Sport
Niina hurahti ratsastukseen, kun hän etsi suolistolle ja selälle lempeitä lajeja. Kuva: Lauri Rotko.
Niina hurahti ratsastukseen, kun hän etsi suolistolle ja selälle lempeitä lajeja. Kuva: Lauri Rotko.

Tärkein oivallus oli päästä irti ankarasta suorittamisesta ja kiireen tunteesta.

Ensin iski tiukka flunssa. Sitä seurasi nielutulehdus, joka uusiutui yhä uudelleen ja uudelleen. Niina Koponen sinnitteli töissä neljän perättäisen antibioottikuurin voimin.

Eräänä päivänä, kesken työpäivän, vatsaan iski sietämätön kouristus. Vessassa käydessä ulosteessa oli verta.

Työterveyslääkärin vastaanotolla Niina purskahti itkuun. Lääkäri epäili tulehduksellista suolistosairautta.

– Vasta silloin aloin ajatella, oliko elämäni ollut liian kiireistä, kun en ollut huomannut oireita aiemmin, Niina, 35, muistelee viiden vuoden takaisia tapahtumia.

Hän oli vuotta aiemmin palannut äitiysvapaalta töihin henkilöstökonsultiksi. Päivänsä hän haali täyteen erilaisia projekteja. Työ oli tyydyttävää ja palkitsevaa. Nyt on aika luoda uraa, Niina ajatteli.

"Olen aina ollut sellainen, että vauhti lähtee helposti päälle."

Kiireessä ei ehtinyt pitää taukoja. Jos lounaalle jäi aikaa, Niina söi jotain koneen ääressä. Vapaa-aikana hän opiskeli ja hoiti järjestöhommia.

– Olen aina ollut sellainen, että vauhti lähtee helposti päälle. Ahdistuin, jos minun piti olla paikallani.

Välillä Niina ihmetteli outoja tuntemuksia. Alle kilometrin matkalla kotoa bussipysäkille hengästytti hirveästi. Työpaikalla ei jaksanut nousta portaita.

Vatsakin oli ärtynyt ja löysällä. Pöntöllä piti ravata pahimmillaan kuusi kertaa työpäivän aikana.

– Toinen lapsistani oli ihan pieni, joten luulin, että minulla on vain vauvaväsymystä. Stressivatsasta olen aina kärsinyt. En osannut ajatella, että kyse oli jostain vakavammasta.

Rohkea päätös helpotti

Epäily vahvistui viikossa diagnoosiksi, ja Niina kuuli sairastavansa haavaista paksusuolentulehdusta.

Krooninen sairaus vaatisi lääkityksen loppuelämäksi ja säännöllisiä kontrolleja. Oireet aaltoilevat: olisivat välillä poissa ja välillä palaisivat.

– Tieto oli lopulta helpotus. Opiskellessani ravasin lääkärissä kipujen vuoksi, mutta syytä etsittiin munasarjoista. Odottaessani vatsakivut laitettiin raskauden piikkiin.

Diagnoosin jälkeen Niina sai kuukauden sairauslomaa ja ohjeen ottaa rauhallisesti. Niina toivoi miehensä kanssa kolmatta lasta, mutta siihen ei ollut nyt lupaa, sillä pahan tulehduksen vuoksi raskaus olisi ollut liian riskialtis.

"Vatsani kramppasi jopa salaatin syömisestä."

Suolistosairaus oli edennyt akuuttivaiheeseen, joka sai aikaan aiempaa kovemmat vatsakivut.

– Jätin ruokavaliosta pois yksi kerrallaan kaikkea, mutta vatsa kramppasi jopa salaatin syömisestä. Joka kerta syömisen jälkeen tuli kiire vessaan.

Kehossa jylläävä tulehdus väsytti, mutta Niina yritti rentoutua ja käydä välillä lenkillä. Suolisto ei kestänyt tärinää, ja vessahätä tuli vielä nopeammin.

– Mies auttoi, kun en väsymyksen vuoksi jaksanut osallistua arkeemme niin kuin ennen.

Oli pakko pysähtyä. Päähän hiipi ajatus, että en voi enää jatkaa vanhaan malliin.

– Olin aina nauttinut tuloksen tekemisestä, mutta silloisen työn henki oli, että työtä tehdään vaikka pää kainalossa. Melko nopeasti päätin, että en palaa töihin. Minun täytyi hoitaa itseni kuntoon.

Sehän on laiska, joka istuu

Niina jäi suoraan sairauslomalta opintovapaalle. Hän teki keskeneräisiä opettajan opintojaan loppuun ja opiskeli myöhemmin ravintovalmentajaksi.

Iso käännekohta toipumisessa oli viikon mittainen henkisen hyvinvoinnin NLP-kurssi.

– Kurssilla huomasin, että olin ollut tosi jännittynyt jo pitkään. Kroppa oli kireä kuin viulunkieli, ja hengitin pintapuolisesti.

Kierroksia oli yllättävän helppo laskea. Niina oppi hengitysharjoituksia, jotka auttoivat vatsakipuihin: kun hengitti myötätuntoisesti kipua kohti, kipu lievittyi.

Opintovapaalla Niina ahmi myös mindfulness- ja mielenrauhoitustekniikoihin liittyvää kirjallisuutta, kursseja ajan- ja stressinhallinnasta ja opiskeli elämäntaidon valmennusta. Hän opetteli asioita, jotka olivat olleet pielessä. Jokin lukko aukesi.

Niina tajusi, että elämä oli ollut sairastumiseen asti puskemista. Hoidan hoidan, hän hoki töissä, kun uusia tehtäviä tuli eteen. Kotona mattojen piti olla suorassa ja tavarat värien mukaan järjestetty.

– Havahduin siihen, että olin hyvin vaativa itselleni. Yritin pitää kaikki langat käsissäni. Olin kireä myös henkisesti. Hommat piti tehdä tavallani.

Niina alkoi ymmärtää, että palautumiskeinotkin pitäisi ajatella uusiksi.

– Töiden jälkeen olin tankannut pizzaa, karkkeja, mitä vain, mistä saisin energiaa hektisten päivien jälkeen. En liikkunut ja rentouduin juhlimalla.

"Höllääminen alkoi kunnolla vasta, kun opettelin päästämään irti suorittamisesta."

Niina uskoo, että hänellä sairauden laukaisi stressi yhdistettynä antibioottikuureihin ja huonoon ruokavalioon. Vaikka suolistosairauden syntymekanismia ei tunneta, myös lääkärit arvelivat samaa.

– Höllääminen alkoi kunnolla vasta, kun opettelin päästämään irti suorittamisesta ja kontrollin tarpeesta.

Kun Niina on jutellut muiden aikuisena suolistosairauteen sairastuneiden kanssa, hän on huomannut, että moni on suorittajaluonne.

– Olen kotoisin maalta, ja jostain syystä minulla oli syvälle juurtunut uskomus, että sehän on laiska, joka istuu ja on jouten.

Perunat ja kastikkeet pois

Vaikka haavaista paksusuolentulehdusta ei nykytiedon valossa voi hoitaa ruokavaliolla, Niina huomasi, että ravinnon laadulla ja ruokailurytmillä oli yhteys vatsan toimintaan: pizzan syöminen aiheutti nopean vessareissun, epäsäännöllinen syöminen tuskaisat vatsanväänteet.

– Aiemmin käsitykseni terveellisestä ruuasta tarkoitti lähinnä perunaa, kastiketta ja pastaa.

Lautanen piti täyttää ihan eri tavalla. Kun ennen siinä oli iso kasa nopeita hiilihydraatteja, nyt piti lisätä reippaasti kasviksia ja opetella syömään esimerkiksi marjoja ja pähkinöitä.

– Ruokavalio korjaantui lopulta helposti, kun ajattelin, että poistamisen sijaan lisään siihen hyviä asioita.

Noin vuoden päästä diagnoosista suolistotulehdus alkoi talttua ja pahimmat oireet helpottivat. Kun elämä oli rauhallisempaa, lääkitystä tarvittiin vähemmän. Vauvalupakin heltisi.

Kolmatta lasta odottaessa iski uusi vaiva. Niina teki huolimattoman kiertoliikkeen tavaroita siirtäessään, ja selästä kuului ruts. Tutkimuksissa paljastui madaltumia ja kulumia selässä. Hermosärky jäi.

"Kun pääsin maalle ja koiran kanssa metsään, kiire unohtui."

Reistaileva terveys kannusti uuteen muutokseen, joka lähti puolivitsistä.

– Kaupungissa tekemistä tuli haalittua. Kun pääsin maalle ja koiran kanssa metsään, kiire unohtui ja mieli irtautui huolista.

Perhe päätyi muuttamaan maalle, Niinan lapsuudenkotiin Haukivuorelle, Mikkelin lähelle.

Nyt nelilapsiseksi kasvaneella laumalla riittää tilaa: taloa ympäröi valtava pihapiiri ja metsä. Entinen liikunnan karttaja hiihtää pihassaan, ratsastaa, paukuttaa nyrkkeilysäkkiä kodin tuvassa ja hakee postit potkurilla.

– Selkävaiva muistutti, että minun täytyy liikkua nyt, kun vielä pystyn. Hyvä että herätti, koska liikunnasta tulee niin hyvä olo.

Hyvän elämän kaava

Työkuviot menivät uusiksi, mutta päällisin puolin eivät niin radikaalisti: Niina tekee edelleen konsultointitöitä, toimii asiantuntijana ja valmentaa. Näkökulma on kuitenkin eri, sillä nyt hän muistuttaa asiakkaitaan työhyvinvoinnin, palautumisen, levon ja terveellisen syömisen merkityksestä.

Hän saa myös täyttää kalenterinsa itse. Nykyään siellä on taukoja.

– Mietin, viekö vai tuoko tekeminen energiaa, ennen kuin sanon sille kyllä. Tunnistan myös helpommin stressin,ennen kuin se menee liian pitkälle.

"Jos suolistoni ei olisi sairastunut, jossain vaiheessa pään kovalevy olisi tullut täyteen."

Jos sitä ei itse huomaa, keho kyllä muistuttaa. Kiireisestä syksystä seurasi ylävatsakipuja ja refluksitauti. Selkäkivut ja hermosärky ovat vaatineet lisätutkimuksia.

Joskus iskee itsesyytös. Miksi laiminlöin hyvinvointiani niin pitkään? Silloin Niina muistuttaa itseään: kaikkea ei voi suunnitella ja hallita.

– Huonoja asioita tapahtuu väistämättä. Olen oppinut, että kannattaa käyttää energiansa asioihin, joihin voi vaikuttaa.

Jälkikäteen hän on ajatellut, että oli oikeastaan hyvä, että keho jarrutti vauhtia.

– Jos suolistoni ei olisi sairastunut, jossain vaiheessa pään kovalevy olisi tullut täyteen. Nyt tuntuu, että teen oikeita asioita.

Sport-lehden tilaajana voit lukea kaikkia Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

 

 

Sport

Satunnainen pizza ei jämähdä vararenkaiksi vyötärölle, kun liikut oikein. Aloittelija voi huomata muutosta jo parissa viikossa.

Jos karsit hiilareita etkä silti laihdu, mitä jos ajattelisitkin tällä kertaa päinvastoin ja opettaisit kroppasi polttamaan hiilareita kuin pro? 

– Yleensä laihduttajat vähentävät hiilihydraatteja ensimmäisenä, ihan turhaan. Kun lisäät ruokavalioon energiaa, keho oppii käyttämään sitä paremmin, komppaa laillistettu ravitsemusterapeutti Petra Rautakallio. 

Puhutaan hiilihydraatin sietokyvystä. Se on yksilöllinen, mutta jokainen voi virittää kehonsa paremmaksi pastanpolttokoneeksi. Silloin satunnainen pizza ei jämähdä vararenkaiksi vyötärölle.

Rautakallion mukaan tärkeintä on, että ylipäätään treenaa. Kuningaslaji on kuitenkin punttien nostelu, sillä se herkistää kehon insuliinille, eli sokeriaineenvaihduntaa säätelevälle hormonille. Lihas käyttää hiilihydraatteja sekä treeniin, palautumiseen että kasvamiseen. Toisin sanoen suurempi lihasmassa tarkoittaa parempaa hiilihydraattien sietokykyä. 

Lue lisää: Selvitä 5 kysymyksellä, onko hiilihydraatin sietokykysi heikentynyt

Sekaan kannattaa ujuttaa välillä kovatehoista HIIT-treeniä, sillä siinä keho käyttää erityisen paljon hiilihydraatteja. Aloittelija voi huomata muutosta jo parin viikon säännöllisen harjoittelun jälkeen. 

– Kun insuliiniherkkyys paranee, hiilihydraatit siirtyvät verenkierrosta nopeammin lihaksiin käyttöön. Siitä syntyy hyvä kierre, Rautakallio toteaa.

Nappaa Sport-lehden numerosta 7/2017 Stefanie Hagelstamin neljän viikon crossfit-bootcamp, jolla poltat rasvaa, saat lihasta, voimaa ja kestävyyttä. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

Sport

Superliikkeellä saat puristusvoimaa, terveemmät olkapäät ja helpotusta alaselän kipuihin.

Etene askel kerrallaan, niin pääset tavoitteeseen. Jos lähdet nollasta, pystyt puolen vuoden sisällä vetämään ensimmäisen leukasi. Jotkut tekevät 10 peräkkäistä toistoa jo parin viikon kuluttua.

 

1. Roikkuminen

 

 

Tartu tankoon myötäotteella ja roiku 5 minuuttia. Tee harjoitus päivittäin: voit roikkua vaikka parin tunnin välein puoli minuuttia. Näin hartiarenkaan lihakset tottuvat rasitukseen. Kun jaksat roikkua 3 x 30 sekuntia, lisää aktivointiliike: aktivoi lapojen lihakset, vedä lapoja yhteen ja nouse kannateltuun roikkumisasentoon.

→ Lisää hiljalleen roikkumisaikaa ja aktivointiliikkeiden määrää.

 

2. Vaakasoutu

Kun roikkumisharjoituksia on takana pari viikkoa, lisää mukaan vaakasoutu renkailla, tangolla tai Smith-laitteessa. Aseta tanko vyötärön korkeudelle. Päästä alkuasennossa lavat ”auki”, niin yläselkä pyöristyy hieman. Pidä core ja pakarat tiukkoina. Vedä lapoja yhteen ja kohota rintakehää kohti tankoa. Vasta sitten kyynärpäät koukistuvat ja rintakehä osuu tankoon. Palaa alas.

→ Tee 3 kertaa 8–12 toistoa.

 

3. Avustettu leuanveto

Kun jaksat roikkua minuutin, lisää ohjelmaan leuanvedot avustajan kanssa tai vastuskumilla. Aseta vastuskumin lenksu jalkapohjien tai polvien alle ja ota tangosta vastaote ja roiku passiivisesti. Vedä lavat kiinni, tuo selkää kaarelle ja tee vahva veto. Paina kyynärpäitä kylkiin ja kohota rintakehää kaarimaisesti kohti tankoa. Palaa jarrutellen ja pysähdy, ettei kuminauha avusta liikaa.

→ Toista 3–6 kertaa. Muutama puhdas toisto kehittää hermostoa parhaiten. Jos jaksat heti 10 leukaa, vaihda kumi löysempään.

 

4. Leuanveto

Tartu tankoon vastaotteella. Tekniikka on sama kuin avustetussa liikkeessä: lavat kiinni, rinta kaarelle, kyynärpäät kylkiin ja kaarimaisesti kohti tankoa. Tuo leuka tangon yli. Jatka harjoittelua 1–3 kertaa viikossa ja seuraa palautumista.

→ Nyt kun olet ylittänyt haamurajan, kehitys nopeutuu. Tee aluksi yksi veto 10 kertaa ja lepää toistojen välillä. Seuraava tavoite on 5 x 2 toistoa ja niin edelleen.

 

Lue Sport-lehden numerosta 7/2017, miten saat potkua jalkoihin Janni Hussin kuntopiirillä. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

9. syyskuuta vietetään Maailman leuanvetopäivää. Säännöt ovat simppelit: mene mukana olevalle pisteelle, vedä niin monta leukaa kuin jaksat, ja tuloksesi rekisteröidään. Lopussa lasketaan, montako leukaa maailma veti yhteensä. Löydä lähin piste ja säännöt: worldpullupday.com.

Sport

Ensin elämä pienen lasten kanssa oli kaaosta, mutta hiljalleen Hanna sai elämästä kiinni joogan avulla.

Aluksi kukaan ei uskaltanut soittaa. Hanna odotti tietoa miehestään Jensistä, joka oli saanut automatkalla Norjasta Milanoon sairauskohtauksen.

Flunssainen Jens oli pysäyttänyt auton Sveitsissä ja kumartunut ulos. Lihakset eivät olleet totelleet lainkaan, ja Jens oli pyörähtänyt ulos autosta. Hän oli saanut soitettua Hannalle ja ystävälle Italiassa, joka oli toimittanut hänet ensiapuun. Verikokeiden perusteella epäiltiin hermojuuritulehdusta eli Guillain-Barrén oireyhtymää, jonka flunssa voi laukaista. Hanna oli huolissaan. Ensiavusta Jens oli viety neurologiseen sairaalaan, mutta siellä lääkäri ei uskonut hermojuuritulehdukseen. Jensiä ei laitettu seurantaan.

Oli maaliskuu 2007, ja suomalais-norjalainen perhe oli palaamassa Milanoon puolentoista vuoden Norjassa asumisen jälkeen. Talo Norjassa oli myyty, muuttokuorma oli lähtenyt rekalla Italiaan, ja Jens oli ajamassa heidän autoaan perille. Hannan, 31, oli tarkoitus lentää perässä Eliksen, 5, ja Axelin, 2, kanssa.

"Kysyin epäuskoisena, onko hän kuollut."

– Aamulla Jensin isä viimein soitti, että Jens ei ole selvinnyt. Kysyin epäuskoisena, onko hän kuollut. Kyllä, Jens oli löydetty aamuyöllä kuolleena sairaalasängystä.

Sanat sekoittuvat yhä itkuun, kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen. Suru siitä, ettei hän itse ollut paikalla, vaikka olisi pitänyt, on suuri.

Konttausta syvissä vesissä

Hanna von Hafenbrädlin, 41, elämästä tuli suruviestin jälkeen kaaos. Hän ei voinut ymmärtää Jensin kuolemaa.

– Ensimmäiseksi yritin etsiä puhelinluettelosta kriisipuhelimen numeroa. Muistan ajatelleeni, että minun pitäisi harkita tarkkaan kaikkia päätöksiäni tästä eteenpäin, etteivät lapset traumatisoituisi.

Paluuta entiseen ei yhtäkkiä ollutkaan.

Perhe oli asunut Milanossa aiemmin viisi vuotta, ja elämä oli ollut unelmien täyttymys. Hanna oli työskennellyt graafisena suunnittelijana ja kuvittajana, ja Jensillä oli oma yritys. Heillä oli kaunis vanha asunto Milanon keskustassa. Italialainen arki oli hauskaa. Perhe oli aina yhdessä.
Norjaan he olivat muuttaneet huonon omantunnon takia: Milanon keskustassa ei voinut ulkoilla savusumun takia. Mutta Hanna ei viihtynyt norjalaisessa pikkukaupungissa, joten lopulta oli tehty päätös paluusta.

Paluuta entiseen ei yhtäkkiä ollutkaan. Emme voineet lähteä Italiaan, sillä Jensiä ei enää ollut. Norjassa olimme myyneet talomme.
Hanna luonnehtii noita aikoja syvissä vesissä konttaamiseksi.

– Axel täytti kolme vuotta neljä päivää Jensin kuoleman jälkeen, ja minun oli yritettävä järjestää juhlat.

Hautajaisissa Hannan piti pitää puhe, eikä hän osannut puhua muille kuin eturivissä istuvalle kahdelle nappisilmälle.

– Puhuin heille ilmapalloista, joita voisimme nyt lähettää yläilmoihin. Todellisuudessa minun oli mahdotonta ymmärtää, miten ihminen voi noin vain lakata olemasta.

Joskus Hanna sai paniikkikohtauksia kaupassa.

Muutama asia kuitenkin lohdutti. Kun Hanna ilmoitti milanolaiseen nunnakouluun, ettei Elis tulekaan, nunna sanoi: "Tulet näkemään, että miehesi auttaa sinua sieltä ylhäältä käsin."

– Minua puhuttelivat myös kirkon katossa olevat tähdet Jensille järjestetyssä muistojumalanpalveluksessa. Nämä olivat minulle ensimmäisiä kosketuskohtia ajatukseen, että elämä onkin energiaa, joka muuttaa muotoaan, muttei lopu.

Hanna päätti jäädä asumaan lasten kanssa Norjaan lähelle isovanhempia.

Mikä minua auttaisi?

Mitä tavalliset ihmiset tekevät aamulla, Hanna yritti miettiä. Pesevät hampaat, syövät ja lähtevät töihin. Hän yritti noudattaa samaa ja vei lapset päiväkotiin. Joskus Hanna sai paniikkikohtauksia kaupassa.

Arki tuntui selviytymistaistelulta. Au pairin avulla se eteni päivän kerrallaan.

"Olin kaksi vuotta niin riekaleina, etten olisi pystynyt käymään töissä."

Lasten selviytyminen isän kuolemasta oli iso kysymys, vanhemmalle pojalle isä oli ollut paras kaveri. Hanna itse oli kuin kävelevä haava. Muiden ihmisten takia piti yrittää olla koko ajan vahva. Jotkut eivät osanneet katsoa häntä silmiin.

– En voinut puhua kivustani, sillä ihmiset pelkäsivät sitä. Olin kaksi vuotta niin riekaleina, etten olisi pystynyt käymään töissä.

Ystävän suosittelema terapeutti osoittautui kuitenkin kullan arvoiseksi. Hän sai Hannan uskomaan itseensä.

– Minulla oli paljon pelkoja, ja vaistot ja aistit yliherkkinä. Syytin itseäni Jensin kuolemasta ja pelkäsin lasten kuolemaa. Ei ollut mitään takeita siitä, etteikö heillekin voisi sattua jotakin pahaa.

Terapeutti ehdotti Hannalle joogan kokeilemista. Vaikutus oli heti voimakas.

– Kehon ja mielen yhteys tuli selväksi, sillä saatoin olla joogan jälkeen pari päivää toimintakyvytön. Olin vielä niin sokissa henkisesti, että kehonikin meni sekaisin. Se ei ollut valmis päästämään irti vanhasta.

"Minulle oli tärkeää huomata, ettei tarvinnutkaan pärjätä yksin."

Hanna löysi joogastudion, jonka yhteisöstä tuli hänelle tärkeä. Hän lähti lasten kanssa kahteen joogaretriittiin Thaimaahan ja Filippiineille.
– Se oli upeaa, sillä muut naiset ottivat miehensä mukaan lapsenvahdeiksi. Isät hoitivat lapsia, kun me joogasimme. Minulle oli tärkeää huomata, ettei tarvinnutkaan pärjätä yksin. Joogan filosofia alkoi kiinnostaa. Hanna halusi kokeilla, onko meditaatiosta apua sisäiseen kipuun.
Myös taide alkoi puhutella Hannaa, joka on aina ollut hyvin visuaalinen ihminen. Hän alkoi opiskella klassista öljymaalausta.

– Taiteessa on jotain maagista, joka vetosi minuun. Sain siitä vastauksia omaan tuskaani.

Jooga ja Jack muuttivat kaiken

Hanna pakotti itsensä ottamaan vastuuta kaikesta tekemisestään.

– Jos Jensin henki olikin kuin kiva pilvi, minä olin se, jonka oli oltava fiksu. Olin 31-vuotias ja hengissä. Voin valita, että nyt halaan lapsiani. Aloin nähdä sen mahdollisuutena.

Hanna ei vieläkään viihtynyt Norjassa. Vuonna 2012, seitsemän Norjan-vuoden jälkeen, hän muutti poikien kanssa Suomeen ystävän rohkaisemana.

"Voin valita, että nyt halaan lapsiani."

Aluksi hän työskenteli ystävän kanssa perustamassaan graafisen alan yrityksessä. Jooga alkoi kuitenkin vetää enemmän puoleensa. Sitten hän kuuli kanadalaisesta joogaopettajasta Happy Jackista, joka soitti kitaraa.

– Menin hänen tunneilleen ja workshopeihin. Ne avasivat minulle koko maailmankaikkeuden uudella tavalla. Ystävystyimme Jackin kanssa heti.

Jooga on opettanut Hannaa katsomaan elämää kokonaan uudella tavalla.
Jooga on opettanut Hannaa katsomaan elämää kokonaan uudella tavalla.

Myöhemmin Hanna ja Jack Boken rakastuivat ja ovat nyt pariskunta. Myös Hanna kouluttautui joogaopettajaksi.

– Joogani on hyvin fyysistä voimajoogaa, mutta siinä painotetaan itsetutkiskelua ja meditaatiota.

Ruokavalio on tärkeä osa hyvinvointia. Hanna huomasi, että kahvi, viini, tupakka ja sokeri vetävät energiatason alas, ja lisäksi niihin jää koukkuun. Vegaanina hän on voinut erinomaisesti.

Opettajaksi ryhtyminen ei ollut helppo ajatus, sillä Hanna oli aiemmin pelokkaampi ja epävarmempi.

– Aloin silti rohkeasti opettaa joogaa. Menen aina pitämään tuntia se ajatus mielessä, että ihmisen elämä voi muuttua radikaalisti, jos joku välittää. Puhun oppilaille oikeasta elämästä ja arjen haasteista, jos joku vaikka saisi siitä työkaluja elämäänsä. Autan myös itseäni sillä, että autan muita.

"Sisälläni on edelleen kapinaa Jensin kuolemaa kohtaan."

Hanna ja Jack järjestävät nykyisin joogakoulutuksia ja -retriittejä ympäri maailmaa. 13- ja 15-vuotiaat pojat ovat silloin Hannan äidillä.

Juhlapäivien ikävä

Hanna istuu vegaanikahvilassa ja säteilee valoa. Mutta tunteet ovat niin auki, että silmät täyttyvät kyynelistä useaan otteeseen.

– Sisälläni on edelleen kapinaa Jensin kuolemaa kohtaan. On niin epäreilua, että yksi puuttuu. Sitä on vaikea hyväksyä etenkin poikien syntymäpäivinä. Tuntuu, että pilvi tulee pääni päälle ja synnyttää sisälläni salamoita. Mutta aiemmin siellä oli superukkonen koko ajan.
Hanna on selviytynyt, mutta se ei enää riitä. Hän haluaa lisäksi voida mahdollisimman hyvin.

– Joogan avulla voin hyvin, sillä joogassa yhteys itseen syvenee ja kirkastuu. Se auttaa minua kuuntelemaan, millaiset asiat puhuttelevat minua nyt. Ne voivat olla tänään eri asioita kuin huomenna.

Hanna miettii usein, mikä hänestä tulee. Ihminen muuttuu koko ajan.

– Silloin kun elämässä on vaikeita asioita ja surua, on hyvä olla armollinen. Kaikkeen ei voi vaikuttaa.

Muistathan, että tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

Sport

Suolaa, ruokasoodaa, sitruunamehua, kaoliinisavea... Niillä pysyvät ekoilijan kainalot hajuttomina.

  1. Kirpeän ja makean liitto

    Lovefresh Natural Cream Deodorant Mandarin Lime, 24 e/107 ml.

    Erikoisuudet: Voidemainen deodorantti sopii herkälle iholle. Sisältää muun muassa sheavoita, kookosöljyä ja kaoliinisavea. Pidetään hetki ihoa vasten ennen levittämistä, jotta stikki sulaa hiukan.

    Miten toimi: Vahva sitrustuoksu hurmaa heti, tätähän tekee mieli melkein lipoa kielellä! Tuhti voidepuikko vaatii opettelua: tämän kanssa ei kannata heilua paita päällä, sillä dödö sotkee sen heti. Arkisesta päivästä dödö selviää mallikkaasti, mutta jos tiedän hikoilevani päivän aikana, luottaisin enemmän vanhaan tuttuun Rexonaan.

    Arvosana: 8

    lovefresh.com

  2. Ruokasoodan voimaa

    Desti Yellow Deodorant,10 e/75 ml.

    Erikoisuudet: Ruotsalainen Desti nimittää itseään alumiinittomaksi antiperspirantiksi eli hikoilua hillitseväksi. Vaikuttavina aineina suola ja ruokasooda.

    Miten toimi: Miellyttävän mieto tuoksu ei ärsytä. Imeytyy kyllä suihkun jälkeen nihkeälle iholle, mutta kun yritän kiireessä sipaista vaatteiden alle, joudun kuivattelemaan kainaloita monta minuuttia. Työpäivän ja treenien jälkeen miellyttävä tuoksu pitää, mutta hiki puskee läpi. Menee siis kelpo perusdödöstä, joka hillitsee hikoilua ehkä hitusen. Ei silti korvaa tymäkkää antiperspiranttia kovassa käytössä.

    Arvosana: 9-

    ellos.fi

  3. Ekoilijan valinta

    Weleda Sage Deodorant Herbal Fragrance, 19 e/100 ml.

    Erikoisuudet: Suihkutettava dödö on tehty sitruunamehusta ja eteerisistä öljyistä. Hillitsee hienhajua ja sisältää puhdistavaa salviaöljyä. Kevyt spray kuivuu sekunneissa.

    Miten toimi: Olen epäluuloinen, sillä suihkepulloon pakattu dödö näyttää huonetuoksulta. Testisuihkaus tuo mieleen salvian. Mahtaako tämä pitää kainalotuoksut kurissa? Yrtit iholla lähden pyöräilemään töihin. Ainakin menomatkan dödö pitää eikä ärsytä. Saman huomion teen jumppatunnin jälkeen kotona. Pisteet ekologisesta lasipullosta!

    Arvosana: 8 ½

    sante.fi

  4. Tuoksuja karttavalle

    Urtekram Eco Morning Haze Cream Deo, 6,30 e/50 ml.

    Erikoisuudet: Voidemainen roll on sisältää lakan, karpalon ja mustaseljauutteen ravinteita ja hyaluronihappoa, jotka kosteuttavat ja hoitavat kainalon ihoa. Vaikuttava aine risiiniöljyhapon suola sitoo hajuja.

    Miten toimi: Miedon tuoksuinen, voidemainen dödö levittyy iholle helposti eikä tahmaa. Mutta miten on tehojen laita? Se selviää, kun on minun vuoroni hakea lapsi pyöräkärryllä päiväkodista. Poljen ylämäkeä puuskuttaen, kotona imuroin ja luuttuan lattiat. Kaiken ähellyksenkin jälkeen kainalot ovat kuivat. Tuoksuttomuuden vuoksi en ehkä kuitenkaan uskaltaisi laittaa tätä hikitreeniin.

    Arvosana: 8

    urtekram.fi

Lue Sport-lehden numerosta 7/2017, miten iho hyötyy probiootteja sisältävistä hoitotuotteista. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi