Arkista on, mutta onko liian arkista? Kuva: Shutterstock
Arkista on, mutta onko liian arkista? Kuva: Shutterstock

Kaikki oli periaatteessa ”ihan hyvin”, mutta...

Onko ihan hyvä riittävän hyvä syy olla parisuhteessa? Entä jos päättää lähteä ihan hyvästä suhteesta ja katuu sitä myöhemmin? Tai jos ihan hyvä onkin parasta, mitä ikinä voi parisuhteesta saada? Entä miten selittää kumppanille, että ihan hyvä ei ole itselle riittävästi?

Kysyimme naisilta kokemuksia siitä, miksi ihan hyvä ei ole riittänyt – tai ei riitä – joko sinulle tai eksällesi.

Näin te kerroitte:

”Päätin, että haluan olla jollekin se paras vaihtoehto”

”Mikä on ihan hyvä? Onko sellaisessa suhteessa esimerkiksi seksiä? Ehkä suomalaisille se tarkoittaa pelkistetysti, ettei ole väkivaltaa, alkoholi- tai muita riippuvuuksia eikä vakavia mielenterveysongelmia.

Itse erosin lapsieni isästä, jonka kanssa minulla varmaan oli tuollainen ihan hyvä suhde. Erosimme, koska meistä oli tullut enemmänkin kuin sisko ja veli. Viehätysvoima oli kadonnut, eikä seksi kiinnostanut oikein kumpaakaan. Rakkaudesta ei ollut puhuttu vuosikausiin. Me myös riitelimme jatkuvasti enemmän ja enemmän.

”En halua, että lapseni saavat näin viileää parisuhteen mallia.”

Mieheni oli avoimesti sitä mieltä, että välillämme ei ollut kyse suuresta rakkaudesta – minä olin kuulemma ihan hyvä. Lopulta päätin, että haluan antaa itselleni mahdollisuuden olla jollekin se paras vaihtoehto. Tai sitten olen vaikka yksin.

En halua, että lapseni saavat näin viileää parisuhteen mallia. Ja ihan aidosti toivon, että niin minä kuin ex-miehenikin saisi joskus kokea sen suuren rakkauden. Elämä on ainutkertainen ja liian lyhyt kärsittäväksi. 

”Jos kaikki ovat onnellisempia ja paremmalla tuulella, ero oli askel oikeaan suuntaan.”

En käsitä, miksi on niin kamalan tärkeää asua kahden aikuisen taloudessa. Eron jälkeen meistä on tullut parempia ystäviä kuin aikaisemmin ja kaikilla on parempi mieli. Lapset ovat molempien luona vuoroviikoin. Lapsiviikolla saa olla lasten kanssa juuri niin kuin itse haluaa, syödä niitä ruokia mitä haluaa, ei tarvitse riidellä tiskiharjan paikasta. Kaikki on helpompaa. Lapsivapaalla viikolla saa puolestaan levähtää. Vuosien ruuhkavuosielämän jälkeen voin tehdä asioita yksin, esimerkiksi käydä kaupungilla, lukea kirjoja, katsoa tv-sarjoja ja kuntoilla.

Erosta ei ole kauan, ja välillä mietin, oliko se virhe. Mutta lopputulos on se, että kaikki ovat onnellisempia ja paremmalla tuulella nyt eron jälkeen. Oli se askel oikeaan suuntaan.” Malla, 37

 

”Olen mieluummin yksin”

”Minulle ei ole koskaan riittänyt ihan hyvä, olenkin mieluummin yksin. Saattaa olla, että minulla on ihan epärealistiset odotuksetkin toiselle, mutta en voisi olla suhteessa, jossa joutuisin koko ajan tyytymään. Minulle hyvä suhde tarkoittaa sitä, että ainakin melkein joka päivä puhutaan jostain muustakin kuin ihan arkisista asioista ja että seksiä on usein. Nämä kaksi asiaa eivät ole ainakaan toistaiseksi sopineet samaan pakettiin, joten en halua olla pettynyt arjessa.” Nainen, 40

 

”Ihan hyvä suhde oli suurta itsepetosta”

”Luulin pitkään, että ihan hyvä riittää minulle. Niin kuin laulussa lauletaan en ole onnesta soikea, mutten juuri itkekään. Seurustelimme 15 vuotta, meillä oli periaatteessa kaikki kohdallaan: hyvä ystäväpiiri, hyvä talo, molemmilla hyvät työt ja samanlainen huumorintaju. Näytettiin ulospäin hyvältä yhdessä.

”Jos jotain kadun, niin sitä, etten lähtenyt aiemmin.”

Mutta mitään muuta yhteistä ei lopulta ollutkaan. Oli täysin eri harrastukset, kiinnostuksenkohteet ja mikä pahinta: erilaiset elämäntavat. Silti ajattelin, että tämä riittää. Vaikka nukuimme eri huoneissa ja välillä protestoin aiheesta, ajattelin että nämä ovat ne kortit, mitkä on jaettu, ja näillä nyt pelataan. Mietin, että ei tällä iällä jaksa alkaa laittaa koko asetelmaa paskaksi ja että onhan minulla aina ne omat harrastukset. Ja parhaimmillaan yhteiselämä on ihan kivaa.

Suurta itsepetosta tuo silti oli. En olisi ikinä lähtenyt tuosta suhteesta, jos kohdalleni ei olisi osunut toisenlaista miestä. Hän halusi minut niin paljon, ettei luovuttanut. Ja nyt elämä hänen kanssaan on hienoa.

”Hyvää ei koskaan saa, jos aina tyytyy keskinkertaiseen.”

On sanomattakin siis selvää, etten kadu lähtöäni. Jos jotain kadun, niin sitä, etten lähtenyt aiemmin. Se olisi ollut rehellistä minulle ja myös eksälleni. Vaikka ero tuli kaikille lopulta nopeasti ja yllättäen – en siis puhunut siitä etukäteen – ei se puhuminen olisi tilannetta korjannut. Ei erilaisista ihmisistä puhumalla tee yhteensopivia. Vastakohdat ja erilaisuus voivat alkuun viehättää, mutta sitten kun kipinä alkaa hiipua, on vaikea keksiä yhteistä tekemistä. Olimme eksäni kanssa kuin yö ja päivä.

”Meillä kaikilla  on aina vapaus lähteä.”

Nykyään olen onnellinen ja olen kuullut, että eksäni on myös löytänyt uuden onnen. Kaikki meni siis on parhain päin. Lähtöni varmasti loukkasi eksääni aluksi pahasti, mutta uskon hänen nyt olevan samaa mieltä siitä, että ero oli paras vaihtoehto.

Elämä on liian lyhyt siihen, että elää ihan hyvää elämää. Hyvää ei koskaan saa, jos aina tyytyy keskinkertaiseen. Pitää vaatia parasta itselleen myös parisuhteessa. Parisuhde on aina kuitenkin kahden kauppa, joten ainahan on vaara, että nykyisestä suhteesta tulee lopulta ihan hyvä miehelleni ja aina on se mahdollisuus, että hän joskus lähtee. Muistutan itseäni päivittäin siitä, että hän ei ole itsestäänselvyys ja että hänellä – niin kuin meillä kaikilla – on aina vapaus lähteä, jos siltä tuntuu.” Oman onnensa seppä, 43

 

”Miksi tyytyä vähempään”

”Minusta on outo ajatus, että pitäisi tyytyä johonkin ihan hyvään. Olen mieluummin yksin kuin jonkun mukiinmenevän tyypin kanssa. Nyt olen suhteessa, jossa on kaikki tärkeät palikat kohdillaan, enkä ymmärrä, miksi minun pitäisi ikinä tyytyä vähempään.” Nainen, 28

 

”Arki ja kommunikointi oli raskasta”

”Tapasimme alle kolmikymppisenä, silloin oltiin yhtä "lapsellisia" molemmat, ei ollut aikuistuttu ja suhde toimi jonkin aikaa tästä syystä hyvin. Täytettyäni 30 aloin miettiä tulevaisuutta eri lailla kuin aiemmin, mutta kumppanilla mikään ei muuttunut. Hänen mielestä elämä on yhtä leikkiä eikä mitään tarvitse ottaa vakavasti. Menimme kihloihin ja puhuimme naimisiinmenosta sekä lapsista. Pian kuitenkin tajusin, ettei puoliso ole oikea. En silti lähtenyt heti enkä vielä hetkeen.

”Hänen mielestään oli ihan ok olla ilman seksiä.”

En puhunut ajatuksistani mitään, olin hiljaa. Tappelimme joka päivä, ja kommunikointi oli hyvin vähäistä. Riitoja tuli mitättömistä asioista, kuten sukista, joita mies viljeli pitkin asuntoa. Riidat kuitenkin paisuvat joka kerta ja loppuivat usein ”pistetään kämppä myyntiin"” -sanoihin. Mies luuli, että vitsailin, vaikka todellisuudessa toivoin, että näin tapahtuisi.

En loppujen lopuksi miettinyt eroa pitkään, tein päätöksen viikossa. Mies oli viikonlopun reissussa, ja kun hän palasi, ilmoitin lusikoiden menevän jakoon. Mies järkyttyi ja kysyi, mikä suhteessa on vikana. En edes osannut eritellä mitään, mutta otin esiin seksin, koska sitä meillä ei ollut enää vuoteen. En voinut edes sietää ajatusta seksistä mieheni kanssa. En kuitenkaan halunnut loukata häntä, joten jätin tämän kertomatta. Hänen mielestään oli ihan ok olla ilman seksiä, ja hän olisi halunnut jatkaa. Minä päätin yli viisi vuotta kestäneen suhteen siihen.

”Uuden puolisoni kanssa arvomaailmamme on samanlainen.”

En ole koskaan katunut eroa. Uskon, että katuisin, jos en olisi lähtenyt. Oli elämäni paras päätös lähteä. Löysin uuden puolison alle vuodessa, ja tiedän hänen olevan se oikea minulle. Emme juurikaan riitele, keskustelemme paljon ihan kaikesta. Olemme kihloissa ja suunnittelemme perheenlisäystä. Meillä kaikki palaset ovat loksahtaneet kohdalleen, ja arvomaailmamme on samanlainen (edellisen kanssa ei ollut). Niin ja seksi, sitä on ja paljon. En ole eläessäni halunnut ketään miestä niin paljon kuin haluan nykyistä puolisoani. Tämä suhde on todellakin enemmän kuin ihan hyvä.

”Elämä on lyhyt.”

En ole koskaan lähtenyt ihan hyvästä suhteesta niin, että olisin jälkeenpäin katunut. Jokaisessa suhteessa on ollut jotain hyvää, mutta aina jokin on hiertänyt ja on tullut tunne, ettei tämä voi jatkua elämän loppuun asti. Välillä tuntuu, että olen ollut tosi tyhmä, kun jäin viideksi vuodeksi suhteeseen, joka oli ok. Elämä on kuitenkin lyhyt. Mutta ilman edellistä miestäni en olisi ikinä muuttanut tälle paikkakunnalle ja tavannut nykyistäni puolisoani.” Elämä on parasta just nyt, 36

 

Ajatteletko eri tavalla kuin jutun naiset ja haluat kertoa ajatuksistasi? Voit kirjoittaa tarinasi tästä jutusta löytyvään lomakkeeseen.

Vierailija

Näistä syistä ”ihan hyvä” parisuhde ei riitä: naiset kertovat

On muuten suhteellisen sairasta rummuttaa tätä "ihan hyvä ei riitä" mentaliteettia ihan lehden artikkelissa. Ongelma nimittäin on se että sitten ei koskaan kannata olla vakavassa parisuhteessa koska JOKAINEN SUHDE kokee tuon "ihan hyvä" -vaiheen ja suurin osa muuttuu sellaisiksi vuosien kuluessa. Jos et ole siihen valmis, älä mene avioliittoon. Valitettavasti suhteet eivät voi olla ikuisesti ihastumista, rakastumista ja hekumaa. Jos kumppani tuntuu vain "ihan hyvältä" niin vika ei ole...
Lue kommentti
Ihana ihan hyvä

Näistä syistä ”ihan hyvä” parisuhde ei riitä: naiset kertovat

Ihastuin miehessäni juuri siihen, että hän on jalat maassa tyyppi, aikuinen, tasainen, luotettava, ihan ihanan "ihan hyvä". Lapsille vakaa isä ja arkea jaksava kumppani. Nyt ollaan oltu yhdessä kohta 25 vuotta ja ei kun jatkuu tämä "ihan hyvä". Uskon, ettei jollekulle riittäisi, mutta meitä onkin niin moneksi.
Lue kommentti

Aina treffit eivät mene putkeen – vaan esimerkiksi näin: ”Mies pyysi minut baariin, oli aivan kännissä paikalla ja alkoi suoraan kähmiä.”

Oletko joskus ollut todella, todella karmeilla treffeillä? Ei hätää, sitä sattuu kaikille. Kun kysyimme Me Naisten lukijoilta huonoimmista treffikokemuksista, saimme lukuisia kylmää hikeä aiheuttavia muisteloita. 

Selvisi, että treffit voivat mennä pieleen monella tavalla. Vaikka kumppani olisi ihana, treffipaikka voi latistaa deitit. Moni muistelee elokuvatreffejä epäonnistumisena, sillä leffateatterin hämyssä tutustuminen on vaikeaa. Toisaalta kauhunsekaisia tunteita herättävät myös jutusteluun perustuvat kahvilatreffit, joilla toisen kanssa ei synkkaa, eikä mitään juteltavaa ole. 

Huono paikanvalinta on kuitenkin pientä verrattuna öykkäröivään seuralaiseen. Treffitörppöjä on moneen junaan, mutta joitakin yhdistäviä piirteitä epäonnisissa treffeissä silti kyselyvastausten perusteella on. Varma epäonnistuminen syntyy esimerkiksi tällä reseptillä: runsaasti alkoholia, itsekehu pääasiallisena puheenaiheena, seksiehdotukset ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ja haluttomuus ymmärtää, mitä EI tarkoittaa.

Vertaistueksi karmeille treffeille joutuneille, järkyttävien treffien top 15:

Numero 15: Yksisanainen kahvittelija

”Huonoimmat treffit ovat olleet perus kahvit, joilla mies ei saanut suustaan muuta kuin 'ai jaa' ja 'hmm'. Ja vastasi kysymyksiin yhdellä sanalla. Eipä siinä oikein yksin saanut keskustelua aikaiseksi.” Treffailtu on jo tarpeeksi

Numero 14: Suuruudenhullu

”Liian suureelliset: käytännössä täysin tuntematon ihminen haluaa heti käyttäytyä kuin oltaisi pari, ja kaikesta (ne ruusut, samppanjat ja limusiinit) olisi pitänyt vaikuttua ja ihastella viehkosti.” Nimetön

Tyyppi puhui koko treffien ajan itsestään.”

Numero 13: Parturoitu pihistelijä

”Olen ollut treffeillä, jos treffiseuralainen oli ensin 45 minuttia myöhässä, koska oli ollut parturissa. Tätä hän ei pyydellyt edes anteeksi. Istuimme ravintolassa, jossa seuralainen ei edes kysynyt, haluanko syödä tai juoda jotain. Istuimme baarissa, juttelimme syömättä ja juomatta, kumpikaan ei tilannut mitään.” Evelyn

Numero 12: Leuhka mansplainaaja

”Rahalla leuhkiva henkilö, joka ei meinannut kestää ajatusta, että minä maksan oman osuuteni treffeistä. Sain muutenkin kuulla mansplainaamista ja esimerkkejä siitä millainen on kunnollinen nainen ja kuinka sellainen käyttäytyy. Ei jatkoon.” Pau

Numero 11: Saldokerskailija

”Ihminen kerskaili varallisuudellaan ja rahoillaan. Muuta puhuttavaa tällä komistuksella ei ollutkaan. Olisi mielellään esitellyt saldojaan eri tileillä josta mainitsi moneen kertaan. Oli maininnut lukevansa kirjoja. Yritin ottaa sen puheeksi, ja kävi ilmi, että hän oli lukenut pätkiä vain sieltä täältä! Huh huh.” Ikäneito uudelleen

Numero 10: Itserakas haukkuja

”Tyyppi puhui koko treffien ajan itsestään. Ei kysynyt mitään minusta, ja kun kerroin jotain itsestäni, hän ohitti sen kokonaan. Päätin lopulta, etten sano itsestäni mitään, vaan utelin hänestä lisää. Hän vain innostui. Haukkui myös pomonsa ja työpaikkansa ja valitti, ettei tiedä mitä elämässään tekisi. Lapsellista käytöstä, vaikka mies oli yli 30-vuotias.” Treffeillä87

Hän oli todella humalassa ja pilvessä ja vakuutti rakastavansa minua.”

Numero 9: Tunnekylmä keskeyttäjä

”Mies sanoi minulle kesken lauseeni, ettei hän tunne mitään, ja eikö olekin hyvä, että hän sanoi sen suoraan.” Nimetön

Numero 8: Rakastunut pilviveikko

”Hän oli todella humalassa ja pilvessä ja vakuutti rakastavansa minua. Ne olivat toiset (ja vikat) treffit kyseisen henkilön kanssa.” Nimetön

Numero 7: Krapulainen arvostelija

”Mies tuli paikalle krapulassa ja hikoilevana. Hän arvosteli avoimesti ulkonäköäni ja olemustani. En lähtenyt aiemmin, koska tilanne oli paikoin niin huvittava, että nauroin ääneen. Puolen tunnin kuluttua sain tarpeekseni ja lähdin.” Hattis

Numero 6: Ruinaaja

”Mies vain katseli vierestä kun join oluen. Sen jälkeen hän ehdotti seksiä, mihin en suostunut. Tämän jälkeen hän pyysi 'edes suihinottoa'.” Greta

Numero 5: Kännikähmijä

”Mies pyysi minut baariin, oli aivan kännissä paikalla ja alkoi suoraan kähmiä. Läksin pois noin kolmen minuutin jälkeen.” Missä on herrasmiehet?

”Mies toi pussikaljaa ja pornofilmejä katseltavaksi. Tsiisus!”

Numero 4: Ansaitsi ghostauksen

”Mies kutsui minut kahville luokseen ensitreffeille. En saanut kahvia vaan tyyppi alkoi heti käpälöidä eikä uskonut kieltoa. Piti valehdella, että minulla on poikaystävä, että pääsin pois. Ainoa kerta, kun olen ghostannut.” RKW

Numero 3: Kaljoitteleva pornonkatsoja

”Mies toi pussikaljaa ja pornofilmejä katseltavaksi. Tsiisus! Heitin pihalle ja sanoin, että katsele kuule keskenäsi!” Niki

Numero 2: Viinaanmenevä moottoripyöräilijä

”Treffikumppani tuli hakemaan moottoripyöräajelulle. Minulta kysymättä ajoi omalle mökilleen monen kymmenen kilometrin päähän. Siellä otti viinapullon esille ja aikoi alkaa ottamaan. Pyysin, että veisitkö minut takaisin heti, kun ei tälläisesta ollut puhetta. Hän suuttui ja ajoi älyttömän lujaa paluumatkan. Minua pelotti tosissaan.

Kotipihassani hän pudotti minut kyydistä, tarttui puhelimeen, soitti jollekin muulle naiselle ja lähti hiekka pöllyten minulle sanaakaan sanomatta menemään.” Mummukka -55

Numero 1: Itkuinen yöpyjä

”Mies tuli toisesta kaupungista kylään ja oli varautunut jäämään yöksi, jos juttu luistaisi. Kävimme yhdessä kaupassa ja hän koko ajan hipelöi minua. Myöhemmin lähdimme elokuviin. Siellä mies tunki väkisin karkkeja suuhuni ja yritti tehdä kaulaani fritsua, vaikka työnsin häntä kauemmas.

Elokuvan jälkeen sanoin hänelle, että juttu ei nyt toimi, ja haluan hänen lähtevän. Mies alkoi itkeä ja väittää vastaan, ja tämän pienen kohtauksen takia ei sitten ehtinyt viimeiseen bussiin. Minun oli vähän pakko majoittaa hänet.

Aamulla mies käyttäytyi kuin olisimme seurustelleet ja hidasteli mahdollisimman pitkään. Tunnin päästä lähdöstään laittoi viestin, jossa kysyi, löysinkö hänen yllätyksensä... Hän oli piilottanut haisevan t-paidan sohvatyynyjeni väliin.” Missä mun prinssi piileskelee?

Onko kohdallesi osunut yhtä kamalia tai vielä pahempia deittejä? Kerro kokemuksesi kommenteissa.

Parisuhdekouluttaja Sari Liljeström liputtaa riitelemättömyyden puolesta.

”Riitely ei kuulu parisuhteeseen”, sanoo parisuhdekouluttaja Sari Liljeström Parisuhdekeskus Katajasta. Kuulostaa vallankumoukselliselta. Miten niin ei kuulu? Monen pariskunnan ainoa yhteinen harrastus?

–  Riitely on yliarvostettua. Olen kyllästynyt lukemaan siitä, miten riita muka puhdistaa eikä haittaa ketään. Haittaapas,  Liljeström sanoo.

– Kun antaa itselleen luvan riidellä, antaa luvan huutaa, haukkua ja lyödä sanoilla. Jos loukkaa toista pahasti, sanottua ei saa takaisin. Minä tiedän, olen loukannut ja nähnyt, miten toinen pienenee. Entä jos päättäisi, ettei ala riidellä?

Miten sitten ollaan riitelemättä? Ristiriitojen selvittely on Liljeströmin mukaan eri asia kuin riitely. Ideana olisi koettaa selvitellä ongelmia astumatta toisen tontille.

– Ristiriitoja ei saa lakaista maton alle. On erittäin tärkeää selvitellä niitä, vaikka olisi taitamaton ja ajautuisi riitelemäänkin. Parempi sekin kuin hoitaa parisuhdettaan puhumattomuudella: siitä seuraa vain se, että kohta ei ole mitään yhteistä, Liljeström sanoo. 

Nyt ärsyttää

Entäs sitten, kun riitelyttää? Liljeström neuvoo hillitsemään ärtymystään mieluummin kuin ruokkimaan. Siihen saattaa tarvita hiukan pään sisäistä työtä, ehkä jopa pienen tauon tilanteesta. Tunteilleen ei voi mitään, mutta reaktioille voi.

Toki! Pystyyhän siinä olemaan hiljaa, mutta jos hillitsee puolison urpoudesta johtuvan ärtymyksen, kiukku tihkuu läpi ja näkyy naamasta. Lisäksi katkeroittaa. Se ei vissiin ole tarkoitus?

– Pakkohan sitä on vähän päästää ulos: sanoa että nyt ärsyttää ja kovasti. Sanon joskus itse, että ’en oikein tiedä, mihin kiukkuni laittaisin’. Toinen tietysti puolustautuu, jos ei tunne tehneensä mitään, mutta sitten voi vain todeta, että ärsyttää silti. Se pitää saada sanoa.

Entä jos päättäisi, ettei ala riidellä?

Liljeströmin mielestä pitää tiedostaa, että ärtymys kertoo itsestä eikä toisesta. Koska jos miettii rehellisesti, toisena päivänä sellainen käytös ärsyttää, mitä toisena päivänä ei edes huomaa. Iso osa riitelyn estämistyöstä tehdäänkin oman pään sisällä.

Lisäksi olisi Liljeströmin mukaan fiksua puhua läpi se, missä kohdassa selvittely muuttuu riidaksi. Toiset loukkaantuvat jo vääränsävyisestä huokauksesta, toiset kestävät pahempaakin. Liljeströmin omat lapset ovat sitä mieltä, että vanhemmat ovat olleet kovia riitelemään – mutta se, mikä kuulosti riidalta, olikin oikeasti selvittelyä.

– Riitelyn raja menee siinä, astuuko toisen tontille. Saa sanoa, että 'v***u mua hermostuttaa' mutta ei että 'v***n ääliö'.

Saa olla ristiriitoja

Onko parisuhteella toivoa, jos siinä kuitenkin riidellään kauheasti? On! Liljeströmin mukaan ristiriidat eivät tarkoita, että suhde olisi huono. Voisiko jopa olla, että ihminen tiedostamattaan valitsee sellaisen kumppanin, jonka kanssa taistelee eniten?

–  Sitä ei tiedetä, mikä saa ihmisen rakastumaan. Minua kiinnostaa se teoria parinvalinnasta, että kun traumakellot soivat, ne kuullaankin rakkauskelloina. Tiedostamattamme valitsemme kumppanin, joka tarjoaa mahdollisuuden selvittää elämämme peruskysymyksiä. Elämä sellaisen kumppanin kanssa tarjoaa sitten paljon hetkiä, jolloin joutuu kohtaamaan omia pimeitä puoliaan.

Jos hermostuu puolisolle joka kerta samasta aiheesta, kannattaisi taas tehdä vähän töitä itsensä kanssa. Vuorovaikutustaitojen ytimessä on itsetuntemus. Mitä minä oikeasti tarvitsen, mitä vaille tunnun jäävän? Mikä minua niin kovasti tässä loukkaa?

Kaksi kolmasosaa ristiriidoista on sellaisia, joihin ei ole ratkaisua.

–  Jos jumittaa samassa riidassa, on pakko kokeilla uutta lähestymistapaa. Lähtisikö ratkominen vaikka siitä, että ’nyt en syytä sinua vaan haluan ymmärtää, mikä tässä on taustalla. Tiedätkö, että tämä on minulle iso juttu?’ Voipi olla, että puolisossa herää puolustusreaktio silti, mutta fiksu tulee vastaan.

Ajan kanssa helpottaa...?

John Gottmanin mukaan pariskuntien ongelmista kaksi kolmasosaa on sellaisia, ettei niihin löydy ratkaisua.  Niiden kanssa on koetettava elää ja keskittää huomio siihen, mikä tyypissä on viehättävää. Mutta huomio! Yksi kolmasosa on ratkaistavissa – niitä kannattaa ehdottomasti koettaa ratkaista. Riidanaiheet myös vähän muuttuvat eri parisuhteen vaiheissa.

– Itsetuntemusta tulee lisää iän myötä. Sehän ei kyllä ole mikään kaunis kuva, mitä sieltä paljastuu. Mutta kun tajuaa, että on itsekin raivostuttava, kestää puolisoa paremmin.

Eli jos jaksaa käyttää vaikka parikymmentä vuotta ristiriitojen selvittelyyn, saa palkinnoksi mukavan seesteisen parisuhteen?

– No ei. Olen itse ollut kohta neljäkymmentä vuotta naimisissa. Luulin nuorena, että kehitymme jatkuvasti molemmat ja jossain vaiheessa suhteemme on kuin taivas maan päällä. Ei käynyt niin! Iloitsen silti siitä kasvusta, jota näen. Olemme oppineet paljon, ja on jotenkin armollista, kun saa harjoitella saman ihmisen kanssa.

Juttua muokattu 21.8. klo 10.23: Pariskuntien ongelmista onkin kaksi kolmasosaa sellaisia, ettei niihin löydy ratkaisua eikä yksi! Teoria on John Gottmanin, ei Sari Liljeströmin.

Yorkie

Parisuhdekouluttajalta yllättävä neuvo erimielisyyksiin: Puolison kanssa ei pitäisi riidellä

Sari Liljeström, olen ihan samaa mieltä, riita ei ole koskaan hyvä juttu, asiat täytyy yrittää ratkaista keskustelemalla. Joskus toisella on paha olo jostakin, se vain pitää antaa purkautua ja keneen toinen osapuoli sen purkaa, usein juurikin siihen rakkaaseen ja partneriin, se vain pitää ottaa vastaan ja kuunnella. Meillä ei ole riidelty koskaan, mutta annetaan myötätuntoa ja kuunnellaan toisen osapuolen ongelmia, joskus pahan tuulisuutta ja purkautumista. Mutta ne ovat olleet enemmänkin...
Lue kommentti
Vierailija

Parisuhdekouluttajalta yllättävä neuvo erimielisyyksiin: Puolison kanssa ei pitäisi riidellä

Kiitos! Vihdoinkin joku sanoo riitelyn olevan yliarvostettua ja tarpeetonta. En ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille on tärkeätä loukata sanoilla rakastamaansa ihmistä. Se, että korottaa äänensä ei tee sanoja tärkeämmiksi tai paremmin kuulluiksi ja ymmärrettäviksi, se tekee ne paremmin jälkeenpäin muistetuksi. Kun on erimielisyyksiä on rauhoituttava, ei hermostuttava - otetaan aikaa, hengitetään syvään ja ennenkaikkea, yritetään nähdä asiat myös toisen näkökulmasta.
Lue kommentti

Aina kemiat eivät yksinkertaisesti kohtaa. Joskus syy siihen voi olla iso, mutta toisinaan kiinnostus toiseen tyssää varsin pieneen piirteeseen.

Vauva-lehden keskustelupalstalla on viime aikoina käyty kiivasta keskustelua siitä, mikä päällisin puolin vähäpätöinen syy sai kiinnostuksen lopahtamaan miestä kohtaan. Nyt palstalla keskustellaan samasta aiheesta toisesta suunnasta. Keskustelijat ovat jakaneet kokemuksiaan siitä, mikä pieni asia on saanut kiinnostuksen naista kohtaan lopahtamaan.

Kokosimme keskustelusta 20 kieltämättä pikkuruista syytä, jotka koituivat potentiaalisen suhteen kohtaloksi.

  1. ”Kertoi tykkäävänsä suomenruotsalaisista. Lopetin jutun siihen.”
  2. ”Nuorempana yhden naisen hengitys haisi niin pahalle, että ravintolassa sanoin käyväni vessassa, mutta oikeasti häivyin.”
  3. ”Italialainen nainen kertoi, että hänen veljensä on todella suojeleva. Jotenkin tuli mielikuva, että jos teen pienenkin virheen, kohta on joku mafia perässä.”
  4. ”Käytti tennareita.”
  5. ”Kulki aina liukuportaita ja käytti hissiä portaiden sijaan.”
  6. ”Seksin jälkeen söi pizzaa sängyssä. Vaikka kuinka hyvä pano olisikin, niin joku raja sentään.”
  7. ”Tytön kasvonmuodoissa oli todella vahvasti jotain, mikä muistutti omaa parasta kaveriani. Oli vaikea suudella ja kolmansia treffejä ei enää tullut. Syyksi kyllä kerroin jotain muuta.”
  8. ”Suora häpykarvoitus oli minulle liikaa. Näytti siltä, kuin alhaalta olisi ollut pitkätukkainen vauva juuri putoamassa.”
  9. ”Nainen valmisti ruokaa ja laittoi kastikekauhan välillä tiskipöydälle ja sitten takaisin kattilaan huuhtelematta sitä välillä. Yöks!”
  10. ”Olin ihastunut erääseen neitoon useamman kuukauden, mutta 16-vuotiaana olin ujo ja etenin todella hitaasti. Yhden kerran näin hänen varpaansa sandaleissa, ja niiden pituudet olivat minusta väärin. Muistaakseni nimetön varvas oli huomattavan pitkä. Jostain syystä tämä lopetti ihastukseni seinään.”
  11. ”Yhdyssanavirheet. Eivät ne itselläkään aina täysin nappiin mene, mutta jos nainen ei osaa edes ihan perusasioita kuten tietokone ja päiväkoti, niin ei. Kerta kaikkiaan ei.”
  12. ”Piti aina rumia sukkia.”
  13. ”Käytti illallisesti ilmaisua dinneri.”
  14. ”Luuli, että Argentiina on Euroopassa.”
  15. ”Naisella oli tatuointi, jossa luki ’Carpe Diem’. Se oli näkyvällä paikalla ja vielä keskinkertaisesti tehty. Minullakin on tatuointeja, kyse ei ole siitä, etten pitäisi niistä. Kyse on tekstin persoonattomuudesta.”
  16. ”Eräällä naisella oli pitkät paksut hiukset, joita hän viljeli ympäriinsä. Hän oli muuten siisti, mutta irrallisia hiuksiaan ei näyttänyt edes huomaavan. Itseäni ällöttää yksikin hius tyynyllä.”
  17. ”Nainen pieraisi unissaan.”
  18. ”Käytti ensitapaamisen jälkeen tekstiviestissään todella hämmentävää sanavalintaa. Kysyi, ’saanko kosasta sua?’ Jotenkin pelästyin. Olin parikymppinen kloppi ja muutenkin kokematon. Hänen leikkisä viestinsä ampui ohi minun kohdallani.”
  19. ”Iso rako etuhampaiden välissä. Aina kun hän puhui, katseeni hakeutui väkisin hampaisiin.”
  20. ”Tyttö kertoi saaneensa joskus pahan aivotärähdyksen. Jotenkin kuvittelin, että se oli ehkä aiheuttanut jotain pysyvää. Katsoin paremmaksi olla pyytämättä numeroa, ja juttu jäi yhteen iltaan. Jälkeen päin harmitti.”
Skylla

Näin pienestä kiinnostus naiseen voi lopahtaa: ”Suora häpykarvoitus oli minulle liikaa”

Noissa on aika monia kommentteja, joiden perusteella lapsi voisi lopettaa seuccaamisen, siis sellaisen instajänskäilyn ja et niincu ollaancs sillai. Noin keskenkasvuiset pojat voisi heittää alamittaisina takaisin järveen kasvamaan. Huvittavimpia tai säälittävimpiä nuo varvasjutut tai kastikekauhahomma sekä tennareiden käyttäminen. Itse pitäisin naisesta, joka on kohtalaisen rento eikä pese jokaisen käyttökerran välillä jotain kauhaa. Toki tällaisesta kärsivän poikasen kannattaa pysyä kotonaan...
Lue kommentti

Koira on omistajalleen usein kuin perheenjäsen. Siksi on hyvä varautua muutamaan asiaan, jos suunnittelet treffejä koiraihmisen kanssa.

Toko-treenit. Iltapissat. Raakaruoka. Kun tapailet koiranomistajaa, eteesi tulee monia juttuja, joita et ehkä ole tullut ajatelleeksi.

Olen harrastanut ja omistanut koiria 30 vuotta. Tänä aikana olen kuullut harrastuksestani monenlaisia kommentteja.  

Suurin väärinymmärrys koskee koiran roolia. Harva tajuaa, kuinka tärkeä koira on omistajalleen. Minulle se on perheenjäsen, joka esittelen mieluusti jo ensitreffeillä – jos se vain on mahdollista.

Minulle riittää, että olen itse kaivanut tietoa, kouluttanut koiraani sekä itseäni ja oppinut hyväksymään muutokset, joita koiranomistajuus tuo tullessaan. Kun pentu saapuu kotiin, aikatauluni ja koko elämäni ovat menneet uusiksi. Unelmakoirankaan kanssa ei ole aina kivaa, mutta silti rakastan lemmikkiäni yli kaiken.

”Koira on perheenjäsen, joka esittelen mieluusti jo ensitreffeillä.”

Kenenkään ei tarvitse rakastaa toisen koiraa, mutta rakkaimpien ihmisten olisi syytä ainakin ymmärtää ja kunnioittaa eläintä. Eteen tulee muitakin uusia asioita, jotka kannattaa hyväksyä, kun hyppää parisuhteeseen koiranomistajan kanssa.

Katso koiranaisen lista asioista, jotka hämmästyttävät usein uusia deittikumppaneita, mutta jotka ovat olennainen osa koiranaisen elämää:

1. ”Emmekö me mene viikonloppuisin enää muualle kuin kävelylle ja koirapuistoon?”

Useimmat ystäväni juoksevat perjantai-iltana after workeille ja menevät kumppaniensa kanssa elokuviin tai dinnereille. Minulle viikonloput tarkoittavat laatuaikaa erityisesti koirani kanssa. Koska olen ollut arkipäivät töissä, haluan viikonloppuna olla mahdollisimman paljon yhdessä koirani kanssa. Saan lenkkeillä rauhassa ja ehdin mennä vielä myöhäänkin illalla koirapuistoon. Sieltä löytyy ainakin koiramyönteistä jutteluseuraa.

Joskus uudet kumppanit ihailevat ja innostuvat aluksi tästä erilaisesta, tervehenkisestä tavasta viettää viikonloppua, mutta yleensä muutaman perjantain jälkeen kuviot alkavat kyllästyttää. Harva jaksaa viettää seitsemää tuntia – hyvä jos paria tuntiakaan – ulkona joka päivä. Eikä tarvitsekaan, mutta olisihan se varsinkin aluksi kivaa saada seuraa ulkoiluun, kun ei malttaisi olla erossa kummastakaan: ei uudesta deitistä eikä omasta koirastaan.

Lue myös! Koirapuistossa on parempi deittionni kuin Tinderissä

2. ”Elät aivan eri rytmissä kuin muut ihmiset”

Koirani pentuaikana totuin heräämään aikaisin ja olemaan vielä myöhään yöllä pissalenkeillä. Kun muut vielä nukkuvat krapulaansa pois sunnuntaiaamuna, kahdeksaan mennessä olen ollut koirani kanssa ulkona jo 1,5 tuntia ja usein mietinkin, miksi kahvilat aukeavat niin myöhään pyhänä.

Varsinkin vuorotyötä tekevillä kumppaneillani on ollut vaikeuksia sopeutua tähän rytmiin. Itselleni ja koiralleni aikaisista aamuherätyksistä on tullut jo sen verran rutiinia, että niistä en luovu. Onneksi yöllisiä pissalenkkejä ei ole ollut enää pentuajan jälkeen, mutta kesäiltoina on kiva mennä auringonlaskun aikaan ulos ja pitkälle lenkille, kun ei ole enää liian kuuma.

On hyvä tietää, että koiranaisen lyhyt piipahdus kaupassa tarkoittaa korkeintaan viittä minuuttia, mutta lyhyt ulkoilu voi venyä usean tunnin mittaiseksi.

Suosittelemme! Käyttäytyykö koirasi oudosti, kun harrastat seksiä? Tästä se johtuu

3. ”Voisiko koiran jättää välillä kotiin?

Otan koirani mukaan mahdollisimman moneen paikkaan ja karsin mielelläni menoistani, että voin olla karvakuononi kanssa. Tiedän, että kaikkiin juttuihin en voi ottaa koiraani mukaan ja teen kyllä poikkeuksiakin ja jätän sen kotiin tarvittaessa, mutta en mielelläni kovin pitkäksi aikaa.

”Karsin mielelläni menoistani, että voin olla koirani kanssa.”

Kumppanini ei tarvitse noudattaa samaa elämäntyyliä, mutta ymmärrystä kannattaa olla. Moneen asiaan. Koirani esimerkiksi nukkuu mieluusti sängyssäni, mutta sen voi kyllä tarvittaessa komentaa alas. Autossakin se istuisi mieluiten etupenkillä, vaikka saa sen kiinnitettyä myös taakse turvavyöllä.

On myös asioita, joista ei tingitä: Ruokaa ei anneta pöydästä. Herkun eteen pitää tehdä temppu. Koirapuistossa ei rähinöidä. Tottelevaisuuskoulutusta eli toko-treeniä ei skipata sen vuoksi, että tekisi mieli viettää elokuvailta kotona.

4. ”Ostat koirallesi raakaruokaa ja herkkuja, mutta pihistelet omissa ostoksissasi”

Vaikka koira saa leipäjuustoa, lohta ja täyslihaa, ei kannata odottaa, että sen omistaja syö ja tarjoilee pelkkää gourmeeruokaa.

Käyn todella harvoin enää ulkona syömässä parinkympin dinnereitä. Sen sijaan maksan helposti useamman kympin koiran hyvinvoinnista ja palkkaan sille päivittäin hoitajan kotiin, ettei sen tarvitse olla yksin.

5. ”Koti on joko täydessä kaaoksessa tai olet koko ajan imuroimassa”

Koirakotini elää kovin vaihtelevassa tilassa. Välillä siellä ovat koiran lelut hujan hajan ja pölypallot näkyvissä, mutta kun ne ärsyttävät tarpeeksi kauan, otan imurin ja mopin esiin. Ja täytyy myöntää, että niin tapahtuu nyt useammin kuin koskaan ennen.

En pidä likaisesta kodista enkä epäjärjestyksestä, mutta joskus kun kaikki vapaa-aika menee koiraharrastuksissa ja ulkona, kodin siisteys jää toissijaiseksi. Siivousintoakin tärkeämpää on kiinnittää huomio koiran hyvinvointiin.

6. ”Koirankarvoja löytyy joka paikasta, jopa työtuolista”

Pienenkin koiran karvat voivat leijailla yllättävän pitkälle. Ex-heilani löysi niitä työtakkinsa hihasta ja penkiltään. Itse en saa niitä pois millään, vaikka kuinka kuivaisin vaatteitani kuivausrummussa ja käytän vaateharjaa. Enkä enää osaa hirveästi kiinnittää huomiota karvoihin. Niitä tulee ja menee niin paljon.

Jos koiran karvat ovat jollekin ongelma, silloin kumppani taitaa olla väärä.