Kun koirakaveri on poissa, elämästä puuttuu iso pala. Kuvat: Shutterstock
Kun koirakaveri on poissa, elämästä puuttuu iso pala. Kuvat: Shutterstock

Oman koiran kuoleman muistaa koko elämänsä ajan.

”Koira on usein ihmistä uskollisempi, vaikka sitä ei kohtelisikaan vauvana tai ihmissuhteen korvikkeena. Lemmikin kanssa saa ja pitääkin tuntea aidosti sekä sen eläessä että menetettyään sen.”

Näin kirjoitti Me Naisten lukija keskustelupalstalla, kun olimme kertoneet koiran kuoleman aiheuttamasta pahasta olosta. Jutussamme psykologit avasivat niitä tunteita, joita kuolema aiheuttaa. Lemmikinomistajalle suru on suuri, mutta kaikki eivät ymmärrä menetystä.

– Kun ihmiset, joilla ei ole koskaan ollut koiraa, näkevät ystäviensä surevan lemmikkiensä kuolemaa, heillä on taipumus ajatella surua ylimitoitettuna reaktiona. Loppuen lopuksi ”sehän on vain koira”, psykologian professori Frank McAndrew sanoo.

Aamulypsy-radio-ohjelmasta tuttu Juha Perälä kertoi juuri Me Naisissa (MN 7/17) oman kokemuksensa. Hänellä oli lapsuudenperheessään Nerkku-koira 14 vuoden ajan.

– En pysty vieläkään miettimään päivää, jolloin se jouduttiin lopettamaan, Perälä kertoi.

– Edellisessä suhteessa tyttöystävä ehdotti aina välillä koiran hankkimista, mutta en pystynyt, sillä ajatus luopumisesta ahdistaa niin paljon.

Psykologi Julie Axelrodin mukaan koiran kuolema ei ole vain yksi menetys. Monille ihmisille se tarkoittaa tärkeimmän, turvallisimman ja rakastettavimman kumppanin menestystä. Koiran kuolema sekoittaa myös päivittäiset rutiinit, ja samalla saattaa jopa kadottaa tärkeimmät rentoutumiskeinot.

Monille jää mieleen erityisesti lemmikin nukuttaminen ja sen jälkeinen suuri suru. Seitsemän omistajaa kertoi meille koskettavan tarinansa:

”Välttelin monia vuosia yhteisiä lenkkipolkujamme enkä voinut kuvitellakaan ottavani uutta koiraa.”

  1. ”Tein surutyötä yli kymmenen vuotta”
    ”Jouduin viemään ensimmäisen koirani itse piikille, kun sen ikä tuli siihen pisteeseen, että jalat lähtivät alta. Se oli elämäni tiukimpia päätöksiä ja hetkiä, mutta tiedän toimineeni koirani parhaaksi. En olisi voinut katsoa rakkaan koirani tuskaa pidempään kuin päivän, joten ainoa oikea vaihtoehto oli viedä se eläinlääkäriin piikille.
    En ole koskaan itkenyt niin paljon, vaikka olen menettänyt läheisiäkin ihmisiä. Suru tuli heti, ja se kesti valtava pitkään koirani kuoleman jälkeen.
    Välttelin monia vuosia yhteisiä lenkkipolkujamme sekä harrastuspaikkoja enkä voinut kuvitellakaan ottavani uutta koiraa. Näin paljon unia koirastani ja pillahdin itkuun nähdessäni samanrotuisen koiran kadulla. Tein surutyötä yli kymmenen vuotta ja hoidin sillä välin ystävieni koiria, kunnes uskalsin ottaa taas uuden koirakaverin.” Anneli
     
  2. ”Pernasyöpä eteni muutamassa viikossa”
    ”Meidän koiramme, rakas 11-vuotias kääpiösnautserityttö kuoli kolme viikkoa sitten. Hänellä oli koko elämänsä herkkä vatsa ja viimeisen 1,5 vuoden aikana hänet jouduttiin leikkauttamaan kaksi kertaa virtsakivien vuoksi. Emme osanneet heti epäillä, että pieniltä tuntuneet vatsavaivat saattaisivat merkitä muuta. Pernasyöpä oli ehtinyt edetä muutamassa viikossa moneen elimeen. Koska tilanne oli edennyt niin nopeasti, päätös oli selvä, mutta kolme viikkoa on ollut rankkaa hyväksymisen aikaa. Tiedän sisimmässäni, että iän ja aiempien leikkausten vuoksi uudet hoidot olisivat olleet kohtuuttomia, vaikka tilanne olisi selvinnyt aiemmin. Nyt oma hauvavauva, personal trainer, hyvänmielen lähettiläs ja komentelija on kuitenkin poissa, eikä samanlaista enää löydy.” Ikävä on
    Koiran menetys muuttaa useimpien elämäntyyliä.
    Koiran menetys muuttaa useimpien elämäntyyliä.
  3. ”Parasta lääkettä olisi uusi koira”
    ”Koira oli minulle paras ystäväni ja terapeuttini. Aina niin iloinen ja rohkaisi sekä kuunteli surut ja ilot. Oli vierelläni, kun oli hätä ja lohdutti! Sain pitää rakasta koiraani 13 vuotta, ja sitten sen sydän ei jaksanut enää. Ajattelen usein, että missä se raja menee, kun näkee vanhoja sokeita koiria. En antanut koirani kärsiä enää ja se oli kova paikka, kun viimeinen matka tuli eteen. En voinut olla mukana, kun sille annettiin piikki. Se oli liian kova pala. Hoitaja oli niin ihana, että tutustui koiraani ja otti sen sekä vei sen pois. Vähän ajan päästä hän toi talutushihnan takaisin; minä itkin jo kun se vietiin pois. Paras lääke olisi ottaa uusi koira, mutta kuntoni ei salli sitä.” 1970-luvulla
     
  4. ”Rakas lepää ikuisesti omenapuun alla”
    ”Kun meidän vanha koiramme kuoli, mieheni itki yli viikon. Hän ja poikani eivät pystyneet tulemaan Tassun viimeiselle matkalle, vaan veimme tyttäreni kanssa koiran kahdestaan nukutukseen.
    Itsekin itkin paljon sen jälkeen, mutta en niin pitkään kuin mieheni. Vaikka kyllähän se suru on verrattavissa melkein perheenjäsenen poismenoon. Aistin pitkään koiramme läsnäolon kodissamme vielä kuoleman jälkeen ja hautasimme tuhkauurnan puutarhaamme. Siellä rakas koiramme lepää ikuisesti omenapuun alla.” Matleena
     
  5. ”Suru ei ole vieläkään hellittänyt”
    ”Menetimme rakkaan Nana-koiramme vuonna 2015. Suru ja kaipaus eivät ole vieläkään kokonaan hellittäneet. Nana oli kiltti ja uskollinen koirakaveri, paras ystävä, ja hän kuoli diabetekseen. Emme ole vielä valmiita ottamaan uutta koiraa.” Cockeri-fani
    Ikävä on suuri, kun vain hihna muistuttaa vanhasta lenkkikaverista.
    Ikävä on suuri, kun vain hihna muistuttaa vanhasta lenkkikaverista.
  6. ”Tassunjäljet näkyivät vielä pitkään”
    ”Olen joutunut viemään kaksi koiraani lopetettavaksi. Molemmat olivat jo vanhoja eli ehtivät elää pitkän ja hyvän elämän. Mutta on se silti ollut joka kerta ihan hirveän kova paikka.
    18-vuotiaana vein siskoni kanssa lapsuudenkotimme koiran lopettavaksi. Vaikka se oli todella vaikeaa meillekin, niin jouduimme silti tekemään sen sillä aikaa, kun isämme oli pidemmällä matkalla. Hän ei olisi itse pystynyt siihen, koska koira oli hänelle niin rakas. Koira oli lapsuudenperheessäni 12 vuotta, eli olin vielä pieni tyttö, kun sen saimme. En ole ikinä itkenyt mitään niin paljon kuin ensimmäisen koirani kuolemaa, mutta niin itki koko muukin perhe.
    Aikuisena vein aviomieheni kanssa toisen koiramme nukutettavaksi. Koira oli vanha, mutta silti pitkään hyväkuntoinen. Aggressiivisesti levinnyt syöpä kuitenkin vei koiran todella huonoon kuntoon ihan parissa päivässä. Mieheni ei yleensä itke, mutta silloin hänkin itki ja paljon!
    Palasimme lauantai-iltana myöhään eläinlääkäriltä kotiin. Veimme heti kaikki koiran tavarat roskiin. Tuntui silti aivan kauhealta katsoa lumiselle takapihalle, jossa näkyivät koiran tassunjäljet vielä pitkään. Koti tuntui niin tyhjältä paikalta ilman kaikkia koiran ääniä ja tuoksuja.
    Päätimme myös, että emme enää ikinä ota uutta koiraa, luopuminen oli sen verran tuskallista. Silti meni vain kuukausi, kun toimme kotiin uuden pennun. Ja nyt tämä pentu onkin jo 10-vuotias vanhus ja alkaa olla huonokuntoinen. Eli sama suru on taas pian edessä.” Iida
     
  7. ”Kaksi viikkoa sumussa”
    ”Muutama vuosi sitten koirani kuoli yllättäen ilmenneeseen sairauteen. Kävelin kaksi viikkoa sumussa, enkä halunnut tavata ketään. Kolme viikkoa koiran kuoleman jälkeen vanha äitini kuoli, odotetusti. Se ei tuntunut miltään verrattuna koiran kuolemaan. Molempia rakastin paljon.” Koirakamu
Peiliin katsomisen paikka

7 koskettavaa tarinaa koiran kuolemasta: ”En ole ikinä itkenyt mitään niin paljon”

Ikävin ja suorastaan törkein temppu mitä omalle koiralleen voi 13 vuoden uskollisuuden jälkeen tehdä on tuo, että ei "pysty" olemaan mukana sen viimeisellä matkalla vaan pistää koiran vieraiden vietäväksi viimeiselle matkalleen! Olen kaksi kertaa sen itse tehnyt, kohta on kolmas kerta edessä, joten tiedän mistä puhun eli sen olevan erittäin vaikeaa, muttei tulisi mieleenkään hylätä koiraani tuolla hetkellä!! Kyllä minä sen heille olen velkaa heidän rakkaudestaan.
Lue kommentti
Vierailija

7 koskettavaa tarinaa koiran kuolemasta: ”En ole ikinä itkenyt mitään niin paljon”

Tasan neljä viikkoa sitten rakas koiramme oli vietävä piikille. 12,5 vuotta se oli perheemme lohduttaja, ulkoiluttaja, kuuntelija ja ilostuttaja. Sen häntä heilui aina ja sen hellyydenosoitukset olivat uskomattomia. Sitten ärhäkästi levinnyt syöpä vei sen terveyden ja päätös oli selvä, vaikkakin vaikea. Sen tavarat ovat vielä laatikossa ja nenän jäljet ikkunassa. Ikävä on kova!
Lue kommentti

Elina Tanskasen mukaan ennen eroa kannattaa kuitenkin punnita tarkasti, voisiko tilanteelle tehdä jotain. 

Suomalaiset harrastavat yhä vähemmän seksiä. Samaan aikaan moni valittelee, ettei kumppania kiinnosta sänkytouhut eikä petipuolella tapahdu asioita, jotka saisivat innostumaan.

Mitä tilanteessa kannattaisi tehdä? Kuinka pitkään ”huonoa seksiä” pitää kestää? Saako toisesta erota sen vuoksi, ettei ole tyytyväinen seksielämäänsä?

Seksuaaliterapeutti (NACS) Elina Tanskasen mukaan saa.

 – Olisi vanhanaikaista sanoa, että parin pitää pysyä yhdessä hinnalla millä hyvänsä. Isot ongelmat seksuaalisuuden alueella heijastuvat muillekin osa-aluille ja lopputuloksena voi olla suhde, jossa on kaksi onnetonta ja omalla tavallaan kärsivää osapuolta. Kun tuntuu siltä, että kaikki kivet on käännetty ja näkökulmat katsottu eikä mikään auta, on ihan hyväksyttävää erota.

Mieti, ennen kuin kaikki loppuu

Tanskanen painottaa, että jokaisen pitää parisuhdettaan punnitessa aina pohtia tilannetta omalta kantiltaan. Joskus toivottomaltakin tuntuva tilanne korjaantuu, kun siihen kiinnitetään oikeanlaista huomiota.

Ennen eroa Tanskanen kehottaa keskustelemaan kumppanin kanssa tuntemuksista ja miettimään ajan kanssa, voisiko tilanteelle tehdä jotain.

– Kannattaa etsiä yhteistä maastoa. Siinä voi auttaa esimerkiksi keskusteleminen seksuaaliterapeutin kanssa. Hän voi tuoda tilanteeseen uusia näkökulmia, Tanskanen kertoo.

”Seksi voi tuntua suhteen suurimmalta ongelmalta, mutta todellinen alkusyy ongelmiin voi löytyä toisaalta.”

Ei ole myöskään tavatonta, että ”huonon seksin” syyksi paljastuu jokin ihan muu kuin itse petipuuhat.

– Parisuhteen muu tilanne ja elämäntilanne ylipäätään näkyy hyvin herkästi seksin ja seksuaalisuuden alueella. Seksi voi tuntua suhteen suurimmalta ongelmalta, mutta todellinen alkusyy ongelmiin voi löytyä toisaalta, Tanskanen kertoo.

Erilaiset halut pöydälle!

Joskus seksi voi tuntua kehnolta sen takia, että kumppaneilla on yksinkertaisesti eri toiveet petipuuhista.

– Toinen kumppaneista saattaa tykätä kinkystä seksistä mutta toinen ei ollenkaan. Siinä vaiheessa pitää miettiä, millaisia kompromisseja on valmis tekemään toisen vuoksi.

Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu koko ajan enemmän vaihtoehdosta, jossa yksiavioinen suhde avataan. Silloin kumppanit voivat yhteisestä sopimuksesta harrastaa seksiä myös muiden kanssa. 

”Suhteen avaaminen vaatii paljon keskustelua, mutta samalla siinä on elementtejä, jotka voivat tuoda apua tilanteeseen.”

Tanskasen mukaan osalle avoin suhde voi tuoda avun, kun seksielämä ei tavalla tai tyydytä.

– Se on yksi ratkaisu muiden joukossa, mutta se ei toimi kaikille. Suhteen avaaminen vaatii paljon keskustelua, mutta samalla siinä on elementtejä, jotka voivat tuoda apua tilanteeseen.

Avainasemassa paremman seksielämän saavuttamisessa on muutenkin keskusteleminen. Tanskanen muistuttaa, ettei kumppani saa koskaan painostaa ylittämään toisen rajoja.

– On kuitenkin eri asia, että uudet kokeilut ujostuttavat, kuin se, että kokeilu rikkoo selkeästi omia rajoja. On myös eri asia harmitella sitä, että jää vaille jotain hiukan kaipaamaansa asiaa kuin se, ettei voi toteuttaa itseään seksuaalisesti ollenkaan.

Vastaa kyselyyn!

Antti Tuisku kertoo tänään torstaina ilmestyvässä Me Naiset -lehdessä kärsineensä kateuden tunteesta niin pahasti, että haki apua terapiasta. Haastattelussa Antti muistelee esimerkiksi vuoden 2011 Emma Gaalaa, jossa Jenni Vartiainen voitti ennätysmäärän palkintoja. Silloin Antti ei voinut pidätellä pettymystään.

– Olin ihan paskana, etten taaskaan ollut voittanut mitään. Vielä enemmän olin paskana siitä, että en osannut olla onnellinen rakkaan ystäväni puolesta. Kävin sotaa pääni sisällä. En halunnut olla kateellinen, mutta olin. Minun oli pakko pureutua tunteeseen syvemmin: miksi tunnen näin? Antti kertoo.

Pahimmillaan kateus voi ajaa hirveään kierteeseen, eikä pysty keskittymään omaan elämäänsä lainkaan. Mutta on siinä myös hyviäkin puolia. Kodin Kuvalehden haastatteleman psykoterapeutti Terhi Teräs-Hukan mukaan kateudesta puhuminen auttaa ihmistä usein hahmottamaan, mitä hän oikeasti elämältä tahtoo. Se voi opettaa jotain.

Mistä ja kenelle sinä olet ollut kateellinen? Vastaa jutun lopussa olevaan kyselyyn. Voit tehdä sen nimettömänä. Vastauksia voidaan käyttää Me Naisten jutuissa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.