Onko elämä suvun kanssa pelkkää kissatappelua? Kuva: Shutterstock
Onko elämä suvun kanssa pelkkää kissatappelua? Kuva: Shutterstock

Joskus läheiset perhesuhteet ovat niin ärsyttäviä, että tekee mieli panna välit poikki kokonaan. Kuinka kauan täytyy yrittää?

Veli ei koskaan soita, paitsi jos on vailla jotakin. Äiti on marttyyri. Isä haukkuu aikuista lastaan vätykseksi. Sisko pitää itseään parempana ihmisenä.

Läheisistä ihmisistä pitäisi saada voimaa, mutta joskus ne kaikkein lähimmät ovat sietämättömiä ja vievät energiaa enemmän kuin antavat.

Psykoterapeutti Katriina Järvisen kokemuksen mukaan eniten ongelmia perhesuhteissa aiheuttavat ”humala ja jumala”, siis alkoholismi ja kiihkouskovaisuus.

Usein hankaluuksia aiheuttaa myös se, ettei vanhempi hyväksy aikuista lasta omana itsenään vaan arvostelee häntä ja esimerkiksi vertailee jatkuvasti sisaruksiin.

”Nykyinen terapiasukupolvi ei enää hyväksy sitä, että perheen kesken vaietaan.”

Vanhempi voi myös syyttää itseään jostakin lapsen lapsuudessa tapahtuneesta, kuten omasta alkoholismistaan, erosta tai liiasta työnteosta niin, että lapsen täytyy yrittää vapauttaa vanhempi syyllisyydestään.

– Voi olla myös niin, ettei vanhempi toimi mitenkään erityisen huonosti, mutta ei halua puhua mistään menneistä tai nykyisistä ongelmista. Nykyinen terapiasukupolvi ei kuitenkaan enää hyväksy sitä, että perheen kesken vaietaan, esitetään kaiken olevan hyvin ja pidetään kulisseja yllä, Järvinen sanoo.

Sisarusten väleihin taas vaikuttaa usein eniten kateus.

– Se voi olla oma kokemus tai todellisuutta. Meillä on totuttu ajattelemaan lasten tasapuolisesta kasvatuksesta niin, että jäätelöpaketti jaetaan yhtä suuriin paloihin lasten kesken, mutta perheen lapset voivat olla keskenään erilaisia ja tarvita erilaista tukea.

Minä ja mun tunteet

”Olen lapsesta asti tuntenut, että olen vähän vääränlainen ja aina olisi parantamisen varaa. Jos sain koulussa kokeesta yhdeksän puoli, äiti kysyi, mikset saanut kymppiä. Yhä nykyäänkin voisin olla nätimpi/laihempi/fiksumpi/mitä tahansa,jos tekisin, kuten hän sanoo. Minusta tuntuu, että hän pelkää koko ajan minun ryssivän elämäni jotenkin. Tästä syystä olen vielä aikuisenakin hakenut äitini hyväksyntää, ja isojen ratkaisujen tekeminen on pelottanut, jollen ole saanut häneltä sitä niihin.” (nainen, 36)

Kulttuuri yksilöllistyy, ja se tarkoittaa, ettei kukaan ole enää niin taloudellisesti ja sosiaalisesti riippuvainen omasta suvustaan.

– Tunteet ovat nousseet perhesuhteissa keskiöön, sanoo Jyväskylän yliopiston Perhetutkimuskeskuksen tutkija Henna Pirskanen.

Se, että tunteet ovat ”nousseet ihmisten välillä keskiöön” saattaa kuulostaa hassulta, mutta vain pari sukupolvea sitten Suomessa ihmissuhteet perustuivat ihan muihin kuin yksilön tunteisiin; oli velvoitteita jatkaa sukua ja maatilaa, piti huolehtia lapsista ja vanhuksista, ja suvun auktoriteetti pani lähipiirin asiat oman mielensä mukaiseen järjestykseen. Kun perheet ovat pienentyneet, jokaiseen perheenjäseneen ehtii käyttää enemmän aikaa – ja heitä pystyy tarkkailemaan ja arvioimaan. Meillä on aikaa ja työkaluja tutkiskella tunteitamme. Ei myöskään ole enää niin paheksuttavaa panna ihmissuhteita poikki, jos ne tuntuvat vahingoittavan omaa elämää.

Suomessa on perinteisesti vähätelty tunteita.

Aiemmin vanhemmat ovat voineet syyttää suoraan tai epäsuorasti lasta siitä, että omat unelmat ovat jääneet toteuttamatta. Vanhemmat ovat voineet jopa vihata toisiaan, mutta ovat pysyneet yhdessä taloudellisten tai moraalisten syiden takia. Lapset ovat joutuneet kasvamaan kaunan ja katkeruuden ilmapiirissä.

Katriina Järvisestä on hyvä asia, etteivät ihmiset joudu enää roikkumaan huonoissa ihmissuhteissa elatuksensa takia tai moraalisen paheksunnan pelossa.

– Se estää juuri sellaista katkeroitumista, joista monet ongelmat aikuisten lasten ja vanhempien välillä syntyvät, Järvinen sanoo.

Pirskanen muistuttaa, että läheisiin ihmissuhteisiin liittyy silti yhä myös velvollisuuden tunnetta, hoiva- ja huolehtimisvastuuta ja jopa taloudellisia seikkoja.

Puhu, kirjoita kirje

”Olen yrittänyt puhua tunteistani suoraan äidilleni, joka on lähinnä tuhahdellut, että tuo on juuri tuollaista psykologista höpinää, jota kaikki nykyään harrastavat. Jos olen suivaantunut hänen arvostelustaan, hän on suuttunut myös: ’Sinullekaan ei saa enää nykyään sanoa mitään, kun kaikesta loukkaannut’.” (nainen, 38)

Suomessa on perinteisesti vähätelty tunteita: kovin pienestä ei saisi loukkaantua eikä varsinkaan lähisukulaisen käytöksestä, koska se varmasti tarkoittaa töräyttelyillään hyvää. Äitihän on vain huolestunut tyttären terveydestä huomauttaessaan tämän takapuolen valtavasta koosta ja isä yrittää olla vain realisti, kun haukkuu lapsensa urahaaveita haihatteluksi.

Kaikenlaisia konflikteja on tavattu vältellä viimeiseen asti.

Mikäli läheisessä suhteessa on ajauduttu omasta mielestä mahdottomaan tilanteeseen, ensimmäisenä keinona Järvinen ehdottaa puhumista.

– Tiedän itsekin, että tämä on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty, Järvinen sanoo.

Järvinen kehottaa menemään ammattilaisen puheille sen ihmisen kanssa, jonka kanssa suhteessa on kitkaa.

Puhuminen ei aina onnistu, koska toiset eivät halua puhua ja toiset ajautuvat huutoriitaan. Lisäksi vuosikymmenten puhumattomuuden perinne ei yhden puhujan aloitteesta välttämättä murene. Silloin Järvinen suosittelee kirjeen kirjoittamista.

– Kirjeessä on tärkeää muistaa minä-muoto: minä tunnen ja minä koen, että näin on. Jos kirjeessä syyttelee vastaanottajaa, että sinä olet sellainen ja tällainen, saa aikaan vain riidan.

Järvinen kehottaa valmistelemaan kirjettä huolellisesti ja näyttämään sen jollekin luotetulle läheiselle.

Hän kehottaa myös menemään ammattilaisen puheille sen ihmisen kanssa, jonka kanssa suhteessa on kitkaa. Jos se vain suinkin onnistuu.

– Minulla on esimerkiksi ollut asiakkaina 60-vuotias tytär ja 80-vuotias äiti. Onhan se valtavan kipeää, että siinä vaiheessa pantaisiin välit kokonaan poikki.

” Tuntuu kuin sisareni kanssa huutaisimme jatkuvasti omista poteroistamme toistemme ohi. Välillä mietin, haluaako hän edes yrittää ymmärtää minua. Tuntuu, että hän yksinkertaisesti kieltäytyy kuulemasta ja ikään kuin periaatteesta on kanssani aina eri mieltä. Vai olemmeko vain niin erilaisia, että emme tajua toisiamme ja siksi ajaudumme toistuvasti riitaan? Pitkään toivoin, että pystyisimme oikeasti puhumaan ja välimme voisivat muuttua. Ehkä etäisyys sittenkin on paras ratkaisu: on vain lopetettava toivomasta, että suhteemme muuttuisi. Ehkä olen odottanut häneltä liikaa.” (nainen, 41)

Punnitse seuraukset

”Toista on vaikea muuttaa, omaa suhtautumistaan on helpompi. En halua laittaa välejä poikki, mutta olen alkanut vetää rajoja, joita en halua enää äitini ylittävän. Olen myös vähentänyt asioistani kertomista, koska minulla on tunne, että mitä enemmän hän elämästäni tietää, sitä enemmän hänellä on valtaa minuun.” (nainen, 36)

Jos on itse miettinyt, ettei suhdetta voi omilla toimillaan korjata tai pelastaa, siihen voi ehdottaa taukoa.

– Voi sanoa, että nyt tässä suhteessa ollaan ajauduttu tilanteeseen, etten vuoteen vastaa puheluihisi tai tule käymään. Se voi olla vapauttavaa. Sen jälkeen suhteen voi lopettaa tai voi päättää jatkaa sitä muodollisena niin, että tekee ikään kuin surutyön, ettei odotakaan saavansa suhteelta enää enempää. Jos on aikansa yrittänyt olla rakentava ja muuttaa suhdetta, kannattaa hyväksyä tosiasiat ja ryhtyä rakentamaan itselleen uutta läheisten ihmisten verkostoa, Katriina Järvinen sanoo.

”Kuinka kauaskantoisia seurauksia välien katkaisemisella voi olla?”

Järvinen on tehnyt niin oman helluntailaisen lapsuudenperheensä kanssa. Hän lähettää kortin merkkipäivinä ja viestin silloin tällöin, mutta keskittyy muuten omaan elämäänsä. Järvinen on kirjoittanut perhesuhteiden raskaudesta kirjan Kaikella kunnioituksella – Irtiottoja vanhempien vallasta.

Ennen välien katkaisemista Järvinen kehottaa pohtimaan, mihin kaikkiin asioihin välien katkaisu vaikuttaa.

– Kannattaa miettiä tulevat sukusuhteet mahdollisimman pitkälle: kuinka kauaskantoisia seurauksia välien katkaisemisella voi olla? Kannattaa myös miettiä pahimman kautta, jääkö itse sitten kokonaan yksin.

Silti välit kannattaa katkaista, jos ihmissuhde on liian raskas.

– Elämä helpottuu ja olo kevenee, kun lakkaa odottamasta, että jokin muuttuu. Valtavasti energiaa vapautuu muihin ihmissuhteisiin ja omaan elämään.

Elina Tanskasen mukaan ennen eroa kannattaa kuitenkin punnita tarkasti, voisiko tilanteelle tehdä jotain. 

Suomalaiset harrastavat yhä vähemmän seksiä. Samaan aikaan moni valittelee, ettei kumppania kiinnosta sänkytouhut eikä petipuolella tapahdu asioita, jotka saisivat innostumaan.

Mitä tilanteessa kannattaisi tehdä? Kuinka pitkään ”huonoa seksiä” pitää kestää? Saako toisesta erota sen vuoksi, ettei ole tyytyväinen seksielämäänsä?

Seksuaaliterapeutti (NACS) Elina Tanskasen mukaan saa.

 – Olisi vanhanaikaista sanoa, että parin pitää pysyä yhdessä hinnalla millä hyvänsä. Isot ongelmat seksuaalisuuden alueella heijastuvat muillekin osa-aluille ja lopputuloksena voi olla suhde, jossa on kaksi onnetonta ja omalla tavallaan kärsivää osapuolta. Kun tuntuu siltä, että kaikki kivet on käännetty ja näkökulmat katsottu eikä mikään auta, on ihan hyväksyttävää erota.

Mieti, ennen kuin kaikki loppuu

Tanskanen painottaa, että jokaisen pitää parisuhdettaan punnitessa aina pohtia tilannetta omalta kantiltaan. Joskus toivottomaltakin tuntuva tilanne korjaantuu, kun siihen kiinnitetään oikeanlaista huomiota.

Ennen eroa Tanskanen kehottaa keskustelemaan kumppanin kanssa tuntemuksista ja miettimään ajan kanssa, voisiko tilanteelle tehdä jotain.

– Kannattaa etsiä yhteistä maastoa. Siinä voi auttaa esimerkiksi keskusteleminen seksuaaliterapeutin kanssa. Hän voi tuoda tilanteeseen uusia näkökulmia, Tanskanen kertoo.

”Seksi voi tuntua suhteen suurimmalta ongelmalta, mutta todellinen alkusyy ongelmiin voi löytyä toisaalta.”

Ei ole myöskään tavatonta, että ”huonon seksin” syyksi paljastuu jokin ihan muu kuin itse petipuuhat.

– Parisuhteen muu tilanne ja elämäntilanne ylipäätään näkyy hyvin herkästi seksin ja seksuaalisuuden alueella. Seksi voi tuntua suhteen suurimmalta ongelmalta, mutta todellinen alkusyy ongelmiin voi löytyä toisaalta, Tanskanen kertoo.

Erilaiset halut pöydälle!

Joskus seksi voi tuntua kehnolta sen takia, että kumppaneilla on yksinkertaisesti eri toiveet petipuuhista.

– Toinen kumppaneista saattaa tykätä kinkystä seksistä mutta toinen ei ollenkaan. Siinä vaiheessa pitää miettiä, millaisia kompromisseja on valmis tekemään toisen vuoksi.

Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu koko ajan enemmän vaihtoehdosta, jossa yksiavioinen suhde avataan. Silloin kumppanit voivat yhteisestä sopimuksesta harrastaa seksiä myös muiden kanssa. 

”Suhteen avaaminen vaatii paljon keskustelua, mutta samalla siinä on elementtejä, jotka voivat tuoda apua tilanteeseen.”

Tanskasen mukaan osalle avoin suhde voi tuoda avun, kun seksielämä ei tavalla tai tyydytä.

– Se on yksi ratkaisu muiden joukossa, mutta se ei toimi kaikille. Suhteen avaaminen vaatii paljon keskustelua, mutta samalla siinä on elementtejä, jotka voivat tuoda apua tilanteeseen.

Avainasemassa paremman seksielämän saavuttamisessa on muutenkin keskusteleminen. Tanskanen muistuttaa, ettei kumppani saa koskaan painostaa ylittämään toisen rajoja.

– On kuitenkin eri asia, että uudet kokeilut ujostuttavat, kuin se, että kokeilu rikkoo selkeästi omia rajoja. On myös eri asia harmitella sitä, että jää vaille jotain hiukan kaipaamaansa asiaa kuin se, ettei voi toteuttaa itseään seksuaalisesti ollenkaan.

Vastaa kyselyyn!

Antti Tuisku kertoo tänään torstaina ilmestyvässä Me Naiset -lehdessä kärsineensä kateuden tunteesta niin pahasti, että haki apua terapiasta. Haastattelussa Antti muistelee esimerkiksi vuoden 2011 Emma Gaalaa, jossa Jenni Vartiainen voitti ennätysmäärän palkintoja. Silloin Antti ei voinut pidätellä pettymystään.

– Olin ihan paskana, etten taaskaan ollut voittanut mitään. Vielä enemmän olin paskana siitä, että en osannut olla onnellinen rakkaan ystäväni puolesta. Kävin sotaa pääni sisällä. En halunnut olla kateellinen, mutta olin. Minun oli pakko pureutua tunteeseen syvemmin: miksi tunnen näin? Antti kertoo.

Pahimmillaan kateus voi ajaa hirveään kierteeseen, eikä pysty keskittymään omaan elämäänsä lainkaan. Mutta on siinä myös hyviäkin puolia. Kodin Kuvalehden haastatteleman psykoterapeutti Terhi Teräs-Hukan mukaan kateudesta puhuminen auttaa ihmistä usein hahmottamaan, mitä hän oikeasti elämältä tahtoo. Se voi opettaa jotain.

Mistä ja kenelle sinä olet ollut kateellinen? Vastaa jutun lopussa olevaan kyselyyn. Voit tehdä sen nimettömänä. Vastauksia voidaan käyttää Me Naisten jutuissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.