Sport
Kuvat: Mielen päällä ja Kirsi-Marja Kauppala
Kuvat: Mielen päällä ja Kirsi-Marja Kauppala

Jutta Gustafsbergin hiljaisuusretriitissä voi paeta arkea ja kohdata itsensä – hemmottelua unohtamatta.

Tunnustan heti alkuun: olen koukussa puhelimeeni. Se on kädessä ensimmäisenä herättyäni, viimeisenä ennen nukahtamista ja ihan liian usein siinä välissä. Tietotulva sulkeutuu vain unen ajaksi, ja toimettomana hetkenä käsi hamuaa kännyä.

Nyt saan testata, miltä tuntuu viettää viikonloppu ilman puhelinta ja muita viihdykkeitä. Jännittää, pakko myöntää, mutta en malta odottaa. Juuri tätä tarvitsen.

Puhelin pimeäksi ja Crocsit jalkaan

Olen saapunut Jutta Gustafsbergin järjestämälle Arkea pakoon -retriitille Metsänvartijan tilalle Hämeenlinnan kupeeseen. Treeniguruna tunnettu Jutta on itse ammentanut mielen voimia hiljaisuuden retriiteiltä maailmalta ja tämä on hänen toinen oma retriittinsä Suomessa. Mukana on parikymmentä eri ikäistä naista ja yksi rohkea mies.

Puhelimen lisäksi kirjoilla, lehdillä ja elektronisilla laitteilla (eikä tietenkään päihteillä) ole asiaa retriitille.

"Täällä ollaan opettelemassa yksinoloa", Jutta muistuttaa tervetulopuheessaan.

Paikka on täydellinen omaan itseen tutustumiseen. Ympärillä on vain metsän huminaa ja linnunlaulua. Majoitumme kahden hengen mökkeihin, kivenheiton päähän meditaatiosalista ja rannasta savusaunoineen ja paljuineen. Vielä pikainen Instakuva miljööstä ennen kuin suljen luurin ja piilotan sen kassin pohjalle.

Monta tapaa meditoida

Unihiekat karisevat jo 7.30 lempeillä venytyksillä meditaatiosalissa. Vielä tokkurassa oleva apinamieli saa heti pureskeltavaa hengityksiä laskettaessa. Viikonlopun aikana testataan eri meditaatiotapoja, kuten paljain jaloin kävelyä (käpy jalkapohjan alla saa vedet silmiin), istumameditaatiota (jalat puutuvat polvi-istunnassa vartissa), silmiin tuijottamista (välillä naurattaa, välillä itkettää), mindfulnessin rusinameditaatiota (millaisen liikeradan kieli tekeekään ennen kuin pieni rusina on vatsassa!) Mutta vaikka meditaatio on yksilölaji, ryhmässä sekin tuntuu voimakkaammalta. Kun parikymmentä ihmistä istuu meditaatiotyynyillä hiljaisessa salissa, tuntuu kuin olisimme yhtä tyyntä hengitystä. Ajatuksia tulee, mutta niin kuuluukin tulla. Niiden annetaan vain mennä. Kierrokset alkavat hidastua hitaasti mutta varmasti, jokaisen hengityksen myötä.

Mininirvana kuumakivihoidossa

Lauantai vierähtää meditoiden, syöden ja saunotellen. Välillä ohjelmassa on opetushetkiä ja joogaa nurmikolla. Jos aika tulee pitkäksi, voi aina mennä metsään kävelemään. Tai soutaa, loikoilla sängyllä tai hemmotella itseään esimerkiksi kuumakivihieronnassa tai stressipesussa. Maksullisia hoitoja on tarjolla koko viikonlopun, mutta olen jo etukäteen päättänyt, etten sorru moiseen. Nyt ollaan kerrankin kunnolla itsensä kanssa, eikä paeta hierontapöydälle. Mutta kuinkas kävikään. Lauantaina löydän itseni kuumien kivien alta, enkä kadu minuuttiakaan tunnin kokovartalokäsittelystä (60 €). Lämpimillä kivillä pehmitetty kroppa pääsee illalla vielä savusaunaan ja lämpimään paljuun, josta on pakko välillä pulahtaa järveen viilentymään. Tässä hetkessä on kaikki hyvin: joukko eri ikäisiä naisia välillä rupatellen, välillä kuunnellen löylyn sihinää. Ei tule edes mieleen ottaa Instakuvaa.

Kun some-ikävä iskee hetkellisesti illalla, otan puuvärin käteen ja alan värittää mandalaa aikuisten värityskirjasta. Itsensä pakenemista ehkä sekin, mutta ajatukset tyhjentävää. Päivä päättyy mielikuvamatkaan joogamatolla viltin alla. Kynttilöillä valaistussa salissa leijuu aromaöljyn (laventelin?) tuoksu. Jostain kuuluu jo vaimeaa kuorsausta.

Isojen aiheiden äärellä

Opetustuokioissa käsitellään isoja asioita, kuten pelkoa ja ajatusten voimaa. Opimme mm. että se mitä ajattelemme (toivomme tai pelkäämme) tulee usein todeksi. Ohjaaja lukee ääneen kirjeen, jonka kirjoitti itselleen puolitoista vuotta sitten. Miten hänen kolme suurinta pelkoaan toteutuivat ja veivät hänet silloin elämänsä pohjalle. Avoimuus nostaa kyyneleet silmiin. Kaikella on tarkoitus, opetus tai siunaus, vaikka sitä ei sillä hetkellä ymmärtäisikään, ohjaaja vakuuttaa.

Pari tuntia ei aivan riitä näin isoihin aiheisiin ja tuntuu, etten ole ainoa, joka olisi mielellään jatkanut keskustelua pidempäänkin. Mutta se riittää käynnistämään keskustelun oman pään sisällä. Isoja ajatuksia, oivalluksiakin, joita sulatella vaikka metsäkävelyillä.

Mitä jäi käteen?

Sunnuntaina käyn yhtä rennoilla kierroksilla kuin rastafari. Nyt kun hiljaisuuteen on tottunut, siitä ei haluaisi päästää irti. Tahdon säilyttää ainakin osan tästä tyyneydestä ja päätän ottaa arkeeni uuden aamurutiinin: vähintään viiden minuutin meditaatiohetki heti herättyä. Tuumaamme yhdessä muiden kurssilaisten kanssa, että rentoilua olisi hyvin voinut jatkaa vielä muutaman päivän. Vastahan tähän alkoi tottua!

Kun pakkaan verkkarit kassiin, totean ilokseni, että mieleni kumisee tyhjyyttä. Yhtä ikävää ajatusta lukuun ottamatta: onko pakko avata puhelin?

 

Kysyimme muilta osallistujilta: Mikä oli parasta retriitissä?

”Hiljaisuuden opettelu, sähköisten laitteiden sulkeminen, itsensä antaminen ihan uuteen, tunteiden vyöry, ihanat ihmiset ja upea paikka. Nautin uusiin ihmisiin tutustumisesta ja erilaisten harjoitteiden tekemisestä. Vastineeksi sain rauhaa, ajatusten selkiintymistä ja työkaluja siihen, kuinka voin irrottautua kiireestä ja ikävistä asioista myös kotona. Tärkein tuliainen oli kuitenkin itsensä näkeminen oikealla tavalla ja oivaltaminen, kuinka voin muuttaa omaa käytöstäni ja käyttäytymisen malleja.” Merja, 50, Tampere

”Retriitti oli ajatuksia herättävä ja rentouttava kokemus. Mieleen jäivät erityisesti mielenkiintoiset keskustelut ohjaajien kanssa. Retriitin myötä arkeeni tulivat päivittäiset meditaatiohetket.” Nea, 26, Helsinki
 

Entä miten Jutta Gustafsberg meditoi ja mitä se hänelle antaa? Lue Jutan haastattelu 08/16 Sport-lehdestä!

 

Sport

Ensin elämä pienen lasten kanssa oli kaaosta, mutta hiljalleen Hanna sai elämästä kiinni joogan avulla.

Aluksi kukaan ei uskaltanut soittaa. Hanna odotti tietoa miehestään Jensistä, joka oli saanut automatkalla Norjasta Milanoon sairauskohtauksen.

Flunssainen Jens oli pysäyttänyt auton Sveitsissä ja kumartunut ulos. Lihakset eivät olleet totelleet lainkaan, ja Jens oli pyörähtänyt ulos autosta. Hän oli saanut soitettua Hannalle ja ystävälle Italiassa, joka oli toimittanut hänet ensiapuun. Verikokeiden perusteella epäiltiin hermojuuritulehdusta eli Guillain-Barrén oireyhtymää, jonka flunssa voi laukaista. Hanna oli huolissaan. Ensiavusta Jens oli viety neurologiseen sairaalaan, mutta siellä lääkäri ei uskonut hermojuuritulehdukseen. Jensiä ei laitettu seurantaan.

Oli maaliskuu 2007, ja suomalais-norjalainen perhe oli palaamassa Milanoon puolentoista vuoden Norjassa asumisen jälkeen. Talo Norjassa oli myyty, muuttokuorma oli lähtenyt rekalla Italiaan, ja Jens oli ajamassa heidän autoaan perille. Hannan, 31, oli tarkoitus lentää perässä Eliksen, 5, ja Axelin, 2, kanssa.

"Kysyin epäuskoisena, onko hän kuollut."

– Aamulla Jensin isä viimein soitti, että Jens ei ole selvinnyt. Kysyin epäuskoisena, onko hän kuollut. Kyllä, Jens oli löydetty aamuyöllä kuolleena sairaalasängystä.

Sanat sekoittuvat yhä itkuun, kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen. Suru siitä, ettei hän itse ollut paikalla, vaikka olisi pitänyt, on suuri.

Konttausta syvissä vesissä

Hanna von Hafenbrädlin, 41, elämästä tuli suruviestin jälkeen kaaos. Hän ei voinut ymmärtää Jensin kuolemaa.
– Ensimmäiseksi yritin etsiä puhelinluettelosta kriisipuhelimen numeroa. Muistan ajatelleeni, että minun pitäisi harkita tarkkaan kaikkia päätöksiäni tästä eteenpäin, etteivät lapset traumatisoituisi.

Paluuta entiseen ei yhtäkkiä ollutkaan.

Perhe oli asunut Milanossa aiemmin viisi vuotta, ja elämä oli ollut unelmien täyttymys. Hanna oli työskennellyt graafisena suunnittelijana ja kuvittajana, ja Jensillä oli oma yritys. Heillä oli kaunis vanha asunto Milanon keskustassa. Italialainen arki oli hauskaa. Perhe oli aina yhdessä.
Norjaan he olivat muuttaneet huonon omantunnon takia: Milanon keskustassa ei voinut ulkoilla savusumun takia. Mutta Hanna ei viihtynyt norjalaisessa pikkukaupungissa, joten lopulta oli tehty päätös paluusta.

Paluuta entiseen ei yhtäkkiä ollutkaan. Emme voineet lähteä Italiaan, sillä Jensiä ei enää ollut. Norjassa olimme myyneet talomme.
Hanna luonnehtii noita aikoja syvissä vesissä konttaamiseksi.

– Axel täytti kolme vuotta neljä päivää Jensin kuoleman jälkeen, ja minun oli yritettävä järjestää juhlat.

Hautajaisissa Hannan piti pitää puhe, eikä hän osannut puhua muille kuin eturivissä istuvalle kahdelle nappisilmälle.

– Puhuin heille ilmapalloista, joita voisimme nyt lähettää yläilmoihin. Todellisuudessa minun oli mahdotonta ymmärtää, miten ihminen voi noin vain lakata olemasta.

Joskus Hanna sai paniikkikohtauksia kaupassa.

Muutama asia kuitenkin lohdutti. Kun Hanna ilmoitti milanolaiseen nunnakouluun, ettei Elis tulekaan, nunna sanoi: "Tulet näkemään, että miehesi auttaa sinua sieltä ylhäältä käsin."

– Minua puhuttelivat myös kirkon katossa olevat tähdet Jensille järjestetyssä muistojumalanpalveluksessa. Nämä olivat minulle ensimmäisiä kosketuskohtia ajatukseen, että elämä onkin energiaa, joka muuttaa muotoaan, muttei lopu.

Hanna päätti jäädä asumaan lasten kanssa Norjaan lähelle isovanhempia.

Mikä minua auttaisi?

Mitä tavalliset ihmiset tekevät aamulla, Hanna yritti miettiä. Pesevät hampaat, syövät ja lähtevät töihin. Hän yritti noudattaa samaa ja vei lapset päiväkotiin. Joskus Hanna sai paniikkikohtauksia kaupassa.

Arki tuntui selviytymistaistelulta. Au pairin avulla se eteni päivän kerrallaan.

"Olin kaksi vuotta niin riekaleina, etten olisi pystynyt käymään töissä."

Lasten selviytyminen isän kuolemasta oli iso kysymys, vanhemmalle pojalle isä oli ollut paras kaveri. Hanna itse oli kuin kävelevä haava. Muiden ihmisten takia piti yrittää olla koko ajan vahva. Jotkut eivät osanneet katsoa häntä silmiin.

– En voinut puhua kivustani, sillä ihmiset pelkäsivät sitä. Olin kaksi vuotta niin riekaleina, etten olisi pystynyt käymään töissä.

Ystävän suosittelema terapeutti osoittautui kuitenkin kullan arvoiseksi. Hän sai Hannan uskomaan itseensä.

– Minulla oli paljon pelkoja, ja vaistot ja aistit yliherkkinä. Syytin itseäni Jensin kuolemasta ja pelkäsin lasten kuolemaa. Ei ollut mitään takeita siitä, etteikö heillekin voisi sattua jotakin pahaa.

Terapeutti ehdotti Hannalle joogan kokeilemista. Vaikutus oli heti voimakas.

– Kehon ja mielen yhteys tuli selväksi, sillä saatoin olla joogan jälkeen pari päivää toimintakyvytön. Olin vielä niin sokissa henkisesti, että kehonikin meni sekaisin. Se ei ollut valmis päästämään irti vanhasta.

"Minulle oli tärkeää huomata, ettei tarvinnutkaan pärjätä yksin."

Hanna löysi joogastudion, jonka yhteisöstä tuli hänelle tärkeä. Hän lähti lasten kanssa kahteen joogaretriittiin Thaimaahan ja Filippiineille.
– Se oli upeaa, sillä muut naiset ottivat miehensä mukaan lapsenvahdeiksi. Isät hoitivat lapsia, kun me joogasimme. Minulle oli tärkeää huomata, ettei tarvinnutkaan pärjätä yksin. Joogan filosofia alkoi kiinnostaa. Hanna halusi kokeilla, onko meditaatiosta apua sisäiseen kipuun.
Myös taide alkoi puhutella Hannaa, joka on aina ollut hyvin visuaalinen ihminen. Hän alkoi opiskella klassista öljymaalausta.

– Taiteessa on jotain maagista, joka vetosi minuun. Sain siitä vastauksia omaan tuskaani.

Jooga ja Jack muuttivat kaiken

Hanna pakotti itsensä ottamaan vastuuta kaikesta tekemisestään.

– Jos Jensin henki olikin kuin kiva pilvi, minä olin se, jonka oli oltava fiksu. Olin 31-vuotias ja hengissä. Voin valita, että nyt halaan lapsiani. Aloin nähdä sen mahdollisuutena.

Hanna ei vieläkään viihtynyt Norjassa. Vuonna 2012, seitsemän Norjan-vuoden jälkeen, hän muutti poikien kanssa Suomeen ystävän rohkaisemana.

"Voin valita, että nyt halaan lapsiani."

Aluksi hän työskenteli ystävän kanssa perustamassaan graafisen alan yrityksessä. Jooga alkoi kuitenkin vetää enemmän puoleensa. Sitten hän kuuli kanadalaisesta joogaopettajasta Happy Jackista, joka soitti kitaraa.

– Menin hänen tunneilleen ja workshopeihin. Ne avasivat minulle koko maailmankaikkeuden uudella tavalla. Ystävystyimme Jackin kanssa heti.

Jooga on opettanut Hannaa katsomaan elämää kokonaan uudella tavalla.
Jooga on opettanut Hannaa katsomaan elämää kokonaan uudella tavalla.

Myöhemmin Hanna ja Jack Boken rakastuivat ja ovat nyt pariskunta. Myös Hanna kouluttautui joogaopettajaksi.

– Joogani on hyvin fyysistä voimajoogaa, mutta siinä painotetaan itsetutkiskelua ja meditaatiota.

Ruokavalio on tärkeä osa hyvinvointia. Hanna huomasi, että kahvi, viini, tupakka ja sokeri vetävät energiatason alas, ja lisäksi niihin jää koukkuun. Vegaanina hän on voinut erinomaisesti.

Opettajaksi ryhtyminen ei ollut helppo ajatus, sillä Hanna oli aiemmin pelokkaampi ja epävarmempi.

– Aloin silti rohkeasti opettaa joogaa. Menen aina pitämään tuntia se ajatus mielessä, että ihmisen elämä voi muuttua radikaalisti, jos joku välittää. Puhun oppilaille oikeasta elämästä ja arjen haasteista, jos joku vaikka saisi siitä työkaluja elämäänsä. Autan myös itseäni sillä, että autan muita.

"Sisälläni on edelleen kapinaa Jensin kuolemaa kohtaan."

Hanna ja Jack järjestävät nykyisin joogakoulutuksia ja -retriittejä ympäri maailmaa. 13- ja 15-vuotiaat pojat ovat silloin Hannan äidillä.

Juhlapäivien ikävä

Hanna istuu vegaanikahvilassa ja säteilee valoa. Mutta tunteet ovat niin auki, että silmät täyttyvät kyynelistä useaan otteeseen.

– Sisälläni on edelleen kapinaa Jensin kuolemaa kohtaan. On niin epäreilua, että yksi puuttuu. Sitä on vaikea hyväksyä etenkin poikien syntymäpäivinä. Tuntuu, että pilvi tulee pääni päälle ja synnyttää sisälläni salamoita. Mutta aiemmin siellä oli superukkonen koko ajan.
Hanna on selviytynyt, mutta se ei enää riitä. Hän haluaa lisäksi voida mahdollisimman hyvin.

– Joogan avulla voin hyvin, sillä joogassa yhteys itseen syvenee ja kirkastuu. Se auttaa minua kuuntelemaan, millaiset asiat puhuttelevat minua nyt. Ne voivat olla tänään eri asioita kuin huomenna.

Hanna miettii usein, mikä hänestä tulee. Ihminen muuttuu koko ajan.

– Silloin kun elämässä on vaikeita asioita ja surua, on hyvä olla armollinen. Kaikkeen ei voi vaikuttaa.

Muistathan, että tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

Sport

Suolaa, ruokasoodaa, sitruunamehua, kaoliinisavea... Niillä pysyvät ekoilijan kainalot hajuttomina.

  1. Kirpeän ja makean liitto

    Lovefresh Natural Cream Deodorant Mandarin Lime, 24 e/107 ml.

    Erikoisuudet: Voidemainen deodorantti sopii herkälle iholle. Sisältää muun muassa sheavoita, kookosöljyä ja kaoliinisavea. Pidetään hetki ihoa vasten ennen levittämistä, jotta stikki sulaa hiukan.

    Miten toimi: Vahva sitrustuoksu hurmaa heti, tätähän tekee mieli melkein lipoa kielellä! Tuhti voidepuikko vaatii opettelua: tämän kanssa ei kannata heilua paita päällä, sillä dödö sotkee sen heti. Arkisesta päivästä dödö selviää mallikkaasti, mutta jos tiedän hikoilevani päivän aikana, luottaisin enemmän vanhaan tuttuun Rexonaan.

    Arvosana: 8

    lovefresh.com

  2. Ruokasoodan voimaa

    Desti Yellow Deodorant,10 e/75 ml.

    Erikoisuudet: Ruotsalainen Desti nimittää itseään alumiinittomaksi antiperspirantiksi eli hikoilua hillitseväksi. Vaikuttavina aineina suola ja ruokasooda.

    Miten toimi: Miellyttävän mieto tuoksu ei ärsytä. Imeytyy kyllä suihkun jälkeen nihkeälle iholle, mutta kun yritän kiireessä sipaista vaatteiden alle, joudun kuivattelemaan kainaloita monta minuuttia. Työpäivän ja treenien jälkeen miellyttävä tuoksu pitää, mutta hiki puskee läpi. Menee siis kelpo perusdödöstä, joka hillitsee hikoilua ehkä hitusen. Ei silti korvaa tymäkkää antiperspiranttia kovassa käytössä.

    Arvosana: 9-

    ellos.fi

  3. Ekoilijan valinta

    Weleda Sage Deodorant Herbal Fragrance, 19 e/100 ml.

    Erikoisuudet: Suihkutettava dödö on tehty sitruunamehusta ja eteerisistä öljyistä. Hillitsee hienhajua ja sisältää puhdistavaa salviaöljyä. Kevyt spray kuivuu sekunneissa.

    Miten toimi: Olen epäluuloinen, sillä suihkepulloon pakattu dödö näyttää huonetuoksulta. Testisuihkaus tuo mieleen salvian. Mahtaako tämä pitää kainalotuoksut kurissa? Yrtit iholla lähden pyöräilemään töihin. Ainakin menomatkan dödö pitää eikä ärsytä. Saman huomion teen jumppatunnin jälkeen kotona. Pisteet ekologisesta lasipullosta!

    Arvosana: 8 ½

    sante.fi

  4. Tuoksuja karttavalle

    Urtekram Eco Morning Haze Cream Deo, 6,30 e/50 ml.

    Erikoisuudet: Voidemainen roll on sisältää lakan, karpalon ja mustaseljauutteen ravinteita ja hyaluronihappoa, jotka kosteuttavat ja hoitavat kainalon ihoa. Vaikuttava aine risiiniöljyhapon suola sitoo hajuja.

    Miten toimi: Miedon tuoksuinen, voidemainen dödö levittyy iholle helposti eikä tahmaa. Mutta miten on tehojen laita? Se selviää, kun on minun vuoroni hakea lapsi pyöräkärryllä päiväkodista. Poljen ylämäkeä puuskuttaen, kotona imuroin ja luuttuan lattiat. Kaiken ähellyksenkin jälkeen kainalot ovat kuivat. Tuoksuttomuuden vuoksi en ehkä kuitenkaan uskaltaisi laittaa tätä hikitreeniin.

    Arvosana: 8

    urtekram.fi

Lue Sport-lehden numerosta 7/2017, miten iho hyötyy probiootteja sisältävistä hoitotuotteista. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

Sport
Sport
Sport

Ota nurkissa lojuva jalkapallo tai kuntopallo hyötykättöön! Janni Hussi näyttää kaksi tehokasta kyykkyliikettä, joilla herätät ja treenaat tärkeät pakaralihakset.

Pakaratreenistä ei kannata luistaa, oli motiivina sitten terveys tai ulkonäkö. Hyvät pakarat ojentavat myös ryhtiä ja suojaavat selkävaivoilta.

Parhaita takamuksen tuunaajia ovat erilaiset kyykyt. Jos peruskyykky omalla kehonpainolla on jo nähty eikä huvita lähteä salille tangon alle kyykkimään, hyvä väline löytyy läheltä: ota avuksi tuiki tavallinen nurkissa lojuva jalkapallo.

Fitnessmalli Janni Hussi näyttää kaksi superliikettä. Joudut käyttämään kehonhallintaa, eli myös core vahvistuu. Kun ajatus on mukana ja puristat koko liikkeen ajan hiukan pakaroita, herättelet ne alta aikayksikön! 

1. Syväkyykky pallolle

Asetu leveähköön haara-asentoon, pallo on pari jalanmittaa takanasi. Lähde laskeutumaan keskivartalo tiukkana kyykkyyn. Työnnä polvia ulos ja lantiota taakse. Kyykkää pallolle, pysäytä kevyesti ala-asennossa ja palaa hallitusti ylös. Tee 10–15 toistoa.

 

 

 

2. Seinäpito

Aseta pallo selän ja seinän väliin, jalat ovat muutaman jalanmitan päässä seinästä. Laskeudu hallitusti kyykkyyn, reidet noin 90 asteen kulmaan. Yritä pysyä ala-asennossa 60 sekuntia. Pallo pysyy paikallaan selässä.

Lue lisää: Fitnessmalli Janni Hussi löysi liikuntaan ja syömiseen rentouden luopui yhdestä sanasta

Jannin haastattelu ja tehokas pallotreeni kokonaisuudessaan Sport-lehden numerossa 7/2017. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä osoitteessa digilehdet.fi.

Sport

Vain viikonloppu aikaa ja mieli tekisi metsään? Valitse lajisi ja starttaa retkelle. Nämä kohteet sopivat ihan kaikentasoisille.

Melomaan

Melonta kannattaa aloittaa kurssilta, sillä hyvällä tekniikalla lajista saa paljon enemmän irti. Lisäksi aloittelija ei yleensä saa vuokrata melontakalustoa. Erityisen hyvää liikuntaa selkävaivaiselle!

Asuksi käyvät tavalliset tuulenpitävät ulkoiluvaatteet ja lenkkarit, kun vedet ovat lämpimiä. Kylmissä vesissä meloessa tarvitaan jotain tuhdimpaa, esimerkiksi kuivapuku. Muista vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet – muovipussiviritelmäkin onnistuu, mutta vedenpitävä melontasäkki on kätevä vaihtoehto.

  • Kokeile tätä:

    Suomen Amatsoniksi kutsuttu Siuntionjoki Uudellamaalla on hyvä ja helppo kohde omatoimiselle melonnalle, mutta siellä järjestetään myös kursseja. Jokea lipuessa puut kaartuvat kauniisti veden päälle. Alueella pesii harvinainen kuningaskalastaja, joten pidä silmä tarkkana. Välineitä vuokraa ja kursseja järjestää ainakin SE-Action.

 

Vaeltamaan

Maastossa kulkeminen on suunnilleen kaksi kertaa niin hidasta kuin asvaltilla. Jyrkät nousut ja laskut syövät voimia, ja aloitteleva retkeilijä valitsee usein liian rankan matkan. Pieni nöyryys on hyvä vaelluskaveri. Muista varata aikaa myös maisemien ihailuun.

Valitse tutut kengät, jotka eivät hankaa varpaita tai kantapäätä. Pakkaa myös parit vaihtosukat, sillä hiostuneet sukat hiertävät jalat rakoille. Vaikka puhelimessa olisi hienot appsit ja kartat, ota mukaan paperikartta ja kompassi. Niistä ei lopu akku.

  • Kokeile tätä:
    Repoveden kansallispuistossa Kouvolan ja Mäntyharjun alueella on huikaisevat maisemat, jylhiä kallioita ja mahdollisuus yhdistää vaeltaminen melontaretkeen. Mäet polttelevat mukavasti reisiä. Viikonlopun aikana ehtii kiertää puiston ympäri, yhteensä 26 kilometriä, mutta lyhyempiäkin reittejä löytyy. Aloittelijalle hyvä kohde on Kanta-Hämeessä sijaitseva Liesjärven kansallispuisto. Lue kohteista lisää: luontoon.fi.

 

Pyöräilemään

Valitse reitti, jonka jaksat polkea. Maantietä 40 kilometriä päivässä riittää hyvin aloittelijalle. Retki- tai hybridipyörä toimii pitkällä matkalla hyvin, maastopyörä on fiksu, jos lähdet metsäreitille.

Jätä selkää hiostava reppu kotiin ja hanki pyörälaukku. Hengittävät, mutta tuulen pitävät vaatteet ovat parhaat. Kuminpaikkaustarvikkeet on hyvä olla mukana, ja niitä pitäisi osata myös käyttää.

  • Kokeile tätä:
    Fiskarsissa voi tehdä pyörällä eripituisia retkiä ja yöpyä idyllisessä ruukissa. Aloittelijalle löytyy metsäistä hiekkatietä, mutta seikkailunhaluiselle myös haastavia mäkisiä polkuja. Metsässä voi bongata peuroja. Fiskars Village Trail Center vuokraa pyöriä ja tarjoaa tietoa reiteistä.

Asiantuntijat: Susanne Blomqvist, Suomen latu, Pirjo Räsänen, Outdoors Finland, Jukka Henttu, FlowRiders ry, outdoorsfinland.fi, luontoon.fi

Lue Sport-lehden numerosta 7/2017, miten etätreenaamisesta saa kaiken irti. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi