Sport
Puoliväli! Vaellusta takana 2 132 km.
Puoliväli! Vaellusta takana 2 132 km.

Anna ja Tuomas irtisanoivat työnsä ja kotinsa ja lähtivät puolen vuoden vaellukselle kuuluisalle Yhdysvaltojen Pacific Crest Trail -reitille.

Haave oli kytenyt mielessä jo pitkään: pitkä vaellusreissu toisella puolen maailmaa. Kodin vuokrasopimus ja vakituinen työsuhde irtisanottaisiin ja omaisuus pakattaisiin muutamaan muovilaatikkoon varastoon.

Säästöjä Tuomas Rajala ja Anna Kaihlanen olivat kartuttaneet jo hyvän tovin. Koti oli vuokrayksiössä, ja pariin viime vuoteen Anna ei ollut ostanut muuta kuin ruokaa. 13 vuotta seurustellut pari oli halunnut muuttaa elämäntapansa sellaiseksi, että pitkille matkoille lähtö olisi mahdollista.

Tammikuussa 2016 pari osti menoliput Meksikoon. Edessä siinsivät huimat 4 284 kilometriä Meksikon rajalta Kanadaan Yhdysvaltain länsirannikkoa pitkin.

Kuuluisan Pacific Crest Trail -reitin eli PCT:n tuhansista aloittajista noin kymmenesosa tavoittaa määränpäänsä.

Tuntumaa Meksikosta

Ensimmäiset kaksi kuukautta pari kierteli Meksikossa, Belizessä ja Guatemalassa. Samalla he saivat tuntumaa tulevaan. Selässä kulkivat noin kymmenkiloiset rinkat, ja yöt vietettiin teltassa milloin missäkin.

Reitin nuorin vaeltaja oli 8, vanhin 78.

Mitään ylimääräistä ei pakattu mukaan, sillä vaelluksen pitää nimenomaan olla kävelyä, ei rinkan raahamista mukana. Kahdesta vaatekerrasta toinen oli vaeltamiseen ja toinen yöpymiseen. Kampaa, deodoranttia tai toista lusikkaa ei kelpuutettu mukaan.

Maaliskuussa alkoi odotettu vaellus läpi Kalifornian, Oregonin ja Washingtonin kautta Kanadan rajalle. Lähes koko matka on vuoristoa.

– Vaeltajia oli laidasta laitaan: opiskelijoita, työttömiä, diplomaatteja, puuseppiä, entisiä vankeja. Nuorin oli kahdeksanvuotias ja vanhin 78-vuotias. Reitille myönnetään 50 lupaa päivää kohti, Anna kertoo.

– Ensihetkestä alkaen kaikkia yhdistivät samat kokemukset ja päämäärä. Se oli huikea tunne.

Auringon rytmissä

Päiväohjelma muodostui nopeasti. Päivä alkoi auringon noustessa kuuden seitsemän maissa. Hampaat pestiin makuupussissa, sitten noustiin ja pakattiin leiri.

– Aamiaispatukka syötiin usein kävellessä, Tuomas kertoo.

Jos aamukymmeneen mennessä oli takana kymmenen mailia eli 16 kilometriä, vauhti oli hyvä ja voitiin pitää tauko. Puolilta päivin oli lounaan vuoro. Sen jälkeen pidettiin vielä yksi tauko ennen hämärää ja leiriytymistä.

Päivän hiet huuhdeltiin joessa tai kosteuspyyhkeillä. Illallista varten Tuomas keitti veden, sitten pujahdus makuupussiin, jonka lämmössä ateria syötiin. Useimmiten ruoaksi oli perinteistä retkiruokaa: kiehuva vesi kuivaruoan sekaan, hetken haudutus ja ateria oli valmis. Mukana oli myös runsain määrin nuudeleita, eväspatukoita, pähkinöitä, manteleita, kuivahedelmiä, karkkia ja suklaata. Kaikki ruoka ostettiin matkan varrelta kylistä ja kaupungeista.

"Iltaisin oli onnellinen olo, että teltta oli pystyssä ja olimme elossa."

– Iltaisin oli onnellinen olo, että teltta oli pystyssä ja olimme elossa. Uni tuli viimeistään yhdeksältä, joka tunnetaan vaeltajan keskiyönä, Anna kertoo.

Parin keskimääräinen päivämatka oli noin 30 kilometriä eli 8–9 tuntia kävelyä päivässä.

Lumivyöryn uhka

Vuoristoinen reitti kulki niin lumessa, hiekassa kuin mudassakin. Erityisen huolellinen piti olla, kun kuljettiin lumessa. Lumivyöryvaara oli olemassa koko ajan, sillä lämpötilat vaihtelivat paljon etenkin Sierra Nevadan vuoristossa.

Anna istuskelee aamuvarhain Half Domen laella Yosemiten laakson yläpuolella. Vaellusta takana 1 520 km.
Anna istuskelee aamuvarhain Half Domen laella Yosemiten laakson yläpuolella. Vaellusta takana 1 520 km.

Silver Pass -solan päällä kävellessään Anna ja Tuomas kuulivat, kuinka lumikerrokset liikahtelivat heidän allaan.

– Jouduimme hieman muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaamme, sillä polku meni läpi avoimen lumikentän, jossa vyöry oli mahdollinen, Tuomas muistelee.

"Tajusin, ettei paniikille voi antaa yhtään sijaa, muuten tipun ja kuolen."

Hurjin tilanne tuli vastaan reitin korkeimmalla kohdalla Forresterin solassa. Jäähakku oli unohtunut Annan rinkkaan, ja jyrkällä vuorenseinämällä oli mahdotonta alkaa kaivaa sitä esiin. Oli pakko pysyä pystyssä viimeiset 20 metriä, sillä kaatuessa pudotusta olisi ollut satoja metrejä.

– Silloin pelotti aivan hemmetisti. Tajusin, ettei paniikille voi antaa yhtään sijaa, muuten tipun ja kuolen. Onneksi kaikki päättyi lopulta hyvin.

Mikä vieraanvaraisuus!

Reitin varrella sai toki välillä huiliakin. Reissun aikana pidetyt 29 vapaapäivää kuluivat syöden, leväten ja varusteita huoltaen. Etenkin alussa meni aikaa, että jalat tottuivat rasitukseen. Anna säästyi rakoilta, Tuomakselle tuli muutama, ja toinen nilkka muljahteli välillä.

– Työnsin vain lunta sukkaan, ja matka voi jatkua, Tuomas naurahtaa.

"Vaikka kävely tuntui välillä suorittamiselta, maisemat ja ihmiset motivoivat jatkamaan."

Annalle tuskan kirvoitti kantapääkipu, jota pahensivat huonot pohjalliset. Kun hän tajusi luopua niistä, kipukin alkoi hellittää.

– Vaikka kävely tuntui välillä suorittamiselta, maisemat ja ihmiset motivoivat jatkamaan. Välillä vaelsimme muiden kanssa letkassa, välillä menimme keskenämme.

Hyppy jääkylmään veteen virkisti kuumana päivänä. Vaellusta takana 1 780 km.
Hyppy jääkylmään veteen virkisti kuumana päivänä. Vaellusta takana 1 780 km.

Lähiseutujen asukkaat auttoivat mielellään tarjoamalla kyydin lähikylään.

– Moni tarjosi mahdollisuutta pestä pyykkiä ja yöpyä kodissaan tai pihallaan. Se suorastaan palautti uskoni ihmiskuntaan, Anna kertoo.

Vesi suodatettiin puroista ja ruokavarastoja tankattiin neljän viiden päivän välein. Jos vastaan tuli ravintola, siellä syötiin aina – usein monta ruoka-annosta yhdellä kertaa, sillä energiavaje oli jatkuva. Tuomas laihtui matkalla 15 kiloa.

Ei enää yhtään estettä

Sierra Nevadan vuoristossa Kalifornian itäosassa iski toivottomuus. Vaellusta oli takana noin 1 500 kilometriä. Vuoristo on suurien korkeuserojen ja lumen vuoksi raskas kuljettava.

–  Väsyimme kylmiin öihin, märkiin kenkiin ja lumessa tarpomiseen. Jokien ylitykset sekä iltapäivän pehmeä lumi laittoivat sekä mielen että fysiikan lujille. Isovarpaisiin palasi tunto vasta kuukausia myöhemmin, Tuomas kertoo.

–  Toisaalta alueen lumihuippuiset vuoret olivat reissun sykähdyttävintä antia. Maisemat olivat kerrassaan upeita.

Rytmiä rikkoivat myös polulle kaatuneet puut. Oregonissa niitä tuli vastan melkein tuhat 80 kilometrin matkalle.

– Silloin ajattelin, että jos vielä yksikin kaatunut puu tulee eteen, luovutan, Anna muistelee.

Tunneskaala vaihteli päivän aikana äärilaidalta toiselle. Lopulta luonto toi eteen juuri sopivasti haasteita.

– Aamuisin oli vain jatkettava matkaa, ei sieltä muutenkaan pois päässyt, Tuomas naurahtaa.

Hän väittää heidän molempien olevan mukavuudenhaluisia, jopa hieman laiskoja. Mutta he ovat myös itsepäisiä. Ja säiden suhteen heillä oli onnea.

Sierra Nevadassa sieraimet paloivat rakoille.

– Matkalle osui lumimyräkkä ja viisi sateista päivää. Muutoin aurinko lämmitti myös vuoristossa ja 98 prosenttia ajasta päällä oli sortsit ja t-paita.

Anna kiipeää Mather Pass -solan päälle noin 3 650 metrin korkeuteen.
Anna kiipeää Mather Pass -solan päälle noin 3 650 metrin korkeuteen.

Sierra Nevadassa aurinko yllätti alhaalta päin, kun lumi heijasti voimakkaasti auringonsäteitä. Sieraimet paloivat rakoille. Sen jälkeen mukana kannettiin suojakertoimen 70 rasvaa.

Treffit karhun kanssa

Vaellusreittiä varten on olemassa GPS-pohjainen kännykkäsovellus, joka näyttää koko ajan, missä mennään. Se tekee vaeltamisen turvalliseksi.

Suurimmilta vaaratilanteilta Anna ja Tuomas säästyivät. Kerran Tuomas astui ajatuksissaan nuoren kalkkarokäärmeen yli ja olisi jatkanut matkaansa autuaan tietämättä, ellei Anna olisi huomauttanut asiasta.

"Karhun kanssa vaihdoimme katseet Yosemiten kansallispuistossa."

– Karhun kanssa vaihdoimme katseet Yosemiten kansallispuistossa, mutta lähellä näytti olevan jotakin paljon tärkeämpää tongittavaa kuin meidän eväspussimme. Osalla vaeltajista on karhusumutteet mukanaan, meillä ei.

Kanadan raja tuli lopulta vastaan yllättävän nopeasti. Perillä myllersivät monenlaiset tunteet, haikeus vaelluksen loppumisesta ja toisaalta helpotus.

Eagle Creekin reitti Oregonissa. Vaellusta takana 3 430 km. Tunnel Falls -putoukset ovat yksi reitin kohokohdista.
Eagle Creekin reitti Oregonissa. Vaellusta takana 3 430 km. Tunnel Falls -putoukset ovat yksi reitin kohokohdista.

Parilla kului reissuun viisi kuukautta ja kaksi viikkoa. Molempien mielestä vaellus meni hämmästyttävän hyvin.

– Helpotti huomattavasti, kun pilkoimme vaelluksen pienempiin osiin: nousen tuon solan päälle, kävelen seuraavalle leiripaikalle, ylihuomenna olen siinä kaupungissa.

Vaeltamiseen pari sanoo jääneensä koukkuun. Uudet kohteetkin ovat selvillä: kevät vietetään Aasiassa ja loppuvuosi Uudessa-Seelannissa.

Seuraa Annaa ja Tuomasta Facessa ja Instassa nimellä Trailpaint sekä osoitteessa trailpaint.blogspot.fi. 

Ratsastusvaellus Muhun Saarella Virossa on upea kokemus. Lue reissusta Sportin numerosta 5/17! Tilaajana voit lukea jutun maksutta osoitteessa: digilehdet.fi

Sport

Satunnainen pizza ei jämähdä vararenkaiksi vyötärölle, kun liikut oikein. Aloittelija voi huomata muutosta jo parissa viikossa.

Jos karsit hiilareita etkä silti laihdu, mitä jos ajattelisitkin tällä kertaa päinvastoin ja opettaisit kroppasi polttamaan hiilareita kuin pro? 

– Yleensä laihduttajat vähentävät hiilihydraatteja ensimmäisenä, ihan turhaan. Kun lisäät ruokavalioon energiaa, keho oppii käyttämään sitä paremmin, komppaa laillistettu ravitsemusterapeutti Petra Rautakallio. 

Puhutaan hiilihydraatin sietokyvystä. Se on yksilöllinen, mutta jokainen voi virittää kehonsa paremmaksi pastanpolttokoneeksi. Silloin satunnainen pizza ei jämähdä vararenkaiksi vyötärölle.

Rautakallion mukaan tärkeintä on, että ylipäätään treenaa. Kuningaslaji on kuitenkin punttien nostelu, sillä se herkistää kehon insuliinille, eli sokeriaineenvaihduntaa säätelevälle hormonille. Lihas käyttää hiilihydraatteja sekä treeniin, palautumiseen että kasvamiseen. Toisin sanoen suurempi lihasmassa tarkoittaa parempaa hiilihydraattien sietokykyä. 

Lue lisää: Selvitä 5 kysymyksellä, onko hiilihydraatin sietokykysi heikentynyt

Sekaan kannattaa ujuttaa välillä kovatehoista HIIT-treeniä, sillä siinä keho käyttää erityisen paljon hiilihydraatteja. Aloittelija voi huomata muutosta jo parin viikon säännöllisen harjoittelun jälkeen. 

– Kun insuliiniherkkyys paranee, hiilihydraatit siirtyvät verenkierrosta nopeammin lihaksiin käyttöön. Siitä syntyy hyvä kierre, Rautakallio toteaa.

Nappaa Sport-lehden numerosta 7/2017 Stefanie Hagelstamin neljän viikon crossfit-bootcamp, jolla poltat rasvaa, saat lihasta, voimaa ja kestävyyttä. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

Sport

Superliikkeellä saat puristusvoimaa, terveemmät olkapäät ja helpotusta alaselän kipuihin.

Etene askel kerrallaan, niin pääset tavoitteeseen. Jos lähdet nollasta, pystyt puolen vuoden sisällä vetämään ensimmäisen leukasi. Jotkut tekevät 10 peräkkäistä toistoa jo parin viikon kuluttua.

 

1. Roikkuminen

 

 

Tartu tankoon myötäotteella ja roiku 5 minuuttia. Tee harjoitus päivittäin: voit roikkua vaikka parin tunnin välein puoli minuuttia. Näin hartiarenkaan lihakset tottuvat rasitukseen. Kun jaksat roikkua 3 x 30 sekuntia, lisää aktivointiliike: aktivoi lapojen lihakset, vedä lapoja yhteen ja nouse kannateltuun roikkumisasentoon.

→ Lisää hiljalleen roikkumisaikaa ja aktivointiliikkeiden määrää.

 

2. Vaakasoutu

Kun roikkumisharjoituksia on takana pari viikkoa, lisää mukaan vaakasoutu renkailla, tangolla tai Smith-laitteessa. Aseta tanko vyötärön korkeudelle. Päästä alkuasennossa lavat ”auki”, niin yläselkä pyöristyy hieman. Pidä core ja pakarat tiukkoina. Vedä lapoja yhteen ja kohota rintakehää kohti tankoa. Vasta sitten kyynärpäät koukistuvat ja rintakehä osuu tankoon. Palaa alas.

→ Tee 3 kertaa 8–12 toistoa.

 

3. Avustettu leuanveto

Kun jaksat roikkua minuutin, lisää ohjelmaan leuanvedot avustajan kanssa tai vastuskumilla. Aseta vastuskumin lenksu jalkapohjien tai polvien alle ja ota tangosta vastaote ja roiku passiivisesti. Vedä lavat kiinni, tuo selkää kaarelle ja tee vahva veto. Paina kyynärpäitä kylkiin ja kohota rintakehää kaarimaisesti kohti tankoa. Palaa jarrutellen ja pysähdy, ettei kuminauha avusta liikaa.

→ Toista 3–6 kertaa. Muutama puhdas toisto kehittää hermostoa parhaiten. Jos jaksat heti 10 leukaa, vaihda kumi löysempään.

 

4. Leuanveto

Tartu tankoon vastaotteella. Tekniikka on sama kuin avustetussa liikkeessä: lavat kiinni, rinta kaarelle, kyynärpäät kylkiin ja kaarimaisesti kohti tankoa. Tuo leuka tangon yli. Jatka harjoittelua 1–3 kertaa viikossa ja seuraa palautumista.

→ Nyt kun olet ylittänyt haamurajan, kehitys nopeutuu. Tee aluksi yksi veto 10 kertaa ja lepää toistojen välillä. Seuraava tavoite on 5 x 2 toistoa ja niin edelleen.

 

Lue Sport-lehden numerosta 7/2017, miten saat potkua jalkoihin Janni Hussin kuntopiirillä. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

9. syyskuuta vietetään Maailman leuanvetopäivää. Säännöt ovat simppelit: mene mukana olevalle pisteelle, vedä niin monta leukaa kuin jaksat, ja tuloksesi rekisteröidään. Lopussa lasketaan, montako leukaa maailma veti yhteensä. Löydä lähin piste ja säännöt: worldpullupday.com.

Sport

Ensin elämä pienen lasten kanssa oli kaaosta, mutta hiljalleen Hanna sai elämästä kiinni joogan avulla.

Aluksi kukaan ei uskaltanut soittaa. Hanna odotti tietoa miehestään Jensistä, joka oli saanut automatkalla Norjasta Milanoon sairauskohtauksen.

Flunssainen Jens oli pysäyttänyt auton Sveitsissä ja kumartunut ulos. Lihakset eivät olleet totelleet lainkaan, ja Jens oli pyörähtänyt ulos autosta. Hän oli saanut soitettua Hannalle ja ystävälle Italiassa, joka oli toimittanut hänet ensiapuun. Verikokeiden perusteella epäiltiin hermojuuritulehdusta eli Guillain-Barrén oireyhtymää, jonka flunssa voi laukaista. Hanna oli huolissaan. Ensiavusta Jens oli viety neurologiseen sairaalaan, mutta siellä lääkäri ei uskonut hermojuuritulehdukseen. Jensiä ei laitettu seurantaan.

Oli maaliskuu 2007, ja suomalais-norjalainen perhe oli palaamassa Milanoon puolentoista vuoden Norjassa asumisen jälkeen. Talo Norjassa oli myyty, muuttokuorma oli lähtenyt rekalla Italiaan, ja Jens oli ajamassa heidän autoaan perille. Hannan, 31, oli tarkoitus lentää perässä Eliksen, 5, ja Axelin, 2, kanssa.

"Kysyin epäuskoisena, onko hän kuollut."

– Aamulla Jensin isä viimein soitti, että Jens ei ole selvinnyt. Kysyin epäuskoisena, onko hän kuollut. Kyllä, Jens oli löydetty aamuyöllä kuolleena sairaalasängystä.

Sanat sekoittuvat yhä itkuun, kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen. Suru siitä, ettei hän itse ollut paikalla, vaikka olisi pitänyt, on suuri.

Konttausta syvissä vesissä

Hanna von Hafenbrädlin, 41, elämästä tuli suruviestin jälkeen kaaos. Hän ei voinut ymmärtää Jensin kuolemaa.

– Ensimmäiseksi yritin etsiä puhelinluettelosta kriisipuhelimen numeroa. Muistan ajatelleeni, että minun pitäisi harkita tarkkaan kaikkia päätöksiäni tästä eteenpäin, etteivät lapset traumatisoituisi.

Paluuta entiseen ei yhtäkkiä ollutkaan.

Perhe oli asunut Milanossa aiemmin viisi vuotta, ja elämä oli ollut unelmien täyttymys. Hanna oli työskennellyt graafisena suunnittelijana ja kuvittajana, ja Jensillä oli oma yritys. Heillä oli kaunis vanha asunto Milanon keskustassa. Italialainen arki oli hauskaa. Perhe oli aina yhdessä.
Norjaan he olivat muuttaneet huonon omantunnon takia: Milanon keskustassa ei voinut ulkoilla savusumun takia. Mutta Hanna ei viihtynyt norjalaisessa pikkukaupungissa, joten lopulta oli tehty päätös paluusta.

Paluuta entiseen ei yhtäkkiä ollutkaan. Emme voineet lähteä Italiaan, sillä Jensiä ei enää ollut. Norjassa olimme myyneet talomme.
Hanna luonnehtii noita aikoja syvissä vesissä konttaamiseksi.

– Axel täytti kolme vuotta neljä päivää Jensin kuoleman jälkeen, ja minun oli yritettävä järjestää juhlat.

Hautajaisissa Hannan piti pitää puhe, eikä hän osannut puhua muille kuin eturivissä istuvalle kahdelle nappisilmälle.

– Puhuin heille ilmapalloista, joita voisimme nyt lähettää yläilmoihin. Todellisuudessa minun oli mahdotonta ymmärtää, miten ihminen voi noin vain lakata olemasta.

Joskus Hanna sai paniikkikohtauksia kaupassa.

Muutama asia kuitenkin lohdutti. Kun Hanna ilmoitti milanolaiseen nunnakouluun, ettei Elis tulekaan, nunna sanoi: "Tulet näkemään, että miehesi auttaa sinua sieltä ylhäältä käsin."

– Minua puhuttelivat myös kirkon katossa olevat tähdet Jensille järjestetyssä muistojumalanpalveluksessa. Nämä olivat minulle ensimmäisiä kosketuskohtia ajatukseen, että elämä onkin energiaa, joka muuttaa muotoaan, muttei lopu.

Hanna päätti jäädä asumaan lasten kanssa Norjaan lähelle isovanhempia.

Mikä minua auttaisi?

Mitä tavalliset ihmiset tekevät aamulla, Hanna yritti miettiä. Pesevät hampaat, syövät ja lähtevät töihin. Hän yritti noudattaa samaa ja vei lapset päiväkotiin. Joskus Hanna sai paniikkikohtauksia kaupassa.

Arki tuntui selviytymistaistelulta. Au pairin avulla se eteni päivän kerrallaan.

"Olin kaksi vuotta niin riekaleina, etten olisi pystynyt käymään töissä."

Lasten selviytyminen isän kuolemasta oli iso kysymys, vanhemmalle pojalle isä oli ollut paras kaveri. Hanna itse oli kuin kävelevä haava. Muiden ihmisten takia piti yrittää olla koko ajan vahva. Jotkut eivät osanneet katsoa häntä silmiin.

– En voinut puhua kivustani, sillä ihmiset pelkäsivät sitä. Olin kaksi vuotta niin riekaleina, etten olisi pystynyt käymään töissä.

Ystävän suosittelema terapeutti osoittautui kuitenkin kullan arvoiseksi. Hän sai Hannan uskomaan itseensä.

– Minulla oli paljon pelkoja, ja vaistot ja aistit yliherkkinä. Syytin itseäni Jensin kuolemasta ja pelkäsin lasten kuolemaa. Ei ollut mitään takeita siitä, etteikö heillekin voisi sattua jotakin pahaa.

Terapeutti ehdotti Hannalle joogan kokeilemista. Vaikutus oli heti voimakas.

– Kehon ja mielen yhteys tuli selväksi, sillä saatoin olla joogan jälkeen pari päivää toimintakyvytön. Olin vielä niin sokissa henkisesti, että kehonikin meni sekaisin. Se ei ollut valmis päästämään irti vanhasta.

"Minulle oli tärkeää huomata, ettei tarvinnutkaan pärjätä yksin."

Hanna löysi joogastudion, jonka yhteisöstä tuli hänelle tärkeä. Hän lähti lasten kanssa kahteen joogaretriittiin Thaimaahan ja Filippiineille.
– Se oli upeaa, sillä muut naiset ottivat miehensä mukaan lapsenvahdeiksi. Isät hoitivat lapsia, kun me joogasimme. Minulle oli tärkeää huomata, ettei tarvinnutkaan pärjätä yksin. Joogan filosofia alkoi kiinnostaa. Hanna halusi kokeilla, onko meditaatiosta apua sisäiseen kipuun.
Myös taide alkoi puhutella Hannaa, joka on aina ollut hyvin visuaalinen ihminen. Hän alkoi opiskella klassista öljymaalausta.

– Taiteessa on jotain maagista, joka vetosi minuun. Sain siitä vastauksia omaan tuskaani.

Jooga ja Jack muuttivat kaiken

Hanna pakotti itsensä ottamaan vastuuta kaikesta tekemisestään.

– Jos Jensin henki olikin kuin kiva pilvi, minä olin se, jonka oli oltava fiksu. Olin 31-vuotias ja hengissä. Voin valita, että nyt halaan lapsiani. Aloin nähdä sen mahdollisuutena.

Hanna ei vieläkään viihtynyt Norjassa. Vuonna 2012, seitsemän Norjan-vuoden jälkeen, hän muutti poikien kanssa Suomeen ystävän rohkaisemana.

"Voin valita, että nyt halaan lapsiani."

Aluksi hän työskenteli ystävän kanssa perustamassaan graafisen alan yrityksessä. Jooga alkoi kuitenkin vetää enemmän puoleensa. Sitten hän kuuli kanadalaisesta joogaopettajasta Happy Jackista, joka soitti kitaraa.

– Menin hänen tunneilleen ja workshopeihin. Ne avasivat minulle koko maailmankaikkeuden uudella tavalla. Ystävystyimme Jackin kanssa heti.

Jooga on opettanut Hannaa katsomaan elämää kokonaan uudella tavalla.
Jooga on opettanut Hannaa katsomaan elämää kokonaan uudella tavalla.

Myöhemmin Hanna ja Jack Boken rakastuivat ja ovat nyt pariskunta. Myös Hanna kouluttautui joogaopettajaksi.

– Joogani on hyvin fyysistä voimajoogaa, mutta siinä painotetaan itsetutkiskelua ja meditaatiota.

Ruokavalio on tärkeä osa hyvinvointia. Hanna huomasi, että kahvi, viini, tupakka ja sokeri vetävät energiatason alas, ja lisäksi niihin jää koukkuun. Vegaanina hän on voinut erinomaisesti.

Opettajaksi ryhtyminen ei ollut helppo ajatus, sillä Hanna oli aiemmin pelokkaampi ja epävarmempi.

– Aloin silti rohkeasti opettaa joogaa. Menen aina pitämään tuntia se ajatus mielessä, että ihmisen elämä voi muuttua radikaalisti, jos joku välittää. Puhun oppilaille oikeasta elämästä ja arjen haasteista, jos joku vaikka saisi siitä työkaluja elämäänsä. Autan myös itseäni sillä, että autan muita.

"Sisälläni on edelleen kapinaa Jensin kuolemaa kohtaan."

Hanna ja Jack järjestävät nykyisin joogakoulutuksia ja -retriittejä ympäri maailmaa. 13- ja 15-vuotiaat pojat ovat silloin Hannan äidillä.

Juhlapäivien ikävä

Hanna istuu vegaanikahvilassa ja säteilee valoa. Mutta tunteet ovat niin auki, että silmät täyttyvät kyynelistä useaan otteeseen.

– Sisälläni on edelleen kapinaa Jensin kuolemaa kohtaan. On niin epäreilua, että yksi puuttuu. Sitä on vaikea hyväksyä etenkin poikien syntymäpäivinä. Tuntuu, että pilvi tulee pääni päälle ja synnyttää sisälläni salamoita. Mutta aiemmin siellä oli superukkonen koko ajan.
Hanna on selviytynyt, mutta se ei enää riitä. Hän haluaa lisäksi voida mahdollisimman hyvin.

– Joogan avulla voin hyvin, sillä joogassa yhteys itseen syvenee ja kirkastuu. Se auttaa minua kuuntelemaan, millaiset asiat puhuttelevat minua nyt. Ne voivat olla tänään eri asioita kuin huomenna.

Hanna miettii usein, mikä hänestä tulee. Ihminen muuttuu koko ajan.

– Silloin kun elämässä on vaikeita asioita ja surua, on hyvä olla armollinen. Kaikkeen ei voi vaikuttaa.

Muistathan, että tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

Sport

Suolaa, ruokasoodaa, sitruunamehua, kaoliinisavea... Niillä pysyvät ekoilijan kainalot hajuttomina.

  1. Kirpeän ja makean liitto

    Lovefresh Natural Cream Deodorant Mandarin Lime, 24 e/107 ml.

    Erikoisuudet: Voidemainen deodorantti sopii herkälle iholle. Sisältää muun muassa sheavoita, kookosöljyä ja kaoliinisavea. Pidetään hetki ihoa vasten ennen levittämistä, jotta stikki sulaa hiukan.

    Miten toimi: Vahva sitrustuoksu hurmaa heti, tätähän tekee mieli melkein lipoa kielellä! Tuhti voidepuikko vaatii opettelua: tämän kanssa ei kannata heilua paita päällä, sillä dödö sotkee sen heti. Arkisesta päivästä dödö selviää mallikkaasti, mutta jos tiedän hikoilevani päivän aikana, luottaisin enemmän vanhaan tuttuun Rexonaan.

    Arvosana: 8

    lovefresh.com

  2. Ruokasoodan voimaa

    Desti Yellow Deodorant,10 e/75 ml.

    Erikoisuudet: Ruotsalainen Desti nimittää itseään alumiinittomaksi antiperspirantiksi eli hikoilua hillitseväksi. Vaikuttavina aineina suola ja ruokasooda.

    Miten toimi: Miellyttävän mieto tuoksu ei ärsytä. Imeytyy kyllä suihkun jälkeen nihkeälle iholle, mutta kun yritän kiireessä sipaista vaatteiden alle, joudun kuivattelemaan kainaloita monta minuuttia. Työpäivän ja treenien jälkeen miellyttävä tuoksu pitää, mutta hiki puskee läpi. Menee siis kelpo perusdödöstä, joka hillitsee hikoilua ehkä hitusen. Ei silti korvaa tymäkkää antiperspiranttia kovassa käytössä.

    Arvosana: 9-

    ellos.fi

  3. Ekoilijan valinta

    Weleda Sage Deodorant Herbal Fragrance, 19 e/100 ml.

    Erikoisuudet: Suihkutettava dödö on tehty sitruunamehusta ja eteerisistä öljyistä. Hillitsee hienhajua ja sisältää puhdistavaa salviaöljyä. Kevyt spray kuivuu sekunneissa.

    Miten toimi: Olen epäluuloinen, sillä suihkepulloon pakattu dödö näyttää huonetuoksulta. Testisuihkaus tuo mieleen salvian. Mahtaako tämä pitää kainalotuoksut kurissa? Yrtit iholla lähden pyöräilemään töihin. Ainakin menomatkan dödö pitää eikä ärsytä. Saman huomion teen jumppatunnin jälkeen kotona. Pisteet ekologisesta lasipullosta!

    Arvosana: 8 ½

    sante.fi

  4. Tuoksuja karttavalle

    Urtekram Eco Morning Haze Cream Deo, 6,30 e/50 ml.

    Erikoisuudet: Voidemainen roll on sisältää lakan, karpalon ja mustaseljauutteen ravinteita ja hyaluronihappoa, jotka kosteuttavat ja hoitavat kainalon ihoa. Vaikuttava aine risiiniöljyhapon suola sitoo hajuja.

    Miten toimi: Miedon tuoksuinen, voidemainen dödö levittyy iholle helposti eikä tahmaa. Mutta miten on tehojen laita? Se selviää, kun on minun vuoroni hakea lapsi pyöräkärryllä päiväkodista. Poljen ylämäkeä puuskuttaen, kotona imuroin ja luuttuan lattiat. Kaiken ähellyksenkin jälkeen kainalot ovat kuivat. Tuoksuttomuuden vuoksi en ehkä kuitenkaan uskaltaisi laittaa tätä hikitreeniin.

    Arvosana: 8

    urtekram.fi

Lue Sport-lehden numerosta 7/2017, miten iho hyötyy probiootteja sisältävistä hoitotuotteista. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi