Sport
"Jos minulla olisi ollut hauraampi mieli, olisin voinut sairastua anoreksiaan", Maijaliisa miettii.
"Jos minulla olisi ollut hauraampi mieli, olisin voinut sairastua anoreksiaan", Maijaliisa miettii.

Äidin kuolema havahdutti Maijaliisan pitämään parempaa huolta itsestään. Laihduttaminen olikin yllättävän helppoa.

Voit antaa mennä, taivaassa tavataan, Maijaliisa Mikkonen hyvästeli äitinsä keväällä 2014. Syöpädiagnoosi oli tullut vain paria kuukautta aiemmin, mutta tauti oli edennyt nopeasti.

Hautajaisten jälkeen Maijaliisa pohdiskeli elämän ja kuoleman kysymyksiä ja katsoi myös omaa elämäänsä uudesta näkökulmasta. Välillä pelotti.

– Ymmärsin ensimmäistä kertaa konkreettisesti elämän rajallisuuden. Mietin terveyttäni, sillä olin sukupolvien ketjussa seuraava. Ellen tekisi mitään, voisin muutaman vuoden kuluttua todella huonosti ja saattaisin sairastua.

"Yleisfiilis oli vetämätön, väsynyt ja tympääntynyt."

Perheeseen oli syntynyt neljässä vuodessa kolme lasta. Maijaliisa painoi 64 kiloa, mikä tarkoittaa 155-senttisellä lievää ylipainoa. Ja suunta oli ylöspäin. Maijaliisa oli aiemmin käynyt mielellään tanssimassa tai aerobicissa, mutta säännölliseen liikuntaan oli tullut huomaamatta vuosien tauko. Yleisfiilis oli vetämätön, väsynyt ja tympääntynyt.

 


Vuosi 2014. Paino oli tippunut 45 kiloon.

 

– Ajattelin, että elämä alkaa maistua sitten joskus, kun lapset ovat kasvaneet ja olen hieman laihtunut, enkä tehnyt asialle mitään. Olin niin mukavuudenhaluinen, että lähdin vastahakoisesti leikkipuistoon ja saatoin sielläkin vain seisoa vieressä tai istua penkillä, kun lapset leikkivät. Äidin kuoleman jälkeen aloin miettiä, millaisessa kunnossa ja kehossa haluan elää elämäni.

Kolme vuotta sitten Maijaliisa teki päätöksen muuttaa elämäntapojaan. Päämääränä oli pysyvä laihtuminen, joten hän liittyi Keventäjät.fi-verkkopalveluun ja alkoi tarkkailla annoskokojaan.

Tulevatko kilot heti takaisin?

Laihduttaminen oli hämmästyttävän helppoa. Kalorilaskuri piti huolen, että päivittäinen energiansaanti pysyi noin 1 400 kalorissa, ja herkutkin mahtuivat kalorirajojen sisään. Jos aiemmin meni jumbopussi kerralla, nyt riitti kymmenen karkkia. Lisäksi Maijaliisa alkoi pyöräillä ja lenkkeillä 2–3 kertaa viikossa.

Maijaliisa tykkää taulukoista, joten kalorien laskeminen ja kirjaaminen motivoivat. Päivittäinen energiansaanti saattoi joskus jäädä vähän alle tavoitteen, mutta ei ikinä mennyt yli.

"Laihtuminen tuntui jännittävältä. Olen aina ollut reitevä, mutta nyt minulla oli ensimmäistä kertaa tikkujalat."

Kahden ensimmäisen kuukauden aikana putosi kymmenen kiloa. Loppukesästä Maijaliisa saavutti tavoitepainonsa 50 kiloa, mutta kun kilot tuntuivat karisevan näin vaivattomasti, hän päätti jatkaa. Kai se jossain vaiheessa lakkaa?

–  Laihtuminen tuntui jännittävältä. Olen aina ollut reitevä, mutta nyt minulla oli ensimmäistä kertaa tikkujalat ja thigh gap eli aurinko paistoi reisien välistä. Kun laitoin jalat yhteen, tavarat tippuivat sylistä lattialle.

Maijaliisa seurasi laihtumistaan uteliaana ja ihmetellen, mutta myös lihomisen pelko kannusti jatkamaan. Jos laihtuminen oli näin helppoa, eikö lihominen tapahtuisi yhtä nopeasti, liian herkuttelun jälkeen ehkä jopa yhdessä yössä?

Putoilevat hiukset

Hiuksia oli lähtenyt kummallisen paljon jo jonkin aikaan. Sitten tuli suihkuhetki, kun Maijaliisa huomasi viemärisihtiin valuneen hiustukon. Sitten jäivät pois kuukautiset.

Hän painoi 45 kiloa, ja laihdutus oli saanut hormonitoiminnan sekaisin.

– Se oli sokki. En ollut tajunnut tilaani, sillä painoindeksin mukaan olin edelleen normaalin rajoilla. Jos minulla olisi ollut hauraampi mieli, olisin voinut sairastua anoreksiaan.

Suunnan kääntäminen vaati taas selkeää päätöstä. Maijaliisa antoi itselleen luvan syödä enemmän. Hän jätti nettipalvelun, lopetti kalorien laskemisen ja otti reilun annoksen lautaselle. Muutamassa kuukaudessa kuukautiskierto palautui normaaliksi. Terve pyöreys palasi, ja reidet saivat luonnollisen muotonsa. Paino vakiintui 50–52 kiloon.

Kajaanilaista kolatesjumppaa

Maijaliisa on 4-, 7-, ja 8-vuotiaiden lastensa kanssa leikkikentällä, mutta jokin on muuttunut. Tämä äiti roikkuu yhdessä lasten kanssa kiipeilytelineessä. Välillä koko poppoo juoksee kilpaa läheiselle kukkulalle pienin reppuselässä. Tai jos lapset leikkivät keskenään, äiti saattaa hölkätä kenttää ympäri. Myös asiointimatkat voi tehdä juosten.

"Aikaa liikkumiseen löytyy, jos halua löytyy."

Ajanpuute oli päällimmäinen syy, miksi pienten lasten äiti ei aiemmin ”ehtinyt” liikkumaan, mutta nyt hän on opetellut rakentamaan aktiivista elämää tietoisesti.

– Aikaa löytyy, jos halua löytyy. Netissä on paljon tehokkaita 10–15 minuutin lihaskuntojumppia, joita teen esimerkiksi Pikku Kakkosen aikaan tai iltaisin lapsia nukuttaessa. Hampaita harjatessa voi tehdä kyykkysarjat tai meikkaamisen lomassa punnerrukset ja lankutukset. Pyrin käyttämään tämän ajan hyväkseni juuri aamuisin.

Maijaliisan kotikaupungissa Kajaanissa saadaan yleensä nauttia pitkistä, lumisista talvista, joten myös lumenluonti eli kolatesjumppa kuuluu pakollisiin arjen askareisiin. Lumitöistä tuli mielekkäitä, kun ne otti arkiliikunnan kannalta.

Kun paino laski, liikkumisestakin tuli helpompaa. Kunnon ja juoksuvauhdin kasvaessa Maijaliisa tutustui lenkeillään aivan uuteen ilmiöön: vauhdin hurmaan. Pienikokoisena ja lyhytjalkaisena hän ei ollut koskaan ajatellut olevansa kestävyysjuoksija-ainesta, mutta toisin kävi. Vain neljä kuukautta elämäntapamuutoksen aloittamisen jälkeen hän juoksi Kuopiossa puolimaratonin.

"Jos en jostain syystä pääse lenkille, olen huonoa seuraa."

–  Juokseminen tuntuu minulle luontevalta tavalta liikkua. Saan siitä endorfiinia, jota ilman en enää osaa olla. Jos en jostain syystä pääse lenkille, olen huonoa seuraa ja yritän suunnata energiani johonkin muuhun. Joskus olen jopa innostunut rakentamaan legoilla lasten mentyä nukkumaan.

Överiksi meni

Tuntuipa hienolta vetää ensimmäistä kertaa juoksutrikoot jalkaan. Lahkeet eivät lepattaneet tuulessa eivätkä hanganneet toisiaan vasten – ihan kuin askelkin olisi keventynyt. Juoksuun hurahtaminen on tuonut mukanaan hifistelyn ja tossuja löytyy joka säähän ja maastoon.

Maijaliisa juoksee säällä kuin säällä ja on aina yhtä innoissaan. Viime syksynä hän alkoi ymmärtää, ettei se ollutkaan hyvä asia. Vähän samoin kuin laihdutus aikoinaan, juoksuharrastus oli lähtenyt lapasesta.

–  Treenasin kovaa ja tavoitteellisesti pyrkien parantamaan aikaani puolimaratonilla. Käytännössä juoksin koko ajan vauhtikestävyysalueella eli aivan liian kovaa. Tulokset eivät parantuneet vaan huononivat.

"Ottaa luonnon päälle päästää mummot rollaattorilla ohi."

Kuntotesti Vuokatti Sportissa paljasti, ettei Maijaliisan peruskestävyys ollut kovasta treenaamisesta huolimatta riittävä. Peruskunto rakennetaan matalasykkeisillä lenkeillä, joten Maijaliisan piti opetella harjoittelemaan uudella tavalla. Nykyään hän treenaa sykeohjatusti ja tekee venyttelyn ja kävelyn kaltaisia huoltotreenejä sekä paljon peruskestävyyslenkkejä. Vain juoksija voi tietää, miten vaikeaa menohalujen pidättely välillä on.

–  Ottaa luonnon päälle päästää mummot rollaattorilla ohi. Kun saan välillä tehdä intervallitreenin, mietin miten ihminen voikin tulla onnelliseksi saadessaan juosta lujaa.

Maijaliisa tekee nykyään 3–4 lenkkiä viikossa. Kuntosalilla hän käy kerran viikossa ja tekee kotona lyhyitä pikajumppia lähes päivittäin.

Koko perhe voi paremmin

On lauantai, lapset anopin hoivissa ja Maijaliisa juoksee miehensä Hannun kanssa Vimpelinvaaran ja Pöllyvaaran metsäpoluilla. Yhteiset lenkit ovat vanhempien laatuaikaa, ja yhdessä he aikovat osallistua myös NUTS Karhunkierrokselle, 53 kilometrin ultramatkalle toukokuun lopussa. Kauden kisakalenterissa on myös puolikas ja kokopitkä maraton.

Koko perheen elämä on muuttunut sen jälkeen kun Maijaliisa aloitti uuden elämän kolme vuotta sitten.

–  Ehkä suurin oivallukseni on ollut se, että elämä tapahtuu tässä ja nyt, ei sitku tai mutku. Kun minä pidän huolen terveydestäni ja kunnostani, koko perhe voi paremmin.

Vaikka juoksuharrastus vie aikaa, Mikkoset ovat perheenä paljon aktiivisempia kuin aiemmin. Joskus mieleen saattaa edelleen hiipiä halu pudottaa painoa.

– Mutta vain mieleen, siihen lankaan en oikeasti enää mene. Tärkeintä on, että vointini on hyvä.

Seuraa Maijaliisan blogia: lily.fi/blogit/maija-meinaa-maralle-and-beyond ja Instagramia: @maijameinaa. Mitä juokseminen merkitsee urheilulääkäri Pippa Laukalle? Lue lisää Sportin numerosta 5/17! Tilaajana voit lukea jutun maksutta osoitteessa digilehdet.fi

 

 

Elämäni oivallukset Näistä en luovu

 

Kiire on tekosyy

Liikunnalle ja itsestä huolehtimiselle löytyy aikaa, jos oikeasti haluaa. Viidessä minuutissa saa hien pintaan, ja yksi minuutti on parempi kuin ei mitään.

 

Dieetit eivät toimi

Tasapainoiseen ruokavalioon mahtuu kaikkea kohtuudella, myös herkkuja. Tiukat kieltäytymiset kostautuvat jossain vaiheessa ylilyönteinä.

 

Talvijuoksu on juttuni

Inhosin kylmyyttä ja elin puolet vuodesta kesää odotellen, kunnes päätin opetella pitämään talvesta. Nykyään nautin pakkasjuoksusta lumen narskuessa tossujen alla.

Sport

Onko kroppasi kaverisi, vihollinen vai "ihan kiva"? Kerro, mitä ajattelet painostasi ja ulkonäöstäsi, ja voita inspiroiva kehopositiivisuuskirja.

Kukapa ei joskus tahtoisi muuttaa jotain kropassaan, edes vähän. Mutta miten normaalisti puhut peilikuvallesi? Kivasti vai sättien - vai eikö ulkonäkö jaksa kiinnostaa? Entä mitä teet, kun epävarma olo iskee ja haluat kohentaa itsetuntoasi? 

Kerro, mitä sinä ajattelet peiliin katsoessasi ja miten suhtaudut vartaloosi ja ulkonäköösi. Vastaa 28.8. mennessä! Arvomme kaikkien vastaajien kesken yhden kappaleen Hanna Kinnusen ja Aino Kuutamo-Uusitorpan teoksia Valtavan ihana - havaintoja naisen kehosta ja kiloista (Otava 2017). Vastauksia käytämme anonyymeina Sportin tulevassa jutussa.

Yhteystiedot

Olen täysi-ikäinen ja haluan saada ensimmäisten joukossa kilpailukutsuja, ainutlaatuisia etuja ja edullisia tarjouksia Sanoma Media Finland Oy:ltä ja sen kanssa kulloinkin samaan Sanoma-konserniin kuuluvilta yhtiöiltä.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sport

Ryhmäliikuntatunnille makoilemaan? Mikä jottei!

Puhdas nukkuminen oli alkuvuoden isoimpia hyvinvointitrendejä, kiitos sen lanseeraaja Gwyneth Paltrow'n. Termi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että nukutaan 7–9 tunnin keskeytyksettömät, laadukkaat unet – joka ikinen yö. 

Tätähän meidän kaikkien pitäisi tehdä: valtaosa suomalaisista kärvistelee jatkuvassa univajeessa. Mutta entä jos uni ei tule tai ei yksinkertaisesti ole aikaa? 

Silloin voi ottaa mallia Napercise-tunneilta, jotka kasvattavat suosiotaan Briteissä: spinningpyörät pois sänkyjen tieltä, silmille peittävät laput ja taustalle unihermoja hellivää musiikkia. Sitten vain silmät umpeen 45 minuutiksi.

Jos on tapana venyttää pehkuihin painumista pikkutunneille, nokostelu kannattaa. Siihen on ainakin neljä syytä: päiväunilla voi paikata hiukan univajetta, parantaa suorituskykyä, jopa suojella sydäntä ja lisätä onnellisuutta, jos tuoreita tutkimuksia on uskominen.

Ja jos aikaa on enemmän, voit tehdä kuten Yhdysvalloissa suosituilla Deep rest -tunneilla ja loihtia oman unistudion: huone pimeäksi paksuilla verhoilla, pehmeitä tuoksuja ilmaan ja tummia, tyynnyttäviä värejä ympärille. 

Om – ei kun zzz!

Sport-lehden numerossa 7/2017 lisää syksyn hyvinvointitrendejä. Lue, miten pääset kuntoon omassa olohuoneessa netin parhailla etätreeneillä. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi.

Sport
Kuvaaja Jan Ahlstedt

Kokki ja yrittäjä Teresa Välimäki, 42, suoritti uraa ja äitiyttä kuin urheilua, kunnes selkä napsahti.

“En tiedä, oliko yhtä tiettyä hetkeä, kun selkä vaurioitui. Kipu alkoi kai pikku hiljaa, kun rasitus kävi liialliseksi. Kahden pienen lapsen kanssa elämä oli urheilua silloinkin, kun en ollut juoksemassa. Saatoin kantaa heidät portaita ylös kerrostalomme neljänteen kerrokseen niin, että toinen roikkui kaulasta edessä ja toinen reppuselässä. Käsissä kannoin kauppakasseja.

Välilevyn pullistuma on kymmenen vuoden takainen vamma, joka kiusaa välillä edelleen. Minulla pullistuma ei edes ollut tullut ulos selkänikamien välistä, mutta kivulias se oli. Kipu säteili alaselästä nivusiin ja lonkkiin sekä reisiä pitkin alas jalkoihin.

Autoon noustessa jouduin auttamaan käsin toisen jalan kyytiin.

Lopulta en meinannut päästä sängystä ylös. Autoon noustessa jouduin auttamaan käsin toisen jalan kyytiin. En voinut muuta, koska keskivartaloon sattui niin paljon. Silti en ollut koskaan pois töistä. En, vaikka olisi ehkä kannattanut.

Jotain täytyi tehdä

Olin tottunut juoksemaan ainakin viidesti viikossa. Rakastan sitä, että tulee kunnolla hiki, tuuli tuntuu kasvoissa ja askel rullaa. Varmasti tein pitkillä lenkeillä hallaa selälleni.

Kun kipu oli pahimmillaan, pyysin jopa lääkäreitä kieltämään minulta juoksemisen. He sanoivat vain, että tee kaikkea, mikä ei satu. Ongelma onkin siinä, että siedän kipua erittäin hyvin. Eikä juokseminen ole koskaan sattunut, vaan kipu tulee vasta seuraavana päivänä.

Jouduin ymmärtämään itse, että jotain täytyy tehdä. Kävin fysioterapiassa, osteopaatilla ja kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Hänen käsittelynsä sattui. Kun sanoin auts, hän totesi, että olet kestänyt selkäkipua kymmenen vuotta, kestät kyllä tämänkin.

Juoksusta luopuminen harmitti

Lopetin juoksemisen, mutta en osannut harrastaa kuukauteen tai kahteen mitään muutakaan. Juoksusta luopuminen harmitti, mutta tunne hälveni, kun löysin muita lajeja. Aloitin joogan, vaikka aikaisemmin se oli minusta kauhean tylsää: Huhuu, koska aloitetaan? Milloin tulee hiki?

Kun mieheni muutti autotallin nyrkkeilypaikaksi, minäkin aloin hakata säkkiä. Uusin lajini on tanssillinen voimistelu, jonka aloitin kaksi vuotta sitten. Kerran kävin kisoissakin. Pidän voimistelussa siitä, että saan treenata porukassa esimerkiksi balettia ja akrobatiaa.

Huhuu, koska aloitetaan? Milloin tulee hiki?

Juoksen edelleen kolmesti viikossa 5–12 kilometriä kerrallaan, mutta olen oppinut kuuntelemaan kroppaani. Olen jättänyt sykemittarin pois, koska mieluummin kuulostelen, tuntuuko juoksu hyvältä vai ei. Nykyään maltan hiljentää vauhtia.

Käsivarret saivat uutta muotoa

Koska juoksulta on jäänyt aikaa muille lajeille, treenaan nyt monipuolisemmin kuin aikaisemmin, eikä juoksulenkkien vähentäminen enää harmita.

Olen oikeastaan aika tyytyväinen harrastuksiini, koska ylävartalonikin saa treeniä. Pidän siitä, että käsivarret ovat saaneet uutta muotoa. Olen myös huomannut, miten tärkeää juoksijan on pitää pakarat ja takareidet kunnossa lihaskuntoharjoittelulla.

Aivan äskettäin harjoittelin joogatunnilla soturiliikettä. Oikein kuului, miten ranka paukkui, mutta sen jälkeen selkä ei ole ollut kipeä. Sanotaan, että liike on lääke. Uskon sen, kunhan pysyy kohtuuden rajoissa.”

Lue Sport-lehden numerosta 7/2017, miten treenaaja ehkäisee vatsalihasten erkauman. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

  • Kuuntele kroppaa
    Keho tietää rajansa. Älä koskaan treenaa, jos sattuu.
  • Muista monipuolisuus
    Yksitoikkoisuus on pahasta. Harrasta useita lajeja, niin saatat välttyä rasitusvammoilta.
  • Syö tarpeeksi
    Älä treenaa nälkäisenä. Mitä enemmän kuntoilet, sen tärkeämpää tämä on. Väsyneenä ja heikkona tekniikka kärsii.
Sport

Satunnainen pizza ei jämähdä vararenkaiksi vyötärölle, kun liikut oikein. Aloittelija voi huomata muutosta jo parissa viikossa.

Jos karsit hiilareita etkä silti laihdu, mitä jos ajattelisitkin tällä kertaa päinvastoin ja opettaisit kroppasi polttamaan hiilareita kuin pro? 

– Yleensä laihduttajat vähentävät hiilihydraatteja ensimmäisenä, ihan turhaan. Kun lisäät ruokavalioon energiaa, keho oppii käyttämään sitä paremmin, komppaa laillistettu ravitsemusterapeutti Petra Rautakallio. 

Puhutaan hiilihydraatin sietokyvystä. Se on yksilöllinen, mutta jokainen voi virittää kehonsa paremmaksi pastanpolttokoneeksi. Silloin satunnainen pizza ei jämähdä vararenkaiksi vyötärölle.

Rautakallion mukaan tärkeintä on, että ylipäätään treenaa. Kuningaslaji on kuitenkin punttien nostelu, sillä se herkistää kehon insuliinille, eli sokeriaineenvaihduntaa säätelevälle hormonille. Lihas käyttää hiilihydraatteja sekä treeniin, palautumiseen että kasvamiseen. Toisin sanoen suurempi lihasmassa tarkoittaa parempaa hiilihydraattien sietokykyä. 

Lue lisää: Selvitä 5 kysymyksellä, onko hiilihydraatin sietokykysi heikentynyt

Sekaan kannattaa ujuttaa välillä kovatehoista HIIT-treeniä, sillä siinä keho käyttää erityisen paljon hiilihydraatteja. Aloittelija voi huomata muutosta jo parin viikon säännöllisen harjoittelun jälkeen. 

– Kun insuliiniherkkyys paranee, hiilihydraatit siirtyvät verenkierrosta nopeammin lihaksiin käyttöön. Siitä syntyy hyvä kierre, Rautakallio toteaa.

Nappaa Sport-lehden numerosta 7/2017 Stefanie Hagelstamin neljän viikon crossfit-bootcamp, jolla poltat rasvaa, saat lihasta, voimaa ja kestävyyttä. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi