Kuva Colourbox

Taina, 33, shoppailee mieheltään salaa. Kenkien piilottaminen ja kampaamolaskujen peitteleminen painaa kuitenkin omaatuntoa.

"Viime kesän Helsingin-reissulla omatunto alkoi kolkuttaa. Röhnötin yksin hotellin sängyllä ja kävin valmiilla aamiaisella, kun mies ja lapset olivat kotona. Eihän siinä muuten mitään, mutta he luulivat minun yöpyvän tuttavillani eikä 150 euron hotellihuoneessa.

Viikonloppureissujen hotelliyöt eivät ole ainoita menoja, joita salaan mieheltäni. Tilaan netistä kolme neljä kertaa kuussa vaatteita, ja joka toisella kerralla haen paketit postista salaa. Välillä saatan unohtaa mainita myös kynsihoidosta tai kosmetologikäynnistä. Kerran marssin huonona tukkapäivänä suoraan töistä huippukalliille kampaajalle. Lasku hirvitti niin, että laitoin tukan ponnarille ja olin kotona ihan muina naisina.

Vaikka omatunto koliseekin, ostokseni ovat mielestäni ainakin 80-prosenttisesti oikeutettuja. Olin aiemmin parisuhteessa, jossa mies päätti rahankäytöstä. Kaikki vähät rahani menivät arjen pyörittämiseen, enkä saanut ostaa itselleni mitään. Eron jälkeen vannoin, että tästä lähtien suon jotain itsellenikin. Päätin myös, että en ole aikuisena ihmisenä kenellekään tilivelvollinen.

Tienaan enemmän kuin mieheni, ja meille molemmille jää laskujen maksun jälkeen omaa käyttörahaa. Periaatteessa saan käyttää omani niin kuin haluan.

Törsääminen nolottaa minua ehkä siksi, että rahat voisi käyttää järkevämminkin, vaikka eläkesäästämiseen tai remonttiin. Tiedän, että "minulla ei ole mitään päällepantavaa" on huono argumentti, kun kaapissa on vaatteita, joissa roikkuu yhä hintalappu. Laskemme lasten ja asuntolainan takia muutenkin euroja ja venytämme senttiä.

Parempaa kuin seksi

Käyn nettikaupoissa työpaikan koneella ja piilotan paketit kotona komeroon tai sängyn alle. Kerran jäin rysän päältä kiinni ostosteni kanssa. Tunsin itseni keksipurkilta kärähtäneeksi viisivuotiaaksi. Mies ei onneksi sanonut mitään, tuhahti vain ja häipyi myrskyn merkkinä paikalta.

Silloinkin, kun mies tietää ostoksistani, uskottelen, että lähetän puolet vaatteista sovituksen jälkeen takaisin. Sievistelen myös hintoja. Väitän, että sain 70 prosenttia alennusta tai että tavarat tulivat kavereiden kanssa kimpassa tilattuna halvemmiksi. Myös klassinen "tää on jo vanha, en vain ole käyttänyt"-repliikki toimii.

Välillä syyllisyys painaa. Tuntuu tyhmältä salailla jotain, jonka voisi periaatteessa kertoakin. Jokin aika sitten hommasin itselleni luottokortin puolisoni tietämättä. Se tasapainotti taloutta ja mahdollisti ex tempore -mukavuudet ilman, että jouduin tekemään rahanmenosta numeroa. Lopulta tunnustin asian miehelleni. Hän yllättyi, mutta ei onneksi suuttunut.

Shoppailu ja hoidot ovat minun tapani tuntea itseni naiseksi. Kun jalassa on uudet korkokengät, olo on lähes orgastinen. Se naisellisuuden ja voimakkuuden tunne on niin mieletön, että sen rinnalla seksikin jää joskus kakkoseksi."

Raati ehdottaa ratkaisuja

1. Pieni siivu rahastoon

Anna Perho, toimittaja ja elämäntaito-oppaan kirjoittaja:

"Miksi Tainan pitää ylipäätään salailla ostoksiaan? Miksi se olisi kummaltakaan pois, että toinen ostaa omilla rahoillaan mitä haluaa?

On totta, että rahaa voi käyttää järkevämminkin kuin törsäämällä vaatteisiin. Taina voisi ratkaista asian tekemällä esimerkiksi jatkuvan rahastosijoituksen. Silloin hän voisi tuhlata loput huoletta. Ainakin hänen pitäisi käydä miehensä kanssa perusteellinen keskustelu rahankäytöstä: miksi aikuinen ihminen ei saisi päättää siitä itse?

Luksuskampaajalla käyminen on ehkä taloudellisesti järjetöntä, mutta joskus rivi rakennekynsiä tekee mielialalle saman kuin levyllinen Prozacia. En tuomitsisi tällaista kulutusta, jos se ei aiheuta taloudellisia hankaluuksia.”

2. Intohimolenkille

Maija Nyman, varatuomari ja Diili-neuvon-antaja

"Näyttää siltä, että Taina suhtautuu shoppailuun ja ylellisyyteen pakkomielteisesti. Toisaalta hoidot ovat hänelle myös rentouttavaa pakoa arjesta. Toki hemmottelu saakin olla tapa rentoutua, mutta huono omatunto ja yli varojen eläminen aiheuttavat Tainalle ongelmia. Syyllisyydestä pitäisi päästä eroon, sillä se tekee Tainasta ihmisraunion.

Voisiko Taina etsiä uuden tavan tuntea itsensä naiselliseksi ja rentoutuneeksi? Miltä kuulostaisi intohimoshoppailun sijaan intohimolenkkeily? Entä voisiko vaikka tankotanssi tuoda saman seksikkään olon kuin uudet korkokengät? Tanko kattoon kiinni, ja sen jälkeen puuha on ilmaista. Mieskin saattaisi tykätä.

Jos shoppaushimo ei silti taltu, Taina voisi asettaa itselleen rahasumman, jonka saa törsätä kuukaudessa. Jos hän kertoisi naisellisista tarpeistaan miehelle avoimesti, mies saattaisi antaa ostoksille siunauksen."

3. Huomiota aviomieheltä

Teemu Salonen, Salatut elämät -sarjan pääkäsikirjoittaja

"Taina kantaa menneisyydestään taakkaa, jonka entinen, kontrolloiva mies on aiheuttanut. Uudet korkkarit tai hiusstaili antavat Tainalle itsevarmuutta ja ryhtiä. Niiden ansiosta Taina on hetken kuin uusi ihminen.

Tunne karisee pois, kun Taina menee kotiin. Unelmissaan hän haluaisi purjehtia ovesta sisään ja saada kehuja upeasta lookistaan. Niin ei kuitenkaan käy, joten hän on alkanut sulloa ostoksensa piiloon. Mies ei huomaa salailuakaan, vaikka Taina niin haluaisi.

Koska mies ei näe Tainan tunteita, Tainan pitää keksiä uusi tapa saada mieheltään huomiota. Ehkä yhteinen romanttinen illallinen auttaisi Tainaa saamaan puhekanavansa auki. Hän voisi laittaa ylleen vaikka uudet kivat vaatteet ja kertoa miehelleen siitä, että tarvitsee ihailua. Hänen pitäisi puhua epävarmuudestaan avoimesti.

Edessä on valinnan paikka, ennen kuin salailu karkaa käsistä. Muuten Taina saattaa olla matkalla kohti isompia ja synkempiä salaisuuksia. Niitä hän ei ehkä haluaisi miehensä saavan selville."

 Eroa ahdistavampi ajatus voi olla se, miten elämä jatkuu sen jälkeen sinkkuna.

Ero pitkän suhteen jälkeen on vaikea paikka, oli eron syy mikä tahansa. Mieleen tulee sellaisiakin pelkoja ja huolia, jotka eivät ennen tulleet mieleenkään.

Elite Daily listasi asioista, jotka pelottavat pitkän parisuhteen jälkeen – ja joista myös selviää!

1. Olen ikuisesti yksin

”En löydä eron jälkeen ketään” -tyyliset ajatukset voivat tupsahtaa ajatuksiin, päätti parisuhteen sitten itse tai ei. Itsesääliin on helppo vajota, mutta lohduttavaa on sekin, että sieltä voi nousta. Tärkeintä on muistaa se, että ylipääseminen vie vain aikaa. Itsesääliä enemmän auttaa myötätunto itseä kohtaan

Lue myös: Naiset kertovat: Sillä hetkellä tajusin päässeeni yli eksästäni

2. Ero oli hirveä virhe

Katumus ja jossittelu voivat nostaa päätään, vaikka järjellä tietäisikin, että ero oli paras ratkaisu. Tämä on aivan normaalia ja menee yleensä ohi, kunhan aikaa vain kuluu tarpeeksi ja elämään tulee muitakin asioita.

3. Kumpi saa sohvan ja Mustin?

Ja tv:n ja olohuoneen maton? Miten yhteiset tavarat jaetaan? Voi tuntua, että niistä syntyy vain loputon riita, jota ei saada päätökseen. 

”Ja voi ei, nyt on se Tinderkin!”

4. Miten kerron erosta kavereille ja sukulaisille?

Kiusallista ja rasittavaa, eikö? Joskus eron vaikeimmalta asialta voi tuntua se, kuinka asiasta kertoo muille. Parisuhteen päättäminen on kuitenkin vain teidän kahden asia, joten muiden mielipiteillä ei ole väliä.

5. En osaa deittailla

Miten deittailu toimii? Ja voi ei, nyt on se Tinderkin! Deittailu voi tuntua ihme säätämiseltä ja kovin monimutkaiselta. Kannattaa silti muistaa, että deittiseuraa voi löytyä monista paikoista.

Lue myös: Voiko Tinderistä löytää rakkauden? Käyttäjät kertovat kokemuksistaan

6. Ei enää hyvää seksiä

Tutkimusten mukaan parisuhteessa elävät ovat tyytyväisempiä seksielämäänsä kuin sinkut. Miten sinkut edes saavat seksiseuraa? Lukijamme kertoivat sen meille tammikuussa.

7. Joudun kuuntelemaan muiden parisuhdejuttuja

Juha sitä Juha tätä. Muiden puheet omista parisuhteistaan saavat sinut muistamaan oman erosi ja eksäsi koko ajan.

Lue myös: Näin selviät erosta – 5 vaihetta

8. Miten pärjään taloudellisesti?

On ymmärrettävää, että se mietityttää. Vaikka et olisikaan toisen elättämä ja kustantaisit menosi itse, tulee jo erilleen muuttamisesta taloudellinen lovi. Yksin asuminen on muutenkin kalliimpaa.

Lue myös: Sinkut sen tietävät: näin et tuhlaa ruokaa

9. Yksinäiset yöt

Miten saat unta, kun toinen ei enää nukukaan vieressä? Yksin nukkuminen voi tuntua oudolta, joten on aivan okei tehdä tyynystä feikki-ihminen vain siksi, jotta tuntuisi siltä, että sängyssä on joku toinenkin. Lopulta tyynyviritystä ei enää edes tarvitse, sillä, ah, mikä on ihanampaa kuin omia koko sänky itselleen!

 

Suomalaiset hakeutuvat pariterapiaan usein vasta, kun jommallakummalla on jo laukut pakattuna.

– Puhumattomuus, riidat, seksin puute, paripsykoterapeutti Anniina Kerman luettelee.

Osa pariterapeuttien vastaanotoilla puitavista pulmista on psykoterapeuttien mukaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen samoja. Psykoterapeutti Teea Hurmavaara kertoo, että myös yhteiskunnassa pinnalla olevat ongelmat näkyvät pariterapiaistunnoissa.

– Joitakin uusia ilmiöitä on: peli- ja nettiriippuvuus, yhteisen ajan puute ja kiire, Hurmavaara sanoo.

Sivusuhteet yleisiä

Myös nyky-yhteiskunnan moninaiset arvot ja parisuhdekäsitykset aiheuttavat päänvaivaa suhteissa. Parisuhteen osapuolet eivät välttämättä ole samaa mieltä siitä, miten ja miksi parisuhteessa ollaan.

– Arvot ovat tosi erilaisia. Uusi kysymys on se, miten löydetään sopiva tapa olla yhdessä, Hurmavaara kertoo.

Perhe-paripsykoterapeutti Taina Välitalo on tehnyt pariterapiaa kolmetoista vuotta. Sinä aikana hän on huomannut, että terapiaan hakeutuvien parien ongelmia ovat yhä useammin sivusuhteet ja sitoutumisvaikeudet. 

”Parisuhteen ongelmat pystytään sulkemaan pois. Niiden tilalle tulee harrastus, työ, sosiaalinen elämä tai media.”

– Tulee ajatus, että jos joku toinen olisi minulle sopivampi. Näitä ongelmia on paljon, eivätkä ne välttämättä johdu siitä parisuhteesta vaan henkilön omasta kehitysvaiheesta ja hänen taustaansa liittyvistä asioista, Välitalo kertoo.

Hänen mukaansa on mahdollista, ettei uskottomuus ole sen yleisempää kuin ennenkään. Saattaa olla, että sivusuhteita on vain aiemmin peitelty tai piiloteltu eikä kerrottu terapeutille. 

Katse käännetään pois

Ennakkoluulojen ja pelkojen takia pariterapiaan hakeudutaan edelleen melko myöhäisessä vaiheessa. Hurmavaaran mukaan viive voi johtua siitäkin, ettei kommunikaatio kotona enää toimi.

– Tilanne voi olla niin riitautunut, että ei uskalleta ehdottaa terapiaa tai kumppani vastustaa. Pelätään, että terapeutti asettuu yläpuolelle – mitä hän ei siis tee, Hurmavaara kertoo.

Taina Välitalon mukaan yleisiä pelon aiheita on muitakin: joudunko terapiassa muuttumaan ihmisenä, onko terapeutille pakko puhua kaikista asioista ja etsitäänkö terapiassa syyllistä?

Anniina Kermanin mukaan osa pareista ajattelee selviävänsä ongelmista keskenään, mutta ei sitten selviäkään. Jotkut taas kääntävät katseen pois vaikeuksista, se kun on nykyään helppoa.

– Parisuhteen ongelmat pystytään sulkemaan pois. Niiden tilalle tulee harrastus, työ, sosiaalinen elämä tai media, Kerman sanoo. 

Välitalo muistuttaa, että maksutonta pariterapiaa ei ole kovin paljon tarjolla. Siksi terapiaan tuleminen voi jäädä ihan vain siksi, ettei ole varaa. 

Viimeinen kimmoke

Viimeinen kimmoke terapiaan on Hurmavaaran mukaan usein eron uhka tai salaisuuksien paljastuminen.

– Aika usein se on se, että jompikumpi ilmoittaa, että nyt tulee ero. 

Kerman sanoo samaa: suomalaiset parit lähtevät terapiaan vasta, kun suhteen toisella osapuolella on vähintään kuvainnollisesti laukut pakattuna.

Toinen yleinen syy terapialle on se, että kumppanista paljastuu jotakin, mitä ei ole aiemmin kerrottu: yhteisten varojen väärinkäyttöä tai uskottomuutta esimerkiksi. 

”Voi olla aika pitkäänkin niin, että tehdään omia asioita, lapset pitävät perhettä kasassa ja parisuhdetta ei ole.”

– Tai sitten toinen kyllästyy siihen, että fyysistä läheisyyttä ei ole ollenkaan, Hurmavaara sanoo.

Kerman mainitsee terapiaan tulon syiksi myös rajut riidat. Kun riitoihin liittyy kiinnipitämistä, tönimistä tai tavaroiden heittelyä, ymmärretään lähteä selvittämään ongelmia pariterapeutin kanssa.

Jäljellä vain lapset

Välitalon mukaan ahdistus ajaa ihmisiä terapiaan:

– On tosi huono olo. Ei enää puhuta mitään, vaan aletaan elää omia elämiä. Voi olla aika pitkäänkin niin, että tehdään omia asioita, lapset pitävät perhettä kasassa eikä parisuhdetta ole. 

Välitalo arvelee, että 1990-luvulla suosioon noussut lapsilähtöinen kasvatus on aiheuttanut monessa perheessä parisuhdeongelmia.

– Meillä pidetään lapsista hirveän hyvää huolta, mutta vanhemmilla ei ole enää resursseja huolehtia itsestään tai suhteestaan. Siitä tulee pikkuhiljaa katkeruutta. Monesti ihmiset havahtuvat siihen, että meillä ei ole enää muuta kuin lapset.

 

Paripsykoterapeuttien mukaan terapiaan tuleminen ei ole koskaan liian myöhäistä – mutta aikaisin tulevat saattavat välttyä erolta.

Moni pariskunta hakeutuu pariterapiaan liian myöhään. Paripsykoterapeutti Anniina Kerman kertoo, että tutkimusten mukaan terapeutin pakeille tullaan noin seitsemän vuotta myöhemmin kuin kannattaisi. Omassa työssään hän on huomannut, että  ongelmien alkamisen jälkeen vie kolmesta neljään vuotta, ennen kuin pari tulee terapiaan.

Psykoterapeutti Teea Hurmavaaran mukaan tilanne on kuitenkin parantunut:

– Aikaisemmin tultiin ihan liian myöhään, kun oli jo päädytty tekemään huonoja ratkaisuja, joilla oli peruuttamattomia seurauksia. Nykyään parit tulevat terapiaan ehkä vähän aiemmin.

Ilmapiiri on muuttunut, ja niin yksilö- kuin pariterapiaankin suhtaudutaan Hurmavaaran mukaan aiempaa sallivammin. 

”Tuli ero tai ei, terapia on tärkeää siksi, että samat kuviot eivät siirry seuraavaan suhteeseen.”

– Enää ei tarvitse olla diagnoosia eikä elämän tarvitse olla ihan pielessä. Voidaan pyytää apua jo siinä vaiheessa, kun tulee kysymyksiä ja ihmettelyjä. 

Perhe-paripsykoterapeutti Taina Välitalo toteaa, että parin oikea aika tulla terapiaan on juuri silloin, kun sinne tullaan.

– Ihmiset monesti ajattelevat, että olisi pitänyt ja voinut tulla aiemmin. On pareja, jotka tulevat pienten asioiden vuoksi, ja heitä, joilla on jo asiat aika solmussa.

Ei koskaan liian myöhäistä

Hurmavaara huomauttaa, että terapiaan ei ole koskaan liian myöhäistä tulla – mutta eri asia on, mihin terapiassa päädytään, jos se aloitetaan vasta asioiden mentyä vuositolkulla pieleen. 

– Tavoite ei aina ole yhdessä pysyminen. Joillekin tavoite voi olla pysyä riittävän hyvissä väleissä, vaikka liitto purkautuisikin, Hurmavaara sanoo.

”Kun ei enää tunnu löytyvän keinoja. Se on se hetki, jonka jälkeen ei kannata jäädä katselemaan, että josko tämä tästä.”

Myös Kermanin mukaan terapiaan kannattaa tulla eron partaallakin.

– Tuli ero tai ei, terapia on tärkeää siksi, että samat kuviot eivät siirry seuraavaan suhteeseen.

Huomaa varoitusmerkit

Mietitkö, pitäisikö hakeutua pariterapiaan? Kerman, Hurmavaara ja Välitalo mainitsevat suhteen varoitusmerkkejä – tarkista, onko näin sinun suhteessasi:

  1. Puhuminen on vaikeaa tai mahdotonta.
  2. Olette sopineet tekevänne muutoksia, mutta asiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet parempaan suuntaan.
  3. Kumpikaan tai jompikumpi ei edes halua järjestää yhteistä aikaa.
  4. On aiheita, joita välttelette ja kiertelette ettekä pysty nostamaan esiin.
  5. Halaukset, suukot ja muut fyysiset läheisyyden osoitukset ovat kadonneet.
  6. Suunnittelette perheen perustamista tai odotatte esikoistanne, eli tulossa on suuri elämänmuutos.
  7. Elätte kuormittavaa pikkulapsiarkea ja parisuhteen hoitaminen tuntuu vaikealta.
  8. Ette jaa arjessa asioita.
  9. Seksielämänne on kuollut.
  10. Seksielämässänne on ongelmia – ne kertovat usein siitä, että tunnepuolellakaan ei ole kaikki hyvin.

Kun keinot loppuvat

Taina Välitalo tiivistää, milloin pariterapiaan viimeistään kannattaa tulla:

– Kun ei enää tunnu löytyvän keinoja. Se on se hetki, jonka jälkeen ei kannata jäädä katselemaan, että josko tämä tästä.

Teea Hurmavaara kannustaa pareja hakemaan sinnikkäästi apua. Terapian lisäksi on tarjolla parisuhdeleirejä ja -kursseja. Esimerkiksi seurakunnat tekevät parisuhdetyötä. 

– Jos ensimmäisessä kokeilemassasi paikassa ei ole aikoja, kysy, mitä muuta paikkaa he suosittelevat, Hurmavaara sanoo.

Välitalo muistuttaa, että terapiaan ei välttämättä tarvitse sitoutua pitkäksi aikaa.

– Voi päättää, että tulemme kaksi kertaa, siihen meillä on varaa.

 

Ihminen kaipaa varmuutta. Siksi moni turvautuu mielessään ”vaihtoehtoisiin faktoihin”.

Elämässä pitää tehdä valintoja. Mitä syödä päivälliseksi? Missä ja miten asua? Ketä äänestää kuntavaaleissa?

Jokainen tekee omat valintansa, ja jos ne eivät vahingoita ketään, muilla ei pitäisi olla mitään syytä arvostella päätöksiä. Silti joistakin melko tavallisistakin päätöksistä tulee sanomista sukulaisilta ja tuttavilta. He tarkoittavat hyvää esimerkiksi työ- tai lastenkasvatusneuvoillaan, mutta tulevat usein vain loukanneeksi.

Ja jos rehellisiä ollaan, itseäkin vähän houkuttaisi tölviä naapurin elämäntapoja. Koska omat ajatukset ja päätökset nyt vain ovat vähän oikeampia kuin muiden.

No eiväthän ne oikeasti ole, vaikka siltä tuntuisikin. Psykologiassa puhutaan kognitiivisesta dissonanssista. Teorian mukaan ihmisellä on tarve muodostaa mielessään olevista ajatuksista ja tiedoista mahdollisimman ristiriidattomia kokonaisuuksia. Jotta se onnistuisi, osaa mielipiteistä tai tiedoista voi olla tarpeen hieman muuttaa – ainakin niiden painoarvoa. ”Vaihtoehtoiset faktat” houkuttelevat.

Mieti, mitä mietit

Klassinen esimerkki kognitiivisesta dissonanssista on tupakointi. Tupakointi tekona on ristiriidassa sen tiedon kanssa, että tupakka on vaarallista terveydelle. Ongelman joutuu ratkaisemaan joko lopettamalla tupakanpolton tai ajattelemalla mielessään, että tupakoinnin hyvät puolet ovat merkittävämpiä kuin terveys. Moni huijaa itseään myös väittämällä, että polttaa vain harvoin.

Ihmiset tupakoivat, vaikka tietävät sen olevan terveydelle vaarallista.

Psychology Today -sivusto selittää, että kaipaamme ristiriidattomuutta etenkin isoissa päätöksissä. Haluamme saada varmuuden siitä, että päätös on varmasti oikea – emme katua sitä. Ruohon olisi parempi olla vihreämpää aidan tällä puolen.

Tämän takia uuden auton juuri ostanut ei halua lukea vähään aikaan autojuttuja, koska ei halua kuulla, että tarjolla olisi ollut parempiakin vaihtoehtoja. Kaupungista maalle muuttanut alkaa nähdä vain kaupunkielämän huonot puolet, vaikka olisi ennen viihtynyt ydinkeskustassa.

Ihmissuhteissa erilaiset valinnat voivat aiheuttaa kahnauksia. Kaupungissa asuva saattaa mielessään arvostella maalla joka paikkaan autoilevaa tuttavaansa, ja jos sen tulee sanoneeksi, siitä vasta soppa syntyykin. Kannattaakin ehkä muistaa klassikkoneuvo: se, mitä ajattelet muista, kertoo eniten sinusta itsestäsi.