Sisko tai veli on monelle yksi elämän läheisimmistä ihmisistä – ja samalla se, joka ottaa päähän eniten.

Kysyimme lukijoilta, mikä sisaruksissa repii hermoja. Tällaisia vastauksia saimme:

Vanhemmat aina lellivät muita

Usein aikuisten sisarusten ristiriidat juontavat juurensa lapsuudesta. Vanhemmat ovat esimerkiksi kohdelleet sisaruksia epäreilusti: säännöt vaihtelivat, toinen pääsi helpommalla, omaa ääntä ei saanut kuuluviin.

”Meitä on kolme sisarusta, ja olen esikoinen. Siskoni olivat vanhempiemme lellikkejä, jotka saivat usein haluamansa. He myös kerskailivat sillä minulle ja tekevät sitä vielä aikuisenakin, tosin fiksummin.

Lapsena tunsin olevani huonompi, koska jäin 'vähemmälle'. Se vihastutti, vaikka sain yhtä paljon rakkautta ja minuakin muistettiin jouluina ja syntymäpäivinä.

Sisarukseni varmaan ajattelevat, että olen itsenäinen ja tulen toimeen omillani. Se johtuu siitä, etten koskaan tottunut siihen, että vanhemmilta saa kaiken.” esikoinen, 26

Esikoisen, keskimmäisen tai nuorimmaisen osa

Moni ajattelee, että kohtelu liittyy omaan ikään ja asemaan sisarussarjassa. Esikoinen saattaa tuntea, että vanhemmat vaativat nuoremmilta sisaruksilta vähemmän. Keskimmäinen taas voi pitää itseään väliinputoajana. Nuorimmainen puolestaan saattaa ajatella, että muut kiusaavat tai eivät ota vakavasti.

”Olen ollut aina se, jota ärsytetään tahallaan, koska olen nuorin.” senuorin, 15

”Keskimmäisenä olen jäänyt ja jättäytynyt taka-alalle.”

Usein sisaruksilla on perheessä omat roolinsa. Ne saattavat perustua ikään, ja moni ajattelee, että vanhemmat pitävät niitä yllä.

”Keskimmäisenä olen jäänyt ja jättäytynyt taka-alalle ja ja ehkä jäänyt välillä ilman huomiota. Pikkusiskoa on paapottu, mutta välillä kohdeltu 'vauvana' eikä otettu tosissaan. Isosisko taas on äärimmäisen vahva ja hallitseva persoona.

Vieläkin koen, että mielipiteeni jäävät varjoon, etenkin isosiskoni kanssa. Tunnen edelleen välillä olevani alempiarvoinen, vaikka olen kasvanut ja omanarvontuntoni on kohentunut. Silti kuulen korvissani haukkumasanat, joilla siskoni kutsui lapsena minua toistuvasti: läski, tyhmä...

”Nuorempana katsoi isosiskoa ylöspäin, ja sanat todella sattuivat.”

Nuorempana katsoi isosiskoa ylöspäin, ja sanat todella sattuivat. Nyt ymmärrän, että siskoni oli silloin teini-ikäinen eikä ehkä ajatellut kaikkea loppuun asti. Pikkusiskolleni olen katkera siitä, että halusin monesti viettää aikaa hänen kanssaan, mutta hänen poikaystävänsä tai kaverinsa tuli käymään ja jäin ilman seuraa, vaikka olimme sopineet tekevämme jotain yhdessä.

Näen molempia siskoja lähes viikoittain. Asumme onneksi lähekkäin, ja isosiskon kaksi pientä poikaa ovat äärettömän rakkaita minulle.

Tiukoissa paikoissa olemme tukeneet toisiamme. Aina olen voinut soittaa kummallekin ja pyytää neuvoa tai vain puhua.” Tiikeri, 27

Arvot ajavat erilleen

Perhettään ei voi valita, mutta aikuisena siitä voi ottaa etäisyyttä esimerkiksi erilaisten elämänarvojen vuoksi. Joskus ristiriidat ovat niin pahoja, että aikuisena ei halua enää olla tekemisissä sisaren kanssa.

”Veljeni on lapsesta lähtien ajatellut vain itseään. Lapsena hän esitti toinen toistaan isompia vaatimuksia vanhemmillemme. Jos vanhemmat yrittivät vastustaa, hän uhkaili esimerkiksi harrastuksien lopettamisella. Isä ja äiti luopuivat paljolti omista tarpeistaan, kuten terveydenhuolto- ja vaatemenoista, kun tuhlaajapoika on ollut aina vaatimassa lisää.

Veljeäni on selvästi kaivertanut minun ja isän läheinen suhde. Hän on jotenkin traumatisoitunut siitä, ettei viettänyt aikaa isän kanssa. Isän kuoleman jälkeen hän on yrittänyt uskotella itselleen ja muille, kuinka hyvät välit heillä oli. Todellisuudessa hän kävi tapaamassa isää vain silloin, kun tarvitsi rahaa.

Olisi ollut mukavaa elää perheyhteisössä, jossa ihmiset olisivat rehellisiä ja vilpittömiä ja ottaisivat muut huomioon. Onneksi saan nyt elää arvojani kunnioittavaa elämää oman perheeni kanssa.” Kiltti tyttö, 55

”Pikkuveli ei muista piesseensä minua imurinvarrella.”

”Pikkuveli ei muista lapsuudesta esimerkiksi piesseensä minua imurinvarrella, repineensä minua hiuksista tai pilkanneen minua julkisesti.

Veljeni sai aina kaiken, mitä halusi. Minulla on edelleen aikuisenakin kotiintuloajat, kun olen porukoilla kylässä. Pikkuveljellä ei ole koskaan ollut sellaisia, ja hän käyttäytyy edelleen kuin lellipentu.

Hänen tarpeensa menevät edelleen minun asioideni edelle. Hän oli ja on edelleen äidillemme rakkaampi lapsi, ja saan edelleen tuta sen joka päivä.

Hän on sovinisti: hänen mielestään naiset eivät osaa mitään ja jos naisen laittaa päätöksiä tekemään, niin kaikki menee perseelleen. Kuulemma Suomen hallituskin menee koko ajan huonompaan suuntaan, kun sinne otetaan enemmän naisia. En jaksa kuunnella moista naisvihaa. Miksi olisimme väleissä, kerta naiset eivät ole mitään?” Pikkukylän karkuri, 27

Kateus kaivertaa välejä

Usein kateus liittyy siihen, miten vanhemmat kohtelevat, mutta se voi herätä vaikkapa toisen ihmissuhteista tai menestyksestä koulussa tai työelämässä.

”Siskoni on kadehtinut vuosien varrella lähes kaikkea minun elämässäni. Itse kadehdin nuorempana sisareni ykkösasemaa.

Emme ole läheisiä. En halua, että sisareni kertoo kaiken elämästäni vanhemmillemme ja vääristelee totuutta.” Satu, 42

”Olin lapsena kateellinen molemmille siskoilleni, sillä he olivat suosittuja koulussa ja heillä oli paljon kavereita. Olin hiljainen ja ujo, ja minulla oli vain muutama hyvä ystävä.” Tiikeri, 27

Vanhemmat vertailivat

Sisarusten vertailu toisiinsa kasvattaa usein kuilua heidän välillään.

”Siskoni on minua kaksi vuotta nuorempi. Hän oli rasittava roikkuja, joka luki salaa päiväkirjani. Aikuisena hänestä tuli pummikeiju, joka olettaa, että varakkaampi isosisko kustantaa hänen ravintolapihvinsä ja leffailtansa. Kun en enää suostunut, hän syytti minua elämänsä pilaamisesta ja materialistiksi.

Siskoni on ollut aina kateellinen minulle. Vanhempamme vertailivat meitä koko ajan, mikä oli kohtuutonta ja törkeää. Olin koulussa parempi ja pääsin lopulta rahakkaampiin hommiin. Itse en laske ihmisen mittaa rahassa, mutta siskolleni se oli paha paikka. Hänellä on huono itsetunto, ja hän luulee siksi, että katson häntä alaspäin.

”Ei toista voi muuttaa, joten miksi pilata välejä sen takia?”

Kerran kännissä siskoni haukkui minut törkeämmin kuin kukaan, mielestäni aiheettomasti. Hän syytti minua omasta ahdingostaan.

Sekin on rakkautta, että hyväksyy toisen sellaisena kuin toinen on – olkoonkin ärsyttävä. Ei toista voi muuttaa, joten miksi pilata välejä sen takia? Mutta kyllä ristiriidat, erilaisuus ja kilpailu ovat erottaneet meitä.

Minulla on pitkä pinna, mutta kun luottamus menee, se on mennyttä. En voi enää lähentyä siskoni kanssa, koska pelkään, että pummimiskierre alkaa taas. Mieluummin pidän pientä välimatkaa, niin välit pysyvät parempina.” Tuikku, 41

Oliko toinen sittenkään lellikki?

Aikuisena saattaa ymmärtää, että lapsena koettu epäoikeudenmukaisuus on voinut olla suhteetonta.

”Pikkuveli sai monta 'get out of jail' -korttia vanhemmilta, vaikka kuinka tyri niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Itse elin kovassa kurissa ja suorituspaineiden alla enkä saanut ikinä kiitosta.

Saatoin lapsena olla kateellinen, jos hän sai vanhemmat ostamaan itselleen jotain kallista. Itse kuitenkin harrastin kahta eri lajia, joihin meni rutkasti rahaa, mutta ei sitä osannut lapsena suhteuttaa.

Näemme, kun vierailen kotipaikkakunnalla muutaman kerran vuodessa. Tunne- ja sukulaissiteemme on vahva, mutta emme ole muuten kovinkaan läheisiä.” Isosiskonen, 22

Sisaruus kestää ärsytyksen

Lapsena ja aikuisena päähän ottavat usein erilaiset asiat. Moni on myös valmis elämään ristiriitojen kanssa, koska perheessä on enemmän hyvää kuin huonoa.

”Lapsena ärsytti, kun siskot pakottivat istumaan keskellä autossa ja jos toinen sai jotain kivempaa. Ärsytti, kun piti ottaa pikkusisko leikkiin mukaan tai kun isosisko ei ottanut mukaan. Ärsytti, kun isi auttoi pikkusiskoja voittamaan peleissä. Ärsytti, kun isosisko sai katsoa telkkariohjelmia, joita ei itse saanut. Ärsytti, kun toinen ärsytti tahallaan.

Aikuisena ärsyttää, jos siskot ei auta äitiä tai isää, kun nämä tarvitsisivat apua. Ärsyttää, jos on tärkeä juttu ja jompikumpi ei pääse paikalle. Ärsyttää, jos toinen yrittää neuvoa, vaikka ei tarvitsisi neuvoa tai haluaisi vain velloa.

Välillä toisen onnesta saattaa kateus kirpaista. Jos sisarus menestyy tai onnistuu, tuntuu kuitenkin, että osa ilosta on omaa.

Näemme edelleen päivittäin, ja siskoni ovat parhaat ystäväni.” Mirkku, 26

Vierailija

Lelliminen, kateus, vertailu... 9 tarinaa siitä, kuinka sisarus ottaa päähän

Tuosta puuttui kokonaan se kuinka poikalapsia arvostetaan enemmän. Etenkin jos esikoinen on poika. Tyttö on sitten se mitättömänpi ja tyhmä. Poika nostetaan jalustalle. Itse katkaisin välit vanhempiini kun jatkoivat tätä perinnettä lapsissani. En halunut että lapseni kokee samaa vähättelyä ja eriarvoitusta kuin minä aikoinaan
Lue kommentti

Aina kemiat eivät yksinkertaisesti kohtaa. Joskus syy siihen voi olla iso, mutta toisinaan kiinnostus toiseen tyssää varsin pieneen piirteeseen.

Vauva-lehden keskustelupalstalla on viime aikoina käyty kiivasta keskustelua siitä, mikä päällisin puolin vähäpätöinen syy sai kiinnostuksen lopahtamaan miestä kohtaan. Nyt palstalla keskustellaan samasta aiheesta toisesta suunnasta. Keskustelijat ovat jakaneet kokemuksiaan siitä, mikä pieni asia on saanut kiinnostuksen naista kohtaan lopahtamaan.

Kokosimme keskustelusta 20 kieltämättä pikkuruista syytä, jotka koituivat potentiaalisen suhteen kohtaloksi.

  1. ”Kertoi tykkäävänsä suomenruotsalaisista. Lopetin jutun siihen.”
  2. ”Nuorempana yhden naisen hengitys haisi niin pahalle, että ravintolassa sanoin käyväni vessassa, mutta oikeasti häivyin.”
  3. ”Italialainen nainen kertoi, että hänen veljensä on todella suojeleva. Jotenkin tuli mielikuva, että jos teen pienenkin virheen, kohta on joku mafia perässä.”
  4. ”Käytti tennareita.”
  5. ”Kulki aina liukuportaita ja käytti hissiä portaiden sijaan.”
  6. ”Seksin jälkeen söi pizzaa sängyssä. Vaikka kuinka hyvä pano olisikin, niin joku raja sentään.”
  7. ”Tytön kasvonmuodoissa oli todella vahvasti jotain, mikä muistutti omaa parasta kaveriani. Oli vaikea suudella ja kolmansia treffejä ei enää tullut. Syyksi kyllä kerroin jotain muuta.”
  8. ”Suora häpykarvoitus oli minulle liikaa. Näytti siltä, kuin alhaalta olisi ollut pitkätukkainen vauva juuri putoamassa.”
  9. ”Nainen valmisti ruokaa ja laittoi kastikekauhan välillä tiskipöydälle ja sitten takaisin kattilaan huuhtelematta sitä välillä. Yöks!”
  10. ”Olin ihastunut erääseen neitoon useamman kuukauden, mutta 16-vuotiaana olin ujo ja etenin todella hitaasti. Yhden kerran näin hänen varpaansa sandaleissa, ja niiden pituudet olivat minusta väärin. Muistaakseni nimetön varvas oli huomattavan pitkä. Jostain syystä tämä lopetti ihastukseni seinään.”
  11. ”Yhdyssanavirheet. Eivät ne itselläkään aina täysin nappiin mene, mutta jos nainen ei osaa edes ihan perusasioita kuten tietokone ja päiväkoti, niin ei. Kerta kaikkiaan ei.”
  12. ”Piti aina rumia sukkia.”
  13. ”Käytti illallisesti ilmaisua dinneri.”
  14. ”Luuli, että Argentiina on Euroopassa.”
  15. ”Naisella oli tatuointi, jossa luki ’Carpe Diem’. Se oli näkyvällä paikalla ja vielä keskinkertaisesti tehty. Minullakin on tatuointeja, kyse ei ole siitä, etten pitäisi niistä. Kyse on tekstin persoonattomuudesta.”
  16. ”Eräällä naisella oli pitkät paksut hiukset, joita hän viljeli ympäriinsä. Hän oli muuten siisti, mutta irrallisia hiuksiaan ei näyttänyt edes huomaavan. Itseäni ällöttää yksikin hius tyynyllä.”
  17. ”Nainen pieraisi unissaan.”
  18. ”Käytti ensitapaamisen jälkeen tekstiviestissään todella hämmentävää sanavalintaa. Kysyi, ’saanko kosasta sua?’ Jotenkin pelästyin. Olin parikymppinen kloppi ja muutenkin kokematon. Hänen leikkisä viestinsä ampui ohi minun kohdallani.”
  19. ”Iso rako etuhampaiden välissä. Aina kun hän puhui, katseeni hakeutui väkisin hampaisiin.”
  20. ”Tyttö kertoi saaneensa joskus pahan aivotärähdyksen. Jotenkin kuvittelin, että se oli ehkä aiheuttanut jotain pysyvää. Katsoin paremmaksi olla pyytämättä numeroa, ja juttu jäi yhteen iltaan. Jälkeen päin harmitti.”

Koira on omistajalleen usein kuin perheenjäsen. Siksi on hyvä varautua muutamaan asiaan, jos suunnittelet treffejä koiraihmisen kanssa.

Toko-treenit. Iltapissat. Raakaruoka. Kun tapailet koiranomistajaa, eteesi tulee monia juttuja, joita et ehkä ole tullut ajatelleeksi.

Olen harrastanut ja omistanut koiria 30 vuotta. Tänä aikana olen kuullut harrastuksestani monenlaisia kommentteja.  

Suurin väärinymmärrys koskee koiran roolia. Harva tajuaa, kuinka tärkeä koira on omistajalleen. Minulle se on perheenjäsen, joka esittelen mieluusti jo ensitreffeillä – jos se vain on mahdollista.

Minulle riittää, että olen itse kaivanut tietoa, kouluttanut koiraani sekä itseäni ja oppinut hyväksymään muutokset, joita koiranomistajuus tuo tullessaan. Kun pentu saapuu kotiin, aikatauluni ja koko elämäni ovat menneet uusiksi. Unelmakoirankaan kanssa ei ole aina kivaa, mutta silti rakastan lemmikkiäni yli kaiken.

”Koira on perheenjäsen, joka esittelen mieluusti jo ensitreffeillä.”

Kenenkään ei tarvitse rakastaa toisen koiraa, mutta rakkaimpien ihmisten olisi syytä ainakin ymmärtää ja kunnioittaa eläintä. Eteen tulee muitakin uusia asioita, jotka kannattaa hyväksyä, kun hyppää parisuhteeseen koiranomistajan kanssa.

Katso koiranaisen lista asioista, jotka hämmästyttävät usein uusia deittikumppaneita, mutta jotka ovat olennainen osa koiranaisen elämää:

1. ”Emmekö me mene viikonloppuisin enää muualle kuin kävelylle ja koirapuistoon?”

Useimmat ystäväni juoksevat perjantai-iltana after workeille ja menevät kumppaniensa kanssa elokuviin tai dinnereille. Minulle viikonloput tarkoittavat laatuaikaa erityisesti koirani kanssa. Koska olen ollut arkipäivät töissä, haluan viikonloppuna olla mahdollisimman paljon yhdessä koirani kanssa. Saan lenkkeillä rauhassa ja ehdin mennä vielä myöhäänkin illalla koirapuistoon. Sieltä löytyy ainakin koiramyönteistä jutteluseuraa.

Joskus uudet kumppanit ihailevat ja innostuvat aluksi tästä erilaisesta, tervehenkisestä tavasta viettää viikonloppua, mutta yleensä muutaman perjantain jälkeen kuviot alkavat kyllästyttää. Harva jaksaa viettää seitsemää tuntia – hyvä jos paria tuntiakaan – ulkona joka päivä. Eikä tarvitsekaan, mutta olisihan se varsinkin aluksi kivaa saada seuraa ulkoiluun, kun ei malttaisi olla erossa kummastakaan: ei uudesta deitistä eikä omasta koirastaan.

Lue myös! Koirapuistossa on parempi deittionni kuin Tinderissä

2. ”Elät aivan eri rytmissä kuin muut ihmiset”

Koirani pentuaikana totuin heräämään aikaisin ja olemaan vielä myöhään yöllä pissalenkeillä. Kun muut vielä nukkuvat krapulaansa pois sunnuntaiaamuna, kahdeksaan mennessä olen ollut koirani kanssa ulkona jo 1,5 tuntia ja usein mietinkin, miksi kahvilat aukeavat niin myöhään pyhänä.

Varsinkin vuorotyötä tekevillä kumppaneillani on ollut vaikeuksia sopeutua tähän rytmiin. Itselleni ja koiralleni aikaisista aamuherätyksistä on tullut jo sen verran rutiinia, että niistä en luovu. Onneksi yöllisiä pissalenkkejä ei ole ollut enää pentuajan jälkeen, mutta kesäiltoina on kiva mennä auringonlaskun aikaan ulos ja pitkälle lenkille, kun ei ole enää liian kuuma.

On hyvä tietää, että koiranaisen lyhyt piipahdus kaupassa tarkoittaa korkeintaan viittä minuuttia, mutta lyhyt ulkoilu voi venyä usean tunnin mittaiseksi.

Suosittelemme! Käyttäytyykö koirasi oudosti, kun harrastat seksiä? Tästä se johtuu

3. ”Voisiko koiran jättää välillä kotiin?

Otan koirani mukaan mahdollisimman moneen paikkaan ja karsin mielelläni menoistani, että voin olla karvakuononi kanssa. Tiedän, että kaikkiin juttuihin en voi ottaa koiraani mukaan ja teen kyllä poikkeuksiakin ja jätän sen kotiin tarvittaessa, mutta en mielelläni kovin pitkäksi aikaa.

”Karsin mielelläni menoistani, että voin olla koirani kanssa.”

Kumppanini ei tarvitse noudattaa samaa elämäntyyliä, mutta ymmärrystä kannattaa olla. Moneen asiaan. Koirani esimerkiksi nukkuu mieluusti sängyssäni, mutta sen voi kyllä tarvittaessa komentaa alas. Autossakin se istuisi mieluiten etupenkillä, vaikka saa sen kiinnitettyä myös taakse turvavyöllä.

On myös asioita, joista ei tingitä: Ruokaa ei anneta pöydästä. Herkun eteen pitää tehdä temppu. Koirapuistossa ei rähinöidä. Tottelevaisuuskoulutusta eli toko-treeniä ei skipata sen vuoksi, että tekisi mieli viettää elokuvailta kotona.

4. ”Ostat koirallesi raakaruokaa ja herkkuja, mutta pihistelet omissa ostoksissasi”

Vaikka koira saa leipäjuustoa, lohta ja täyslihaa, ei kannata odottaa, että sen omistaja syö ja tarjoilee pelkkää gourmeeruokaa.

Käyn todella harvoin enää ulkona syömässä parinkympin dinnereitä. Sen sijaan maksan helposti useamman kympin koiran hyvinvoinnista ja palkkaan sille päivittäin hoitajan kotiin, ettei sen tarvitse olla yksin.

5. ”Koti on joko täydessä kaaoksessa tai olet koko ajan imuroimassa”

Koirakotini elää kovin vaihtelevassa tilassa. Välillä siellä ovat koiran lelut hujan hajan ja pölypallot näkyvissä, mutta kun ne ärsyttävät tarpeeksi kauan, otan imurin ja mopin esiin. Ja täytyy myöntää, että niin tapahtuu nyt useammin kuin koskaan ennen.

En pidä likaisesta kodista enkä epäjärjestyksestä, mutta joskus kun kaikki vapaa-aika menee koiraharrastuksissa ja ulkona, kodin siisteys jää toissijaiseksi. Siivousintoakin tärkeämpää on kiinnittää huomio koiran hyvinvointiin.

6. ”Koirankarvoja löytyy joka paikasta, jopa työtuolista”

Pienenkin koiran karvat voivat leijailla yllättävän pitkälle. Ex-heilani löysi niitä työtakkinsa hihasta ja penkiltään. Itse en saa niitä pois millään, vaikka kuinka kuivaisin vaatteitani kuivausrummussa ja käytän vaateharjaa. Enkä enää osaa hirveästi kiinnittää huomiota karvoihin. Niitä tulee ja menee niin paljon.

Jos koiran karvat ovat jollekin ongelma, silloin kumppani taitaa olla väärä.

Perheen yhteinen aika, jutteleminen, työpaikkaruokalan feta-pinaattipiirakka ja hienot arkikengät –  kun tarkasti ajattelee, löytää arjesta monta ihanaa pientä asiaa!

Psykoterapeutti Maaret Kallio kertoi MTV:n haastattelussa, että tavallista arkea ei arvosteta nykyään riittävästi. Sosiaalisen median perusteella moni tuntuu viettävän täydellistä elämää, ja moni hehkuttaa vain arjen yläpuolelle nousevia kohokohtia.

Arkea aletaan arvostamaan vastoinkäymisten myötä.

– Kun siihen tulee joku uhka, mitä elämä saattaa tuoda kuten onnettomus, sairaus tai jotain muita kriisejä, niin kyllähän se arkinen, tavallinen elämä näyttäytyy silloin ihan kullanarvoisena, Kallio kertoi MTV:lle.

Me Naiset kysyi viideltä naiselta, miksi se aivan tavallinen arki on ihanaa.

1. PERHE JA KAUNIS KOTI

”On ihanaa olla 9- ja 13-vuotiaiden lasten äiti. Heidän jutuilleen saa nauraa joka päivä. Heidän kanssaan on hauska katsella leffoja, jutella, käydä kävelyillä, istua samassa ruokapöydässä päivän kuulumisia vaihtamassa.

”Tavallisena arki-iltanakin voi laittaa kynttilöitä ja katsella ikkunasta, miten ilta tummuu.”

Tykkään myös kovasti kodistamme, jonka olemme vuosien mittaan remontoineet mieleiseksi. Jokaiseen nurkkaan ja kulmaan liittyy onnellisia muistoja, joka päivä on ihana tulla töistä kotiin. Parasta on, jos puoliso on laittanut ruokaa niin, että koko talo tuoksuu. Tavallisena arki-iltanakin voi laittaa kynttilöitä ja katsella ikkunasta, miten ilta tummuu.”

2. OMA AIKA

”Parasta on, kun voin pelata työmatkat sekä mennessä että palatessa Pokemon Go:ta kenenkään häiritsemättä.” 

3. RUOKA JA KAUNIIT TAVARAT

”Arjessa parasta on rakas puolisoni ja meidän ihana pieni kissa. Joka kerta kun silitän kissaa, oikein tunnen, miten stressitaso ja verenpaine laskevat.

”Käytän arkisinkin kauneimpia astioita, jotka omistan, ja iloitsen niiden kauneudesta.” 

Sitten on myös pienempiä arjen ihanuuksia, kuten Hesarin Torstai-liite, josta iloitsen joka torstaiaamu. Työpaikkaruokalassa ilahdun joka kerta hirveästi, kun on feta-pinaattipiirakkaa, joka on lempiruokaani lounasravintoloiden valikoimasta. Muutenkin syöminen ilahduttaa jatkuvasti: rauhassa syödyt aamiaiset, oikein rasvainen kermajuusto leivän päällä, vadelmat suoraan pakastimesta ja vesimeloni. Myös hyvä sää on aina ihana juttu.

Arkisista tavaroistakin koen hyvää mieltä. Käytän arkisinkin kauneimpia astioita, jotka omistan, ja iloitsen niiden kauneudesta. Minulla on muutamat omasta mielestäni tosi hienot arkikengät, joiden jalkaan vetäminen on aina vähintään pienen sisäisen hymyn paikka. Jos onnistun valitsemaan kivat vaatteet töihin tai laittamaan hiukset erityisen kivasti, tai huulipuna mätsää asuun, siitä saan hyvän mielen.”

4. PIENET, OHIKIITÄVÄT HETKET

”Ne ovat niitä pieniä, ohikiitäviä hetkiä: kun höpsöttelemme sohvalla lapsen kanssa ja hän nauraa katketakseen, tai kun mies kuiskaa korvaan, että olen hänelle tärkein kaikista. Ei sitä lämmintä läikähdystä rinnassa tarvitse kauempaa etsiä.”

”Kun tarkemmin ajattelee, arkiset asiat ovat ylellisiä ja etuoikeutettuja.”

5. TOISTEN ILAHDUTTAMINEN

”Myönnetään, en oikein tykkää sanoista arki ja tavallinen. Joka päivä tapahtuu niin paljon pieniä ihania asioita, enkä haluaisi ottaa niitä itsestäänselvyytenä ja sanoa tavallisiksi. Ei ole itsestäänselvää, että perhe on terve, asut omassa kodissa ja jääkaapissa ruokaa – kun tarkemmin ajattelee, arkiset asiat ovat ylellisiä ja etuoikeutettuja.

Jos nyt en jostain erityisesti arjessani tykkää, niin rehellisesti sanoen ruuanlaitto ja siivoaminen ovat toisinaan tylsää puuhaa. Silti nämäkin pienet arkirutiinit tuovat turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta elämään.

”Hän pyöräili juuri työpaikkani ohi vain siksi, että halusi tuoda keksejä ja antaa pusun.”

Arkipäivissä parasta on esimerkiksi perheen tapaaminen, lemmikkien kanssa leikkiminen, uiminen ja poikaystävän kanssa hengailu. Meille on poikaystävän kanssa kehittynyt huomaamatta tapa ilahduttaa toisiamme pienillä jutuilla: minä saatan kerätä hänelle mustikoita tai viedä yllätykseksi vaikka balettiin. Hän pyöräili juuri työpaikkani ohi vain siksi, että halusi tuoda keksejä ja antaa pusun.

Pidän myös töiden tekemisestä, sillä opin työssäni jatkuvasti uusia asioita, tapaan kiinnostavia tyyppejä ja saan käyttää luovuuttani.”

kotitonttu

5 naista kertoo, miksi tavallinen arki on aivan parasta!

Juuri näin on, arkisia asioita osataan usein arvostaa vasta, kun ne on menetetty. Voi tulla erilaisia vaikeuksia, työttömyyttä, yllättäviä rahamenoja, jokin vakava sairaus tai jopa kuolemantapaus. Itse osaan arvostaa ihan kotona oloa, ei minun tarvitse lähteä minnekään matkoille. Nautin, kun vanha koirani pystyy vielä liikkumaan aika hyvin, joka päivä mennään ulos luontoon. Katselen puita ja eläimiä, juttelen usein muutaman sanan vanhempien ihmisten kanssa, huomaan kuinka se piristää heitä...
Lue kommentti
”Voi jehna, taas sillä naapurin Mirkulla on asiat niin paljon paremmin...” Kuva: Shutterstock

Kateudesta voi päästä eroon monella tavalla. Huonoin tapa on viitata sille tyystin kintaalla.

Laulaja Antti Tuisku kertoi viime viikon Me Naisissa kärsineensä tuntemastaan kateudesta niin pahasti, että haki siihen apua terapiasta. Haastattelussa Antti muistelee vuoden 2011 Emma Gaalaa, jossa Jenni Vartiainen voitti runsaasti palkintoja. Pettymys oli Antille kova.

– Olin ihan paskana, etten taaskaan ollut voittanut mitään. Vielä enemmän olin paskana siitä, että en osannut olla onnellinen rakkaan ystäväni puolesta. Kävin sotaa pääni sisällä. En halunnut olla kateellinen, mutta olin. Minun oli pakko pureutua tunteeseen syvemmin: miksi tunnen näin? Antti kertoi.

Kateus voi olla pahimmillaan haitallinen kierre, joka ajaa syvään katkeruuteen ja kuluttaa omia voimia. Mutta ei kateus ole läpikotaisin haitallinen tunne, se voi auttaakin: asiantuntijoiden mukaan kateus saattaa avata silmät ymmärtämään paremmin esimerkiksi sitä, mitä oikeasti haluaa elämältään.

Kysyimme lukijoiltamme, millaisista asioista he ovat olleet kateellisia ja miten kateus on vaikuttanut heidän elämäänsä. Lisäksi pyysimme heitä kertomaan, mikä on auttanut käsittelemään omaa kateutta.

Kokosimme kyselyn perusteella viisi toimivaa vinkkiä, joiden avulla kateudesta voi yrittää päästä yli.

1. Tunnusta, että olet kateellinen.

”Olen ollut kateellinen paremmasta koulutuksesta monille ihmisille ja myös paremmista ansioista. Koulutuskateus on vaikuttanut minuun niin, että lähdin aikuisiällä opiskelemaan ja nyt haen jatko-opiskelijaksi. Palkkaan liittyvää kateutta en ole saanut nujerrettua, ja se syö kyllä, kun huomaan, etten voi iloita toisen paremmasta työpaikasta. Inhoan itsessäni sitä, että olen kateellinen.

”Koulutuskateus on vaikuttanut minuun niin, että lähdin aikuisiällä opiskelemaan ja nyt haen jatko-opiskelijaksi.”

Helpotusta on kuitenkin tuonut se, että olen pakottanut tunnustamaan asian itselleni. Tuntemani kateus on tunne. Siitä voi päästä yli.”

2. Tarkastele omaa elämääsi kateellisena.

”Tunnen kateutta ystäviäni kohtaan. Heillä on hyvä tukiverkosto ympärillä, ja lapset voi laittaa aina halutessa ja tarvittaessa hoitoon. Meillä lapset ovat olleet kodin ulkopuolella hoidossa tänä vuonna kerran. Yhteinen parisuhdeaika on jäänyt melko vähiin.

”Kateuteen ei ole pakko jumittua.”

Minua kateuden käsittelyssä on auttanut se, että ajattelen sen olevan ohimenevä tunne. Kateuteen ei ole pakko jumittua. Ei ole ystävien vika, jos heillä joku asia on helpompaa kuin itsellä. Usein auttaa myös se, että tunnistaa omasta elämästä niitä asioita, joista joku muu voi olla kateellinen. Ajattelen, että jokaisella on joku asia paremmin tai huonommin kuin muilla.”

3. Yritä olla vertaamatta itseäsi muihin.

”Olen aina ollut serkulleni kateellinen hänen kauneudestaan ja urheilullisuudestaan. Olen kova vertaamaan itseäni muihin, mistä tulee helposti paha mieli. Ainoa asia, mikä auttaa, on vertailun lopettaminen. Jos vertaan itseäni muihin, tulen heti kateelliseksi. Siksi nykyään yritän olla vertaamatta itseäni toisiin ja pyrin vain olemaan oma itseni.”

4. Mieti, miten voisit kehittää itseäsi.

”Eniten kateutta olen kokenut urheiluharrastuksessa. Aina tuntuu, että joku on minua voimakkaampi ja nopeampi. Kateudesta voi päästä eroon parhaiten niin, että tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Silloin on helpompaa kehittää itseään ja voi omaksua kadehtimiaan piirteitä toisilta. Pelkkä kateus ei johda mihinkään, mutta sen avulla voi löytää itsestään paljon voimavaroja toteuttaa itseään.”

”Pelkkä kateus ei johda mihinkään, mutta sen avulla voi löytää itsestään paljon voimavaroja toteuttaa itseään.”

5. Puhu siitä, harmittele ja unohda.

”Olen ollut kateellinen ihmisille monista asioista – usein turhaan. Tämän tajuaminen on auttanut ymmärtämään, ettei kateus ruoki elämässäni mitään erityistä. Sanon aina suoraan, jos olen kateellinen. Ei sillä kannata leukaperiä kiristää tai alkaa kapinoimaan. Paras tapa päästä siitä eroon on puhua siitä ääneen. Silloin kateus muuttuu ensin pikkuhiljaa vain pelkäksi harmitukseksi – ja lopulta se hälvenee kuin itsestään.”