Kuva: Shutterstock

Erotako vai ei: siinäpä yksi vaikeimmista päätöksistä. Psykologi Ilona Rauhala kertoo, miten ero hoidetaan mahdollisimman vähin vaurioin.

Psykologi Ilona Rauhala kehottaa miettimään, kuluttaako parisuhde enemmän elinvoimaa kuin antaa. Jos kuluttaa, pitää ensin pohtia, mitä tilanteen korjaamiseksi voisi tehdä. Jos korjaustoimenpiteet eivät tuota tulosta, eroa ei kannata pelätä liikaa.

Lue Ilona Rauhalan vinkit eroaville tai sitä harkitseville.

1. Ei se niin kauheaa ole

Erossa satuttaa se, että unelma onnellisesta parisuhteesta romahtaa. Lisäksi joutuu luopumaan ihmisestä, joka on ollut tiivis osa elämää. Ja jos on lapsia, heille tietää joutuvansa ennemmin tai myöhemmin tilivelvolliseksi erosta. Sekin lisää tuskaa: miten perustelen, että ero oli hyvä juttu?

Eroaminen koetaan hirveän häpeällisenä. Eronneen kohtaloa surkutellaan ja eroa kauhistellaan. Minusta ei tarvitse pelotella, että ero on ihmisen elämän traagisin tapahtuma ja väittää, että siitä seuraa pelkkää tuhoa ja kaaosta. Hyvin hoidetun eron jälkeen vallitsee rauha omassa mielessä ja kaikkien osapuolten elämässä – lapset mukaan luettuina.

2. Riitele, älä pitkitä puhumista

Eroamisen ei ole tarkoituskaan olla helppoa. On ok, että tulee riitaisia kohtia. Se taas ei ole ok, että riita jää päälle, koska se ruokkii katkeruutta ja vihaa. Vaikeista aiheista puhumista ei kannata pitkittää. Keskustelun alussa voi sanoa, että aihe on vaikea itsellekin ja että sitä on siitä huolimatta pakko käsitellä. Helpottaa, jos tilanne on turvallinen: olosuhteet ovat rauhalliset ja yrittää itse pysytellä tyynenä.

3. Eroa ei voi käydä läpi etukäteen

Eroa ei voi käydä läpi etukäteen eikä sitä voi nopeuttaa. Jälkimainingeissa joutuu aina tutkimaan oman sielunsa kaappeja ja komeroita. Se voi olla niin kivuliasta, että tekee mieli tehdä exästä syntipukki kaikkeen. Olemme kuitenkin jokainen vastuussa omasta toiminnastamme, siitä, mikä on meidän osaltamme johtanut eroon. Ei ole kovin hohdokasta etsiä vastausta  siihen, miksi minulle kävi näin. Silti se voi olla oleellista: kun tiedostaa oman tapansa olla suhteessa ja ottaa opiksi, on helpompaa jatkaa elämäänsä.

Pitää vain hyväksyä, että jotkut pitkät suhteet näyttävät toimivan ja jotkut suhteet taas jäävät lyhyiksi.

Ilona Rauhala on työelämään suuntautunut psykologi, jolta on vastikään ilmestynyt naisille suunnattu tietokirja Eron keskellä.

”Varastitko” nykyisen puolisosi toiselta? Ei olisi ehkä kannattanut.

Sillä, miten suhde alkaa, voi yllättävää kyllä olla myös vaikutusta siihen, kuinka auvoisalta parin tulevaisuus näyttää.

South Alabaman yliopistossa tehdyn tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että ”toisilta kaapatut” kumppanit  ovat vähemmän tyytyväisiä ja vähemmän sitoutuneita suhteeseensa.

Moni vaihtaa suoraan suhteesta toiseen, eli löytää uuden kumppanin ja jättää edellisen, muttei varsinaisesti petä puolisoaan. Tutkijoiden mukaan näin alkaa 10–30 prosenttia parisuhteista, kertoo The Independent.

Narsistisia pettäjiä

Tutkimus vahvistaa oletuksen, jonka mukaan suhteesta toiseen lennosta vaihtaneet olisivat koko ajan haku päällä ja katselisivat mahdollisuuksia päivittää nykyinen puoliso samalla tavalla kuin älypuhelin – uudempaan ja parempaan versioon. Ehkä tämän takia he myös olivat alttiimpia pettämään.

Niillä, joiden suhde alkoi sinkkuajan jälkeen, ei havaittu vastaavaa käytöstä.

Suhdetta lennosta vaihtaneet olivat myös alttiimpia pettämään.

Tutkimusta johtanut psykologi Joshua Foster kuvailee puolisoa kuin paitaa vaihtaneita ”sosiaalisesti passiivisiksi, välinpitämättömiksi, vastuuttomiksi ja narsistisiksi”. Auts!

Tutkimuksen ensimmäiseen kyselyyn osallistui 138 kolmen vuoden ajan heterosuhteessa ollutta. Tutkittavien keski-ikä oli vain 20 vuotta ja 71 prosenttia heistä oli naisia. Tutkimustulokset vahvistettiin lopullisessa kyselyssä, johon osallistui 219 ihmistä.

Hiihtäjä Aino-Kaisa Saarien ja sisko Maija Saarinen avautuivat jo. Nyt on sinun vuorosi!

Kateus, itsekkyys ja lapsettomuuden pelko. Muun muassa nämä asiat ovat koetelleet hiihtäjä Aino-Kaisa Saarisen ja hänen kaksossiskonsa Maija Saarisen suhdetta. Kaksikko ei myöskään peittele tunteitaan vaan latoo toisistaan suorat sanat.

– Kaksossisko osaa olla kylmä ja torjuva kuin mannerjää, Aikku kertoo Pekka Holopaisen kirjoittamassa Tahto – Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot -kirjassa (Teos).

Sisaruus voi olla yksi räiskyvimmistä ihmissuhteista, vaikkei kaksonen olisikaan. Aika usein käy niinkin, että aikuisena alkaa laskeskella, onko vanhempien huomio, aika ja rahat varmasti menneet tasan. Näin ovat Aikku ja Maijakin tehneet kahden isosiskonsa kanssa.

– Vanhemmat ovat Aikun henkilökohtainen huoltojoukko, se on jotenkin ilmiselvää, koska se on aina ollut niin, Maija sanoo kirjassa.

Aikku on eri mieltä.

– Jokainen on varmasti saanut oman 25 prosenttinsa.

Mikä sinua on ärsyttänyt tai ärsyttää siskossasi tai veljessäsi? Avaudu lomakkeessa! Vastauksia voidaan käyttää nimettömänä Me Naisten jutussa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Seksuaaliterapeutin mukaan suudelma kyllä kertoo jotakin ihmisestä, mutta sitä pitää osata tulkita oikein.

Mitä saat selville, jos suutelet jotakuta tuntematonta silmät kiinni? Tietenkin sen, onko hän hyvä pussailija. Hänen tuoksunsa. Sen, onko suudeltavalla viikset tai parta.

Ja rutkasti muuta.

– Suudelmassa saadaan paljon informaatiota siitä, millainen suudeltava tyyppi on, sanoo erityistason seksuaaliterapeutti, logoterapeutti Elina Tanskanen.

Evoluutiobiologit puhuvat sen puolesta, että parinvalintaan liittyy paljon tiedostamatonta. Vaikka ihmiset eivät yleensä erityisemmin haise, tuoksu, feromonit, geneettiset tekijät, hormonit, terveydentila, kaikki ne välittyvät, vaikkei sitä itse huomaa, Elina kertaa.

Mieti ennen kuin tuomitset

Elinan mukaan erityisen tärkeää on se, miten tulkitsee suudelmasta välittynyttä informaatiota.

– Suudelma ja sen sanaton viestintä kertoo paljon myös ihmisen mielentilasta, vaikka kyseessä olisi lyhytkin hetki. Jos on tosi jännittynyt tai tilanne on latautunut, se voi välittyä suudelmasta, Elina sanoo.

– Silloin ei välttämättä pysty antamaan parasta mahdollista suudelmaa. Jos ensisuudelma ei vie heti jalkoja alta, ihmistä ei kannata täysin tuomita.

”Jos ensisuudelma ei vie heti jalkoja alta, ihmistä ei kannata täysin tuomita.”

Suutelemisen taitoa voi kehittää, ja yhtä lailla se saattaa olla ruosteessa, jos ei ole pitkään aikaan suudellut ketään ja jännittää tilannetta.

– Tietenkin jos suudelman jälkeen tulee kokonaisvaltainen fiilis, ettei missään nimessä, kyllä sitäkin kannattaa kuunnella.

Kannattaako deittikumppaneita siis alkaa pussailla, jotta pääsisi nopeammin selville siitä, voisiko tästä tulla mitään?

Elinan mukaan toisten mielestä suuteleminen on erittäin intiimiä ja toiset taas tekevät sitä mielellään.

– Sen kautta voi saada informaatiota, mutta itseään tai deittikumppaniaan ei saa painostaa edes pussailuun.

Kriteerit mietintään

Normaalisti suudelmassa ovat käytössä kaikki aistit: näet, kosketat, haistat, maistat, kenties kuuletkin toisen ihmisen.

Huomenna Nelosella alkaa uusi Kiss Bang Love -ohjelma, jossa kaksi tuntematonta jättää deittailun alkukiemurat väliin ja ”antautuu kaikkien aistien – paitsi näköaistin – varaan”. He suutelevat toisiaan silmät sidottuna.

Liian tiukat ulkonäkökriteerit saattavat estää löytämästä kumppania.

– Kun blokataan yksi aisti, tilanteeseen joutuu suhtautumaan vähän avoimemmin ja miettimään, mitä mieltä on toisesta ihmisestä, Elina Tanskanen toteaa.

– On hyvä olla tietoinen mieltymyksistään, se vähän helpottaa kumppanin valintaprosessia, mutta jos mieltymykset ovat liian rajoittavia, niitä voi olla hyvä miettiä uudelleen.

Me Naiset ja Nelonen kuuluvat Sanoma-konserniin.

Ole kiva. Voiko se olla niin yksinkertaista?

Apua, tuolla on tuo tyyppi! Jos nyt katson poispäin, ehkä hän ei huomaa, eikä minun tarvitse tervehtiä... 

Käykö sinullekin välillä aina näin?

Aika moni tuntee kärsivänsä jonkinasteisesta sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta. Juhliin, joissa on paljon uusia ihmisiä, voi olla jännittävää mennä. Ajatus kevyen läpändeeroksen heittämisestä puolituttujen kanssa voi saada tuskanhien kihoamaan pintaan. Myös syöminen tai puhuminen ryhmässä ovat tyypillisiä tilanteita, jotka saavat monen olon vähintäänkin epämukavaksi.

Ja joskus pelkkä puolitutun näkeminen kauppareissulla saattaa aiheuttaa tunteen, ettei huvittaisi edes tervehtiä.

Pahimmillaan sosiaalisten tilanteiden pelossa on kyse psyykkisestä häiriöstä, joka rajoittaa elämää, mutta jos tilanteesi ei ole ihan niin paha, sosiaalisten tilanteiden jännittävyyttä voi yrittää lieventää melko yksinkertaisella kikalla.

Nimittäin ystävällisyydellä.

Kolme kivaa asiaa

Motivation and Emotion -julkaisu kertoo kokeesta, jossa Brittiläisen Kolumbian yliopiston psykologit kokosivat sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta kärsivistä opiskelijoista testiryhmän.

He jakoivat opiskelijat kolmeen ryhmään, joista ensimmäinen ryhmä sai tehtäväkseen tehdä kolme kivaa asiaa lähimmäisilleen päivässä.

Harjoitusta piti jatkaa neljän viikon ajan, ja viikossa oli oltava vähintään kaksi päivää, jolloin opiskelijat yrittivät tietoisesti olla ystävällisiä muille. Kivoiksi teoiksi riittivät melko yksinkertaiset asiat: kämppiksen tiskien peseminen, naapurin nurmikon leikkaaminen tai vanhojen vaatteiden vieminen hyväntekeväisyyteen.

Kivoiksi teoiksi riittivät yksinkertaiset asiat: kämppiksen tiskien peseminen tai naapurin nurmikon leikkaaminen.

Toinen ryhmä sai tehtäväkseen altistaa itsensä sosiaalisille tilanteille tuntemattomien tai puolituttujen kanssa seuraavien neljän viikon ajan. Heidän täytyi vaikkapa tervehtiä bussikuskia, jutella kaupan kassalle tai kutsua satunnainen tuttava lounaalle. Ennen kohtaamisia koehenkilöt saivat tehdä hengitysharjoituksia, jotta tilanteet olisivat olleet heille helpompia.

Kolmas ryhmä pääsi helpolla: heidän piti vain pitää päiväkirjaa sosiaalisista tilanteistaan seuraavien viikkojen ajan.

Nättejä sanoja

Neljän viikon jälkeen sosiaalisten ahdistus oli vähentynyt eniten ensimmäisen testiryhmän jäsenillä, jotka olivat ystävällisiä kanssaihmisilleen. Sen lisäksi että sosiaaliset tilanteet ahdistivat heitä vähemmän, he myös pelkäsivät vähemmän tulevansa kohtaamistilanteissa torjutuiksi tai ajautuvansa konflikteihin.

– Ystävällisyys paitsi vahvisti jo olemassaolevia suhteita, mutta myös laajensi testiryhmäläisten sosiaalista verkostoa, kokeen toteuttaneet psykologit Lynn Alden ja Jennifer Trew kirjoittavat.

Ja mikä parasta: testiryhmäläisten ei ollut pitänyt ryhtyä massiivisiksi hyväntekijöiksi, vaan kivoiksi teoiksi olivat riittäneet oven aukaiseminen naapurin mummolle tai muutama nätti sana tuttavalle.

– Aloittaa voi vaikka ihan vain sanasta 'kiitos', psykologit ohjeistavat.