Ruisleipä on kovin suomalainen tuote, mutta usein se on leivottu ulkomaisesta viljasta. Hinta ei ole ainoa syy.

Niin suomalainen tuote kuin ruisleipä onkin, ei leivän ruis useinkaan ole ainakaan kokonaan suomalaista. Fazer-leipomoiden toimitusjohtaja Petri Kujala selittää, miksi näin on:

- Kotimainen ruis ei riitä leipomoiden tarpeeseen.

Ruis on hankala vilja viljellä Suomen olosuhteissa. Perinteiset ruislajikkeet viljellään syksyllä, mutta aina vilja ei selviä talven yli. Tuottajat moittivat myös, että rukiista maksetaan liian vähän, että sen viljeleminen olisi kannattavaa.

Nyt ongelman kimppuun hyökkää Pro Ruis -yhdistys, jossa ovat mukana elintarvikefirmat Fazer ja Raisio. Lisäksi yhdistykseen kuuluu viljelijöitä ja Boreal-kasvinjalostusyritys. Sen tehtävä on kehitellä rukiista Suomen oloissa toimivia lajikkeita.

On rukiissa puolensakin: luomuviljelyssä ruis on helpompi kaveri kuin monet muut kotimaiset viljat.

Tavoite on kunnianhimoinen: Fazer tahtoo käyttää leivässään ainoastaan kotimaista ruista.

Kuva Fazer.

Syöpävaarallisen arseenin määrää riisissä voi vähentää antamalla sen liueta veteen.

Riisiä suositellaan syötäväksi osana monipuolista ruokavaliota – ei siis jokaisella aterialla, koska riisin sisältämä epäorgaaninen arseeni on terveydelle haitallista. Evira suosittelee pitämään annoskoot kohtuullisina, mutta sen tarkempia suosituksia Suomessa ei aikuisille ole annettu.

Jos arseeni kuitenkin huolettaa, sen määrää voi vähentää käsittelemällä riisiä oikein.

The Telegraph kirjoittaa brittiläisprofessori Andy Mehargin kokeesta, joka toteutettiin BBC:n Trust Me, I’m a Doctor -tv-ohjelmaa varten. Siinä riisiä keitettiin kolmella eri tavalla ja verrattiin, vaikuttaako valmistusmenetelmä arseenin määrään riisissä.

Ensin riisi keitettiin ehkä siihen tavallisimpaan tapaan: kattilaan laitettiin kaksi osaa vettä ja yksi osa riisiä, ja kiehuvan veden annettiin imeytyä riisiin.

Toinen erä valmistettiin niin, että riisi keitettiin hyvin väljässä vedessä – viisi osaa vettä yhtä osaa riisiä kohden. Kun riisi oli kypsää, ylimääräinen vesi kaadettiin pois kattilasta. Arseenin määrä lähes puolittui.

Kolmas valmistustapa oli liottaa riisiä yön yli vedessä. Arseenin määrä väheni 80 prosenttia.

Riisillä on luonnostaan taipumus kerätä maaperästä ihmiselle myrkyllistä arseenia, jonka on todettu aiheuttavan muun muassa syöpiä.

Eviran erikoistutkijan Eija-Riitta Venäläisen mukaan Mehargin tutkimustulokset kuulostavat järkeviltä.

– Mekin olemme tehneet pienimuotoisia kokeita, joissa olemme havainneet arseenia siirtyvän riisin keittoveteen, Venäläinen kertoo.

Hänen mukaansa väljässä vedessä keittäminen on helppo tapa varmistua siitä, että arseenia päätyy elimistöön mahdollisimman vähän – siis sen lisäksi, että syö muutenkin monipuolisesti ja vaihtelevasti. Asiantuntijan mukaan myös liottaminen saattaa toimia arseenin vähentämisessä.

Jokaisella meistä on luottosapuskamme, jota syömme lähes päivittäin. Mutta minkä puoleen ravitsemuksen ja ruuan ammattilaiset useimmiten kääntyvät? Kysyimme Anulta, Virpiltä, Anettelta, Monnalta, Leenalta ja Hannalta.

Ravinto- ja voimaharjoitteluvalmentaja Anu Marin

Kananmunan valkuaiset on kunnon proteiinipommi, josta saan väsättyä mielihalun mukaan joko makeita proteiininpannareita tai suolaisen munakkaan.

Myös kauraleipää menee lähes millä tahansa päällisillä ja maistuu aina hyvälle. Olen varsin epäsuomalainen, enkä ole koskaan tykännyt ruisleivästä. Kaura sen sijaan maistuu ihanan pehmeältä!”

Lue lisää Anusta täältä.

Ruokakirjailija ja reseptitaiteilija Virpi Mikkonen

”Syön päivittäin fenkolia, omenoita ja varsiselleriä joko sellaisenaan tai mehustettuna. En tunnu saavani tarpeekseni kyseisistä aineksista. Leffanaposteltavaksi lohkon yleensä kulhon fenkolia, omenaa ja manchegojuustoa. Taivaallinen tripletti!”

Lue lisää Virpistä täältä.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Anette Palssa

”Ruokavaliossani toistuu erityisesti aamupala – muuten pyrin monipuolisuuteen. Tosin aamupalaki vaihtuu muutaman kuukauden välein. Tällä hetkellä on menossa aamupala, jossa kreikkalaista jugurttia, marjoja, kaurakuitusta ja pellavarouhe–tyrni-sekoitusta.

Usein syön lisäksi kaksi kananmunaa – näkkärin päällä tai ilman. Aamulla tykkään, ettei kauheasti tarvitse miettiä, mitähän söisi. Toisaalta aamiaisen pitää olla sellainen, että sillä pärjää hyvin lounaaseen asti.”

Lue lisää Anettesta täältä.

Personal trainer ja bloggaaja Monna Pursiainen

Banaania tulee syötyä muodossa tai toisessa joka päivä. Usein lisään sitä aamulla smoothien sekaan, joskus se toimii välipalana sellaisenaan.”

Lue lisää Monnasta täältä.

Laillistettu ravitsemusterapeutti Leena Putkonen

”Olen syönyt porkkanaa lähes päivittäin varmaan 15 vuotta. Rakastan sen makua ja rouskutuksen tunnetta. Lisäksi se rauhoittaa mahaani ja toisaalta saa sen toimimaan, jos ärtyvä suoleni oikuttelee.”

Lue lisää Leenasta täältä.

Hyvinvointivalmentaja ja ruokakirjailija Hanna Stolt

Kahvin lisäksi käytän ihan päivittäin ainoastaan pakuriuutetta. Kyllästyn helposti tiettyihin raaka-aineisiin tai ruokiin. Kaapistani löytyy kuitenkin melkein aina tiettyjä raaka-aineita, vaikka en päivittäin niitä söisikään. Porkkanaa kuullotan pannulla, mehustan ja nakerran sellaisenaan.

Pakkasessani on aina marjoja. Käytän niitä esimerkiksi puurojen lisukkeena ja smoothiessa. Myös avokadoa käytän usein smoothiessa, smoothiekulhossa ja leivän päällä. Kikherneitä ja tahinia löytyy kaapistani aina. Syön niitä sellaisenaan tai hurautan hummukseksi tai kastikkeeksi.”

Lue lisää Hannasta täältä.

Tuore tutkimus paljastaa kaksi asiaa, jotka saavat ihmisen sortumaan herkkuihin.

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan syömme pienemmän määrän epäterveellistä ruokaa, jos joudumme liikkumaan saadaksemme ruuan. Yhtäältä tulos ei ole kovin yllättävä: totta kai karkit kuluvat sitä nopeammin, mitä kätevämmin namipussi on käden ulottuvilla.

Toisaalta tutkimus vahvistaa sen, että herkkujen jemmaaminen vaikeisiin paikkoihin kannattaa. Kun epäterveellisen ruuan saaminen edellyttää fyysistä aktiivisuutta, ihminen syö epäterveellistä ruokaa pienemmän määrän ja valitsee pienemmän annoskoon. Ehkä jakkaraa keittiöön raahatessaan, sille noustessaan, ylimmän kaapin oven avatessaan ja sipsipussia esiin kaivaessaan ehtii suorittaa laajemman pohdinnan sipsien terveellisyydestä kuin jos sipsin saaminen suuhun vaatisi vain käden ojentamista kulhoon. 

Herkuttelija siirtää vastuunsa

Tutkimuksen tehneet amerikkalaistutkijat arvelevat, että jos ruuan ottaminen ei vaadi vaivaa, ihminen siirtää vastuun mässäilystään jollekin muulle. Jos syntymäpäiväkahveilla tulee vedettyä puoli konvehtirasiaa, herkuttelun voi sälyttää sen ihmisen niskoille, joka konvehtirasiaa ojenteli. Jos ystävä tuo kahvilassa pullan pöytään, harva pystyy siitä kieltäytymään. Jos taas ihminen itse juoksee epäterveellisen ruuan perässä, hän myös tuntee siitä itse vastuuta.

Itselle tulee leikattua pienempi kakunpala kuin toiselle.

Independent-lehti ehdottaa, että jos epäterveellistä ruokaa haluaa välttää, ruokansa kannattaa aina ottaa ja annostella itse. Itselle tulee leikattua pienempi kakunpala kuin toiselle, ja kiusauksia on helpompi vastustaa, jos kukaan ei tarjoile niitä nenän eteen. 

Itsepalveluun siirtyminen ei samaisen yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan johda siihen, että söisi myös terveellistä ruokaa entistä vähemmän. Terveellisen ruuan kohdalla tutkijat eivät huomanneet eroa siinä, vaatiiko ruuan saaminen fyysistä aktiivisuutta. 

Fiftaus eli puolittaminen lupaa haastaa vanhanaikaiset laihdutuskuurit.

Perinteinen laihdutuskuuri alkaa olla aikansa elänyt ajatus: tiukka puristus saa kropan väsähtämään, eikä elämänmuutos jää pysyväksi.

– Hyvin harva laihdutusmenetelmä toimii oikeasti. Suurin osa niistä vain laihduttaa, toteaa sairaanhoitaja ja vapaa toimittaja Nina Sarell uutuuskirjassaan 50:50 Helppo tie hoikaksi ja pysyvään painonhallintaan.

Sarell viittaa siihen, että kilot kyllä karisevat, kun kaloreita laskee tarpeeksi orjallisesti, mutta eivät pysy poissa. Jos ruokavalio on liian tiukka, siinä on työlästä pysyä – ja pian ollaan taas samassa pisteessä kuin aina ennenkin.

Ratkaisuksi vanhanaikaisen dieetin ongelmaan Sarell ehdottaa 50:50-menetelmää eli fiftausta – tuttavallisemmin puolittamista. Fiftauksen idea on muuttaa elämäntapoja pysyvästi ja askel kerrallaan. Jokaiseen ateriaan lisätään vaivihkaa jotain terveellistä, ja puolet ei-järkevästä korvataan järkevällä.

”Jos ruokavalio on liian tiukka, siinä on työlästä pysyä.”

Toisin sanoen muutetaan ruokavaliota pikkuhiljaa paremmaksi: lisätään kasvisten määrää, vaihdetaan valkoinen vehnä täysjyväviljaan, korvataan puolet jauhelihasta härkiksellä tai osa perunamuusista salaatilla.

Linssipihvin purijaksi voi opetella

Fiftaus ei ole kuuri tai ruokavalio vaan ajattelutapa, joka tähtää pysyvään painon- ja elämänhallintaan. Sarellin mukaan se on ratkaisu esimerkiksi niille, jotka ovat ”kokeilleet jo vähän kaikkea” – eli laihduttaneet tuloksetta milloin milläkin kuurilla tai ruokavaliolla.

On oikeasti opeteltava tykkäämään linssipihvistä enemmän kuin lihapiirakasta.

Mutta miten sitä onnistuisi nyt, jos aina ennenkin on tuntunut takkuiselta?

Makumieltymyksiä muuttamalla, uskoo Sarell. Jotta jaksaa valita terveellisemmin, on oikeasti opeteltava tykkäämään linssipihvistä enemmän kuin lihapiirakasta.

Sarellin mukaan se on ihan mahdollista, koska makumieltymykset ovat pitkälti tottumuksen tulos. Olennaista on siirtyä uusiin makuyhdistelmiin pikkuhiljaa.

– Makuaisteja kouluttamalla kuka tahansa voi oppia pitämään ihan minkälaisesta ruuasta haluaa, Sarell kirjoittaa.

Nina Sarell: 50:50 Helppo tie hoikaksi ja pysyvään painonhallintaan ilmestyy viikolla 4/2017.