Kun puhuminen ei onnistu ja omat keinot ovat loppu, on viimeistään aika etsiä terapeutin vastaanottoa. Kuva: Shutterstock
Kun puhuminen ei onnistu ja omat keinot ovat loppu, on viimeistään aika etsiä terapeutin vastaanottoa. Kuva: Shutterstock

Paripsykoterapeuttien mukaan terapiaan tuleminen ei ole koskaan liian myöhäistä – mutta aikaisin tulevat saattavat välttyä erolta.

Moni pariskunta hakeutuu pariterapiaan liian myöhään. Paripsykoterapeutti Anniina Kerman kertoo, että tutkimusten mukaan terapeutin pakeille tullaan noin seitsemän vuotta myöhemmin kuin kannattaisi. Omassa työssään hän on huomannut, että  ongelmien alkamisen jälkeen vie kolmesta neljään vuotta, ennen kuin pari tulee terapiaan.

Psykoterapeutti Teea Hurmavaaran mukaan tilanne on kuitenkin parantunut:

– Aikaisemmin tultiin ihan liian myöhään, kun oli jo päädytty tekemään huonoja ratkaisuja, joilla oli peruuttamattomia seurauksia. Nykyään parit tulevat terapiaan ehkä vähän aiemmin.

Ilmapiiri on muuttunut, ja niin yksilö- kuin pariterapiaankin suhtaudutaan Hurmavaaran mukaan aiempaa sallivammin. 

”Tuli ero tai ei, terapia on tärkeää siksi, että samat kuviot eivät siirry seuraavaan suhteeseen.”

– Enää ei tarvitse olla diagnoosia eikä elämän tarvitse olla ihan pielessä. Voidaan pyytää apua jo siinä vaiheessa, kun tulee kysymyksiä ja ihmettelyjä. 

Perhe-paripsykoterapeutti Taina Välitalo toteaa, että parin oikea aika tulla terapiaan on juuri silloin, kun sinne tullaan.

– Ihmiset monesti ajattelevat, että olisi pitänyt ja voinut tulla aiemmin. On pareja, jotka tulevat pienten asioiden vuoksi, ja heitä, joilla on jo asiat aika solmussa.

Ei koskaan liian myöhäistä

Hurmavaara huomauttaa, että terapiaan ei ole koskaan liian myöhäistä tulla – mutta eri asia on, mihin terapiassa päädytään, jos se aloitetaan vasta asioiden mentyä vuositolkulla pieleen. 

– Tavoite ei aina ole yhdessä pysyminen. Joillekin tavoite voi olla pysyä riittävän hyvissä väleissä, vaikka liitto purkautuisikin, Hurmavaara sanoo.

”Kun ei enää tunnu löytyvän keinoja. Se on se hetki, jonka jälkeen ei kannata jäädä katselemaan, että josko tämä tästä.”

Myös Kermanin mukaan terapiaan kannattaa tulla eron partaallakin.

– Tuli ero tai ei, terapia on tärkeää siksi, että samat kuviot eivät siirry seuraavaan suhteeseen.

Huomaa varoitusmerkit

Mietitkö, pitäisikö hakeutua pariterapiaan? Kerman, Hurmavaara ja Välitalo mainitsevat suhteen varoitusmerkkejä – tarkista, onko näin sinun suhteessasi:

  1. Puhuminen on vaikeaa tai mahdotonta.
  2. Olette sopineet tekevänne muutoksia, mutta asiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet parempaan suuntaan.
  3. Kumpikaan tai jompikumpi ei edes halua järjestää yhteistä aikaa.
  4. On aiheita, joita välttelette ja kiertelette ettekä pysty nostamaan esiin.
  5. Halaukset, suukot ja muut fyysiset läheisyyden osoitukset ovat kadonneet.
  6. Suunnittelette perheen perustamista tai odotatte esikoistanne, eli tulossa on suuri elämänmuutos.
  7. Elätte kuormittavaa pikkulapsiarkea ja parisuhteen hoitaminen tuntuu vaikealta.
  8. Ette jaa arjessa asioita.
  9. Seksielämänne on kuollut.
  10. Seksielämässänne on ongelmia – ne kertovat usein siitä, että tunnepuolellakaan ei ole kaikki hyvin.

Kun keinot loppuvat

Taina Välitalo tiivistää, milloin pariterapiaan viimeistään kannattaa tulla:

– Kun ei enää tunnu löytyvän keinoja. Se on se hetki, jonka jälkeen ei kannata jäädä katselemaan, että josko tämä tästä.

Teea Hurmavaara kannustaa pareja hakemaan sinnikkäästi apua. Terapian lisäksi on tarjolla parisuhdeleirejä ja -kursseja. Esimerkiksi seurakunnat tekevät parisuhdetyötä. 

– Jos ensimmäisessä kokeilemassasi paikassa ei ole aikoja, kysy, mitä muuta paikkaa he suosittelevat, Hurmavaara sanoo.

Välitalo muistuttaa, että terapiaan ei välttämättä tarvitse sitoutua pitkäksi aikaa.

– Voi päättää, että tulemme kaksi kertaa, siihen meillä on varaa.

Perheen yhteinen aika, jutteleminen, työpaikkaruokalan feta-pinaattipiirakka ja hienot arkikengät –  kun tarkasti ajattelee, löytää arjesta monta ihanaa pientä asiaa!

Psykoterapeutti Maaret Kallio kertoi MTV:n haastattelussa, että tavallista arkea ei arvosteta nykyään riittävästi. Sosiaalisen median perusteella moni tuntuu viettävän täydellistä elämää, ja moni hehkuttaa vain arjen yläpuolelle nousevia kohokohtia.

Arkea aletaan arvostamaan vastoinkäymisten myötä.

– Kun siihen tulee joku uhka, mitä elämä saattaa tuoda kuten onnettomus, sairaus tai jotain muita kriisejä, niin kyllähän se arkinen, tavallinen elämä näyttäytyy silloin ihan kullanarvoisena, Kallio kertoi MTV:lle.

Me Naiset kysyi viideltä naiselta, miksi se aivan tavallinen arki on ihanaa.

1. PERHE JA KAUNIS KOTI

”On ihanaa olla 9- ja 13-vuotiaiden lasten äiti. Heidän jutuilleen saa nauraa joka päivä. Heidän kanssaan on hauska katsella leffoja, jutella, käydä kävelyillä, istua samassa ruokapöydässä päivän kuulumisia vaihtamassa.

”Tavallisena arki-iltanakin voi laittaa kynttilöitä ja katsella ikkunasta, miten ilta tummuu.”

Tykkään myös kovasti kodistamme, jonka olemme vuosien mittaan remontoineet mieleiseksi. Jokaiseen nurkkaan ja kulmaan liittyy onnellisia muistoja, joka päivä on ihana tulla töistä kotiin. Parasta on, jos puoliso on laittanut ruokaa niin, että koko talo tuoksuu. Tavallisena arki-iltanakin voi laittaa kynttilöitä ja katsella ikkunasta, miten ilta tummuu.”

2. OMA AIKA

”Parasta on, kun voin pelata työmatkat sekä mennessä että palatessa Pokemon Go:ta kenenkään häiritsemättä.” 

3. RUOKA JA KAUNIIT TAVARAT

”Arjessa parasta on rakas puolisoni ja meidän ihana pieni kissa. Joka kerta kun silitän kissaa, oikein tunnen, miten stressitaso ja verenpaine laskevat.

”Käytän arkisinkin kauneimpia astioita, jotka omistan, ja iloitsen niiden kauneudesta.” 

Sitten on myös pienempiä arjen ihanuuksia, kuten Hesarin Torstai-liite, josta iloitsen joka torstaiaamu. Työpaikkaruokalassa ilahdun joka kerta hirveästi, kun on feta-pinaattipiirakkaa, joka on lempiruokaani lounasravintoloiden valikoimasta. Muutenkin syöminen ilahduttaa jatkuvasti: rauhassa syödyt aamiaiset, oikein rasvainen kermajuusto leivän päällä, vadelmat suoraan pakastimesta ja vesimeloni. Myös hyvä sää on aina ihana juttu.

Arkisista tavaroistakin koen hyvää mieltä. Käytän arkisinkin kauneimpia astioita, jotka omistan, ja iloitsen niiden kauneudesta. Minulla on muutamat omasta mielestäni tosi hienot arkikengät, joiden jalkaan vetäminen on aina vähintään pienen sisäisen hymyn paikka. Jos onnistun valitsemaan kivat vaatteet töihin tai laittamaan hiukset erityisen kivasti, tai huulipuna mätsää asuun, siitä saan hyvän mielen.”

4. PIENET, OHIKIITÄVÄT HETKET

”Ne ovat niitä pieniä, ohikiitäviä hetkiä: kun höpsöttelemme sohvalla lapsen kanssa ja hän nauraa katketakseen, tai kun mies kuiskaa korvaan, että olen hänelle tärkein kaikista. Ei sitä lämmintä läikähdystä rinnassa tarvitse kauempaa etsiä.”

”Kun tarkemmin ajattelee, arkiset asiat ovat ylellisiä ja etuoikeutettuja.”

5. TOISTEN ILAHDUTTAMINEN

”Myönnetään, en oikein tykkää sanoista arki ja tavallinen. Joka päivä tapahtuu niin paljon pieniä ihania asioita, enkä haluaisi ottaa niitä itsestäänselvyytenä ja sanoa tavallisiksi. Ei ole itsestäänselvää, että perhe on terve, asut omassa kodissa ja jääkaapissa ruokaa – kun tarkemmin ajattelee, arkiset asiat ovat ylellisiä ja etuoikeutettuja.

Jos nyt en jostain erityisesti arjessani tykkää, niin rehellisesti sanoen ruuanlaitto ja siivoaminen ovat toisinaan tylsää puuhaa. Silti nämäkin pienet arkirutiinit tuovat turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta elämään.

”Hän pyöräili juuri työpaikkani ohi vain siksi, että halusi tuoda keksejä ja antaa pusun.”

Arkipäivissä parasta on esimerkiksi perheen tapaaminen, lemmikkien kanssa leikkiminen, uiminen ja poikaystävän kanssa hengailu. Meille on poikaystävän kanssa kehittynyt huomaamatta tapa ilahduttaa toisiamme pienillä jutuilla: minä saatan kerätä hänelle mustikoita tai viedä yllätykseksi vaikka balettiin. Hän pyöräili juuri työpaikkani ohi vain siksi, että halusi tuoda keksejä ja antaa pusun.

Pidän myös töiden tekemisestä, sillä opin työssäni jatkuvasti uusia asioita, tapaan kiinnostavia tyyppejä ja saan käyttää luovuuttani.”

kotitonttu

5 naista kertoo, miksi tavallinen arki on aivan parasta!

Juuri näin on, arkisia asioita osataan usein arvostaa vasta, kun ne on menetetty. Voi tulla erilaisia vaikeuksia, työttömyyttä, yllättäviä rahamenoja, jokin vakava sairaus tai jopa kuolemantapaus. Itse osaan arvostaa ihan kotona oloa, ei minun tarvitse lähteä minnekään matkoille. Nautin, kun vanha koirani pystyy vielä liikkumaan aika hyvin, joka päivä mennään ulos luontoon. Katselen puita ja eläimiä, juttelen usein muutaman sanan vanhempien ihmisten kanssa, huomaan kuinka se piristää heitä...
Lue kommentti
”Voi jehna, taas sillä naapurin Mirkulla on asiat niin paljon paremmin...” Kuva: Shutterstock

Kateudesta voi päästä eroon monella tavalla. Huonoin tapa on viitata sille tyystin kintaalla.

Laulaja Antti Tuisku kertoi viime viikon Me Naisissa kärsineensä tuntemastaan kateudesta niin pahasti, että haki siihen apua terapiasta. Haastattelussa Antti muistelee vuoden 2011 Emma Gaalaa, jossa Jenni Vartiainen voitti runsaasti palkintoja. Pettymys oli Antille kova.

– Olin ihan paskana, etten taaskaan ollut voittanut mitään. Vielä enemmän olin paskana siitä, että en osannut olla onnellinen rakkaan ystäväni puolesta. Kävin sotaa pääni sisällä. En halunnut olla kateellinen, mutta olin. Minun oli pakko pureutua tunteeseen syvemmin: miksi tunnen näin? Antti kertoi.

Kateus voi olla pahimmillaan haitallinen kierre, joka ajaa syvään katkeruuteen ja kuluttaa omia voimia. Mutta ei kateus ole läpikotaisin haitallinen tunne, se voi auttaakin: asiantuntijoiden mukaan kateus saattaa avata silmät ymmärtämään paremmin esimerkiksi sitä, mitä oikeasti haluaa elämältään.

Kysyimme lukijoiltamme, millaisista asioista he ovat olleet kateellisia ja miten kateus on vaikuttanut heidän elämäänsä. Lisäksi pyysimme heitä kertomaan, mikä on auttanut käsittelemään omaa kateutta.

Kokosimme kyselyn perusteella viisi toimivaa vinkkiä, joiden avulla kateudesta voi yrittää päästä yli.

1. Tunnusta, että olet kateellinen.

”Olen ollut kateellinen paremmasta koulutuksesta monille ihmisille ja myös paremmista ansioista. Koulutuskateus on vaikuttanut minuun niin, että lähdin aikuisiällä opiskelemaan ja nyt haen jatko-opiskelijaksi. Palkkaan liittyvää kateutta en ole saanut nujerrettua, ja se syö kyllä, kun huomaan, etten voi iloita toisen paremmasta työpaikasta. Inhoan itsessäni sitä, että olen kateellinen.

”Koulutuskateus on vaikuttanut minuun niin, että lähdin aikuisiällä opiskelemaan ja nyt haen jatko-opiskelijaksi.”

Helpotusta on kuitenkin tuonut se, että olen pakottanut tunnustamaan asian itselleni. Tuntemani kateus on tunne. Siitä voi päästä yli.”

2. Tarkastele omaa elämääsi kateellisena.

”Tunnen kateutta ystäviäni kohtaan. Heillä on hyvä tukiverkosto ympärillä, ja lapset voi laittaa aina halutessa ja tarvittaessa hoitoon. Meillä lapset ovat olleet kodin ulkopuolella hoidossa tänä vuonna kerran. Yhteinen parisuhdeaika on jäänyt melko vähiin.

”Kateuteen ei ole pakko jumittua.”

Minua kateuden käsittelyssä on auttanut se, että ajattelen sen olevan ohimenevä tunne. Kateuteen ei ole pakko jumittua. Ei ole ystävien vika, jos heillä joku asia on helpompaa kuin itsellä. Usein auttaa myös se, että tunnistaa omasta elämästä niitä asioita, joista joku muu voi olla kateellinen. Ajattelen, että jokaisella on joku asia paremmin tai huonommin kuin muilla.”

3. Yritä olla vertaamatta itseäsi muihin.

”Olen aina ollut serkulleni kateellinen hänen kauneudestaan ja urheilullisuudestaan. Olen kova vertaamaan itseäni muihin, mistä tulee helposti paha mieli. Ainoa asia, mikä auttaa, on vertailun lopettaminen. Jos vertaan itseäni muihin, tulen heti kateelliseksi. Siksi nykyään yritän olla vertaamatta itseäni toisiin ja pyrin vain olemaan oma itseni.”

4. Mieti, miten voisit kehittää itseäsi.

”Eniten kateutta olen kokenut urheiluharrastuksessa. Aina tuntuu, että joku on minua voimakkaampi ja nopeampi. Kateudesta voi päästä eroon parhaiten niin, että tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Silloin on helpompaa kehittää itseään ja voi omaksua kadehtimiaan piirteitä toisilta. Pelkkä kateus ei johda mihinkään, mutta sen avulla voi löytää itsestään paljon voimavaroja toteuttaa itseään.”

”Pelkkä kateus ei johda mihinkään, mutta sen avulla voi löytää itsestään paljon voimavaroja toteuttaa itseään.”

5. Puhu siitä, harmittele ja unohda.

”Olen ollut kateellinen ihmisille monista asioista – usein turhaan. Tämän tajuaminen on auttanut ymmärtämään, ettei kateus ruoki elämässäni mitään erityistä. Sanon aina suoraan, jos olen kateellinen. Ei sillä kannata leukaperiä kiristää tai alkaa kapinoimaan. Paras tapa päästä siitä eroon on puhua siitä ääneen. Silloin kateus muuttuu ensin pikkuhiljaa vain pelkäksi harmitukseksi – ja lopulta se hälvenee kuin itsestään.”