Eeva-Marja Hentilän kuudessa synnytyksessä seitsemästä oli kätilönä hänen oma isänsä.
Eeva-Marja Hentilän kuudessa synnytyksessä seitsemästä oli kätilönä hänen oma isänsä.

Torniolaisen Eeva-Marjan kätilö-isä on ollut mukana tyttärensä kuudessa synnytyksessä. ”Hän on isä, pappa ja appi, mutta myös se ammattilainen.”

Heinäkuisenä aamuna viimeisillään raskaana ollut torniolainen Eeva-Marja Hentilä, 38, lähti Kemiin Länsi-Pohjan keskussairaalaan suunniteltuun synnytyksen käynnistykseen. Perillä synnytys pääsi pikaisesti vauhtiin, ja perheen seitsemäs lapsi, 2820 grammaa painanut poika, syntyi vain 45 minuuttia myöhemmin.

Erityistä synnytyksessä oli se, että kätilönä toimi Eeva-Marjan oma isä, Juha.

Kätilö-isän osallistuminen synnytyksiin jaksaa hämmästyttää tuttavia. Sen sijaan Eeva-Marjalle ja hänen miehelle Akille iso lapsikatras sekä isän ja appiukon ammatti ovat ihan tavallisia asioita.

– Raskauteni ja synnytykseni ovat aina onneksi sujuneet hyvin, joten minulla ei ole ollut mitään isoa perhettä vastaan. Elämässä kaikki on monesti niin kontrolloitua, joten olemme halunneet pitää mieheni kanssa tämän yhden asian sellaisena, joka saa mennä niin kuin on mennäkseen.

”Sairaalassa on aina suhtauduttu todella hyvin siihen, että isäni tulee synnytyksiin kätilöksi.”

Eeva-Marjalle on aina ollut selvää, että oma isä toimii synnytyksissä kätilöinä: seitsemästä synnytyksestä Juha on ollut mukana kuudessa. Länsi-Pohjan keskussairaalassa työskentelevä isä on osallistunut synnytykseen joko oman työvuoronsa aikana tai lähtenyt mukaan avustamaan – jopa lomillaan.

– Kolmanneksi vanhin lapsemme syntyi, kun asuimme Oulussa. Silloin isäni ei ollut synnytyksessä kätilönä, koska sairaalaan ei saanut tulla toisesta sairaanhoitopiiristä kätilö hoitamaan. Kemin sairaalassa on aina suhtauduttu todella hyvin siihen, että isäni tulee synnytyksiin kätilöksi, vaikkei hän olisi työvuorossa.

Äijäporukassa on turvallinen olo

Synnytyksessä Eeva-Marjan isä toimii samalla tavalla kuin kuka tahansa muu koulutettu ja kokenut kätilö. Siksi Eeva-Marja ei koe synnytystilanteita millään lailla oudoksi, vaikka moni niitä ihmetteleekin. 

”En luottaisi synnytystilanteessa keneenkään muuhun niin paljon kuin omaan isään.”

– Ei se minusta ole lainkaan outoa, kun olen siihen kasvanut, että isä on kätilö. Jos isä olisi autokorjaaja, niin kyllähän veisin oman autoni sinne isän korjaamoon eikä merkkihuoltoon. Tässä on kyse vähän samasta asiasta: en luottaisi synnytystilanteessa kehenkään muuhun niin paljon kuin omaan isään, Eeva-Marja sanoo.

– Vaikka hän on isä, syntyvän lapsen pappa ja mieheni appiukko, hän on myös se ammattilainen. Koti-isä on räväkkä ja pelleilevä, mutta töissä hän on sitten rauhallisempi ja harkitsevainen. Toki synnytykseen pääsee mukaan enemmän huumoriakin, kun kätilö on tuttu.

Eeva-Marja ja Aki vähän ennen seitsemännen lapsen syntymää, hymyilyttää!
Eeva-Marja ja Aki vähän ennen seitsemännen lapsen syntymää, hymyilyttää!

Eeva-Marja kuvailee, että synnytystilanteet oman isän kanssa ovat olleet ennen kaikkea turvallisia ja mukavia. Hyvässä ”äijäporukassa” oman miehen ja isän kanssa on luottavainen olo siitä, että kaikki menee hyvin.

– Tilanne on hyvin turvallinen, kun on kaksi sellaista ihmistä paikalla, jotka eivät antaisi minulle tai lapselle tapahtua mitään pahaa. He varmasti huolehtivat meistä aina viimeisen asti, joten helppo siinä on olla rauhassa. Olen synnyttänyt perheemme kaikki seitsemän lasta ilman kivunlievitystä, ja synnytykset ovat olleet mukavan nopeita.

Koko perheen luottokätilö

Eeva-Marjan isä toimii kätilönä myös muille perheenjäsenille. Juha on ollut Eeva-Marjan lasten lisäksi mukana muidenkin tyttäriensä sekä poikiensa vaimojen lapsien synnytyksissä. 

– Moni sitä kummeksuu, että eikös se nyt ole vielä oudompaa veljieni vaimoille, kun oma appiukko on kätilönä. Veljien vaimojenkaan mielestä tilanne ei kuitenkaan ole ollut yhtään sen oudompi, koska koska keskinäinen suhde on luottavainen ja mutkaton, ja isäni on kätilönä vahva ammattilainen.

”Mieskätilö osaa huomioida lapsen isän ihan eri tavalla, kun on itsekin isä.”

Ammattimaisuuden ja syvän luottamuksen yhdistelmän lisäksi Eeva-Marja uskoo, että hänen isänsä tuo miehenä synnytykseen vähän erilaista näkökulmaa ja tukea kuin naiskätilöt.

– Miehet ovat sanoneet, että on todella mukavaa, kun synnytyksissä on paikalla toinen mies. Se on tuoreelle isälle aina kiva asia, koska mieskätilö osaa huomioida lapsen isän ihan eri tavalla, kun on itsekin isä. Tuore isä pääsee paremmin tapahtumaan mukaan, koska mieskätilö tietää, kuinka jännässä tilanteessa isä siinä on ja kuinka hänkin kaipaa tunnetta siitä, että on parhaimpansa mukaan osallistunut synnytykseen.

Eeva-Marjan mukaan synnytykset oman isän avustuksella ovat ennen kaikkea ainutkertaisia kaikille osapuolille. Tai kuten eräs Eeva-Marjan isän kollega asian on ilmaissut, se on perhesynnytystä parhaimmillaan.

– Meidän lähipiirissä kaikille on ihan päivänselvää, että isäni toimii synnytyksissä kätilönä. Onhan se ainutlaatuinen hetki isällekin, kun oma tytär tai pojan vaimo synnyttää ja samalla syntyy myös oma lapsenlapsi.

Synnytyspelkoa

Eeva-Marjan, 38, oma isä toimi kätilönä lastenlastensa synnytyksissä: ”En luota kehenkään niin kuin isääni”

Täällä yövuorossa bongasin jutun ja päätin avautua kun on aikaa. Tosi hyvä, että saa lukea synnytyksestä mukavia juttuja! Aina yleensä ne kauhu kertomuksia ja kuinka karmeaa kaikki on ollu. Itselläni on voimakas synnytys pelko ja siksi en ole uskaltanut lapsesta edes kunnolla haaveilla. Tämä juttu rohkaisee tosi paljon! Synnyttäminen ei välttämättä olekkaan niin monimutkaista ja kipeää ja pitkä kestoista ja kamalaa. Vaan se voi olla myös helppoa ja perhekeskeistä, hauskaakin ja sen voi...
Lue kommentti

Elina Tanskasen mukaan ennen eroa kannattaa kuitenkin punnita tarkasti, voisiko tilanteelle tehdä jotain. 

Suomalaiset harrastavat yhä vähemmän seksiä. Samaan aikaan moni valittelee, ettei kumppania kiinnosta sänkytouhut eikä petipuolella tapahdu asioita, jotka saisivat innostumaan.

Mitä tilanteessa kannattaisi tehdä? Kuinka pitkään ”huonoa seksiä” pitää kestää? Saako toisesta erota sen vuoksi, ettei ole tyytyväinen seksielämäänsä?

Seksuaaliterapeutti (NACS) Elina Tanskasen mukaan saa.

 – Olisi vanhanaikaista sanoa, että parin pitää pysyä yhdessä hinnalla millä hyvänsä. Isot ongelmat seksuaalisuuden alueella heijastuvat muillekin osa-aluille ja lopputuloksena voi olla suhde, jossa on kaksi onnetonta ja omalla tavallaan kärsivää osapuolta. Kun tuntuu siltä, että kaikki kivet on käännetty ja näkökulmat katsottu eikä mikään auta, on ihan hyväksyttävää erota.

Mieti, ennen kuin kaikki loppuu

Tanskanen painottaa, että jokaisen pitää parisuhdettaan punnitessa aina pohtia tilannetta omalta kantiltaan. Joskus toivottomaltakin tuntuva tilanne korjaantuu, kun siihen kiinnitetään oikeanlaista huomiota.

Ennen eroa Tanskanen kehottaa keskustelemaan kumppanin kanssa tuntemuksista ja miettimään ajan kanssa, voisiko tilanteelle tehdä jotain.

– Kannattaa etsiä yhteistä maastoa. Siinä voi auttaa esimerkiksi keskusteleminen seksuaaliterapeutin kanssa. Hän voi tuoda tilanteeseen uusia näkökulmia, Tanskanen kertoo.

”Seksi voi tuntua suhteen suurimmalta ongelmalta, mutta todellinen alkusyy ongelmiin voi löytyä toisaalta.”

Ei ole myöskään tavatonta, että ”huonon seksin” syyksi paljastuu jokin ihan muu kuin itse petipuuhat.

– Parisuhteen muu tilanne ja elämäntilanne ylipäätään näkyy hyvin herkästi seksin ja seksuaalisuuden alueella. Seksi voi tuntua suhteen suurimmalta ongelmalta, mutta todellinen alkusyy ongelmiin voi löytyä toisaalta, Tanskanen kertoo.

Erilaiset halut pöydälle!

Joskus seksi voi tuntua kehnolta sen takia, että kumppaneilla on yksinkertaisesti eri toiveet petipuuhista.

– Toinen kumppaneista saattaa tykätä kinkystä seksistä mutta toinen ei ollenkaan. Siinä vaiheessa pitää miettiä, millaisia kompromisseja on valmis tekemään toisen vuoksi.

Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu koko ajan enemmän vaihtoehdosta, jossa yksiavioinen suhde avataan. Silloin kumppanit voivat yhteisestä sopimuksesta harrastaa seksiä myös muiden kanssa. 

”Suhteen avaaminen vaatii paljon keskustelua, mutta samalla siinä on elementtejä, jotka voivat tuoda apua tilanteeseen.”

Tanskasen mukaan osalle avoin suhde voi tuoda avun, kun seksielämä ei tavalla tai tyydytä.

– Se on yksi ratkaisu muiden joukossa, mutta se ei toimi kaikille. Suhteen avaaminen vaatii paljon keskustelua, mutta samalla siinä on elementtejä, jotka voivat tuoda apua tilanteeseen.

Avainasemassa paremman seksielämän saavuttamisessa on muutenkin keskusteleminen. Tanskanen muistuttaa, ettei kumppani saa koskaan painostaa ylittämään toisen rajoja.

– On kuitenkin eri asia, että uudet kokeilut ujostuttavat, kuin se, että kokeilu rikkoo selkeästi omia rajoja. On myös eri asia harmitella sitä, että jää vaille jotain hiukan kaipaamaansa asiaa kuin se, ettei voi toteuttaa itseään seksuaalisesti ollenkaan.

Vastaa kyselyyn!

Antti Tuisku kertoo tänään torstaina ilmestyvässä Me Naiset -lehdessä kärsineensä kateuden tunteesta niin pahasti, että haki apua terapiasta. Haastattelussa Antti muistelee esimerkiksi vuoden 2011 Emma Gaalaa, jossa Jenni Vartiainen voitti ennätysmäärän palkintoja. Silloin Antti ei voinut pidätellä pettymystään.

– Olin ihan paskana, etten taaskaan ollut voittanut mitään. Vielä enemmän olin paskana siitä, että en osannut olla onnellinen rakkaan ystäväni puolesta. Kävin sotaa pääni sisällä. En halunnut olla kateellinen, mutta olin. Minun oli pakko pureutua tunteeseen syvemmin: miksi tunnen näin? Antti kertoo.

Pahimmillaan kateus voi ajaa hirveään kierteeseen, eikä pysty keskittymään omaan elämäänsä lainkaan. Mutta on siinä myös hyviäkin puolia. Kodin Kuvalehden haastatteleman psykoterapeutti Terhi Teräs-Hukan mukaan kateudesta puhuminen auttaa ihmistä usein hahmottamaan, mitä hän oikeasti elämältä tahtoo. Se voi opettaa jotain.

Mistä ja kenelle sinä olet ollut kateellinen? Vastaa jutun lopussa olevaan kyselyyn. Voit tehdä sen nimettömänä. Vastauksia voidaan käyttää Me Naisten jutuissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.