Nykyään Lösösillä on yhteistä aikaa enemmän kuin kiireisinä työvuosina. ”Nyt kun olemme olleet yli 20 vuotta eläkkeellä, toinen on tullut läheisemmäksi. Rakkaus on tavallaan syventynyt ja jalostunut”, Viljam kuvailee. Kuvat: Teemu Kuusimurto

Mikä on se liima ja kipinä, jotka pitävät parit yhdessä? Aira ja Viljam Lösönen ovat pitäneet yhtä 53 vuotta, Helena ja Eino Halonen 64 vuotta. Pariskunnat kertovat, miten rakkaus säilyy.

Toukokuisena lauantai-iltana vuonna 1963 Viljam Lösönen oli jo päättänyt lähteä kotiin lavatansseista. Hän oli portilla, kun orkesteri aloitti vielä yhden tangon. Kyllä minä tämän tanssin, Viljam ajatteli ja palasi lavalle.

Siellä katse osui kaunissilmäiseen Airaan. Tämä vaikutti järkevältä ja rauhalliselta. Oli hyvännäköinenkin.

– Tunsin, että en ole vannoutunut poikamies, ja vähän sillä silmällä menin tansseihin, että jos sieltä löytyisi elämänkumppani, Viljam muistelee.

– Minulla oli ollut seurustelusuhteita ja näkemystä erilaisista tytöistä. Aira oli poikkeus niistä kaikista. Tuntui, että tämän kanssa saattaisi synkata. Että tästä kannattaa pitää kiinni.

Aira oli lavalla vähän sattumalta. Hän ei juuri käynyt tansseissa, mutta oli lupautunut seuraksi ystävälle. Tanssin sun kanssasi aamuun, solisti lauloi, kun Aira heitti ystävälleen: ”Kukahan minunkin kanssani aamuun tanssisi?”

Viljam tanssi. Hän tuli hakemaan ja näytti luotettavalta, juuri Airalle sopivalta.

”Viljam oli ollut neljä vuotta maailmalla, eli ei ollut ainakaan äidin helmoista lähtenyt.”

Viljam oli ollut neljä vuotta siirtolaisena Australiassa ja tullut kotiseudulle Joensuuhun vain lomalle ennen Helsinkiin muuttoa. Reissumiehen olemus teki vaikutuksen Airaan.

– Ehkä Viljam oli erilainen. Hänellä oli puku päällä, oikein herrasmies.

– Hän oli ollut neljä vuotta maailmalla, eli ei ollut ainakaan äidin helmoista lähtenyt. Se on osoittautunut todeksi. Hän on osallistunut kaikkiin kodin töihin.

Häitä vietettiin vuoden päästä.

Vuonna 2014 yli 50 vuotta kestäneitä avioliittoja oli Suomessa 102 615 kappaletta. Aira ja Viljam viettävät keväällä 52-vuotishääpäiväänsä ja vaikuttavat yhä niin vastarakastuneilta, että sivullinenkin sen huomaa. Miten he sen tekevät?

Salaisuus nro 1: tiimityö

Tutkimusten mukaan pitkässä parisuhteessa on kolme vaihetta: rakastuminen, itsenäistymisvaihe ja rakkausvaihe. Ensin siis hullaannutaan, sitten opetellaan tekemään asioita myös erillään, ja lopulta hyväksytään toinen sellaisena kuin hän on.

Viimeinen vaihe on usein se vaikein. Toisen vikojen kanssa on osattava elää sittenkin, kun symbioosista on kasvettu erilleen. Siinä Aira ja Viljam ovat onnistuneet.

Heillä ei ole tympääntymisestä tai katkeruudesta tietoakaan. He katsovat toisiaan lämpimästi, juttelevat kunnioittavasti ja sopuisasti, eivätkä epäröi halata tai pitää kädestä. He ovat juuri se käsi kädessä kulkeva vanhapari, jota katsoessa alkaa itkettää.

Parisuhdetta koetellaan tyypillisesti varsinkin ruuhkavuosina: kun lapset ovat pieniä, molemmat käyvät töissä ja asuntolaina painaa päälle.

– Sitä oli meilläkin, Aira muistaa.

Parin ensimmäinen oma asunto oli yksiö Helsingin Käpylästä. Siinä asuttiin vielä sittenkin, kun lapset Jari ja Tuula syntyivät. Neliöt kävivät perheelle ahtaiksi, mutta pienesti asumiseen oli totuttu.

Enemmän huolettivat lastenhoidon järjestäminen ja raha. Kun Jari syntyi, äitiysloman pituus oli vain kymmenen viikkoa. Neljä niistä piti käyttää ennen lapsen syntymää, kuusi sen jälkeen. Kun äitiysloma loppui, Viljam ja Aira pitivät vuorotellen kuukauden kesälomansa.

Nykyisenlaista kunnallista päivähoitojärjestelmää ei ollut, ja ukit ja mummit asuivat 500 kilometrin päässä.

– Minusta tuntuu, että nykyvanhemmilla on helpompaa, Aira miettii.

Aira työskenteli perushoitajana, Viljam bussikuskina. Palkat olivat pienet, ja Viljam ajoi välillä sivutyönä taksia, jotta laina saatiin maksettua. Kun tytär täytti vuoden, pariskunta osti kolmion Mellunmäestä. Se tuntui yksiön jälkeen luksukselta.

”Ei tullut silloin mieleenkään eikä tuntunut, että jotain puuttuisi.”

Yhteiselle ulkomaanmatkalle, Rodokselle, päästiin vasta 1970-luvun alussa, kun Viljam sai viisi oikein Lotossa ja Airan äiti tuli hoitamaan lapsia viikoksi. Muuten yhteistä parisuhdeaikaa ei juuri ollut.

– Ei tullut silloin mieleenkään eikä tuntunut, että jotain puuttuisi. Olimme tyytyväisiä silloiseen tilanteeseen, Viljam sanoo.

Salaisuus nro 2: kunnioitus

Airan ja Viljamin tarina ihastutti taannoin Ylen SuomiLove-ohjelmassa, jossa Viljam yllätti Airan tapaamisiltana soineella Tanssin sun kanssasi aamuun -tangolla. Tai ainakin melkein yllätti. Aira tuntee Viljamin niin hyvin, että arvasi tietysti heti, että jotain on tekeillä.

– Hän oli liian innokas, Aira naurahtaa.

Parin SuomiLove-tangoa oli vaikea katsoa nyyhkimättä. Viljam puhui Airasta arvostavasti ja ihaillen, ja katseissa oli yhä rakkautta. Tuo on varmaan harvinaista, kävi monen katsojan mielessä.

Tilastokeskuksen (2014) mukaan ensimmäinen avioliitto päättyy eroon 39 prosentin todennäköisyydellä. Avioeron riski kasvaa liiton alkuvuosina ja on huipussaan kolmantena aviovuotena. Vuonna 2014 eroon päättyneet avioliitot kestivät keskimäärin yhdeksän vuotta.

Ja vaikka pitkiä liittoja on paljon, läheskään kaikki eivät ole onnellisia. Jokainen tietää kliseen eri huoneissa nukkuvista tiuskijoista, jotka ovat yhdessä vain tottumuksesta, taloudellisesta pakosta tai siksi, että ilmankaan ei pärjäisi.

Viljam ja Aira tiedostavat, että heillä on käynyt poikkeuksellisen hyvä tuuri.

– Olemme olleet onnekkaita, kun kaikki on mennyt näin hyvin. Läheskään kaikilla ei mene, Viljam sanoo.

Aira ja Viljam arvelevat, että rakkaus on säilynyt, koska he arvostavat toisiaan ja tekevät edelleen paljon yhdessä: Matkustavat, lenkkeilevät ja vesijumppaavat, käyvät tanssimassa. Kesäisin puuhastellaan kasvimaalla, ja syksyisin kerätään mustikat ja puolukat yhdessä.

– Olemme myös puistokummeja. Keräämme roskia ympäri Mellunmäkeä. Tällaisia yhteisiä projekteja, Viljam kertoo.

”Toista pitää arvostaa tasa-arvoisena elämänkumppanina, eikä painostaa oman tahtonsa alle.”

Myös kunnioitus on tärkeää.

– Toista pitää arvostaa tasa-arvoisena elämänkumppanina, eikä painostaa oman tahtonsa alle, Viljam sanoo.

Väestöliiton mukaan erojen taustalla on usein paljon kasautuneita asioita. Tyypillisiä avioeron syitä ovat esimerkiksi läheisyyden puute, erilleen kasvaminen, uskottomuus, kommunikaatiovaikeudet ja erilaiset arvot ja elämäntyylit.

Aira ja Viljam uskovat, että väkisin ei kannata sinnitellä.

– Joskus tuntuu, että kannattaisi vähän kauemmin katsoa ennen kuin lähtee, mutta tilanteet ovat niin erilaisia, Aira sanoo.

– Jos parisuhde tuntuu liian rasittavalta kaiken aikaa, kahlitsee liikaa ja vaikeuttaa elämää, kai se on parempi erota, Viljam sanoo.

Salaisuus nro 3: yksi sana

Aira ja Viljam asuvat yhä Mellunmäessä. Sohvapöydällä nuokkuu tulppaanikimppu, lastenlasten kuvat somistavat vitriiniä. Keittiön pöydälle on katettu kasvispiirakkaa ja vastapaistettua pullaa. Viljam on keittänyt Arabian kupeissa höyryävän kahvin, kuten aina muulloinkin.

Suurin osa elosta on tasaista arkea. Ehkä onni on sitä, että tavallisimmatkin päivät oppii hyväksymään.

Reiluun viiteenkymmeneen vuoteen mahtuu tietysti kinojakin. Räiskyvästi ei riidellä, mutta silloin tällöin mökötetään.

– Ehkä me ei riidellä, mutta minä olen hiljaa. Ja ehkä sinäkin olet hiljaa, Aira arvelee ja katsoo Viljamia.

Yhteinen taival näkyy parin eleistä. Toinen jatkaa lausetta siitä, mihin toinen jäi. Välillä höpötetään päällekkäin, ja usein ajatellaankin samaa asiaa samaan aikaan. Aina ei olla yhtä mieltä, mutta pääasia on, että puhutaan ja pyydetään anteeksi.

– Jos huomaan, että olen sanonut pahasti tai loukannut toista, anteeksi pyytäminen on tärkeää. Muuten asia jää kaivelemaan toisen mieltä, Viljam sanoo.

Kotitöistä ja rahankäytöstä Lösösillä ei riidellä, mutta pikkuasiat ärsyttävät. Viljam huomauttelee, jos Aira jättää valoja päälle tai kaapinovia auki.

– Ja Viljam vedättää minua aina kävelylenkillä. Se on niin nopea, etten tahdo pysyä perässä, Aira sanoo.

Isoja kompromisseja ei ole tarvinnut tehdä, koska kumpikin on halunnut elämältä samansuuntaisia asioita. Matkasuunnitelmat ja hankinnat tehdään yhdessä, rahat ovat yhteisiä ja kummallakin on oikeus toisen tileihin.

”Kun tapasimme, elämä oli jo opettanut, eikä pikkuasioihin enää takertunut.”

Tasaisesta luonteesta voi olla apua.

– Kun tapasimme, elämä oli jo opettanut, eikä pikkuasioihin enää takertunut. Olin ollut siirtolaisena, käynyt seitsemää eri kansakoulua, koulukaverit ja opettajat olivat vaihtuneet. Ehkä elämä oli jo koulinut jotakin luonteessa, Viljam sanoo.

Salaisuus nro 4: huolenpito

Aira herää joka aamu ensimmäisenä, keittää puuron, lukee Hesarin ja menee sitten piikkimatolle makaamaan. Viljam keittää sillä aikaa kahvin ja huikkaa, kun se on valmista.

Ehkä yksi tämän suhteen salaisuuksista on se, että Aira ja Viljam ovat olleet monessa asiassa aikaansa edellä. Kotityöt ja lastenhoito on jaettu tasa-arvoisesti, ja Viljam on osannut puhua ja pyytää anteeksi – toisin kuin moni muu sukupolvensa miehistä.

– Minä hoidan viikkosiivoukset ja ikkunanpesut. Olen myös innokas tiskaamaan, Viljam kertoo.

Puolisot arvostavat myös omaa rauhaa. Aira käy välillä ystävien kanssa risteilyllä tai ruskareissulla Lapissa ja kerran kahdessa viikossa Mellunmäen Martoissa. Viljam pelaa sillä aikaa shakkia tietokoneella.

– Minä en tykkää pahaa. Sanon, että sen kun vain menet.

”Jos olen jossain vähän kauemmin, Viljam ihmettelee, missä olen.”

Välillä aikaa vietetään omissa oloissa, mutta vierekkäisissä huoneissa. Viljam pelaa, Aira askartelee kortteja ja neuloo. Enempää omaa aikaa kumpikaan ei ole kaivannut.

– Ei ole tullut mieleen, että menisipä tuo jonnekin muutamaksi päivää, että saisi olla omassa rauhassa, Viljam sanoo ja nauraa.

Joskus nuorempana oltiin viikko erillään, kun Viljam oli työn puolesta kurssimatkalla. Nyt sellainen tuntuisi hassulta.

– Jos olen jossain vähän kauemmin, Viljam ihmettelee, missä olen. Ja jos hän ei satu soittamaan, kun on tulossa jostain, mietin, että ei se ole soittanut.

– Olemme niin tottuneet toisiimme. Oudolta tuntuisi, jos sinä jonnekin lähtisit.

Kuinka Aira ja Viljam hemmottelevat toisiaan: katso video tästä.


”Isoista asioista emme enää riitele, mutta jäkätämme välillä ihan mitättömästä. Eikka jättää valoja palamaan, toissa päivänäkin”, Helena kertoo.

 

Helena ja Eino Halonen, 64 vuotta yhdessä, neljä lasta: ”Olemme edelleen hirveän rakastuneita”

Helena Halonen, 81: Olin seitsemäntoista, kun menimme kihloihin ja vein Eikan äidin ja isän nähtäväksi. Äiti oli vastaan ja sanoi, ettei niin nuorena saa mennä naimisiin. Minä 17-vuotias päätin, että tämä on lopullinen liitto. Siihen tarvitaan hirveästi tahtoa. Sittenkin kun on pirunmoinen riita, pitäisi vielä tahtoa.

Eino Halonen, 85: Ei nuori ihminen ajattele niin pitkälle. Tarkkailimme, millainen tyyppi toinen on, ja siitä se lähti sitten.

Helena: Olen kai sellainen takertujatyyppi. Halusin lapsia ja pillitin, kun ei meinannut alta kaksikymppisenä onnistua.

Tykkäsin niin perhe-elämästä. Einolla oli oma yritys, ja minä olin 15 vuotta kotirouvana neljän lapsen kanssa. Ongelmia ei ollut, kun lapset olivat niin helppoja.

Eino: Ehkä salaisuus on se, että olemme hyvin sopeutuvaisia. Helena on vähän temperamenttisempi, minä lojaalimpi.

”Joskus purnasin, että sinä et varmaan huomaisi, vaikka olisin poissa. Olen kuin tuo keittiönpöytä, näet senkin paremmin.”

Helena: Eikka piti huolen leivästä, ja minä olin kassanhoitaja. Eikka ei ole ikinä maksanut yhtään laskua. Hän on niin huoleton, kun hänellä on kolme tyttöä ja minä. Hän ei tarvitse kuin viikkorahan. Minä lasken kuititkin lompakosta.

Meillä on aika voimakas tahto molemmilla. Kumpikaan ei ole tossun alla.

Jossain vaiheessa elämää arvelin, että Eikan pitäisi soittaa aina, jos hän viipyy. Olin vähän epäluuloinen, vaikkei tietääkseni ollut mitään aihetta. Eikka oli aika menevä mies. Oli vaihe, kun hän ilmoitti, että on mökillä yötä. Emme silloinkaan niin riidelleet, mutta ei siitä rakkaudesta oikein haasteltu.

Joskus purnasin, että sinä et varmaan huomaisi, vaikka olisin poissa. Olen kuin tuo keittiönpöytä, näet senkin paremmin. Olin vähän huomionkipeä.

Eino: Ainahan nuoret ihmiset ovat eri mieltä jostain. Jos olisin silloin ymmärtänyt Helenaa, olisin sopeutunut siihen, että hän on temperamenttinen.

Helena: Eikka saattaa pitää asioita kauan tiedossaan. Hän lopettelee lääkkeitäänkin, eikä uskalla kertoa, koska tietää, että nostan hirveän haloon.

Eino: Nuorena toista tarkkailee. Nykyään ei tarvitse tarkkailla, kun tuntee hyvin. Olemme niin tyytyväisiä perheeseemme, että se heijastuu meidän väleihinkin.

Helena: Olemme yhä ihan hirveän rakastuneita. Olemme läheisiä ja puhumme rakkaudesta. Eikka sanoo oma-aloitteisesti, että on onnellinen mies ja minä olen ihana. Rakkaus on entistä tärkeämpää nyt, kun olemme kahden.

Minulla oli kahdeksan vuotta sitten imusolmukesyöpä. Eikka hoiti minua silloin, pakotti kuntoutumaan. Nyt Eikalla on sydämen vajaatoiminta. Sitä on entistä kiintyneempi, kun vähän pelkää.

Välillä tämä oli järkiavioliitto, mutta kun tuli sairauksia, päätimme, että olemme loppuajan tosi onnellisia. Kyllä tavallisen elämän pitää ihmiselle kelvata.

Ahdistuneena voi tuntua siltä, ettet tiedä, mitä suhteeltasi haluat tai tarvitset.

Kaikki kokevat jossakin elämänvaiheessa jonkinlaista ahdistusta: THL:n mukaan se voi ilmetä tunnetilana, joka on melko arkipäiväistä jännitystä, pelkoa ja levottomuutta. Varsinaisessa ahdistuneisuushäiriöissä tunne on voimakas, pitkäkestoinen ja toimintakykyä rajoittavaa.

Cosmopolitan kertoo, että ahdistuneisuus voi kohdistua myös parisuhteeseen. Silloin kyse on niin sanotusta suhdeahdistuksesta: ihminen todennäköisesti haluaisi olla parisuhteessa, mutta levottomuus sekä pelot esimerkiksi suhteen epäonnistumisesta tekevät sen muodostamisesta hyvin vaikeaa.

Parisuhdeahdistuksen voi tunnistaa viidestä merkistä:

  1. Uskot asioiden menevän auttamatta pieleen. Kun ajatukset pyörivät jatkuvasti erilaisten pelkojen tai olemattomien huolien ympärillä, heijastuu negatiivinen mieliala myös parisuhteeseen. Keho pyrkii pääsemään pois ahdistusta aiheuttavasta tilanteesta. Siksi voi syntyä tunne, että parisuhteesta on päästävä äkkiä pois, vaikka suhteessa itsessään ei olisi mitään vikaa.
  2. Läsnäolo suhteessa tuntuu vaikealta. Ahdistuneisuus ja esimerkiksi suhteen epäonnistumisen pelko estävät ilmaisemasta rakkauden tunteita. Omana itsenään läsnä oleminen on vaikeaa, kun kumppanin kanssa on levoton olo.
  3. Puhut itsellesi negatiivisesti. Ääneen lausuttuja sanoja enemmän omat negatiiviset ajatukset pahentavat suhdeahdistusta. Kun omaa riittämättömyyttä ja epävarmuutta toistelee itselleen päässään päivästä toiseen, tuntuu myös parisuhde ahdistavalta.
  4. Epäilet itseäsi ja taitojasi. Ahdistuneena on tavallista tuntea olonsa riittämättömäksi ja muita huonommaksi. Kun jatkuvasti epäilee itseään, saattaa myös uskoa, ettei ole kumppanilleen tarpeeksi hyvä tai ansaitse parisuhdetta tämän kanssa. Ajatukset voivat kääntyä myös muuhun itsesyyttelyyn.
  5. Et tiedä, mitä haluat tai tarvitset. Ahdistuneisuus voi saada aikaan sen, ettei kehtaa tai uskalla olla suora siitä, mitä kaipaa ja tarvitsee. Suhdeahdistunut voi pelätä tulevansa satutetuksi, jos toiselle on liian avoin.

Satunnainen ahdistuneisuus on melko tavallista, mutta jos tunnet olosi jatkuvasti ahdistuneeksi, kannattaa aina hakea ammattilaisten, kuten parisuhde- tai psykoterapeutin, apua.

Paljastuiko rakkaasta petturi? Vai tiesitkö olevasti varatun kanssa?

Kuvittele itsesi seuraavanlaiseen tilanteeseen: Tapaat uuden kiinnostavan henkilön, ja välillänne kipinöi alusta saakka. Alatte tapailla tai päädytte suhteeseen. Ehkäpä kyseessä oli vain intohimoinen yhden yön juttu? 

Joko heti tai myöhemmin saat tavalla tai toisella tietää, että olet ollut hänelle toinen nainen. Ehkä sovitte asiasta yhteisymmärryksessä, tai sitten tapailemasi henkilö paljastui huijariksi, joka seurustelee, on avioliitossa tai pyörittelee useampaa naista samanaikaisesti. Antoiko hän alun perin ymmärtää olevansa sinkku ja tapaili sinua oman kumppaninsa selän takana?

Kuulostaako tilanne tutulta? Oletko joskus ajautunut osaksi toisen kaksoiselämää ja ollut toinen nainen? Vai tiesitkö kaksoiselämästä koko ajan – ja hyväksyit sen?

Kerro meille tarinasi: mitä tapahtui, miten sait tietää ja miltä se tuntui. Teemme aiheesta juttua Me Naisiin. Voit osallistua kyselyyn nimettömänä, mutta jättämällä yhteystietosi osallistut Remington Amaze ilmakihartimen arvontaan. Yhteystietoja käytetään ainoastaan arvonnassa.

(Kysely alkaa kuvan jälkeen.)


Vastaajien kesken arvotaan Amaze Airstyler ilmakiharrin. Paketin arvo on 49,90 euroa.
Vastaajien kesken arvotaan Amaze Airstyler ilmakiharrin. Paketin arvo on 49,90 euroa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusi parisuhde on aina ihana asia, vaikka se yleensä aiheuttaa myös paljon työtä.

Jokainen eron läpikäynyt tietää, miten kivulias ja stressaava projekti se on. Olipa kyse sitten lyhyestä tai pitkästä parisuhteesta.

Ennen kuin hyppää täysillä mukaan uuteen suhteeseen, olisi syytä päästä eroon noista ikävistä tunteista, rakastua itseensä sekä ymmärtää, mitä haluaa kumppaniltaan.
Lue myös! 5 kysymystä, jotka sinun kannattaa kysyä itseltäsi ennen uutta suhdetta

Deittikonsultti Irina Holmbergin mukaan erittäin tärkeää on ottaa itselleen aluksi aikaa, vaikka eron jälkeen usein tekeekin mieli päästä heti takaisin jaloilleen ja kokeilla uutta suhdetta

– Kukaan ei halua tapailla sellaista naista tai miestä, joka purskahtaa spontaanisti itkuun ensitreffeillä tai puhuu pelkästään ex-kumppanistaan. Kun olet valmis uuteen parisuhteeseen, huomaat sekä ajatustesi että odotustesi muuttuneen. Enää ei ole kyse ongelman korjaamisesta tai ex-miehen unohtamisesta, vaan siitä, että haluat olla aidosti onnellinen ja löytää tasapainoisen parisuhteen, Holmberg kirjoittaa Deittailuelämää-blogissaan.

”Kukaan ei halua tapailla sellaista naista tai miestä, joka purskahtaa spontaanisti itkuun ensitreffeillä tai puhuu pelkästään ex-kumppanistaan.”

Kuinka pitkään eron jälkeen pitäisi odotella ennen uutta suhdetta? Holmbergin mukaan siihen ei ole yleispätevää ohjetta. Osa toipuu nopeasti, osa taas ottaa aikaa itselleen ennen uusien ihmisten tapaamista.

– Pidän kaikista tärkeimpänä asiana omaa henkistä kasvua. Eron jälkeen olisi tärkeää ottaa pieni aikalisä, ottaa puolin ja toisin oppia tehdyistä virheistä. Oppimisen kautta löydät todennäköisesti myös sopivan seuralaisen ja voitte yhdessä rakentaa parisuhteen vakaalle pohjalle.

Vaikka jokainen ero on erilainen ja vaatii oman henkilökohtaisen suruaikansa, Holmberg on listannut Me Naisten blogissaan merkit, joista voi päätellä olevansa valmis uuteen suhteeseen.

  1. Olet kokenut surun eri vaiheet
    ”Kun olet valmis uuteen parisuhteeseen, niin et enää näe itseäsi marttyyrin asemassa. Vaikka edellinen suhteesi olisi loppunut pettämisen tai valheiden takia, niin et enää koe olevasi se, joka hävisi kaikista eniten. Nyt olet valmis kohtaamaan uusia ihmisiä avoimin mielin.”
  2. Koet taas nautintoa
    ”Erotessa on hyvin tyypillistä, että ihminen menettää hetkellisesti mielenkiinnon sellaisin asioihin, joista on ennen saanut nautintoa. Joissakin tapauksissa sureminen voi mennä jopa masennuksen puolelle pitkäksi aikaa. Kun uusi suhde tai ihmisten tapaaminen alkaa ylipäätänsä kiinnostaa eron jälkeen, niin olet pääsemässä yli ex-kumppanistasi.”
  3. Et pelkää enää
    ”Siinä vaiheessa, kun et enää pelkää ihastua uudelleen, olet täysin valmis uuteen suhteeseen. Eron jälkeen kaikki saattoi tuntua mahdottomalta luottaa uudelleen. Olipa vanha parisuhteesi sitten kuinka pitkä tahansa, niin aika parantaa haavat.
    Jos erosta ylipääseminen tuntuu mahdottoman vaikealta, niin siihen kannattaa myös hakea apua. Apua saat usein ystäviltä, mutta siihen voi auttaa myös terapeutin tapaaminen.”

Lue Deittailuelämää-blogia täällä.

Lokkeilu ärsyttää erityisesti silloin, kun siitä mainitsee siipeilijälle, mutta sanat tuntuvat menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

”Tietenkin voin auttaa kalusteiden kokoamisessa, ei siitä ole vaivaa. Ja totta kai voit yöpyä vierashuoneessa viikon tai pari, ymmärrän kyllä, että on vaikeaa.”

Läheisiä tulee autettua aina silloin tällöin, ja usein sen tekee oikein mielellään. Toinen on kiitollinen pienestä avusta, ja vaivannäkö varmasti tulee joskus korvatuksi. Toisinaan käy kuitenkin niin, että muita saisi auttaa maailman tappiin asti, eikä kiitollisuudesta ole tietoakaan.

Vauva.fi-sivustolla keskustellaan pahimmista lokkeilijakokemuksista, eli siipeilijöistä, jotka ovat aina paikalla, kun voivat hyötyä läsnäolollaan. Kokosimme ärsyttävimmät tapaukset.

Pyrypetteri on vaikea ottaa jonoon mukaan

”Minulla on kaksi lisääntynyttä kaveria, jotka yrittävät lokkeilla aina kahvilaan mennessä. Kummallakin on sama taktiikka: pitää jäädä pyrypetterin kanssa istumaan pöytään, koska häntä on hankala ottaa mukaan jonoon. Näin on siten ”helpompi” tilata syötävät ja juotavat minulta. Koskaan eivät vain anna rahaa mukaan ja tämä ”unohtuu” myös, kun tuon tilatut juomat ja ruuat pöytään omieni kera.

Toiselle huomautin asiasta, kun oli riittävän monta kertaa toistunut. Toiselle sanoin viimeksi, että jään pyrypetterin kanssa pöytään, hae sinä, mitä olet ottamassa, mä menen sitten. Ilme oli todella äkäinen, ei sentään ollut jättänyt lompakkoa kotiin. Kumpaakaan ”kaveria” en halua enää tavata, meni maku lokkeiluun.”

Miksi ostaa pyykkikonetta, kun voi käyttää naapurin?

”Olin juuri muuttanut uuteen vuokra-asuntoon. Asunnon varusteluun kuului pesukone ja kuivaaja. Pari viikkoa muuton jälkeen vuokranantaja soitti, että hänen pesukoneensa oli mennyt rikki ja voisiko hän mitenkään tulla pesemään pyykit vuokra-asuntooni. En kehdannut kieltäytyä ja ajattelin, että ei se nyt mitään haittaa, jos hän kerran käy pyykkinsä pesemässä.

”Hän soitti, että olenko kotona, kun hän on taas tulossa pyykkien kanssa.”

Vaan viikon päästäpä hän soitti, että olenko kotona, kun hän on taas tulossa pyykkien kanssa. Ei siis ollut mitään aikomustakaan ostaa uutta pyykkikonetta vaan meinasi, että ne voi jatkossa aina pestä meillä. En suostunut.”

Siitä ainoasta tarjoamisesta pyydetään omat takaisin

”Oli tarkoitus viettää ystävän kanssa kaupunkijuhannusta, kun kummallakaan ei ollut mitään suurempia suunnitelmia. Isäni soitti ja pyysi minua mökille käymään, joten pyysin ystäväni mukaan. Hän lähti mielellään. Matkalla pysähdyttiin kaupassa, kun hain omaan ruokavaliooni sopivia syötäviä. Kehotin ystävääni ostamaan myös jotakin, jos mieli tekee muutakin kuin makkaraa, perunaa ja olutta. Ei tahtonut. Sanoi, että syö sitten niitä mun kasvisjuttuja, jos niitä jää. Tämä oli vielä ihan ok, vaikka vähän kummallista jo.

Perillä mökillä hän söi ja joi ilmaiseksi. Matkakuluja ei tullut, minun autolla mentiin, enkä edes halunnut pyytää bensarahaa, kun itse mökkiä ehdotin. Perillä hän halusi illalla käydä kävelyllä ja näki terassin, johon tahtoi yksille. Minulla oli lompakko autossa, mutta ystäväni sanoi tilaavansa meille molemmille.

Kaksi päivää reissun jälkeen minulle tuli viestinä tilinumero ja perässä 7 euron siiderin hinta.”

Mikä on sinun, on myös minun

”Muutaman kerran auttaminen ei haittaa, mutta kun kuukausi toisensa jälkeen tilanne on se, että koko ajan pitää auttaa toista, tulee raja vastaan. Ystävälläni oli yhdessä vaiheessa suuria muutoksia elämässään: tuli ero, potkut töistä ja asunto puuttui. Lupasin majoittaa hänet yksiööni toisinaan viikonloppuisin. Pian viikonlopuista tuli vierailuja torstaista sunnuntaihin tai maanantaihinkin asti. Hän yleensä osti ruokaa, mutta käytti kuitenkin wc-paperiani, mausteitani ja muuta sellaista. Eipä siinä, tykkään auttaa kaveitani, mutta olisi ollut kohteliasta tarjoutua ostamaan vaikka wc-paperit tai sampoot välillä.”

”Koska mahdat ostaa uudet musteet, että voin tulla tulostelemaan?”

Lainaan, kun en halua maksaa

”Tuttu, jolla ei ole omaa tulostinta, halusi luokseni tulostamaan tärkeitä papereitaan aina kun hän tarvitsi tulostinta. Kerran sanoin, että ei onnistu, tulostelisitko jossain muualla, kun mulla kun minulla on musteet loppu. Tyyppi oikeastaan loukkaantui puhelimessa asiasta. Hän oli hetken ihan hiljaa luurin toisessa päässä ja uteli sitten, ”koska mahdat ostaa uudet musteet, että voin tulla tulostelemaan? En viitsi kirjastoonkaan mennä, kun se maksaa.” Olin aika tyrmistynyt ja menin sanattomaksi.”

Häikäilemätöntä rahan ruinaamista

”Sisko ottaa yhteyttä vain siinä tapauksessa, kun tarvitsee rahaa. Oikeasti hän voi olla yli vuodenkin pitämättä yhteyttä, kunnes sitten taas kerran tupsahtaa rahananomispuhelu tai -viesti jonkin syyllistävän ja vakuuttavan traagisen tarinan kera. Luulisi, että edes kohteliaisuudesta ja muodon vuoksi hän pitäisi muutakin yhteyttä, ettei se rahan ruinaaminen olisi niin ilmeistä. Mutta ei. Ei hän edes yritä esittää, että minussa kiinnostaisi jokin muu kuin raha.

Sen huomaa hyvin muissakin asioissa: hän ei esimerkiksi onnittele minua syntymäpäivänä, edes sen kämäisen Facebook-viestin verran. Olen aiemmin koittanut pitää yhteyttä häneen itse, mutta kun yhteydenottoihin ei ole vastattu, niin ajattelin, että olkoon.”

Cayman Islands

Tunnetko sinäkin lokkeilijan? ”Sisko ottaa yhteyttä vain siinä tapauksessa, kun tarvitsee rahaa”

Kaikkien pinnoja voisi höllentää, jos isot rikkaat osallistuisivat yhteiskunnan kuluihin, muutenkin kuin saamapuolella. Oikeudenmukaisempaa tulojenjakoa, yhteisistä verovaroista, tukia vain heille, jotka aidosti ovat tukien tarpeessa, eli pienituloiset sairas- ja kansaneläkeläiset, työttömät, lapsiperheet, opiskelijat, ym vähävaraiset.
Lue kommentti
Kitupiikki

Tunnetko sinäkin lokkeilijan? ”Sisko ottaa yhteyttä vain siinä tapauksessa, kun tarvitsee rahaa”

Minulla on kollega joka on ex-ystävä. Tâmä nainen on ranskalainen emmekä siis asu Suomessa. Hânellä on huonot välit perheeseensä eikä hän ollut tavannut heitä moneen vuoteen. Ajattelin että kurjaa kun hän joutuu viettämâän joulun yksin joten kutsuin hänet sitten meille Suomeen joulua viettämään. No, hänelle kelpasi syötävät ja juotavat...puhumattakaan että olisi tarjoutunut ostamaan esim. viiniä koska hänelle kyllä viini ja muut juomat kelpasivat. 5 pâivää kestitsimme ilman että edes kiitti...
Lue kommentti