. Enää ei ole tarvetta huutaa mitään sanomaa pukeutumisella. Pidämme laadusta, mutta teemme myös löytöjä kirppiksiltä.

Olemme niin samankokoisia, että voisimme periaatteessa käyttää samoja vaatteita. Jos löydän Jannelle jotain kivaa, sovitan sitä itselleni. Jos vaate on minulle vähän reilu, tiedän, että se todennäköisesti on Jannelle hyvä.

Olemme myös luonteiltamme samanlaisia: elämänmyönteisiä ja -janoisia. Innostumme helposti uusista jutuista. Tällä hetkellä olemme molemmat sokerilakossa.”

” Tyyliltämme olimme kuitenkin ihan eri Pinterest-kansioista.”

Janne: ”Nuorten taideleirillä oli kaksi nättiä blondia, Henriikka ja hänen paras kaverinsa, ja aluksi minulla oli vaikeuksia erottaa heidät toisistaan.

Totta kai ihastumiseen vaikutti se, että Henriikka oli kaunis ja muutenkin viehättävä. Mutta tärkeintä oli, että hänen kanssaan oli niin luonnollista ja helppoa olla. Tyyliltämme olimme kuitenkin ihan eri Pinterest-kansioista.

Henriikka on minua kiinnostuneempi pukeutumisesta, ja varmasti hän on vaikuttanut enemmän minun tyyliini kuin minä hänen, mutta en silti tunne olevani riepoteltavissa. Henriikka on joskus sanonut, että saan pukeutua kyllä aina ihan niin kuin haluan, mutta hän ei välttämättä halua olla aina seurassani!

Minusta Henriikka näyttää melkein söpöimmältä isoissa mökkirievuissa; aina kun näen hänet sellaisissa, muistan millainen lökäpöksy hän oli alkuaikoina, ja minulle tulee mukavan nostalginen fiilis.

Henriikka pitää Aamukahvilla-blogia, ja bloggaamisen myötä hänen tyylinsä on muuttunut klassisemmaksi ja laatutietoisemmaksi. Olemme alkaneet miettiä myös ekologisuutta, emmekään kumpikaan enää ostele uusia vaatteita samalla draivilla kuin joskus aiemmin. Olen alusta asti ottanut suuren osan Henriikan blogin kuvista. Innostuin kuvaamisesta niin, että nykyään teen sitä välillä työksenikin.”

 


Tessa ja Henri.
Tessa ja Henri.

 

Tessa & Henri: lisää väriä elämään

Henri Waaramaa, 29, sähkösuunnittelija

Tessa Toni, 23, toimittajaopiskelija

Seurustelleet vuoden, asuneet yhdessä keväästä lähtien

Tessa: ”Tinder-kuvassa Henri seisoi avaruudessa ja hänen silmänsä ampuivat lasersäteitä. Mahtavaa! Oli pakko pyyhkäistä oikealle.

Tunnistin kyllä Henrin, sillä hän oli tehnyt kavereidensa kanssa keikkaraportteja ja -videoita nettiin. Kirjoittelimme netissä, mutta kun mitään ei alkanut tapahtua, aloin stalkkeriksi: otin selvää Henrin osoitteesta ja lähetin hänelle kortin.

Henri on järjettömän komea, ja hänellä on hirveän hauska tyyli. En ole ikinä nähnyt kenenkään miehen laittavan hiuksiaan niin huolellisesti. Kun ensimmäistä kertaa pääsin kurkistamaan Henrin vaatekaappiin, tuntui kuin olisin aarrearkkua kaivellut. Hänellä on tajuttoman siistejä juttuja, kuten kreisejä paitoja, joissa joulupukki surffaa.

Ystävämme olivat heti, että no nyt ovat hengenheimolaiset löytäneet toisensa, mutta kaverini äiti kommentoi jonkun Facebook-kuvan alle, että näytämme naamastakin samalta.

Tykkään myös Henrin tatuoinneista. Suosikkini on myskihärkä, joka levittää telalla valkoista maalia. Henrillä on vitiligo, ja tatuoinnin ’maali’ on hänen pigmenttihäiriönsä. Pigmenttiläiskät ovat joskus harmittaneet Henriä itseään, mutta minusta ne tekevät hänestä vain entistä spesiaalimman.”

”Kun mitään ei alkanut tapahtua, aloin stalkkeriksi.”

Henri: ”Kurvissa sinitukkainen tyttö käveli reteästi päin punaisia. Ajattelin, ettei se voi olla kukaan muu kuin Tessa, ja juoksin kiinni.

Olimme Tinder-mätsit, muttemme olleet tavanneet. Olin kyllä saanut Tessalta postikortin, vaikken ollut kertonut sukunimeäni saati osoitettani. Kukaan tyttö ei ollut ikinä lähestynyt minua niin.

Tessa tarjosi minulle taskustaan puoliksi syötyä falafel-rullaa ja selitti hämärää juttua ankkojen seksielämästä. Jutut liitelivät sen verran sfääreissä, että eihän niistä voinut muuta kuin tykätä.

Siitä lähtien olemme olleet tiiviisti yhdessä. Olemme niin samanhenkisiä kuin olla ja voi. Aloimme tosi nopeasti viettää aikaa myös toistemme perheiden kanssa. Kun tapasin Tessan mummon ensimmäistä kertaa, hän kommentoi, että onpa minulla iso pää; Tessalla tulee olemaan vaikeuksia synnyttää, kun saamme lapsia.

Tessan äiti esittelee aina kuvia tyttärestään luonnollisessa hiusvärissään, että kato nyt, eikö ollutkin kiva. No on on, mutta Tessan siniset hiukset herättivät Tinderissä huomioni. Ajattelin, että tuon on pakko olla rento tyyppi. Tessalla oli myös nätit, italialaiset piirteet. Mistähän sen Italian oikein keksin? Ehkä Tessan nimestä. Hän on kyllä ihan Espoosta. Piirteet ovat nätit edelleen.

Olen aina pukeutunut vaatteisiin, jotka eivät ehkä kelpaisi kenellekään muulle. Teen löytöjä alelaareista, joissa on yleensä jäljellä vain kaikkein oudoimmat kuosit ja isoimmat koot. Tessan tavattuani olen alkanut käyttää värikkäitä vaatteita. Joo, voit laittaa, että Tessa toi värit elämääni.”

 


Meri ja Pete.
Meri ja Pete.

 

Meri & Pete: joogaa ja bändipaitoja

Kuvittaja ja joogaopettaja Meri Mort, 35

Kustannuspäällikkö Pete Leppänen, 40

Yhdessä kolme ja puoli vuotta, naimisissa kolme kuukautta

Pete: ”Olen ollut aina heikkona inkkariletteihin. Kun joogatapahtumassa näin vilaukselta lettipäisen tytön, lähdin seuraamaan. Löysin Merin istumasta lootusasennossa joogastudion ständiltä.

Olin tekemässä tietokirjaa joogasta ja keksin pyytää häneltä haastattelua. Kirjastani puuttui Merin kaltainen luova joogaopettaja, mutta sinkkumiehenä sain samalla hyvän syyn hieroa tuttavuutta.

Sen jälkeen Meri kutsui minut vappubileisiinsä, mutta emäntänä hän ei ehtinyt jutella kanssani kahta sanaa enempää. Yritin sitten tehdä vaikutuksen hänen parhaaseen ystäväänsä. Myöhemmin Meri olikin kuullut häneltä, että ’se Pete oli tosi mukava’.

Meillä on paljon yhteistä. Jooga on meille enemmän kuin harrastus; elämäntapa. Kummallekin on tärkeää kehittyä koko ajan myös ihmisenä.

Merillä on näyttävä tyyli ja paljon liehuvia hameita ja haaremihousuja, kun itse pukeudun tylsästi aina mustaan. Joskus vitsailenkin ulos lähtiessämme, että Meri näyttää taas siltä kuin olisi kompastunut vaatekomeroonsa. Vaikkei ehkä uskoisi, olen kuitenkin lähes neuroottisen tarkka omasta tyylistäni. Pinssienkin täytyy olla tietyssä asennossa takinkauluksessa.

Ensimmäisille treffeille Merin kanssa puin kyllä Marimekon raitapaidan, niitä harvojani, jossa on jotain väriä – tummansinistä. Räiskyvä tyyli sopii Merille, koska hän on sellainen persoonanakin.

Meri tuntee jo hyvin tyylini ja ostaa joskus minulle vaatteita. Itse en kyllä osaa hänelle. Ok, Humppababy-alkkarit olen ostanut hänelle Eläkeläiset-yhtyeen keikalta. Silloinkin kyllä piti tarkistaa oikea koko myyjältä, joka sattui olemaan Merin tuttu.”

”Vaikkei ehkä uskoisi, olen kuitenkin lähes neuroottisen tarkka omasta tyylistäni.”

Meri: ”Muistan Peten jo vuosien takaa. Kävimme samalla joogasalilla, ja pitkänä ja tatuoituna rokkarina hän erottui joukosta.

Ennen kuin aloimme tapailla, asuimme samoilla kulmilla ja olimme moikkailututtuja. Kerran jäimme juttelemaan liikennevaloihin ja vasta kun sormiani alkoi palella, huomasin puhuneemme yli tunnin. Silloin ajattelin, että tässä voisi olla jotain.

Ennen kuin ehdin esitellä Peteä ystävilleni, yksi heistä ilmoitti nähneensä kaupungilla ihan minun oloiseni miehen. Myöhemmin vahvistui, että Pete oli ollut samassa paikassa samaan aikaan. Sittemminkin on moni sanonut meissä olevan paljon samaa. Ei kai sitä voi täysin kieltääkään.

Olen aina pitänyt ryhdikkäistä miehistä, ja Petellä on hyvä ryhti, hän osaa ottaa tilansa. Lisäksi hänellä on hieno, iso nenä, kiehtovan eläimelliset silmät ja hitosti karismaa.

Vaikka ulkonäölläkin on suhteen alussa merkitystä, tärkeintä on, että toinen resonoi sielutasolla.

Tykkään myös siitä, että Petellä on oma vahva tyyli. Parhaimmillaan Pete on aamusuihkun jälkeen pelkissä farkuissa.

Olen itse tyyliltäni sekoitus koruja rakastavaa goottia ja kukkamekkohippiä. Ensimmäisille treffeillemme pukeuduin bändipaitaan, koska ajattelin sen tekevän Peteen vaikutuksen! Suhteemme alussa käytin myös aika usein minihameita...

Huulipunan käyttöä olen vähentänyt, koska Pete valitti, että pussaillessamme hänen naamansa sotkeentuu!”

Parisuhteen tuho saattaa lähestyä hiljaa ja melkein huomaamatta – kannattaa siis olla tarkkana.

Aina ei tarvita uskottomuuskriisiä tai dramaattista käännekohtaa elämässä. Joskus parisuhde vain lipuu kohti eroa, vaikka periaatteessa mitään uutta ei ole tapahtunut.

Siinä vika juuri onkin, että ajaudutaan, eikä tajuta tehdä korjausliikettä.

Moni merkeistä on kuitenkin havaittavissa, jos vain osaa katsoa. Avioliittoneuvojat paljastivat The Huffington Postille tapoja, joilla moni nakertaa suhdettaan rikki – huomaamattaan.

Ettei näissä nyt vain olisi konkreettisesti kyse siitä kuuluisasta erilleen kasvamisesta?

1. Aliarvioitte läheisyyden tarpeen

Kosketteletteko toisianne? Harrastatteko säännöllisesti seksiä? Perustarpeet harvoin katoavat minnekään, vaikka yhdessä olisi eletty vuosikaudet.

– Seksiä ei tarvitse harrastaa joka päivä, mutta jonkinlainen lähes päivittäinen seksuaalinen tai eroottinen tunnustus on tärkeää parisuhteissa, psykologi ja pariterapeutti Debra Campbell sanoo jutussa.

”Jonkinlainen lähes päivittäinen seksuaalinen tai eroottinen tunnustus on tärkeää.”

Vaikka toinen on aivan siinä lähellä, kumppaneiden tulee muistaa myös näyttää, että toinen on tärkeä ja yhä haluttu – se tärkein tyyppi.

Seksi ja muu yhteinen tekeminen auttavat myös välttämään ”kämppissyndroomaa”, jossa pari on kyllä edelleen yhdessä ja asuu saman katon alla, mutta kummallakin on täysin oma elämänsä.

2. Ette auta toisianne kotitöissä

Tästä on tehty useita tutkimuksiakin. Kotitöiden reilu jakaminen on hyväksi niin seksielämälle kuin koko suhteellekin.

Kotitöillä ei ole niin paljon väliä suhteen alkuvaiheessa, mutta myöhemmin niiden epätasainen jakautuminen saattaa alkaa kalvaa suhdetta.

– Ei ole väliä, oletko siistimpi tai sotkuisempi osapuoli. Tärkeämpää on, että siistimpi höllentää hieman kriteereitään ja sotkuisempi siivoaa silloin tällöiun, neuvoo psykologi Ryan Howes.

Tietenkin on myös hyvä keskustella siitä, mikä on kummallekin tärkeintä ja pyrkiä kompromissiin, johon molemmat olisivat tyytyväisiä.

Lue myös: Älä nalkuta! Näin sottapyttypuoliso kannattaa taivutella muuttamaan tapojaan

3. Unohdatte ystävänne

Yhteinen aika on toki tärkeää, mutta neljän seinän sisään jumahtaminen on harvoin ideaalitilanne kenellekään.

Ei ole reilua olettaa kumppanin täyttävän kaikkia sosiaalisen elämän tarpeita, vaan välillä on hyvä viettää aikaa myös muussa seurassa. Suhteelle on jopa hyötyä siitä, että ympärillä on erilaisia ihmisiä ja ajatusmaailmoja kuin vain teidän kahden.

Ei ole reilua olettaa kumppanin täyttävän kaikkia sosiaalisen elämän tarpeita.

4. Ystävänne näyttävät huonoa mallia

Seuransa kannattaa tietenkin valita huolella. Avioliitto- ja perheterapeutti Laura Heckin mukaan kavereiden puuhien katselu saattaa vaikuttaa omaankin suhteeseen, tajusi sitä tai ei.

Huonoksi on tietenkin se, että kaverit valittavat puolisostaan ja flirttailevat muille puolison selän takana.

Asiantuntija tuntuu kuitenkin unohtavan sen, että aina elämä ja parisuhteet eivät mene kuin oppikirjassa, ja kaikesta on mahdollista oppia. Ehkä huonon suhteen seuraaminen vierestä panee pohtimaan sitä, miten itse käyttäytyy omaaa kumppaniaan kohtaan?

Kavereiden puuhien katselu saattaa vaikuttaa omaankin suhteeseen.

5. Ette keskustele suhteestanne

Päivittäinen mitä kuuluu on tietenkin aina paikallaan, mutta asiantuntijoiden mukaan aika ajoin pitäisi myös keskustella syvällisemmin.

Lue myös: Kaksi kysymystä, joiden avulla parannat parisuhdettasi

Vaikka tuntuisi tyhmältä istua yhdessä keittiön pöydän ääreen, se kannattaa. Teetä hörppiessä voi vaikka pohtia, missä olette onnistuneet pariskuntana ja mitä voisitte tehdä toistenne hyväksi.

– Ryhdyttyänne huomaatte, kuinka ette enää koe tarvetta asettua puolustuskannalle, olla vihaisia tai tunne erillisyyttä, nuoriin aikuisiin erikoistunut pariterapeutti Liz Higgins vakuuttaa The Huffington Postin jutussa.

Yhdysvaltalaisisä jakoi Facebookissa videon, joka on innostanut monia.

Ovatko aamut sinullekin hankalia? Sorrutko usein soimaamaan itseäsi? Tuttu juttu.

Yhdysvaltalainen Ron Alston ja hänen kolmevuotias tyttärensä Aliya näyttävät videolla, miten jokaisen päivän voi aloittaa arvostamalla itseään.

Videosta on tullut viraalihitti. Alstonin jakoi sen DFG Health and Wellness -hyvinvointisivullaan, ja parissa viikossa videota on katsottu Facebookissa yli 14 miljoonaa kertaa. Se on kerännyt lähes 400 000 jakoa, 230 000 tykkäystä ja 27 000 kommenttia. Useat ulkomaiset mediat, kuten Huffington Post, ovat kirjoittaneet videosta.

Valloittavalla videolla Aliya katsoo peiliin ja toistaa isänsä sanoja.

”Olen vahva. Olen fiksu. Työskentelen ahkerasti. Olen kaunis.”

– Olen vahva. Olen fiksu. Työskentelen ahkerasti. Olen kaunis. Kunnioitan muita. En ole parempi kuin kukaan muu. Kukaan ei ole parempi kuin minä. Olen uskomaton. Olen mahtava, hän sanoo.

Katso koko video:

”Myönteisillä julistuksilla aloittaminen voi määrittää, miten päiväsi sujuu. Tämän oppiminen jo nuorella iällä voi olla tärkeää lapsen itsekunnioituksen ja itseluottamuksen kannalta”, Alston kirjoittaa videon yhteydessä.

Lue myös: Ei ole liian myöhäistä! Itsetuntoa voi aina parantaa

Video on kirjoittanut roppakaupalla ihastuneita kommentteja.

”Luulen, että tämä on lempijuttuni internetissä”, kirjoittaa eräs kommentoija.

”Miten mahtava isä. Tyttärestä voi hyvin tulla presidentti jonain päivänä”, veikkaa toinen.

Miten sinä kannustat itseäsi aamuisin tai muulloin? Auttaako kiva lausahdus vai pieni teko? Kerro kommenttikentässä tai Twitterissä tai Instagramissa hashtagilla #menaiset!

Perfektionisti asettaa tavoitteensa koko ajan korkeammalle. Miksi se ei tuo onnea?

Täydellisyyden tavoitteleminen jakaa mielipiteitä. Osa pitää sitä täysin huonona ominaisuutena, josta pitää vaieta esimerkiksi työhaastattelussa. Toiset taas tuovat julki sitä puolta itsessään, jopa kehuvat. Mikä onkaan oikeasti järkevää?

Tutkijan mukaan tietyissä rajoissa perfektionismista on hyötyäkin.

– Perfektionismi voi olla terveellinen persoonallisuuden piirre, sanoo professori Patricia DiBartolo Time-lehdessä.

DiBartolo tutkii perfektionismia Smith Collegessa Massachusettsissa. Hän on tarkkaillut ja nähnyt, kuinka perfektionistit ovat ahkeria, motivoituneita ja erittäin suunnitelmallisia ihmisiä. Samaan aikaan he vaativat itseltään täydellistä virheettömyyttä ja asettavat rimansa yhä korkeammalle. Tämä johtaa moniin ongelmiin, kuten asioiden viivyttelyyn ja etääntymiseen ihmissuhteista.

Time-lehti on listannut viisi ikävää asiaa, joihin perfektionistit ajautuvat ikään kuin vahingossa – vaikka heillä on mielessään jotain ihan muuta. Nämä asiat vaikeuttavat täydellisyyden tavoittelemista entisestään.

1. Äärimmäinen viivyttely

Täydellisyyden tavoitteleminen voi tehdä ihmisestä yllättäen jopa ärsyttävän viivyttelijän. Kun hommat eivät suju heidän haluamallaan tavallaan, pelaavat he mielellään aikaa vastaan.

– He ovat niin huolissaan lopputuloksesta, että melkein halvaantuvat, kuvailee DiBartolo.

Perfektionisti saattaa ahkeroida projektinsa kanssa jopa yli deadlinen, koska hän ei pysty saavuttamaan itselleen asettamiaan tavoitteita ja pyrkii koko ajan yhä parempaan. Tästä syntyy helposti raivostuttava oravanpyörä, josta saavutuksiinsa tyytymätön perfektionisti ei pääse pois.

2. Epävarmuuden piilottelu

Me kaikki teemme virheitä, mutta perfektionistit eivät omistaan kerro.

– Perfektionistit pitävät virheensä omana tietonaan, sanoo DiBartolo.

Perfektionisteilla on suuri tarve voittaa muut, ja epäonnistuminen tarkoittaa heistä luuserin mainetta. He eivät mielellään kerro eivätkä varsinkaan näytä epävarmuuttaan.

He ovat DiBartolon mukaan taitavia välttelemään uusia oppimiskokemuksia. Tutkija suositteleekin perfektionistille uutta harrastusta, jossa tämä ei ole luonnostaan hyvä. Tällainen toiminta voi auttaa ymmärtämään, että aina ei tarvitse tavoitella täydellisyyttä eikä siitä seuraa kasvojen menettämistä.

Lue myös! Tästä syystä kannattaa joskus tyytyä ”ihan hyvään”

3. Uusien asioiden pelko

Vaikka muut ihailisivat perfektionistin suorituksia, hänelle itselleen ne eivät yleensä merkkaa mitään.

Hän on varautunut epäonnistumisiin eikä siksi halua kokeilla uusia asioita. Trendijumppaan meneminen tai suosikkiruuan kokkikurssille osallistuminen voivat olla rankkoja paikkoja, joista täydellisyyden tavoittelija helposti kieltäytyy – vaikka haluaisikin osallistua. Pelot ja liian suuret tavoitteet estävät elämästä täysillä ja nautiskellen.

4. Sosiaalisten kuvioiden välttely

Sosiaalisten tilanteiden hallitseminen on perfektionistille tärkeää. Jopa niin tärkeää, että uusien ihmisten tapaaminen tai presentaation pitäminen töissä ei aiheuta mukavaa jännitystä – vain pelkoa. Täydellisyyden tavoittelija ei ehdi nauttia pienestä jännityksestä tai rentouttavasta tapaamisesta, koska uudet ihmiset ja tilanteet saavat hänet jähmettymään kauhusta.

DiBartolon mukaan perfektionistit välttelevät huomion keskipisteenä olemista yksinkertaisesti siksi, koska he pelkäävät tekevänsä jotain kamalaa. Ääritilanteissa jotkut perfektionistit välttelevät uusien ihmisten tapaamista kokonaan.

5. Parisuhteesta etääntyminen

Jatkuva pelko epäonnistumisesta voi tuhota myös monta ihmissuhdetta. Ystävillä, työkavereilla ja kotijoukoilla on paljon kestämistä.

– Perfektionisti haluaa kaiken menevän omien kriteeriensä mukaan, sanoo elämäntapavalmentaja Diane Gagnon.

Lue lisää Gagnonin ajatuksista: Näistä merkeistä tiedät, että perfektionismi on mennyt liian pitkälle

Työpaikalla perfektionisti haluaa pidellä jokaisen projektin lankoja omissa käsissään. Samaa hän tekee parisuhteessaankin.

”Perfektionisteilla on tarve olla aina oikeassa.”

–  Perfektionisteilla on tarve olla aina oikeassa. Se ei jätä tilaa puolisolle, joka tarkastelee asioita eri näkökulmista, psykologi Thomas S. Greenspon kertoo Time-lehdessä.

Moni perfektionisti saattaakin helposti etääntyä puolisostaan, koska hän pelkää epäonnistumistaan ja jättää mieluummin asioita tekemättä.

Suosittelemme! Tämä yksi pelko voi tuhota parisuhteesi

Kerro kokemuksesi

Millaisia kokemuksia sinulla on perfektionismista? Millaisia haittoja se on tuonut elämääsi?

Kerro kokemuksesi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Suleima

Huomasin aikoinaan, että minun ei sovi keskustella vieraidemme kanssa tekniikasta ( olin elektroniikka-alalla suunnittelijana, puoliso puhelinalalla, sama koulutustaso), eikä musiikista ( mies lauloi kuorossa, minä olen hanuristi). Ilmeisesti hän koki, että astun hänen varpailleen jotenkin. Koko ajan oli jonkinlainen kilpailuasetelma suhteessa. Minä kannustin ja kehuin häntä, mutta itse en ole koskaan saanut sitä hänen puoleltaan. Kerran varoitin häntä mollaamasta minua, hän jäisi kyllä toiseksi, jos minä, sanavalmiimpana lähtisin siihen mukaan. Sanoin myös, ettei se ole itseltä pois, jos kannustaa kumppaniaan, tai kehuu jotain muuta ihmistä. Miksi se toiselle tunnustuksen antaminen on niin vaikeaa? Miksi joku on niin herkkähipiäinen, ettei häntä voi neuvoa missään asiassa?