Ruisleipä on kovin suomalainen tuote, mutta usein se on leivottu ulkomaisesta viljasta. Hinta ei ole ainoa syy.

Niin suomalainen tuote kuin ruisleipä onkin, ei leivän ruis useinkaan ole ainakaan kokonaan suomalaista. Fazer-leipomoiden toimitusjohtaja Petri Kujala selittää, miksi näin on:

- Kotimainen ruis ei riitä leipomoiden tarpeeseen.

Ruis on hankala vilja viljellä Suomen olosuhteissa. Perinteiset ruislajikkeet viljellään syksyllä, mutta aina vilja ei selviä talven yli. Tuottajat moittivat myös, että rukiista maksetaan liian vähän, että sen viljeleminen olisi kannattavaa.

Nyt ongelman kimppuun hyökkää Pro Ruis -yhdistys, jossa ovat mukana elintarvikefirmat Fazer ja Raisio. Lisäksi yhdistykseen kuuluu viljelijöitä ja Boreal-kasvinjalostusyritys. Sen tehtävä on kehitellä rukiista Suomen oloissa toimivia lajikkeita.

On rukiissa puolensakin: luomuviljelyssä ruis on helpompi kaveri kuin monet muut kotimaiset viljat.

Tavoite on kunnianhimoinen: Fazer tahtoo käyttää leivässään ainoastaan kotimaista ruista.

Kuva Fazer.

Tuore tutkimus paljastaa kaksi asiaa, jotka saavat ihmisen sortumaan herkkuihin.

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan syömme pienemmän määrän epäterveellistä ruokaa, jos joudumme liikkumaan saadaksemme ruuan. Yhtäältä tulos ei ole kovin yllättävä: totta kai karkit kuluvat sitä nopeammin, mitä kätevämmin namipussi on käden ulottuvilla.

Toisaalta tutkimus vahvistaa sen, että herkkujen jemmaaminen vaikeisiin paikkoihin kannattaa. Kun epäterveellisen ruuan saaminen edellyttää fyysistä aktiivisuutta, ihminen syö epäterveellistä ruokaa pienemmän määrän ja valitsee pienemmän annoskoon. Ehkä jakkaraa keittiöön raahatessaan, sille noustessaan, ylimmän kaapin oven avatessaan ja sipsipussia esiin kaivaessaan ehtii suorittaa laajemman pohdinnan sipsien terveellisyydestä kuin jos sipsin saaminen suuhun vaatisi vain käden ojentamista kulhoon. 

Herkuttelija siirtää vastuunsa

Tutkimuksen tehneet amerikkalaistutkijat arvelevat, että jos ruuan ottaminen ei vaadi vaivaa, ihminen siirtää vastuun mässäilystään jollekin muulle. Jos syntymäpäiväkahveilla tulee vedettyä puoli konvehtirasiaa, herkuttelun voi sälyttää sen ihmisen niskoille, joka konvehtirasiaa ojenteli. Jos ystävä tuo kahvilassa pullan pöytään, harva pystyy siitä kieltäytymään. Jos taas ihminen itse juoksee epäterveellisen ruuan perässä, hän myös tuntee siitä itse vastuuta.

Itselle tulee leikattua pienempi kakunpala kuin toiselle.

Independent-lehti ehdottaa, että jos epäterveellistä ruokaa haluaa välttää, ruokansa kannattaa aina ottaa ja annostella itse. Itselle tulee leikattua pienempi kakunpala kuin toiselle, ja kiusauksia on helpompi vastustaa, jos kukaan ei tarjoile niitä nenän eteen. 

Itsepalveluun siirtyminen ei samaisen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan johda siihen, että söisi myös terveellistä ruokaa entistä vähemmän. Terveellisen ruuan kohdalla tutkijat eivät huomanneet eroa siinä, vaatiiko ruuan saaminen fyysistä aktiivisuutta. 

Fiftaus eli puolittaminen lupaa haastaa vanhanaikaiset laihdutuskuurit.

Perinteinen laihdutuskuuri alkaa olla aikansa elänyt ajatus: tiukka puristus saa kropan väsähtämään, eikä elämänmuutos jää pysyväksi.

– Hyvin harva laihdutusmenetelmä toimii oikeasti. Suurin osa niistä vain laihduttaa, toteaa sairaanhoitaja ja vapaa toimittaja Nina Sarell uutuuskirjassaan 50:50 Helppo tie hoikaksi ja pysyvään painonhallintaan.

Sarell viittaa siihen, että kilot kyllä karisevat, kun kaloreita laskee tarpeeksi orjallisesti, mutta eivät pysy poissa. Jos ruokavalio on liian tiukka, siinä on työlästä pysyä – ja pian ollaan taas samassa pisteessä kuin aina ennenkin.

Ratkaisuksi vanhanaikaisen dieetin ongelmaan Sarell ehdottaa 50:50-menetelmää eli fiftausta – tuttavallisemmin puolittamista. Fiftauksen idea on muuttaa elämäntapoja pysyvästi ja askel kerrallaan. Jokaiseen ateriaan lisätään vaivihkaa jotain terveellistä, ja puolet ei-järkevästä korvataan järkevällä.

”Jos ruokavalio on liian tiukka, siinä on työlästä pysyä.”

Toisin sanoen muutetaan ruokavaliota pikkuhiljaa paremmaksi: lisätään kasvisten määrää, vaihdetaan valkoinen vehnä täysjyväviljaan, korvataan puolet jauhelihasta härkiksellä tai osa perunamuusista salaatilla.

Linssipihvin purijaksi voi opetella

Fiftaus ei ole kuuri tai ruokavalio vaan ajattelutapa, joka tähtää pysyvään painon- ja elämänhallintaan. Sarellin mukaan se on ratkaisu esimerkiksi niille, jotka ovat ”kokeilleet jo vähän kaikkea” – eli laihduttaneet tuloksetta milloin milläkin kuurilla tai ruokavaliolla.

On oikeasti opeteltava tykkäämään linssipihvistä enemmän kuin lihapiirakasta.

Mutta miten sitä onnistuisi nyt, jos aina ennenkin on tuntunut takkuiselta?

Makumieltymyksiä muuttamalla, uskoo Sarell. Jotta jaksaa valita terveellisemmin, on oikeasti opeteltava tykkäämään linssipihvistä enemmän kuin lihapiirakasta.

Sarellin mukaan se on ihan mahdollista, koska makumieltymykset ovat pitkälti tottumuksen tulos. Olennaista on siirtyä uusiin makuyhdistelmiin pikkuhiljaa.

– Makuaisteja kouluttamalla kuka tahansa voi oppia pitämään ihan minkälaisesta ruuasta haluaa, Sarell kirjoittaa.

Nina Sarell: 50:50 Helppo tie hoikaksi ja pysyvään painonhallintaan ilmestyy viikolla 4/2017.

Mielipide ruuasta muodostuu professori Harri Luoman mukaan esimerkiksi arvojen kautta.

Jos salaatti on ehdoton herkkuruokasi, olet melkoinen erikoistapaus. Yleisen käsityksen mukaan terveellisenä pidettyä ruokaa, eli esimerkiksi vihanneksia ja kasviksia, ei pidetä yhtä herkullisena kuin paljon rasvaa ja sokeria sisältäviä pöperöitä.

Salaatinrakastajiakin maailmasta kuitenkin löytyy. Mistä erilaiset mieltymykset ruokiin johtuvat?

Kuluttajakäyttäytymisen professorin Harri Luomalan mukaan ihmisen mielipide mausta on lukuisien asioiden summa. Makukokemukseen vaikuttaa kaikki tuotteen brändistä yleiseen mielipiteeseen ja omasta ruokahistoriasta arvoihin.

– Ihminen ei ole erityisen herkkä tunnistamaan erilaisia makuja, vaikka moni luulee olevansa hyvä maistaja. Eräässä jenkkitutkimuksessa esimerkiksi huomattiin, että valtaosalta menee sokkotestissä kasvisnakki ja tavallinen makkara ihan mennen tullen sekaisin.

”Valtaosalta menee sokkotestissä kasvisnakki ja tavallinen makkara ihan mennen tullen sekaisin.”

Arvot makunystyröiden ohjaksissa

Jos lapsuudenkodissa tietty ruoka on maistunut superherkulliselta, se on sitä todennäköisesti myös myöhemmin elämässä. Mielipide voi kuitenkin muuttua, jos oma näkemys maailmasta ottaa uuden kurssin.

Luomala tutkimusryhmineen on huomannut, että ihmisen arvot ja ruokaan liitetyt merkitykset ovatkin yksi tärkeimmistä asioista, jotka koulivat makukokemuksia. Esimerkiksi entinen jogurtinrakastaja voi muuttua maitotuotteiden vihaajaksi, jos alkaa miettiä siirtymistä vegaaniruokavalioon.

Arvojen merkitys näkyy myös painonpudottajien makumieltymyksissä.

– Tutkimuksissa on huomattu, että dieetillä olevan ihmisen mielestä ruokien kevytversiot ovat parempia kuin painoonsa tyytyväisen mielestä. Se johtuu todennäköisesti siitä, että dieettaaja on motivoitunut syömään tällaista ruokaa.

Luomala on tutkimuksissaan huomannut, että laihduttajat liittävät ruokaan ja syömiseen usein huomattavasti enemmän tunnepitoisia merkityksiä. Terveellisen ruuan syöminen tuottaa heille enemmän onnistumisenkokemuksia kuin ihmiselle, joka ei pyri pudottamaan painoaan.

– Vähäkalorisen vaihtoehdon valitseminen voi herättää esimerkiksi ylpeyttä, minkä vuoksi makuelämyskin säväyttää enemmän.

”Vähäkalorisen vaihtoehdon valitseminen voi herättää esimerkiksi ylpeyttä, minkä vuoksi makuelämyskin säväyttää enemmän.”

Mikä tehdä, jos haluaa muuttaa ruokavaliotaan, mutta tietty ruoka-aines tökkii rankasti? Onko sitä salaattia mahdollista oppia rakastamaan, jos se maistuu omaan suuhun pelkältä heinältä?

Luomalan mukaan on. Ensin salaatin napostelusta pitää vain löytää itselle motivoiva puoli.

– Uskon, että makumieltymyksiään voi muokata tutkiskelemalla arvomaailmaansa, asenteitaan ja uskomuksiaan. Se vaatii usein tahdonvoimaa ja runsasta toistoa, mutta ihminen kyllä pystyy siihen.

Älä huoli! Jos talvilihominen pysyy kohtuudessa, kilojen pudottaminen on helppoa jälleen keväällä.

Joulukilot, kesäkunto ja mitä näitä oli. Talveen liittyy jonkin verran uskomuksia siitä, että tekee mieli käpertyä viltin alle, syödä herkkuja ja löysätä vyötä parilla pykälällä. Kertyneet lisäkilot voi karistaa, kunhan vuodenaika ensin vaihtuu.

Uskomukset ja havainnot ovat alkuvuonna julkaistun tutkimuksenkin mukaan totisinta totta. Kun päivät lyhenevät ja viilenevät, jostakin ihmeen syystä alitajunnasta pursuaa tavallista voimakkaampi pakko syödä liikaa.

Kun päivät lyhenevät ja viilenevät, tulee tarve syödä liikaa.

Englantilaisen Exeterin yliopiston tutkimuksessa syyksi veikataan esi-isiltämme ja -äideiltämme periytynyttä varautumista koviin aikoihin ja nälän näkemiseen – automarketit ja nakkikioskit eivät palvelleet luonnon armoilla eläneitä ihmisiä vuoden ja vuorokauden ympäri. Erityisen tiukassa ravinto oli juuri talvella.

– Rasva on vakuutus sitä varten, että ruuan löytämisessä käy huono tuuri. Perustavanlaatuiset tekijät, jotka ohjaavat käytöstämme, ovat pysyneet usein muuttumattomina esihistoriallisista ajoista lähtien, tutkimusta johtanut tohtori Andrew Higginson kertoi The Huffington Postille.

Juuri siksi ihmiskeho saattoi pyrkiä – ja pyrkii yhä – tiettyyn talvitavoitepainoon.

Tutkijat rakensivat tietokoneella malleja, joiden avulla he mittasivat ja arvioivat sitä, kuinka paljon rasvaa eri lajit, myös ihmiset, tarvitsisivat vararavinnoksi talvea varten välttyäkseen nälkäkuolemalta tai saaliiksi joutumiselta. Niiden perusteella ihmiselläkin on luonnollinen tavoitepaino talvea varten, mutta mitään tiettyä lukua tutkimuksesta ei saatu irti. Joka tapauksessa tutkimus saattaa kertoa jotakin siitä, miten kehomme säätelee painoamme – halusimme tai emme.

”Aivot ovat myöntyväiset painonpudotukselle keväällä ja kesällä.”

– Ihmisten kannattaisi ottaa hyöty irti siitä, että itse asiassa heidän aivonsa ovat myöntyväisiä painonpudotukselle keväällä ja kesällä, Higgins vinkkasi.

Eli ei mitään paineita, mutta evoluutioteorian valossa talvipainon olisi tosiaan tarkoitus karista kesään mennessä. Ainakin, jos kiloja ei päässyt kertymään liikaa.