Auttaako akupisteiden painelu stressiin?

Kuva: Viorel Sima / Shutterstock

Kiinalaisen lääketieteen mukaan mieltä voi rentouttaa kehon tiettyjä akupisteitä painelemalla. Testasimme, toimiiko se käytännössä.

Taas yksi arkipäivä takana ja olen selvinnyt ruuhkabussista kauppakassien kanssa suoraan sohvalle. Energiaa riittää juuri ja juuri kaukosäätimen paineluun. Päivän ylikierrokset alkavat vähitellen laantua, mutta olisiko mielen lataamiseen olemassa parempikin tapa?

Jos tämä tapahtuisi Kiinassa, olisin todennäköisesti latautunut painelemalla kaukosäätimen sijaan kehoni rauhoittavia akupisteitä. Selvitin perinteisen kiinalaisen lääketieteen asiantuntijalta Tutteli Hammermannilta, mistä nämä pisteet löytyvät.

Keskity korvanlehtiin

”Kaikille sisäelimille löytyy oma kohtansa korvasta, joten hieromalla korvalehteä ja korvan sisäpintaa tasapainotat koko kehosi”, Hammermann sanoo.

Korvan lisäksi varpaiden välejä kannattaa huomioida, jos stressi painaa päälle. Hammermannin mukaan etenkin akkavarpaan ja isovarpaan välin hierominen rauhoittaa mieltä. Hän neuvoo pyörittelemään jokaista varpaanväliä kevyesti muutaman minuutin ajan.

Mielenrauhaa ei voi koskaan olla liikaa, joten päätän testata molemmat pisteet heti samana iltana. Suljen tv:n, istahdan tyynyn päälle ja aloitan harjoitukset. Alan hieroa molempia korvalehtiäni peukalon ja etusormen välissä. Ensimmäinen havaintoni on, että korvanihan ovat aivan kylmät! Toinen havainto: en ole huomioinut koko korvien olemassaoloa naismuistiin.

Hierominen ei satu, vaan tuntuu oikeastaan mukavalta. Ja palkitsee välittömästi: korvat alkavat lämmitä, jopa kuumottaa ja miellyttävä lämpö leviää koko kehooni. Tunnen rauhoittuvani. Parin minuutin päästä molemmat korvani hehkuvat lämpöä ja ajatukset ovat tyyntyneet.

Rentoutta varpaiden väleistä

Seuraavaksi vedän jalan risti-istuntaan ja käyn käsiksi varpaideni väleihin. Sama havainto: varpaat ovat jääkylmät – mutta eivät pitkään.
Varpaiden välien hierominen tuntuu kieltämättä aluksi oudolta, mutta vaikuttaa tehokkaasti. Se ikään kuin vetää ajatukset päästä pois.

Kun olen saanut hierottua molempien jalkojen varpaiden välit, vedän lämpöiset sukat jalkaan ja istun vielä nauttimaan olostani. Yöllä nukahdan tavallista helpommin ja nukun tavallista sikeämpää unta. Näitä harjoituksia teen jatkossakin.

Lue muita stressinpoistovinkkejä uudesta MeNaiset SPORTista!

Kommentit (3)
Vierailija
Viesti

Realiteetit esiin! Jos puretaan tästä ne faktat mitä tiede havaitsee, niin ehkäpä eniten asiaan vaikuttanut seikka on tuo ensiksi mainittu, eli "sammutin television". Aivojen pitäisi muutenkin rauhoittua tunti ennen nukkumaanmenoa. Myöskään akupisteitä ei ole olemassa muualla kuin kirjoissa, ihmisestä niitä ei löydy. Toiseksi vaikuttavin seikka lienee itsesuggestio ja plasebovaikutus, jotka myös tiede tuntee. Artikkelista on luettavissa myös näiden olemassaolo ilman että potilas on edes yrittänyt niitä pois sulkea.

Vierailija
Viesti

Olipa kiinnostava artikkeli. Halpa ja hyväksi havaittu konsti painella itse akupisteitä. Kirjastosta löysin akupainanta-oppaitakin. Jos voi korvata päänsärkypillerit akupainannalla tai saada  hyvän yöunen, niin kannattaa kokeilla. Ei haittavaikutuksia, ei neuloja.

Pessimismi kannattaa! Näitä asioita ihmiset ovat saavuttaneet ajattelemalla negatiivisesti

Nyt heti ne jalat takaisin maan pinnalle! Liiallinen positiivisuus ei aina kannata.

”Usko itseesi ja pystyt mihin vain!” Kuulostaako tutulta?

Kyllästyttääkö? Hyvä, koska väite ei pidä paikkaansa.

Tutkimusten mukaan yltiöpäisen optimistinen asenne itseä kohtaan saattaa todellisuudessa hidastaa onnistumista. Gabriele Oettingen on tutkinut yli 20 vuotta, miten optimismi ja pessimismi vaikuttavat siihen, kuinka ihminen pääsee tavoitteisiinsa. Hän totesi jo 1990-luvun alussa, että nykypäivän suosituin motivaatiolausahdus on silkkaa palturia.

Oettingen on vuosikymmenten aikana huomannut, että pieni pessimismi on hyväksi, jos haluaa esimerkiksi tehdä suuren elämänmuutoksen tai onnistua vaikka tentissä. Vuonna 1991 Oettingen kysyi dieetillä olevilta naisilta, kuinka suurella todennäköisyydellä he luulevat onnistuvansa laihduttamisessa. Myös tutkija itse yllättyi tuloksesta: ne jotka uskoivat epäonnistuvansa projektissa, pudottivat todennäköisesti huimasti enemmän painoa kuin positiivisesti ajattelevat.

Uudelleen ja uudelleen tutkija on huomannut, että positiiviset fantasiat eivät saa ihmisiä saavuttamaan tavoitteitaan vaan usein jopa tulevat tavoitteiden tielle.

Miksi näin käy? Syy on tässä:

Kun unelmoi silmät kirkkaina tulevaisuudesta, ei huomioi mahdollisia ongelmia. Itsensä salille tuuppimisen tai kovan pänttäämisen sijaan sortuu usein pelkästään ajattelemaan tulevia lihaksiaan ja mainioita arvosanojaan.

Tällaisia positiivisia lopputuloksia pieni negistely on saanut aikaan:

”Uskon, että liian pitkälle viety positiivinen ajattelu tukahduttaa tunteita ja estää kipeiden juttujen käsittelemisen. Ahdistavissa ja surkeissa fiiliksissä vellominen auttaa joskus pääsemään huolista yli paremmin kuin tekopirteä iloisuus. Ahdistuneet fiilikset eivät myöskään pelota niin paljon, kun ne kehtaa sanoa ääneen. ”Surun kautta” -lempinimen saaneena myönnän toki, että joskus negistely menee överiksi.” Nainen

”Ajattelen usein, että en tule saavuttamaan tavoitteitani, joten kun saavutankin jotain, se tuntuu tosi hyvältä. Esimerkiksi usein uutta työtä hakiessani olen sataprosenttisen varma, etten tule saamaan työpaikkaa, joten jos saan sen, olen aidosti yllättynyt ja todella iloinen. Miten tämä ihme tapahtui, kun työhaastattelukin meni ”niin huonosti”?” Nainen

”Pessimismi on tuonut mukanaan iloisia yllätyksiä: usein olen ajatellut tentin jälkeen, että meni niin huonosti, että joudun suoraan uusintaan. Kun olen päässyt läpi, olo on ollut todella helpottunut. Jos olen vielä sattunut saamaan hyvän arvosanan, ei riemullani ole ollut rajaa! Negatiivisuus on ehkä saanut keskittymään tentissä täysillä, jolloin se on mennyt odotettua paremmin.” Nainen

Vaikka pessimismistä voi olla hyötyä, jatkuva ankeilu ei ole tie onneen. Oikeastaan tavoitteidensa kanssa kannattaa olla pikemminkin realistinen.

Oettingen suosittelee tällaista lähestymistapaa:

1. Määrittele tavoite. Mitä oikeasti haluat? Tavoitteesi saa olla kuinka pieni tai suuri tahansa.

2. Mieti, mikä on paras mahdollinen lopputulos. Tässä vaiheessa saa olla positiivinen! Useimmiten paras mahdollinen lopputulos on jokin tunne, kuten onnellisuus.

3. Nimeä mahdolliset haasteet. Usein ihmiset jäävät vellomaan edelliseen vaiheeseen, jolloin unelma jää päiväunen tasolle. Vastoinkäymisten käsitteleminen ei nimittäin ole yhtä mukavaa kuin haaveilu. Jotta saavuttaisi jotain, pitää ymmärtää, että nyt asian eteen on todellakin tehtävä töitä.

4. Suunnittele. Miten pääset lopputulokseen? Kun olet nimennyt haasteet, pystyt helpommin hahmottamaan, mitä niiden ylittämiseksi on tehtävä. Voit jo etukäteen miettiä ratkaisuja mahdollisiin vastoinkäymisiin.

Suuri kengänosto-opas – 9 vinkkiä oikeasti sopiviin kenkiin

Tiesitkö? Vaikka kenkäsi ovat oikeankokoiset, siitä ei ole hyötyä, jos sukkasi ovat liian pienet. Nappaa tästä asiantuntijan vinkit kenkäostoksille, jotka onnistuvat.

Puristaa, särkee ja ahdistaa? Nimittäin kenkä. Naisten tyypillisin virhe kenkäostoksilla on, että he ostavat liian pieniä kenkiä.

– Vastaanotolleni on tullut joskus nainen, jolla on jopa kaksi numeroa liian pienet kengät, kertoo jalkaterapeutti Elina Hurtta. Hän opettaa alaa Metropolian ammattikorkeakoulussa.

Viis epämiellyttävästä tuntumasta, kunhan kenkä vain näyttää hyvältä, ajatellaan. Muoti edellä ovat tainneet mennä myös julkkikset, jotka pukevat lapsensa korkokenkiin. Näin teki ainakin saksalaismalli Heidi Klum viime vuonna tyttärelleen Lenille, joka oli silloin 10-vuotias.

– Korkokenkä ei missään nimessä ole oikea kenkä lapselle, kommentoi Hurtta.

– Vaikka korkoa olisi vain kaksi senttiä, lapselle sentit tuntuvat suhteessa paljon korkeammilta kuin aikuisella. Korko aiheuttaa samoja ongelmia kuin aikuiselle: esimerkiksi pohjelihas ja akillesjänne saattavat lyhentyä ja jalka kuormittua väärällä tavalla. Normaali kävely voi muuttua ja jalat altistua virheasennoille.

Hyvää korkokenkää ei Hurtan mukaan ole aikuisellekaan olemassa.

– Korkoja voi käyttää silloin tällöin vaikka juhlissa, kun arjen peruskenkä on hyvä. Jatkuva käyttö ei missään nimessä ole hyväksi.

Tässä Hurtan asiantuntijavinkit kenkäostoksille:

1. Valitse matalaa

Millainen sitten on hyvä kenkä? Jos jalka on terve, nykysuositusten mukaan se on melko kevyt eikä sen tarvitse juurikaan tukea jalkaa. Se voi taipua päkiän kohdalta, ja pohja voi joustaa kierrettäessä. Pohjalla voi olla paksuutta 1–2 senttiä, mutta sen tulisi olla tasainen, jotta paino jakautuu tasaisesti jalkaterällä.

2. Jos silti haluat korot, muista:

Korkkarit nyt vain ovat niin ihania joskus. Mitä maltillisempi korko, sitä paremmat ne ovat jalalle. Myös leveämpi etuosa antaa esimerkiksi varpaille paremman asennon. Liian jyrkät korot voivat aiheuttaa ongelmia aina niskaan asti. Pystyasento voi muuttua ja askel lyhetä. Myös jalkaterän kuormitus muuttuu, sillä korko siirtää painoa jalkaterän etuosalle. Pitkäaikaisesta käytöstä voi seurata vaikkapa kovettumia, vaivaisenluuta, vasaravarvasta ja levinnyttä päkiää. Joskus myös hermopinteitä tai limapussin tulehduksia.

3. Osta oikeaan aikaan päivästä

Jalka on aamulla lyhyempi ja venyttyy päivän mittaan maksimipituuteensa. Kun kengät ostaa iltapäivällä, koon saa todennäköisemmin oikein.

4. Katso, että kenkä istuu

Oikea koko selviää vaikka seisomalla paperilla ja piirtämällä jalan ääriviivat siihen – kengän pitää olla 12 milliä pidempi kuin jalan, jolloin siihen jää sopiva käyntivara. Sitten huomio kiinnitykseen: jalkaa ei pidä joutua jännittämään kengässä sen pelossa, että se liikkuu tai putoaa. Siksi nauhat tai tarrakiinnitys voivat tulla tarpeeseen. Kärkikorkeus on myös tärkeä: varpaille pitää jäädä riittävästi tilaa pystysuunnassa.

5. Kaarituki ei ole pakollinen

Terveeseen jalkaan käy kaaritueton pohja, joka löytyy esimerkiksi monista tennareista. Jalan omat kaarirakenteet toimivat iskunvaimentimena. Kansoilla, jotka käyttävät kenkiä vähemmän, on vähemmän jalkojen virheasentoja, eivätkä ne kaaritukiakaan ole kaipailleet. Monesti tennareiden ongelma on lattapohjan sijaan liian kapea tai käyrä lestiin (sen pitäisi olla suora). Myös kärkikorkeus voi olla kovin matala. Siksi tennarikaan ei ole aina automaattisesti paras kenkävaihtoehto.

6. Sukalla on väliä

Ei riitä, että onnistut hankkimaan oikeankokoiset kengät. Sinulla pitää olla myös oikeankokoiset sukat. Jos sukka on liian pieni, se vetää varpaita suppuun, eikä hyvistä kengistä ole enää hyötyä.

7. Tsekkaa materiaali!

Sen pitäisi hengittää. Tekonahkaa kannattaa tässä mielessä vältellä. Jos materiaali ei ole hengittävää, iho ja etenkin varvasvälien iho voi rikkoutua ja siksi jalat voivat altistua infektioille. Iho myös hiostuu – ja sienet viihtyvät paremmin kosteassa.

8. Älä hyppää kylmiltään paljasjalkakenkiin

Paljasjalkakengät eli kevytkengät mukailevat kengätöntä tunnetta: suojaavat jalkaa mutta eivät tue sitä. Jos haluat sellaiset, siirry pikkuhiljaa kevyempään malliin. Jos on käyttänyt vuosikymmeniä hyvin tuettuja kenkiä, yhtäkkinen siirtyminen paljasjalkamalliin voi aiheuttaa ylirasitusta jalkoihin. Anna jalan ja sen lihaksiston tottua rauhassa kevyempään kenkään.

9. Muista: jalatkin ovat yksilöitä

Edelliset neuvot koskevat terveitä jalkoja, joissa ei ole ongelmia. Jos olet diabeetikko, reumaatikko tai sinulla on virheasentoja ja muita jalkaongelmia tai kipuja, kysy neuvoa kenkien hankintaan vielä asiantuntijalta. Toisaalta: Jos jalat ovat terveet, ei kannata myöskään turhaan käyttää liian kovia ja jäykkiä kenkiä. Ne vain estävät jalan luontaiset liikkeet ja lihaksiston toiminnan.

Kiristeletkö hampaitasi ja haukottelet usein? Et ehkä hengitä oikein

Hengittäminen on meille niin luontaista, ettei sen syvintä logiikkaa tule usein ajatelleeksi, vaikka syytä olisi.

Hengittäminen vaikuttaa kehoomme kokonaisvaltaisesti. Mistä tietää, ettei homma suju oikein?

Niskat ja hartiat ovat kipeät
Niskan ja hartioiden lihakset yrittävät mukautua pinnalliseen hengittämiseen ja auttavat keuhkoja saamaan enemmän happea. Seurauksena on jumiutunut niska-hartiaseutu.

Haukottelet usein
Runsas haukottelu on merkki vääränlaisesta hengittämisestä. Kun olemme rentoutuneita, vedämme ilmaa keuhkoihin syvään noin 5-8 kertaa minuutissa. Pinnallinen hengittäjä hengittää minuutissa reilusti enemmän, 10–20 kertaa.  

Kiristelet hampaitasi öisin
Pinnallinen hengittäminen usein kulkee käsi kädessä hampaiden kiristelyn kanssa – molemmat ovat merkkejä myös stressistä.

Olo on aina väsynyt
Nuutunut olo kielii siitä, ettei kehosi saa tarpeeksi energiaa hengityksestä. Tehoton hapen haukkominen kuluttaa keskimäärin vain 20 prosenttia keuhojesi kapasiteetista.  Ei ihme, jos on väsynyt olo!

Jos hengität väärin, saatat käyttää vain kolmannesta keuhkojesi kapasiteetista.

Miten hengittämistä voi harjoitella?

Tapoja on monia, mutta esimeriksi näin:

1. Asetu lattialle tai tuolille istumaan keskity. Sulje silmäsi ja tunnustele, mistä hengityksesi tulee. Rinnasta, vatsasta vai jostain muualta?

2. Suorista selkäsi, pyöritä hartioita eteen ja taakse ja rentouta kätesi, jotta hengityksesi avautuu.

3. Syvennä hengitystäsi. Pitkitä uloshengitystäsi muutamalla sekunnilla vetämällä vatsaa selkärankaa kohden. Muista pitää olkapäät rentoutuneena.

4. Pysähdy jokaisen sisään- ja uloshengityksen yhteydessä muutamaksi sekunniksi ja jatka vasta sitten. Tämä auttaa syventämään hengitystäsi.

Pääasia on, että hengittäminen olisi rauhallista ja syvää ja kulkisi nenän kautta.

Lähde: Healthista

Luuletko olevasi introvertti? Saatatkin olla kaappinarsisti

Tutkijoiden mukaan introverttiudessa piilottelee narsismin siemen.

”Olen ehdottomasti introvertti ja viihdyn mainiosti omissa oloissani. Usein minusta tuntuu siltä, että suurin osa ihmisistä ei ymmärrä minua. Koska olen sisäänpäin vetäytyvä pohdiskelija, jään helposti ilman ansaitsemaani huomiota. Omalaatuisuuteni takia kukaan ei ymmärrä, että minulla on poikkeuksellisia lahjoja.” Nainen, 30

Kuulostaako yllä oleva tutulta? Jos vastasit nyökytellen ”kyllä”, saatat hyvinkin kuulua persoonallisuusjoukkoon, jonka olemassaolon tutkijat ovat huomanneet vasta taannoin. Saatat olla niin sanottu kaappinarsisti.

Mistä kaappinarsistin tunnistaa?

Science of Us -sivuston haastatteleman psykologi Jonathan Cheekin mukaan kaappinarsistin tärkein ominaispiirre on se, että hänen mielestään muut ihmiset eivät ymmärrä hänen erinomaisuuttaan. Hän myös helposti unohtaa muiden ihmisten olemassaolon ja tuntee olevansa perustavanlaatuisesti erilainen kuin muut tallaajat.

Kaappinarsisti kuvittelee olevansa joten käsittämättömän mahtavaa. Samaan aikaan hän kuitenkin ajattelee, etteivät muut ihmiset vain jostain syystä käsitä sitä. Näkyvällä tavalla narsistinen ihminen usein taistelee saavuttaakseen muiden tunnustuksen. Kaappinarsisti kääntyy kuitenkin sisäänpäin ja odottelee muiden huomaavan hänen erinomaisuutensa ilman suurempia toimia.

Mistä se johtuu?

Kaikki introvertit eivät tietenkään ole salaa narsisteja, mutta suurin osa kaappinarsisteihin kuuluvista on kuitenkin introvertteja. Miksi ominaisuudet kulkevat käsikynkässä?

Syy on Jonathan Cheekin mukaan luultavasti siinä, että introverteilla on tapana harrastaa syvällistä itsetutkiskelua ja uppoutua omiin ajatuksiinsa – ja osa näistä ajatuksista väkisinkin koskee heitä itseään.

– Kaappinarsismi on tavallaan introverttiuden pimeä puoli. Samalla tavalla kuin peittelemätön narsismi on ekstroverttiyden pimeä puoli, Jonathan Cheek kuvailee.

Haluatko testata, onko sinulla kaappinarsistin piirteitä? Tee psykologi Jonathan Cheekin englanninkielinen testi täällä.

Kommentit ([comment_count])
J. Miettinen
Viesti

Minusta tuossa jutussa on valitettavasti aika yksipuolinen käsittelytapa.

On todellakin ihmisiä, joiden ajatuksenjuoksu on sen verran erilaista kuin muilla, etteivät useimmat muut ymmärrä sitä, vaikka yrittäisivät.

Esimerkiksi erittäin älykkäät ihmiset kokevat näin todella usein, ja uskaltaisin väittää, että erittäin älykkäillä ihmisillä on jopa mahtavia erityistaitoja, joita useimmat muut eivät kuitenkaan ymmärrä.

Koska keskinäinen ymmärtäminen on keskeisessä roolissa ihmissuhteiden syvyyden kokemuksessa, erittäin älykäs jää helposti sillä tavalla yksin, että hän todellakin kokee olevansa perustavalla tavalla erilainen kuin muut. Ei olisi mikään ihme, jos muut näyttävät unohtuvan, jos muihin ei saa mitään mielekästä kontaktia. Eihän muukaan ajattele jatkuvasti ihmisiä, joiden kanssa korkeintaan sanotaan hyvää päivää.

Jos on koko ikänsä yrittänyt saada muut tajuamaan itseään, niin siitä voi jäädä sellainen käsitys, että yrittäminen on täysin turhaa. Joten jos haluaa saada kerrankin jotain tunnustusta taidoistaan, saattaa olla parasta vain jäädä odottelemaan. Tilaisuuksia ehkä tulee, jos niitä tulee. Tekemällä niitä ei näytä syntyvän.

Jos joku kokee tuollaista perustavanlaatuista yksinäisyyttä vaikkapa em. syystä, niin sitä ei todellakaan helpota se, että taakaksi lisätään vielä kaappinarsismi. Tunnen useita ihmisiä, joiden kohdalla jutussa mainitut ongelmat ovat lievittyneet merkittävästi pelkästään sillä, että he ovat kohdanneet toisia kaltaisiaan. Sellaisen yhteyden syntyminen on kummallisen eheyttävää.

Ensimmäiseksi siis kannattaisi käsitellä se mahdollisuus, että kyse on todellakin yksinäisyydestä, joka on voinut syntyä siitä, etteivät edellytykset molemminpuoliseen kontaktiin ole koskaan täyttyneet tyydyttävästi. Introverteillähän nuo edellytykset ovat merkittävästi erilaiset kuin ekstroverteillä, ja älykkyys tuo siihen omat kommervenkkinsä.