”Ole sinä tyttö hiljaa.” Tämä on varsin yleinen lause, jonka Me Naisten lukijatkin ovat kuulleet työpaikallaan. Kuvat: Shutterstock
”Ole sinä tyttö hiljaa.” Tämä on varsin yleinen lause, jonka Me Naisten lukijatkin ovat kuulleet työpaikallaan. Kuvat: Shutterstock

Pahimmat halveksijat ovat tuttuja työpaikalta tai perhepiiristä, paljastavat Me Naisten lukijat.

Tunnetut suomalaisnaiset kertoivat viime viikolla kokemastaan vähättelystä. Esimerkiksi näyttelijä Essi Hellén sanoi Me Naisten haastattelussa kohdanneensa ”niin paljon seksismiä ja vähättelyä, ettei mitään järkeä”.

Samasta asiasta puhuivat Me Naisissa Jari Aarniosta kirjan kirjoittaneet toimittajat Susanna Reinboth ja Minna Passi. Susannan ja Minnan mukaan tytöttelyltä ja huorittelulta ei välty, kun miehisessä maailmassa astuu isoille varpaille.

Me Naiset kysyi lukijoilta kokemuksia vähättelystä. Moni vastasi, että pahimmat halveksijat löytyvät lähipiiristä: vähättelijänä on ollut niin äiti, puoliso, esimies kuin kollega.

Useimmille vähättely on jättänyt ikuiset jäljet: pahaa oloa, itsetunnon laskemista, unettomuutta ja masennuksen merkkejä.

Osa kyselyyn vastanneista kertoi myös keinonsa siihen, miten he ovat saaneet vähättelyn loppumaan. Jotkut ovat laittaneet välinsä poikki halveksujien kanssa, toiset taas luottavat omaan tyyliinsä: väheksyjä ei aina pelkästään lannista, vaan se voi herättää myös näyttämisen halun:

– Yksi parhaista keinoista saada vähättely loppumaan on vain tehdä täysillä omaa juttuaan. Kliseehän se on, mutta mitä muutakaan voisi tehdä, sanoo nimimerkki Nuppu.

Millaisia kokemuksia tavallisilla suomalaisnaisilla on vähättelystä ja mitä se on saanut aikaan? Antaa heidän kertoa tarinansa:

1. ”Ole sinä tyttö hiljaa – mies pakkaa auton”

”Työtoverini vähättelee minua ja on sanonut muun muassa, että ’ole sinä tyttö hiljaa, sinä olet nainen etkä ymmärrä tästä mitään – mies pakkaa auton’. Hämmästyin ja kiukkuni nousi: osaan kyllä pakata auton! Arvostan työtoveria nyt vähemmän ja välit ovat varaukselliset. Kerroin asiasta myös esimiehelle, joka puuttui toistuvaan käytökseen.” Tiina, 36

2. ”Onko sulla se aika kuusta?”

”Varmaan jokainen nainen on törmännyt siihen, että kun esittää jonkun vähän terävämmän mielipiteen, joku kysyy, että ’onko sulla se aika kuusta’. Edellisen työpaikkani esimies koki asiakseen huomauttaa myös minun koulutuksestani, vaikka olen korkeasti koulutettu.
Kyllähän se suututti, mutta otin tavaksi vastata takaisin jotakin kauniin ystävällisesti ja se harmitti esimiestäni.

Vähättely itseeni ei vaikuttanut mitenkään; kenestäkään ei onneksi tarvitse pitää tullakseen toimeen. Myöhemmin vaihdoin kuitenkin työpaikkaan, jossa minua arvostetaan.” Työn vaihtaja, 26

”Välillä sain kuulla exältäni, että et olisi mitään ilman minua eikä kukaan tykkää sinusta.”

3. ”Vähättely söi itsetuntoani”

”Jos esimerkiksi laittauduin jonnekin lähtiessä, exäni saattoi sanoa, että ’kuvittelenko nyt, että kaikki haluaa minua. Että kannattaako minun laittautua’. Välillä sain oikeasti kuulla, että ’et olisi mitään ilman minua eikä kukaan tykkää sinusta’. Kaipa hän ajatteli, että mollaamalla saa minut pysymään kotona. Vähättelyä tapahtui joskus myös muiden seurassa, ja siinä tuli entistä nöyryytetympi olo. Exäni kaveritkin huomasivat tämän, mutta siitä ei ollut paljon apua. En ollut tervetullut poikien iltoihin, vaikka muillakin oli niissä tyttöystäviään mukana. Tosi harvoin muutenkaan kävimme missään yhdessä.
Vähättely söi jo valmiiksi huonoa itsetuntoani. Yritin sivuuttaa ne kaikki ilkeät sanat ja keskittyä muuhun, mutta ne kummittelivat silti mielessäni, ja muistan ne vieläkin.

Nykyäänkin mietin välillä, että olen tyhmä ja ruma, eikä kukaan halua minua. Jostain syystä tästä suhteesta oli vaikea lähteä. Onneksi uskalsin lopulta lähteä, koska elämäni siinä suhteessa oli niin paljon surkeampaa, kuin se on nyt. Olisinpa lähtenyt aikaisemmin. Vähättely ei ikinä loppunut minun aloitteestani. Jos yritin joskus keskeyttää, vähättely jatkui pahempana. Onnistuin kuitenkin saamaan uuden, komean ja fiksun miehen, joka ei vähättele minua, vaan haluaa nostaa itsetuntoani.”  V**un pöljä, 25

4. ”Kärsin pitkään unettomuudesta ja ilottomuudesta”

”Entisessä työpaikassani oli tapana julkisesti nöyryyttää virheentekijöitä. Esimies saattoi huutaa koko työpaikan kuullen pikkujutustakin, että ’kuka idiootti on tehnyt tämän’ tai ’tällaista tunarointia emme enää hyväksy’. Tai yhteisessä sähköpostissa oli maininta, kun joku oli mokannut. Tällainen esimiestoiminta jätti jälkensä: kärsin pitkään muun muassa unettomuudesta ja ilottomuudesta, kun olin saanut tällaista palautetta itse sekä nähnyt, kuinka kollegoitani riepoteltiin.

Onneksi ymmärsin, ettei käytös ole normi jokaisessa työpaikassa ja vaihdoin 1,5 vuoden jälkeen työpaikkaa. Välillä mietin, että olisiko pitänyt jäädä masennuksen vuoksi saikulle, mutta en halunnut luovuttaa ja antaa pomolleni sitä iloa, että osoitan heikkouteni. Lähdin ja olen sittemmin nähnyt mahtavia työyhteisöjä, joissa muun muassa palaute annetaan rakentavammin eivätkä työntekijät pelkää johtajaansa. Olen käynyt entisen pomoni ja hänen kohtelunsa vuoksi niin terapeutilla kuin uravalmennuksessa, mutta edelleenkin koen välillä turhaa huonommuuden tunnetta töistäni, vaikka olen tehnyt alani töitä menestyksekkäästi lähes 15 vuotta – ja se kaikki kumpuaa vielä tuosta yhdestä esimiehestä, josta näen vuosienkin jälkeen vielä painajaisia.” Marianne, 33

”Äitini mielestä en ole osannut koskaan tehdä mitään oikein. Kaikki mitä teen, on toisarvoista.”

5. ”Olen kasvattanut kovemman pinnan”

”Huomaan työelämässä sen, että miehet ovat keskenään hyvää pataa ja heittävät yläfemmaa, että ’mitäs äijä’, ja minun on naisena tosi vaikeaa päästä siihen mukaan. Olen aina se tylsä tyyppi, joka pysyy asialinjalla, vaikka oikeasti olen hauska ja rempseä tyyppi.

Sikäli tilanne on nykyään parempi kuin ennen, että enää minua ei tytötellä jatkuvasti. Ennen sitä kuuli taksikuskeilta ja milloin keneltäkin. Olen kasvattanut kovemman pinnan, mikä on toisaalta hyväkin asia, mutta eihän kenenkään pitäisi joutua vähäteltäväksi.” Emmi, 31

6. ”Äidin luona käydessäni tunnen oloni huonoksi”

”Äitini mielestä en ole osannut koskaan tehdä mitään oikein. Kaikki mitä teen, on toisarvoista, ja joku, useimmiten äiti itse, osaa asian tehdä paremmin. Asiat, joita äiti puolestaan ei osaa tehdä, ovat hänen mukaansa turhia, kuten valitsemani ammattikorkeakoulun erikoistumisopinnot vaativa ammatti, joka hänen mukaansa on roskaa, ja siihen voi ryhtyä kuka vaan haluaa.

Lapsena ja nuorena en tunnistanut pahan oloni syytä, ja pitkään ihmettelin aikuisenakin, miksi aina äidin luona käydessäni tunnen oloni huonoksi. Asian viimein tajuttuani, olen pitänyt etäisyyttä häneen. Itsetuntoni on kasvanut kohisten, kun ole päässyt irti hänen vaatimuksistaan. Luulin pitkän olevani arvoton, ja tunne, etten oikeasti osaa mitään, seurasi kaikkialle. Uskon, että koulussa alisuoriutumiseen yksi syy on juuri äitini käytöksessä minua kohtaan. Lapsena jo tajusin, ettei mikään, mitä teen, tule koskaan olemaan tarpeeksi. Olen myös muuttanut kauas äidistäni enkä ota häneen yhteyttä kuin joskus ja jouluna.” Potkittu, 40

”Seksistisyys oli aina läsnä, ja varsinkin asiakkaiden edessä vähättely ja nolaaminen olivat arkipäivää”, kertoo kyselyyn osallistunut nainen.
”Seksistisyys oli aina läsnä, ja varsinkin asiakkaiden edessä vähättely ja nolaaminen olivat arkipäivää”, kertoo kyselyyn osallistunut nainen.

7. ”Tuntui voimattomalta, kun ei ollut paukkuja puolustautua”

”Pahimmat kokemukset ovat ensimmäisestä työpaikastani kahvilassa. Työkaverina oli noin kymmenen vuotta vanhempi mies, joka nautti nuorempien työntekijöiden kyykyttämisestä. Seksistisyys oli aina läsnä, ja varsinkin asiakkaiden edessä vähättely ja nolaaminen olivat arkipäivää. Tuosta työkaverista tuli myöhemmin esimies, ja voitte arvata kuinka pahaksi tilanne silloin meni. Muutama vakioasiakas harrasti samaa, etenkin yksi vanhempi mies jäi elävästi mieleen. Hän katsoi olevansa oikeutettu arvioimaan ääneen työntekijöiden ulkonäköä ja kahvilatyöntekijöiden pientä palkkaa.

Tuntui silloin voimattomalta, kun ei parikymppisenä ja vielä työntekijän asemassa ollut paukkuja puolustautua. Vähättely vahvisti halua pyrkiä elämässä eteenpäin. En ole törmännyt kuin yhteen vähättelijään tuon jälkeen, mutta salaa toivon törmääväni entiseen pomooni. Tiedän hänen olleen pitkään työtön ja sen jälkeen tehneen erilaisia hanttihommia. Itse olen nyt 34-vuotias pankinjohtaja.” Menestyjä, 34

”Pienestä pitäen sain kotona kuulla, että minusta olisi pitänyt tulla poika.”

8. ”Vähättelyn vuoksi olen aina hävennyt naiseuttani”

”Pienestä pitäen sain kotona kuulla, että minusta olisi pitänyt tulla poika, ja se tuntui aivan kamalalta. Vasta näin keski-iässä olen ymmärtänyt, kuinka hirveän väärin ja loukkaavia vanhempieni humoristiset heitot olivat. Ihan kuin lapsi olisi syyllinen siihen, millaisena on syntynyt. Vähättelyn vuoksi olen aina jollain tavalla hävennyt ja yrittänyt hälventää naiseuttani.

Yritän olla vanhempieni kanssa normaaleissa väleissä, vaikka asia pysyykin muistissa. Joskus asia tulee humoristisesti esille keskusteluissa, mutta en ole voinut kertoa, kuinka se on loukannut minua. Pelkään, että murrun vanhempieni edessä, ja sitä en todellakaan halua tehdä.” Mirabelle, 50

9. ”Ex-mies sai masennuksen partaalle”

”Minua ovat vähätelleet niin vanhemmat, työkaverit, ex-miehet ja vanhemmat naiset. Se on tuntunut nöyryyttävältä, epäoikeudenmukaiselta, jopa sadistiselta ja järkyttävältä. Omaan äitiin varsinkin minulla on kylmä suhde, ex-mies sai masennuksen partaalle ja entiset työkaverit saivat väheksymään itseäni. En edes pidä itseäni mitenkään uhrityyppisenä ihmisenä enkä myöskään herkkänahkaisena.  Vanhempana olen joko lopettanut ihmissuhteen kokonaan tai kysynyt perusteita heidän käytökselleen.” Hengissä, 57

10. ”Yritän saada vähättelystä voimaa”

”Olen huomannut, että vähättely vaihtelee sukupuolen mukaan. Naiset vähättelevät sivuuttamalla tekemiseni ja mielipiteeni; miehet puolestaan sanovat usein suorempaan, että ’ethän sä voi osata tota’. Miehet myös usein vähättelevät naureskelemalla, ihan kuin siinä olisi jotain hauskaa ja humoristista, että lyttää toisen taitoja.

Kerran eräs miespuolinen tuttavani esimerkiksi tuskaili tietotekniikkaongelman kanssa. Hän kysyi apua siihen kaveriporukaltamme. Tarjosin oman ratkaisuni, mutta hän ei ottanut vinkkejäni kuuleviin korviinsa. Lopulta selvisi, että vinkkini korjasi ongelman. Kiitosta en saanut, vaan hän väitti keksineensä ratkaisun itse. Työskennellessäni teollisuuslaitoksen työkaluvarastolla jouduin usein vähättelyn kohteeksi.

”Yritän aina saada vähättelystä voimaa ja halua näyttää, että kyllä minä pystyn, vaikka jotkut epäilevät.”

Minun ajateltiin automaattisesti olevan tietämätön monista työkaluista, joten sinne tulleet ihmiset eivät puhuneet niistä yleensä oikeilla nimillä, vaan alkoivat kuvailla hakemaansa asiaa muuten. Toisinaan minut sivuutettiin kokonaan, ja apua pyydettiin ainoastaan mieskollegaltani.

Minua se ensisijaisesti vitutti, mutta kyllä se myös lannisti aivan valtavasti. Joskus tuli sellainen olo, ettei omasta tietotaidosta ole mitään hyötyä, koska kukaan ei kuitenkaan usko, että olen hyvä.

Ja tietenkin tämän ajatuksen kautta mieleen hiipii se ajatus, ettei oikeasti ole hyvä missään. Vähättely tekee epävarmaksi. Olen yrittänyt tsempata itseäni ajattelemaan, ettei vähättelystä pidä kuitenkaan lannistua. Yritän aina saada vähättelystä voimaa ja halua näyttää, että kyllä minä pystyn, vaikka jotkut epäilevät.” Nuppu, 26

Vierailija

10 naista kertoo itsehäpeästä, masennuksesta ja painajaisista – pahimmat halveksijat löytyvät lähipiiristä

Vähättelijöitä kyllä riittää, mutta heidän sanomisensa on jätettävä omaan arvoonsa. Joku sanoi kerran, että "kohtelet itseäsi niin kuin sinua on kohdeltu lapsuudessa". Valitettavasti minuakin vähäteltiin aina lapsuuskodissani. Ja tämä sama käyttäytymismalli oli minulla omien lasteni suhteen. Nyt yritän hyvittää tyttärelleni kaikin keinoin virheitäni.( Toisen lapseni kohdalla tämä on jo myöhäistä) Enkä anna muidenkaan enää vähätellä itseäni ja ennen kaikkea yritän olla itsekin muita...
Lue kommentti

Psykoterapeutti Lotta Heiskasen mukaan pettäminen vaikuttaa suhteeseen, vaikkei toinen osapuoli siitä tietäisikään.

Kannattaako tunnustaa, jos pettää? Tätä kysymystä moni puolisoaan pettänyt miettii. Jos kyse on yhdestä hairahduksesta, voi tuntua helpommalta ajatukselta jättää kertomatta. Jos pettämisestä ei kerran jää kiinni, elämäähän voi jatkaa niin kuin ennenkin.

Ajatus se mitä toinen ei tiedä, ei voi satuttaa ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tätä mieltä on Väestöliiton erikoispsykologi ja psykoterapeutti Lotta Heiskanen.

– On harhaluulo kuvitella, ettei pettäminen vaikuttaisi suhteeseen niin kaun kuin toinen ei tiedä. Kumppanit ovat herkkiä huomaamaan, jos toinen on poissaoleva. Se saattaa etäännyttää paljonkin, Heiskanen sanoo.

”Salailu on usein myös raskasta omalle psyykeelle.”

Salailu ja asioiden pimittäminen on usein myös raskasta omalle psyykeelle. Heiskasen mukaan jo sen takia totuuden kertominen voi olla hyvä idea.

Lue myös: Henkinen pettäminen voi satuttaa enemmän kuin fyysinen pettäminen: 9 merkkiä kertovat, oletko menossa liian pitkälle

Miten totuus sitten kannattaisi kertoa kumppanille?

– Kunnioittava suoruus ja aikuismainen vastuunotto omasta teosta ovat tärkeimpiä. Kun kertoo kumppanille pettämisestä, ei ole reilua alkaa syytellä muita siitä, mihin itse on päätynyt. Se voi loukata toista entisestään.

Jos kukaan kumppanisi lähipiiristä ei tiedä, kuka olet, jotain hämärää voi olla tekeillä.

Rakkauspommittajaan ihastuminen, pehmustaminen, ghostaaminen jne. Deittimaailmassa vilisee monia ikäviä ilmiöitä, joille on keksitty hauskoja termejä. Ja taas on keksitty uusi sana yhdelle ikävälle asialle. Metro-sivusto kertoo nimittäin ”jemmaamisesta”.

Jemmaamisessa on kyse siitä, ettei tule koskaan esitellyksi kumppanin vanhemmille, ystäville tai muille läheisille. Kumppani saattaa kyllä itse viettää viikonloppuja esimerkiksi vanhemmillaan tai käydä lounaalla kavereidensa kanssa, mutta kutsua mukaan ei kuulu. Jos turhan usein tuntuu siltä, että joutuu viettämään aikaa yksin, on voinut joutunut jemmaamisen uhriksi.

Paljastaako some?

Jemmaaminen voi näkyä myös sosiaalisessa mediassa. Kumppani saattaa esimerkiksi julkaista Instagramissa kivan kuvan ateriastaan, jonka söi sinun kanssasi. Kuvan yhteydessä ei kuitenkaan ole koskaan mainintaa siitä, kenen seurassa on tullut kokkailtua.

Toisin sanoen sitä tulee täysin piilotetuksi kuin kulunut ja tummunut koru rasiaan. Mutta miksi ihmeessä?

Yksi teoria on se, että jemmaamisen uhriksi joutunut onkin salarakas, jonka jemmaaja haluaa pitää piilossa. Jemmaaja saattaa perustella itselleen toisten ihmisten tapailun, koska ei ole vakavissaan salarakkaansa kanssa. Eihän siitä ole edes mitään todisteita.

Tietysti ennen kuin diagnosoi itsensä jemmaamisen uhriksi, kannattaa miettiä, voisiko kyse olla jostain muusta – varsinkin jos suhde on tuore, ettekä tunne toisianne kovin hyvin. Ehkä kumppanisi on sinua kärsivällisempi tyyppi eikä hän halua julkisesti julistaa rakkauttaan ennen kuin suhde on vakaalla pohjalla.

Lue myös: ”Facebookin parisuhdeilmoituksessa olikin mieheni" – naiset kertovat, miltä tuntuu olla toinen nainen

Aina treffit eivät mene putkeen – vaan esimerkiksi näin: ”Mies pyysi minut baariin, oli aivan kännissä paikalla ja alkoi suoraan kähmiä.”

Oletko joskus ollut todella, todella karmeilla treffeillä? Ei hätää, sitä sattuu kaikille. Kun kysyimme Me Naisten lukijoilta huonoimmista treffikokemuksista, saimme lukuisia kylmää hikeä aiheuttavia muisteloita. 

Selvisi, että treffit voivat mennä pieleen monella tavalla. Vaikka kumppani olisi ihana, treffipaikka voi latistaa deitit. Moni muistelee elokuvatreffejä epäonnistumisena, sillä leffateatterin hämyssä tutustuminen on vaikeaa. Toisaalta kauhunsekaisia tunteita herättävät myös jutusteluun perustuvat kahvilatreffit, joilla toisen kanssa ei synkkaa, eikä mitään juteltavaa ole. 

Huono paikanvalinta on kuitenkin pientä verrattuna öykkäröivään seuralaiseen. Treffitörppöjä on moneen junaan, mutta joitakin yhdistäviä piirteitä epäonnisissa treffeissä silti kyselyvastausten perusteella on. Varma epäonnistuminen syntyy esimerkiksi tällä reseptillä: runsaasti alkoholia, itsekehu pääasiallisena puheenaiheena, seksiehdotukset ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ja haluttomuus ymmärtää, mitä EI tarkoittaa.

Vertaistueksi karmeille treffeille joutuneille, järkyttävien treffien top 15:

Numero 15: Yksisanainen kahvittelija

”Huonoimmat treffit ovat olleet perus kahvit, joilla mies ei saanut suustaan muuta kuin 'ai jaa' ja 'hmm'. Ja vastasi kysymyksiin yhdellä sanalla. Eipä siinä oikein yksin saanut keskustelua aikaiseksi.” Treffailtu on jo tarpeeksi

Numero 14: Suuruudenhullu

”Liian suureelliset: käytännössä täysin tuntematon ihminen haluaa heti käyttäytyä kuin oltaisi pari, ja kaikesta (ne ruusut, samppanjat ja limusiinit) olisi pitänyt vaikuttua ja ihastella viehkosti.” Nimetön

Tyyppi puhui koko treffien ajan itsestään.”

Numero 13: Parturoitu pihistelijä

”Olen ollut treffeillä, jos treffiseuralainen oli ensin 45 minuttia myöhässä, koska oli ollut parturissa. Tätä hän ei pyydellyt edes anteeksi. Istuimme ravintolassa, jossa seuralainen ei edes kysynyt, haluanko syödä tai juoda jotain. Istuimme baarissa, juttelimme syömättä ja juomatta, kumpikaan ei tilannut mitään.” Evelyn

Numero 12: Leuhka mansplainaaja

”Rahalla leuhkiva henkilö, joka ei meinannut kestää ajatusta, että minä maksan oman osuuteni treffeistä. Sain muutenkin kuulla mansplainaamista ja esimerkkejä siitä millainen on kunnollinen nainen ja kuinka sellainen käyttäytyy. Ei jatkoon.” Pau

Numero 11: Saldokerskailija

”Ihminen kerskaili varallisuudellaan ja rahoillaan. Muuta puhuttavaa tällä komistuksella ei ollutkaan. Olisi mielellään esitellyt saldojaan eri tileillä josta mainitsi moneen kertaan. Oli maininnut lukevansa kirjoja. Yritin ottaa sen puheeksi, ja kävi ilmi, että hän oli lukenut pätkiä vain sieltä täältä! Huh huh.” Ikäneito uudelleen

Numero 10: Itserakas haukkuja

”Tyyppi puhui koko treffien ajan itsestään. Ei kysynyt mitään minusta, ja kun kerroin jotain itsestäni, hän ohitti sen kokonaan. Päätin lopulta, etten sano itsestäni mitään, vaan utelin hänestä lisää. Hän vain innostui. Haukkui myös pomonsa ja työpaikkansa ja valitti, ettei tiedä mitä elämässään tekisi. Lapsellista käytöstä, vaikka mies oli yli 30-vuotias.” Treffeillä87

Hän oli todella humalassa ja pilvessä ja vakuutti rakastavansa minua.”

Numero 9: Tunnekylmä keskeyttäjä

”Mies sanoi minulle kesken lauseeni, ettei hän tunne mitään, ja eikö olekin hyvä, että hän sanoi sen suoraan.” Nimetön

Numero 8: Rakastunut pilviveikko

”Hän oli todella humalassa ja pilvessä ja vakuutti rakastavansa minua. Ne olivat toiset (ja vikat) treffit kyseisen henkilön kanssa.” Nimetön

Numero 7: Krapulainen arvostelija

”Mies tuli paikalle krapulassa ja hikoilevana. Hän arvosteli avoimesti ulkonäköäni ja olemustani. En lähtenyt aiemmin, koska tilanne oli paikoin niin huvittava, että nauroin ääneen. Puolen tunnin kuluttua sain tarpeekseni ja lähdin.” Hattis

Numero 6: Ruinaaja

”Mies vain katseli vierestä kun join oluen. Sen jälkeen hän ehdotti seksiä, mihin en suostunut. Tämän jälkeen hän pyysi 'edes suihinottoa'.” Greta

Numero 5: Kännikähmijä

”Mies pyysi minut baariin, oli aivan kännissä paikalla ja alkoi suoraan kähmiä. Läksin pois noin kolmen minuutin jälkeen.” Missä on herrasmiehet?

”Mies toi pussikaljaa ja pornofilmejä katseltavaksi. Tsiisus!”

Numero 4: Ansaitsi ghostauksen

”Mies kutsui minut kahville luokseen ensitreffeille. En saanut kahvia vaan tyyppi alkoi heti käpälöidä eikä uskonut kieltoa. Piti valehdella, että minulla on poikaystävä, että pääsin pois. Ainoa kerta, kun olen ghostannut.” RKW

Numero 3: Kaljoitteleva pornonkatsoja

”Mies toi pussikaljaa ja pornofilmejä katseltavaksi. Tsiisus! Heitin pihalle ja sanoin, että katsele kuule keskenäsi!” Niki

Numero 2: Viinaanmenevä moottoripyöräilijä

”Treffikumppani tuli hakemaan moottoripyöräajelulle. Minulta kysymättä ajoi omalle mökilleen monen kymmenen kilometrin päähän. Siellä otti viinapullon esille ja aikoi alkaa ottamaan. Pyysin, että veisitkö minut takaisin heti, kun ei tälläisesta ollut puhetta. Hän suuttui ja ajoi älyttömän lujaa paluumatkan. Minua pelotti tosissaan.

Kotipihassani hän pudotti minut kyydistä, tarttui puhelimeen, soitti jollekin muulle naiselle ja lähti hiekka pöllyten minulle sanaakaan sanomatta menemään.” Mummukka -55

Numero 1: Itkuinen yöpyjä

”Mies tuli toisesta kaupungista kylään ja oli varautunut jäämään yöksi, jos juttu luistaisi. Kävimme yhdessä kaupassa ja hän koko ajan hipelöi minua. Myöhemmin lähdimme elokuviin. Siellä mies tunki väkisin karkkeja suuhuni ja yritti tehdä kaulaani fritsua, vaikka työnsin häntä kauemmas.

Elokuvan jälkeen sanoin hänelle, että juttu ei nyt toimi, ja haluan hänen lähtevän. Mies alkoi itkeä ja väittää vastaan, ja tämän pienen kohtauksen takia ei sitten ehtinyt viimeiseen bussiin. Minun oli vähän pakko majoittaa hänet.

Aamulla mies käyttäytyi kuin olisimme seurustelleet ja hidasteli mahdollisimman pitkään. Tunnin päästä lähdöstään laittoi viestin, jossa kysyi, löysinkö hänen yllätyksensä... Hän oli piilottanut haisevan t-paidan sohvatyynyjeni väliin.” Missä mun prinssi piileskelee?

Onko kohdallesi osunut yhtä kamalia tai vielä pahempia deittejä? Kerro kokemuksesi kommenteissa.

Parisuhdekouluttaja Sari Liljeström liputtaa riitelemättömyyden puolesta.

”Riitely ei kuulu parisuhteeseen”, sanoo parisuhdekouluttaja Sari Liljeström Parisuhdekeskus Katajasta. Kuulostaa vallankumoukselliselta. Miten niin ei kuulu? Monen pariskunnan ainoa yhteinen harrastus?

–  Riitely on yliarvostettua. Olen kyllästynyt lukemaan siitä, miten riita muka puhdistaa eikä haittaa ketään. Haittaapas,  Liljeström sanoo.

– Kun antaa itselleen luvan riidellä, antaa luvan huutaa, haukkua ja lyödä sanoilla. Jos loukkaa toista pahasti, sanottua ei saa takaisin. Minä tiedän, olen loukannut ja nähnyt, miten toinen pienenee. Entä jos päättäisi, ettei ala riidellä?

Miten sitten ollaan riitelemättä? Ristiriitojen selvittely on Liljeströmin mukaan eri asia kuin riitely. Ideana olisi koettaa selvitellä ongelmia astumatta toisen tontille.

– Ristiriitoja ei saa lakaista maton alle. On erittäin tärkeää selvitellä niitä, vaikka olisi taitamaton ja ajautuisi riitelemäänkin. Parempi sekin kuin hoitaa parisuhdettaan puhumattomuudella: siitä seuraa vain se, että kohta ei ole mitään yhteistä, Liljeström sanoo. 

Nyt ärsyttää

Entäs sitten, kun riitelyttää? Liljeström neuvoo hillitsemään ärtymystään mieluummin kuin ruokkimaan. Siihen saattaa tarvita hiukan pään sisäistä työtä, ehkä jopa pienen tauon tilanteesta. Tunteilleen ei voi mitään, mutta reaktioille voi.

Toki! Pystyyhän siinä olemaan hiljaa, mutta jos hillitsee puolison urpoudesta johtuvan ärtymyksen, kiukku tihkuu läpi ja näkyy naamasta. Lisäksi katkeroittaa. Se ei vissiin ole tarkoitus?

– Pakkohan sitä on vähän päästää ulos: sanoa että nyt ärsyttää ja kovasti. Sanon joskus itse, että ’en oikein tiedä, mihin kiukkuni laittaisin’. Toinen tietysti puolustautuu, jos ei tunne tehneensä mitään, mutta sitten voi vain todeta, että ärsyttää silti. Se pitää saada sanoa.

Entä jos päättäisi, ettei ala riidellä?

Liljeströmin mielestä pitää tiedostaa, että ärtymys kertoo itsestä eikä toisesta. Koska jos miettii rehellisesti, toisena päivänä sellainen käytös ärsyttää, mitä toisena päivänä ei edes huomaa. Iso osa riitelyn estämistyöstä tehdäänkin oman pään sisällä.

Lisäksi olisi Liljeströmin mukaan fiksua puhua läpi se, missä kohdassa selvittely muuttuu riidaksi. Toiset loukkaantuvat jo vääränsävyisestä huokauksesta, toiset kestävät pahempaakin. Liljeströmin omat lapset ovat sitä mieltä, että vanhemmat ovat olleet kovia riitelemään – mutta se, mikä kuulosti riidalta, olikin oikeasti selvittelyä.

– Riitelyn raja menee siinä, astuuko toisen tontille. Saa sanoa, että 'v***u mua hermostuttaa' mutta ei että 'v***n ääliö'.

Saa olla ristiriitoja

Onko parisuhteella toivoa, jos siinä kuitenkin riidellään kauheasti? On! Liljeströmin mukaan ristiriidat eivät tarkoita, että suhde olisi huono. Voisiko jopa olla, että ihminen tiedostamattaan valitsee sellaisen kumppanin, jonka kanssa taistelee eniten?

–  Sitä ei tiedetä, mikä saa ihmisen rakastumaan. Minua kiinnostaa se teoria parinvalinnasta, että kun traumakellot soivat, ne kuullaankin rakkauskelloina. Tiedostamattamme valitsemme kumppanin, joka tarjoaa mahdollisuuden selvittää elämämme peruskysymyksiä. Elämä sellaisen kumppanin kanssa tarjoaa sitten paljon hetkiä, jolloin joutuu kohtaamaan omia pimeitä puoliaan.

Jos hermostuu puolisolle joka kerta samasta aiheesta, kannattaisi taas tehdä vähän töitä itsensä kanssa. Vuorovaikutustaitojen ytimessä on itsetuntemus. Mitä minä oikeasti tarvitsen, mitä vaille tunnun jäävän? Mikä minua niin kovasti tässä loukkaa?

Kaksi kolmasosaa ristiriidoista on sellaisia, joihin ei ole ratkaisua.

–  Jos jumittaa samassa riidassa, on pakko kokeilla uutta lähestymistapaa. Lähtisikö ratkominen vaikka siitä, että ’nyt en syytä sinua vaan haluan ymmärtää, mikä tässä on taustalla. Tiedätkö, että tämä on minulle iso juttu?’ Voipi olla, että puolisossa herää puolustusreaktio silti, mutta fiksu tulee vastaan.

Ajan kanssa helpottaa...?

John Gottmanin mukaan pariskuntien ongelmista kaksi kolmasosaa on sellaisia, ettei niihin löydy ratkaisua.  Niiden kanssa on koetettava elää ja keskittää huomio siihen, mikä tyypissä on viehättävää. Mutta huomio! Yksi kolmasosa on ratkaistavissa – niitä kannattaa ehdottomasti koettaa ratkaista. Riidanaiheet myös vähän muuttuvat eri parisuhteen vaiheissa.

– Itsetuntemusta tulee lisää iän myötä. Sehän ei kyllä ole mikään kaunis kuva, mitä sieltä paljastuu. Mutta kun tajuaa, että on itsekin raivostuttava, kestää puolisoa paremmin.

Eli jos jaksaa käyttää vaikka parikymmentä vuotta ristiriitojen selvittelyyn, saa palkinnoksi mukavan seesteisen parisuhteen?

– No ei. Olen itse ollut kohta neljäkymmentä vuotta naimisissa. Luulin nuorena, että kehitymme jatkuvasti molemmat ja jossain vaiheessa suhteemme on kuin taivas maan päällä. Ei käynyt niin! Iloitsen silti siitä kasvusta, jota näen. Olemme oppineet paljon, ja on jotenkin armollista, kun saa harjoitella saman ihmisen kanssa.

Juttua muokattu 21.8. klo 10.23: Pariskuntien ongelmista onkin kaksi kolmasosaa sellaisia, ettei niihin löydy ratkaisua eikä yksi! Teoria on John Gottmanin, ei Sari Liljeströmin.

Yorkie

Parisuhdekouluttajalta yllättävä neuvo erimielisyyksiin: Puolison kanssa ei pitäisi riidellä

Sari Liljeström, olen ihan samaa mieltä, riita ei ole koskaan hyvä juttu, asiat täytyy yrittää ratkaista keskustelemalla. Joskus toisella on paha olo jostakin, se vain pitää antaa purkautua ja keneen toinen osapuoli sen purkaa, usein juurikin siihen rakkaaseen ja partneriin, se vain pitää ottaa vastaan ja kuunnella. Meillä ei ole riidelty koskaan, mutta annetaan myötätuntoa ja kuunnellaan toisen osapuolen ongelmia, joskus pahan tuulisuutta ja purkautumista. Mutta ne ovat olleet enemmänkin...
Lue kommentti
Vierailija

Parisuhdekouluttajalta yllättävä neuvo erimielisyyksiin: Puolison kanssa ei pitäisi riidellä

Kiitos! Vihdoinkin joku sanoo riitelyn olevan yliarvostettua ja tarpeetonta. En ole koskaan ymmärtänyt miksi toisille on tärkeätä loukata sanoilla rakastamaansa ihmistä. Se, että korottaa äänensä ei tee sanoja tärkeämmiksi tai paremmin kuulluiksi ja ymmärrettäviksi, se tekee ne paremmin jälkeenpäin muistetuksi. Kun on erimielisyyksiä on rauhoituttava, ei hermostuttava - otetaan aikaa, hengitetään syvään ja ennenkaikkea, yritetään nähdä asiat myös toisen näkökulmasta.
Lue kommentti