Nykyään Lösösillä on yhteistä aikaa enemmän kuin kiireisinä työvuosina. ”Nyt kun olemme olleet yli 20 vuotta eläkkeellä, toinen on tullut läheisemmäksi. Rakkaus on tavallaan syventynyt ja jalostunut”, Viljam kuvailee. Kuvat: Teemu Kuusimurto

Mikä on se liima ja kipinä, jotka pitävät parit yhdessä? Aira ja Viljam Lösönen ovat pitäneet yhtä 53 vuotta, Helena ja Eino Halonen 64 vuotta. Pariskunnat kertovat, miten rakkaus säilyy.

Toukokuisena lauantai-iltana vuonna 1963 Viljam Lösönen oli jo päättänyt lähteä kotiin lavatansseista. Hän oli portilla, kun orkesteri aloitti vielä yhden tangon. Kyllä minä tämän tanssin, Viljam ajatteli ja palasi lavalle.

Siellä katse osui kaunissilmäiseen Airaan. Tämä vaikutti järkevältä ja rauhalliselta. Oli hyvännäköinenkin.

– Tunsin, että en ole vannoutunut poikamies, ja vähän sillä silmällä menin tansseihin, että jos sieltä löytyisi elämänkumppani, Viljam muistelee.

– Minulla oli ollut seurustelusuhteita ja näkemystä erilaisista tytöistä. Aira oli poikkeus niistä kaikista. Tuntui, että tämän kanssa saattaisi synkata. Että tästä kannattaa pitää kiinni.

Aira oli lavalla vähän sattumalta. Hän ei juuri käynyt tansseissa, mutta oli lupautunut seuraksi ystävälle. Tanssin sun kanssasi aamuun, solisti lauloi, kun Aira heitti ystävälleen: ”Kukahan minunkin kanssani aamuun tanssisi?”

Viljam tanssi. Hän tuli hakemaan ja näytti luotettavalta, juuri Airalle sopivalta.

”Viljam oli ollut neljä vuotta maailmalla, eli ei ollut ainakaan äidin helmoista lähtenyt.”

Viljam oli ollut neljä vuotta siirtolaisena Australiassa ja tullut kotiseudulle Joensuuhun vain lomalle ennen Helsinkiin muuttoa. Reissumiehen olemus teki vaikutuksen Airaan.

– Ehkä Viljam oli erilainen. Hänellä oli puku päällä, oikein herrasmies.

– Hän oli ollut neljä vuotta maailmalla, eli ei ollut ainakaan äidin helmoista lähtenyt. Se on osoittautunut todeksi. Hän on osallistunut kaikkiin kodin töihin.

Häitä vietettiin vuoden päästä.

Vuonna 2014 yli 50 vuotta kestäneitä avioliittoja oli Suomessa 102 615 kappaletta. Aira ja Viljam viettävät keväällä 52-vuotishääpäiväänsä ja vaikuttavat yhä niin vastarakastuneilta, että sivullinenkin sen huomaa. Miten he sen tekevät?

Salaisuus nro 1: tiimityö

Tutkimusten mukaan pitkässä parisuhteessa on kolme vaihetta: rakastuminen, itsenäistymisvaihe ja rakkausvaihe. Ensin siis hullaannutaan, sitten opetellaan tekemään asioita myös erillään, ja lopulta hyväksytään toinen sellaisena kuin hän on.

Viimeinen vaihe on usein se vaikein. Toisen vikojen kanssa on osattava elää sittenkin, kun symbioosista on kasvettu erilleen. Siinä Aira ja Viljam ovat onnistuneet.

Heillä ei ole tympääntymisestä tai katkeruudesta tietoakaan. He katsovat toisiaan lämpimästi, juttelevat kunnioittavasti ja sopuisasti, eivätkä epäröi halata tai pitää kädestä. He ovat juuri se käsi kädessä kulkeva vanhapari, jota katsoessa alkaa itkettää.

Parisuhdetta koetellaan tyypillisesti varsinkin ruuhkavuosina: kun lapset ovat pieniä, molemmat käyvät töissä ja asuntolaina painaa päälle.

– Sitä oli meilläkin, Aira muistaa.

Parin ensimmäinen oma asunto oli yksiö Helsingin Käpylästä. Siinä asuttiin vielä sittenkin, kun lapset Jari ja Tuula syntyivät. Neliöt kävivät perheelle ahtaiksi, mutta pienesti asumiseen oli totuttu.

Enemmän huolettivat lastenhoidon järjestäminen ja raha. Kun Jari syntyi, äitiysloman pituus oli vain kymmenen viikkoa. Neljä niistä piti käyttää ennen lapsen syntymää, kuusi sen jälkeen. Kun äitiysloma loppui, Viljam ja Aira pitivät vuorotellen kuukauden kesälomansa.

Nykyisenlaista kunnallista päivähoitojärjestelmää ei ollut, ja ukit ja mummit asuivat 500 kilometrin päässä.

– Minusta tuntuu, että nykyvanhemmilla on helpompaa, Aira miettii.

Aira työskenteli perushoitajana, Viljam bussikuskina. Palkat olivat pienet, ja Viljam ajoi välillä sivutyönä taksia, jotta laina saatiin maksettua. Kun tytär täytti vuoden, pariskunta osti kolmion Mellunmäestä. Se tuntui yksiön jälkeen luksukselta.

”Ei tullut silloin mieleenkään eikä tuntunut, että jotain puuttuisi.”

Yhteiselle ulkomaanmatkalle, Rodokselle, päästiin vasta 1970-luvun alussa, kun Viljam sai viisi oikein Lotossa ja Airan äiti tuli hoitamaan lapsia viikoksi. Muuten yhteistä parisuhdeaikaa ei juuri ollut.

– Ei tullut silloin mieleenkään eikä tuntunut, että jotain puuttuisi. Olimme tyytyväisiä silloiseen tilanteeseen, Viljam sanoo.

Salaisuus nro 2: kunnioitus

Airan ja Viljamin tarina ihastutti taannoin Ylen SuomiLove-ohjelmassa, jossa Viljam yllätti Airan tapaamisiltana soineella Tanssin sun kanssasi aamuun -tangolla. Tai ainakin melkein yllätti. Aira tuntee Viljamin niin hyvin, että arvasi tietysti heti, että jotain on tekeillä.

– Hän oli liian innokas, Aira naurahtaa.

Parin SuomiLove-tangoa oli vaikea katsoa nyyhkimättä. Viljam puhui Airasta arvostavasti ja ihaillen, ja katseissa oli yhä rakkautta. Tuo on varmaan harvinaista, kävi monen katsojan mielessä.

Tilastokeskuksen (2014) mukaan ensimmäinen avioliitto päättyy eroon 39 prosentin todennäköisyydellä. Avioeron riski kasvaa liiton alkuvuosina ja on huipussaan kolmantena aviovuotena. Vuonna 2014 eroon päättyneet avioliitot kestivät keskimäärin yhdeksän vuotta.

Ja vaikka pitkiä liittoja on paljon, läheskään kaikki eivät ole onnellisia. Jokainen tietää kliseen eri huoneissa nukkuvista tiuskijoista, jotka ovat yhdessä vain tottumuksesta, taloudellisesta pakosta tai siksi, että ilmankaan ei pärjäisi.

Viljam ja Aira tiedostavat, että heillä on käynyt poikkeuksellisen hyvä tuuri.

– Olemme olleet onnekkaita, kun kaikki on mennyt näin hyvin. Läheskään kaikilla ei mene, Viljam sanoo.

Aira ja Viljam arvelevat, että rakkaus on säilynyt, koska he arvostavat toisiaan ja tekevät edelleen paljon yhdessä: Matkustavat, lenkkeilevät ja vesijumppaavat, käyvät tanssimassa. Kesäisin puuhastellaan kasvimaalla, ja syksyisin kerätään mustikat ja puolukat yhdessä.

– Olemme myös puistokummeja. Keräämme roskia ympäri Mellunmäkeä. Tällaisia yhteisiä projekteja, Viljam kertoo.

”Toista pitää arvostaa tasa-arvoisena elämänkumppanina, eikä painostaa oman tahtonsa alle.”

Myös kunnioitus on tärkeää.

– Toista pitää arvostaa tasa-arvoisena elämänkumppanina, eikä painostaa oman tahtonsa alle, Viljam sanoo.

Väestöliiton mukaan erojen taustalla on usein paljon kasautuneita asioita. Tyypillisiä avioeron syitä ovat esimerkiksi läheisyyden puute, erilleen kasvaminen, uskottomuus, kommunikaatiovaikeudet ja erilaiset arvot ja elämäntyylit.

Aira ja Viljam uskovat, että väkisin ei kannata sinnitellä.

– Joskus tuntuu, että kannattaisi vähän kauemmin katsoa ennen kuin lähtee, mutta tilanteet ovat niin erilaisia, Aira sanoo.

– Jos parisuhde tuntuu liian rasittavalta kaiken aikaa, kahlitsee liikaa ja vaikeuttaa elämää, kai se on parempi erota, Viljam sanoo.

Salaisuus nro 3: yksi sana

Aira ja Viljam asuvat yhä Mellunmäessä. Sohvapöydällä nuokkuu tulppaanikimppu, lastenlasten kuvat somistavat vitriiniä. Keittiön pöydälle on katettu kasvispiirakkaa ja vastapaistettua pullaa. Viljam on keittänyt Arabian kupeissa höyryävän kahvin, kuten aina muulloinkin.

Suurin osa elosta on tasaista arkea. Ehkä onni on sitä, että tavallisimmatkin päivät oppii hyväksymään.

Reiluun viiteenkymmeneen vuoteen mahtuu tietysti kinojakin. Räiskyvästi ei riidellä, mutta silloin tällöin mökötetään.

– Ehkä me ei riidellä, mutta minä olen hiljaa. Ja ehkä sinäkin olet hiljaa, Aira arvelee ja katsoo Viljamia.

Yhteinen taival näkyy parin eleistä. Toinen jatkaa lausetta siitä, mihin toinen jäi. Välillä höpötetään päällekkäin, ja usein ajatellaankin samaa asiaa samaan aikaan. Aina ei olla yhtä mieltä, mutta pääasia on, että puhutaan ja pyydetään anteeksi.

– Jos huomaan, että olen sanonut pahasti tai loukannut toista, anteeksi pyytäminen on tärkeää. Muuten asia jää kaivelemaan toisen mieltä, Viljam sanoo.

Kotitöistä ja rahankäytöstä Lösösillä ei riidellä, mutta pikkuasiat ärsyttävät. Viljam huomauttelee, jos Aira jättää valoja päälle tai kaapinovia auki.

– Ja Viljam vedättää minua aina kävelylenkillä. Se on niin nopea, etten tahdo pysyä perässä, Aira sanoo.

Isoja kompromisseja ei ole tarvinnut tehdä, koska kumpikin on halunnut elämältä samansuuntaisia asioita. Matkasuunnitelmat ja hankinnat tehdään yhdessä, rahat ovat yhteisiä ja kummallakin on oikeus toisen tileihin.

”Kun tapasimme, elämä oli jo opettanut, eikä pikkuasioihin enää takertunut.”

Tasaisesta luonteesta voi olla apua.

– Kun tapasimme, elämä oli jo opettanut, eikä pikkuasioihin enää takertunut. Olin ollut siirtolaisena, käynyt seitsemää eri kansakoulua, koulukaverit ja opettajat olivat vaihtuneet. Ehkä elämä oli jo koulinut jotakin luonteessa, Viljam sanoo.

Salaisuus nro 4: huolenpito

Aira herää joka aamu ensimmäisenä, keittää puuron, lukee Hesarin ja menee sitten piikkimatolle makaamaan. Viljam keittää sillä aikaa kahvin ja huikkaa, kun se on valmista.

Ehkä yksi tämän suhteen salaisuuksista on se, että Aira ja Viljam ovat olleet monessa asiassa aikaansa edellä. Kotityöt ja lastenhoito on jaettu tasa-arvoisesti, ja Viljam on osannut puhua ja pyytää anteeksi – toisin kuin moni muu sukupolvensa miehistä.

– Minä hoidan viikkosiivoukset ja ikkunanpesut. Olen myös innokas tiskaamaan, Viljam kertoo.

Puolisot arvostavat myös omaa rauhaa. Aira käy välillä ystävien kanssa risteilyllä tai ruskareissulla Lapissa ja kerran kahdessa viikossa Mellunmäen Martoissa. Viljam pelaa sillä aikaa shakkia tietokoneella.

– Minä en tykkää pahaa. Sanon, että sen kun vain menet.

”Jos olen jossain vähän kauemmin, Viljam ihmettelee, missä olen.”

Välillä aikaa vietetään omissa oloissa, mutta vierekkäisissä huoneissa. Viljam pelaa, Aira askartelee kortteja ja neuloo. Enempää omaa aikaa kumpikaan ei ole kaivannut.

– Ei ole tullut mieleen, että menisipä tuo jonnekin muutamaksi päivää, että saisi olla omassa rauhassa, Viljam sanoo ja nauraa.

Joskus nuorempana oltiin viikko erillään, kun Viljam oli työn puolesta kurssimatkalla. Nyt sellainen tuntuisi hassulta.

– Jos olen jossain vähän kauemmin, Viljam ihmettelee, missä olen. Ja jos hän ei satu soittamaan, kun on tulossa jostain, mietin, että ei se ole soittanut.

– Olemme niin tottuneet toisiimme. Oudolta tuntuisi, jos sinä jonnekin lähtisit.

Kuinka Aira ja Viljam hemmottelevat toisiaan: katso video tästä.

”Isoista asioista emme enää riitele, mutta jäkätämme välillä ihan mitättömästä. Eikka jättää valoja palamaan, toissa päivänäkin”, Helena kertoo.

 

Helena ja Eino Halonen, 64 vuotta yhdessä, neljä lasta: ”Olemme edelleen hirveän rakastuneita”

Helena Halonen, 81: Olin seitsemäntoista, kun menimme kihloihin ja vein Eikan äidin ja isän nähtäväksi. Äiti oli vastaan ja sanoi, ettei niin nuorena saa mennä naimisiin. Minä 17-vuotias päätin, että tämä on lopullinen liitto. Siihen tarvitaan hirveästi tahtoa. Sittenkin kun on pirunmoinen riita, pitäisi vielä tahtoa.

Eino Halonen, 85: Ei nuori ihminen ajattele niin pitkälle. Tarkkailimme, millainen tyyppi toinen on, ja siitä se lähti sitten.

Helena: Olen kai sellainen takertujatyyppi. Halusin lapsia ja pillitin, kun ei meinannut alta kaksikymppisenä onnistua.

Tykkäsin niin perhe-elämästä. Einolla oli oma yritys, ja minä olin 15 vuotta kotirouvana neljän lapsen kanssa. Ongelmia ei ollut, kun lapset olivat niin helppoja.

Eino: Ehkä salaisuus on se, että olemme hyvin sopeutuvaisia. Helena on vähän temperamenttisempi, minä lojaalimpi.

”Joskus purnasin, että sinä et varmaan huomaisi, vaikka olisin poissa. Olen kuin tuo keittiönpöytä, näet senkin paremmin.”

Helena: Eikka piti huolen leivästä, ja minä olin kassanhoitaja. Eikka ei ole ikinä maksanut yhtään laskua. Hän on niin huoleton, kun hänellä on kolme tyttöä ja minä. Hän ei tarvitse kuin viikkorahan. Minä lasken kuititkin lompakosta.

Meillä on aika voimakas tahto molemmilla. Kumpikaan ei ole tossun alla.

Jossain vaiheessa elämää arvelin, että Eikan pitäisi soittaa aina, jos hän viipyy. Olin vähän epäluuloinen, vaikkei tietääkseni ollut mitään aihetta. Eikka oli aika menevä mies. Oli vaihe, kun hän ilmoitti, että on mökillä yötä. Emme silloinkaan niin riidelleet, mutta ei siitä rakkaudesta oikein haasteltu.

Joskus purnasin, että sinä et varmaan huomaisi, vaikka olisin poissa. Olen kuin tuo keittiönpöytä, näet senkin paremmin. Olin vähän huomionkipeä.

Eino: Ainahan nuoret ihmiset ovat eri mieltä jostain. Jos olisin silloin ymmärtänyt Helenaa, olisin sopeutunut siihen, että hän on temperamenttinen.

Helena: Eikka saattaa pitää asioita kauan tiedossaan. Hän lopettelee lääkkeitäänkin, eikä uskalla kertoa, koska tietää, että nostan hirveän haloon.

Eino: Nuorena toista tarkkailee. Nykyään ei tarvitse tarkkailla, kun tuntee hyvin. Olemme niin tyytyväisiä perheeseemme, että se heijastuu meidän väleihinkin.

Helena: Olemme yhä ihan hirveän rakastuneita. Olemme läheisiä ja puhumme rakkaudesta. Eikka sanoo oma-aloitteisesti, että on onnellinen mies ja minä olen ihana. Rakkaus on entistä tärkeämpää nyt, kun olemme kahden.

Minulla oli kahdeksan vuotta sitten imusolmukesyöpä. Eikka hoiti minua silloin, pakotti kuntoutumaan. Nyt Eikalla on sydämen vajaatoiminta. Sitä on entistä kiintyneempi, kun vähän pelkää.

Välillä tämä oli järkiavioliitto, mutta kun tuli sairauksia, päätimme, että olemme loppuajan tosi onnellisia. Kyllä tavallisen elämän pitää ihmiselle kelvata.

Naiset kertoivat, millaisia rakkaudenosoituksia he saavat osakseen ja tekevät itse arjessa. Ei ole niin pientä asiaa, etteikö siitä voisi tulla vähän parempi mieli!

  1. Aamukahvin keittäminen toiselle.
  2. Omenan kuoriminen ja paloittelu valmiiksi. ”Itseäni inhottaa koskea kylmään ja kosteaan omenaan.”
  3. Sellaisen ruuan laittaminen, mistä toinen pitää.
  4. Tuliaisten tuominen. ”Minulle tuodaan aina Lappeenrannan-reissuilta kotimatkalla Kouvolasta Kouvolan lakua. Koska tehtaanmyymälässä se on kaikista tuoreita.”
  5. Kalsareiden peseminen. ”Enkä (välttämättä) edes joka kerta tee pilaa, jos niissä on jokin epäilyttävä tahra.”
  6. Jalkahieronta ankean työpäivän jälkeen.
  7. Imurointi ilman erillistä kehotusta.
  8. Imelien hellyttelynimien keksiminen ja käyttäminen. ”Ne ovat niin noloja, etten kehtaa sanoa ääneen, mutta jotenkin niistä tulee rakastettu ja erityinen olo.”
  9. Limsan ostaminen jääkaappiin jo etukäteen toisen krapulapäivän varalle. (Ja lapsen hoitaminen, kun toinen on hankkimassa sitä krapulaa.)
  10. Autokyydin tarjoaminen, kun toiselle meinaa tulla kiire.
  11. Se, että tekee aamupalan valmiiksi, kun unisempi jää sänkyyn nukkumaan.
  12. Roskien vieminen aina. ”Olen vienyt nelivuotisen suhteen aikana roskat korkeintaan kolmesti.”
  13. Se, että antaa toisen nukahtaa syliin tv:tä katsoessa. ”Hereillä ollessani huomaan kumppanini tarkkailevan, vieläkö silmäni ovat auki.”
  14. Halaus kesken ruuanlaiton.
  15. Se, että antaa toisen tulla lämpimän suihkun alle, vaikka itsellä on peseytyminen kesken.
  16. Toisen auton laittaminen aamulla lämpiämään.
  17. Autolla hakeminen kävelymatkan päässä olevalta juna-asemalta, koska ulkona on kylmä/liukasta/tuulista/pimeää/märkää.
  18. Uuden vessapaperirullan laittaminen tyhjentyneen tilalle.
  19. Sanomalehden kiinnostavamman osan antaminen toiselle ensin luettavaksi. ”Luen aamun Hesarista itse ensin B-osan ja sen kulttuurisivut, jotka eivät kiinnosta minua juurikaan, jotta mieheni saa lukea ensin kotimaan uutiset ja talouden A-osasta.”
  20. Nalkuttamatta jättäminen. ”Meillä on ihan erilaiset vuorokausirytmit, mutta en nalkuta illalla nukkumaan menemisestä, koska tiedän, että hän tarvitsee oman ilta-aikansa.”
  21. Se, että suostuu joustamaan leffamaustaan ja katsomaan jonkin pitkäveteisen draaman.
  22. Vapautus sukuloinnista. ”Hän ei pidä kyläilystä, joten en pakota häntä mukaan, vaan menen sitten yksin.”
  23. Auton tankkaaminen valmiiksi. ”En jätä hänelle autoa, jonka bensavalo palaa.”

Bonustarina, jonka hyllytimme, koska se ei ollut tarpeeksi arkinen:

”Olin ystävänpäivänä kaverini luona kylässä, kun poikaystäväni yhtäkkiä soitti ja kertoi olevansa alaovella. Hän odotti siellä sylissään valtava kukkakimppu! Meidän ei ollut alun perin pitänyt nähdä ollenkaan, koska hänellä oli töitä, mutta hän päätti tulla ruokatunnilla yllättämään minut. Olin ällikällä lyöty, ja niin oli ystävänikin. Sinkkuystäväni taisi tulla vähän kateelliseksi, eikä ihme.”

Kerro kommenteissa, miten sinä tai kumppanisi osoitatte rakkautta pienillä ja arkisilla (mutta ihanilla) teoilla!

Pettäminen voi panna kuvan itsestä kokonaan uusiksi.

Uskottomuus ei ole pikku juttu. Vaikka pettämisen jälkeen saattaa ajatella, että ”se vain tapahtui”, asiat ovat harvoin niin yksinkertaisia. Tapahtunutta ei voi enää muuttaa, joten sen jälkeen herää väkisinkin ajatuksia. Paljon ajatuksia.

Millaisia?

Gabrielle Moss kirjoittaa Bustle-sivuston artikkelissaan, ettei olisi koskaan uskonut päätyvänsä pettämään kumppaniaan. Hänen mukaansa stereotyyppinen pettäjä on kurja ja painajaismainen hahmo, joka kuvittelee, että hänellä on oikeus seksuaalisiin kokeiluihin partnerinsa luottamuksen ja tunteiden kustannuksella.

– Varmasti osa pettäjistä sopii tähän kuvaukseen, mutta eivät kaikki. En todellakaan vaikuttanut ykköskandidaatilta uskottomuuteen, Gabrielle Moss kirjoittaa.

”Olin sekaisin ja keskenkasvuinen.”

Silti hän petti.

– Olin sekaisin ja keskenkasvuinen, enkä tiennyt miten olisin käsitellyt ongelmiani aikuiseen tapaan, hän kertoo tekonsa syyksi.

Mutta hän ei tajunnut syytä vielä silloin. Artikkelissaan hän kertookin, mitä olisi halunnut tietää ennen kuin petti. Kerro omat kokemuksesi artikkelin lopussa olevassa kyselyssä!

1. Sitä ei voi vain unohtaa

Gabrielle Moss kirjoittaa kyllä tajunneensa, mitä oli tekemässä, kun suostui ensin drinkille ja sitten muhinoimaan miehen kanssa, joka ei ollut hänen poikaystävänsä. Silti hänen ensimmäinen reaktionsa oli paniikki.

– Miten saan tämän asian pois itsestäni? hän kertoo miettineensä.

Noh, eihän sitä voi unohtaa. Toki voi jatkaa elämäänsä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta asia ei unohdu.

2. Kaikki pettäjät eivät jää kiinni

Yleisenä faktana pidetään sitä, että kaikki pettäjät jäävät ennen pitkää kiinni. Sarjapettäjät saattavat jäädäkin, mutta sellaisesta Gabrielle Mossilla ei ole kokemusta.

– Pelkäsin poikaystäväni surua ja vihaa, jotka olisin joutunut kohtaamaan, jos hän olisi saanut tietää. Ajan kanssa tajusin pelkääväni enemmän sitä, etten jää kiinni, hän kertoo.

”Ajan kanssa tajusin pelkääväni enemmän sitä, etten jää kiinni.”

Yksi syy pettämiseen on, että suhteesta ei uskalla muuten lähteä. Jäi sitten kiinni tai ei, joka tapauksessa pettäminen ja sen tuottama syyllisyys muuttavat ainakin omaa suhtautumista samaan, vanhaan parisuhteeseen.

3. Pettämiseen on syy

Kirjoittajan mukaan pettämiseen johtaneet syyt pitäisi selvittää itselleen mahdollisimman pian. Se ei ”vain tapahtunut”, vaan yleensä pettäminen kuvastaa omaa tunne-elämää, parisuhdetta tai elämäntilannetta jollakin tavalla. Gabrielle Moss hakeutui pettämisen jälkeen terapiaan etsimään kypsempää suhdetta itseensä ja ihmissuhteisiinsa.

Kirjoittaja muistuttaa, että oli syy mikä hyvänsä, kumppanilta on turha odottaa anteeksiantoa. Se on hänen päätöksensä, ei asia, jonka voi jotenkin ansaita.

4. Sinun pitää tehdä lopullinen päätös

Kun syy tapahtuneeseen on selvillä, on aika päättää, mitä tiedolla tekee. Suhteeseen jääminen tai siitä lähteminen ovat päätöksiä. Niin myös kumppanille kertominen tai kertomatta jättäminen. Parasta vaihtoehtoa ei ole olemassa, mutta jotakin on pakko tehdä.

Yleensä pettäminen kuvastaa omaa tunne-elämää, parisuhdetta tai elämäntilannetta.

5. Et välttämättä petä koskaan uudestaan

Toinen tuttu pettämisklisee kuuluu: kerran pettäjä, aina pettäjä. Siitä ei kuitenkaan ole mitään takuuta, että petät uudelleen – kuten ei siitäkään, ettet pettäisi enää koskaan.

– Se, että teit sen kerran, ei tarkoita, että olet nyt moraalisessa konkurssissa ja kohtalosi on jatkaa samaa kuviota jokaisessa tulevassa ihmissuhteessa, kirjoittaja muistuttaa.

Todennäköisesti pettäminen muuttaa kuitenkin sitä, kuinka itseensä suhtautuu jatkossa. Tavatessaan nykyisen aviomiehensä Gabrielle Moss kertoi tälle pettäneensä aiemmassa suhteessaan, jotta pystyi aloittamaan tutustumisen rehelliseltä pohjalta. Asiasta keskusteltiin, mutta se ei ollut este suhteelle.

– Hän ei pitänyt minua hirviönä, vaan ajatteli, että olen tehnyt virheen ja yrittänyt oppia siitä. Vähitellen aloin ajatella itsekin niin, Moss kirjoittaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Kanadalainen Natalia Juarez opiskeli deittivalmentajaksi, mutta totesi, että vielä enemmän kysyntää on eromarkkinoilla.

”Toi ei enää halua olla sun kaa.” Kuulostaako hämärästi tutulta?

Ala- ja yläasteella erot hoidettiin usein tällä lauseella. Jätetty sai kuulla ihastuksensa kaverilta, että tätä ei nyt vaan enää kiinnosta. Vice-lehti haastatteli Natalia Juarezia, 35, joka on aikuiselämän vastine nuoruuden kaveriapuun vaikeissa ihmissuhdekuvioissa. Hän paitsi valmentaa asiakkaitaan kertomaan eroaikeista omalle kumppanille, myös auttaa selviämään jättäjiä ja jätettyjä kriisistä eteenpäin.

– Tykkään auttaa asiakkaitani yli sotkuisen vaiheen, Juarez kertoo Vicelle.

Sotkuiseen vaiheeseen kuuluu paitsi eropäätöksestä kertominen tai sen kuuleminen, myös sellaisia asioita kuin muuttaminen, asunnon myyminen, tavaroiden jakaminen, lasten huoltajuudesta sopiminen... ja sitten pitäisi vielä pitää päänsä kasassa ja itsenäistyä uudelleen. Juarez auttaa näissä kaikissa. Deittivalmentajaksi opiskellut entinen luokanopettaja perustaa osaamisensa myös henkilökohtaisiin kokemuksiinsa.

– Oma kokemukseni on valttikorttini tässä työssä. Minua on petetty, olen ollut kolmiodraamassa, olen käynyt 80 treffeillä sen jälkeen, kun viisi vuotta kestänyt suhteeni loppui, hän kertoo.

Erovalmentaja on ymmärtäväinen

Juarezin asiakkaista puolet on miehiä ja puolet naisia. Juarez valmentaa sekä jätettyjä että jättäjiä, ja myös yhteisellä päätöksellä hänen asiakkaikseen tulleita, eroa tekeviä pariskuntia. Valtaosa asiakkaista on kuitenkin jätettyjä. Jätetyksi tuleminen ilman selityksiä on Juarezin mielestä kaikista traumaattisin ero ihmiselle. Hän vakuuttaa silti ymmärtävänsä myös niitä, jotka tekevät päätöksen erosta, sillä sekään rooli ei ole helppo.

Juarez hyödyntää omassa erovalmennuksessaan kiintymyssuhdeteoriaa (attachment theory). Tarkoituksena on, että ihminen ymmärtäisi, miksi on rakastanut juuri sellaiseen ihmiseen kuin on – ja miksi käyttäytyy ihmissuhteissaan niin kuin käyttäytyy. Juarezin mielestä erovalmentajan on tärkeää olla avarakatseinen, myötätuntoinen ja ei-tuomitseva.

Ehkä erovalmennukselle olisi Suomessakin kysyntää. Eroava tai juuri eronnut käy monesti läpi koko elämäänsä, eikä sitä välttämättä jaksa ihaninkaan ystävä kuukausikaupalla kuunnella. Sitä paitsi ulkopuolisen apu on usein paljon mutkattomampaa. Maksat palvelusta ja saat rahalle vastinetta – siinä ei jää henkisellä tasolla toiselle mitään velkaa.

Kysely

Voisitko palkata erovalmentajan?

Piristyneet petipuuhat, käteisen nostaminen ja aikataulusi syynääminen saattavat kertoa, että kumppanisi on uskoton.

Vuoden 2015 tilaston mukaan 36 prosenttia suomalaisista aikuisista on joskus pettänyt kumppaniaan. Petetyksi tulleita väitöskirjaansa haastatellut Annikki Kaikkonen kertoi taannoin Me Naisille, että uskottomuus on monelle traumaattinen kokemus.

– Kaikilla petytyksi tulleilla oli sataprosenttinen luottamus kumppaniin. Ei meidän mies. Sitten se tieto tuli kuin salamana kirkkaalta taivaalta, Kaikkonen kertoi.

Miten kumppanin uskottomuuden voi huomata, jos päällisin puolin suhde tuntuu toimivan? Glamour listasi merkkejä, jotka saattavat tarkoittaa sitä, että toinen pettää. 

1. Suhteenne alkoi pettämisenä.

”Kerran pettäjä, aina pettäjä” -sanonnassa on totuuden siemen. Vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan pettämisen kautta suhteeseen päätyneet eivät ole yhtä sitoutuneita uuteen suhteeseen kuin sinkkuudesta suhteeseen päätyneet. He toisin sanoen pettivät myös uutta kumppaniaan todennäköisemmin.

2. Hän syyttää sinua pettämisestä.

Ilmiölle on kaksi syytä, kertoo Glamourin haastattelema, pettämisestä lukuisia kirjoja kirjoittanut Carolina Madden. Ensinnäkin: pettäjä voi yrittää salata tekosensa korostamalla sitä, kuinka paljon vastustaa pettämistä. Toiseksi: oma pettäminen saa helposti tietoiseksi siitä, että toinenkin saattaa mahdollisesti pettää ilman, että sitä huomaa.

Lue myös: 15 syytä, miksi pettäminen on niin vaikea antaa anteeksi

3. Hän nostaa paljon käteistä.

Yksi keino salata sivusuhde on piilottaa kaikki siihen liittyvät kulut. Jos teillä on yhteinen pankkitili, rahasalailu onnistuu parhaiten nostamalla käteistä.

4. Petipuuhanne piristyvät.

Kokeiletteko yhtäkkiä uusia liikkeitä makuuhuoneen puolella hänen aloitteestaan? Toki syynä voi olla yksinkertaisesti se, että kumppanisi haluaa piristää juuri teidän seksielämäänne. Mutta jos muutkin merkit viittaavat pettämiseen, myös petipuolen puuhat kannattaa ottaa huomioon.

5. Yhtäkkiä kaikki on huonosti…

Carolina Maddenin mukaan pettäjä voi yrittää oikeuttaa uskottomuutensa etsimällä parisuhteesta huonoja puolia. Näin käy yleensä siinä vaiheessa, kun pettäjä on tunnetasolla sitoutunut sivusuhteeseensa.

Lue myös: 3 yleisintä tapaa, joilla ihmiset pettävät kumppaneitaan – tunnistatko suhteesi?

6. …tai kaikki ongelmanne vaikuttavat kadonneen.

Valitusmantran loppuminen saattaa olla merkki siitä, että kumppanisi on löytää niihin ratkaisun muualta. Seksologi Heidi Valasti ja pari- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta kertoivat Me Naisille, että pettäjä saattaa helposti olla poikkeuksellisen hyväntuulinen, koska rakastuneena ihminen saa paljon positiivista huomiota. 

7. Hän kiinnittää entistä enemmän huomiota ulkonäköönsä.

Ehkä kumppaniisi on iskenyt vain liikuntakärpänen? Tai sitten hän panostaa ulkomuotoonsa uuden kumppaniehdokkaan takia. Näin kävi esimerkiksi Me Naisten pettämiskyselyyn vastanneelle 51-vuotiaalle naiselle:

”Miehen outo käytös työmatkoille mennessä, puunaus ja vaatteiden pakkaaminen, jollaista ei ennen ollut. Kielsi pettämisen. Yhtenä yönä katsoin hänen kännykkäänsä, josta kaikki selvisi: lemmenlurinoita, joita en ollut itse koskaan kuullut miehen suusta”, hän kertoi.

8. Aikataulusi syynätään.

Tarkistaako kumppanisi useaan kertaan monelta pääset töistä ja kuinka kauan aiot olla ystäviesi kanssa ulkona? Tämä voi olla merkki siitä, että hän tekee sinun poissa ollessasi jotain, minkä haluaa pitää salassa.

Lue myös: ”Sukulaiset näkivät ja käräyttivät” – naiset kertovat, kuinka jäivät kiinni pettämisestä

9. Hänen vanhempansa ovat pettäneet.

Vuoden 2015 tutkimuksen mukaan ne, joiden toinen vanhempi on pettänyt toista vanhempaa, pettävät omaa kumppaniaan jopa kaksi kertaa todennäköisemmin kuin muut.

Psykoterapeutti Annikki Kaikkosen mukaan uskottomuus saattaa johtua myös lapsuudenperheestä omaksutusta toimintamallista.

– On näitä tarinoita, että meidän suvussa on aina ollut niin, että mies menee ja mies tulee. Omaksumme perheissä mallin, miten parisuhteessa toimitaan ja ongelmia ratkaistaan, hän kertoi Me Naisille. 

10. Kotiin tulee alue, jolle et enää pääsekään.

Onko kumppanisi alkanut piilotella kännykkäänsä? Salailun syy voi olla uskottomuus. Moni Me Naisten pettämiskyselyyn vastanneista kertoi käräyttäneensä kumppaninsa juuri tekstiviestien ja puheluiden avulla.

”Vaimo jäi kiinni klassisesti tekstiviesteistä, jotka tulivat kun hän oli suihkussa. Olemme aina lukeneet toisillemme saapuvia viestejä, kun toinen ei ole ollut puhelimensa ääressä”, 41-vuotias mies kertoi.

Lue myös: Lukijat kertovat, kuinka puolison pettäminen paljastui