Osaatko yhdistää parit Jannesta, Petestä, Tessasta, Henriikasta, Henristä ja Meristä? Kuvat: Liisa Valonen

Sanotaan, että ihmiset ihastuvat itsensä näköisiin ihmisiin. Vai meneekö se sittenkin niin, että seura tekee kaltaisekseen? Kolme naimanaamoiksikin sanottua pariskuntaa kertoo. Mutta ensiksi: arvaatko, kuka on kenenkin kanssa?

Naimanaamat on pariskunta, jossa osapuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään, olemukseltaan tai jopa kasvonpiirteiltään.

Ja se on tutkittukin juttu, että samankaltainen geenistö viehättää: Kalifornian yliopistossa tehtiin tutkimus, joka osoitti, että aviopareilla oli enemmän yhteneväisyyksiä dna:ssaan kuin sattumanvaraisesti valituilla ihmisillä. Tutkimusten mukaan ihmiset mtyös ihastuvat vanhempiensa näköisiin ihmisiin etenkin silloin, kun suhde vanhempaan on ollut hyvä.

Joko arvasit parit? Tässä he ovat:

 


Janne ja Henriikka.
Janne ja Henriikka.

 

Henriikka & Janne: kuin sisko ja sen veli

Viestintäkonsultti ja bloggaaja Henriikka Simojoki, 25

Opiskelija Janne Simojoki, 26

Yhdessä seitsemän vuotta, viisi naimisissa

Henriikka: ”Meitä luullaan usein sisaruksiksi, ja olemmekin aika samannäköisiä, etenkin jos molemmilla on hiukset kiinni. Olemme sellaisia pieniä nauravia nutturapäitä, hammashymyilijöitä.

Tapasimme nuorten taideleirillä, kun minä olin 16 ja Janne 17. Janne oli superkiva: en ollut ikinä tavannut niin kivaa ja ystävällistä ihmistä.

Olemme olleet yhdessä niin nuoresta, että olemme kasvaneet yhteen. Kumpikin on muovannut toista. Vaikea sanoa, millaisia edes olisimme, jos emme olisi yhdessä.

Menimme naimisiin jo kahden vuoden seurustelun jälkeen. Meistä se oli vain hienoa. Miksi odottaa, kun tuntui, että sielunkumppani oli nyt tässä?

Kun tapasimme, minä harrastin tanssia ja pukeuduin löysiin hiphop-kuteisiin. Janne oli taidelukiolaishipin prototyyppi pellavahousuissaan ja kalsaripaidassaan.

Nykyään pukeudumme aika samalla tavalla. Suosimme pillifarkkuja, kaulus- ja ruutupaitoja sekä neuleita. Enää ei ole tarvetta huutaa mitään sanomaa pukeutumisella. Pidämme laadusta, mutta teemme myös löytöjä kirppiksiltä.

Olemme niin samankokoisia, että voisimme periaatteessa käyttää samoja vaatteita. Jos löydän Jannelle jotain kivaa, sovitan sitä itselleni. Jos vaate on minulle vähän reilu, tiedän, että se todennäköisesti on Jannelle hyvä.

Olemme myös luonteiltamme samanlaisia: elämänmyönteisiä ja -janoisia. Innostumme helposti uusista jutuista. Tällä hetkellä olemme molemmat sokerilakossa.”

” Tyyliltämme olimme kuitenkin ihan eri Pinterest-kansioista.”

Janne: ”Nuorten taideleirillä oli kaksi nättiä blondia, Henriikka ja hänen paras kaverinsa, ja aluksi minulla oli vaikeuksia erottaa heidät toisistaan.

Totta kai ihastumiseen vaikutti se, että Henriikka oli kaunis ja muutenkin viehättävä. Mutta tärkeintä oli, että hänen kanssaan oli niin luonnollista ja helppoa olla. Tyyliltämme olimme kuitenkin ihan eri Pinterest-kansioista.

Henriikka on minua kiinnostuneempi pukeutumisesta, ja varmasti hän on vaikuttanut enemmän minun tyyliini kuin minä hänen, mutta en silti tunne olevani riepoteltavissa. Henriikka on joskus sanonut, että saan pukeutua kyllä aina ihan niin kuin haluan, mutta hän ei välttämättä halua olla aina seurassani!

Minusta Henriikka näyttää melkein söpöimmältä isoissa mökkirievuissa; aina kun näen hänet sellaisissa, muistan millainen lökäpöksy hän oli alkuaikoina, ja minulle tulee mukavan nostalginen fiilis.

Henriikka pitää Aamukahvilla-blogia, ja bloggaamisen myötä hänen tyylinsä on muuttunut klassisemmaksi ja laatutietoisemmaksi. Olemme alkaneet miettiä myös ekologisuutta, emmekään kumpikaan enää ostele uusia vaatteita samalla draivilla kuin joskus aiemmin. Olen alusta asti ottanut suuren osan Henriikan blogin kuvista. Innostuin kuvaamisesta niin, että nykyään teen sitä välillä työksenikin.”

 


Tessa ja Henri.
Tessa ja Henri.

 

Tessa & Henri: lisää väriä elämään

Henri Waaramaa, 29, sähkösuunnittelija

Tessa Toni, 23, toimittajaopiskelija

Seurustelleet vuoden, asuneet yhdessä keväästä lähtien

Tessa: ”Tinder-kuvassa Henri seisoi avaruudessa ja hänen silmänsä ampuivat lasersäteitä. Mahtavaa! Oli pakko pyyhkäistä oikealle.

Tunnistin kyllä Henrin, sillä hän oli tehnyt kavereidensa kanssa keikkaraportteja ja -videoita nettiin. Kirjoittelimme netissä, mutta kun mitään ei alkanut tapahtua, aloin stalkkeriksi: otin selvää Henrin osoitteesta ja lähetin hänelle kortin.

Henri on järjettömän komea, ja hänellä on hirveän hauska tyyli. En ole ikinä nähnyt kenenkään miehen laittavan hiuksiaan niin huolellisesti. Kun ensimmäistä kertaa pääsin kurkistamaan Henrin vaatekaappiin, tuntui kuin olisin aarrearkkua kaivellut. Hänellä on tajuttoman siistejä juttuja, kuten kreisejä paitoja, joissa joulupukki surffaa.

Ystävämme olivat heti, että no nyt ovat hengenheimolaiset löytäneet toisensa, mutta kaverini äiti kommentoi jonkun Facebook-kuvan alle, että näytämme naamastakin samalta.

Tykkään myös Henrin tatuoinneista. Suosikkini on myskihärkä, joka levittää telalla valkoista maalia. Henrillä on vitiligo, ja tatuoinnin ’maali’ on hänen pigmenttihäiriönsä. Pigmenttiläiskät ovat joskus harmittaneet Henriä itseään, mutta minusta ne tekevät hänestä vain entistä spesiaalimman.”

”Kun mitään ei alkanut tapahtua, aloin stalkkeriksi.”

Henri: ”Kurvissa sinitukkainen tyttö käveli reteästi päin punaisia. Ajattelin, ettei se voi olla kukaan muu kuin Tessa, ja juoksin kiinni.

Olimme Tinder-mätsit, muttemme olleet tavanneet. Olin kyllä saanut Tessalta postikortin, vaikken ollut kertonut sukunimeäni saati osoitettani. Kukaan tyttö ei ollut ikinä lähestynyt minua niin.

Tessa tarjosi minulle taskustaan puoliksi syötyä falafel-rullaa ja selitti hämärää juttua ankkojen seksielämästä. Jutut liitelivät sen verran sfääreissä, että eihän niistä voinut muuta kuin tykätä.

Siitä lähtien olemme olleet tiiviisti yhdessä. Olemme niin samanhenkisiä kuin olla ja voi. Aloimme tosi nopeasti viettää aikaa myös toistemme perheiden kanssa. Kun tapasin Tessan mummon ensimmäistä kertaa, hän kommentoi, että onpa minulla iso pää; Tessalla tulee olemaan vaikeuksia synnyttää, kun saamme lapsia.

Tessan äiti esittelee aina kuvia tyttärestään luonnollisessa hiusvärissään, että kato nyt, eikö ollutkin kiva. No on on, mutta Tessan siniset hiukset herättivät Tinderissä huomioni. Ajattelin, että tuon on pakko olla rento tyyppi. Tessalla oli myös nätit, italialaiset piirteet. Mistähän sen Italian oikein keksin? Ehkä Tessan nimestä. Hän on kyllä ihan Espoosta. Piirteet ovat nätit edelleen.

Olen aina pukeutunut vaatteisiin, jotka eivät ehkä kelpaisi kenellekään muulle. Teen löytöjä alelaareista, joissa on yleensä jäljellä vain kaikkein oudoimmat kuosit ja isoimmat koot. Tessan tavattuani olen alkanut käyttää värikkäitä vaatteita. Joo, voit laittaa, että Tessa toi värit elämääni.”

 


Meri ja Pete.
Meri ja Pete.

 

Meri & Pete: joogaa ja bändipaitoja

Kuvittaja ja joogaopettaja Meri Mort, 35

Kustannuspäällikkö Pete Leppänen, 40

Yhdessä kolme ja puoli vuotta, naimisissa kolme kuukautta

Pete: ”Olen ollut aina heikkona inkkariletteihin. Kun joogatapahtumassa näin vilaukselta lettipäisen tytön, lähdin seuraamaan. Löysin Merin istumasta lootusasennossa joogastudion ständiltä.

Olin tekemässä tietokirjaa joogasta ja keksin pyytää häneltä haastattelua. Kirjastani puuttui Merin kaltainen luova joogaopettaja, mutta sinkkumiehenä sain samalla hyvän syyn hieroa tuttavuutta.

Sen jälkeen Meri kutsui minut vappubileisiinsä, mutta emäntänä hän ei ehtinyt jutella kanssani kahta sanaa enempää. Yritin sitten tehdä vaikutuksen hänen parhaaseen ystäväänsä. Myöhemmin Meri olikin kuullut häneltä, että ’se Pete oli tosi mukava’.

Meillä on paljon yhteistä. Jooga on meille enemmän kuin harrastus; elämäntapa. Kummallekin on tärkeää kehittyä koko ajan myös ihmisenä.

Merillä on näyttävä tyyli ja paljon liehuvia hameita ja haaremihousuja, kun itse pukeudun tylsästi aina mustaan. Joskus vitsailenkin ulos lähtiessämme, että Meri näyttää taas siltä kuin olisi kompastunut vaatekomeroonsa. Vaikkei ehkä uskoisi, olen kuitenkin lähes neuroottisen tarkka omasta tyylistäni. Pinssienkin täytyy olla tietyssä asennossa takinkauluksessa.

Ensimmäisille treffeille Merin kanssa puin kyllä Marimekon raitapaidan, niitä harvojani, jossa on jotain väriä – tummansinistä. Räiskyvä tyyli sopii Merille, koska hän on sellainen persoonanakin.

Meri tuntee jo hyvin tyylini ja ostaa joskus minulle vaatteita. Itse en kyllä osaa hänelle. Ok, Humppababy-alkkarit olen ostanut hänelle Eläkeläiset-yhtyeen keikalta. Silloinkin kyllä piti tarkistaa oikea koko myyjältä, joka sattui olemaan Merin tuttu.”

”Vaikkei ehkä uskoisi, olen kuitenkin lähes neuroottisen tarkka omasta tyylistäni.”

Meri: ”Muistan Peten jo vuosien takaa. Kävimme samalla joogasalilla, ja pitkänä ja tatuoituna rokkarina hän erottui joukosta.

Ennen kuin aloimme tapailla, asuimme samoilla kulmilla ja olimme moikkailututtuja. Kerran jäimme juttelemaan liikennevaloihin ja vasta kun sormiani alkoi palella, huomasin puhuneemme yli tunnin. Silloin ajattelin, että tässä voisi olla jotain.

Ennen kuin ehdin esitellä Peteä ystävilleni, yksi heistä ilmoitti nähneensä kaupungilla ihan minun oloiseni miehen. Myöhemmin vahvistui, että Pete oli ollut samassa paikassa samaan aikaan. Sittemminkin on moni sanonut meissä olevan paljon samaa. Ei kai sitä voi täysin kieltääkään.

Olen aina pitänyt ryhdikkäistä miehistä, ja Petellä on hyvä ryhti, hän osaa ottaa tilansa. Lisäksi hänellä on hieno, iso nenä, kiehtovan eläimelliset silmät ja hitosti karismaa.

Vaikka ulkonäölläkin on suhteen alussa merkitystä, tärkeintä on, että toinen resonoi sielutasolla.

Tykkään myös siitä, että Petellä on oma vahva tyyli. Parhaimmillaan Pete on aamusuihkun jälkeen pelkissä farkuissa.

Olen itse tyyliltäni sekoitus koruja rakastavaa goottia ja kukkamekkohippiä. Ensimmäisille treffeillemme pukeuduin bändipaitaan, koska ajattelin sen tekevän Peteen vaikutuksen! Suhteemme alussa käytin myös aika usein minihameita...

Huulipunan käyttöä olen vähentänyt, koska Pete valitti, että pussaillessamme hänen naamansa sotkeentuu!”

Aina pieni välimatka ei ole yhtään pahasta.

Ärsyttääkö sinuakin välillä kahden kodin, pitkien riiausmatkojen ja tapaamistaukojen elämä? Vai oletko koko ajan onnellinen etäsuhteessa ja otat siitä kaiken irti?

Hän, joka iloitsee omasta rauhasta ja sängystä, osaa yleensä nauttia myös kaukosuhteesta. Listasimme muitakin pieniä kivoja asioita, jotka tekevät etäsuhteesta nautinnollisen – olipa kumppani sitten omassa kodissaan samassa kaupungissa tai kokonaan eri mantereella.

1. Rauhalliset aamuhetket

Jos tykkää kiireettömistä, keskeytymättömistä aamuista, etäsuhde on täydellinen ratkaisu. Aiemmin etäsuhteessa ollut 25-vuotias nainen kertoo:

”Asun nykyisin kumppanini kanssa saman katon alla, mutta kaipaan sitä, kun sain vielä lukea aamun lehden ilman, että toinen keskeyttää. Pidän kyllä kumppanini kanssa keskustelemisesta, mutta joskus haluaisin, ettei hän sano yhtään mitään. Varsinkaan aamuisin.”

2. Treffeillä käyminen

Kaukosuhteessa elävät nostavat yhteisen ajan jalustalle ja tekevät arjestakin juhlaa:

”Etäsuhteessa hienoa oli se, että aina kun nähtiin, tehtiin jotain spesiaalia.”

”Etäsuhteessa hienoa oli se, että aina kun nähtiin, tehtiin jotain spesiaalia. Kävimme useammin ihan oikeilla treffeillä ja ostimme toisillemme pieniä lahjoja. Epäilemättä se liittyi siihen, että yhteisen ajan merkitystä halusi korostaa. Kun asutaan yhdessä, suhde muuttuu arkisemmaksi.”

3. Luonnollinen sometauko

Kun pitkän tauon jälkeen näkee rakastaan, ei siinä tule ensimmäiseksi mieleen selata somea. Kännykkääkin enemmän kaipaa toisen läsnäoloa ja läheisyyttä:

”Yhteinen aika on etäsuhteessa niin kortilla, että sitten kun nähdään, on vähemmän kännykän räpellystä ja omissa menoissa juoksentelua.” Nainen, 24

Lue myös! 10 tapaa pitää etäsuhde vahvana – vuosia etäsuhteessa ollut psykologi neuvoo

4. Vapaat päätökset

Kompromissien tekeminen on ihanaa, kun on joku rakas, kenen kanssa tehdä niitä. Mutta välillä on kivaa päättää asioista täysin itse:

”Onhan se nyt ihanaa, kun saa pitkän päivän päätteeksi mennä ihan tyhjään kotiin. Ei tarvitse miettiä, haluaako toinen tehdä vaikka yhdessä päivällistä, vaan pystyy vetämään maksalaatikot naamariin suoraan purkista. Toinen ei ole sanomassa siihen halaistua sanaa. Ei tarvitse tehdä kompromisseja ja keskustella, että miten me nyt tämä asia hoidetaan.”

5. Hei hei, siivousriidat!

Parisuhteessa yksi eniten riitoja aiheuttava asia on siivoaminen. Toiset ovat himosiivoajia, jotkut taas jojottelijoita ja ne toiset puolestaan eivät pidä järjestelemisestä yhtään.

Mutta kun asuu kahdessa eri kodissa, voi ainakin omassaan elää aivan niin siististi tai sotkuisesti kuin itse haluaa. Ei tarvitse neuvotella siivouspäivistä eikä käyttää yhteistä aikaa siivoamiseen.

6. Ajan hallitseminen

”Etäsuhteessa on selkeästi oma aika ja yhteinen aika. Kun olin etäsuhteessa muutaman kymmenen kilometrin päässä asuvan kumppanini kanssa, yhteinen aika oli selkeästi yhteistä ja muu oli sitten omaa aikaa. Telkkarin katsominen sohvalla tai ruuanlaitto ei enää tunnu yhteiseltä ajalta, silloin se tuntui. Nyt se on vain arkea ja pitää oikeasti tehdä jotain tai lähteä jonnekin, jotta tuntuu, että teemme jotain yhdessä. Erillään asuessa arki pysyi tavallaan loitompana parisuhdejutuista.” Nainen, 29

7. Itsenäistyminen

”Olen elänyt etäsuhteessa kaksi vuotta. Yksi selvästi positiivinen asia on tietenkin itsenäistyminen, että osaa viettää aikaa myös yksin, ilman että se olisi jotenkin kamalaa ja myös nauttii siitä omasta ajasta. Olen aina ollut tosi perhe- ja ystäväkeskeinen ja minulle teki todella hyvää oppia olemaan yksikseen sekä oppia tekemään juttuja ihan vaan itseäni varten.” Nainen, 22

8. Vähintään minilomafiilis

Etäsuhteessa tulee tutuksi kahden kodin ja todennäköisesti kahden paikkakunnan elämä:

”Oli myös kivaa viettää aikaa kahdessa eri kaupungissa, elämässä oli enemmän paikkoja ja sen myötä vaihtelua. Poissaolo omasta kodista tuntui vähän minilomalta.” Nainen, 28

Jotkut saattavat elää myös täysin eri mantereilla. Eli täytyy jaksaa myös reissata ja roikkua Skypessä – mutta mitäpä rakastunut ei tekisi nähdäkseen puolisonsa?

Suosittelemme! Kaukosuhde on yhtä onnellinen kuin lähisuhde

9. Tunteellisuutta uudella tavalla

”Lähtemiset ja jälleennäkemiset ovat aina jotenkin tunteikkaampia ja merkityksellisempiä kuin vain töihin lähteminen tai töistä kotiin palaaminen.” Nainen, 27

Myös niistä pitkistä puheluista ja rakkaudentäyteisistä kaipuuviesteistä tulee loistava fiilis.

10. Ikioma sänky

Sängyn jakaminen herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Silloin, kun vieressä ei ole ketään, siihen haluaisi jonkun.

Ja kun petikumppani on löytynyt, haluaakin jo jotain ihan muuta – sellaista kuin nukkuminen oli etäsuhteessa. Näin myöntää entinen kaukosuhteilija:

”Eniten kaipaan etäsuhteestamme sitä aikaa, että oli ihan oma sänky, jossa nukkua. Olen melko levoton pyöriskelijä yöllä. Tarvitsisin enemmän tilaa ympärilleni ja joskus yöllä huomaan hakevani sitä niin, että roikotan puolta vartaloa sängynlaidan yli.

”Eniten kaipaan etäsuhteestamme sitä aikaa, että oli ihan oma sänky, jossa nukkua.”

Raajat eivät kiitä. Jos rahat riittäisivät, haluaisin ehdottomasti isomman kodin, jossa olisi tilaa kahdelle sängylle. Se olisi ihan luksusta. Rakastan kumppanini lähellä olemista ja hänen kainalossaan torkkumista, mutta yöuneni voisin nukkua yksin ainakin parina päivänä viikossa.”

11. Uusien näkökulmien ymmärtäminen

”Tärkeintä minulle on ollut sen oppiminen, että toisessa ei pidä roikkua koko ajan. Yhdessä ollessakin on todella suotavaa osata antaa toiselle tilaa ja antaa hänen tehdä omia juttujaan ilman, että vaatii koko ajan huomiota tai kyselee perään esimerkiksi tekstiviesteillä. Veikkaisin, että minulla ja kumppanillani olisi ollut paljon enemmän kränää yhteiselossa, jos en olisi opetellut noita asioita. Puolisoni on meistä kahdesta se, joka vaatii enemmän tilaa ja omaa aikaa. Nyt vuosien etäsuhteen ja opettelun jälkeen ollaan aika samalla viivalla ja molemmilla on paljon helpompaa.” Nainen, 23

Oletko sinä elänyt koskaan kaukosuhteessa?

Kerro etäilystäsi!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tässä suhteessa ei tule riitoja siitä, kumpi valmistaa aterian.

Miten voisimme jakaa arkeamme, vaikka välissämme on yli 3 000 kilometriä?

Tämä kysymys tuli mieleen vuosi sitten Janitalle, 25, joka oli tavannut mukavan espanjalaismiehen ollessaan vaihdossa Tanskassa.

Vaihdon alussa kaksikko hengaili ystävinä, mutta loppuvaiheessa suhde muuttui intiimimmäksi. Ja kohta olikin kotiinlähdön aika: Janita muutti takaisin Suomeen, ja mies palasi Espanjaan.

– Sen jälkeen olemme nähneet kahden–kolmen kuukauden välein, mutta lisäksi otamme päivittäin videopuheluita. Arkisin ne saattavat jäädä viiteen minuuttiin, mutta viikonloppuna juttelemme välillä jopa pari tuntia, Janita kertoo.

Erityistä pariskunnan videopuheluissa on se, että he järjestävät niiden avulla säännöllisesti myös aamiais- ja illallistreffejä.

– Vaikka käytössämme on Whatsapp, Facebook ja muut sosiaalisen median kanavat, treffaamme usein esimerkiksi aamupalalla. Kun olen valmistanut itselleni aamiaisen, laitan tabletin keittokirjan pidikkeeseen eteeni ja nautin aamupalasta poikakaverini seurassa. Joskus sovimme ennakkoonkin, että mitä syömme milläkin aterialla, Janita paljastaa.

”Kun olen valmistanut itselleni aamiaisen, laitan tabletin keittokirjan pidikkeeseen eteeni ja nautin aamupalasta poikakaverini seurassa.”

Esimerkiksi mikro-omelettiastia on ollut paljon käytössä, kun Janita on Oulussa tehnyt espanjalaisia perunamunakkaita ja syönyt niitä ”yhdessä” poikaystävänsä kanssa pitkillä viikonloppuaamiaisilla. Aina puhelut eivät kuitenkaan ole täynnä hempeitä katseita ja rakkauden sanoja.

– Välillä nettiyhteydet saattavat katkeilla ja myös itsellä voi olla huono päivä, jolloin on parempi jättää pidemmät soitot toiseen hetkeen.

”Ei ole järkeä, ellei voi luottaa toiseen”

Uudessa Kodin Kuvalehdessä (14/2017) myös toimittaja Salla Laurila kertoo harrastavansa etäaamiaistreffejä. Sen lisäksi hänellä on poikaystävänsä kanssa yhteisiä televisiohetkiä: lempisarja pyörimään, ja videopuhelu parintuhannen kilometrin päässä asuvalle kumppanille.

Me Naisten haastatteleman Janitan ei tarvitse tällä hetkellä välittää nettiyhteyksistä, sillä kumppani on saapunut äskettäin Suomeen. Seuraavaksi mies muuttaa Ruotsiin opiskelemaan, joten välimatka lyhenee huomattavasti.

– Aamiaistreffit jatkuvat, vaikka tarkoitukseni on päästä käymään Ruotsissa useammin. Mutta näkemisestä ei tarvitse onneksi ottaa paineita, ja elämme päivän kerrallaan luottaen toisiimme. Etäsuhteessahan ei ole mitään järkeä, ellei voi luottaa toiseen, Janita toteaa.

Janita halusi esiintyä jutussa ilman sukunimeään.

Kerro kokemuksiasi!

Miten sinä olet saanut etäsuhteesi toimimaan? Kerro parhaita vinkkejä alla olevassa tekstikentässä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jos ystävyyssuhde käy taakaksi, ehkä sille olisi parasta pistää stoppi.

Tosiystävyys kestää tavallisesti kovemmatkin töyssyt, mutta toisinaan kyyti yltyy liian rajuksi. Joskus ystävyys voi katketa ikävästi. Ystävyyssuhteen päättyminen on erityisen vaikeaa, jos ystävä on ollut läheinen ja kiinteä osa menneisyyttä.

Tunnistatko, milloin ystävyksien olisi parasta jatkaa elämäänsä erillään? Kuulimme yhdeksää naista, jotka kertoivat tarinansa, miten pitkäaikainen ystävyys lopulta päättyi.

Vaikeuksia ja kitkaa voi olla vaikea itse tiedostaa, mutta nämä 9 merkkiä paljastavat, milloin suhteen jatkoa kannattaa punnita. Huonon ihmissuhteen päättäminen on joskus ratkaisu, josta kiität itseäsi myöhemmin.

1. Hän ei ole tukenasi

Ystävyys perustuu tasa-arvoon, siihen, että molemmat tukevat toisiaan tarvittaessa. Jos olet jatkuvasti ystäväsi rinnalla, mutta et saa häneltä lainkaan vastakaikua, ystävyys kannattaa arvioida uudelleen. Suhde ei saa olla taakka.

”Ystävyys lapsuuden parhaan kaverini kanssa hiipui pois pikkuhiljaa, niin kuin usein käy. Ystäväni ei vain ollut enää kiinnostunut viettämään aikaa kanssani. Olimme kuitenkin olleet läheisiä tosi monta vuotta, joten ystävyydestä oli vaikea päästää kokonaan irti, vaikka näimme enää harvoin. Jonkinlainen päätepiste tuli, kun tapasimme parin vuoden hiljaiselon jälkeen. Huomasin, että ystäväni olikin aika erilainen tyyppi kuin millaisena hänet muistin, ja meillä oli myös erilaiset muistot siitä, millainen suhteemme oli ollut ja miten se oli päättynyt. En saanut kaipaamaani loppua, mutta pystyin irrottautumaan ystävästä paremmin.

Opin tästä, että jos ystävyys tai mikä tahansa ihmissuhde ei tunnu aidosti hyvältä ja molemminpuoliselta, se ei ole. Olisi ollut hyvä irrottautua tästä tyypistä jo vuosia aiemmin – jo silloin, kun ensimmäistä kertaa tunsin, että suhde ei ole tasaveroinen enkä riitä ystävälleni. Toisaalta osaan nyt arvostaa tasaveroisia, toimivia ystävyyssuhteitani ja parisuhdettani ja pitää huolen, että ne pysyvät tasapainossa." Nainen, 25.

2. Ette jaa samoja arvoja

Kompromissit kuuluvat ihmissuhteisiin, mutta erilaiset arvomaailmat voivat ajaa teitä jatkuvasti erilleen. Silloin on parempi etsiä toista seuraa.

3. Hän puhuu sinusta selkäsi takana

Me kaikki turhaudumme välillä ystäviimme, mutta silloin ongelmista pitäisi avautua suoraan ystävälle. Selän takana puhuminen aiheuttaa ystäväpiirissä vain draamaa ja kiusallisuutta.

”Pari vuotta sitten katkaisin välit ystävääni, koska sain tietää, että hän puhuu minusta pahaa selkäni takana. Sain kuulla asiasta niin luotettavalta lähteeltä, etten enää lähtenyt arvuuttelemaan, pitääkö tieto paikkaansa. Otin asian ex-ystäväni kanssa suoraan puheeksi. Hän ei edes vaivautunut väittämään vastaan. Nyt harmittaa, että ylipäätään missään vaiheessa kutsuin häntä ystäväkseni.” Nainen, 25

4. Menneisyys on ainoa yhdistävä tekijä

Pitkäaikaisille ystäville on vaikeinta sanoa hyvästejä. Silloin on kuitenkin parasta siirtyä eteenpäin, jos teillä ei ole enää mitään yhteistä. Menneisyys sitoo harvoin tarpeeksi yhteen.

5. Jokin on aina vikana

On raskasta kuunnella piikittelyä ja valittamista tauotta. Asioiden selvittäminen ja sopiminen vie aikaa ja energiaa molemmilta osapuolilta, ja lopulta ystävyyden ylläpitäminen käy raskaaksi.

”Entinen paras ystäväni alkoi oireilla vaikean eronsa jälkeen. Yritin pitkään ymmärtää ja olla tukena, kunnes oireilu alkoi käydä kohtuuttomaksi lähimmille ystäville. Ystävä muuttui katkeraksi ja vihamieliseksi, ja saimme jatkuvasti sietää piikittelyä, kiukuttelua ja vähättelyä. Emme olleet riidelleet aiemmin, mutta viimeisen yhteisen vuoden ajan otimme toistuvasti yhteen mitä ihmeellisimmistä asioista.

Voimani alkoivat jossain vaiheessa loppua, eikä ystävän seurassa enää ollut hyvä olla. Jokainen riita ajoi meitä kauemmas toisistamme. Tähän mennessä hän oli ehtinyt riitaantua jo monen muunkin kanssa, eikä hänen kanssaan tullut toimeen enää kukaan. Kun riitoja ei enää saatu aidosti sovittua, emmekä päässeet missään asiassa yhteisymmärrykseen, se riitti minulle merkiksi ystävyyden päättämiselle. Jälkeenpäin on ollut parempi olla, kun kaikki paha energia ja kitka katosivat elämästä.” Nainen, 22

6. Hän peruu aina tapaamisenne

Jokainen meistä tuntee sen yhden tyypin, joka peruu viimetingassa kaikki sovitut tapaamiset. Tällaiseen ihmiseen ei kannata tuhlata aikaa, sillä hän ei ole seurasi arvoinen.

7. Et voi luottaa häneen

Luottamus on jokaisen toimivan suhteen peruskallio. Se on helppo menettää, mutta vaikea rakentaa. Jos välillänne ei ole luottamusta, ystävyyssuhde ei ole terve.

8. Hän saa sinut tuntemaan itsesi huonoksi

Ystävien pitäisi antaa eikä ottaa. Jos tapaamisenne jättää sinuun kylmiä fiiliksiä kerta toisensa jälkeen, jokin ei ole kunnossa.

”Mulla tuli stoppi ystävän kanssa siinä, kun sain tietää, että se oli pitänyt sisällään ilmeisesti vuosikausia kaikkia asioita, jotka sitä ärsyttää mussa, ja sitten yhen pitkän hiljaiselon jälkeen se paukutti ne kaikki mun naamalle. Sovinnon tekemisestä ei tullut oikeen mitään, vaikka miten pyytelin anteeksi. Siinä vaiheessa elämää oli menossa niin paljon muutakin, että en pystynyt ottamaan vastaan kaikkea sitä lokaa niskaani. Tuli niin loukattu olo itelleniki siitä, miten se pysty haukkumaan ja puhumaan mulle niin rumasti, etten nähny mitään syytä jatkaa ystävyyttä.” Nainen, 20

9. Ystävyys tuntuu velvollisuudelta

Moni ihmissuhde voi jossain vaiheessa muuttua velvollisuudeksi – esimerkiksi lapsuudenystävät, sukulaiset tai opiskelutoverit. Jos tapaaminen ja ajan järjestäminen tuntuu pakkopullalta, on luultavasti aika antaa ystävyyden mennä. Joskus suhteen murehtiminen vie niin paljon energiaa, ettei sen ylläpitäminen kannata.

Tutkijan mukaan etukäteen mietityillä tiukoilla kriteereillä ei olekaan merkitystä, kun ihminen rakastuu.

Ulkonäköä ja sen merkityksiä tutkinut Markus Rantala sanoo, että lopulliset parinvalintapäätökset eivät ole tietoisia. Vaikka ihminen olisi kuvitellut ihannekumppanilleen kriteerejä esimerkiksi pituudesta tai hiusten väristä, ne eivät loppupeleissä vaikutakaan kiinnostumiseemme.

– Siitä ei ole paljon tietoa, mihin parinvalinta perustuu, mutta tutkimusten mukaan ensisilmäyksellä rakastuminen on mahdollista, Rantala sanoo.

– Erityisesti naisille hajuaistin merkitys on suuri. Hyvältä tuoksuva ihminen viehättää.

Rantalan mukaan luonto on luonut naisille ja miehille erilaisia evoluutioon liittyviä kumppaninvalintakriteerejä. Miehiä kiinnostaa luonnostaan hedelmällisyys, ja naisia miehen kyky huolehtia perheestä.

Myös nuoruus ja lapsuus vaikuttavat siihen, millaisesta kumppanista kiinnostuu. Vaikutteet tulevat usein omasta perheestä, eli ihminen etsii esimerkiksi vanhempiensa kaltaista puolisoa.

– Ihmiset harvoin sanovat pinnallisia toiveita ääneen, koska kuuluisi korostaa henkisiä ominaisuuksia. Monesti ihastuneena saatetaan kuvitella, että ollaan ihastuttu toisen persoonaan. Kaikki kumppanissa vaikuttaa täydelliseltä ihastuneena, joten vaikuttavat tekijät ovat tiedostamattomalla tasolla.

Millaisiin piirteisiin naiset ovat sitten ihastuneet ja rakastuneet ensimmäisenä?

”Hurahdin mieheni pitkiin ripsiin. Oltiin festareilla, ja mies majoittui kanssani samassa hotellissa. Jo heti ensikohtaamisessa huomasin, että tyypillä on maailman ihanimmat silmät niiden räpsyripsiensä ansiosta. Onneksi lapseni perivät miehen ripset, eivätkä näitä omia tynkiäni.”

”Viehätyin jonkinlaisesta tuttuuden tunteesta. Jo ensitapaamisella välittyi, että tähän ihmiseen uskallan luottaa. Olisin uskonut jopa kotiavaimeni miehelle.”

”Vaikka on tosi iso klisee sanoa näin, niin sanon silti: rakastuin puolisossani ihan kaikkeen – hänen yleiseen olemukseensa. Rakkaani oli sellainen vähän omituinen hassuttelija, jonka olemus henki mystistä salaperäisyyttä. Sellainen on aina kiehtonut minua. Lisäksi kävin kuumana hänen vaaleaan ja kiharaan tukkaansa, joka tuntui sormissa valtavan pehmoiselta. Olemme edelleen yhdessä ja nykyään aina tasaisin väliajoin harmittelen, että hänen tukkansa on nykyään melko lyhyt.”

”Ensimmäisenä kiinnitin huomiota hänen pituuteensa, olin jotenkin tosi viehättynyt siitä, että tyyppi oli minua ja muitakin huomattavasti pidempi. En osaa oikein selittääkään sitä, mielestäni oli kai vain hauskaa keskustella hänen kanssaan, kun itse olen aika lyhyt.”

”Ihastuin entisessä poikaystävässäni hänen hieman epätäydellisiin hampaisiinsa, joissa oli pieniä rakoja. Täydellisellä hammasrivistöllä hän olisi ollut täysin erinäköinen, mutta rakoilevat hampaat olivat mielestäni juuri täydelliset.”

Vieraz

Ensisilmäyksellä rakastuminen on totta – naiset kertovat, mihin ihastuivat kumppanissaan

Miehen pitää olla hyvännäköinen, ainakin kyseiselle naiselle, koska tutkimusten mukaan miehen hyvä ulkonäkö parantaa seksin laatua ja nainen saa todennäköisemmin orgasmin... toisaalta naiset ovat hyvin kiinnostuneita siitä että muutkin naiset ovat samaa mieltä heidän partneristansa. Luonnetta voi arvioida vain niiltä joihin tutustuu, eikä ulkonäöltänsä yhdentekevään tutustu.. eli ulkonäkömratkaisee, molemmilla sukupuolilla. E
Lue kommentti