Vartin tehotreeni HIIT vastaa tunnin lenkkiä – ohjeet harjoitteluun

Kuva Shutterstock

Uusi intervallitreeni polttaa tehokkaasti rasvaa 15 minuutissa. Ja mikä parasta: se vastaa tunnin lenkkiä.

Vaihdat tunnin sauvakävelylenkin vartin pikatreeniin. Silti kuntosi kasvaa ja rasvaa palaa vähintään yhtä paljon kuin ennenkin. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta?

Kuulostaa, mutta uskottava se on. Useat tutkimukset nimittäin todistavat pikatreenaamisen puolesta: se kohottaa kuntoa nopeammin kuin perinteinen liikunta ja yllyttää aineenvaihdunnan käymään tunteja kierroksilla.

On aika tutustua ihmeeseen nimeltä HIIT.

Ihan täysillä

Kirjainyhdistelmä HIIT tulee sanoista high intensity interval training. Suomeksi se tarkoittaa kovatehoista intervallitreeniä. Eikä oikeastaan vain kovatehoista: ideana on upottaa rauhallisen treenin väliin noin puolen minuutin pätkiä, joiden aikana kuntoilija riuhtoo niin kovaa kuin kropasta lähtee. Yksinkertaisimmillaan pikakuntoilu tarkoittaa hölkkälenkkiä, johon kuuluu 4–10 täysillä vedettyä pyrähdystä.

Parasta pikatreenissä on tietenkin se, että koko touhu kestää lämmittelyineen ja jäähdyttelyineen vaivaiset 15–20 minuuttia. Mutta sillä on muitakin etuja.

– Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että kolme viikoittaista 15 minuutin treeniä kehittävät maksimaalista hapenottokykyä yhtä hyvin kuin kolme 90 minuutin matalatempoista harjoitusta. Näyttää myös siltä, että intervalliharjoittelu polttaa rasvaa hieman tehokkaammin kuin tasavauhtinen kuntoilu, liikuntabiologi ja personal trainer Timo Haikarainen kertoo.

Pikaspurttailu siis rikkoo ikiaikaisen myytin, jonka mukaan jenkkakahvoihin puree parhaiten rauhallinen, pitkä­kestoinen liikunta. Tehotreenin salaisuus ei olekaan siinä, paljonko kaloreita hupenee kuntoilun aikana, vaan sen jälkeen.

Täysillä vetäminen aiheuttaa kropassa hormonaalisen reaktion, joka saa aineenvaihdunnan käymään kierroksilla tuntikausia. Kaloreita kuluu pitkän kävelylenkin verran, ja lisäksi hormoniryöppy saattaa hillitä ruokahalua.

Syke kattoon

Pikaspurttailu ei kuitenkaan ole laiskottelijan ratkaisu. Intervallit pitää todella vetää ihan täysillä. Oikeaoppisten spurttien jälkeen maitohapot polttavat ja syke hakkaa lähellä maksimilukemia.

Koska riuhtaisut ovat rankkoja, uusi treenitapa kannattaa aloittaa muutamalla, vaikkapa neljällä, pyrähdyksellä. Entisen sohvanvaltaajan on turvallisinta kohottaa kuntoa ensin rauhallisella liikunnalla ja lisätä tehoja vähitellen.

– Jos asiakkaani on vasta aloittamassa kuntoilua, teetän hänellä ensin vain matalatehoista liikuntaa. Lisään intervalliärsykkeitä ohjelmaan vasta 1–2 kuukauden jälkeen, Timo Haikarainen kertoo.

Pikatreenailuun ei ole yhtä oikeaa tapaa. Syke nousee helposti esimerkiksi juoksemalla tai polkemalla kuntopyörää, mutta myös kyykkyhypyt tai kahvakuulan heiluttaminen toimivat.

Timo suosittelee pitämään spurtit noin 30 sekunnissa, jotta vauhti ei hyydy liikaa. Niiden tehokkuutta kannattaa kytätä esimerkiksi sykemittarista tai kuntopyörän wattinäytöstä. Pinkaisujen välissä pitää hissutella puolisentoista minuuttia, jotta hengitys tasaantuu ja voimat riittävät uudelle kierrokselle.

Jos kuntoa riittää, HIIT-treenin voi yhdistää myös perinteisempään liikuntaan. Itsensä voi haastaa kuntopyörällä esimerkiksi maltillisen salitreenin päätteeksi.

Liika on liikaa

Supertreeni vaikuttaa kiireisen pelastukselta, mutta kävelysauvoja ei kannata kiikuttaa varastoon. Asiantuntijat eivät suosittele huhkimaan pelkästään pikakelauksella, sillä rankka riuhtominen voi ylirasittaa kroppaa.

– Ihminen tarvitsee myös matalatehoista liikuntaa. Sillä luodaan kunnolle pohja, jota nostetaan kovilla treeneillä, Timo Haikarainen selittää.

Jos viikon aikana ehtii liikkua kolmesti, superteholla voi vetää treeneistä yhden tai kaksi. Pari viikoittaista harjoituskertaa tuskin tarjoavat ihmeratkaisua kilokamppailuun, mutta ainakin ne helpottavat laihdutusurakkaa.

– Sanoisin, että entuudestaan kuntoileville ihmisille intervallitreeni on hyvä keino kiinteytyä ja saada vaihtelua. Laihdutukseenkin se on yksi lisäkonsti, mutta ruokavalio on laihdutuksessa kaiken A ja O.

Timon ohjeet tehotreeniin

Ulkona:

1. Hölkkää rauhallisesti 10 minuuttia, kunnes kroppa on lämmennyt vastaanottamaan treenin.
2. Juokse sitten 30 sekuntia niin kovaa kuin jaksat. Spurtin pitää tuntua niin raskaalta, että vauhti alkaa lopuksi hyytyä ja syke nousee lähelle maksimilukemia. Parhaat tehot saat juoksemalla ylämäkeä.
3. Tasaa kiihdyttelyn jälkeen hengitystä kävelemällä 1,5 minuuttia. Palautumisajasta ei kannata tinkiä, sillä muuten spurtteja ei jaksa pinkoa riittävän kovaa.
4. Jatka treeniä samalla 30 sekunnin työvaiheen ja 90 sekunnin palautumisvaiheen rytmillä. Tee aluksi neljä kierrosta ja kasvata määrää viikko viikolta jopa kymmeneen vetoon. Jäähdyttele hölkkäilemällä 5 minuuttia. Voit tehdä treenin myös kuntopyörällä.

Kotona:

Liiku ensin viisi minuuttia, jotta kroppa lämpenee. Voit tanssia, hyppiä tai tehdä vaikka aerobic-liikkeitä. Aloita sitten lihaskuntotreeni seuraavalla kaavalla:

20–30 sekuntia kyykkyhyppyjä
10–15 sekuntia lepoa
20–30 sekuntia punnerruksia
10–15 sekuntia lepoa
20–30 sekuntia istumaannousuja eli perinteisiä vatsalihasliikkeitä
10–15 sekuntia lepoa

Tee peräkkäin 3–4  kierrosta. Pidä vauhti niin kovana, että et jaksa jatkaa yhtä liikettä puolta minuuttia pidempään. Jäähdyttele lopuksi viisi minuuttia esimerkiksi hölkkäilemällä tai tanssimalla.

Vinkki! Ota kännykkä avuksi. Tehotreenaamiseen on kehitetty useita kännykkäsovelluksia, jotka ilmoittavat intervallin alkamis- ja loppumisajan. Tunnistat ne koodisanoista HIIT ja interval timer.

Asiantuntijana Timo Haikarainen. Timo Haikarainen työskentelee TH-Valmennuksen personal trainerina. Hän on koulutukseltaan liikuntatieteiden maisteri.
Kommentit (8)
Vierailija
Viesti

Eipä tarvitse kaloreita miettiä kun ruokailun ja liikkumisen suhde on kunnossa.

Ikinä ei ole paino noussut kun syö vain nälkääni.

Läskit keksii kyllä aina tekosyitä kuten hidas aineenvaihdunta joka on kuitenkin erittäin harvinainen.

Suurin osa lihavista siis vain syö yksinkertaisesti liikaa.

Näin olet parempi työkaveri: ota käyttöön yksi sana ja muita vinkkejä

Työpaikalla tulee vastaan hankalia tilanteita, mutta niistä voi selvitä voittajana. Yksi sana on helppo ottaa heti käyttöön.

Pekka ei tykkää Liisasta. Liisa puhuu pahaa Pekasta. Erja taas ei halua syödä Liisan kanssa. Kuulostaako päiväkodilta? Ei, tällaista voi olla myös työpaikoilla.

Ratkaisukeskeiset työyhteisösovittelijat sen tietävät – nyt heitä valmistui Helsingin psykoterapiainstituutista ensimmäinen satsi. He selvittävät työpaikan konflikteja, jotka voivat johtaa turhan mielipahan lisäksi sairauspoissaoloihin ja jopa irtisanomisiin.

Koulutusta vetäneellä Harri Väisäsellä on pitkä kokemus työyhteisösovittelusta. Nyt hän kertoo miten sinä, minä ja me kaikki voimme työpaikoillamme paremmin. Aloitetaan vaikka siitä, että sanotaan huomenta kaikille – myös tuntemattomille!

1. Jokaisen näkökulma on arvokas

”Meidän pitäisi olla aidosti kiinnostuneita toisistamme. Monesti emme ole palavereissa ja keskusteluissa valmiita kuuntelemaan toisen näkökulmaa. On eri asia, olemmeko samaa mieltä, mutta jokaisen on näkemys ainutlaatuinen ja arvokas. Kahvipöytäkeskustelussa olisi tärkeää antaa sille hiljaisellekin ihmisille paikka kertoa oma kulma. Verbaalisesti hitaammille tai muuten vain hiljaisimmille voi tulla helposti olo, ettei arvosteta tai kuunnella.”

2. Uskalla kysyä: ”Mitä tarkoitit?”

”Jos kuulee ajatuksen, mikä loukkaa itseä, pitäisi uskaltaa kysyä, mitä sillä tarkoitettiin. Ei kannata kääntyä kannoillaan omien tulkintojensa kanssa. Näin vältyttäisiin yleisiltä kierteiltä, jotka lähtevät vääristä tulkinnoista ja johtavat selän takana juoruiluun. Sanottu ajatus saattoi oikeastikin olla neutraali ilman kielteistä varausta, vaikka itse sen tulkitsisikin kuittailuksi tai vaikka kritiikiksi oman työn laadusta.”

3. Muista kehua

”Ainaisten kehittämiskohteiden etsimisen sijaan pitäisi muistaa myös kehua onnistumisista. Sen lisäksi, että kehuu toista tämän hyvästä saavutuksesta, voisi myös muistaa kiittää sellaisia työkavereita, jotka ovat edistäneet omaa onnistumista. Vaikka sanoa, että tätäkään työtä en olisi yksin saanut tehtyä näin hyvin, te olette olleet iso apu.”

4. Mieti, miten itse voit parantaa työilmapiiriä

”Aina ei kannata osoittaa toista. Helposti ollaan syyttämässä, että kun Kari/Kaija ei nyt tuota tehnyt. Mitä itse voi tehdä onnistuneen vuorovaikutuksen hyväksi? Ehkä vastata aamulla muiden tervehdykseen ja tervehtiä itse? Myös tuntemattomia kannattaa tervehtiä, siitä ei missään nimessä ole haittaa. Kun konfliktin jälkeen aletaan miettiä tulevaisuutta, ensimmäinen tai toinen toimenpide yleensä on: tervehditään toisia.”

5. Ristiriita on uuden mahdollisuus

”Ristiriitoja ei kannata pelästyä. Kannattaa rohkeasti lähteä selvittämään, mitä tapahtui ja miltä se kenestäkin tuntui. Ristiriita voi olla loistava mahdollisuus oppia uutta itsestä ja työkavereista. Konfliktin syntyminen ylipäätään kertoo jonkinlaisesta sitoutumisesta työhön: tämä työkaveri on niin merkityksellinen, että hänen käytöksensä vaikuttaa työhöni.”

Mariela Sarkima: Näin laihdutin 12 kiloa pysyvästi

Meikki- ja hiustaiteilija Mariela Sarkima laihdutti vuosia, kunnes teki pysyvän elämänmuutoksen. Hän ei arvannut, millaisia muistoja kuntoremontti nostaisi esiin. –Hyvä itsetuntoni olikin vain pintaa, Mariela sanoo.

Vuosi sitten Mariela Sarkima, 35, juhli ystävänsä häitä Tukholmassa. Kesäillan tunnelma oli kaunis ja intiimi. Mariela puhalteli saippuakuplia ilmapalloin koristellussa puutarhassa.

– Kaikki oli täydellistä, mutta jouduin tsemppaamaan. Tukka päähän, meikki naamaan, skumppaa ja happy face. Sisälläni jokin huusi, että ei näin, en pysty tähän enää.

Päällisin puolin kaikki oli hienosti. Mariela oli julkaissut juuri Hair Bible -kirjan ja tehnyt hiusvälinemalliston Cailapin kanssa. Hänestä oli tulossa alansa julkkis.

– Mutta en ole koskaan ollut niin onneton kuin silloin. Kun olen jälkikäteen kertonut kavereille, moni on sanonut, että eivät he tajunneet.

Mariela voi huonosti ja söi mitä ja milloin sattui. Liikuntaa hän harrasti käymällä satunnaisesti lenkillä tai tanssitunnilla. Selkää ja niskaa särki, painoindeksi näytti ylipainoa.

Mariela tiesi, että salitreeni saisi hänet jaksamaan paremmin, mutta rankan työpäivän jälkeen oli helpompi lähteä skumpalle.

– Saatoin juosta 15 kilometriä äidille ja isälle ja ajatella, että olen niin hyvä, että saan nyt syödä kokonaisen suklaakakun ja olla liikkumatta seuraavaan puoleen vuoteen. Olin koko ajan vähän vaivainen, mutta en silti kuunnellut sisäistä liikkujaani.

 

 

Ystävän häissä Tukholmassa. ”En aiemmin ymmärtänyt, että olen yksi kokonaisuus, symbioosi, jossa kaikki liikuttaa kaikkea. En voi tykätä ulkokuoresta ja vihata sisäpuolta”, Mariela sanoo.

Tiistai 1. heinäkuuta 2014 Päätavoite: olla onnellinen

Mulla on tästä ajanjaksosta hyvä kutina. On sellainen olo, että olen saanut vainun jostain mielenkiintoisesta, ja olen menossa vahvasti sitä kohti.

Mariela yritti elämänmuutosta ensimmäisen kerran vuonna 2009. Hän uskotteli itselleen, ettei kokenut kolmenkympin kriisiä, mutta alkoi voida huonosti kropassaan.

Mariela oli kokeillut kaikki pikadieetit ja mietti, mikä tällä kertaa auttaisi. Hän perusti anonyymin blogin, jossa avautuisi ylä- ja alamäistään.

– Ruudun toiselta puolelta tulikin tsemppiviestejä. Luulin tietysti, että olen maailman ainoa nainen, joka ei pysty pääsemään kiloistaan eroon, Mariela sanoo.

Puolessa vuodessa Mariela pudotti kymmenen kiloa ja alkoi siitä innostuneena tehdä pitkään puheissa ollutta Make Up Bible -kirjaa. Projekti oli yllättävän raskas, ja kilot tulivat korkojen kera takaisin.

– Kun pääsin asettamaani tavoitteeseen, olin sitä mieltä, että nyt olen valmis. Vanhat tavat olivat liian lähellä.

Työkiireet jatkuivat, ja kilot suhasivat pari vuotta edestakaisin. Syntyi Hair Bible, esikoistakin isompi urakka, ja Mariela väsyi entisestään. Julkaisun jälkeen Mariela ja kollega Hanna Ruusunen lähtivät 11 suuren kaupungin kiertueelle. He suunnittelivat syövänsä terveellisesti ja menevänsä salille jokaisessa kaupungissa.

– Se kosahti ensimmäiselle ABC:lle, Mariela muistaa.

– Ostimme sipsipussin, limua ja karkkia sillä verukkeella, että tämä kiertue on niin rankka, nyt nautitaan. Kuukauden jälkeen kiertuemekkojen vetskarit eivät meinanneet mennä kiinni.

Viime kesänä Mariela tajusi, että oli jojoillut painon kanssa 2000-luvun alusta lähtien. Enää kyse ei ollut laihtumisesta. Muutoksen pitäisi tapahtua päässä.

Mariela alkoi kirjoittaa päiväkirjaa ja miettiä, miksi projekteissa käy aina näin. Hän ymmärsi, ettei pääsisi eteenpäin hokemalla, että rakastan itseäni sitten, kun olen laihtunut.

– En kunnioittanut itseäni enkä uskonut itseeni. Kun aloitin laihduttamisen, taustaääni sanoi, ettet kuitenkaan onnistu. Niin kävikin. Ikään kuin kerjäsin sitä.

Mariela alkoi seistä joka aamu alasti peilin edessä ja hokea itselleen: olenpa kaunis. Hiljalleen hän alkoi myös uskoa sanojaan.

– Kyyneleet alkoivat valua, ja tajusin, että ihana tyyppi tuolla. Meillä ei ole mitään hätää.

Mariela asetti itselleen päätavoitteen: olla onnellinen koko loppuelämän ajan. Konkreettisen painotavoitteen hän pilkkoi kolmeen etappiin: ensimmäinen oli normaalin rajoihin asettuva painoindeksi.

– Aiemmin minulla oli olo, että olen vankina kropassani. Kun katsoin peiliin, ajattelin, että tuo en ole minä. Se on valeasu, läskipuku, Mariela sanoo.

– Luulin, että minulla on hyvä itsetunto, mutta se oli vain pintaa. Ymmärsin, että minun pitää hyväksyä, että näytän nyt tältä. Olen onneton, mutta hyväksyn sen ja menen kohti parempaa.

 

 

Maanantai 21. heinäkuuta 2014 Liikkeelle pienin askelin

Monna on lupautunut auttamaan, että saan tehtyä liikunnasta tärkeän osan elämääni. Se on tämän hetken päätavoitteeni, vaikka tietenkin silmissä siintää myös kilojen karistaminen.

Konkreettisen kuntoremontin Mariela aloitti pienin askelin. Hän päätti kävellä aina portaita viidennen kerroksen kotiinsa, myönsi olevansa sokerikoukussa ja karsi ruokavaliostaan herkut ja alkoholin kuudeksi viikoksi kokonaan.

Ensiaskelten jälkeen Mariela otti yhteyttä personal trainer Monna Pursiaiseen. He alkoivat juosta portaita, tehdä kuperkeikkoja ja nostella kahvakuulia.

Lisäksi Mariela pyöräili, juoksi, joogasi ja löysi uudelleen nuoruudenrakkautensa tanssin. Hän alkoi tanssia jazzia, housea, afroa – ja tietysti balettia – olihan Marielan edesmennyt mummo entinen prima ballerina. Yhteensä Mariela liikkui viisi tuntia viikossa.

– Sanoin Monnalle, että haluan löytää taas liikunnan riemun.

Ensin Mariela ja Monna tapasivat kahdesti viikossa, nykyään kerta riittää. Heillä synkkaa hyvin, ja Monna saattaa kysyä tekstarilla ennen treenejä, mikä fiilis.

– Kerran olin tosi väsynyt, joten pidimme henkiset treenit. Kävimme kahvilla.

Mariela laittoi remonttiin paitsi liikuntatottumuksensa myös ruokavalionsa. Hän lisäsi lautaselleen kasviksia, vähensi leivän ja pastan määrää ja alkoi syödä joka aamu aamiaista.

– Kun sain sokeri- ja alkoholihuurun pois, tunnistin, milloin minulla on nälkä ja milloin olen väsynyt.

Lauantai 27. syyskuuta 2014 10 karkkipussia varastoon

Aikaa on kulunut riittävästi, ja uskoni on vahva. Tunnen ensimmäistä kertaa, että olen matkalla kohti pysyvää muutosta.

Aikaisemmilla laihdutuskerroillaan Mariela oli aina väsännyt liikuntalukujärjestyksen ja kilotaulukon ja päättänyt, että viikossa oli tiputettava tietty grammamäärä. Siitä huolimatta alku oli tahmea.

Nyt Marielasta tuntui, että hän todella halusi liikkua ja syödä hyvin.

– Olin niin euforiassa siitä, että ensimmäistä kertaa uskoin itseeni.

Mariela uskoo, ettei onnistunut aiemmin, koska lähti laihdutusprojektiin aina väärin perustein.

– Sanoin, että tämä on elämäntaparemontti, mutta oikeasti odotin vain, että pääsen maaliin ja voin taas syödä runebergintorttua. Kun vuosi sitten aloitin, minulla oli tosi vahva tunne, että nyt onnistun.

Kuuden viikon herkkulakko oli tarpeellinen alkusysäys, mutta sen jälkeen Mariela luopui nollatoleranssista.

– Kun asiasta tulee kielletty, siitä tulee ihan helvetin houkutteleva. Ei ole mikään vitsi, että saatoin ennen syödä koko kakun.

Nyt Mariela saattaa juoda skumppaa saunoessaan mökillä mutta tunnistaa, milloin herkkuhimo ei ole enää hallinnassa.Marielan heikkous ovat salmiakin makuiset Bilar-karkit, joita ei Suomesta saa.

– Olen sopinut itseni kanssa, että silloin, kun löydän niitä, saan syödä. Kesällä löysin niitä huoltsikalta Ruotsista. Ostin 10 pussia varastoon.

Maanantai 29. joulukuuta 2014 Ei koskaan valmista

Nyt tuntuu kuin tuo kolmisen viikkoa jatkunut yhtäjaksoinen hyvänolon tunne olisi loppunut viime yönä kuin seinään. Loppuiko mun kantoraketista polttoaine?

Elämäntaparemontin vaikein vaihe oli syksyllä, kun Mariela ajautui työsumaan: hän pyöritti 150 neliön messuosastoa I love me -messuilla ja veti Gloria Fashion Show’n ja Elle Style Awardsin meikkitiimejä. Säännöllinen ruokavalio lipsui, ja välillä oli pakko napata sämpylä, koska muuta ei ollut tarjolla.

Kun työputki oli ohi, Mariela kieltäytyi hetkeksi jokaisesta projektista. Edelliset kuusi vuotta nurkan takana oli aina odottanut seuraava.

– Päätin, että tämän vuoden tärkein projekti olen minä. Se on vaatinut nöyrtymistä. Olen joutunut alleviivaamaan sitä, ettei työ määrittele minua.

Vaikeinta on ollut tajuta, ettei elämänmuutos ole projekti, joka on joskus valmis.

– Voin bodata itseni kuntoon, mutta en voi jäädä siihen tekemättä mitään.

Kun Mariela aloitti muutoksen, hän ei tajunnut, kuinka syviin vesiin se hänet veisi. Hän on joutunut kohtaamaan lapsuudenmuistojaan ja miettimään, mistä ylensyöminen on johtunut.

– Mietin, miksi en usko itseeni ja ajattelen, että en riitä. Minulla pienestä asti ollut olo, että olen keskinkertainen enkä kuulu joukkoon. Vetäydyin nuorena mielelläni omaan maailmaani.

Mariela tajusi palkinneensa itsensä lapsuudesta lähtien syömisellä. Herkuttelu oli Marielan omaa aikaa, josta hän rankaisi itseään syömällä lisää.

– En kokenut itseäni kylläiseksi ennen kuin olin syönyt itseni huonovointiseksi.

Neljännellä luokalla Mariela säästi perheen etelänmatkaa varten kolikoita laivalta tuotuun Kiss-Kiss-peltipurkkiin. Purkki oli piripinnassa ja Mariela ylpeä itsestään.

Sitten hän alkoi ottaa joitakin markkoja mukaan aamuisin lähtiessään kouluun. Kotimatkalla hän osti kioskilta kaksi Raider-suklaapatukkaa, tumman suklaan ja tavallisen. Kotipihalla hän istui viltille, katseli metsää ja söi molemmat.

– Tein sitä joka päivä, kunnes tajusin, että purkin pohja näkyi. Olin syönyt kaikki kesälomarahani. Se oli ensimmäinen syömäkieroumani, Mariela sanoo.

– Lähdin laihduttamaan, mutta en muista, koska olisin itkenyt niin paljon kuin tämän vuoden aikana.

 

 

Tiistai 17. maaliskuuta 2015 Hitaasti ja terveellisesti

Ihaninta on se, että tunnen muutoksen olevan pysyvä. Paluuta entiseen ei enää ole.

Elämäntaparemonttiin ryhtyessään Mariela kävi läpi koko vaatekaappinsa. Hän mittasi housunympäryksiä ja teki kolme tavoitevaatelaatikkoa. Yhdessä niistä olivat vuonna 2000 ostetut J.Lo-farkut.

– Ostin ne rahattomana opiskelijana Stockmannin kortin luotolla. Käytin niitä kerran tai kaksi. Nyt haukoin happea, kun seisoin niissä.

Vaikka minäkuvan korjaaminen oli Marielalle tärkeintä, hän halusi myös laihtua. Sitä ei aina katsottu hyvällä.

– Tosi moni on sanonut, että ethän sinä edes ollut ylipainoinen. Olin. Mutta eihän se näkynyt. Olen ollut muoti- ja kauneusalalla 15 vuotta ja osannut aina pukeutua. Se on ollut myös tekosyyni. Jos laitan tämän mallisen paidan, kilot eivät näy.

Moni piti Marielan elämänmuutosta ohimenevänä dieettinä. Joko se sinun kuurisi on loppu, joku kysyi. Ei sitten yhtään enempää, nyt alkavat jo luut näkyä, sanoi toinen.

– Olen yrittänyt sanoa, että teen tämän terveellisesti ja hitaasti. On tosi tärkeää, että näytän nuorille tytöille esimerkkiä.

Nyt Marielan paino on pudonnut 12 kiloa ja liikkumisesta tullut elämäntapa. Suurin muutos on tapahtunut silti päässä.

– Tajusin, että onnettomuuteni ei johtunut kiloista vaan jostain syvemmältä. Jos en olisi selvittänyt ensin sitä, olisin voinut päästä kymmenestä kilosta, mutta ne olisivat tulleet takaisin, Mariela sanoo.

– Olen viidennestä luokasta lähtien ajatellut painoani joka päivä. Se on aika kauheaa. Se tila vapautui päästäni jo sillä hetkellä, kun päätin, että olen ihan hyvä nyt, mutta menen silti eteenpäin.

Kun Mariela katsoo nyt kuvia viime kesältä, kurkkua alkaa kuristaa.

– Kuulostaa hippijutulta, mutta minulla on uudestisyntynyt olo. Tiedän, etten enää palaa entiseen.

Kursivoidut lainaukset ovat Marielan Laihisraivarit-blogista.

Pessimismi kannattaa! Näitä asioita ihmiset ovat saavuttaneet ajattelemalla negatiivisesti

Nyt heti ne jalat takaisin maan pinnalle! Liiallinen positiivisuus ei aina kannata.

”Usko itseesi ja pystyt mihin vain!” Kuulostaako tutulta?

Kyllästyttääkö? Hyvä, koska väite ei pidä paikkaansa.

Tutkimusten mukaan yltiöpäisen optimistinen asenne itseä kohtaan saattaa todellisuudessa hidastaa onnistumista. Gabriele Oettingen on tutkinut yli 20 vuotta, miten optimismi ja pessimismi vaikuttavat siihen, kuinka ihminen pääsee tavoitteisiinsa. Hän totesi jo 1990-luvun alussa, että nykypäivän suosituin motivaatiolausahdus on silkkaa palturia.

Oettingen on vuosikymmenten aikana huomannut, että pieni pessimismi on hyväksi, jos haluaa esimerkiksi tehdä suuren elämänmuutoksen tai onnistua vaikka tentissä. Vuonna 1991 Oettingen kysyi dieetillä olevilta naisilta, kuinka suurella todennäköisyydellä he luulevat onnistuvansa laihduttamisessa. Myös tutkija itse yllättyi tuloksesta: ne jotka uskoivat epäonnistuvansa projektissa, pudottivat todennäköisesti huimasti enemmän painoa kuin positiivisesti ajattelevat.

Uudelleen ja uudelleen tutkija on huomannut, että positiiviset fantasiat eivät saa ihmisiä saavuttamaan tavoitteitaan vaan usein jopa tulevat tavoitteiden tielle.

Miksi näin käy? Syy on tässä:

Kun unelmoi silmät kirkkaina tulevaisuudesta, ei huomioi mahdollisia ongelmia. Itsensä salille tuuppimisen tai kovan pänttäämisen sijaan sortuu usein pelkästään ajattelemaan tulevia lihaksiaan ja mainioita arvosanojaan.

Tällaisia positiivisia lopputuloksia pieni negistely on saanut aikaan:

”Uskon, että liian pitkälle viety positiivinen ajattelu tukahduttaa tunteita ja estää kipeiden juttujen käsittelemisen. Ahdistavissa ja surkeissa fiiliksissä vellominen auttaa joskus pääsemään huolista yli paremmin kuin tekopirteä iloisuus. Ahdistuneet fiilikset eivät myöskään pelota niin paljon, kun ne kehtaa sanoa ääneen. ”Surun kautta” -lempinimen saaneena myönnän toki, että joskus negistely menee överiksi.” Nainen

”Ajattelen usein, että en tule saavuttamaan tavoitteitani, joten kun saavutankin jotain, se tuntuu tosi hyvältä. Esimerkiksi usein uutta työtä hakiessani olen sataprosenttisen varma, etten tule saamaan työpaikkaa, joten jos saan sen, olen aidosti yllättynyt ja todella iloinen. Miten tämä ihme tapahtui, kun työhaastattelukin meni ”niin huonosti”?” Nainen

”Pessimismi on tuonut mukanaan iloisia yllätyksiä: usein olen ajatellut tentin jälkeen, että meni niin huonosti, että joudun suoraan uusintaan. Kun olen päässyt läpi, olo on ollut todella helpottunut. Jos olen vielä sattunut saamaan hyvän arvosanan, ei riemullani ole ollut rajaa! Negatiivisuus on ehkä saanut keskittymään tentissä täysillä, jolloin se on mennyt odotettua paremmin.” Nainen

Vaikka pessimismistä voi olla hyötyä, jatkuva ankeilu ei ole tie onneen. Oikeastaan tavoitteidensa kanssa kannattaa olla pikemminkin realistinen.

Oettingen suosittelee tällaista lähestymistapaa:

1. Määrittele tavoite. Mitä oikeasti haluat? Tavoitteesi saa olla kuinka pieni tai suuri tahansa.

2. Mieti, mikä on paras mahdollinen lopputulos. Tässä vaiheessa saa olla positiivinen! Useimmiten paras mahdollinen lopputulos on jokin tunne, kuten onnellisuus.

3. Nimeä mahdolliset haasteet. Usein ihmiset jäävät vellomaan edelliseen vaiheeseen, jolloin unelma jää päiväunen tasolle. Vastoinkäymisten käsitteleminen ei nimittäin ole yhtä mukavaa kuin haaveilu. Jotta saavuttaisi jotain, pitää ymmärtää, että nyt asian eteen on todellakin tehtävä töitä.

4. Suunnittele. Miten pääset lopputulokseen? Kun olet nimennyt haasteet, pystyt helpommin hahmottamaan, mitä niiden ylittämiseksi on tehtävä. Voit jo etukäteen miettiä ratkaisuja mahdollisiin vastoinkäymisiin.

Helpotusta arkeen – muistatko nämä vanhat muistisäännöt?

Pitikö uudet perunat laittaa kylmään vai kiehuvaan veteen? Entäs talviaikan siirtyminen: kumpaankos suuntaan sitä kelloa pitikään siirtää?

Arki on täynnä pieniä asioita, jotka tuntuvat vaikeilta muistaa. Kaiken voi tietysti tarkistaa netistä, mutta tuntuu hölmöltä googlata samaa asiaa kerta toisensa jälkeen. Sitä paitsi pärjättiinhän sitä ennen nettiaikaakin! Jokainen muistanee ainakin yhden koulussa oppimansa muistisäännön, jonka tarkoitus oli auttaa muistamaan Suomen presidentit, Pähkinäsaaren rauhan vuosiluku tai jokin muu fakta – nuo lorut ja niksit pysyvät mielessä vielä vuosien kuluttua. Siksi muistisääntöjä kannattaa käyttää myös jokapäiväisten asioiden muistamiseen.

 

Esimerkiksi tällaiset vanhat ja uudemmat muistisäännöt helpottavat arkea:

"Mistä tietää, onko taivaalla näkyvä kuu uusi vai vanha kuu eli kasvaako vai pieneneekö se? Sääntö: vasen vähenee, eli vasemmalla puolella oleva sirppi on vanha kuu."

"Sukulaiseni ovat tarkkoja etiketistä, joten joulu- ja pääsiäispöydässä on tarpeen äidin opettama rimssu pöytätavoista: ota, anna oikealta, tarjoile vasemmalta."

"Kun siirrytään kesä- tai talviaikaan, kelloja käännetään aina kesää kohti. Siis kesäaikaan siirryttäessä eteenpäin ja talviaikaan siirryttäessä taaksepäin. Ilman tätä sääntöä olisin täysin hukassa."

"Missä kuussa on 31 päivää ja missä 31? Sen voi laskea koskemalla omia rystysiään! Rystysen kohdalla on enemmän päiviä ja rystysten välin kohdalla vähemmän. Aloita vasemman pikkusormen rystysestä: tammikuussa on 31 päivää. Helmikuussa, pikkusormen ja nimettömän rystysen välissä, on 28 (tai 29) päivää. Maaliskuussa, nimettömän rystysen kohdalla, 31. Huhtikuu on seuraava väli, 30. Kun pääset vasemman etusormen rystyseen (heinäkuu), siirry oikean etusormen rystyseen (elokuu). Viimeinen eli joulukuu on oikean nimettömän rystynen. Systeemi kuulostaa kirjoitettuna hankalalta, mutta on käytännössä toteutettuna superhelppo."

"Yksi tuttu sekoilee oikean ja vasemman kanssa, mutta onneksi hänellä on auto, jonka ratissa lukee Volvo, siitä voi katsoa, että V niin kuin vasen ja O niin kuin oikea, kun kartturi käskee kääntymään."

"Perunoita keittäessä uudet perunat suositellaan laittamaan kiehuvaan veteen ja vanhat kylmään. Keitän perunoita niin harvoin, etten ikinä muista tätä, vaan joudun aina turvautumaan Googleen. Siksi kehitin itse itselleni muistisäännön: vertaan perunoita ihmisiin. Nuoret ovat kauniita ja hottiksia, siispä uudet potut kuumaan veteen. Vanhukset taas ovat jo melkein kuolleita, joten vanhoille potuille riittää kalmaisen kylmä vesi. Sääntö on ehkä epäkorrekti, mutta muistan sen taatusti."

"Kaverini ei muistanut, laskeeko aurinko itään vai länteen. Hän kehitti päättömän mutta toimivan lorun: aurinko laskee länteen, se tuo mieleeni Teemu Selänteen."