Elämänkumppanin löytyminenkään ei aina takaa sitä, että tulisi äidiksi. Kuva: Shutterstock
Elämänkumppanin löytyminenkään ei aina takaa sitä, että tulisi äidiksi. Kuva: Shutterstock

Kuinka paljon on vielä aikaa? Sitä tulee mietittyä etenkin, jos on lasten saamisen kannalta väärässä suhteessa tai elämäntilanteessa.

Sopivan kumppanin puute. Se oli yleisin syy lapsettomuuteen, kun kysyimme Me Naisten lukijoilta aiheesta. Kyselyn perusteella lasten hankkimista lykätään siksi, ettei elämäntilanne tunnu sopivalta tai ei ole varmuutta siitä, haluaako oikeasti lapsia. Esteenä on usein epävarmuus niin omasta kuin koko maailmankin tulevaisuudesta.

Naisille muistutellaan parhaasta lisääntymisiästä jatkuvasti. Aina lapsia ei kuitenkaan saa, vaikka biologinen kello tikittäisi kiihkeästi.

Pitkässä suhteessa eteen saattaa tulla myös se tilanne, ettei kumppani haluakaan lapsia. Hän on saattanut muuttaa mieltään tai mielipide on tullut ilmi vasta kun lasten hankkiminen on tullut puheeksi. Monella voi olla myös korkea kynnys ottaa asiaa puheeksi, sillä mitä käy suhteelle, jos parisuhteen osapuolet ovatkin eri mieltä?

Kokosimme kuusi lukijoiden tarinaa lapsettomuudesta.

1. ”Elin käsityksessä, että mies haluaisi lapsen”

”Olen seurustellut nykyisen avomieheni kanssa seitsemän vuotta. Aluksi puhuimme lapsista ja naimisiinmenosta yleisellä tasolla ja elin jotenkin käsityksessä, että vaikka mies ei olekaan erityisen lapsirakas, haluaisi hän silti kanssani ainakin yhden oman lapsen. Ajan myötä olemme parina kasvaneet voimakkaasti yhteen ja koen hänet itselleni rakkaimmaksi ja tärkeimmäksi ihmiseksi maailmassa. Meillä on ihana koti ja rakas koira sekä hyvä suhde.

Samanaikaisesti on kuitenkin myös selvinnyt pitkien keskustelujen, itkun ja riitojenkin myötä, että mies ei halua lapsia eikä ehkä edes avioitua. Molemmat asiat ovat minulle tärkeitä, olleet aina. Ne ovat asiat, jotka mieluisan työn lisäksi haluan elämässä saavuttaa.

Tilanne on tuskastuttava ja sydäntäsärkevä. Mies haluaa olla kanssani ja minä rakastan miestäni, enkä voisi nyt kuvitella elämää kenenkään toisen kanssa. Mutta samanaikaisesti biologinen kelloni tikittää voimallisemmin kuin koskaan ja oman lapsen kaipuu on valtava. Ystävät ympärillä saavat lapsia, ja minun on vaikea jopa vierailla heidän luonaan, koska äiti vauvansa kanssa on näky joka saa minut jopa itkun partaalle. 

”Äiti vauvansa kanssa on näky joka saa minut jopa itkun partaalle.”

Päätöksenteon paine on hirmuinen ajan kuluessa yhä nopeammin. Kohta olen jo 35 ja sitten 40, ja pian voi olla jo myöhäistä. Mitä ikinä päätänkään, joudun luopumaan niin paljosta, että se tuntuu liian epäreilulta. Joko luovun haaveesta saada oma lapsi tai sitten luovun miehestäni, jota rakastan – unelman takia joka sekään ei välttämättä koskaan toteudu. Mitä ikinä päätänkään, voin katua sitä myöhemmin tai katkeroitua. Olen täysin umpikujassa ja toivoin vain, että mies vielä muuttaisi mielensä.” Nainen, 34


2. ”En ole löytänyt kumppania, vaikka olen etsinyt”

”En ole missään vaiheessa lykännyt lasten saamista. En ole saanut lasta, vaikka olen sitä koko ikäni halunnut ja viimeiset vuodet tosissaan yrittänyt.

Olen ollut yli 10 vuotta sinkkuna. Parikymppisenä minulla oli muutama lyhyt suhde. Pisin suhde kesti noin puoli vuotta. Emme asuneet yhdessä eikä lasten hankkiminen ehtinyt tulla puheeksi. Suhteet päättyivät yleensä niin, että minut jätettiin. Sen jälkeen en ole löytänyt kumppania, vaikka olen etsinyt, eikä rima varmasti ole liian korkealla.

”Rima ei varmasti ole liian korkealla.”

Luulen, että minulla on ollut huonoa onnea: en löytänyt kumppania silloin 30 ikävuoden molemmin puolin, kun pysyvät parisuhteet muodostuvat, siis ne, joissa perustetaan perhe. Nyt kaikki tapaamani mukavat miehet ovat naimisissa ja heillä on jo lapsia. Eronneista miehistäkin moni ilmoittaa, että lapset on tehty.” Nainen, 39


3. ”Lapsen saantia ei voi lykätä loputtomiin”

”En ole saanut kumppaniltani selkeää toivetta tai päätöstä, vaikka lapsista olemme kyllä puhuneet.

Olen käyttänyt e-pillereitä pitkään, eikä vahinkolapsia ole tullut. Nyt neljänkympin ylittäneenä jätin pillerit veritulppien pelossa pois. Lapsia saisi nyt tulla. Ikä vain on tullut rajoitteeksi. Lisäksi minulla on todettu monirakkulatauti sekä kilpirauhasen vajaatoiminta.

Julkisuudessa pitäisi puhua enemmän siitä, että lapsen saantia ei voi lykätä loputtomiin. Nykyaikana pillereiden käyttö tekee ehkäisyn helpoksi, mutta hedelmällisyys ei ole muuttunut mihinkään.

”Kun vihdoin päätetään tehdä se lapsi, elimistö on vanhentunut.”

Luulen, että näin tapahtuu monella muullakin kuin minulla. Lykätään lapsen saantia. Ja sitten kun vihdoin päätetään tehdä se lapsi, elimistö on vanhentunut ja lapsettomuustutkimuksissa huomataan sairauksia, joita ei välttämättä voi parantaa. Lapsettomuus jää pysyväksi.” Nainen, 42


4. ”Masentuneena en olisi voinut ottaa vastuuta vauvasta”

”Sairastuin kolmisen vuotta sitten vaikeaan masennukseen. Oli kova kolaus ymmärtää, etten voi hankkia lapsia ennen kuin mielenterveys on taas kunnossa. Tiesin, etta se kestäisi ainakin pari vuotta.

Masennuslääkkeiden takia en olisi edes saanut olla raskaana ja koska en pystynyt kunnolla huolehtimaan itsestäni, en olisi voinut ottaa vastuuta pienestä vauvasta. Oli todella vaikeaa olla iloinen kavereiden ja sukulaisten vauva-uutisista, kun tiesin, ettemme voi hankkia lapsia mieheni kanssa ennen kuin olen täysin terve.

Vauvakuume ja syyllisyys masennuksesta tuntuivat vain hidastavan paranemista. Nyt lääkitys on vihdoin purettu ja paasemme yrittamaan esikoista tänä syksynä. Nyt vain toivon, etta yritys onnistuisi, eikä lisää takapakkeja tulisi.” Nainen, 29

”Oli kova kolaus ymmärtää, etten voi hankkia lapsia ennen kuin mielenterveys on taas kunnossa.”

5. ”Valitsin kumppanini liian hätäisin ja pinnallisin perustein”

”Olen kohta 30-vuotias korkeakoulutettu nainen, koulutustani vastaavassa työssä. Olen jo kahdesti ollut pidemmässä parisuhteessa, jossa haaveiltiin perheestä ja ostettiin ne omakotalotkin. Jokin vain ei tuntunut oikealta ja lähdin molemmista suhteista. Yksin ollessani jouduin todellakin kelailemaan, mikä suhteissani meni pieleen. Tulin siihen tulokseen, että valitsin kumppanini liian hätäisin ja pinnallisin perustein.

Tällä hetkellä asun yksin, mutta minulla on suhde samalla alalla työskentelevän miehen kanssa. Ymmärrys välillämme on loistava ja suhde perustuu ystävyyteen, vaikka romanttinen onkin. Se on siis sopiva sekoitus tunnetta ja järkeä.

Ura on meille molemmille tärkeä. Mies ehti olla sinkkuna viisi vuotta, kunnes sattumalta tapasimme työmatkalla. Hän on alusta asti sanonut, ettei tahdo perhettä tai edes parisuhdetta.

”Kuinka paljon aikaa on?”

Nyt kuitenkin puolen vuoden tapailun jälkeen hän tahtoo aloittaa seurustelusuhteen kanssani, mutta on edelleen vahvasti sitä mieltä, ettei koskaan tahdo perustaa perhettä. Itseäni tämä kalvaa, koska vaikka en juuri nyt tahdo lasta, niin ehkä joskus tahdon. Eikä hedelmällisiä vuosia ole loputtomiin.

Tilanne herättää paljon kysymyksiä: pitäisikö unohtaa sopivan tuntuinen mies ja alkaa metsästää lapselle isäehdokasta? Lapselle, jota en aivan välttämättä edes tule hankkimaan. Vai pitäisikö hyväksyä loppuelämä lapsettomana miehen toveiden mukaan, vaikka takuita suhteen onnistumisesta ei tietenkään ole? Järkevintä olisi antaa asialle nyt aikaa, mutta kuinka paljon aikaa on?” Nainen, 29


6. ”Traumaattisten kokemusten jälkeen on vaikea löytää luottamusta”

”Olimme jo saamassa kihlattuni kanssa lapsen, kun kumppanini sairastui mielenterveysongelmiin. Lapsen saaminen siihen tilanteeseen ei ollut ideaalitilanne.

Raskauden keskeytyksen sekä kariutuneen parisuhteen jälkeen ajatus lasten hankkimisesta ei ole tuntunut samalta kuin aikaisemmin. Sopivan uuden kumppanin sekä luottamuksen löytäminen tuottavat haasteita traumaattisten kokemusten jälkeen.

”Toisinaan haaveilen lasten tekemisestä yksin.”

Toisinaan haaveilen lasten tekemisestä yksin, sillä kaikilla muilla osa-alueilla elämässäni koen olevani menestynyt ja sopiva äidiksi. Sopivan isäkandidaatin löytäminen vain tuottaa hankaluuksia.” Nainen, 27

Vierailija

”Luulin, että mieskin haluaa perheen” – 6 naista kertoo, miksi eivät ole saaneet lapsia

Aika peruskauraa. Meillä minä miehenä en halua lapsia, mieluummin eroan kuin jatkan sukua. Nainen on vailla lasta, koska biologinen kello ym bs. Sanoin että ole hyvä ja etsi joku muu maksaja tälle kellollesi. Minä nautin omasta elämästäni lapsettomana harrastaen juuri sitä mitä haluan. Rakastan kyllä naistani, mutta en halua omaa elämääni lapsien takia pilata.
Lue kommentti
Vierailija

”Luulin, että mieskin haluaa perheen” – 6 naista kertoo, miksi eivät ole saaneet lapsia

Vierailija kirjoitti: Tavallisenamiehenä on liki mahdoton löytää naista. En ole asiaa koskaan varsinaisesti miettinyt, mutta jotenkin 'aina' oletin perheen kuuluvan tulevaisuuteeni. Ensi vuonna täytän 30 eikä naista olekaan ilmaantunut, joten heikolta näyttää. Olen tuota kolmeakymppiä pitänyt takarajana tässä asiassa. Pöh! Itse tulin isäksi ollessani jo 51-vuotias. Enkä kadu. Vaikken voi tietää, tuntuu jopa siltä, että osaan nyt nauttia vanhemmuudesta eri tavalla kuin olisin nuorena osannut...
Lue kommentti

Koira on omistajalleen usein kuin perheenjäsen. Siksi on hyvä varautua muutamaan asiaan, jos suunnittelet treffejä koiraihmisen kanssa.

Toko-treenit. Iltapissat. Raakaruoka. Kun tapailet koiranomistajaa, eteesi tulee monia juttuja, joita et ehkä ole tullut ajatelleeksi.

Olen harrastanut ja omistanut koiria 30 vuotta. Tänä aikana olen kuullut harrastuksestani monenlaisia kommentteja.  

Suurin väärinymmärrys koskee koiran roolia. Harva tajuaa, kuinka tärkeä koira on omistajalleen. Minulle se on perheenjäsen, joka esittelen mieluusti jo ensitreffeillä – jos se vain on mahdollista.

Minulle riittää, että olen itse kaivanut tietoa, kouluttanut koiraani sekä itseäni ja oppinut hyväksymään muutokset, joita koiranomistajuus tuo tullessaan. Kun pentu saapuu kotiin, aikatauluni ja koko elämäni ovat menneet uusiksi. Unelmakoirankaan kanssa ei ole aina kivaa, mutta silti rakastan lemmikkiäni yli kaiken.

”Koira on perheenjäsen, joka esittelen mieluusti jo ensitreffeillä.”

Kenenkään ei tarvitse rakastaa toisen koiraa, mutta rakkaimpien ihmisten olisi syytä ainakin ymmärtää ja kunnioittaa eläintä. Eteen tulee muitakin uusia asioita, jotka kannattaa hyväksyä, kun hyppää parisuhteeseen koiranomistajan kanssa.

Katso koiranaisen lista asioista, jotka hämmästyttävät usein uusia deittikumppaneita, mutta jotka ovat olennainen osa koiranaisen elämää:

1. ”Emmekö me mene viikonloppuisin enää muualle kuin kävelylle ja koirapuistoon?”

Useimmat ystäväni juoksevat perjantai-iltana after workeille ja menevät kumppaniensa kanssa elokuviin tai dinnereille. Minulle viikonloput tarkoittavat laatuaikaa erityisesti koirani kanssa. Koska olen ollut arkipäivät töissä, haluan viikonloppuna olla mahdollisimman paljon yhdessä koirani kanssa. Saan lenkkeillä rauhassa ja ehdin mennä vielä myöhäänkin illalla koirapuistoon. Sieltä löytyy ainakin koiramyönteistä jutteluseuraa.

Joskus uudet kumppanit ihailevat ja innostuvat aluksi tästä erilaisesta, tervehenkisestä tavasta viettää viikonloppua, mutta yleensä muutaman perjantain jälkeen kuviot alkavat kyllästyttää. Harva jaksaa viettää seitsemää tuntia – hyvä jos paria tuntiakaan – ulkona joka päivä. Eikä tarvitsekaan, mutta olisihan se varsinkin aluksi kivaa saada seuraa ulkoiluun, kun ei malttaisi olla erossa kummastakaan: ei uudesta deitistä eikä omasta koirastaan.

Lue myös! Koirapuistossa on parempi deittionni kuin Tinderissä

2. ”Elät aivan eri rytmissä kuin muut ihmiset”

Koirani pentuaikana totuin heräämään aikaisin ja olemaan vielä myöhään yöllä pissalenkeillä. Kun muut vielä nukkuvat krapulaansa pois sunnuntaiaamuna, kahdeksaan mennessä olen ollut koirani kanssa ulkona jo 1,5 tuntia ja usein mietinkin, miksi kahvilat aukeavat niin myöhään pyhänä.

Varsinkin vuorotyötä tekevillä kumppaneillani on ollut vaikeuksia sopeutua tähän rytmiin. Itselleni ja koiralleni aikaisista aamuherätyksistä on tullut jo sen verran rutiinia, että niistä en luovu. Onneksi yöllisiä pissalenkkejä ei ole ollut enää pentuajan jälkeen, mutta kesäiltoina on kiva mennä auringonlaskun aikaan ulos ja pitkälle lenkille, kun ei ole enää liian kuuma.

On hyvä tietää, että koiranaisen lyhyt piipahdus kaupassa tarkoittaa korkeintaan viittä minuuttia, mutta lyhyt ulkoilu voi venyä usean tunnin mittaiseksi.

Suosittelemme! Käyttäytyykö koirasi oudosti, kun harrastat seksiä? Tästä se johtuu

3. ”Voisiko koiran jättää välillä kotiin?

Otan koirani mukaan mahdollisimman moneen paikkaan ja karsin mielelläni menoistani, että voin olla karvakuononi kanssa. Tiedän, että kaikkiin juttuihin en voi ottaa koiraani mukaan ja teen kyllä poikkeuksiakin ja jätän sen kotiin tarvittaessa, mutta en mielelläni kovin pitkäksi aikaa.

”Karsin mielelläni menoistani, että voin olla koirani kanssa.”

Kumppanini ei tarvitse noudattaa samaa elämäntyyliä, mutta ymmärrystä kannattaa olla. Moneen asiaan. Koirani esimerkiksi nukkuu mieluusti sängyssäni, mutta sen voi kyllä tarvittaessa komentaa alas. Autossakin se istuisi mieluiten etupenkillä, vaikka saa sen kiinnitettyä myös taakse turvavyöllä.

On myös asioita, joista ei tingitä: Ruokaa ei anneta pöydästä. Herkun eteen pitää tehdä temppu. Koirapuistossa ei rähinöidä. Tottelevaisuuskoulutusta eli toko-treeniä ei skipata sen vuoksi, että tekisi mieli viettää elokuvailta kotona.

4. ”Ostat koirallesi raakaruokaa ja herkkuja, mutta pihistelet omissa ostoksissasi”

Vaikka koira saa leipäjuustoa, lohta ja täyslihaa, ei kannata odottaa, että sen omistaja syö ja tarjoilee pelkkää gourmeeruokaa.

Käyn todella harvoin enää ulkona syömässä parinkympin dinnereitä. Sen sijaan maksan helposti useamman kympin koiran hyvinvoinnista ja palkkaan sille päivittäin hoitajan kotiin, ettei sen tarvitse olla yksin.

5. ”Koti on joko täydessä kaaoksessa tai olet koko ajan imuroimassa”

Koirakotini elää kovin vaihtelevassa tilassa. Välillä siellä ovat koiran lelut hujan hajan ja pölypallot näkyvissä, mutta kun ne ärsyttävät tarpeeksi kauan, otan imurin ja mopin esiin. Ja täytyy myöntää, että niin tapahtuu nyt useammin kuin koskaan ennen.

En pidä likaisesta kodista enkä epäjärjestyksestä, mutta joskus kun kaikki vapaa-aika menee koiraharrastuksissa ja ulkona, kodin siisteys jää toissijaiseksi. Siivousintoakin tärkeämpää on kiinnittää huomio koiran hyvinvointiin.

6. ”Koirankarvoja löytyy joka paikasta, jopa työtuolista”

Pienenkin koiran karvat voivat leijailla yllättävän pitkälle. Ex-heilani löysi niitä työtakkinsa hihasta ja penkiltään. Itse en saa niitä pois millään, vaikka kuinka kuivaisin vaatteitani kuivausrummussa ja käytän vaateharjaa. Enkä enää osaa hirveästi kiinnittää huomiota karvoihin. Niitä tulee ja menee niin paljon.

Jos koiran karvat ovat jollekin ongelma, silloin kumppani taitaa olla väärä.

Perheen yhteinen aika, jutteleminen, työpaikkaruokalan feta-pinaattipiirakka ja hienot arkikengät –  kun tarkasti ajattelee, löytää arjesta monta ihanaa pientä asiaa!

Psykoterapeutti Maaret Kallio kertoi MTV:n haastattelussa, että tavallista arkea ei arvosteta nykyään riittävästi. Sosiaalisen median perusteella moni tuntuu viettävän täydellistä elämää, ja moni hehkuttaa vain arjen yläpuolelle nousevia kohokohtia.

Arkea aletaan arvostamaan vastoinkäymisten myötä.

– Kun siihen tulee joku uhka, mitä elämä saattaa tuoda kuten onnettomus, sairaus tai jotain muita kriisejä, niin kyllähän se arkinen, tavallinen elämä näyttäytyy silloin ihan kullanarvoisena, Kallio kertoi MTV:lle.

Me Naiset kysyi viideltä naiselta, miksi se aivan tavallinen arki on ihanaa.

1. PERHE JA KAUNIS KOTI

”On ihanaa olla 9- ja 13-vuotiaiden lasten äiti. Heidän jutuilleen saa nauraa joka päivä. Heidän kanssaan on hauska katsella leffoja, jutella, käydä kävelyillä, istua samassa ruokapöydässä päivän kuulumisia vaihtamassa.

”Tavallisena arki-iltanakin voi laittaa kynttilöitä ja katsella ikkunasta, miten ilta tummuu.”

Tykkään myös kovasti kodistamme, jonka olemme vuosien mittaan remontoineet mieleiseksi. Jokaiseen nurkkaan ja kulmaan liittyy onnellisia muistoja, joka päivä on ihana tulla töistä kotiin. Parasta on, jos puoliso on laittanut ruokaa niin, että koko talo tuoksuu. Tavallisena arki-iltanakin voi laittaa kynttilöitä ja katsella ikkunasta, miten ilta tummuu.”

2. OMA AIKA

”Parasta on, kun voin pelata työmatkat sekä mennessä että palatessa Pokemon Go:ta kenenkään häiritsemättä.” 

3. RUOKA JA KAUNIIT TAVARAT

”Arjessa parasta on rakas puolisoni ja meidän ihana pieni kissa. Joka kerta kun silitän kissaa, oikein tunnen, miten stressitaso ja verenpaine laskevat.

”Käytän arkisinkin kauneimpia astioita, jotka omistan, ja iloitsen niiden kauneudesta.” 

Sitten on myös pienempiä arjen ihanuuksia, kuten Hesarin Torstai-liite, josta iloitsen joka torstaiaamu. Työpaikkaruokalassa ilahdun joka kerta hirveästi, kun on feta-pinaattipiirakkaa, joka on lempiruokaani lounasravintoloiden valikoimasta. Muutenkin syöminen ilahduttaa jatkuvasti: rauhassa syödyt aamiaiset, oikein rasvainen kermajuusto leivän päällä, vadelmat suoraan pakastimesta ja vesimeloni. Myös hyvä sää on aina ihana juttu.

Arkisista tavaroistakin koen hyvää mieltä. Käytän arkisinkin kauneimpia astioita, jotka omistan, ja iloitsen niiden kauneudesta. Minulla on muutamat omasta mielestäni tosi hienot arkikengät, joiden jalkaan vetäminen on aina vähintään pienen sisäisen hymyn paikka. Jos onnistun valitsemaan kivat vaatteet töihin tai laittamaan hiukset erityisen kivasti, tai huulipuna mätsää asuun, siitä saan hyvän mielen.”

4. PIENET, OHIKIITÄVÄT HETKET

”Ne ovat niitä pieniä, ohikiitäviä hetkiä: kun höpsöttelemme sohvalla lapsen kanssa ja hän nauraa katketakseen, tai kun mies kuiskaa korvaan, että olen hänelle tärkein kaikista. Ei sitä lämmintä läikähdystä rinnassa tarvitse kauempaa etsiä.”

”Kun tarkemmin ajattelee, arkiset asiat ovat ylellisiä ja etuoikeutettuja.”

5. TOISTEN ILAHDUTTAMINEN

”Myönnetään, en oikein tykkää sanoista arki ja tavallinen. Joka päivä tapahtuu niin paljon pieniä ihania asioita, enkä haluaisi ottaa niitä itsestäänselvyytenä ja sanoa tavallisiksi. Ei ole itsestäänselvää, että perhe on terve, asut omassa kodissa ja jääkaapissa ruokaa – kun tarkemmin ajattelee, arkiset asiat ovat ylellisiä ja etuoikeutettuja.

Jos nyt en jostain erityisesti arjessani tykkää, niin rehellisesti sanoen ruuanlaitto ja siivoaminen ovat toisinaan tylsää puuhaa. Silti nämäkin pienet arkirutiinit tuovat turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta elämään.

”Hän pyöräili juuri työpaikkani ohi vain siksi, että halusi tuoda keksejä ja antaa pusun.”

Arkipäivissä parasta on esimerkiksi perheen tapaaminen, lemmikkien kanssa leikkiminen, uiminen ja poikaystävän kanssa hengailu. Meille on poikaystävän kanssa kehittynyt huomaamatta tapa ilahduttaa toisiamme pienillä jutuilla: minä saatan kerätä hänelle mustikoita tai viedä yllätykseksi vaikka balettiin. Hän pyöräili juuri työpaikkani ohi vain siksi, että halusi tuoda keksejä ja antaa pusun.

Pidän myös töiden tekemisestä, sillä opin työssäni jatkuvasti uusia asioita, tapaan kiinnostavia tyyppejä ja saan käyttää luovuuttani.”

kotitonttu

5 naista kertoo, miksi tavallinen arki on aivan parasta!

Juuri näin on, arkisia asioita osataan usein arvostaa vasta, kun ne on menetetty. Voi tulla erilaisia vaikeuksia, työttömyyttä, yllättäviä rahamenoja, jokin vakava sairaus tai jopa kuolemantapaus. Itse osaan arvostaa ihan kotona oloa, ei minun tarvitse lähteä minnekään matkoille. Nautin, kun vanha koirani pystyy vielä liikkumaan aika hyvin, joka päivä mennään ulos luontoon. Katselen puita ja eläimiä, juttelen usein muutaman sanan vanhempien ihmisten kanssa, huomaan kuinka se piristää heitä...
Lue kommentti
”Voi jehna, taas sillä naapurin Mirkulla on asiat niin paljon paremmin...” Kuva: Shutterstock

Kateudesta voi päästä eroon monella tavalla. Huonoin tapa on viitata sille tyystin kintaalla.

Laulaja Antti Tuisku kertoi viime viikon Me Naisissa kärsineensä tuntemastaan kateudesta niin pahasti, että haki siihen apua terapiasta. Haastattelussa Antti muistelee vuoden 2011 Emma Gaalaa, jossa Jenni Vartiainen voitti runsaasti palkintoja. Pettymys oli Antille kova.

– Olin ihan paskana, etten taaskaan ollut voittanut mitään. Vielä enemmän olin paskana siitä, että en osannut olla onnellinen rakkaan ystäväni puolesta. Kävin sotaa pääni sisällä. En halunnut olla kateellinen, mutta olin. Minun oli pakko pureutua tunteeseen syvemmin: miksi tunnen näin? Antti kertoi.

Kateus voi olla pahimmillaan haitallinen kierre, joka ajaa syvään katkeruuteen ja kuluttaa omia voimia. Mutta ei kateus ole läpikotaisin haitallinen tunne, se voi auttaakin: asiantuntijoiden mukaan kateus saattaa avata silmät ymmärtämään paremmin esimerkiksi sitä, mitä oikeasti haluaa elämältään.

Kysyimme lukijoiltamme, millaisista asioista he ovat olleet kateellisia ja miten kateus on vaikuttanut heidän elämäänsä. Lisäksi pyysimme heitä kertomaan, mikä on auttanut käsittelemään omaa kateutta.

Kokosimme kyselyn perusteella viisi toimivaa vinkkiä, joiden avulla kateudesta voi yrittää päästä yli.

1. Tunnusta, että olet kateellinen.

”Olen ollut kateellinen paremmasta koulutuksesta monille ihmisille ja myös paremmista ansioista. Koulutuskateus on vaikuttanut minuun niin, että lähdin aikuisiällä opiskelemaan ja nyt haen jatko-opiskelijaksi. Palkkaan liittyvää kateutta en ole saanut nujerrettua, ja se syö kyllä, kun huomaan, etten voi iloita toisen paremmasta työpaikasta. Inhoan itsessäni sitä, että olen kateellinen.

”Koulutuskateus on vaikuttanut minuun niin, että lähdin aikuisiällä opiskelemaan ja nyt haen jatko-opiskelijaksi.”

Helpotusta on kuitenkin tuonut se, että olen pakottanut tunnustamaan asian itselleni. Tuntemani kateus on tunne. Siitä voi päästä yli.”

2. Tarkastele omaa elämääsi kateellisena.

”Tunnen kateutta ystäviäni kohtaan. Heillä on hyvä tukiverkosto ympärillä, ja lapset voi laittaa aina halutessa ja tarvittaessa hoitoon. Meillä lapset ovat olleet kodin ulkopuolella hoidossa tänä vuonna kerran. Yhteinen parisuhdeaika on jäänyt melko vähiin.

”Kateuteen ei ole pakko jumittua.”

Minua kateuden käsittelyssä on auttanut se, että ajattelen sen olevan ohimenevä tunne. Kateuteen ei ole pakko jumittua. Ei ole ystävien vika, jos heillä joku asia on helpompaa kuin itsellä. Usein auttaa myös se, että tunnistaa omasta elämästä niitä asioita, joista joku muu voi olla kateellinen. Ajattelen, että jokaisella on joku asia paremmin tai huonommin kuin muilla.”

3. Yritä olla vertaamatta itseäsi muihin.

”Olen aina ollut serkulleni kateellinen hänen kauneudestaan ja urheilullisuudestaan. Olen kova vertaamaan itseäni muihin, mistä tulee helposti paha mieli. Ainoa asia, mikä auttaa, on vertailun lopettaminen. Jos vertaan itseäni muihin, tulen heti kateelliseksi. Siksi nykyään yritän olla vertaamatta itseäni toisiin ja pyrin vain olemaan oma itseni.”

4. Mieti, miten voisit kehittää itseäsi.

”Eniten kateutta olen kokenut urheiluharrastuksessa. Aina tuntuu, että joku on minua voimakkaampi ja nopeampi. Kateudesta voi päästä eroon parhaiten niin, että tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Silloin on helpompaa kehittää itseään ja voi omaksua kadehtimiaan piirteitä toisilta. Pelkkä kateus ei johda mihinkään, mutta sen avulla voi löytää itsestään paljon voimavaroja toteuttaa itseään.”

”Pelkkä kateus ei johda mihinkään, mutta sen avulla voi löytää itsestään paljon voimavaroja toteuttaa itseään.”

5. Puhu siitä, harmittele ja unohda.

”Olen ollut kateellinen ihmisille monista asioista – usein turhaan. Tämän tajuaminen on auttanut ymmärtämään, ettei kateus ruoki elämässäni mitään erityistä. Sanon aina suoraan, jos olen kateellinen. Ei sillä kannata leukaperiä kiristää tai alkaa kapinoimaan. Paras tapa päästä siitä eroon on puhua siitä ääneen. Silloin kateus muuttuu ensin pikkuhiljaa vain pelkäksi harmitukseksi – ja lopulta se hälvenee kuin itsestään.”

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin kehittelemä parisuhdetesti paljastaa, mihin suhteessa kannattaa ensisijaisesti satsata. 

Onko parisuhteeni riittävän hyvä, olemmeko me onnellisia?

Tätä moni suhteessa oleva miettii tasaisin väliajoin. Nyt ei tarvitse enää arvailla: seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström on kehittänyt testin, jossa parisuhteessa elävä voi helposti nähdä, millä tolalla oma suhde on.  

Kihlströmin mukaan parisuhteen tilaa kannattaa testata toisinaan ihan siksi, että arjessa suhde ja siihen panostaminen saattavat helposti unohtua. Testin pyrkimyksenä on auttaa pysähtymään ja miettimään, pitäisikö joihinkin suhteen osa-alueisiin kiinnittää enemmän huomiota.

– Sen avulla voi huomata, olisiko syytä kiinnittää huomiota puhumiseen, läheisyyteen vai siihen, miten tukee kumppanin unelmia. Nämä kaikki vaikuttavat tutkitusti parisuhteen laatuun ja onnellisuuteen, Kihlström kertoo.

Hänen mukaansa moni parisuhde pysyisi huomattavasti paremmassa kunnossa, jos ihmiset osaisivat tarttua vaikeuksiin tarpeeksi ajoissa.

– Vaikka testi onkin kevyt, se voi auttaa tunnistamaan ongelmia ajoissa ja tarvittaessa hakeutumaan avun pariin, Kihlström kertoo.

Kihlströmin kehittelemä testi on julkaistu ensimmäisen kerran hänen Puhu muru -blogissaan.

kerttu

6 kohdan rakkaustesti paljastaa, missä kunnossa parisuhteesi on

Testin vastausvaihtoehdot eivät ihan riitä, mutta kyllä parisuhteemme paranee kokoajan, kun pian tulee 41 vuotta oltua naimisissa ja kulmia on hiottu keinoilla, mitä en missään nimessä enää käyttäisi, mutta kai ne tarvittiin timanttien hiomiseksi. Ihanaa kun tuntee toisen niin, että ei tarvitse missään tilanteessa vetää roolia, vaan voi olla oma itsensä. Huumori ja luottamus, sekä "kipinä" ovat ihania asioita. Rakkaus voi paljon ja todella rakkauden vastakohta on pelko, sekin aikanaan koettu...
Lue kommentti