Kuva Colourbox

Taina, 33, shoppailee mieheltään salaa. Kenkien piilottaminen ja kampaamolaskujen peitteleminen painaa kuitenkin omaatuntoa.

"Viime kesän Helsingin-reissulla omatunto alkoi kolkuttaa. Röhnötin yksin hotellin sängyllä ja kävin valmiilla aamiaisella, kun mies ja lapset olivat kotona. Eihän siinä muuten mitään, mutta he luulivat minun yöpyvän tuttavillani eikä 150 euron hotellihuoneessa.

Viikonloppureissujen hotelliyöt eivät ole ainoita menoja, joita salaan mieheltäni. Tilaan netistä kolme neljä kertaa kuussa vaatteita, ja joka toisella kerralla haen paketit postista salaa. Välillä saatan unohtaa mainita myös kynsihoidosta tai kosmetologikäynnistä. Kerran marssin huonona tukkapäivänä suoraan töistä huippukalliille kampaajalle. Lasku hirvitti niin, että laitoin tukan ponnarille ja olin kotona ihan muina naisina.

Vaikka omatunto koliseekin, ostokseni ovat mielestäni ainakin 80-prosenttisesti oikeutettuja. Olin aiemmin parisuhteessa, jossa mies päätti rahankäytöstä. Kaikki vähät rahani menivät arjen pyörittämiseen, enkä saanut ostaa itselleni mitään. Eron jälkeen vannoin, että tästä lähtien suon jotain itsellenikin. Päätin myös, että en ole aikuisena ihmisenä kenellekään tilivelvollinen.

Tienaan enemmän kuin mieheni, ja meille molemmille jää laskujen maksun jälkeen omaa käyttörahaa. Periaatteessa saan käyttää omani niin kuin haluan.

Törsääminen nolottaa minua ehkä siksi, että rahat voisi käyttää järkevämminkin, vaikka eläkesäästämiseen tai remonttiin. Tiedän, että "minulla ei ole mitään päällepantavaa" on huono argumentti, kun kaapissa on vaatteita, joissa roikkuu yhä hintalappu. Laskemme lasten ja asuntolainan takia muutenkin euroja ja venytämme senttiä.

Parempaa kuin seksi

Käyn nettikaupoissa työpaikan koneella ja piilotan paketit kotona komeroon tai sängyn alle. Kerran jäin rysän päältä kiinni ostosteni kanssa. Tunsin itseni keksipurkilta kärähtäneeksi viisivuotiaaksi. Mies ei onneksi sanonut mitään, tuhahti vain ja häipyi myrskyn merkkinä paikalta.

Silloinkin, kun mies tietää ostoksistani, uskottelen, että lähetän puolet vaatteista sovituksen jälkeen takaisin. Sievistelen myös hintoja. Väitän, että sain 70 prosenttia alennusta tai että tavarat tulivat kavereiden kanssa kimpassa tilattuna halvemmiksi. Myös klassinen "tää on jo vanha, en vain ole käyttänyt"-repliikki toimii.

Välillä syyllisyys painaa. Tuntuu tyhmältä salailla jotain, jonka voisi periaatteessa kertoakin. Jokin aika sitten hommasin itselleni luottokortin puolisoni tietämättä. Se tasapainotti taloutta ja mahdollisti ex tempore -mukavuudet ilman, että jouduin tekemään rahanmenosta numeroa. Lopulta tunnustin asian miehelleni. Hän yllättyi, mutta ei onneksi suuttunut.

Shoppailu ja hoidot ovat minun tapani tuntea itseni naiseksi. Kun jalassa on uudet korkokengät, olo on lähes orgastinen. Se naisellisuuden ja voimakkuuden tunne on niin mieletön, että sen rinnalla seksikin jää joskus kakkoseksi."

Raati ehdottaa ratkaisuja

1. Pieni siivu rahastoon


Anna Perho

, toimittaja ja elämäntaito-oppaan kirjoittaja:

"Miksi Tainan pitää ylipäätään salailla ostoksiaan? Miksi se olisi kummaltakaan pois, että toinen ostaa omilla rahoillaan mitä haluaa?

On totta, että rahaa voi käyttää järkevämminkin kuin törsäämällä vaatteisiin. Taina voisi ratkaista asian tekemällä esimerkiksi jatkuvan rahastosijoituksen. Silloin hän voisi tuhlata loput huoletta. Ainakin hänen pitäisi käydä miehensä kanssa perusteellinen keskustelu rahankäytöstä: miksi aikuinen ihminen ei saisi päättää siitä itse?

Luksuskampaajalla käyminen on ehkä taloudellisesti järjetöntä, mutta joskus rivi rakennekynsiä tekee mielialalle saman kuin levyllinen Prozacia. En tuomitsisi tällaista kulutusta, jos se ei aiheuta taloudellisia hankaluuksia.”

2. Intohimolenkille


Maija Nyman

, varatuomari ja Diili-neuvon-antaja

"Näyttää siltä, että Taina suhtautuu shoppailuun ja ylellisyyteen pakkomielteisesti. Toisaalta hoidot ovat hänelle myös rentouttavaa pakoa arjesta. Toki hemmottelu saakin olla tapa rentoutua, mutta huono omatunto ja yli varojen eläminen aiheuttavat Tainalle ongelmia. Syyllisyydestä pitäisi päästä eroon, sillä se tekee Tainasta ihmisraunion.

Voisiko Taina etsiä uuden tavan tuntea itsensä naiselliseksi ja rentoutuneeksi? Miltä kuulostaisi intohimoshoppailun sijaan intohimolenkkeily? Entä voisiko vaikka tankotanssi tuoda saman seksikkään olon kuin uudet korkokengät? Tanko kattoon kiinni, ja sen jälkeen puuha on ilmaista. Mieskin saattaisi tykätä.

Jos shoppaushimo ei silti taltu, Taina voisi asettaa itselleen rahasumman, jonka saa törsätä kuukaudessa. Jos hän kertoisi naisellisista tarpeistaan miehelle avoimesti, mies saattaisi antaa ostoksille siunauksen."

3. Huomiota aviomieheltä


Teemu Salonen

, Salatut elämät -sarjan pääkäsikirjoittaja

"Taina kantaa menneisyydestään taakkaa, jonka entinen, kontrolloiva mies on aiheuttanut. Uudet korkkarit tai hiusstaili antavat Tainalle itsevarmuutta ja ryhtiä. Niiden ansiosta Taina on hetken kuin uusi ihminen.

Tunne karisee pois, kun Taina menee kotiin. Unelmissaan hän haluaisi purjehtia ovesta sisään ja saada kehuja upeasta lookistaan. Niin ei kuitenkaan käy, joten hän on alkanut sulloa ostoksensa piiloon. Mies ei huomaa salailuakaan, vaikka Taina niin haluaisi.

Koska mies ei näe Tainan tunteita, Tainan pitää keksiä uusi tapa saada mieheltään huomiota. Ehkä yhteinen romanttinen illallinen auttaisi Tainaa saamaan puhekanavansa auki. Hän voisi laittaa ylleen vaikka uudet kivat vaatteet ja kertoa miehelleen siitä, että tarvitsee ihailua. Hänen pitäisi puhua epävarmuudestaan avoimesti.

Edessä on valinnan paikka, ennen kuin salailu karkaa käsistä. Muuten Taina saattaa olla matkalla kohti isompia ja synkempiä salaisuuksia. Niitä hän ei ehkä haluaisi miehensä saavan selville."

Lokkeilu ärsyttää erityisesti silloin, kun siitä mainitsee siipeilijälle, mutta sanat tuntuvat menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

”Tietenkin voin auttaa kalusteiden kokoamisessa, ei siitä ole vaivaa. Ja totta kai voit yöpyä vierashuoneessa viikon tai pari, ymmärrän kyllä, että on vaikeaa.”

Läheisiä tulee autettua aina silloin tällöin, ja usein sen tekee oikein mielellään. Toinen on kiitollinen pienestä avusta, ja vaivannäkö varmasti tulee joskus korvatuksi. Toisinaan käy kuitenkin niin, että muita saisi auttaa maailman tappiin asti, eikä kiitollisuudesta ole tietoakaan.

Vauva.fi-sivustolla keskustellaan pahimmista lokkeilijakokemuksista, eli siipeilijöistä, jotka ovat aina paikalla, kun voivat hyötyä läsnäolollaan. Kokosimme ärsyttävimmät tapaukset.

Pyrypetteri on vaikea ottaa jonoon mukaan

”Minulla on kaksi lisääntynyttä kaveria, jotka yrittävät lokkeilla aina kahvilaan mennessä. Kummallakin on sama taktiikka: pitää jäädä pyrypetterin kanssa istumaan pöytään, koska häntä on hankala ottaa mukaan jonoon. Näin on siten ”helpompi” tilata syötävät ja juotavat minulta. Koskaan eivät vain anna rahaa mukaan ja tämä ”unohtuu” myös, kun tuon tilatut juomat ja ruuat pöytään omieni kera.

Toiselle huomautin asiasta, kun oli riittävän monta kertaa toistunut. Toiselle sanoin viimeksi, että jään pyrypetterin kanssa pöytään, hae sinä, mitä olet ottamassa, mä menen sitten. Ilme oli todella äkäinen, ei sentään ollut jättänyt lompakkoa kotiin. Kumpaakaan ”kaveria” en halua enää tavata, meni maku lokkeiluun.”

Miksi ostaa pyykkikonetta, kun voi käyttää naapurin?

”Olin juuri muuttanut uuteen vuokra-asuntoon. Asunnon varusteluun kuului pesukone ja kuivaaja. Pari viikkoa muuton jälkeen vuokranantaja soitti, että hänen pesukoneensa oli mennyt rikki ja voisiko hän mitenkään tulla pesemään pyykit vuokra-asuntooni. En kehdannut kieltäytyä ja ajattelin, että ei se nyt mitään haittaa, jos hän kerran käy pyykkinsä pesemässä.

”Hän soitti, että olenko kotona, kun hän on taas tulossa pyykkien kanssa.”

Vaan viikon päästäpä hän soitti, että olenko kotona, kun hän on taas tulossa pyykkien kanssa. Ei siis ollut mitään aikomustakaan ostaa uutta pyykkikonetta vaan meinasi, että ne voi jatkossa aina pestä meillä. En suostunut.”

Siitä ainoasta tarjoamisesta pyydetään omat takaisin

”Oli tarkoitus viettää ystävän kanssa kaupunkijuhannusta, kun kummallakaan ei ollut mitään suurempia suunnitelmia. Isäni soitti ja pyysi minua mökille käymään, joten pyysin ystäväni mukaan. Hän lähti mielellään. Matkalla pysähdyttiin kaupassa, kun hain omaan ruokavaliooni sopivia syötäviä. Kehotin ystävääni ostamaan myös jotakin, jos mieli tekee muutakin kuin makkaraa, perunaa ja olutta. Ei tahtonut. Sanoi, että syö sitten niitä mun kasvisjuttuja, jos niitä jää. Tämä oli vielä ihan ok, vaikka vähän kummallista jo.

Perillä mökillä hän söi ja joi ilmaiseksi. Matkakuluja ei tullut, minun autolla mentiin, enkä edes halunnut pyytää bensarahaa, kun itse mökkiä ehdotin. Perillä hän halusi illalla käydä kävelyllä ja näki terassin, johon tahtoi yksille. Minulla oli lompakko autossa, mutta ystäväni sanoi tilaavansa meille molemmille.

Kaksi päivää reissun jälkeen minulle tuli viestinä tilinumero ja perässä 7 euron siiderin hinta.”

Mikä on sinun, on myös minun

”Muutaman kerran auttaminen ei haittaa, mutta kun kuukausi toisensa jälkeen tilanne on se, että koko ajan pitää auttaa toista, tulee raja vastaan. Ystävälläni oli yhdessä vaiheessa suuria muutoksia elämässään: tuli ero, potkut töistä ja asunto puuttui. Lupasin majoittaa hänet yksiööni toisinaan viikonloppuisin. Pian viikonlopuista tuli vierailuja torstaista sunnuntaihin tai maanantaihinkin asti. Hän yleensä osti ruokaa, mutta käytti kuitenkin wc-paperiani, mausteitani ja muuta sellaista. Eipä siinä, tykkään auttaa kaveitani, mutta olisi ollut kohteliasta tarjoutua ostamaan vaikka wc-paperit tai sampoot välillä.”

”Koska mahdat ostaa uudet musteet, että voin tulla tulostelemaan?”

Lainaan, kun en halua maksaa

”Tuttu, jolla ei ole omaa tulostinta, halusi luokseni tulostamaan tärkeitä papereitaan aina kun hän tarvitsi tulostinta. Kerran sanoin, että ei onnistu, tulostelisitko jossain muualla, kun mulla kun minulla on musteet loppu. Tyyppi oikeastaan loukkaantui puhelimessa asiasta. Hän oli hetken ihan hiljaa luurin toisessa päässä ja uteli sitten, ”koska mahdat ostaa uudet musteet, että voin tulla tulostelemaan? En viitsi kirjastoonkaan mennä, kun se maksaa.” Olin aika tyrmistynyt ja menin sanattomaksi.”

Häikäilemätöntä rahan ruinaamista

”Sisko ottaa yhteyttä vain siinä tapauksessa, kun tarvitsee rahaa. Oikeasti hän voi olla yli vuodenkin pitämättä yhteyttä, kunnes sitten taas kerran tupsahtaa rahananomispuhelu tai -viesti jonkin syyllistävän ja vakuuttavan traagisen tarinan kera. Luulisi, että edes kohteliaisuudesta ja muodon vuoksi hän pitäisi muutakin yhteyttä, ettei se rahan ruinaaminen olisi niin ilmeistä. Mutta ei. Ei hän edes yritä esittää, että minussa kiinnostaisi jokin muu kuin raha.

Sen huomaa hyvin muissakin asioissa: hän ei esimerkiksi onnittele minua syntymäpäivänä, edes sen kämäisen Facebook-viestin verran. Olen aiemmin koittanut pitää yhteyttä häneen itse, mutta kun yhteydenottoihin ei ole vastattu, niin ajattelin, että olkoon.”

Cayman Islands

Tunnetko sinäkin lokkeilijan? ”Sisko ottaa yhteyttä vain siinä tapauksessa, kun tarvitsee rahaa”

Kaikkien pinnoja voisi höllentää, jos isot rikkaat osallistuisivat yhteiskunnan kuluihin, muutenkin kuin saamapuolella. Oikeudenmukaisempaa tulojenjakoa, yhteisistä verovaroista, tukia vain heille, jotka aidosti ovat tukien tarpeessa, eli pienituloiset sairas- ja kansaneläkeläiset, työttömät, lapsiperheet, opiskelijat, ym vähävaraiset.
Lue kommentti

Aina pieni välimatka ei ole yhtään pahasta.

Ärsyttääkö sinuakin välillä kahden kodin, pitkien riiausmatkojen ja tapaamistaukojen elämä? Vai oletko koko ajan onnellinen etäsuhteessa ja otat siitä kaiken irti?

Hän, joka iloitsee omasta rauhasta ja sängystä, osaa yleensä nauttia myös kaukosuhteesta. Listasimme muitakin pieniä kivoja asioita, jotka tekevät etäsuhteesta nautinnollisen – olipa kumppani sitten omassa kodissaan samassa kaupungissa tai kokonaan eri mantereella.

1. Rauhalliset aamuhetket

Jos tykkää kiireettömistä, keskeytymättömistä aamuista, etäsuhde on täydellinen ratkaisu. Aiemmin etäsuhteessa ollut 25-vuotias nainen kertoo:

”Asun nykyisin kumppanini kanssa saman katon alla, mutta kaipaan sitä, kun sain vielä lukea aamun lehden ilman, että toinen keskeyttää. Pidän kyllä kumppanini kanssa keskustelemisesta, mutta joskus haluaisin, ettei hän sano yhtään mitään. Varsinkaan aamuisin.”

2. Treffeillä käyminen

Kaukosuhteessa elävät nostavat yhteisen ajan jalustalle ja tekevät arjestakin juhlaa:

”Etäsuhteessa hienoa oli se, että aina kun nähtiin, tehtiin jotain spesiaalia.”

”Etäsuhteessa hienoa oli se, että aina kun nähtiin, tehtiin jotain spesiaalia. Kävimme useammin ihan oikeilla treffeillä ja ostimme toisillemme pieniä lahjoja. Epäilemättä se liittyi siihen, että yhteisen ajan merkitystä halusi korostaa. Kun asutaan yhdessä, suhde muuttuu arkisemmaksi.”

3. Luonnollinen sometauko

Kun pitkän tauon jälkeen näkee rakastaan, ei siinä tule ensimmäiseksi mieleen selata somea. Kännykkääkin enemmän kaipaa toisen läsnäoloa ja läheisyyttä:

”Yhteinen aika on etäsuhteessa niin kortilla, että sitten kun nähdään, on vähemmän kännykän räpellystä ja omissa menoissa juoksentelua.” Nainen, 24

Lue myös! 10 tapaa pitää etäsuhde vahvana – vuosia etäsuhteessa ollut psykologi neuvoo

4. Vapaat päätökset

Kompromissien tekeminen on ihanaa, kun on joku rakas, kenen kanssa tehdä niitä. Mutta välillä on kivaa päättää asioista täysin itse:

”Onhan se nyt ihanaa, kun saa pitkän päivän päätteeksi mennä ihan tyhjään kotiin. Ei tarvitse miettiä, haluaako toinen tehdä vaikka yhdessä päivällistä, vaan pystyy vetämään maksalaatikot naamariin suoraan purkista. Toinen ei ole sanomassa siihen halaistua sanaa. Ei tarvitse tehdä kompromisseja ja keskustella, että miten me nyt tämä asia hoidetaan.”

5. Hei hei, siivousriidat!

Parisuhteessa yksi eniten riitoja aiheuttava asia on siivoaminen. Toiset ovat himosiivoajia, jotkut taas jojottelijoita ja ne toiset puolestaan eivät pidä järjestelemisestä yhtään.

Mutta kun asuu kahdessa eri kodissa, voi ainakin omassaan elää aivan niin siististi tai sotkuisesti kuin itse haluaa. Ei tarvitse neuvotella siivouspäivistä eikä käyttää yhteistä aikaa siivoamiseen.

6. Ajan hallitseminen

”Etäsuhteessa on selkeästi oma aika ja yhteinen aika. Kun olin etäsuhteessa muutaman kymmenen kilometrin päässä asuvan kumppanini kanssa, yhteinen aika oli selkeästi yhteistä ja muu oli sitten omaa aikaa. Telkkarin katsominen sohvalla tai ruuanlaitto ei enää tunnu yhteiseltä ajalta, silloin se tuntui. Nyt se on vain arkea ja pitää oikeasti tehdä jotain tai lähteä jonnekin, jotta tuntuu, että teemme jotain yhdessä. Erillään asuessa arki pysyi tavallaan loitompana parisuhdejutuista.” Nainen, 29

7. Itsenäistyminen

”Olen elänyt etäsuhteessa kaksi vuotta. Yksi selvästi positiivinen asia on tietenkin itsenäistyminen, että osaa viettää aikaa myös yksin, ilman että se olisi jotenkin kamalaa ja myös nauttii siitä omasta ajasta. Olen aina ollut tosi perhe- ja ystäväkeskeinen ja minulle teki todella hyvää oppia olemaan yksikseen sekä oppia tekemään juttuja ihan vaan itseäni varten.” Nainen, 22

8. Vähintään minilomafiilis

Etäsuhteessa tulee tutuksi kahden kodin ja todennäköisesti kahden paikkakunnan elämä:

”Oli myös kivaa viettää aikaa kahdessa eri kaupungissa, elämässä oli enemmän paikkoja ja sen myötä vaihtelua. Poissaolo omasta kodista tuntui vähän minilomalta.” Nainen, 28

Jotkut saattavat elää myös täysin eri mantereilla. Eli täytyy jaksaa myös reissata ja roikkua Skypessä – mutta mitäpä rakastunut ei tekisi nähdäkseen puolisonsa?

Suosittelemme! Kaukosuhde on yhtä onnellinen kuin lähisuhde

9. Tunteellisuutta uudella tavalla

”Lähtemiset ja jälleennäkemiset ovat aina jotenkin tunteikkaampia ja merkityksellisempiä kuin vain töihin lähteminen tai töistä kotiin palaaminen.” Nainen, 27

Myös niistä pitkistä puheluista ja rakkaudentäyteisistä kaipuuviesteistä tulee loistava fiilis.

10. Ikioma sänky

Sängyn jakaminen herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Silloin, kun vieressä ei ole ketään, siihen haluaisi jonkun.

Ja kun petikumppani on löytynyt, haluaakin jo jotain ihan muuta – sellaista kuin nukkuminen oli etäsuhteessa. Näin myöntää entinen kaukosuhteilija:

”Eniten kaipaan etäsuhteestamme sitä aikaa, että oli ihan oma sänky, jossa nukkua. Olen melko levoton pyöriskelijä yöllä. Tarvitsisin enemmän tilaa ympärilleni ja joskus yöllä huomaan hakevani sitä niin, että roikotan puolta vartaloa sängynlaidan yli.

”Eniten kaipaan etäsuhteestamme sitä aikaa, että oli ihan oma sänky, jossa nukkua.”

Raajat eivät kiitä. Jos rahat riittäisivät, haluaisin ehdottomasti isomman kodin, jossa olisi tilaa kahdelle sängylle. Se olisi ihan luksusta. Rakastan kumppanini lähellä olemista ja hänen kainalossaan torkkumista, mutta yöuneni voisin nukkua yksin ainakin parina päivänä viikossa.”

11. Uusien näkökulmien ymmärtäminen

”Tärkeintä minulle on ollut sen oppiminen, että toisessa ei pidä roikkua koko ajan. Yhdessä ollessakin on todella suotavaa osata antaa toiselle tilaa ja antaa hänen tehdä omia juttujaan ilman, että vaatii koko ajan huomiota tai kyselee perään esimerkiksi tekstiviesteillä. Veikkaisin, että minulla ja kumppanillani olisi ollut paljon enemmän kränää yhteiselossa, jos en olisi opetellut noita asioita. Puolisoni on meistä kahdesta se, joka vaatii enemmän tilaa ja omaa aikaa. Nyt vuosien etäsuhteen ja opettelun jälkeen ollaan aika samalla viivalla ja molemmilla on paljon helpompaa.” Nainen, 23

Oletko sinä elänyt koskaan kaukosuhteessa?

Kerro etäilystäsi!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Tässä suhteessa ei tule riitoja siitä, kumpi valmistaa aterian.

Miten voisimme jakaa arkeamme, vaikka välissämme on yli 3 000 kilometriä?

Tämä kysymys tuli mieleen vuosi sitten Janitalle, 25, joka oli tavannut mukavan espanjalaismiehen ollessaan vaihdossa Tanskassa.

Vaihdon alussa kaksikko hengaili ystävinä, mutta loppuvaiheessa suhde muuttui intiimimmäksi. Ja kohta olikin kotiinlähdön aika: Janita muutti takaisin Suomeen, ja mies palasi Espanjaan.

– Sen jälkeen olemme nähneet kahden–kolmen kuukauden välein, mutta lisäksi otamme päivittäin videopuheluita. Arkisin ne saattavat jäädä viiteen minuuttiin, mutta viikonloppuna juttelemme välillä jopa pari tuntia, Janita kertoo.

Erityistä pariskunnan videopuheluissa on se, että he järjestävät niiden avulla säännöllisesti myös aamiais- ja illallistreffejä.

– Vaikka käytössämme on Whatsapp, Facebook ja muut sosiaalisen median kanavat, treffaamme usein esimerkiksi aamupalalla. Kun olen valmistanut itselleni aamiaisen, laitan tabletin keittokirjan pidikkeeseen eteeni ja nautin aamupalasta poikakaverini seurassa. Joskus sovimme ennakkoonkin, että mitä syömme milläkin aterialla, Janita paljastaa.

”Kun olen valmistanut itselleni aamiaisen, laitan tabletin keittokirjan pidikkeeseen eteeni ja nautin aamupalasta poikakaverini seurassa.”

Esimerkiksi mikro-omelettiastia on ollut paljon käytössä, kun Janita on Oulussa tehnyt espanjalaisia perunamunakkaita ja syönyt niitä ”yhdessä” poikaystävänsä kanssa pitkillä viikonloppuaamiaisilla. Aina puhelut eivät kuitenkaan ole täynnä hempeitä katseita ja rakkauden sanoja.

– Välillä nettiyhteydet saattavat katkeilla ja myös itsellä voi olla huono päivä, jolloin on parempi jättää pidemmät soitot toiseen hetkeen.

”Ei ole järkeä, ellei voi luottaa toiseen”

Uudessa Kodin Kuvalehdessä (14/2017) myös toimittaja Salla Laurila kertoo harrastavansa etäaamiaistreffejä. Sen lisäksi hänellä on poikaystävänsä kanssa yhteisiä televisiohetkiä: lempisarja pyörimään, ja videopuhelu parintuhannen kilometrin päässä asuvalle kumppanille.

Me Naisten haastatteleman Janitan ei tarvitse tällä hetkellä välittää nettiyhteyksistä, sillä kumppani on saapunut äskettäin Suomeen. Seuraavaksi mies muuttaa Ruotsiin opiskelemaan, joten välimatka lyhenee huomattavasti.

– Aamiaistreffit jatkuvat, vaikka tarkoitukseni on päästä käymään Ruotsissa useammin. Mutta näkemisestä ei tarvitse onneksi ottaa paineita, ja elämme päivän kerrallaan luottaen toisiimme. Etäsuhteessahan ei ole mitään järkeä, ellei voi luottaa toiseen, Janita toteaa.

Janita halusi esiintyä jutussa ilman sukunimeään.

Kerro kokemuksiasi!

Miten sinä olet saanut etäsuhteesi toimimaan? Kerro parhaita vinkkejä alla olevassa tekstikentässä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Jos ystävyyssuhde käy taakaksi, ehkä sille olisi parasta pistää stoppi.

Tosiystävyys kestää tavallisesti kovemmatkin töyssyt, mutta toisinaan kyyti yltyy liian rajuksi. Joskus ystävyys voi katketa ikävästi. Ystävyyssuhteen päättyminen on erityisen vaikeaa, jos ystävä on ollut läheinen ja kiinteä osa menneisyyttä.

Tunnistatko, milloin ystävyksien olisi parasta jatkaa elämäänsä erillään? Kuulimme yhdeksää naista, jotka kertoivat tarinansa, miten pitkäaikainen ystävyys lopulta päättyi.

Vaikeuksia ja kitkaa voi olla vaikea itse tiedostaa, mutta nämä 9 merkkiä paljastavat, milloin suhteen jatkoa kannattaa punnita. Huonon ihmissuhteen päättäminen on joskus ratkaisu, josta kiität itseäsi myöhemmin.

1. Hän ei ole tukenasi

Ystävyys perustuu tasa-arvoon, siihen, että molemmat tukevat toisiaan tarvittaessa. Jos olet jatkuvasti ystäväsi rinnalla, mutta et saa häneltä lainkaan vastakaikua, ystävyys kannattaa arvioida uudelleen. Suhde ei saa olla taakka.

”Ystävyys lapsuuden parhaan kaverini kanssa hiipui pois pikkuhiljaa, niin kuin usein käy. Ystäväni ei vain ollut enää kiinnostunut viettämään aikaa kanssani. Olimme kuitenkin olleet läheisiä tosi monta vuotta, joten ystävyydestä oli vaikea päästää kokonaan irti, vaikka näimme enää harvoin. Jonkinlainen päätepiste tuli, kun tapasimme parin vuoden hiljaiselon jälkeen. Huomasin, että ystäväni olikin aika erilainen tyyppi kuin millaisena hänet muistin, ja meillä oli myös erilaiset muistot siitä, millainen suhteemme oli ollut ja miten se oli päättynyt. En saanut kaipaamaani loppua, mutta pystyin irrottautumaan ystävästä paremmin.

Opin tästä, että jos ystävyys tai mikä tahansa ihmissuhde ei tunnu aidosti hyvältä ja molemminpuoliselta, se ei ole. Olisi ollut hyvä irrottautua tästä tyypistä jo vuosia aiemmin – jo silloin, kun ensimmäistä kertaa tunsin, että suhde ei ole tasaveroinen enkä riitä ystävälleni. Toisaalta osaan nyt arvostaa tasaveroisia, toimivia ystävyyssuhteitani ja parisuhdettani ja pitää huolen, että ne pysyvät tasapainossa." Nainen, 25.

2. Ette jaa samoja arvoja

Kompromissit kuuluvat ihmissuhteisiin, mutta erilaiset arvomaailmat voivat ajaa teitä jatkuvasti erilleen. Silloin on parempi etsiä toista seuraa.

3. Hän puhuu sinusta selkäsi takana

Me kaikki turhaudumme välillä ystäviimme, mutta silloin ongelmista pitäisi avautua suoraan ystävälle. Selän takana puhuminen aiheuttaa ystäväpiirissä vain draamaa ja kiusallisuutta.

”Pari vuotta sitten katkaisin välit ystävääni, koska sain tietää, että hän puhuu minusta pahaa selkäni takana. Sain kuulla asiasta niin luotettavalta lähteeltä, etten enää lähtenyt arvuuttelemaan, pitääkö tieto paikkaansa. Otin asian ex-ystäväni kanssa suoraan puheeksi. Hän ei edes vaivautunut väittämään vastaan. Nyt harmittaa, että ylipäätään missään vaiheessa kutsuin häntä ystäväkseni.” Nainen, 25

4. Menneisyys on ainoa yhdistävä tekijä

Pitkäaikaisille ystäville on vaikeinta sanoa hyvästejä. Silloin on kuitenkin parasta siirtyä eteenpäin, jos teillä ei ole enää mitään yhteistä. Menneisyys sitoo harvoin tarpeeksi yhteen.

5. Jokin on aina vikana

On raskasta kuunnella piikittelyä ja valittamista tauotta. Asioiden selvittäminen ja sopiminen vie aikaa ja energiaa molemmilta osapuolilta, ja lopulta ystävyyden ylläpitäminen käy raskaaksi.

”Entinen paras ystäväni alkoi oireilla vaikean eronsa jälkeen. Yritin pitkään ymmärtää ja olla tukena, kunnes oireilu alkoi käydä kohtuuttomaksi lähimmille ystäville. Ystävä muuttui katkeraksi ja vihamieliseksi, ja saimme jatkuvasti sietää piikittelyä, kiukuttelua ja vähättelyä. Emme olleet riidelleet aiemmin, mutta viimeisen yhteisen vuoden ajan otimme toistuvasti yhteen mitä ihmeellisimmistä asioista.

Voimani alkoivat jossain vaiheessa loppua, eikä ystävän seurassa enää ollut hyvä olla. Jokainen riita ajoi meitä kauemmas toisistamme. Tähän mennessä hän oli ehtinyt riitaantua jo monen muunkin kanssa, eikä hänen kanssaan tullut toimeen enää kukaan. Kun riitoja ei enää saatu aidosti sovittua, emmekä päässeet missään asiassa yhteisymmärrykseen, se riitti minulle merkiksi ystävyyden päättämiselle. Jälkeenpäin on ollut parempi olla, kun kaikki paha energia ja kitka katosivat elämästä.” Nainen, 22

6. Hän peruu aina tapaamisenne

Jokainen meistä tuntee sen yhden tyypin, joka peruu viimetingassa kaikki sovitut tapaamiset. Tällaiseen ihmiseen ei kannata tuhlata aikaa, sillä hän ei ole seurasi arvoinen.

7. Et voi luottaa häneen

Luottamus on jokaisen toimivan suhteen peruskallio. Se on helppo menettää, mutta vaikea rakentaa. Jos välillänne ei ole luottamusta, ystävyyssuhde ei ole terve.

8. Hän saa sinut tuntemaan itsesi huonoksi

Ystävien pitäisi antaa eikä ottaa. Jos tapaamisenne jättää sinuun kylmiä fiiliksiä kerta toisensa jälkeen, jokin ei ole kunnossa.

”Mulla tuli stoppi ystävän kanssa siinä, kun sain tietää, että se oli pitänyt sisällään ilmeisesti vuosikausia kaikkia asioita, jotka sitä ärsyttää mussa, ja sitten yhen pitkän hiljaiselon jälkeen se paukutti ne kaikki mun naamalle. Sovinnon tekemisestä ei tullut oikeen mitään, vaikka miten pyytelin anteeksi. Siinä vaiheessa elämää oli menossa niin paljon muutakin, että en pystynyt ottamaan vastaan kaikkea sitä lokaa niskaani. Tuli niin loukattu olo itelleniki siitä, miten se pysty haukkumaan ja puhumaan mulle niin rumasti, etten nähny mitään syytä jatkaa ystävyyttä.” Nainen, 20

9. Ystävyys tuntuu velvollisuudelta

Moni ihmissuhde voi jossain vaiheessa muuttua velvollisuudeksi – esimerkiksi lapsuudenystävät, sukulaiset tai opiskelutoverit. Jos tapaaminen ja ajan järjestäminen tuntuu pakkopullalta, on luultavasti aika antaa ystävyyden mennä. Joskus suhteen murehtiminen vie niin paljon energiaa, ettei sen ylläpitäminen kannata.