Missähän se kesäseura luuraa? Kuva: Colourbox
Missähän se kesäseura luuraa? Kuva: Colourbox

Mitä 45-vuotias oppi Tinderistä? Ainakin paljon lähialueen miestarjonnasta ja sen, että flirtti rentouttaa.

”Tinder on kuin liukuportaat, joissa toinen menee ylöspäin ja toinen alaspäin. Siinä matkan varrella katseet kohtaavat, mutta siihen se sitten jääkin.”

Näin luonnehti seuranhakupalvelua 50-vuotias mies, johon tutustuin Tinderin kautta. Hän oli kuullut määritelmän toiselta Tinder-deitiltään.

Reilun puolen vuoden Tinder-kokemuksen jälkeen vertaus tuntuu uskottavalta. Moni katoaa lämmittelyviestinnän jälkeen, ja osa siellä kohtaamistani miehistä on kokonaan mykkiä. Miksi he ovat painaneet kuvani kohdalla sydäntä, jos eivät halua vastata edes tervehdykseen?

Ja entä sitten, jos liukuportaissa vastaan lipuu sata komeaa, fiksua ja flirttaavaa miestä kerralla, ja kaikki ovat halukkaita painamaan hätäpainiketta saadakseen portaat pysähtymään juuri sinun takiasi?

Minulle kävi näin Ateenassa, Kreikassa.

Paluu ihoetäisyydelle

Erosin pitkästä parisuhteesta kaksi vuotta sitten. Kun olin nuollut pahimmat haavani, alkoi tuntua siltä, että pikkuhiljaa olisi syytä päästä taas pussailemaan ja ihoetäisyydelle.

Yökerhon baaritiskiltä ihoa sai melko vähällä vaivalla omaan makuuhuoneeseen asti, mutta näihin kohtaamisiin liittyi tiettyjä riskejä. Kun 45-vuotias nainen iskee tai antautuu iskettäväksi baarissa, vastapuolikin on usein lähempänä viittäkymppiä. Usein sen ikäiset miehet, ainakin diskopallon alla aamukolmelta, ovat elämän kuluttamia tai vielä tunnetasolla kiinni edellisissä suhteissaan. Kolmikymppiset tarjokkaat lienevät kuulleet juttuja kiimaisista puumista ja tarrautuvat helmaan hyvän seksin toivossa. Nuoret sankarit tuntuvatkin olevan sillä saralla koulutuksen tarpeessa, tai sitten hekin ovat liian juovuksissa.

Mistä apua?

Aiemmin keski-ikää lähestyvät eronneet ja karanneet hakivat seuraa baarin ohella pääosin netistä, esimerkiksi Suomi 24.fista. Mutta ei kai siellä kukaan nykyaikainen, fiksu ihminen enää hengaile?

Millaisia kuvia kannattaa laittaa? Paljonko kertoisin itsestäni esittelytekstissä?

Nuoremmat sinkkuystävät vakuuttivat, että puhelimeen ladattava deittisovellus Tinder on kokeilemisen väärti, seuraa kuulemma löytyy.

Eihän se ota, jos ei annakaan, ajattelin rempseästi ja loin profiilin – toki ankaran pohdiskelun saattelemana. Millaisia kuvia kannattaa laittaa? Paljonko kertoisin itsestäni esittelytekstissä? Vai riittävätkö etunimi ja ikä kuvien kera herättämään mielenkiinnon?

Elämän kova koulu

Valitsin esittelytekstiini niukan linjan ja asialliset kuvat: ei tissivakoa, vaan naaman lisäksi pari maisemaa.

Kun pääsin itse ensimmäistä kertaa katsomaan miesvalikoimaa, olin nirsolla tuulella. Kuvittelin, että tarjonta on loputon ja painoin ”ei kiinnosta” -rastia sumeilematta. Syyksi riittivät rumat sortsit tai esittelytekstin yhdyssanavirheet.

Jälkikäteen olen monta kertaa katunut tylytystäni. Ehkä elämäni mies meni hylkyyn Tinderin ensi-illassa.

Ihmettelin – ja ihmettelen edelleen – lähialueeni Tinder-miestarjontaa. Asuuko täällä tuollainen valikoima kaljuja, tatuoituja moottoripyörämiehiä? Soittavatko kaikki kaupungin vapaat miehet bassoa samalla olutta siemaillen? Miksi niin moni on käynyt Elämän kovaa koulua?

Esimerkiksi tuo viimeinen klisee koulutuspaikan kohdalla on sellainen, joka saa minut painamaan hylkäysnappulaa välittömästi. Miehen ei tarvitse olla akateemisesti koulutettu, mutta on parempi jättää koulutustiedot täyttämättä kuin täyttää ne tyhmästi.

Jälkikäteen olen monta kertaa katunut tylytystäni. Ehkä elämäni mies meni hylkyyn Tinderin ensi-illassa.

Tulihan niitä matchejakin, eli miehiä, joista minä olin tykännyt ja jotka tykkäsivät minusta. Moni hyytyi moikkauksen jälkeen tai tyrehtyi ensimmäiseen kysymykseeni. Joissakin tapauksissa kävimme ensin vuolaan viestikeskustelun jostakin kiinnostavasta aiheesta (japanin kieli, remonttihommat, kesälomasuunnitelmat) – ja sitten seurasi mykkyys. Ehkä kummankaan mielenkiinto ei riittänyt pidemmälle.

Osa miehistä kertoo jo esittelytekstissään hakevansa seksikumppania, osa siirtyy seksijuttuihin sujuvasti suoraan remonttitarinoista. Viime aikoina mukaan on tullut myös seuraa hakevia pariskuntia. Siitä voi kertoa vasta esittelyteksti – olen hakenut tietynikäisiä miehiä ja saan vasta tekstistä tietää, että tarjolle tulikin pariskunta.

Ikäisiäni miehiä tielle osuu vähän, mutta myös Tinder-maailmassa on puumanmetsästäjiä. Alle 40-vuotiaista miehistä on tullut monia matcheja. Yksi käytti viestittelyssämme puuma-sanaa, ja uhkasin poistaa hänet kontakteista, jos sama virhe toistuu.

Deittiasteelle edenneet Tinder-tuttavuudet eivät toistaiseksi ole saaneet minua harkitsemaan mitään vakavampaa.

Kahvilatreffeille tuli mies, joka oli unohtanut kertoa olevansa 160-senttinen. Kaveri, joka ehdotti treffejä huoltoaseman baariin, oli juuri niin mielikuvitukseton kuin treffipaikasta saattoi päätellä. Yksi puhui eksästään koko treffien ajan. Yksi kuvissa mukavan rennolta näyttänyt kaveri oli livenä ihan renttu.

”I want to fuck you tonight”

Vaan entä se liukuporrasvertaus?

Kreikan-reissulla Ateenan keväässä laitoin puhelimen Tinder-sovelluksen päälle ihan koemielessä. Hotellin parvekkeella klikkailin sydämiä komeille, akateemisesti koulutetuille jorgoksille. Match, match, match! Vajaan vuorokauden aikana tuli 47 matchia, vaikka olin supernirso.

Miehet aloittivat kohteliaan keskustelun hyvällä englannilla. Lyhyessä ajassa moni pyysi kahville, osa antoi puhelinnumeronsa, osa aloitti reippaan flirttailun: ”Näytät siltä, että olet helliä suudelmia vailla!”

Ja kuten Suomessa, joku meni suoraan seksiin: ”Do you fancy tasting a Greek penis?”

Osa aloitti reippaan flirttailun: ”Näytät siltä, että olet helliä suudelmia vailla!”

Alun innostuksen jälkeen kreikkalaismiesten mielenkiinnosta katosi hohto. Ei tarvinnut jännittää, tulisiko jostakin ihanasta miehestä pari, sillä kaikista tuli. Koemielessä laskin miestarjokkaiden alaikärajaa, ja yhtä hyvin haaviini tarttuivat 40-vuotiaat ja kolmikymppiset. Kyselin miehiltä, millaista seuraa he hakevat. Osa sanoi haluavansa tutustua uusiin ihmisiin, osa kertoi pitävänsä vanhemmista naisista muuten vain, ja joku toivoi rakastajatarta.

En sitten halunnut tavata heistä ketään. En 32-vuotiasta personal trainerina työskentelevää Giorgiosta, 38-vuotiasta kreikkalaista jumalaa muistuttavaa Angeloa enkä edes fiksunkuuloista 45-vuotiasta Errikosta, joka kyllä antoi meille loistavat paikalliset baarivinkit.

Pohdin miesten mielenkiinnon ja Kreikan kurjan taloustilanteen välistä yhteyttä. Maassa on 60 prosentin nuorisotyöttömyys. Hakivatko miehet ehkä taloudellista tukea? Vai oliko kyseessä halu irrottautua huolista hetkeksi?

Jotenkin tuohon jälkimmäiseen viittasi Kreikasta lähetetty viesti, joka kilahti puhelimeeni Helsinki-Vantaan lentokentällä: ”I want to fuck you tonight.”

Leppoisa huvitus

Kreikan-lomalla oli hyvä vaikutus Tinder-elämääni.

Luultavasti komeiden nuorten miesten mielenkiinto sai minut sopivasti aiempaa leikkisämmäksi, sillä Suomi-pojatkin ovat viime aikoina heittäytyneet juttusille. Tai sitten uusiin kontakteihin on vaikuttanut kesäaurinko ja se, että vaihdoin yhden maisemakuvan vähän flirtimpään poseeraukseen.

Luultavasti komeiden nuorten miesten mielenkiinto sai minut sopivasti aiempaa leikkisämmäksi.

Aion jatkaa Tinder-elämääni ainakin toistaiseksi. Uusiin ihmisiin on leppoisampaa tutustua kotisohvalla köllötellen kuin yökerhon tahmaisella tanssilattialla viimeisten hitaiden aikana laahustaen.

En uskalla uskoa, että unelmien prinssi karauttaa elämääni, kun painan sydän-nappulaa kännykällä. Hyvää hupia se minulle kuitenkin tuo.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, voit tilata sen kautta lehden maksuttoman näytenumeron kotiisi.

Vierailija

45-vuotias nainen testasi Tinderin: “Keski-ikäinen on reissussa kuuma kohde”

Enpä oo naisena koskaan tajunnut tätä pituusläppää, miks ihmeessä miehen pitää olla pidempi ja miten se pituus määrittää miehuutta, hä? Yäk. Toki olen itse vain 165-senttinen, mutta en vaan tajua. Ei sitä voi terveyssyilläkään perustella, kuten esim. ylipainoa. Onko tämmösillä naisilla jotenkin huono itsetunto? Sitten kun lompakko on paksu, pituudella ei olekaan väliä, vrt. eräät anumatit...
Lue kommentti

Koira on omistajalleen usein kuin perheenjäsen. Siksi on hyvä varautua muutamaan asiaan, jos suunnittelet treffejä koiraihmisen kanssa.

Toko-treenit. Iltapissat. Raakaruoka. Kun tapailet koiranomistajaa, eteesi tulee monia juttuja, joita et ehkä ole tullut ajatelleeksi.

Olen harrastanut ja omistanut koiria 30 vuotta. Tänä aikana olen kuullut harrastuksestani monenlaisia kommentteja.  

Suurin väärinymmärrys koskee koiran roolia. Harva tajuaa, kuinka tärkeä koira on omistajalleen. Minulle se on perheenjäsen, joka esittelen mieluusti jo ensitreffeillä – jos se vain on mahdollista.

Minulle riittää, että olen itse kaivanut tietoa, kouluttanut koiraani sekä itseäni ja oppinut hyväksymään muutokset, joita koiranomistajuus tuo tullessaan. Kun pentu saapuu kotiin, aikatauluni ja koko elämäni ovat menneet uusiksi. Unelmakoirankaan kanssa ei ole aina kivaa, mutta silti rakastan lemmikkiäni yli kaiken.

”Koira on perheenjäsen, joka esittelen mieluusti jo ensitreffeillä.”

Kenenkään ei tarvitse rakastaa toisen koiraa, mutta rakkaimpien ihmisten olisi syytä ainakin ymmärtää ja kunnioittaa eläintä. Eteen tulee muitakin uusia asioita, jotka kannattaa hyväksyä, kun hyppää parisuhteeseen koiranomistajan kanssa.

Katso koiranaisen lista asioista, jotka hämmästyttävät usein uusia deittikumppaneita, mutta jotka ovat olennainen osa koiranaisen elämää:

1. ”Emmekö me mene viikonloppuisin enää muualle kuin kävelylle ja koirapuistoon?”

Useimmat ystäväni juoksevat perjantai-iltana after workeille ja menevät kumppaniensa kanssa elokuviin tai dinnereille. Minulle viikonloput tarkoittavat laatuaikaa erityisesti koirani kanssa. Koska olen ollut arkipäivät töissä, haluan viikonloppuna olla mahdollisimman paljon yhdessä koirani kanssa. Saan lenkkeillä rauhassa ja ehdin mennä vielä myöhäänkin illalla koirapuistoon. Sieltä löytyy ainakin koiramyönteistä jutteluseuraa.

Joskus uudet kumppanit ihailevat ja innostuvat aluksi tästä erilaisesta, tervehenkisestä tavasta viettää viikonloppua, mutta yleensä muutaman perjantain jälkeen kuviot alkavat kyllästyttää. Harva jaksaa viettää seitsemää tuntia – hyvä jos paria tuntiakaan – ulkona joka päivä. Eikä tarvitsekaan, mutta olisihan se varsinkin aluksi kivaa saada seuraa ulkoiluun, kun ei malttaisi olla erossa kummastakaan: ei uudesta deitistä eikä omasta koirastaan.

Lue myös! Koirapuistossa on parempi deittionni kuin Tinderissä

2. ”Elät aivan eri rytmissä kuin muut ihmiset”

Koirani pentuaikana totuin heräämään aikaisin ja olemaan vielä myöhään yöllä pissalenkeillä. Kun muut vielä nukkuvat krapulaansa pois sunnuntaiaamuna, kahdeksaan mennessä olen ollut koirani kanssa ulkona jo 1,5 tuntia ja usein mietinkin, miksi kahvilat aukeavat niin myöhään pyhänä.

Varsinkin vuorotyötä tekevillä kumppaneillani on ollut vaikeuksia sopeutua tähän rytmiin. Itselleni ja koiralleni aikaisista aamuherätyksistä on tullut jo sen verran rutiinia, että niistä en luovu. Onneksi yöllisiä pissalenkkejä ei ole ollut enää pentuajan jälkeen, mutta kesäiltoina on kiva mennä auringonlaskun aikaan ulos ja pitkälle lenkille, kun ei ole enää liian kuuma.

On hyvä tietää, että koiranaisen lyhyt piipahdus kaupassa tarkoittaa korkeintaan viittä minuuttia, mutta lyhyt ulkoilu voi venyä usean tunnin mittaiseksi.

Suosittelemme! Käyttäytyykö koirasi oudosti, kun harrastat seksiä? Tästä se johtuu

3. ”Voisiko koiran jättää välillä kotiin?

Otan koirani mukaan mahdollisimman moneen paikkaan ja karsin mielelläni menoistani, että voin olla karvakuononi kanssa. Tiedän, että kaikkiin juttuihin en voi ottaa koiraani mukaan ja teen kyllä poikkeuksiakin ja jätän sen kotiin tarvittaessa, mutta en mielelläni kovin pitkäksi aikaa.

”Karsin mielelläni menoistani, että voin olla koirani kanssa.”

Kumppanini ei tarvitse noudattaa samaa elämäntyyliä, mutta ymmärrystä kannattaa olla. Moneen asiaan. Koirani esimerkiksi nukkuu mieluusti sängyssäni, mutta sen voi kyllä tarvittaessa komentaa alas. Autossakin se istuisi mieluiten etupenkillä, vaikka saa sen kiinnitettyä myös taakse turvavyöllä.

On myös asioita, joista ei tingitä: Ruokaa ei anneta pöydästä. Herkun eteen pitää tehdä temppu. Koirapuistossa ei rähinöidä. Tottelevaisuuskoulutusta eli toko-treeniä ei skipata sen vuoksi, että tekisi mieli viettää elokuvailta kotona.

4. ”Ostat koirallesi raakaruokaa ja herkkuja, mutta pihistelet omissa ostoksissasi”

Vaikka koira saa leipäjuustoa, lohta ja täyslihaa, ei kannata odottaa, että sen omistaja syö ja tarjoilee pelkkää gourmeeruokaa.

Käyn todella harvoin enää ulkona syömässä parinkympin dinnereitä. Sen sijaan maksan helposti useamman kympin koiran hyvinvoinnista ja palkkaan sille päivittäin hoitajan kotiin, ettei sen tarvitse olla yksin.

5. ”Koti on joko täydessä kaaoksessa tai olet koko ajan imuroimassa”

Koirakotini elää kovin vaihtelevassa tilassa. Välillä siellä ovat koiran lelut hujan hajan ja pölypallot näkyvissä, mutta kun ne ärsyttävät tarpeeksi kauan, otan imurin ja mopin esiin. Ja täytyy myöntää, että niin tapahtuu nyt useammin kuin koskaan ennen.

En pidä likaisesta kodista enkä epäjärjestyksestä, mutta joskus kun kaikki vapaa-aika menee koiraharrastuksissa ja ulkona, kodin siisteys jää toissijaiseksi. Siivousintoakin tärkeämpää on kiinnittää huomio koiran hyvinvointiin.

6. ”Koirankarvoja löytyy joka paikasta, jopa työtuolista”

Pienenkin koiran karvat voivat leijailla yllättävän pitkälle. Ex-heilani löysi niitä työtakkinsa hihasta ja penkiltään. Itse en saa niitä pois millään, vaikka kuinka kuivaisin vaatteitani kuivausrummussa ja käytän vaateharjaa. Enkä enää osaa hirveästi kiinnittää huomiota karvoihin. Niitä tulee ja menee niin paljon.

Jos koiran karvat ovat jollekin ongelma, silloin kumppani taitaa olla väärä.

Perheen yhteinen aika, jutteleminen, työpaikkaruokalan feta-pinaattipiirakka ja hienot arkikengät –  kun tarkasti ajattelee, löytää arjesta monta ihanaa pientä asiaa!

Psykoterapeutti Maaret Kallio kertoi MTV:n haastattelussa, että tavallista arkea ei arvosteta nykyään riittävästi. Sosiaalisen median perusteella moni tuntuu viettävän täydellistä elämää, ja moni hehkuttaa vain arjen yläpuolelle nousevia kohokohtia.

Arkea aletaan arvostamaan vastoinkäymisten myötä.

– Kun siihen tulee joku uhka, mitä elämä saattaa tuoda kuten onnettomus, sairaus tai jotain muita kriisejä, niin kyllähän se arkinen, tavallinen elämä näyttäytyy silloin ihan kullanarvoisena, Kallio kertoi MTV:lle.

Me Naiset kysyi viideltä naiselta, miksi se aivan tavallinen arki on ihanaa.

1. PERHE JA KAUNIS KOTI

”On ihanaa olla 9- ja 13-vuotiaiden lasten äiti. Heidän jutuilleen saa nauraa joka päivä. Heidän kanssaan on hauska katsella leffoja, jutella, käydä kävelyillä, istua samassa ruokapöydässä päivän kuulumisia vaihtamassa.

”Tavallisena arki-iltanakin voi laittaa kynttilöitä ja katsella ikkunasta, miten ilta tummuu.”

Tykkään myös kovasti kodistamme, jonka olemme vuosien mittaan remontoineet mieleiseksi. Jokaiseen nurkkaan ja kulmaan liittyy onnellisia muistoja, joka päivä on ihana tulla töistä kotiin. Parasta on, jos puoliso on laittanut ruokaa niin, että koko talo tuoksuu. Tavallisena arki-iltanakin voi laittaa kynttilöitä ja katsella ikkunasta, miten ilta tummuu.”

2. OMA AIKA

”Parasta on, kun voin pelata työmatkat sekä mennessä että palatessa Pokemon Go:ta kenenkään häiritsemättä.” 

3. RUOKA JA KAUNIIT TAVARAT

”Arjessa parasta on rakas puolisoni ja meidän ihana pieni kissa. Joka kerta kun silitän kissaa, oikein tunnen, miten stressitaso ja verenpaine laskevat.

”Käytän arkisinkin kauneimpia astioita, jotka omistan, ja iloitsen niiden kauneudesta.” 

Sitten on myös pienempiä arjen ihanuuksia, kuten Hesarin Torstai-liite, josta iloitsen joka torstaiaamu. Työpaikkaruokalassa ilahdun joka kerta hirveästi, kun on feta-pinaattipiirakkaa, joka on lempiruokaani lounasravintoloiden valikoimasta. Muutenkin syöminen ilahduttaa jatkuvasti: rauhassa syödyt aamiaiset, oikein rasvainen kermajuusto leivän päällä, vadelmat suoraan pakastimesta ja vesimeloni. Myös hyvä sää on aina ihana juttu.

Arkisista tavaroistakin koen hyvää mieltä. Käytän arkisinkin kauneimpia astioita, jotka omistan, ja iloitsen niiden kauneudesta. Minulla on muutamat omasta mielestäni tosi hienot arkikengät, joiden jalkaan vetäminen on aina vähintään pienen sisäisen hymyn paikka. Jos onnistun valitsemaan kivat vaatteet töihin tai laittamaan hiukset erityisen kivasti, tai huulipuna mätsää asuun, siitä saan hyvän mielen.”

4. PIENET, OHIKIITÄVÄT HETKET

”Ne ovat niitä pieniä, ohikiitäviä hetkiä: kun höpsöttelemme sohvalla lapsen kanssa ja hän nauraa katketakseen, tai kun mies kuiskaa korvaan, että olen hänelle tärkein kaikista. Ei sitä lämmintä läikähdystä rinnassa tarvitse kauempaa etsiä.”

”Kun tarkemmin ajattelee, arkiset asiat ovat ylellisiä ja etuoikeutettuja.”

5. TOISTEN ILAHDUTTAMINEN

”Myönnetään, en oikein tykkää sanoista arki ja tavallinen. Joka päivä tapahtuu niin paljon pieniä ihania asioita, enkä haluaisi ottaa niitä itsestäänselvyytenä ja sanoa tavallisiksi. Ei ole itsestäänselvää, että perhe on terve, asut omassa kodissa ja jääkaapissa ruokaa – kun tarkemmin ajattelee, arkiset asiat ovat ylellisiä ja etuoikeutettuja.

Jos nyt en jostain erityisesti arjessani tykkää, niin rehellisesti sanoen ruuanlaitto ja siivoaminen ovat toisinaan tylsää puuhaa. Silti nämäkin pienet arkirutiinit tuovat turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta elämään.

”Hän pyöräili juuri työpaikkani ohi vain siksi, että halusi tuoda keksejä ja antaa pusun.”

Arkipäivissä parasta on esimerkiksi perheen tapaaminen, lemmikkien kanssa leikkiminen, uiminen ja poikaystävän kanssa hengailu. Meille on poikaystävän kanssa kehittynyt huomaamatta tapa ilahduttaa toisiamme pienillä jutuilla: minä saatan kerätä hänelle mustikoita tai viedä yllätykseksi vaikka balettiin. Hän pyöräili juuri työpaikkani ohi vain siksi, että halusi tuoda keksejä ja antaa pusun.

Pidän myös töiden tekemisestä, sillä opin työssäni jatkuvasti uusia asioita, tapaan kiinnostavia tyyppejä ja saan käyttää luovuuttani.”

kotitonttu

5 naista kertoo, miksi tavallinen arki on aivan parasta!

Juuri näin on, arkisia asioita osataan usein arvostaa vasta, kun ne on menetetty. Voi tulla erilaisia vaikeuksia, työttömyyttä, yllättäviä rahamenoja, jokin vakava sairaus tai jopa kuolemantapaus. Itse osaan arvostaa ihan kotona oloa, ei minun tarvitse lähteä minnekään matkoille. Nautin, kun vanha koirani pystyy vielä liikkumaan aika hyvin, joka päivä mennään ulos luontoon. Katselen puita ja eläimiä, juttelen usein muutaman sanan vanhempien ihmisten kanssa, huomaan kuinka se piristää heitä...
Lue kommentti
”Voi jehna, taas sillä naapurin Mirkulla on asiat niin paljon paremmin...” Kuva: Shutterstock

Kateudesta voi päästä eroon monella tavalla. Huonoin tapa on viitata sille tyystin kintaalla.

Laulaja Antti Tuisku kertoi viime viikon Me Naisissa kärsineensä tuntemastaan kateudesta niin pahasti, että haki siihen apua terapiasta. Haastattelussa Antti muistelee vuoden 2011 Emma Gaalaa, jossa Jenni Vartiainen voitti runsaasti palkintoja. Pettymys oli Antille kova.

– Olin ihan paskana, etten taaskaan ollut voittanut mitään. Vielä enemmän olin paskana siitä, että en osannut olla onnellinen rakkaan ystäväni puolesta. Kävin sotaa pääni sisällä. En halunnut olla kateellinen, mutta olin. Minun oli pakko pureutua tunteeseen syvemmin: miksi tunnen näin? Antti kertoi.

Kateus voi olla pahimmillaan haitallinen kierre, joka ajaa syvään katkeruuteen ja kuluttaa omia voimia. Mutta ei kateus ole läpikotaisin haitallinen tunne, se voi auttaakin: asiantuntijoiden mukaan kateus saattaa avata silmät ymmärtämään paremmin esimerkiksi sitä, mitä oikeasti haluaa elämältään.

Kysyimme lukijoiltamme, millaisista asioista he ovat olleet kateellisia ja miten kateus on vaikuttanut heidän elämäänsä. Lisäksi pyysimme heitä kertomaan, mikä on auttanut käsittelemään omaa kateutta.

Kokosimme kyselyn perusteella viisi toimivaa vinkkiä, joiden avulla kateudesta voi yrittää päästä yli.

1. Tunnusta, että olet kateellinen.

”Olen ollut kateellinen paremmasta koulutuksesta monille ihmisille ja myös paremmista ansioista. Koulutuskateus on vaikuttanut minuun niin, että lähdin aikuisiällä opiskelemaan ja nyt haen jatko-opiskelijaksi. Palkkaan liittyvää kateutta en ole saanut nujerrettua, ja se syö kyllä, kun huomaan, etten voi iloita toisen paremmasta työpaikasta. Inhoan itsessäni sitä, että olen kateellinen.

”Koulutuskateus on vaikuttanut minuun niin, että lähdin aikuisiällä opiskelemaan ja nyt haen jatko-opiskelijaksi.”

Helpotusta on kuitenkin tuonut se, että olen pakottanut tunnustamaan asian itselleni. Tuntemani kateus on tunne. Siitä voi päästä yli.”

2. Tarkastele omaa elämääsi kateellisena.

”Tunnen kateutta ystäviäni kohtaan. Heillä on hyvä tukiverkosto ympärillä, ja lapset voi laittaa aina halutessa ja tarvittaessa hoitoon. Meillä lapset ovat olleet kodin ulkopuolella hoidossa tänä vuonna kerran. Yhteinen parisuhdeaika on jäänyt melko vähiin.

”Kateuteen ei ole pakko jumittua.”

Minua kateuden käsittelyssä on auttanut se, että ajattelen sen olevan ohimenevä tunne. Kateuteen ei ole pakko jumittua. Ei ole ystävien vika, jos heillä joku asia on helpompaa kuin itsellä. Usein auttaa myös se, että tunnistaa omasta elämästä niitä asioita, joista joku muu voi olla kateellinen. Ajattelen, että jokaisella on joku asia paremmin tai huonommin kuin muilla.”

3. Yritä olla vertaamatta itseäsi muihin.

”Olen aina ollut serkulleni kateellinen hänen kauneudestaan ja urheilullisuudestaan. Olen kova vertaamaan itseäni muihin, mistä tulee helposti paha mieli. Ainoa asia, mikä auttaa, on vertailun lopettaminen. Jos vertaan itseäni muihin, tulen heti kateelliseksi. Siksi nykyään yritän olla vertaamatta itseäni toisiin ja pyrin vain olemaan oma itseni.”

4. Mieti, miten voisit kehittää itseäsi.

”Eniten kateutta olen kokenut urheiluharrastuksessa. Aina tuntuu, että joku on minua voimakkaampi ja nopeampi. Kateudesta voi päästä eroon parhaiten niin, että tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Silloin on helpompaa kehittää itseään ja voi omaksua kadehtimiaan piirteitä toisilta. Pelkkä kateus ei johda mihinkään, mutta sen avulla voi löytää itsestään paljon voimavaroja toteuttaa itseään.”

”Pelkkä kateus ei johda mihinkään, mutta sen avulla voi löytää itsestään paljon voimavaroja toteuttaa itseään.”

5. Puhu siitä, harmittele ja unohda.

”Olen ollut kateellinen ihmisille monista asioista – usein turhaan. Tämän tajuaminen on auttanut ymmärtämään, ettei kateus ruoki elämässäni mitään erityistä. Sanon aina suoraan, jos olen kateellinen. Ei sillä kannata leukaperiä kiristää tai alkaa kapinoimaan. Paras tapa päästä siitä eroon on puhua siitä ääneen. Silloin kateus muuttuu ensin pikkuhiljaa vain pelkäksi harmitukseksi – ja lopulta se hälvenee kuin itsestään.”

Seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin kehittelemä parisuhdetesti paljastaa, mihin suhteessa kannattaa ensisijaisesti satsata. 

Onko parisuhteeni riittävän hyvä, olemmeko me onnellisia?

Tätä moni suhteessa oleva miettii tasaisin väliajoin. Nyt ei tarvitse enää arvailla: seksuaaliterapeutti (NACS) Marja Kihlström on kehittänyt testin, jossa parisuhteessa elävä voi helposti nähdä, millä tolalla oma suhde on.  

Kihlströmin mukaan parisuhteen tilaa kannattaa testata toisinaan ihan siksi, että arjessa suhde ja siihen panostaminen saattavat helposti unohtua. Testin pyrkimyksenä on auttaa pysähtymään ja miettimään, pitäisikö joihinkin suhteen osa-alueisiin kiinnittää enemmän huomiota.

– Sen avulla voi huomata, olisiko syytä kiinnittää huomiota puhumiseen, läheisyyteen vai siihen, miten tukee kumppanin unelmia. Nämä kaikki vaikuttavat tutkitusti parisuhteen laatuun ja onnellisuuteen, Kihlström kertoo.

Hänen mukaansa moni parisuhde pysyisi huomattavasti paremmassa kunnossa, jos ihmiset osaisivat tarttua vaikeuksiin tarpeeksi ajoissa.

– Vaikka testi onkin kevyt, se voi auttaa tunnistamaan ongelmia ajoissa ja tarvittaessa hakeutumaan avun pariin, Kihlström kertoo.

Kihlströmin kehittelemä testi on julkaistu ensimmäisen kerran hänen Puhu muru -blogissaan.

kerttu

6 kohdan rakkaustesti paljastaa, missä kunnossa parisuhteesi on

Testin vastausvaihtoehdot eivät ihan riitä, mutta kyllä parisuhteemme paranee kokoajan, kun pian tulee 41 vuotta oltua naimisissa ja kulmia on hiottu keinoilla, mitä en missään nimessä enää käyttäisi, mutta kai ne tarvittiin timanttien hiomiseksi. Ihanaa kun tuntee toisen niin, että ei tarvitse missään tilanteessa vetää roolia, vaan voi olla oma itsensä. Huumori ja luottamus, sekä "kipinä" ovat ihania asioita. Rakkaus voi paljon ja todella rakkauden vastakohta on pelko, sekin aikanaan koettu...
Lue kommentti