Aikuisillakin naisilla on paljon asioita, joista he eivät kerro äideilleen. Mikä on sinun salaisuutesi? Kuva: Shutterstock
Aikuisillakin naisilla on paljon asioita, joista he eivät kerro äideilleen. Mikä on sinun salaisuutesi? Kuva: Shutterstock

Salaatko sinäkin jotain vanhemmiltasi? Yhdeksän naista paljastaa nyt salaisuutensa, joista he eivät ole uskaltaneet kertoa äideilleen.

1. Tupakanpoltto

”Salasin tupakanpolton äidiltäni vuosien ajan, koska hän inhoaa sitä yli kaiken. Esimerkiksi yhteisillä lomamatkoilla karkasin yksin kävelylle sen vuoksi ja mökkireissut ja yhdessä vietetyt juhlapyhät kärvistelin ilman. Nyt, monta vuotta lopettamisen jälkeen, olen kyllä monesti miettinyt, että ei sitä kamalaa hajua ole voinut olla huomaamatta.”
Liisa, 28

2. Väkivalta

”Ex-poikaystäväni oli väkivaltainen, mutta en koskaan kertonut siitä äidilleni. En edes erottuamme. Asia nolotti minua liikaa, ja sen jälkeen olisi ollut mahdotonta selittää yhdessäoloa mitenkään. Tavallaan siis tajuan, miksi niin iso osa perheväkivallasta pysyy salassa läheisiltä.”
Marianne, 41

”Tajuan, miksi niin iso osa perheväkivallasta pysyy salassa läheisiltä.”

3. Uskonto

”Olen kotoisin lestadiolaisperheestä, jossa äidin uskonto määräsi koko elämäämme. Esimerkiksi television katselu oli kiellettyä, samoin ehkäisypillerit, tanssiminen ja meikkaaminen.

Jätin nuo säännöt, kun lähdin kotoa 16-vuotiaana. Mutta etsin koko aikuisikäni sopivaa uskontoa. Halusin uskoa johonkin, ja kävin muun muassa helluntaiseurakunnassa, Jehovan todistajien kokouksissa ja spiritualistisen liikkeen tapaamisissa.

Kun kymmenen vuotta sitten löysin ortodoksisen seurakunnan, tiesin niin sanotusti tulleeni kotiin. En kuitenkaan uskaltanut kertoa aluksi uudesta uskonnostani äidilleni. Sen tiedon kertoi ensimmäisenä siskoni, ja vasta myöhemmin pystyin myöntämään hänelle asian. En halunnut turhaan rasittaa vanhaa ihmistä, jolle yksi uskonto oli mustavalkoisesti kaikki kaikessa ja muut uskonnot epäpyhiä.”
Ritva, 52

Lue myös: Näistä asioista naiset eivät puhu edes parhaalle ystävälleen

4. Palkka

”Vaihdoin äskettäin työpaikkaani, joka on todella mielenkiintoinen ja opettava pesti. Kun äitini kysyi uudesta palkastani, en aluksi halunnut puhua koko asiasta.

Myöhemmin kerroin 500 euroa suuremman summan, mitä oikeasti ansaitsen. Eli valehtelin, koska en halua, että vanhempani huolestuvat siitä, kuinka pienellä palkalla oikeasti elän. Heillä on tarpeeksi huolehdittavaa omissakin eläkeläismenoissaan, mutta tyypilliseen tapaan he myös välittävät lastensa hyvinvoinnista ja tarjoavat pienistä tuloistaan rahaa meillekin.

Vanhempieni ikäinen sukupolvi ei myöskään pysty ajattelemaan, että töissä voi olla hauskaa ja se voi olla myös peruste työpaikan vaihdokseen. He ovat raataneet pienellä palkalla hommissa, joita he kutsuvat vain työksi – ja siellä ei pidäkään olla mukavaa.

En jaksa väitellä tällaisista asioista. Säilytän mieluummin vanhempieni uskon siihen, että heidän tyttärensä menestyy ja saa hyvää palkkaa.”
Vuokko, 31

5. Sairaus

”En kertonut tulehtuneesta umpisuolestani äidilleni. Soitin hänelle kuitenkin matkalla leikkaukseen, vasta vieraan kaupungin sairaalasta. Havahduin, kun sairaalassa kysyttiin lähiomaista ennen leikkausta. Ajattelin, että pitää nyt pirauttaa, jos leikkauksessa käykin jotain.

Syy oli se, että en halunnut huolestuttaa vanhempiani. Ja sama piirre ärsyttää edelleen äidissäni, jos hän ei kerro omista tai isän sairausasioista kaikkea heti ja rehellisesti.”
Irina, 35

6. Humalamoka

”En ole muuten vieläkään uskaltanut tunnustaa, että unohdin kerran vastuullani olleen perheen koiran yksin yöksi kerrostalon pihaan. Olin ensimmäisiä kertoja baarissa ja hiprakassa.

Naapuri pelasti koiran pihasta, otti kotiinsa, antoi vettä ja ruokaa. Hän tuli aamulla koputtelemaan ja kysymään, että onko koira hukassa. Tuon laitan nuoruuden hallitsemattoman humalan piikkiin, mutta omatunto soimaa yhä. Labradorinnoutajamme oli kuitenkin maailman ihanin koira. Ja melko pitkään välttelin sitä naapuria.”
Josefina, 29

7. Puoliso

”Olen seurustellut pari vuotta naisen kanssa, mutta en ole esitellyt häntä vieläkään äidilleni. Isäni on kuollut ja hän olisi varmasti hyväksynyt suhteen, mutta äitini on muuttunut yllättävän jyrkkämieliseksi. Olen sanonut äidilleni, että olen sinkku ja etsin miestä. Mutta uskon, että hän on vaistonnut jotain ja tietää, mikä on asioiden oikea tilanne. Joten tavallaan me molemmat vaikenemme salaisuuksistamme.”
Piia, 44

Tarvitseeko äidin tietää jokaisesta reissusta? Kuva: Shutterstock
Tarvitseeko äidin tietää jokaisesta reissusta? Kuva: Shutterstock

8. Matkat

”Käyn silloin tällöin yksin lomamatkoilla, mutta en kerro niistä vanhemmilleni mitään. Tai jos he kuulevat, että olen yksin reissussa, en koskaan kerro tarkemmin missä olen ja miksi. He saavat puolestani luulla, että olen aina työmatkalla.

En missään nimessä uskaltaisi myöskään mainita matkojeni hintaa vanhemmilleni. Jos olen joskus käynyt viikonloppulomalla Euroopassa, pysyn visusti vaiti neljän tähden hotellistani ja luksusaamupaloista. En tahdo ärsyttää pienipalkkaisia vanhempiani näillä tiedoilla, vaan annan heidän uskoa, että käyn omilla matkoillani reppureissubudjetilla ja majoitun hostelleihin.

Puolisoni pitää näitä yksityismatkojani ”pääntyhjennysreissuina” ja meille tekee todella hyvää olla erossa muutama päivä tai viikko silloin tällöin. Mutta varsinkaan isäni ei ymmärrä tällaisia soolomatkoja, vaikka hän tietää, ettei mieheni pidä ulkomaille matkustamisesta.”
Satu, 33

”Peitän aina käsivarteni ja selkäni, kun vierailen lapsuudenkodissani.”

9. Tatuoinnit

”En ole kertonut vanhemmilleni tatuoinneistani. Peitän aina käsivarteni ja selkäni, kun vierailen lapsuudenkodissani. Vaikka tatuointini ovat kauniita ja pidän itse niistä paljon, en vaan viitsi heittäytyä vanhempieni arvostelun kohteeksi. Tiedän heidän kantansa: heidän mielestään tatuoinnit ovat rumia ja ne liittyvät aina rikollisuuteen sekä jengeihin. Omani eivät liity mihinkään muuhun kuin siihen, että olen halunnut ihooni tatuointeja.”
Annamari, 32

10. Merkkivaatteet

”En ole tilivelvollinen teoistani vanhemmilleni, mutta silti minusta tuntuu, että teen monia asioita yhä salaa vanhemmiltani. En kehtaa kertoa heille, että olen koko ajan suurissa veloissa. Ja jotenkin luottokorttilaskuni kasvaa koko ajan. Tykkään shoppailla kauniita vaatteita, joiden hinnoista vanhemmillani ei ole mitään tietoa.

En ole kertonut, että minulla on välillä vaikeuksia maksaa laskujani. Mutta vielä vähemmän uskallan kertoa vanhemmilleni, että laukkuni maksoi yli 1 000 euroa.”
Vilma, 25

Onko sinulla luurankoja kaapissa?

Mikä on sinun salaisuutesi, josta äitisi ei tiedä?
Kerro siitä alla olevassa kommentointikentässä.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä. 

Perheen yhteinen aika, jutteleminen, työpaikkaruokalan feta-pinaattipiirakka ja hienot arkikengät –  kun tarkasti ajattelee, löytää arjesta monta ihanaa pientä asiaa!

Psykoterapeutti Maaret Kallio kertoi MTV:n haastattelussa, että tavallista arkea ei arvosteta nykyään riittävästi. Sosiaalisen median perusteella moni tuntuu viettävän täydellistä elämää, ja moni hehkuttaa vain arjen yläpuolelle nousevia kohokohtia.

Arkea aletaan arvostamaan vastoinkäymisten myötä.

– Kun siihen tulee joku uhka, mitä elämä saattaa tuoda kuten onnettomus, sairaus tai jotain muita kriisejä, niin kyllähän se arkinen, tavallinen elämä näyttäytyy silloin ihan kullanarvoisena, Kallio kertoi MTV:lle.

Me Naiset kysyi viideltä naiselta, miksi se aivan tavallinen arki on ihanaa.

1. PERHE JA KAUNIS KOTI

”On ihanaa olla 9- ja 13-vuotiaiden lasten äiti. Heidän jutuilleen saa nauraa joka päivä. Heidän kanssaan on hauska katsella leffoja, jutella, käydä kävelyillä, istua samassa ruokapöydässä päivän kuulumisia vaihtamassa.

”Tavallisena arki-iltanakin voi laittaa kynttilöitä ja katsella ikkunasta, miten ilta tummuu.”

Tykkään myös kovasti kodistamme, jonka olemme vuosien mittaan remontoineet mieleiseksi. Jokaiseen nurkkaan ja kulmaan liittyy onnellisia muistoja, joka päivä on ihana tulla töistä kotiin. Parasta on, jos puoliso on laittanut ruokaa niin, että koko talo tuoksuu. Tavallisena arki-iltanakin voi laittaa kynttilöitä ja katsella ikkunasta, miten ilta tummuu.”

2. OMA AIKA

”Parasta on, kun voin pelata työmatkat sekä mennessä että palatessa Pokemon Go:ta kenenkään häiritsemättä.” 

3. RUOKA JA KAUNIIT TAVARAT

”Arjessa parasta on rakas puolisoni ja meidän ihana pieni kissa. Joka kerta kun silitän kissaa, oikein tunnen, miten stressitaso ja verenpaine laskevat.

”Käytän arkisinkin kauneimpia astioita, jotka omistan, ja iloitsen niiden kauneudesta.” 

Sitten on myös pienempiä arjen ihanuuksia, kuten Hesarin Torstai-liite, josta iloitsen joka torstaiaamu. Työpaikkaruokalassa ilahdun joka kerta hirveästi, kun on feta-pinaattipiirakkaa, joka on lempiruokaani lounasravintoloiden valikoimasta. Muutenkin syöminen ilahduttaa jatkuvasti: rauhassa syödyt aamiaiset, oikein rasvainen kermajuusto leivän päällä, vadelmat suoraan pakastimesta ja vesimeloni. Myös hyvä sää on aina ihana juttu.

Arkisista tavaroistakin koen hyvää mieltä. Käytän arkisinkin kauneimpia astioita, jotka omistan, ja iloitsen niiden kauneudesta. Minulla on muutamat omasta mielestäni tosi hienot arkikengät, joiden jalkaan vetäminen on aina vähintään pienen sisäisen hymyn paikka. Jos onnistun valitsemaan kivat vaatteet töihin tai laittamaan hiukset erityisen kivasti, tai huulipuna mätsää asuun, siitä saan hyvän mielen.”

4. PIENET, OHIKIITÄVÄT HETKET

”Ne ovat niitä pieniä, ohikiitäviä hetkiä: kun höpsöttelemme sohvalla lapsen kanssa ja hän nauraa katketakseen, tai kun mies kuiskaa korvaan, että olen hänelle tärkein kaikista. Ei sitä lämmintä läikähdystä rinnassa tarvitse kauempaa etsiä.”

”Kun tarkemmin ajattelee, arkiset asiat ovat ylellisiä ja etuoikeutettuja.”

5. TOISTEN ILAHDUTTAMINEN

”Myönnetään, en oikein tykkää sanoista arki ja tavallinen. Joka päivä tapahtuu niin paljon pieniä ihania asioita, enkä haluaisi ottaa niitä itsestäänselvyytenä ja sanoa tavallisiksi. Ei ole itsestäänselvää, että perhe on terve, asut omassa kodissa ja jääkaapissa ruokaa – kun tarkemmin ajattelee, arkiset asiat ovat ylellisiä ja etuoikeutettuja.

Jos nyt en jostain erityisesti arjessani tykkää, niin rehellisesti sanoen ruuanlaitto ja siivoaminen ovat toisinaan tylsää puuhaa. Silti nämäkin pienet arkirutiinit tuovat turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta elämään.

”Hän pyöräili juuri työpaikkani ohi vain siksi, että halusi tuoda keksejä ja antaa pusun.”

Arkipäivissä parasta on esimerkiksi perheen tapaaminen, lemmikkien kanssa leikkiminen, uiminen ja poikaystävän kanssa hengailu. Meille on poikaystävän kanssa kehittynyt huomaamatta tapa ilahduttaa toisiamme pienillä jutuilla: minä saatan kerätä hänelle mustikoita tai viedä yllätykseksi vaikka balettiin. Hän pyöräili juuri työpaikkani ohi vain siksi, että halusi tuoda keksejä ja antaa pusun.

Pidän myös töiden tekemisestä, sillä opin työssäni jatkuvasti uusia asioita, tapaan kiinnostavia tyyppejä ja saan käyttää luovuuttani.”

kotitonttu

5 naista kertoo, miksi tavallinen arki on aivan parasta!

Juuri näin on, arkisia asioita osataan usein arvostaa vasta, kun ne on menetetty. Voi tulla erilaisia vaikeuksia, työttömyyttä, yllättäviä rahamenoja, jokin vakava sairaus tai jopa kuolemantapaus. Itse osaan arvostaa ihan kotona oloa, ei minun tarvitse lähteä minnekään matkoille. Nautin, kun vanha koirani pystyy vielä liikkumaan aika hyvin, joka päivä mennään ulos luontoon. Katselen puita ja eläimiä, juttelen usein muutaman sanan vanhempien ihmisten kanssa, huomaan kuinka se piristää heitä...
Lue kommentti
”Voi jehna, taas sillä naapurin Mirkulla on asiat niin paljon paremmin...” Kuva: Shutterstock

Kateudesta voi päästä eroon monella tavalla. Huonoin tapa on viitata sille tyystin kintaalla.

Laulaja Antti Tuisku kertoi viime viikon Me Naisissa kärsineensä tuntemastaan kateudesta niin pahasti, että haki siihen apua terapiasta. Haastattelussa Antti muistelee vuoden 2011 Emma Gaalaa, jossa Jenni Vartiainen voitti runsaasti palkintoja. Pettymys oli Antille kova.

– Olin ihan paskana, etten taaskaan ollut voittanut mitään. Vielä enemmän olin paskana siitä, että en osannut olla onnellinen rakkaan ystäväni puolesta. Kävin sotaa pääni sisällä. En halunnut olla kateellinen, mutta olin. Minun oli pakko pureutua tunteeseen syvemmin: miksi tunnen näin? Antti kertoi.

Kateus voi olla pahimmillaan haitallinen kierre, joka ajaa syvään katkeruuteen ja kuluttaa omia voimia. Mutta ei kateus ole läpikotaisin haitallinen tunne, se voi auttaakin: asiantuntijoiden mukaan kateus saattaa avata silmät ymmärtämään paremmin esimerkiksi sitä, mitä oikeasti haluaa elämältään.

Kysyimme lukijoiltamme, millaisista asioista he ovat olleet kateellisia ja miten kateus on vaikuttanut heidän elämäänsä. Lisäksi pyysimme heitä kertomaan, mikä on auttanut käsittelemään omaa kateutta.

Kokosimme kyselyn perusteella viisi toimivaa vinkkiä, joiden avulla kateudesta voi yrittää päästä yli.

1. Tunnusta, että olet kateellinen.

”Olen ollut kateellinen paremmasta koulutuksesta monille ihmisille ja myös paremmista ansioista. Koulutuskateus on vaikuttanut minuun niin, että lähdin aikuisiällä opiskelemaan ja nyt haen jatko-opiskelijaksi. Palkkaan liittyvää kateutta en ole saanut nujerrettua, ja se syö kyllä, kun huomaan, etten voi iloita toisen paremmasta työpaikasta. Inhoan itsessäni sitä, että olen kateellinen.

”Koulutuskateus on vaikuttanut minuun niin, että lähdin aikuisiällä opiskelemaan ja nyt haen jatko-opiskelijaksi.”

Helpotusta on kuitenkin tuonut se, että olen pakottanut tunnustamaan asian itselleni. Tuntemani kateus on tunne. Siitä voi päästä yli.”

2. Tarkastele omaa elämääsi kateellisena.

”Tunnen kateutta ystäviäni kohtaan. Heillä on hyvä tukiverkosto ympärillä, ja lapset voi laittaa aina halutessa ja tarvittaessa hoitoon. Meillä lapset ovat olleet kodin ulkopuolella hoidossa tänä vuonna kerran. Yhteinen parisuhdeaika on jäänyt melko vähiin.

”Kateuteen ei ole pakko jumittua.”

Minua kateuden käsittelyssä on auttanut se, että ajattelen sen olevan ohimenevä tunne. Kateuteen ei ole pakko jumittua. Ei ole ystävien vika, jos heillä joku asia on helpompaa kuin itsellä. Usein auttaa myös se, että tunnistaa omasta elämästä niitä asioita, joista joku muu voi olla kateellinen. Ajattelen, että jokaisella on joku asia paremmin tai huonommin kuin muilla.”

3. Yritä olla vertaamatta itseäsi muihin.

”Olen aina ollut serkulleni kateellinen hänen kauneudestaan ja urheilullisuudestaan. Olen kova vertaamaan itseäni muihin, mistä tulee helposti paha mieli. Ainoa asia, mikä auttaa, on vertailun lopettaminen. Jos vertaan itseäni muihin, tulen heti kateelliseksi. Siksi nykyään yritän olla vertaamatta itseäni toisiin ja pyrin vain olemaan oma itseni.”

4. Mieti, miten voisit kehittää itseäsi.

”Eniten kateutta olen kokenut urheiluharrastuksessa. Aina tuntuu, että joku on minua voimakkaampi ja nopeampi. Kateudesta voi päästä eroon parhaiten niin, että tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Silloin on helpompaa kehittää itseään ja voi omaksua kadehtimiaan piirteitä toisilta. Pelkkä kateus ei johda mihinkään, mutta sen avulla voi löytää itsestään paljon voimavaroja toteuttaa itseään.”

”Pelkkä kateus ei johda mihinkään, mutta sen avulla voi löytää itsestään paljon voimavaroja toteuttaa itseään.”

5. Puhu siitä, harmittele ja unohda.

”Olen ollut kateellinen ihmisille monista asioista – usein turhaan. Tämän tajuaminen on auttanut ymmärtämään, ettei kateus ruoki elämässäni mitään erityistä. Sanon aina suoraan, jos olen kateellinen. Ei sillä kannata leukaperiä kiristää tai alkaa kapinoimaan. Paras tapa päästä siitä eroon on puhua siitä ääneen. Silloin kateus muuttuu ensin pikkuhiljaa vain pelkäksi harmitukseksi – ja lopulta se hälvenee kuin itsestään.”