Otetaan tämä elämän oppintuntina. Kuva: Shutterstock
Otetaan tämä elämän oppintuntina. Kuva: Shutterstock

Avioero ei välttämättä ole katastrofi, tietävät eronneet. Ensimmäisen liiton opeista on hyötyä uudessa suhteessa.

Viisi naista kertoo, mitä he oppivat ensimmäisestä avioliitostaan ja avioerostaan:

Nainen, ensimmäinen avioliitto 7 vuotta, nyt toisessa avioliitossa:

"Ensimmäinen puolisoni työskenteli arvostetussa ammatissa ja hänellä oli hyvä palkka. Hän arvosti laatua, designia ja hyvää osoitetta. Materiaalisesta hyvästä huolimatta hän oli kroonisen tyytymätön elämäänsä. Itse olin tuohon aikaan pienipalkkainen pätkätyöläinen ja eron taloudelliset seuraukset pelottivat minua.

Eron jälkeen olin pari vuotta taloudellisesti tosi tiukalla. Myöhemmin tapasin kutsumusammatissaan työskentelevän muusikon, jonka kanssa päädyin naimisiin. Hänen suhteensa materiaan on täysin toisenlainen kuin ensimmäisen mieheni. Vaikka asumme mamulähiössä emmekä tiedä mistä rahaa tulee ensi vuonna, olemme erittäin tyytyväisiä elämäämme. Opin, että raha ei tee onnelliseksi. Ja että kumppaniksi kannattaa valita ihminen, joka suhtautuu materiaan samalla tavalla kuin itsekin.     

Ensimmäinen puolisoni oli sisäänpäinkääntynyt ja alkuhuuman jälkeen varsin vähäsanainen. Ekstrovertin ja mykän suhde on tuomittu epäonnistumaan. Nykyinen puolisoni on jopa ulospäinsuuntautuneempi kuin minä, ja arvostan suuresti hänen sosiaalista lahjakkuuttaan. Ensimmäisestä liitostani opin, että vastakohdat eivät täydennä toisiaan. Lisäksi opin, että vaihtamalla paranee.

Minun ei ole uudessa liitossani tarvinnut tehdä mitään toisin, koska nykyinen puolisoni on niin toista maata kuin ensimmäinen. Se mikä ensimmäiselle puolisolle oli ärsyttävää kyselyä ja kyttäämistä, on toiselle normaalia kommunikointia ja keskustelua. Ensimmäinen puolisoni ei pitänyt vanhempainvapaata ja isyyslomansa hän vietti kavereidensa kanssa baarissa. Toinen puolisoni oli seitsemän kuukautta vanhempainvapaalla ja ottaa lastenhoidosta nykyisin jopa enemmän vastuuta kuin minä. Eli nykyisessä liitossani lastenhoito on jaettu tasaisemmin.

" Ekstrovertin ja mykän suhde on tuomittu epäonnistumaan."

Parisuhdetta koskevat ajatukset ja odotukset muuttuvat radikaalisti, kun saa lapsen. Nuorena minua viehättivät älykkäät ja vähän epäluotettavat taivaanrannanmaalarit. Lapsen myötä elämään tulee niin paljon velvollisuuksia, että tuollaiset sluibailijat putoavat kyydistä auttamattomasti. Nykyisin arvostan hyväntuulisia ja luotettavia, sanansa veroisia miehiä, jotka hoitavat työnsä ohella myös lapset ja kodin."

Nainen, ensimmäinen avioliitto 9 vuotta, nyt toisessa avioliitossa:

"Opin, että jos pettää kerran, niin pettää todennäköisesti toisenkin kerran. Ainakin jos pettämisen syitä ei käsitellä kunnolla, vaan lakaistaan maton alle ja yritetään säilyttää kulissit.

Asioista pitää puhua, vaikka tuntuisi miten hankalalle ja haluaisi välttää riitelyä. Mykkäkoulua voi pitää hetken, mutta koska toinen ei osaa lukea ajatuksia, ne pitää sanoa ääneen. Sama pätee makuuhuoneessa.

Opin myös sen, ettei toista pysty muuttamaan, ellei toinen itse sitä tosissaan halua ja yritä.

Aina ei kannata joustaa ja mukautua toisen tahtoon. Pitää opetella tuntemaan itsensä ja pitää päänsä itselle tärkeissä asioissa.

Pikkulapsiperheessä äiti ei voi omistautua lapsille kokonaan. Mieskin pitää huomioida ja järjestää kahdenkeskistä aikaa. Ja toisaalta vastuuta lapsista pitää alusta asti lykätä miehellekin ja antaa tämän tehdä asioita omalla tavallaan. Lapset ei mene siitä rikki.

Pitää myös muistaa läheisyys. Että isä on edelleen mies ja äiti nainen. Kun lapset roikkuivat paljon minussa ja halusivat läheisyyttä, muistan työntäneeni välillä miehen kauemmas ja halunneeni omaa tilaa. Tuostakin olisi voinut puhua. Mies ei vain osannut olla lasten kanssa puuhaileva isä ja antaa äidille omaa aikaa. Enkä sitä lopulta osannut vaatia. Ja väsyin.

"Olen aina ollut hyvä kuuntelija, mutta huono puhumaan itsestäni."

Haluan nyt olla avoimempi ja puhua enemmän tunteistani. Opettelua se vaatii. kun ei tule luonnostaan. Olen aina ollut hyvä kuuntelija, mutta huono puhumaan itsestäni. Minulla on ollut onni kohdata mies, joka ei anna minun mököttää vaan painostaa välillä ärsyttävyyteenkin asti minua puhumaan.

Nyt haluan antaa miehelle aikaa ja hellyyttä. Haluan, että molemmilla kuitenkin omaa elämää ja harrastuksia. Että kumpikaan ei roiku toisessa. Niin säilyy se kipinä.

Kun tuntee olonsa hyväksi, se näkyy ulospäin ja siitä hyötyy niin parisuhde kuin mieskin. Toista pitää muistaa kehua ja kannustaa, ulkonäköä ja tekemisiä. Kohtuudella toki, uskottavuus kärsii jos koko ajan kehutaan!

Pitkissä parisuhteissa mennään välillä vain tahtomisen voimalla, mutta silti pienen notkahduksen kautta pitää tulla takaisin se fiilis, miten rakastaa toista. Ja erossa ollessa pitää tulla ikävän tunne. Ja ilahtuminen siitä, kun toisen taas näkee. Läheisyys pitää säilyttää. Yhdessä nukkuminen, saman peiton alla. Se on melkein parasta parisuhteessa.

Kun suhteessa ei päästä eteenpäin, jäädään junnaamaan niihin totuttuihin kuvioihin ja kaavoihin, jotka eivät tee enää kumpaakaan onnelliseksi. Silloin ei osata puhua ja muuttaa asioita. Jälkeenpäin ymmärrän pettämisen olleen ex-miehen tapa rimpuilla pois. Samalla se avasi silmäni katsomaan itseäni ja suhdettamme uusin silmin."

Nainen, ensimmäinen liitto 6 vuotta, nyt toisessa avioliitossa:

"Ensimmäinen liitto kariutui, kun ajauduimme pikkuhiljaa erillemme. Toisella oli työ, toisella harrastukset. Huomasin, ettei toisen elämä kiinnostanut enää lainkaan. Toisella kerralla yritän olla kiinnostunut toisen tekemisistä ja ajatuksista. Toisella kerralla olen myös oppinut tuntemaan itseni ja tarpeeni paremmin. Hain uudeksi kumppanikseni tietoisesti aivan erityyppistä miestä kuin edellinen oli. Ensimmäisestä liitosta opin myös sen, että jos tässä liitossa ajaudutaan eroon, niin tiedän kokemuksesta, että minä pärjään."

Nainen, ensimmäinen avioliitto 8 vuotta, nyt toisessa avioliitossa:

"Avioerossa opin, että lasten etu menee kaiken muun edelle. Lasten etu vaatii myös, että parisuhdetta pitää pitää kunnossa.

Opin ensimmäisestä avioliitostani myös, että itse voisin joustaa enemmän ja toisaalta pitää tiukemmin puoliani. Jos voi häviämättä joustaa, niin jousta, mutta itselle tärkeissä asioissa pitää pitää puoliaan. Alistuminen voi aiheuttaa pidemmän päälle mielipahaa ja katkeruutta, jos joutuu jyrätyksi. En tule enää hyväksymään, että minua alistetaan minulle tärkeissä asioissa. Eri mieltä saa olla, mutta jyrätä ei saa.

Myös puolisolla on iso rooli tässä, eikä kaikki riipu vain itsestä.

Ensimmäisessä liitossa en aina riitatilanteessa tajunnut, että on ihan ok ottaa aikalisä. Nykyisin teen niin. Usein mieltä rauhoittaa jo pelkästään se, että lähtee tilanteesta pois.

Hain toisella kierroksella toisentyyppistä ihmistä kuin ex-mieheni on. Ajattelin asian ihan järjellä – niin paljon kuin sellaisessa tilanteessa voi järjellä ajatella. Nykyisessä suhteessani on nyt enemmän joustamista. Itse joustan enemmän ja haen enemmän itsenäisyyttä kuin aikaisemmin. Enää ei ole tarvetta olla toisen kyljessä kaiken aikaa. Voin harrastaa erikseen ja jopa viettää osan lomasta erikseen. Toki tämä voi johtua myös iästä.

" Eihän mikään liitto voi toimia, jos toinen on syypää asioihin ja toinen ei. "

Olen myös oppinut, että kummankin pitää tehdä töitä suhteen eteen. Eihän mikään liitto voi toimia, jos toinen on syypää asioihin ja toinen ei. Molempien on tehtävä hommia ja sitoutua yrittämään muutosta omassa käytöksessään. Ja molemmat ovat yhtä syyllisiä asioihin.

Uskoani avioliittoon en ole menettänyt. Avioliiton kuuluu olla elinikäinen, sitä mieltä olen ollut aina ja olen edelleen."

Nainen, avioliitto 9 vuotta, nyt seurustelusuhteessa:

"Lähdin ensimmäiseen liittoon näin jälkikäteen ajatellen naiivisti, liian suurella itseluottamuksella. Tiedostamattani ehkä ihannoin vanhempieni onnistunutta avioliittoa. En huomannut avioon mennessäni, että en ollut luonteeltani samanlainen sopeutuva nainen kuin äitini oli, eikä puolisoni ollut samanlainen ahkera puurtaja kuin isäni oli. Rakensin pitkään haavemaailmaani huomatakseni, että se mikä toimi vanhempieni liitossa, ei toiminut meidän suhteessa.

Opin ensimmäisestä liitosta sen, että kumppanin valinnassa kannattaa olla tarkkana. Vaikka puolisoehdokas olisi kuinka miellyttävä ja mukava, niin jos yhteiset tarpeet eivät kohtaa, niin pitkän päälle liitto ei toimi. Vaikka mieheni olikin lapsilleen ihana isä ja pysytteli kotona, hän kaipasi karaokebaariin laulamaan ja vähän vähemmän säntillistä elämää. Tarpeemme ja tavoitteemme eivät kohdanneet.

Opin, etten voi pakottaa toista elämään omaa unelmaani. Kumppanin etsimisessä kannattaa todella etsiä sitä sielunkumppania, vaikka sitten vähän kauemmin.

Opin myös, että hän, jota vähiten epäilee pettäjäksi, onkin ehkä todennäköisin. Vaikka olinkin jälkikäteen ajateltuna sinisilmäinen, en edelleenkään ajattele, että kaikki miehet ovat pettäjiä. Toisaalta minulle ei olisi enää niin iso pettymys, jos nykyinen puolisoni jäisi kiinni pettämisestä. Toinen parisuhde on kuin työpaikan vaihtaminen. Ensimmäisestä työpaikasta on vaikea lähteä, mutta seuraavasta työpaikasta voi vaihtaa kolmanteen jo helpommin.

Jos mieheni jäisi kiinni jostain vilpillisestä, se ei myöskään tarkoittaisi automaattisesti suhteen loppua. Voisin asioiden selvittämisen jälkeen todennäköisesti jatkaa suhdetta hänen kanssaan. Ehdottomuus on karissut minusta.

Nopeasti varsinkin naiset ajautuvat suhteessa tilanteeseen, jossa parisuhde jää kakkoseksi. Eletään perheen ja lapsien ehdoilla. Jos jotain tekisin toisin, ottaisin enemmän aikaa parisuhteelle. Opettelisin istumaan miehen viereen ja rapsuttaisin korvan takaa. Toisin lasin viiniä ja kysyisin mitä kuuluu. Jörrikkäkin mies kaipaa läheisyyttä, aikuisseuraa ja parisuhdetta. Nykyisessä parisuhteessani olen oppinut nauttimaan aikuisten keskeisestä ajasta. Siitä, että voimme olla kahdestaan, käydä lenkillä, kerätä sieniä, istua hiljaa saunan lauteilla, varata hotelliyön jostain toisesta kaupungista, olla kahden.

Seksi kuuluu myös parisuhteeseen. Se ei voi olla velvoite tai pakkopulla vaan molempien oikeus ja nautinto.

Nykyisessä suhteessa olen oppinut myös sanomaan, jos haluan olla hetken yksin ilman kumppaniani. Nautin itsenäisyydestäni ja omasta ajastani. Minulle ei ole enää kovin tärkeä ajatus siitä, että lasten lennettyä pesästä maailmalle muuttaisimme puolisoni kanssa yhteen. Se ei tarkoita, ettenkö rakastaisi miestäni tai ettenkö haluaisi viettää hänen kanssaan yhteistä aikaa. Jos mieheni toivoo yhteistä kotia, olen valmis miettimään asiaa.

" Olen opetellut myös hyväksymään mieheni tarjoaman avun."

Olen aina ollut itsenäinen nainen. Olen sen verran "jätkä", etten välttämättä tarvitse miestä lisäämään tuulilasinpesunestettä autooni. Mutta olen opetellut myös hyväksymään mieheni tarjoaman avun. Jos hän osaa ja haluaa auttaa, miksi en sitä tekisin? Otan nykyisin ilolla avun vastaan ja kiitän siitä.

Parisuhde vaatii työtä. Parisuhteessa pitää jakaa ja kokea asioita yhdessä. Erimielisyyksistä selviää, kun niistä puhuu ja nostaa reippaasti ongelmat esiin. Vaikenemalla ei saattaa estää ilmiriidan, mutta sillä ei ratkota todellisia ongelmia. Toisen kunnioittaminen ja silmiin katsominen, arvostaminen ja halu jakaa elämä toisen kanssa ovat tärkeitä asioita. Niitä ei voi tehdä yksin, vaan niihin tarvitaan meitä molempia."

Zeizei

Naiset kertovat: tämän ensimmäinen avioliittoni minulle opetti

Meidän perheessä elettiin sinänsä ihan tavallista ja mukavaa elämää. Syntyi kaksi lasta. Seurustelumme aikana huomasin, että olin yllättäen se vastuullisempi osapuoli silloinkin, kun tulevan puolisoni olisi pitänyt hankkia itselleen opiskelupaikka ja ammatti. Mutta ajattelin että kannatti tehdä asioita hänen eteensä - elämä varmaan myöhemmin palkitsisi sen jotenkin, ja puolisokin tietysti sitä arvostaisi. Toki yhdessä asumisen ja jo avioliiton aiana aika ajoin kiinnitin huomiotani siihen, että...
Lue kommentti
Vaihtelu parantaa

Naiset kertovat: tämän ensimmäinen avioliittoni minulle opetti

Sanosin ettei niille jotka ei kykene liittoon sitoutumaan, vaihtaminen paranna mitään. Minulla on ollut useampi elämänkumppani, paras kumppani on sellainen joka pysyy rinnalla ja vakaana sinut elämänsä kanssa, eikä tarvi minkään näköstä liittoa sitomaan sitä. Sitä vaan pelaa luonnostaan yksiin jos juttu toimii - ihan sama onko liitossa siis. Se tuo myös taloudellista turvaa kun ei ole sidoksissa ja pelastaa suhteen monelta pahalta. Uusi avioliittolaki on kanssa sellainen häpäisy elämää kohtaan...
Lue kommentti

Perheen yhteinen aika, jutteleminen, työpaikkaruokalan feta-pinaattipiirakka ja hienot arkikengät –  kun tarkasti ajattelee, löytää arjesta monta ihanaa pientä asiaa!

Psykoterapeutti Maaret Kallio kertoi MTV:n haastattelussa, että tavallista arkea ei arvosteta nykyään riittävästi. Sosiaalisen median perusteella moni tuntuu viettävän täydellistä elämää, ja moni hehkuttaa vain arjen yläpuolelle nousevia kohokohtia.

Arkea aletaan arvostamaan vastoinkäymisten myötä.

– Kun siihen tulee joku uhka, mitä elämä saattaa tuoda kuten onnettomus, sairaus tai jotain muita kriisejä, niin kyllähän se arkinen, tavallinen elämä näyttäytyy silloin ihan kullanarvoisena, Kallio kertoi MTV:lle.

Me Naiset kysyi viideltä naiselta, miksi se aivan tavallinen arki on ihanaa.

1. PERHE JA KAUNIS KOTI

”On ihanaa olla 9- ja 13-vuotiaiden lasten äiti. Heidän jutuilleen saa nauraa joka päivä. Heidän kanssaan on hauska katsella leffoja, jutella, käydä kävelyillä, istua samassa ruokapöydässä päivän kuulumisia vaihtamassa.

”Tavallisena arki-iltanakin voi laittaa kynttilöitä ja katsella ikkunasta, miten ilta tummuu.”

Tykkään myös kovasti kodistamme, jonka olemme vuosien mittaan remontoineet mieleiseksi. Jokaiseen nurkkaan ja kulmaan liittyy onnellisia muistoja, joka päivä on ihana tulla töistä kotiin. Parasta on, jos puoliso on laittanut ruokaa niin, että koko talo tuoksuu. Tavallisena arki-iltanakin voi laittaa kynttilöitä ja katsella ikkunasta, miten ilta tummuu.”

2. OMA AIKA

”Parasta on, kun voin pelata työmatkat sekä mennessä että palatessa Pokemon Go:ta kenenkään häiritsemättä.” 

3. RUOKA JA KAUNIIT TAVARAT

”Arjessa parasta on rakas puolisoni ja meidän ihana pieni kissa. Joka kerta kun silitän kissaa, oikein tunnen, miten stressitaso ja verenpaine laskevat.

”Käytän arkisinkin kauneimpia astioita, jotka omistan, ja iloitsen niiden kauneudesta.” 

Sitten on myös pienempiä arjen ihanuuksia, kuten Hesarin Torstai-liite, josta iloitsen joka torstaiaamu. Työpaikkaruokalassa ilahdun joka kerta hirveästi, kun on feta-pinaattipiirakkaa, joka on lempiruokaani lounasravintoloiden valikoimasta. Muutenkin syöminen ilahduttaa jatkuvasti: rauhassa syödyt aamiaiset, oikein rasvainen kermajuusto leivän päällä, vadelmat suoraan pakastimesta ja vesimeloni. Myös hyvä sää on aina ihana juttu.

Arkisista tavaroistakin koen hyvää mieltä. Käytän arkisinkin kauneimpia astioita, jotka omistan, ja iloitsen niiden kauneudesta. Minulla on muutamat omasta mielestäni tosi hienot arkikengät, joiden jalkaan vetäminen on aina vähintään pienen sisäisen hymyn paikka. Jos onnistun valitsemaan kivat vaatteet töihin tai laittamaan hiukset erityisen kivasti, tai huulipuna mätsää asuun, siitä saan hyvän mielen.”

4. PIENET, OHIKIITÄVÄT HETKET

”Ne ovat niitä pieniä, ohikiitäviä hetkiä: kun höpsöttelemme sohvalla lapsen kanssa ja hän nauraa katketakseen, tai kun mies kuiskaa korvaan, että olen hänelle tärkein kaikista. Ei sitä lämmintä läikähdystä rinnassa tarvitse kauempaa etsiä.”

”Kun tarkemmin ajattelee, arkiset asiat ovat ylellisiä ja etuoikeutettuja.”

5. TOISTEN ILAHDUTTAMINEN

”Myönnetään, en oikein tykkää sanoista arki ja tavallinen. Joka päivä tapahtuu niin paljon pieniä ihania asioita, enkä haluaisi ottaa niitä itsestäänselvyytenä ja sanoa tavallisiksi. Ei ole itsestäänselvää, että perhe on terve, asut omassa kodissa ja jääkaapissa ruokaa – kun tarkemmin ajattelee, arkiset asiat ovat ylellisiä ja etuoikeutettuja.

Jos nyt en jostain erityisesti arjessani tykkää, niin rehellisesti sanoen ruuanlaitto ja siivoaminen ovat toisinaan tylsää puuhaa. Silti nämäkin pienet arkirutiinit tuovat turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta elämään.

”Hän pyöräili juuri työpaikkani ohi vain siksi, että halusi tuoda keksejä ja antaa pusun.”

Arkipäivissä parasta on esimerkiksi perheen tapaaminen, lemmikkien kanssa leikkiminen, uiminen ja poikaystävän kanssa hengailu. Meille on poikaystävän kanssa kehittynyt huomaamatta tapa ilahduttaa toisiamme pienillä jutuilla: minä saatan kerätä hänelle mustikoita tai viedä yllätykseksi vaikka balettiin. Hän pyöräili juuri työpaikkani ohi vain siksi, että halusi tuoda keksejä ja antaa pusun.

Pidän myös töiden tekemisestä, sillä opin työssäni jatkuvasti uusia asioita, tapaan kiinnostavia tyyppejä ja saan käyttää luovuuttani.”

kotitonttu

5 naista kertoo, miksi tavallinen arki on aivan parasta!

Juuri näin on, arkisia asioita osataan usein arvostaa vasta, kun ne on menetetty. Voi tulla erilaisia vaikeuksia, työttömyyttä, yllättäviä rahamenoja, jokin vakava sairaus tai jopa kuolemantapaus. Itse osaan arvostaa ihan kotona oloa, ei minun tarvitse lähteä minnekään matkoille. Nautin, kun vanha koirani pystyy vielä liikkumaan aika hyvin, joka päivä mennään ulos luontoon. Katselen puita ja eläimiä, juttelen usein muutaman sanan vanhempien ihmisten kanssa, huomaan kuinka se piristää heitä...
Lue kommentti
”Voi jehna, taas sillä naapurin Mirkulla on asiat niin paljon paremmin...” Kuva: Shutterstock

Kateudesta voi päästä eroon monella tavalla. Huonoin tapa on viitata sille tyystin kintaalla.

Laulaja Antti Tuisku kertoi viime viikon Me Naisissa kärsineensä tuntemastaan kateudesta niin pahasti, että haki siihen apua terapiasta. Haastattelussa Antti muistelee vuoden 2011 Emma Gaalaa, jossa Jenni Vartiainen voitti runsaasti palkintoja. Pettymys oli Antille kova.

– Olin ihan paskana, etten taaskaan ollut voittanut mitään. Vielä enemmän olin paskana siitä, että en osannut olla onnellinen rakkaan ystäväni puolesta. Kävin sotaa pääni sisällä. En halunnut olla kateellinen, mutta olin. Minun oli pakko pureutua tunteeseen syvemmin: miksi tunnen näin? Antti kertoi.

Kateus voi olla pahimmillaan haitallinen kierre, joka ajaa syvään katkeruuteen ja kuluttaa omia voimia. Mutta ei kateus ole läpikotaisin haitallinen tunne, se voi auttaakin: asiantuntijoiden mukaan kateus saattaa avata silmät ymmärtämään paremmin esimerkiksi sitä, mitä oikeasti haluaa elämältään.

Kysyimme lukijoiltamme, millaisista asioista he ovat olleet kateellisia ja miten kateus on vaikuttanut heidän elämäänsä. Lisäksi pyysimme heitä kertomaan, mikä on auttanut käsittelemään omaa kateutta.

Kokosimme kyselyn perusteella viisi toimivaa vinkkiä, joiden avulla kateudesta voi yrittää päästä yli.

1. Tunnusta, että olet kateellinen.

”Olen ollut kateellinen paremmasta koulutuksesta monille ihmisille ja myös paremmista ansioista. Koulutuskateus on vaikuttanut minuun niin, että lähdin aikuisiällä opiskelemaan ja nyt haen jatko-opiskelijaksi. Palkkaan liittyvää kateutta en ole saanut nujerrettua, ja se syö kyllä, kun huomaan, etten voi iloita toisen paremmasta työpaikasta. Inhoan itsessäni sitä, että olen kateellinen.

”Koulutuskateus on vaikuttanut minuun niin, että lähdin aikuisiällä opiskelemaan ja nyt haen jatko-opiskelijaksi.”

Helpotusta on kuitenkin tuonut se, että olen pakottanut tunnustamaan asian itselleni. Tuntemani kateus on tunne. Siitä voi päästä yli.”

2. Tarkastele omaa elämääsi kateellisena.

”Tunnen kateutta ystäviäni kohtaan. Heillä on hyvä tukiverkosto ympärillä, ja lapset voi laittaa aina halutessa ja tarvittaessa hoitoon. Meillä lapset ovat olleet kodin ulkopuolella hoidossa tänä vuonna kerran. Yhteinen parisuhdeaika on jäänyt melko vähiin.

”Kateuteen ei ole pakko jumittua.”

Minua kateuden käsittelyssä on auttanut se, että ajattelen sen olevan ohimenevä tunne. Kateuteen ei ole pakko jumittua. Ei ole ystävien vika, jos heillä joku asia on helpompaa kuin itsellä. Usein auttaa myös se, että tunnistaa omasta elämästä niitä asioita, joista joku muu voi olla kateellinen. Ajattelen, että jokaisella on joku asia paremmin tai huonommin kuin muilla.”

3. Yritä olla vertaamatta itseäsi muihin.

”Olen aina ollut serkulleni kateellinen hänen kauneudestaan ja urheilullisuudestaan. Olen kova vertaamaan itseäni muihin, mistä tulee helposti paha mieli. Ainoa asia, mikä auttaa, on vertailun lopettaminen. Jos vertaan itseäni muihin, tulen heti kateelliseksi. Siksi nykyään yritän olla vertaamatta itseäni toisiin ja pyrin vain olemaan oma itseni.”

4. Mieti, miten voisit kehittää itseäsi.

”Eniten kateutta olen kokenut urheiluharrastuksessa. Aina tuntuu, että joku on minua voimakkaampi ja nopeampi. Kateudesta voi päästä eroon parhaiten niin, että tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Silloin on helpompaa kehittää itseään ja voi omaksua kadehtimiaan piirteitä toisilta. Pelkkä kateus ei johda mihinkään, mutta sen avulla voi löytää itsestään paljon voimavaroja toteuttaa itseään.”

”Pelkkä kateus ei johda mihinkään, mutta sen avulla voi löytää itsestään paljon voimavaroja toteuttaa itseään.”

5. Puhu siitä, harmittele ja unohda.

”Olen ollut kateellinen ihmisille monista asioista – usein turhaan. Tämän tajuaminen on auttanut ymmärtämään, ettei kateus ruoki elämässäni mitään erityistä. Sanon aina suoraan, jos olen kateellinen. Ei sillä kannata leukaperiä kiristää tai alkaa kapinoimaan. Paras tapa päästä siitä eroon on puhua siitä ääneen. Silloin kateus muuttuu ensin pikkuhiljaa vain pelkäksi harmitukseksi – ja lopulta se hälvenee kuin itsestään.”

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin kehittelemä parisuhdetesti paljastaa, mihin suhteessa kannattaa ensisijaisesti satsata. 

Onko parisuhteeni riittävän hyvä, olemmeko me onnellisia?

Tätä moni suhteessa oleva miettii tasaisin väliajoin. Nyt ei tarvitse enää arvailla: seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström on kehittänyt testin, jossa parisuhteessa elävä voi helposti nähdä, millä tolalla oma suhde on.  

Kihlströmin mukaan parisuhteen tilaa kannattaa testata toisinaan ihan siksi, että arjessa suhde ja siihen panostaminen saattavat helposti unohtua. Testin pyrkimyksenä on auttaa pysähtymään ja miettimään, pitäisikö joihinkin suhteen osa-alueisiin kiinnittää enemmän huomiota.

– Sen avulla voi huomata, olisiko syytä kiinnittää huomiota puhumiseen, läheisyyteen vai siihen, miten tukee kumppanin unelmia. Nämä kaikki vaikuttavat tutkitusti parisuhteen laatuun ja onnellisuuteen, Kihlström kertoo.

Hänen mukaansa moni parisuhde pysyisi huomattavasti paremmassa kunnossa, jos ihmiset osaisivat tarttua vaikeuksiin tarpeeksi ajoissa.

– Vaikka testi onkin kevyt, se voi auttaa tunnistamaan ongelmia ajoissa ja tarvittaessa hakeutumaan avun pariin, Kihlström kertoo.

Kihlströmin kehittelemä testi on julkaistu ensimmäisen kerran hänen Puhu muru -blogissaan.

kerttu

6 kohdan rakkaustesti paljastaa, missä kunnossa parisuhteesi on

Testin vastausvaihtoehdot eivät ihan riitä, mutta kyllä parisuhteemme paranee kokoajan, kun pian tulee 41 vuotta oltua naimisissa ja kulmia on hiottu keinoilla, mitä en missään nimessä enää käyttäisi, mutta kai ne tarvittiin timanttien hiomiseksi. Ihanaa kun tuntee toisen niin, että ei tarvitse missään tilanteessa vetää roolia, vaan voi olla oma itsensä. Huumori ja luottamus, sekä "kipinä" ovat ihania asioita. Rakkaus voi paljon ja todella rakkauden vastakohta on pelko, sekin aikanaan koettu...
Lue kommentti

Mihin suomalainen järjestäisi unelmien treffit, jos saisi valita? Metsään tietenkin.

Suomalaiset ovat ulkoilukansaa, se on taas todettu. Pyysimme hiljattain lukijoita kuvailemaan unelmatreffejään ja parhaita treffejä, joilla ovat olleet. Usean mielestä treffikumppani ja hyvin toimivat kemiat ovat treffeillä tärkeimpiä asioita. Moni myös vastasi odotetusti, että hyvä ruoka ja juoma kivassa ravintolassa maistuisivat, ehkäpä jonkin muun aktiviteetin lisäksi. 

Lisäksi saimme lukuisia vastauksia, joissa kuvailtiin ihania deittejä luonnon helmassa tai toivottiin, että joku joskus veisi treffeille metsän siimekseen.

”Kesää ja luontoa rakastavana, joko mökkeily, retkelle lähtö tai muu rauhallinen paikka olisi ihana treffipaikaksi. – – Kaupungille lähdettäessä ihmiset yleensä laittautuvat ja silloin nähdään ne ”viimeistellyt” puolet toisesta,” parikymppinen nainen kirjoittaa. 

”Kävimme pitkällä luontokävelyyllä ja nautimme laavulla kahvista ja toisistamme kuitenkin ilman seksiä,” kuusikymppinen mies kuvailee elämänsä parhaita treffejä. 

”Parhaat treffit ovat olleet luonnossa liikkuessa, eli metsässä rauhassa keskustellen,” keski-ikäinen nainen muistelee. 

Luontotreffit voittavat ravintolassa tai leffateatterissa istuskelun monestakin syystä.

1. Suomi on täynnä hyviä luontotreffipaikkoja

Joka pitäjästä löytyy metsää. Myös suurimmat kaupungit ovat Suomessa pullollaan viehättäviä luontokohteita. Nopeat piknik-treffit järjestyvät kaupunkiluonnossakin, ja Suomen 40 kansallispuistoa tarjoavat mahtavia maisemia pidemmille unelmatreffeille. Meren tai järven rannassa kelpaa käveleskellä, oli sitten maalla tai kaupungissa.

2. Metsässä saa olla rauhassa

Yleensä treffeillä halutaan olla rauhassa ja kahdestaan, joten avara luonto on ihanteellinen treffipaikka. 

Ahkerimmat Tinder-treffailijat joutuvat pelkäämään, että illan treffeillä lähikuppilassa viereiseen pöytään istahtaa edellisviikon deitti. Harvemminkin deittailevalle voi käydä niin, että sukulaistäti tarkkoine silmineen sattuu kylän ainoaan kahvilaan juuri, kun olet ensitreffeillä.

Metsän siimeksessä tämä ongelma on epätodennäköisempi. Siellä on enemmän tilaa ja vähemmän kiusallisia kanssaihmisiä kuin kaupungissa.

3. Eräily yhdistää

Aktiivinen reippailu luonnon helmassa sitoo yhteen, ja yhteisestä kokemuksesta muodostuu hauska muisto. Metsässä mahdollisesti sattuvat kommellukset ovat vain plussaa, sillä niistä selviäminen yhdistää. 

”Vaelluksen lomassa ehti puhua vaikka mitä.”

4. Kävellessä juttu luistaa

Luonnossa käveleminen tarjoaa keskustelunaiheita ja hiljaa oleminenkin on metsässä luontevampaa kuin vilkkaan kahvilan pöydässä. Lyhytkin kävely edesauttaa tutkitusti hyvää mieltä, itsevarmuutta ja tarkkaavaisuutta, kaikki hyviä juttuja treffien kannalta. Sosiaalipsykologi suosittelee kävelemistä ensitreffien ohjelmaksi, sillä käveleminen myös rentouttaa.

Luontoretkellä keskustelulle on aikaa. 

”Yhdet ihanat treffit olivat, kun lähdettiin vaeltamaan ja molemmat hommasivat tai tekivät jotain evästä. Vaelluksen lomassa ehti puhua vaikka mitä, ja nuotiolla oli kiva istuskella lämmittelemässä ja syömässä eväitä välillä,” parikymppinen nainen muistelee kyselyvastauksessaan.

5. Ruoka maistuu paremmalta ulkona

Viisikko-kirjoista tuttu totuus pitää pintansa. Luonnon helmassa nautittu ateria maistuu erityisen herkulliselta varsinkin, jos ruokahalua on ensin kasvatettu kevyellä liikunnalla. 

Deittailukyselyssä elämän parhaita treffejä olivat muun muassa seuraavat:

”Mönkijän kyydissä makkaranpaistoon ja ulkoilulenkki metsässä.”

”Rentoa kävelyä rannalla ja keskustelua, eväät korissa mukana.”

”Muutaman tunnin retki luontopolulla eväät mukana.”

6. Häiriötekijät eivät häiritse

Deittailukyselyn mukaan treffit voi helposti pilata näpelöimällä kännykkää liikaa tai nauttimalla turhan paljon alkoholia. Toki metsässäkin voi tuijotella kännykkää ja rinkkaan voi pakata kaljakorin, mutta humalatilan ja luurin tuijottamisen todennäköisyys lienee luontotreffeillä pienempi kuin ravintoladeiteillä. 

”Harrastimme seksiä puuta vasten kesken lenkin.”

7. Seksi sujuu luonnossakin

Monen mielestä kiihkeä seksi on tärkeä osa täydellisiä treffejä. Julkisella paikalla pelehtiminen ei ole kaikkia varten, mutta jos pieni kiinni jäämisen riski ja käpy selän alla eivät haittaa, metsätreffit eivät suinkaan ole este kuumalle seksille. 

”Kävimme ensin retkiluistelemassa, sen jälkeen menimme vielä metsään juoksemaan. Harrastimme seksiä puuta vasten kesken lenkin,” nelikymppinen nainen kuvailee vauhdikkaita luontotreffejä.

8. Luonnossa on juuri sopivasti romantiikkaa

Romanttiset treffit merkitsevät eri asioita eri ihmisille. Voi olla vaikea järjestää treffeistä romanttiset, mutta välttyä kliseiseltä ällöromantiikalta. Luontoretki on ratkaisu tähänkin ongelmaan. Esimerkiksi tällaisia sopivan romanttisia treffejä deittailukyselyyn vastanneet olivat kokeneet:

”Minut vietiin katsomaan tähtiä eräänä syysyönä. Rakastan katsella tähtiä ja niitä näkee harvoin kaupungissa, joten olin vaivannäöstä todella otettu. Oli hyvin romanttinen ilta.”

”Luonnossa liikkuminen ja jutustelu. Kupponen lämmintä ja tunne, että molemmat haluavat tavata uudestaan. Ei mitään yltiöromantiikaa, mutta suloisen viatonta tutustumista ja niitä ällöperhosia vatsassa.”

9. Metsä on ihmisen luontainen ympäristö

Moni toivoo treffeiltä luontevaa tunnelmaa ja treffikumppanilta aitoutta. Luonnossa käveleskellessä on helppo olla oma itsensä.

”Arvostan aitoja ja persoonallisia ihmisiä, jotka uskaltavat myös näyttää sen julkisen ulkokuoren alta löytyvän persoonan,” luontotreffeistä haaveileva parikymppinen kirjoittaa.

10. Koiran voi ottaa mukaan

Koira on ihmisen paras ystävä, eikä vähiten parisuhdetta muodostaessa. Karvakaveri voi rikkoa jään, tuoda puhuttavaa ja herättää hellyyden tunteita. On siis iso etu, että luontotreffeille koiran voi ottaa mukaan. 

”Olen aina ollut luonnossa viihtyvä ihminen, ja eräs mies ehdottikin treffeiksi metsässä samoamista. Sanoi vain, että tulee hakemaan, ota koira mukaan ja mennään metsään. Se oli kivaa!” parikymppinen vastaaja muistelee. 

Koiranomistajalle on tietysti hyvä merkki, jos treffikumppani pitää koirista niin paljon, että kutsuu lemmikin mukaan deiteille. 

Kysely

Lähtisitkö metsätreffeille?