Kuva Jasmin Sander/Plainpicture/Bulls Press

Sanotko suorat sanat reiluuden nimissä vai näpäyttääksesi?

Ei millään pahalla, mutta...

Jatka lausetta! ­Perään kuuluu ­sanoa jotain, mikä varmasti loukkaa:
... tuo tissien kohdalta lähtevä rypytys ei oo sulle ehkä paras mahdollinen puseromalli.

Teini-ikäiset käyttävät paljon Ei ­millään pahalla -aloitusta, koska he ovat teinejä. Aikuinen ymmärtää jättää EMP:n pois. Mutta entäs se sen jälkeen tuleva pointti, kannattaako sitäkään ­sanoa?

Suomalaisilla on tapana ajatella, että suora ja reilu tyyppi on hyvä tyyppi. Sellainen räikkös-kimi, joka ei puhu paljon mutta rehellistä asiaa – sellaisia me olemme!

Avoimuus tekee asiat yksinkertaisiksi. Eipä tarvitse jäädä miettimään, mitä ­kukin on oikeasti mieltä. Toisaalta, ­kyseessä on taitolaji. Suoruuden ihanne on synnyttänyt sellaisenkin ihmistyypin, joka on valjastanut jalon kansallispiirteen oman törppöytensä palvelukseen. Tiedättehän: ”Mä olen sellainen, että mä tykkään, että sanotaan suoraan!” Niin, tykkäät olla tahallasi ilkeä.

Miten olla suora, mutta ei ikävä?

Rakas, maiskutat ikävästi

Mieheni pitää tosi kovaa ääntä syödessään. Tekisi mieli sanoa, että ärsyttää se maiskutus. Voiko huomauttaa?

Nyt tarkkana. Parisuhteen pitäisi periaatteessa olla avoimuuden lämminhenkinen linnake. Läheisimmän ihmisen kanssa puhutaan asioista suoraan, rakkauden nimissä. Toisaalta:

– Rehellisyys on paras tapa olla ­ilkeä ja inhottava. Jokaisessa ihmisessä on jotain, mistä voi rehellisesti sanoa ­jotain tosi loukkaavaa, pariterapeutti Keijo Markova ­sanoo.

Markovan mukaan täysi suoruus toimii parisuhteissa silloin, kun molemmat ovat samalla viivalla, kuin kaksi yhtä hyvää miekkailijaa. Mutta jos toinen on olympiatason miekkamies ja toinen aloittelija, ottelusta ei tule miekkailua vaan alistamista.

Maiskutusongelman edessä kannattaa pitää mielessä pari juttua. Jos puoliso maiskutuksellaan on vaarassa nolata itsensä julkisella paikalla, siitä pitää ­sanoa. Totuus voi loukata aluksi, mutta ei se mitään. Jos taas maiskutus, tee­lusikan kilauttelu, alahuulen asento tai jokin muu ärsyttää suhteettomasti kotioloissakin, täytyy pysähtyä tutkimaan itseään. Onhan lähtökohta se, että ­arvostan ja kunnioitan puolisoani ja ­haluan, että hän voi hyvin? Vai onko ­ongelma sittenkin minussa, jos toisen hengittäminenkin ottaa päähän?

– Oikeassa elämässä tulee sanottua suoraan ihan vain siksi, että ärsyttää. Toisen muuttaminen on kuitenkin vaikea laji, eikä siihen riitä pelkkä suoraan sanominen. Voin kyllä pyytää kumppanilta asioita, mutta se pitää tehdä niin, etten hyökkää. Kerron omat tunteeni, esitän muutosehdotuksen ja hyväksyn sen, että hän ei välttämättä toteuta toivetta, pariterapeutti neuvoo.

Sanooko ystävä suoraan?

Työkaverini on kova puhumaan ja suunnittelemaan. Toteutuspuoli kuitenkin ­ontuu – hän haluaisi tehdä täydellistä jälkeä ja panostaa suunnitteluun. Usein käy niin, että muut joutuvat tekemään hänen hommansa, koska hän ei ehdi toteuttaa suunnitelmiaan. Kun hän saa valmista aikaan, tulee hyvää jälkeä, mutta kroonisesti myöhässä.
Nyt joudun terapoimaan häntä, koska esimies huomautti hänelle aikaansaamattomuudesta. Kaveri kokee, että hän kärsii vääryyttä. Olen salaa ­pomon puolella, mutta toisaalta tykkään ystävästäni ja haluan olla hänelle lojaali. Hänen työnsä eivät yleensä kaadu minulle, joten haukun hänen kanssaan hänen pomoaan. Olenko huono vai hyvä ystävä? Olisiko reilumpaa sanoa suoraan, että pomolla on pointtinsa?

– Tämä on hirveän hankala tilanne, psykologi Tuija Matikka toteaa.

– Jos ystäväsi aiheuttaa jatkuvasti harmia työkavereilleen ja vain sivelet balsamia seurausten tuomille haavoille, niin onhan se periaatteessa vähän sama kuin tukisi jonkun juopottelua.

Mutta periaatteet sikseen. Käytännössä kannattaa taas tarkistaa omat motiivinsa: haluanko näpäyttää kaveria vai olisiko hänen itsensä kannalta parasta, että joku sanoisi asiasta? Jos päätän sanoa rehellisesti, ystävän kanssa pitäisi onnistua pysymään suututtamis­kynnyksen alapuolella. Riippuu ihmisestä, kuinka herkästi hän vetää herneen nenään. Lisäksi, ystävyys ei välttämättä ole sellainen suhde, jossa kerrotaan ­totuuksia.

– Ystävyys on yllättävän kepeä suhde. Ei ystävyyteen kuulu suhteen analysointi, siinä vain viihdytään yhdessä. Työ­toveruudessa ja avioliitossa voi olla enemmän ristiriitoja, koska niiden pääpointti on muualla: töissä töiden sujuminen, avioliitossa taas on sitouduttu kumppanuuteen. Mutta jos ystävyyden eteen pitää alkaa tehdä töitä, se alkaa mennä pilalle, Matikka pohtii.

Tässä tapauksessa työtoveri sanoisi suoraan, ystävä ehkä ei.

No. Onko ystävän teko kertoa suoraan ja rehellisesti, jos tietää, että parhaan ystävän mies käy vieraissa?

– Sekin riippuu monesta asiasta. ­Ehkä sellaiseen tilanteeseen voisi varautua ennalta. Kysyä jonkin julkkisten ­uskottomuusjuorun yhteydessä, että ­haluaisitko, että sinulle kerrottaisiin, jos puolisosi kävisi vieraissa. Sitten asian voi panna korvan taakse ja toimia niin kuin ystävä haluaa.

Pitääkö töissä olla kiltti?

Miten minä nyt sanon Annelille, että hän on saanut hirveästi huonoa asiakas­palautetta? Hän loukkaantuu varmasti. Mutta hän suoriutuu huonosti. Kannattaako minun sanoa hänelle suoraan ­totuus vai ei?

Jos johtamiskonsulteilta kysytään, kannattaa. Moni heistä on sitä mieltä, ­että suomalaisilla työpaikoilla hyssytellään ja pehmoillaan liikaa. Töissä on tarkoitus tehdä tulosta eikä harjoittaa diplomatiaa. Esimies- ja alaistaitoja kouluttava professori Soili Keskinen on samoilla linjoilla.

– Kyllä töissä pitää puhua rehellisesti! Sen on oltava tavoite. Mutta kun esimerkissä puhutaan totuuden suoraan sanomisesta, niin siihen pitää aluksi pysähtyä: Mikä on kenenkin totuus? Esimies näkee asiat eri vinkkelistä kuin alainen, joten ensin on selvitettävä, miten asia meni, hän neuvoo.

Keskisen mukaan työelämässä loukkaannutaan päivittäin. Se kuuluu ihmisten väliseen kanssakäymiseen, mitä sitä suotta pelkäämään. Jos töissä ei puhu asioista siksi, että varoo loukkaamista, bisnes alkaa kärsiä. Mutta palautetta ­pitää osata antaa oikein. Näin:

– Ensinnäkin, ajoitus on tärkeä. Vuoden vanhoista asioista ei saa enää sanoa. Niissä on totuus jo hämärtynyt, ja sellainen on epäreilua vanhojen kaivelua, Keskinen aloittaa.

Toiseksi, herkistä asioista pitää ­puhua kahden kesken ja niin, että saama­puolella olevakin pääsee valmistautumaan.

– Ja sitten täytyy antaa heti faktojen jälkeen puheenvuoro työntekijälle. Mikä hänen näkemyksensä tilanteesta on? Faktoistakin voi aluksi pahoittaa mielensä, mutta se menee ohi, ja päästään siirtymään luontevasti ratkaisuihin: missä vika, minkä pitäisi muuttua?

Keskisen mielestä reiluus ja suoruus ovat hyvä ohjenuora, kunhan pysytään työsuorituksessa eikä mennä henkilökohtaisuuksiin. Pitää myös muistaa, ­että ihmisellä on töissä vahva tarve kuulluksi ja arvostetuksi. Hän haluaa tuntea olevansa tärkeä osa ryhmää.

– Kaikki sellaiset tilanteet, joissa näitä perustarpeita loukataan, tuntuvat pahalta ihan aiheesta.

Lue myös:

Puhu hiljaa rakkaudesta – käytä näitä sanoja

Parisuhteen tuho saattaa lähestyä hiljaa ja melkein huomaamatta – kannattaa siis olla tarkkana.

Aina ei tarvita uskottomuuskriisiä tai dramaattista käännekohtaa elämässä. Joskus parisuhde vain lipuu kohti eroa, vaikka periaatteessa mitään uutta ei ole tapahtunut.

Siinä vika juuri onkin, että ajaudutaan, eikä tajuta tehdä korjausliikettä.

Moni merkeistä on kuitenkin havaittavissa, jos vain osaa katsoa. Avioliittoneuvojat paljastivat The Huffington Postille tapoja, joilla moni nakertaa suhdettaan rikki – huomaamattaan.

Ettei näissä nyt vain olisi konkreettisesti kyse siitä kuuluisasta erilleen kasvamisesta?

1. Aliarvioitte läheisyyden tarpeen

Kosketteletteko toisianne? Harrastatteko säännöllisesti seksiä? Perustarpeet harvoin katoavat minnekään, vaikka yhdessä olisi eletty vuosikaudet.

– Seksiä ei tarvitse harrastaa joka päivä, mutta jonkinlainen lähes päivittäinen seksuaalinen tai eroottinen tunnustus on tärkeää parisuhteissa, psykologi ja pariterapeutti Debra Campbell sanoo jutussa.

”Jonkinlainen lähes päivittäinen seksuaalinen tai eroottinen tunnustus on tärkeää.”

Vaikka toinen on aivan siinä lähellä, kumppaneiden tulee muistaa myös näyttää, että toinen on tärkeä ja yhä haluttu – se tärkein tyyppi.

Seksi ja muu yhteinen tekeminen auttavat myös välttämään ”kämppissyndroomaa”, jossa pari on kyllä edelleen yhdessä ja asuu saman katon alla, mutta kummallakin on täysin oma elämänsä.

2. Ette auta toisianne kotitöissä

Tästä on tehty useita tutkimuksiakin. Kotitöiden reilu jakaminen on hyväksi niin seksielämälle kuin koko suhteellekin.

Kotitöillä ei ole niin paljon väliä suhteen alkuvaiheessa, mutta myöhemmin niiden epätasainen jakautuminen saattaa alkaa kalvaa suhdetta.

– Ei ole väliä, oletko siistimpi tai sotkuisempi osapuoli. Tärkeämpää on, että siistimpi höllentää hieman kriteereitään ja sotkuisempi siivoaa silloin tällöiun, neuvoo psykologi Ryan Howes.

Tietenkin on myös hyvä keskustella siitä, mikä on kummallekin tärkeintä ja pyrkiä kompromissiin, johon molemmat olisivat tyytyväisiä.

Lue myös: Älä nalkuta! Näin sottapyttypuoliso kannattaa taivutella muuttamaan tapojaan

3. Unohdatte ystävänne

Yhteinen aika on toki tärkeää, mutta neljän seinän sisään jumahtaminen on harvoin ideaalitilanne kenellekään.

Ei ole reilua olettaa kumppanin täyttävän kaikkia sosiaalisen elämän tarpeita, vaan välillä on hyvä viettää aikaa myös muussa seurassa. Suhteelle on jopa hyötyä siitä, että ympärillä on erilaisia ihmisiä ja ajatusmaailmoja kuin vain teidän kahden.

Ei ole reilua olettaa kumppanin täyttävän kaikkia sosiaalisen elämän tarpeita.

4. Ystävänne näyttävät huonoa mallia

Seuransa kannattaa tietenkin valita huolella. Avioliitto- ja perheterapeutti Laura Heckin mukaan kavereiden puuhien katselu saattaa vaikuttaa omaankin suhteeseen, tajusi sitä tai ei.

Huonoksi on tietenkin se, että kaverit valittavat puolisostaan ja flirttailevat muille puolison selän takana.

Asiantuntija tuntuu kuitenkin unohtavan sen, että aina elämä ja parisuhteet eivät mene kuin oppikirjassa, ja kaikesta on mahdollista oppia. Ehkä huonon suhteen seuraaminen vierestä panee pohtimaan sitä, miten itse käyttäytyy omaaa kumppaniaan kohtaan?

Kavereiden puuhien katselu saattaa vaikuttaa omaankin suhteeseen.

5. Ette keskustele suhteestanne

Päivittäinen mitä kuuluu on tietenkin aina paikallaan, mutta asiantuntijoiden mukaan aika ajoin pitäisi myös keskustella syvällisemmin.

Lue myös: Kaksi kysymystä, joiden avulla parannat parisuhdettasi

Vaikka tuntuisi tyhmältä istua yhdessä keittiön pöydän ääreen, se kannattaa. Teetä hörppiessä voi vaikka pohtia, missä olette onnistuneet pariskuntana ja mitä voisitte tehdä toistenne hyväksi.

– Ryhdyttyänne huomaatte, kuinka ette enää koe tarvetta asettua puolustuskannalle, olla vihaisia tai tunne erillisyyttä, nuoriin aikuisiin erikoistunut pariterapeutti Liz Higgins vakuuttaa The Huffington Postin jutussa.

Yhdysvaltalaisisä jakoi Facebookissa videon, joka on innostanut monia.

Ovatko aamut sinullekin hankalia? Sorrutko usein soimaamaan itseäsi? Tuttu juttu.

Yhdysvaltalainen Ron Alston ja hänen kolmevuotias tyttärensä Aliya näyttävät videolla, miten jokaisen päivän voi aloittaa arvostamalla itseään.

Videosta on tullut viraalihitti. Alstonin jakoi sen DFG Health and Wellness -hyvinvointisivullaan, ja parissa viikossa videota on katsottu Facebookissa yli 14 miljoonaa kertaa. Se on kerännyt lähes 400 000 jakoa, 230 000 tykkäystä ja 27 000 kommenttia. Useat ulkomaiset mediat, kuten Huffington Post, ovat kirjoittaneet videosta.

Valloittavalla videolla Aliya katsoo peiliin ja toistaa isänsä sanoja.

”Olen vahva. Olen fiksu. Työskentelen ahkerasti. Olen kaunis.”

– Olen vahva. Olen fiksu. Työskentelen ahkerasti. Olen kaunis. Kunnioitan muita. En ole parempi kuin kukaan muu. Kukaan ei ole parempi kuin minä. Olen uskomaton. Olen mahtava, hän sanoo.

Katso koko video:

”Myönteisillä julistuksilla aloittaminen voi määrittää, miten päiväsi sujuu. Tämän oppiminen jo nuorella iällä voi olla tärkeää lapsen itsekunnioituksen ja itseluottamuksen kannalta”, Alston kirjoittaa videon yhteydessä.

Lue myös: Ei ole liian myöhäistä! Itsetuntoa voi aina parantaa

Video on kirjoittanut roppakaupalla ihastuneita kommentteja.

”Luulen, että tämä on lempijuttuni internetissä”, kirjoittaa eräs kommentoija.

”Miten mahtava isä. Tyttärestä voi hyvin tulla presidentti jonain päivänä”, veikkaa toinen.

Miten sinä kannustat itseäsi aamuisin tai muulloin? Auttaako kiva lausahdus vai pieni teko? Kerro kommenttikentässä tai Twitterissä tai Instagramissa hashtagilla #menaiset!

Perfektionisti asettaa tavoitteensa koko ajan korkeammalle. Miksi se ei tuo onnea?

Täydellisyyden tavoitteleminen jakaa mielipiteitä. Osa pitää sitä täysin huonona ominaisuutena, josta pitää vaieta esimerkiksi työhaastattelussa. Toiset taas tuovat julki sitä puolta itsessään, jopa kehuvat. Mikä onkaan oikeasti järkevää?

Tutkijan mukaan tietyissä rajoissa perfektionismista on hyötyäkin.

– Perfektionismi voi olla terveellinen persoonallisuuden piirre, sanoo professori Patricia DiBartolo Time-lehdessä.

DiBartolo tutkii perfektionismia Smith Collegessa Massachusettsissa. Hän on tarkkaillut ja nähnyt, kuinka perfektionistit ovat ahkeria, motivoituneita ja erittäin suunnitelmallisia ihmisiä. Samaan aikaan he vaativat itseltään täydellistä virheettömyyttä ja asettavat rimansa yhä korkeammalle. Tämä johtaa moniin ongelmiin, kuten asioiden viivyttelyyn ja etääntymiseen ihmissuhteista.

Time-lehti on listannut viisi ikävää asiaa, joihin perfektionistit ajautuvat ikään kuin vahingossa – vaikka heillä on mielessään jotain ihan muuta. Nämä asiat vaikeuttavat täydellisyyden tavoittelemista entisestään.

1. Äärimmäinen viivyttely

Täydellisyyden tavoitteleminen voi tehdä ihmisestä yllättäen jopa ärsyttävän viivyttelijän. Kun hommat eivät suju heidän haluamallaan tavallaan, pelaavat he mielellään aikaa vastaan.

– He ovat niin huolissaan lopputuloksesta, että melkein halvaantuvat, kuvailee DiBartolo.

Perfektionisti saattaa ahkeroida projektinsa kanssa jopa yli deadlinen, koska hän ei pysty saavuttamaan itselleen asettamiaan tavoitteita ja pyrkii koko ajan yhä parempaan. Tästä syntyy helposti raivostuttava oravanpyörä, josta saavutuksiinsa tyytymätön perfektionisti ei pääse pois.

2. Epävarmuuden piilottelu

Me kaikki teemme virheitä, mutta perfektionistit eivät omistaan kerro.

– Perfektionistit pitävät virheensä omana tietonaan, sanoo DiBartolo.

Perfektionisteilla on suuri tarve voittaa muut, ja epäonnistuminen tarkoittaa heistä luuserin mainetta. He eivät mielellään kerro eivätkä varsinkaan näytä epävarmuuttaan.

He ovat DiBartolon mukaan taitavia välttelemään uusia oppimiskokemuksia. Tutkija suositteleekin perfektionistille uutta harrastusta, jossa tämä ei ole luonnostaan hyvä. Tällainen toiminta voi auttaa ymmärtämään, että aina ei tarvitse tavoitella täydellisyyttä eikä siitä seuraa kasvojen menettämistä.

Lue myös! Tästä syystä kannattaa joskus tyytyä ”ihan hyvään”

3. Uusien asioiden pelko

Vaikka muut ihailisivat perfektionistin suorituksia, hänelle itselleen ne eivät yleensä merkkaa mitään.

Hän on varautunut epäonnistumisiin eikä siksi halua kokeilla uusia asioita. Trendijumppaan meneminen tai suosikkiruuan kokkikurssille osallistuminen voivat olla rankkoja paikkoja, joista täydellisyyden tavoittelija helposti kieltäytyy – vaikka haluaisikin osallistua. Pelot ja liian suuret tavoitteet estävät elämästä täysillä ja nautiskellen.

4. Sosiaalisten kuvioiden välttely

Sosiaalisten tilanteiden hallitseminen on perfektionistille tärkeää. Jopa niin tärkeää, että uusien ihmisten tapaaminen tai presentaation pitäminen töissä ei aiheuta mukavaa jännitystä – vain pelkoa. Täydellisyyden tavoittelija ei ehdi nauttia pienestä jännityksestä tai rentouttavasta tapaamisesta, koska uudet ihmiset ja tilanteet saavat hänet jähmettymään kauhusta.

DiBartolon mukaan perfektionistit välttelevät huomion keskipisteenä olemista yksinkertaisesti siksi, koska he pelkäävät tekevänsä jotain kamalaa. Ääritilanteissa jotkut perfektionistit välttelevät uusien ihmisten tapaamista kokonaan.

5. Parisuhteesta etääntyminen

Jatkuva pelko epäonnistumisesta voi tuhota myös monta ihmissuhdetta. Ystävillä, työkavereilla ja kotijoukoilla on paljon kestämistä.

– Perfektionisti haluaa kaiken menevän omien kriteeriensä mukaan, sanoo elämäntapavalmentaja Diane Gagnon.

Lue lisää Gagnonin ajatuksista: Näistä merkeistä tiedät, että perfektionismi on mennyt liian pitkälle

Työpaikalla perfektionisti haluaa pidellä jokaisen projektin lankoja omissa käsissään. Samaa hän tekee parisuhteessaankin.

”Perfektionisteilla on tarve olla aina oikeassa.”

–  Perfektionisteilla on tarve olla aina oikeassa. Se ei jätä tilaa puolisolle, joka tarkastelee asioita eri näkökulmista, psykologi Thomas S. Greenspon kertoo Time-lehdessä.

Moni perfektionisti saattaakin helposti etääntyä puolisostaan, koska hän pelkää epäonnistumistaan ja jättää mieluummin asioita tekemättä.

Suosittelemme! Tämä yksi pelko voi tuhota parisuhteesi

Kerro kokemuksesi

Millaisia kokemuksia sinulla on perfektionismista? Millaisia haittoja se on tuonut elämääsi?

Kerro kokemuksesi ja keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Suleima

Huomasin aikoinaan, että minun ei sovi keskustella vieraidemme kanssa tekniikasta ( olin elektroniikka-alalla suunnittelijana, puoliso puhelinalalla, sama koulutustaso), eikä musiikista ( mies lauloi kuorossa, minä olen hanuristi). Ilmeisesti hän koki, että astun hänen varpailleen jotenkin. Koko ajan oli jonkinlainen kilpailuasetelma suhteessa. Minä kannustin ja kehuin häntä, mutta itse en ole koskaan saanut sitä hänen puoleltaan. Kerran varoitin häntä mollaamasta minua, hän jäisi kyllä toiseksi, jos minä, sanavalmiimpana lähtisin siihen mukaan. Sanoin myös, ettei se ole itseltä pois, jos kannustaa kumppaniaan, tai kehuu jotain muuta ihmistä. Miksi se toiselle tunnustuksen antaminen on niin vaikeaa? Miksi joku on niin herkkähipiäinen, ettei häntä voi neuvoa missään asiassa?

Ruokakaupan kärryillä voi tehdä kaikenlaista kiusaa.

Siistit kärryrivit, hiljaiset käytävät ja täydellinen jonotuskulttuuri. Jos koskaan on vieraillut Japanissa, tietää hyvin, mitä on sujuva kaupassa asiointi.

Suomessa sen sijaan ruokakauppojen jonot aaltoilevat kuin mustekalanlonkerot ja orpokärryjä on jätetty sinne tänne. Viime päivinä otsikoihin on noussut jopa kassaraivo, joka sai alkunsa liukuhihnan kapulasta. Kenen se kuuluu laittaa paikalleen?

Kauppaärsytyksen voi omalta osaltaan maksimoida menemällä kauppaan kiireessä, väsyneenä työpäivän jälkeen ja parhaimmillaan vielä nälkäisenä ja ilman kauppalistaa. Uskaliaimmat ottavat mukaan joukon lapsia tai muita edesvastuuttomassa tilassa olevia, joiden perään joutuu katsomaan samalla, kun koettaa löytää hyllystä juuri sitä oikeaa ketsuppimerkkiä.

Silloin saa törmätä esimerkiksi näihin ärsyttäviin tyyppeihin:

1. Kärrykaaharit

”Vihaan aidosti kauppareissuja, eikä mikään ärsytä enempää kaupassa kuin se, että ostoskärryillä ajetaan päin toisia asiakkaita. Jos motoriikka ja havainnointikyvyt eivät riitä sen kärryn käsittelyyn, kannattaa ottaa vaikka perässä vedettävä kori.
Ja ’oho’ ei muuten ole sama kuin anteeksi. Aina ei välttämättä kuule edes sitä ohoa.” Miia, 24

2. Villit juoksentelijat

”Miksi lapsia ei ohjeisteta eikä heille opeteta ruokakauppakäyttäytymistä? Usein lasten annetaan käyttää koko kauppaa leikkipaikkanaan ja juosta villinä pitkin käytäviä, eikä se ole heidän vikansa – vaan vanhempien, jotka eivät puutu asioihin. Mihin tämä maailma vielä meneekään, kun uusi sukupolvi alkaa omatoimisesti asioida ruokakaupassa eikä kukaan ole heitä komentanut?” Valma, 33

”Mihin tämä maailma vielä meneekään, kun uusi sukupolvi alkaa omatoimisesti asioida ruokakaupassa?”

3. Niskaan hengittäjät

”Pahimpia ovat ne kassajonon tyypit, jotka seisovat jonossa takanasi koko ajan aivan kosketusetäisyydellä. Hengityksen tuntee niskassa. Vähän yksityisyyttä, kiitos.” Anita, 42

4. Tahmatassut

”Pahassa flunssassa kauppaan tulevat aikuiset ja varsinkin lapset, jota ei valvota, ärsyttävät. Räkäiset tahmatassut koskettelevat värikkäitä hedelmiä ja muita herkkuja. Kerran olisin halunnut ostaa just sen suklaalevyn, johon pieni asiakas kävi pyyhkäisemässä eritteensä kädestään. Olipa hyvä syy jättää karkit kauppaan.” Taru, 39

5. Vaa’an unohtajat

”Miksi ihmiset eivät punnitse hedelmiään? Silloin ottaa kovasti päähän, kun myyjä joutuu juoksemaan toiselle puolelle hypermarkettia tekemään punnituksen ja kassajono pysähtyy täysin. Vaikka merkinnät ovat joskus epäselvät sen suhteen, mitkä vihannekset myydään kappaleittain ja mitkä pitää punnita, voisi niistä kysellä etukäteen hedelmä- ja vihannesosastolla.” Pirkko, 51

6. Pussijemmarit

”Jotkut asiakkaat kuvittelevat säästävänsä muovipusseissa ja sitten he ottavat kassan luota niitä pieniä pusseja, jotka on tarkoitettu pakasteille. Ärsyttävimmät ottavat pusseja joskus montakin kappaletta, jolloin niitä oikeasti tarvitsevat jäävät ilman ja kaupalle tulee turhia kuluja. Kuljettakaa mukana omia kasseja tai ostakaa reilusti muovipussi!” Sanna, 27

7. Viime hetken toimijat

”Eniten ärsyttää se, kun ensin ihmiset lappaavat kaikki ostoksensa hihnalle ja sen jälkeen he lähtevät hakemaan unohtuneita tavaroita. Jono seisoo ja muiden asiakkaiden pinna palaa, puhumattakaan kassan työntekijästä.” Sirpa, 31

”Ensin ihmiset lappaavat kaikki ostoksensa hihnalle ja sen jälkeen he lähtevät hakemaan unohtuneita tavaroita.”

8. Laiskurit

”Kukaan ei piittaa kauppojen ostoskärryistä. Ihmiset eivät selvästikään jaksa kävellä 50 metriä ja viedä niitä takaisin, vaan he jättävät ostoskärryt keskelle käytävää tai parkkipaikkaa. Ja yleensä niitä orpokärryjä löytyy vääristä paikoista aina ruuhka-aikana.” Anne, 30

9. Kassakyttääjät

”Pitkissä jonoissa aina on joku kyttäämässä, josko joku suljettu kassa vapautuisikin. Sen jälkeen nämä raivostuttavat tyypit syöksyvät sinne kuin hullut. Tässä voisi kohteliaasti noudattaa sitä, että päästää pidempään jonottaneet ensin edelle.” Riina, 35

10. Luopujat

”Miksi ihmiset eivät jaksa palauttaa ruokia oikeisiin paikkoihin? Täydellistä tuhlausta on se, kun he luopuvat ja jättävät vaikkapa tuoretuotteita kassan viereen lämpimään. Eihän tunnin seissyttä kalapakettia voi enää viedä muiden ostettavaksi.” Katri, 28

11. Mussuttajat

”Karkkia, pullaa ja roiskeläppäpizzaa. Jotkut vetelevät ruokia kaupassa jo ennen kuin he pääsevät kassalle. Yksi ystäväni avaa usein jopa limsapullon kaupassa ennen kuin on maksanut sen. Hän tekee tämän tietenkin vain, koska hän tietää minun vihaavan sitä. Häpeän joka kerta silmät päästäni. Ensin maksetaan ja sitten vasta nautitaan – pitäisi tämän säännön olla kaikkien tiedossa.” Elsa, 21

12. Urakkalottoajat

”Minua pännii urakkatotoajat! Salakavalasti ne seisovat kaupan jonossa yhden tai kahden ostoksen kanssa, jolloin sitä ajattelee, että pian on onneksi oma vuoro. Mutta näillä superlottoajilla on aina sata kuponkia vetämässä ja arpoja tarkistettavana, joten jonossa saa odottaa ikuisuuden, että pelihommat on hoidettu.” Julia, 47

”Superlottoajilla on aina sata kuponkia vetämässä ja arpoja tarkistettavana.”

13. Turhasta tuhisijat

”Tiedän: saatan ostaa välillä paljon ruokaa, mutta sen ei pitäisi olla kenenkään ongelma. Osaan käyttäytyä kaupassa, mutta kaikki eivät: viimeksi kaupassa käydessäni joku setä tuhisi takanani kamalan paljon. Häntä ärsytti ilmeisesti se, kun olin laittanut täpötäyden korini siihen korikasan päällimmäiseksi, josta purin tavarat hihnalle. Kuitenkin olin häntä ennen, niin ei hän omaansa siihen olisi voinut laittaa kuitenkaan, ennen kuin sain oman korini tyhjäksi. Niskaan tuhissut mies teki selväksi, että hänen ostoksensa maksoivat seitsemän euroa. Minä ostin perheelle kolme kassillista ruokaa.” Veera, 34

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Hidas hämäläinen

Minä en ole koskaan törmännyt kaupassa kassaraivoon en kärryjen kanssa enkä kassakapulan kanssa. Minä asunkin Tampereella ja täällä kai ovat hitaat ja rauhalliset hämäläiset kaupassa ja asiointi sujuu kaikilla hyvin ja toiset huomioon ottaen. Media yrittää vaan lietsoa taas jotain järjetöntä raivoa ihmisten välille