Kuva Colourbox

Taina, 33, shoppailee mieheltään salaa. Kenkien piilottaminen ja kampaamolaskujen peitteleminen painaa kuitenkin omaatuntoa.

"Viime kesän Helsingin-reissulla omatunto alkoi kolkuttaa. Röhnötin yksin hotellin sängyllä ja kävin valmiilla aamiaisella, kun mies ja lapset olivat kotona. Eihän siinä muuten mitään, mutta he luulivat minun yöpyvän tuttavillani eikä 150 euron hotellihuoneessa.

Viikonloppureissujen hotelliyöt eivät ole ainoita menoja, joita salaan mieheltäni. Tilaan netistä kolme neljä kertaa kuussa vaatteita, ja joka toisella kerralla haen paketit postista salaa. Välillä saatan unohtaa mainita myös kynsihoidosta tai kosmetologikäynnistä. Kerran marssin huonona tukkapäivänä suoraan töistä huippukalliille kampaajalle. Lasku hirvitti niin, että laitoin tukan ponnarille ja olin kotona ihan muina naisina.

Vaikka omatunto koliseekin, ostokseni ovat mielestäni ainakin 80-prosenttisesti oikeutettuja. Olin aiemmin parisuhteessa, jossa mies päätti rahankäytöstä. Kaikki vähät rahani menivät arjen pyörittämiseen, enkä saanut ostaa itselleni mitään. Eron jälkeen vannoin, että tästä lähtien suon jotain itsellenikin. Päätin myös, että en ole aikuisena ihmisenä kenellekään tilivelvollinen.

Tienaan enemmän kuin mieheni, ja meille molemmille jää laskujen maksun jälkeen omaa käyttörahaa. Periaatteessa saan käyttää omani niin kuin haluan.

Törsääminen nolottaa minua ehkä siksi, että rahat voisi käyttää järkevämminkin, vaikka eläkesäästämiseen tai remonttiin. Tiedän, että "minulla ei ole mitään päällepantavaa" on huono argumentti, kun kaapissa on vaatteita, joissa roikkuu yhä hintalappu. Laskemme lasten ja asuntolainan takia muutenkin euroja ja venytämme senttiä.

Parempaa kuin seksi

Käyn nettikaupoissa työpaikan koneella ja piilotan paketit kotona komeroon tai sängyn alle. Kerran jäin rysän päältä kiinni ostosteni kanssa. Tunsin itseni keksipurkilta kärähtäneeksi viisivuotiaaksi. Mies ei onneksi sanonut mitään, tuhahti vain ja häipyi myrskyn merkkinä paikalta.

Silloinkin, kun mies tietää ostoksistani, uskottelen, että lähetän puolet vaatteista sovituksen jälkeen takaisin. Sievistelen myös hintoja. Väitän, että sain 70 prosenttia alennusta tai että tavarat tulivat kavereiden kanssa kimpassa tilattuna halvemmiksi. Myös klassinen "tää on jo vanha, en vain ole käyttänyt"-repliikki toimii.

Välillä syyllisyys painaa. Tuntuu tyhmältä salailla jotain, jonka voisi periaatteessa kertoakin. Jokin aika sitten hommasin itselleni luottokortin puolisoni tietämättä. Se tasapainotti taloutta ja mahdollisti ex tempore -mukavuudet ilman, että jouduin tekemään rahanmenosta numeroa. Lopulta tunnustin asian miehelleni. Hän yllättyi, mutta ei onneksi suuttunut.

Shoppailu ja hoidot ovat minun tapani tuntea itseni naiseksi. Kun jalassa on uudet korkokengät, olo on lähes orgastinen. Se naisellisuuden ja voimakkuuden tunne on niin mieletön, että sen rinnalla seksikin jää joskus kakkoseksi."

Raati ehdottaa ratkaisuja

1. Pieni siivu rahastoon


Anna Perho

, toimittaja ja elämäntaito-oppaan kirjoittaja:

"Miksi Tainan pitää ylipäätään salailla ostoksiaan? Miksi se olisi kummaltakaan pois, että toinen ostaa omilla rahoillaan mitä haluaa?

On totta, että rahaa voi käyttää järkevämminkin kuin törsäämällä vaatteisiin. Taina voisi ratkaista asian tekemällä esimerkiksi jatkuvan rahastosijoituksen. Silloin hän voisi tuhlata loput huoletta. Ainakin hänen pitäisi käydä miehensä kanssa perusteellinen keskustelu rahankäytöstä: miksi aikuinen ihminen ei saisi päättää siitä itse?

Luksuskampaajalla käyminen on ehkä taloudellisesti järjetöntä, mutta joskus rivi rakennekynsiä tekee mielialalle saman kuin levyllinen Prozacia. En tuomitsisi tällaista kulutusta, jos se ei aiheuta taloudellisia hankaluuksia.”

2. Intohimolenkille


Maija Nyman

, varatuomari ja Diili-neuvon-antaja

"Näyttää siltä, että Taina suhtautuu shoppailuun ja ylellisyyteen pakkomielteisesti. Toisaalta hoidot ovat hänelle myös rentouttavaa pakoa arjesta. Toki hemmottelu saakin olla tapa rentoutua, mutta huono omatunto ja yli varojen eläminen aiheuttavat Tainalle ongelmia. Syyllisyydestä pitäisi päästä eroon, sillä se tekee Tainasta ihmisraunion.

Voisiko Taina etsiä uuden tavan tuntea itsensä naiselliseksi ja rentoutuneeksi? Miltä kuulostaisi intohimoshoppailun sijaan intohimolenkkeily? Entä voisiko vaikka tankotanssi tuoda saman seksikkään olon kuin uudet korkokengät? Tanko kattoon kiinni, ja sen jälkeen puuha on ilmaista. Mieskin saattaisi tykätä.

Jos shoppaushimo ei silti taltu, Taina voisi asettaa itselleen rahasumman, jonka saa törsätä kuukaudessa. Jos hän kertoisi naisellisista tarpeistaan miehelle avoimesti, mies saattaisi antaa ostoksille siunauksen."

3. Huomiota aviomieheltä


Teemu Salonen

, Salatut elämät -sarjan pääkäsikirjoittaja

"Taina kantaa menneisyydestään taakkaa, jonka entinen, kontrolloiva mies on aiheuttanut. Uudet korkkarit tai hiusstaili antavat Tainalle itsevarmuutta ja ryhtiä. Niiden ansiosta Taina on hetken kuin uusi ihminen.

Tunne karisee pois, kun Taina menee kotiin. Unelmissaan hän haluaisi purjehtia ovesta sisään ja saada kehuja upeasta lookistaan. Niin ei kuitenkaan käy, joten hän on alkanut sulloa ostoksensa piiloon. Mies ei huomaa salailuakaan, vaikka Taina niin haluaisi.

Koska mies ei näe Tainan tunteita, Tainan pitää keksiä uusi tapa saada mieheltään huomiota. Ehkä yhteinen romanttinen illallinen auttaisi Tainaa saamaan puhekanavansa auki. Hän voisi laittaa ylleen vaikka uudet kivat vaatteet ja kertoa miehelleen siitä, että tarvitsee ihailua. Hänen pitäisi puhua epävarmuudestaan avoimesti.

Edessä on valinnan paikka, ennen kuin salailu karkaa käsistä. Muuten Taina saattaa olla matkalla kohti isompia ja synkempiä salaisuuksia. Niitä hän ei ehkä haluaisi miehensä saavan selville."

Kun ystävällä käy flaksi, häntä on vaikea enää saada kiinni. Kuulostaako tutulta?

Kun läheinen löytää kumppanin, häneen saattaa menettää yhteyden täysin. Jotkut uppoutuvat hetkeksi kuherruskuukaudelleen, toiset taas antavat ystävyyssuhteidensa hiipua ja loppua tiedostamatta parisuhteen vuoksi. Tilanne on epäreilu ja raivostuttava jätetylle ystävälle.

Muutos ystävyydessä aiheuttaa epätietoisuutta. Miksi läheinen etääntyy? Onko ystävyydellä enää tulevaisuutta? Joskus voi jopa käydä niin, että kun parisuhde loppuu, ystävä palaa takaisin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Rakastuneet sokeutuvat

Väestöliiton psykoterapeutin Heli Vaarasen mukaan ystävien jättäminen johtuu siitä, että rakkaus on ulossulkeva tunne. Kun tuntee vahvasti toista kohtaan, saattaa tiedostamattaan sulkea muut ulkopuolelle, mukaan lukien parhaat ystävänsä.

– Pariskuntien ajantaju saattaa rakastuneena hävitä kokonaan. He eivät muista, että edellisestä tapaamisesta ystävien kanssa voi olla kuukausia tai vuosiakin.

Rakkauden dynamiikka voi joskus yllättää. Vaarasen mukaan rakastunut saattaa kokea jopa masennusoireita, jos hänen kumppaninsa lähtee viettämään iltaa ystävien kanssa. Rakkaus on hyvin sitova tunne.

”Ystävän menettäminen sattuu yleensä jopa enemmän kuin parisuhteen rikkoutuminen.”

Jätetylle ystävälle tilanne tuntuu epäreilulta, miksei toisesta kuulu enää mitään.

– Ystävän menettäminen sattuu yleensä jopa enemmän kuin parisuhteen rikkoutuminen. Ihmiset ajattelevat, että aina voi rakastua uudelleen, mutta syviä ystävyyssuhteita on vaikea luoda, Vaaranen sanoo.

Vaarasen mukaan syvään ystävyyssuhteeseen kuuluu pitkätkin ajanjaksot, jolloin toinen on poissa tai etäinen. Jos ystävyyden kuihtuminen harmittaa, ystävälle kannattaa sanoa suoraan, että ikävöi häntä. Hyvä vaihtoehto on yrittää pyytää ystävää sekä tämän kumppania yhdessä mukaan viettämään aikaa.

Toiko elämäntilanne teidät yhteen?

Aina tilannetta ei voi korjata edes puhumalla, vaan ystävän on annettava mennä. Ystävyys voikin olla elämäntilanneystävyyttä.

Väestöliiton psykoterapeutti Anna Salmen mukaan elämäntilanneystävyydessä esimerkiksi sinkkuus ja kariutuneet suhteet ovat tuoneet kaverit yhteen.

Elämäntilanneystävyys on tosiystävyyttä hauraampaa. Elämäntilanne voi nimittäin muuttua aivan yllättäen.

– Se saattaa vaatia vain yhdet treffit, jonka jälkeen ihminen, jonka kanssa olet viettänyt kaikki vapaahetket, häviää. Uusi kumppani korvaa elämäntilanneystävyyden.

Vierailija

Kun löytää rakkaan, unohtaa ystävän – psykoterapeutti selittää, miksi joillekin käy näin

Ystävä jos ehtiikin näkemään, on puheen painopiste uudessa rakkaassa ja siinä mitä kaikkea kivaa on yhdessä tehty. Samalla ite on yrittänyt keksiä tekemistä yksin. Tai ehditään näkemään vain silloin kun rakkaalla on omia menoja. Mielenkiinnon kohteet vaihtuu uuden rakkaan mielenkiinnon kohteiksi ja tuntuu kuin ystävää ei enää tuntisikaan. Tyylikin vaihtuu. Katkeruudesta ja kateudesta voi päästä yli ja todeta että mulla on mun oma elämä ja ystävällä oma. Onnea heille
Lue kommentti

Oletko sinä löytänyt festareilta heilan tai vakavamman ihmissuhteen?

Mahtavaa jammailua. Täysipäistä sekoilua. Lempeän romanttista yhdessäoloa.

Moni festarikävijä poimii mukaansa seuralaisen, jonka kanssa pidetään hauskaa joko yhden yön ajan tai vähän kauemmin. Jopa koko elämän ajan.

Me Naiset haluaa tietää, mikä festarisutina on jäänyt parhaiten sinun mieleesi ja miksi. Kerro meille siis, millä festareilla tapasitte. Ja mitä bändejä kuuntelitte, mitä söitte ja joitte sekä mihin menitte nukkumaan? Entä mitä suhteellenne tapahtui festareiden jälkeen?

Kilpailu on päättynyt, kiitos kaikille osallistujille.
Onnetar suosi tällä kertaa Niina Kaksosta. Paljon onnea!

Arvoimme 29.5. osallistujien kesken Iskelmä-festivaalin lippupaketin.
Pakettiin kuuluu 2 kolmen päivän lippua (119 euroa / kpl). Iskelmä-festivaali järjestetään 29.6.–1.7.2017 Himos Parkissa.

Yhteystiedot:

Olen täysi-ikäinen ja haluan saada ensimmäisten joukossa kilpailukutsuja, ainutlaatuisia etuja ja edullisia tarjouksia Sanoma Media Finland Oy:ltä ja sen kanssa kulloinkin samaan Sanoma-konserniin kuuluvilta yhtiöiltä.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Oletko saanut työpaikan tai kaveripiirin hankalan ihmisen maineen? Saatat kantaa muidenkin murheita harteillasi.

Jokainen tuntee tyypin, joka on vähän hankalan ihmisen maineessa. Hänet, joka ärähtää silloin, kun muut ovat hiljaa. Nostaa työpaikan ongelmat tapetille ja tulistuu hetkessä nollasta sataan.

Hän ei ehkä olekaan niin hankala kuin kuvittelet. Hän on vain jumiutunut rooliinsa, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Nina Pyykkönen.

Pyykkösen mukaan on hyvin tavallista, että omaksumme ihmissuhteissa jonkin tutun, tiedostamattoman roolin. Yksi on aina hiljainen sivustaseuraaja, toinen kiukuttelija, kolmas se, joka pitää tunnelmaa yllä. Hän tsemppaa silloinkin, kun toiset valittavat.

Kiukuttelijan rooli on kantaa ärtymystä muidenkin puolesta. Hän osaa näyttää myös ikävät tunteensa ja sanoo ääneen sen, mitä muut eivät uskalla.

– Ihminen ei itse usein tajua joutuneensa siihen rooliin, Pyykkönen sanoo.

Hän kertoo esimerkin työpaikalta. Kun eteen tulee hankala tilanne, on kaksi mahdollista tapaa toimia. Ensimmäinen on se kypsempi: Ongelmista puhutaan suoraan ja avoimesti. Esimies tukee tunteiden ilmaisua, ja tilanne käydään yhdessä läpi.

– Toinen on se tavallisempi. Jotain hankalaa nousee tietoisuuteen, mutta koetaan, että omasta kiukusta ei voi sellaisenaan kertoa, Pyykkönen sanoo.

– Monessa ryhmässä ei saa olla vihainen tai kertoa pettymyksistään. Se on pulmallista. Tunne ei katoa mihinkään, vaikka sitä ei ilmaisisi.

”Tunne ei katoa mihinkään, vaikka sitä ei ilmaisisi.”

Tällaisessa tilanteessa käy usein niin, että joku muu ottaa tunteen kantaakseen.

– Jokaisen lähipiirissä on joku, joka on herkempi ilmaisemaan pettymystä. Hän saattaa olla hankalan ihmisen maineessa. Tämän ihmisen kannettavaksi on annettu muidenkin kiukku.

Pyykkönen kutsuu ilmiötä syntipukki-ilmiöksi: siinä äänekkäästi mielipiteensä ilmaiseva ihminen leimataan hankalaksi, vaikka oikeasti hän vain sanoittaa sen, mitä kaikki muutkin hiljaa mielessään ajattelevat.

– Se on iso vääristymä vuorovaikutuksessa. Ihminen ei usein ole niin hankala kuin muut haluavat nähdä.

Hyvässä suhteessa rooleja ei tarvita

Pyykkösen mukaan roolien ottaminen on hyvin tavallista. Niitä muodostetaan kaikissa sellaisissa ihmissuhteissa ja yhteisöissä, joissa ei ole mahdollista ilmaista itseään vapaasti.

Se, millaisen roolin kukin saa, riippuu sekä ryhmästä että ihmisestä itsestään. Ryhmällä voi olla tilausta tietynlaiselle tyypille, mutta jokaisella on myös taipumusta tietynlaiseen käyttäytymiseen. Esimerkiksi jos lapsuudenperheessä ei ole ilmaistu kiukkua, sitä ei ehkä osaa näyttää aikuisenakaan.

– Jos taas on aina ollut totuuden torvi ja saanut tuntea sen nahoissaan, piirteen tuo ryhmään, jossa sille on tarvetta, Pyykkönen selittää.

Hyvissä ihmissuhteissa rooleja ei tarvita: kukin saa olla sellainen kuin on ja ilmaista tunteitaan vapaasti.

– Joissakin porukoissa vain on kevyt ja kiva olo. Sellainen voi muodostua hoitavaksi ihmiselle, joka on aina nähty hankalana.

”Jos ajatellaan, että tunteet eivät kuulu työpaikoille, mennään takuulla metsään.”

Rooleja muodostuu usein työpaikoilla, joilla ongelmista ei uskalleta puhua ääneen. Pahimmillaan ne saattavat johtaa uupumukseen tai työpaikkakiusaamiseen. Pyykkösen mielestä on tärkeää, että esimies sietää myös negatiivisia ja epämiellyttäviä tunteita.

– Jos ajatellaan, että tunteet eivät kuulu työpaikoille, mennään takuulla metsään. Tulemme kaikki kokonaisina työpaikalle. Emme voi siivuttaa osaa meistä juustohöylällä ja jättää kotiin. Kun sen hyväksyy, on jo pitkällä.

Rooleista ei aina ole mitään haittaa, mutta jos oman roolin kokee rajoittavaksi tai ahdistavaksi, sen tunnistaminen on tärkeää.

Aloita pohdiskelu miettimällä, miten missäkin ryhmässä toimit. Muututko lapsuudenkodissasi aina kiukuttelevaksi teiniksi? Riitelettekö parisuhteessa aina samasta asiasta? Kerrotko toisille suoraan, miltä sinusta tuntuu, vai oletatko, että heidän pitäisi kyllä tietää?

Kokemusasiantuntija antaa vertaistukea ja tsemppiä niille sinkuille, jotka saavat edelleen osakseen ihmettelyä, päivittelyä ja neuvoja.

Voimakirja sinkkunaiselle – eli mikä? Annetaanko valmennusta Tinder-onnistumisiin, vai nasevia vakiovastauksia parisuhdetilanteesta uteleville? No kumpaakin: kirjailija, toimittaja ja life coach  Satu Väisänen on kirjoittanut Sinkun elämää -teoksensa sillä ajatuksella, että samassa kirjassa on vähän self helppiä, paljon vertaistukea, neuvoja parempaan deittailuun sekä omaelämäkerrallisuutta.

Idea kirjaan syntyi pari vuotta sitten, kun Satu löysi itsensä tilanteesta, jossa parisuhteissa elävät puolitutut jakoivat hänelle neuvoja ja sääliä.

– Mietin, onko edes todellista, että elämääni puututaan vielä nelikymppisenäkin. Ehkä eri elämäntilanteessa elävälle tulee mieleen, että sinkku voi haluta neuvoja – mutta itse haluan ennen kaikkea tsempata!

42-vuotias Väisänen kuvailee itseään ikisinkuksi. Hän on nykyään tyytyväinen elämäänsä, mutta hänen vanhoista päiväkirjoistaan näkyy stereotyyppisiä sinkkuvaiheita kuten parikymppisen villiä biletystä ja kolmekymppisen epätoivoa.

Mä alan olla jo liian epätoivoinen. Miehet haistaa sen, vaikka mä yritän peittää sen. Mut jotenkin se epätoivo nyt jysähti. Ensin X oli musta niin kiinnostunut, mutta se iskikin jonkun toisen heti, kun käänsin selkäni. Miten mä voin muka ottaa asiat kevyesti, jos mua koko ajan kusetetaan!

Vanhojen päiväkirjakatkelmien lukeminen ja julkaiseminen tuntui Satusta hullun hommalta, mutta oli myös opettavaista.

– Minut auttoi aikanaan ulos epätoivosta se, kun löysin oman intohimoni kirjoittamisesta: oli jotain, missä olen hyvä. Kun alkaa olla tyytyväinen elämäänsä, lakkaa olemasta riippuvainen muiden hyväksynnästä eikä halua viettää aikaa kenen tahansa urpon kanssa.

Lupaat kertoa, miten miesmaku parannetaan. Miten?

Se on pitkä prosessi, jossa on kysymys itsearvostuksesta. Se, mitä ihminen ajattelee itsestään, jotenkin väreilee energiana ulospäin ja vetää puoleensa tietynlaisia miehiä. Minäkin olen hyysännyt moniongelmaisia tyyppejä, ja minua on kohdeltu tosi huonosti, mutta jossain vaiheessa tilanne muuttui: huomasin, että minulle kirjoittelevat tosi fiksut miehet. Siinä kohdassa, kun ulkoiset asiat alkoivat merkitä minulle vähemmän kuin ennen, miestyyppinikin muuttui fiksummaksi.

Tutkija on väittänyt, että sinkulta on virhe viettää nolla-aikaa eli tehdä muuta kuin etsiä aktiivisesti parisuhdetta. Mitä mieltä olet?

Jos katsoo pelkästä pariutumisen näkökulmasta, joku aika voi näyttää nolla-ajalta. Oikeasti se voi olla hemmetin hyvää elämää. Sinkut harrastavat ja matkustavat, elävät aktiivisesti. Ei se minusta kuulosta nolla-ajalta, ennemmin kymppiajalta! On vaarallista ajatella, että vain parisuhde voi tuoda onnen.

Onko fiksun naisen ihan mahdollista löytää fiksu mies?

On, fiksuja miehiä on. Mutta voi olla, että koulutettujen naisten rima nousee ja he haluaisivat parisuhteelta älyllistä puolta. Haluavatko miehet sitä? Oma tuntumani on, että miehet ovat sillä tavalla yksinkertaisia otuksia, että he haluavat hyvää oloa ja huolenpitoa. Monet eivät kaipaa älyllistä keskustelua ja tsemppaamista kotona vaan rentoutta.

Entäs, jos ei löydä: miten eletään sinkkuna onnellisesti elämän loppuun asti?

Unohtamalla ulkoiset paineet pariutumiseen. Ei se oikeasti ole välttämätöntä. Sinkkuna voi olla yhtä lailla onnellinen kuin suhteessa, jos elämä on balanssissa eikä keskity liikaa siihen, että ”multa puuttuu!”.

Miten sinkku voi estää mielialan notkahtamisen juhlapyhinä, kun muut viettävät perhe- ja parisuhdeaikaa?

Minulle juhannus on ollut aina vaikein juhlapyhä: kavereista ei kuulu mitään, kaikki häipyvät perheineen mökeille, itse jää vähän yksin. Neuvoni on miettiä, mitä sellaista voisi tehdä yksin, mistä tulisi hyvä mieli. Vietin itse kerran loistavan juhannuksen yksin Tallinnassa. Se oli tosi kiva reissu – siellähän ei juhannusta vietetä. 

Mitä parisuhteelliset eivät tajua sinkkuudesta?

Sitä, miten rankkaa deittailu voi olla, ei pelkästään iloista sutinaa. Panet itsesi peliin, toivo herää aina uudestaan – ja sitten sinua ei huolita tai vastapuoli vain katoaa, vaikka viestittelet. On vaikeaa kuvitella, miten paljon sellainen kirpaisee. 

Haluaisitko parisuhteen?

Jos tapaisin jonkun, jonka kanssa viihdyn paremmin kuin yksin, niin totta kai. Käväisen aina välillä Tinderissä ja treffeillä, mutta en ota paineita: parisuhde ei ole tällä hetkellä erityinen haave.