Osaatko yhdistää parit Jannesta, Petestä, Tessasta, Henriikasta, Henristä ja Meristä? Kuvat: Liisa Valonen

Sanotaan, että ihmiset ihastuvat itsensä näköisiin ihmisiin. Vai meneekö se sittenkin niin, että seura tekee kaltaisekseen? Kolme naimanaamoiksikin sanottua pariskuntaa kertoo. Mutta ensiksi: arvaatko, kuka on kenenkin kanssa?

Naimanaamat on pariskunta, jossa osapuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään, olemukseltaan tai jopa kasvonpiirteiltään.

Ja se on tutkittukin juttu, että samankaltainen geenistö viehättää: Kalifornian yliopistossa tehtiin tutkimus, joka osoitti, että aviopareilla oli enemmän yhteneväisyyksiä dna:ssaan kuin sattumanvaraisesti valituilla ihmisillä. Tutkimusten mukaan ihmiset mtyös ihastuvat vanhempiensa näköisiin ihmisiin etenkin silloin, kun suhde vanhempaan on ollut hyvä.

Joko arvasit parit? Tässä he ovat:

 


Janne ja Henriikka.
Janne ja Henriikka.

 

Henriikka & Janne: kuin sisko ja sen veli

Viestintäkonsultti ja bloggaaja Henriikka Simojoki, 25

Opiskelija Janne Simojoki, 26

Yhdessä seitsemän vuotta, viisi naimisissa

Henriikka: ”Meitä luullaan usein sisaruksiksi, ja olemmekin aika samannäköisiä, etenkin jos molemmilla on hiukset kiinni. Olemme sellaisia pieniä nauravia nutturapäitä, hammashymyilijöitä.

Tapasimme nuorten taideleirillä, kun minä olin 16 ja Janne 17. Janne oli superkiva: en ollut ikinä tavannut niin kivaa ja ystävällistä ihmistä.

Olemme olleet yhdessä niin nuoresta, että olemme kasvaneet yhteen. Kumpikin on muovannut toista. Vaikea sanoa, millaisia edes olisimme, jos emme olisi yhdessä.

Menimme naimisiin jo kahden vuoden seurustelun jälkeen. Meistä se oli vain hienoa. Miksi odottaa, kun tuntui, että sielunkumppani oli nyt tässä?

Kun tapasimme, minä harrastin tanssia ja pukeuduin löysiin hiphop-kuteisiin. Janne oli taidelukiolaishipin prototyyppi pellavahousuissaan ja kalsaripaidassaan.

Nykyään pukeudumme aika samalla tavalla. Suosimme pillifarkkuja, kaulus- ja ruutupaitoja sekä neuleita. Enää ei ole tarvetta huutaa mitään sanomaa pukeutumisella. Pidämme laadusta, mutta teemme myös löytöjä kirppiksiltä.

Olemme niin samankokoisia, että voisimme periaatteessa käyttää samoja vaatteita. Jos löydän Jannelle jotain kivaa, sovitan sitä itselleni. Jos vaate on minulle vähän reilu, tiedän, että se todennäköisesti on Jannelle hyvä.

Olemme myös luonteiltamme samanlaisia: elämänmyönteisiä ja -janoisia. Innostumme helposti uusista jutuista. Tällä hetkellä olemme molemmat sokerilakossa.”

” Tyyliltämme olimme kuitenkin ihan eri Pinterest-kansioista.”

Janne: ”Nuorten taideleirillä oli kaksi nättiä blondia, Henriikka ja hänen paras kaverinsa, ja aluksi minulla oli vaikeuksia erottaa heidät toisistaan.

Totta kai ihastumiseen vaikutti se, että Henriikka oli kaunis ja muutenkin viehättävä. Mutta tärkeintä oli, että hänen kanssaan oli niin luonnollista ja helppoa olla. Tyyliltämme olimme kuitenkin ihan eri Pinterest-kansioista.

Henriikka on minua kiinnostuneempi pukeutumisesta, ja varmasti hän on vaikuttanut enemmän minun tyyliini kuin minä hänen, mutta en silti tunne olevani riepoteltavissa. Henriikka on joskus sanonut, että saan pukeutua kyllä aina ihan niin kuin haluan, mutta hän ei välttämättä halua olla aina seurassani!

Minusta Henriikka näyttää melkein söpöimmältä isoissa mökkirievuissa; aina kun näen hänet sellaisissa, muistan millainen lökäpöksy hän oli alkuaikoina, ja minulle tulee mukavan nostalginen fiilis.

Henriikka pitää Aamukahvilla-blogia, ja bloggaamisen myötä hänen tyylinsä on muuttunut klassisemmaksi ja laatutietoisemmaksi. Olemme alkaneet miettiä myös ekologisuutta, emmekään kumpikaan enää ostele uusia vaatteita samalla draivilla kuin joskus aiemmin. Olen alusta asti ottanut suuren osan Henriikan blogin kuvista. Innostuin kuvaamisesta niin, että nykyään teen sitä välillä työksenikin.”

 


Tessa ja Henri.
Tessa ja Henri.

 

Tessa & Henri: lisää väriä elämään

Henri Waaramaa, 29, sähkösuunnittelija

Tessa Toni, 23, toimittajaopiskelija

Seurustelleet vuoden, asuneet yhdessä keväästä lähtien

Tessa: ”Tinder-kuvassa Henri seisoi avaruudessa ja hänen silmänsä ampuivat lasersäteitä. Mahtavaa! Oli pakko pyyhkäistä oikealle.

Tunnistin kyllä Henrin, sillä hän oli tehnyt kavereidensa kanssa keikkaraportteja ja -videoita nettiin. Kirjoittelimme netissä, mutta kun mitään ei alkanut tapahtua, aloin stalkkeriksi: otin selvää Henrin osoitteesta ja lähetin hänelle kortin.

Henri on järjettömän komea, ja hänellä on hirveän hauska tyyli. En ole ikinä nähnyt kenenkään miehen laittavan hiuksiaan niin huolellisesti. Kun ensimmäistä kertaa pääsin kurkistamaan Henrin vaatekaappiin, tuntui kuin olisin aarrearkkua kaivellut. Hänellä on tajuttoman siistejä juttuja, kuten kreisejä paitoja, joissa joulupukki surffaa.

Ystävämme olivat heti, että no nyt ovat hengenheimolaiset löytäneet toisensa, mutta kaverini äiti kommentoi jonkun Facebook-kuvan alle, että näytämme naamastakin samalta.

Tykkään myös Henrin tatuoinneista. Suosikkini on myskihärkä, joka levittää telalla valkoista maalia. Henrillä on vitiligo, ja tatuoinnin ’maali’ on hänen pigmenttihäiriönsä. Pigmenttiläiskät ovat joskus harmittaneet Henriä itseään, mutta minusta ne tekevät hänestä vain entistä spesiaalimman.”

”Kun mitään ei alkanut tapahtua, aloin stalkkeriksi.”

Henri: ”Kurvissa sinitukkainen tyttö käveli reteästi päin punaisia. Ajattelin, ettei se voi olla kukaan muu kuin Tessa, ja juoksin kiinni.

Olimme Tinder-mätsit, muttemme olleet tavanneet. Olin kyllä saanut Tessalta postikortin, vaikken ollut kertonut sukunimeäni saati osoitettani. Kukaan tyttö ei ollut ikinä lähestynyt minua niin.

Tessa tarjosi minulle taskustaan puoliksi syötyä falafel-rullaa ja selitti hämärää juttua ankkojen seksielämästä. Jutut liitelivät sen verran sfääreissä, että eihän niistä voinut muuta kuin tykätä.

Siitä lähtien olemme olleet tiiviisti yhdessä. Olemme niin samanhenkisiä kuin olla ja voi. Aloimme tosi nopeasti viettää aikaa myös toistemme perheiden kanssa. Kun tapasin Tessan mummon ensimmäistä kertaa, hän kommentoi, että onpa minulla iso pää; Tessalla tulee olemaan vaikeuksia synnyttää, kun saamme lapsia.

Tessan äiti esittelee aina kuvia tyttärestään luonnollisessa hiusvärissään, että kato nyt, eikö ollutkin kiva. No on on, mutta Tessan siniset hiukset herättivät Tinderissä huomioni. Ajattelin, että tuon on pakko olla rento tyyppi. Tessalla oli myös nätit, italialaiset piirteet. Mistähän sen Italian oikein keksin? Ehkä Tessan nimestä. Hän on kyllä ihan Espoosta. Piirteet ovat nätit edelleen.

Olen aina pukeutunut vaatteisiin, jotka eivät ehkä kelpaisi kenellekään muulle. Teen löytöjä alelaareista, joissa on yleensä jäljellä vain kaikkein oudoimmat kuosit ja isoimmat koot. Tessan tavattuani olen alkanut käyttää värikkäitä vaatteita. Joo, voit laittaa, että Tessa toi värit elämääni.”

 


Meri ja Pete.
Meri ja Pete.

 

Meri & Pete: joogaa ja bändipaitoja

Kuvittaja ja joogaopettaja Meri Mort, 35

Kustannuspäällikkö Pete Leppänen, 40

Yhdessä kolme ja puoli vuotta, naimisissa kolme kuukautta

Pete: ”Olen ollut aina heikkona inkkariletteihin. Kun joogatapahtumassa näin vilaukselta lettipäisen tytön, lähdin seuraamaan. Löysin Merin istumasta lootusasennossa joogastudion ständiltä.

Olin tekemässä tietokirjaa joogasta ja keksin pyytää häneltä haastattelua. Kirjastani puuttui Merin kaltainen luova joogaopettaja, mutta sinkkumiehenä sain samalla hyvän syyn hieroa tuttavuutta.

Sen jälkeen Meri kutsui minut vappubileisiinsä, mutta emäntänä hän ei ehtinyt jutella kanssani kahta sanaa enempää. Yritin sitten tehdä vaikutuksen hänen parhaaseen ystäväänsä. Myöhemmin Meri olikin kuullut häneltä, että ’se Pete oli tosi mukava’.

Meillä on paljon yhteistä. Jooga on meille enemmän kuin harrastus; elämäntapa. Kummallekin on tärkeää kehittyä koko ajan myös ihmisenä.

Merillä on näyttävä tyyli ja paljon liehuvia hameita ja haaremihousuja, kun itse pukeudun tylsästi aina mustaan. Joskus vitsailenkin ulos lähtiessämme, että Meri näyttää taas siltä kuin olisi kompastunut vaatekomeroonsa. Vaikkei ehkä uskoisi, olen kuitenkin lähes neuroottisen tarkka omasta tyylistäni. Pinssienkin täytyy olla tietyssä asennossa takinkauluksessa.

Ensimmäisille treffeille Merin kanssa puin kyllä Marimekon raitapaidan, niitä harvojani, jossa on jotain väriä – tummansinistä. Räiskyvä tyyli sopii Merille, koska hän on sellainen persoonanakin.

Meri tuntee jo hyvin tyylini ja ostaa joskus minulle vaatteita. Itse en kyllä osaa hänelle. Ok, Humppababy-alkkarit olen ostanut hänelle Eläkeläiset-yhtyeen keikalta. Silloinkin kyllä piti tarkistaa oikea koko myyjältä, joka sattui olemaan Merin tuttu.”

”Vaikkei ehkä uskoisi, olen kuitenkin lähes neuroottisen tarkka omasta tyylistäni.”

Meri: ”Muistan Peten jo vuosien takaa. Kävimme samalla joogasalilla, ja pitkänä ja tatuoituna rokkarina hän erottui joukosta.

Ennen kuin aloimme tapailla, asuimme samoilla kulmilla ja olimme moikkailututtuja. Kerran jäimme juttelemaan liikennevaloihin ja vasta kun sormiani alkoi palella, huomasin puhuneemme yli tunnin. Silloin ajattelin, että tässä voisi olla jotain.

Ennen kuin ehdin esitellä Peteä ystävilleni, yksi heistä ilmoitti nähneensä kaupungilla ihan minun oloiseni miehen. Myöhemmin vahvistui, että Pete oli ollut samassa paikassa samaan aikaan. Sittemminkin on moni sanonut meissä olevan paljon samaa. Ei kai sitä voi täysin kieltääkään.

Olen aina pitänyt ryhdikkäistä miehistä, ja Petellä on hyvä ryhti, hän osaa ottaa tilansa. Lisäksi hänellä on hieno, iso nenä, kiehtovan eläimelliset silmät ja hitosti karismaa.

Vaikka ulkonäölläkin on suhteen alussa merkitystä, tärkeintä on, että toinen resonoi sielutasolla.

Tykkään myös siitä, että Petellä on oma vahva tyyli. Parhaimmillaan Pete on aamusuihkun jälkeen pelkissä farkuissa.

Olen itse tyyliltäni sekoitus koruja rakastavaa goottia ja kukkamekkohippiä. Ensimmäisille treffeillemme pukeuduin bändipaitaan, koska ajattelin sen tekevän Peteen vaikutuksen! Suhteemme alussa käytin myös aika usein minihameita...

Huulipunan käyttöä olen vähentänyt, koska Pete valitti, että pussaillessamme hänen naamansa sotkeentuu!”

Juoksukisan viime metreillä naisen lenkkarit hidastuvat maagisesti, ja mies pääsee ohi. Oletko törmännyt tähän ilmiöön?

Olin nuorempana todella kova vääntämään kättä. Suosikkipuuhaani oli haastaa poikia kädenvääntöskaboihin – ja voittaa, totta kai. Olin sitten abiristeilyllä tai opiskelijabileissä, metsästin juuri sopivaa miessukupuolen edustajaa vastustajakseni: ei niin voimakasta, että hän voittaisi, eikä niin hintelää, että minun voittoni olisi ilmiselvä. (Kädenvääntö on oikeasti tekniikka- eikä niinkään voimalaji, mutta se symboloi silti voimaa.)

Kun tapasin nykyisen mieheni, kädenvääntöharrastukseni oli vielä niin voimissaan, että moni kysyi, kumpi meistä voittaa kädenväännössä. 

– Ei kumpikaan, koska olemme päättäneet, ettemme koskaan väännä kättä, minä sanoin ja hymyilin vienosti. 

Pelottava voitto

Oikeasti olin tehnyt päätöksen ihan itse, sillä halusin varmistaa, ettei mikään torpedoi lupaavasti alkanutta suhdetta. Jos mies olisi voittanut, se olisi ollut kolaus voimanaisen itsetunnolleni. En olisi voinut iloita fyysisesti itseäni vahvemmasta poikaystävästä yritettyäni vuosien ajan todistaa, ettei voima ole sukupuolesta kiinni.

Enemmän kuitenkin olin huolissani siitä, että itse voittaisin kisan. Mieheni ei ole tyyppiä, joka perustaa itsetuntonsa muskeleihin, mutta minua voittoskenaario kauhistutti. Vaikka olin aina saanut pelkästään ihailua kädenvääntövoitoistani ja leuanvetotuloksistani, jokin pieni ääni sisälläni ilmeisesti sanoi, että fyysisesti ylivoimaisessa naisessa tai tyttöystäväänsä heikommassa miehessä on jotakin vikaa – vaikkei asia niin tietenkään ole. Kädenvääntökilpailu seurustelukumppanin kanssa tuntui tieltä, jolle en halunnut astua. 

”Yksi tietää miehensä huonoksi häviäjäksi ja päättää säästää molemmat pahalta mieleltä antamalla miehelle etumatkaa.”

Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, suhteen sisäistä kädenvääntökisaa ei ole vieläkään käyty. Se on ihan typerää. Tuskinpa yksi voitto suuntaan tai toiseen heilauttaisi liittoamme. 

Mies vie kisan viime metreillä – sattumaako?

Valitettavasti huomaan, etten ole ainoa, joka kärsii miehen voittamisen pelosta. Kaikki naiset eivät ratkaise asiaa kieltäytymällä kilvasta: he antavat miehen voittaa. Tasavahvasta pariskunnasta naisen tossut hidastuvat maagisesti juuri ennen puolimaratonin maaliviivaa. Scrabble-pelin viime metreillä naiselle ei enää tulekaan mieleen hyviä sanoja, vaikka kirjaimet olisivat kuinka helpot. Jokainen vähänkään tiukka säilykepurkki ojennetaan avattavaksi miehelle, joka suurieleisesti napsauttaa purkin auki. 

Selitykset vaihtelevat. Yksi tietää miehensä huonoksi häviäjäksi ja päättää säästää molemmat pahalta mieleltä antamalla miehelle etumatkaa. Toinen taas pelkää nolaavansa miehensä muiden edessä – naisellehan ei ilmeisesti ole noloa vaikuttaa heikolta tai tyhmältä – ja varjelee lautapeli-illan tunnelmaa tahallisella häviöllä. Kolmas antaa miehen voittaa vahvistaakseen tämän miehistä itsetuntoa ja tuottaakseen hyvää mieltä.

Olisikohan vihdoin aika päättää, että rehti kilpa on tärkeämpää kuin voitto, vaikka kilpakumppanit olisivat myös petikumppaneita? Itsetuntoaan ei muutenkaan kannattaisi perustaa Monopoly-voiton tai edes hyvän maratonajan kaltaisiin suorituksiin, joten voisimme varmaan lakata häviämästä tahallamme.

Kuulostaako ilmiö tutulta? Kerro kokemuksistasi:

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Projektin nimi on #vaimoivanille. Oletko sinä se oikea?

Liemessä-blogin Jenni Häyrinen postasi blogiinsa treffi-ilmoituksen, jossa hän etsii meksikolaiselle ystävälleen Ivanille kumppania. Ivan on 30-vuotias helsinkiläistynyt, ”hyvässä työssä käyvä, aito, mukava, kiltti, perheestä haaveileva ja ruuanlaitosta nauttiva” mies.

– Enää puuttuu se nainen jolle kokata. Elämä on Suomessa, ja toiveissa on löytää myös kumppani Suomesta, Häyrinen kirjoittaa ystävästään.

Soitimme kokkaavalle poikamiehelle, Ivanille. Hänen mukaansa projekti on käynnistynyt mukavasti. Häyrisen postausta on jaettu innokkaasti, ja Ivan on jo saanut muutamia yhteydenottoja blogin kautta. Lisäksi hän kokeilee parhaillaan Tinderiä.

– Muutin Suomeen tietotekniikan yliopisto-opintojen perässä. Työskentelen nyt Helsingissä ohjelmistosuunnittelijana, hän kertoo.

Ivanin mukaan naisystävää on vaikea löytää tietoteknisistä työympyröistä. Sen tähden hän päättikin antaa ystävälleen mahdollisuuden auttaa ja lähti rohkeasti mukaan yritykseen löytää rakas sosiaalisen median voimalla.

”Hyvän keskustelukumppanin löytäminen ei aina ole helppoa.”

Ivanilla on haussa on älykäs keskustelukumppani, jolla on positiivinen asenne elämään ja joka osaa nauttia elämän pienistä iloista.

– Minulle on tärkeintä voida jutella elämästä ja jakaa ajatuksia jonkun kanssa. Hyvän keskustelukumppanin löytäminen ei aina ole helppoa, Ivan sanoo.

Toivekumppani olisi henkisesti kypsä, iältään noin 25-34 -vuotias tavallinen suomalainen nainen. Ivanin toiveissa olisi myös perustaa perhe, mikäli sopiva kumppani osuu kohdalle.

Mies – mistä asiasta sinä et ole uskaltanut olla kumppanisi kanssa eri mieltä? Kerro jutun lopussa!

Nykymiehet peesaavat liikaa eivätkä uskalla olla eri mieltä naisten kanssa. Näin väittää psykologi Tony Dunderfelt, joka on tuttu myös Ensitreffit treffit alttarilla -ohjelmasta.

– Tämä on ongelma, koska peesaaminen tappaa intohimon parisuhteessa. Nykyaikaiset, tasa-arvo kannattavat miehet pelkäävät, että he pahoittavat naisten mielen. Jotkut miehet ovat tulleet ylivarovaisiksi eivätkä uskalla sanoa, mitä ajattelevat ja tuntevat. Tästä tulee ongelma, kun parisuhteessa tulee useita tilanteita, joissa mies ei uskalla olla eri mieltä asioista. Tällöin miehestä alkaa tuntua, että hän jää alakynteen eikä hänen näkemyksiään arvosteta. Miehet ovat unohtaneet, että tasa-arvo tarkoittaa sitä, että on molemmilla on oikeus mielipiteeseensä ja tunteisiinsa, Dunderfelt sanoo.

”Monet naiset sanoavat, että he odottavat enemmän vastusta miehistä.”

Dunderfeltin mukaan peesaaminen näkyy niin arkisissa asioissa kuin tunteiden käsittelyssäkin. Seinän väriä valitessa mies jättää ehkä mielipiteensä sanomatta, koska ennakoi, että eriävistä näkemyksistä voi tulla riitaa. Dunderfelt kuitenkin muistuttaa, että oman näkemyksen esittäminen ei ole aggressiivisuutta tai toisen mielipiteen tallaamista.

– Monet naiset sanovat, että he odottavat enemmän vastusta miehistä. He haluavat, että miehellä on selkärankaa. Monissa terapiaistuinnoissa naiset ovat olleet tyytyväisiä, kun mies on puhunut suoraan ajatuksistaan. He ovat sanoneet, että heille tulee turvallinen olo. Miehet taas ovat iloisesti yllättyneitä, että naisia kiinnostaa heidän näkemyksensä.

”Moni nainen on kertonut, että he haluavat mieheltä selkärankaa – ja miehisyyttä. Eikä miehisyyttä tule missään tapauksessa sekoittaa naista alistavaan mieheen”, Tony Dunderfelt sanoo. Kuva: Sanoma-arkisto / Joonas Salo
”Moni nainen on kertonut, että he haluavat mieheltä selkärankaa – ja miehisyyttä. Eikä miehisyyttä tule missään tapauksessa sekoittaa naista alistavaan mieheen”, Tony Dunderfelt sanoo. Kuva: Sanoma-arkisto / Joonas Salo

Vetovoimaa ja läheisyyttä kehitetään eri tavoilla

Dunderfelt on kirjoittanut aiheesta myös kirjan Iloiseksi: Nykyajan parisuhteen huikeat mahdollisuudet. Hän haluaa puhua asiasta, koska toivoo, että miehet huomaisivat, etteivät ole yksin, jos tuntevat joskus voimattomuutta. Hänellä itselläänkin on kokemusta asiasta.

”Olen aina ollut ystävällinen ja keskusteleva mies. Mutta 15 vuotta sitten minulle tuli yllätyksenä, että se ei riitä.”

– Olen aina ollut ystävällinen ja keskusteleva mies. Tasa-arvoinen suhde on ollut minulle itsestään selvä. Mutta 15 vuotta sitten minulle tuli yllätyksenä, että se ei riitä. Liikaa peesaaminen vähentää naisen kiinnostusta. Piti kantapään kautta oppia ja opetella, miten kasvattaa selkärankaa ilman, että on öykkäri tai aggressiivinen.

Dunderfelt on keksinyt myös ajatuksen, jonka hän uskoo auttavan heteropariskuntia löytämään intohimon uudestaan – ja ylläpitämään sitä.

– Pitää ymmärtää, että läheisyyttä ja vetovoimaa kehitetään eri tavoilla. Läheisyyttä kehitetään ymmärtämällä ja olemalla samaa mieltä – puhaltamalla yhteen hiileen. Mutta vetovoimaa kehitetään aivan eri tavalla. Vetovoimaan auttaa jännite ja se, että on eri mieltä. Erilaisuus parisuhteessa lisää vetovoimaa. Siksi on tärkeää osata sanoa oma mielipiteensä.

Mies: millaisista asioista sinä et ole uskaltanut olla eri mieltä kumppanisi kanssa? Kerro jutun lopussa olevassa lomakkeessa.

Tony Dunderfelt: Iloiseksi – Nykyajan parisuhteen huikeat mahdollisuudet -kirja on juuri ilmestynyt.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kun kyse on rakkaasta ihmisestä, sitä voi syttyä vaikka hänen varpaankynsistään.

Lempeä katse. Myönteinen persoona. Antaa olla rauhassa. Tällaisia asioita Laura Malmivaara, Antti Reini ja Veeti Kallio ovat maininneet Me Naisten haastatteluissa, kun heiltä on kysytty, mitä he rakastavat puolisoissaan eniten. Mutta kyllä me tykkäämme monesti erikoisimmastakin asioista. Kysyimme yhdeltätoista naiselta, mistä hieman oudoista asioista he nyksissään ja eksissään ovat tykänneet. 

Eritteet sytyttävät

”Rakastan kumppanini tuoksua. Joskus, kun olemme erossa, saatan nuuhkia hänen likaista paitaansa. Se saa halut heräämään.” Jutta, 36

”Tykkään siitä, että puolison napaan kertyy päivän mittaa vaatteista nukkaa palloksi, jonka saan illalla poimia pois.” Saara, 33

”Parhaita ovat mustapäät, jotka eivät lakkaa antamasta, vaan täyttyvät säännöllisin väliajoin.”

”Tykkään katsella, kun mies leikkaa varpaankynsiä suurilla keittiösaksilla olohuoneen sohvalla.” Jenni, 34

”Rakastan kumppanini hien hajua. Enkä siis yleensä tykkää hiestä, mutta hänen hiessään on jotain kiihottavaa. Voihan se tietysti vielä laantua, sillä olemme vastarakastuneita.” Irina, 34 

Lue myös: Naisen testosteronin tuotanto kaksinkertaistuu rakastuneena

”Parhaita on olleet aina sellaiset jännät mustapäät, jotka eivät lakkaa antamasta, vaan täyttyvät säännöllisin väliajoin, ja sitten niitä voi puristaa.” Emilia, 40

Persoonalliset piirteet

”Yhdellä eksällä oli ihanat, suuret, siniset vähän sellaiset Paavo Väyrys -silmät, toinen katsoi itään, toinen länteen. Silmät tekivät hänestä persoonallisen näköisen, tykkäsin kovasti.” Maria, 41

”Rakastin eksäni pehmeää, melkein vauvamaista untuvakarvoitusta hänen poskillaan ja mahassaan.”

”Puolisoni on aika kova hermoilemaan milloin mistäkin, jännittämään ja stressaamaan. Vaikka se voikin olla ihan helvetin ärsyttävää, tavallaan se on myös aika söpöä.” Anna, 27

”Rakastin eksäni pehmeää, melkein vauvamaista untuvakarvoitusta hänen poskillaan ja mahassaan. Sileät, hoikat sormet olivat myös aika kivat. Monessakin mielessä.” Hanna, 39

”Kumppanini niskassa on hiuspyörre ja hiusrajassa sellainen söpö, lyhyt tupsu. Hän itse vihaa sitä yli kaiken, mutta minä rakastan.” Paula, 32

”Rakastan kumppanin hymyryppyjä silmien ympärillä. Hän näyttää vanhalta hymyillessään. Tykkään myös siitä, että hänen päässään on hassuja kuoppia. Rapsuttelen hänen siilitukkaansa usein, ja kuopat tuntuvat silittäessä.” Oona, 21

”Rakastan sitä, kun mies makaa aina sohvalla kyljellään nilkat ojennettuina ja jalat yhdessä, kummallista ja söpöä.” Noora, 24

Lue myös: Ette todellakaan ole ainoita! Pierukilpailut, yhteiset vessakäynnit ja muut pariskuntien oudot ja ällöttävät tavat