Sport
Lotta ei tähtää enää kisoihin, mutta asettaa treenitavoitteita. Nyt haasteena on yhden käden punnerrus.
Lotta ei tähtää enää kisoihin, mutta asettaa treenitavoitteita. Nyt haasteena on yhden käden punnerrus.

Rankka treeni auttoi Lotta Merenmiestä, 35, selviytymään lapsensa kuolemasta. Liikunnasta tuli selviytymiskeino, joka johdatti lopulta myös bikini fitness -lavalle ja uudelle uralle.

Nuorena tyttönä olin urheilullinen ja solakka. Siksi minulle olikin sokki, kun tulin 21-vuotiaana raskaaksi ja aloin paisua kuin pullataikina. Paino nousi 40 kiloa, ja raskauden loppuvaiheessa painoin 120 kiloa. En ahminut itseäni lihavaksi, vaan syy oli raskaushormoneissa. Painon noustessa kontrolloimattomasti tuntui yhdentekevältä, mitä suuhuni laitoin. Söin epäterveellisesti ja liikaa.

Lopetin myös urheilun kuin seinään, sillä pelkäsin vauvan terveyden puolesta. Oli kohtalon ivaa, että poikani Leon syntyi vakavasti sairaana. Hänellä todettiin harvinainen aivoverisuonisairaus, ja vietin ensimmäiset kuusi kuukautta pojan kanssa sairaalassa. En voinut hyvin kehossani, mutta suhtauduin siihen välinpitämättömästi ja suuntasin kaiken energiani poikaani. Elin kuin sumussa.

Tunsin oloni huijatuksi, sillä synnytyslaitokselle jäi vain lapsen painon verran kiloja. 

Noin vuosi synnytyksen jälkeen elämä tasaantui ja sumu alkoi hälvetä. Olin nuori ja valtavan kokoinen. Tunsin oloni huijatuksi, sillä synnytyslaitokselle jäi vain lapsen painon verran kiloja eikä imettäminenkään saanut painoa laskemaan. Leikittelin ajatuksella, että keskittyisin äitiyteen ja antaisin itseni lössähtää, mutta voin huonosti. En ollut enää se hauska, energinen ja sosiaalinen Lotta vaan harmaa laahustelija, joka yritti epätoivoisesti sulautua tapettiin. Aloin häpeissäni kartella ihmisiä.

Olin tyttökavereiden kanssa viettämässä iltaa, ja pöytä notkui juustoja, skumppaa ja muita herkkuja. Tv:stä tuli Suurin pudottaja -ohjelman mainos, ja kaverit innostuivat: ’Lotta sinun pitää mennä tuohon ohjelmaan, voittaisit varmasti!’ Olin järkyttynyt – olinko todellakin yhtä iso kuin nuo television ylipainoiset? Sanoin etten todellakaan lähde ohjelmaan, mutta herkuttelu saa nyt riittää. Seuraavana päivänä liityin Painonvartijoihin.

Olen suorittajaluonne, joten Painonvartijoiden metodi sopi minulle hyvin. Laskin pisteitä ja noudatin ohjeita orjallisesti. Opin, ettei paino putoa treenaamalla vaan syömällä pieniä annoksia tasaisin väliajoin. Opettelin syömään aamupalaa ja söin kellontarkasti kolmen tunnin välein. Jotta sain ruokavaliooni mahtumaan pieniä herkkuhetkiä, kävin pari kertaa viikossa jumpassa.

Sain puhelun töihin: poikani oli hukkunut hoitopaikan lähistöllä olevaan rantaan.

Paino putosi puolessa vuodessa 30 kiloa. Olin 23-vuotias ja sain kehoni takaisin. Pääsin myös Painonvartijoiden mannekiiniksi ja kiersin heidän tapahtumissaan kertomassa kokemuksestani.

Elämäni pysähtyi elokuussa 2008. Sain puhelun töihin: poikani oli hukkunut hoitopaikan lähistöllä olevaan rantaan. Jälleen kaikki sumeni. Ensimmäisinä viikkoina keskityin järjestämään lapselleni kauniit hautajaiset. Sitten aloin treenata. Meillä oli kotona crosstrainer-laite, jota kuritin raivokkaasti. Aggressiivinen rokki soi täysillä, kun purin patoutuneita tunteitani: surua, vihaa ja epäoikeudenmukaisuutta.

Treenasin kahdesti päivässä lähes joka päivä. Crossaritreenin lisäksi tein olohuoneessa lihaskuntojumppaa: vatsoja, kyykkyjä ja punnerruksia. Yritin välillä käydä ulkoilemassa, mutta kävely oli liian hidas laji silloiseen mielentilaani. En halunnut jäädä yksin ajatusteni kanssa vaan treenata kovaa, keskittyä suoritukseen ja nollata aivoni.

Olin työkyvytön ja sairauslomalla lähes vuoden.

Jos en treenannut tai matkustellut mieheni kanssa, makasin kotona katsellen non-stopina tv-sarjoja ja elokuvia. Olin työkyvytön ja sairauslomalla lähes vuoden. Suureksi pettymyksekseni parisuhde päättyi, sillä emme päässeet yhdessä surun yli.

Leonin kuoleman jälkeen suorittamisesta tuli selviytymiskeinoni. Painoin läpi treenit ja tradenomiopinnot. Tulen yrittäjäperheestä, ja opin kotoa, että ahkera saa kehuja ja kannustusta. Tykitin myyntipuheluja ja -tapaamisia sata lasissa ja sain onnistumisista kiitosta ja kiksejä.

Koulussa tapasin uuden miehen. Rakastuminen toi onnea ja iloa elämääni, ja rakkaushöyryissäni uskalsin yrittää lapsentekoa. Tulin heti raskaaksi. Olin kauhuissani, kun paino lähti taas nousuun eikä minulla ollut kontrollia kehooni. Lääkärit tutkivat ja neuvolan tädit väijyivät, pidin ruokapäiväkirjaa ja kävin diabeteshoitajalla, mutta suurin syy näytti taas olevan raskaushormonit. Yritin pysyä skarppina diabetesepäilyjen vuoksi, mutta kun paino nousi, en jaksanut välittää. Kermaperunat maistuivat, leivoin piirakoita ja käytin surutta voita ja kermaa. Painoin raskauden loppuvaiheessa 125 kiloa.

 


Lotta painoi Noelia odottaessaan 125 kiloa.

Noelin syntymän jälkeen vaa’an lukemat jämähtivät huippulukemiin. Olo oli kaikkea muuta kuin hehkeä, ja oli masentavaa yrittää keksiä ristiäisiin jotain päällepantavaa. Menin lopulta äitiysmekossa. Turvonneita jalkoja särki korkokengissä. Olin niin iso, etteivät päkiät kestäneet painoani. Pinnan alla väreili iso suru ja tyytymättömyys itseeni.

Kun lopetin imettämisen kahdeksan kuukauden jälkeen, pääsin vihdoin pudottamaan painoa. Olin katsonut äitiyslomani aikana kaikki tv:n muodonmuutos-realityt, joista inspiroivin oli Hurja painonpudotus -sarja. Siinä Chris Powell valmensi ylipainoisia jenkkejä vuodessa kuntoon.

Sain Powellin energisistä videoista mahtavan tsemppihengen päälle.

Löysin Powellin edustamat lisäravinteet ja harjoitteluohjelman. Noudatin ohjelmaa määrätietoisesti ja onnistuin pudottamaan 30 kiloa neljässä kuukaudessa. Painoni asettui luontevasti 79 kiloon, mikä on 179-senttiselle passeli.

En usko, että ravintolisillä oli kovin suurta apua laihtumisessa, mutta sain Powellin energisistä videoista mahtavan tsemppihengen päälle. Käytännössä noudatin samoja terveellisen ruokavalion perusperiaatteita, jotka opin ensimmäisen laihdutusprojektini aikana. Lähetin ennen- ja jälkeen-kuvani lisäravinnefirman kilpailuun ja voitin. Tunsin olevani kuin prinsessa, kun minut lennätettiin ensin Puolaan kuvauksiin ja sitten Müncheniin pokkaamaan pääpalkinto.

Halusin olla äiti, joka arvostaa itseään ja pitää terveydestään huolta.

Painonpudotukset eivät olleet vain projekteja, vaan löysin niiden kautta uuden elämäntavan, josta en aikonut luopua. Halusin olla äiti, joka arvostaa itseään ja pitää terveydestään huolta. Ihastuin crossfitiin ja opin tykkäämään myös saliharjoittelusta, josta en aiemmin perustanut. Valitettavasti kroppani teki tenän. Selkä petti salilla tangon kanssa kyykätessäni, ja minut kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan. Kävi ilmi, että vatsalihasteni väliin oli jäänyt ensimmäisestä raskaudesta rako, eikä keskivartalossani ollut riittävää lihastukea.

Ensin leikattiin välilevytyrä ja muutama kuukausi myöhemmin vatsalihakseni kursittiin kasaan.

Leikkausten ja pitkän treenitauon jälkeen olin raihnainen. Syksyllä 2014 päätin hankkia valmentajan, joka olisi itsekin rikki ja osaisi auttaa minua liikkumaan turvallisesti ja kehoa kunnioittaen. Jossain vaiheessa valmentaja sanoi maagiset sanat: ’Sinulla on Lotta sellainen runko, että jos sitä vähän viilaisi, voisit voittaa.’ Ihmettelin, mitä voisin voittaa. ’Esimerkiksi bikini fitnessin Suomen mestaruuden’, valmentaja vastasi.

Sain jo 3–4 kuukaudessa järjettömiä tuloksia.

Kilpailuhenkisenä ihmisenä ajatus alkoi kutkuttaa. Paria vuotta aiemmin olin painanut yli sata kiloa. Olisiko mahdollista, että pystyisin 33-vuotiaana, kahden ison painonpudotuksen ja leikkausten jälkeen pärjäämään bikini fitness -kisoissa?

Aloin treenata valmentaja Markku Metsälän kanssa suunnitelmallisesti. Kuten hurjat painopudotukset ja leikkauksista kuntoutuminen olivat osoittaneet, kehoni ja mieleni pystyvät nopeisiin muutoksiin. 3–4 kuukaudessa sain jo järjettömiä tuloksia: vyötärö kapeni ja lihaserottuvuus parani silmissä.

Puolitoista vuotta myöhemmin, keväällä 2016 poseerasin Fitness Classic -kisoissa Kulttuuritalon lavalla ja nautin. Kisakunnossa painoin 65 kiloa, eli olin 60 kiloa kevyempi kuin muutamaa vuotta aiemmin. Säteilin ja hymyilin lavalla kuin Naantalin aurinko. Suomen mestaruutta ei tullut, mutta tunsin itseni voittajaksi.

 


Lotta nousi viime keväänä Fitness Classic -kisan lavalle 60 kiloa kevyempänä.

Kisoihin osallistumisella todistin itselleni, että pystyn halutessani mihin tahansa. Jos motivaatio on kohdallaan, pystyn toteuttamaan kaikki unelmani. Kisalavalle en enää haikaile. Jätin päivätyöni ja teen nykyään juonto-, luento- ja toimittajan hommia yritykseni kautta. Sain kisojen jälkeen satoja kannustavia ja koskettavia viestejä tuntemattomilta ihmisiltä ja ymmärsin, että voisin tarinallani ja kokemuksellani auttaa myös muita tekemään positiivisia elämänmuutoksia.

Treenaaminen on nykyään elämäntapa ja hyvän oloni perusta. Olen vahva ja tiedän pärjääväni.

Sport

Ryhmäliikuntatunnille makoilemaan? Mikä jottei!

Puhdas nukkuminen oli alkuvuoden isoimpia hyvinvointitrendejä, kiitos sen lanseeraaja Gwyneth Paltrow'n. Termi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että nukutaan 7–9 tunnin keskeytyksettömät, laadukkaat unet – joka ikinen yö. 

Tätähän meidän kaikkien pitäisi tehdä: valtaosa suomalaisista kärvistelee jatkuvassa univajeessa. Mutta entä jos uni ei tule tai ei yksinkertaisesti ole aikaa? 

Silloin voi ottaa mallia Napercise-tunneilta, jotka kasvattavat suosiotaan Briteissä: spinningpyörät pois sänkyjen tieltä, silmille peittävät laput ja taustalle unihermoja hellivää musiikkia. Sitten vain silmät umpeen 45 minuutiksi.

Jos on tapana venyttää pehkuihin painumista pikkutunneille, nokostelu kannattaa. Siihen on ainakin neljä syytä: päiväunilla voi paikata hiukan univajetta, parantaa suorituskykyä, jopa suojella sydäntä ja lisätä onnellisuutta, jos tuoreita tutkimuksia on uskominen.

Ja jos aikaa on enemmän, voit tehdä kuten Yhdysvalloissa suosituilla Deep rest -tunneilla ja loihtia oman unistudion: huone pimeäksi paksuilla verhoilla, pehmeitä tuoksuja ilmaan ja tummia, tyynnyttäviä värejä ympärille. 

Om – ei kun zzz!

Sport-lehden numerossa 7/2017 lisää syksyn hyvinvointitrendejä. Lue, miten pääset kuntoon omassa olohuoneessa netin parhailla etätreeneillä. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi.

Sport
Kuvaaja Jan Ahlstedt

Kokki ja yrittäjä Teresa Välimäki, 42, suoritti uraa ja äitiyttä kuin urheilua, kunnes selkä napsahti.

“En tiedä, oliko yhtä tiettyä hetkeä, kun selkä vaurioitui. Kipu alkoi kai pikku hiljaa, kun rasitus kävi liialliseksi. Kahden pienen lapsen kanssa elämä oli urheilua silloinkin, kun en ollut juoksemassa. Saatoin kantaa heidät portaita ylös kerrostalomme neljänteen kerrokseen niin, että toinen roikkui kaulasta edessä ja toinen reppuselässä. Käsissä kannoin kauppakasseja.

Välilevyn pullistuma on kymmenen vuoden takainen vamma, joka kiusaa välillä edelleen. Minulla pullistuma ei edes ollut tullut ulos selkänikamien välistä, mutta kivulias se oli. Kipu säteili alaselästä nivusiin ja lonkkiin sekä reisiä pitkin alas jalkoihin.

Autoon noustessa jouduin auttamaan käsin toisen jalan kyytiin.

Lopulta en meinannut päästä sängystä ylös. Autoon noustessa jouduin auttamaan käsin toisen jalan kyytiin. En voinut muuta, koska keskivartaloon sattui niin paljon. Silti en ollut koskaan pois töistä. En, vaikka olisi ehkä kannattanut.

Jotain täytyi tehdä

Olin tottunut juoksemaan ainakin viidesti viikossa. Rakastan sitä, että tulee kunnolla hiki, tuuli tuntuu kasvoissa ja askel rullaa. Varmasti tein pitkillä lenkeillä hallaa selälleni.

Kun kipu oli pahimmillaan, pyysin jopa lääkäreitä kieltämään minulta juoksemisen. He sanoivat vain, että tee kaikkea, mikä ei satu. Ongelma onkin siinä, että siedän kipua erittäin hyvin. Eikä juokseminen ole koskaan sattunut, vaan kipu tulee vasta seuraavana päivänä.

Jouduin ymmärtämään itse, että jotain täytyy tehdä. Kävin fysioterapiassa, osteopaatilla ja kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Hänen käsittelynsä sattui. Kun sanoin auts, hän totesi, että olet kestänyt selkäkipua kymmenen vuotta, kestät kyllä tämänkin.

Juoksusta luopuminen harmitti

Lopetin juoksemisen, mutta en osannut harrastaa kuukauteen tai kahteen mitään muutakaan. Juoksusta luopuminen harmitti, mutta tunne hälveni, kun löysin muita lajeja. Aloitin joogan, vaikka aikaisemmin se oli minusta kauhean tylsää: Huhuu, koska aloitetaan? Milloin tulee hiki?

Kun mieheni muutti autotallin nyrkkeilypaikaksi, minäkin aloin hakata säkkiä. Uusin lajini on tanssillinen voimistelu, jonka aloitin kaksi vuotta sitten. Kerran kävin kisoissakin. Pidän voimistelussa siitä, että saan treenata porukassa esimerkiksi balettia ja akrobatiaa.

Huhuu, koska aloitetaan? Milloin tulee hiki?

Juoksen edelleen kolmesti viikossa 5–12 kilometriä kerrallaan, mutta olen oppinut kuuntelemaan kroppaani. Olen jättänyt sykemittarin pois, koska mieluummin kuulostelen, tuntuuko juoksu hyvältä vai ei. Nykyään maltan hiljentää vauhtia.

Käsivarret saivat uutta muotoa

Koska juoksulta on jäänyt aikaa muille lajeille, treenaan nyt monipuolisemmin kuin aikaisemmin, eikä juoksulenkkien vähentäminen enää harmita.

Olen oikeastaan aika tyytyväinen harrastuksiini, koska ylävartalonikin saa treeniä. Pidän siitä, että käsivarret ovat saaneet uutta muotoa. Olen myös huomannut, miten tärkeää juoksijan on pitää pakarat ja takareidet kunnossa lihaskuntoharjoittelulla.

Aivan äskettäin harjoittelin joogatunnilla soturiliikettä. Oikein kuului, miten ranka paukkui, mutta sen jälkeen selkä ei ole ollut kipeä. Sanotaan, että liike on lääke. Uskon sen, kunhan pysyy kohtuuden rajoissa.”

Lue Sport-lehden numerosta 7/2017, miten treenaaja ehkäisee vatsalihasten erkauman. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

  • Kuuntele kroppaa
    Keho tietää rajansa. Älä koskaan treenaa, jos sattuu.
  • Muista monipuolisuus
    Yksitoikkoisuus on pahasta. Harrasta useita lajeja, niin saatat välttyä rasitusvammoilta.
  • Syö tarpeeksi
    Älä treenaa nälkäisenä. Mitä enemmän kuntoilet, sen tärkeämpää tämä on. Väsyneenä ja heikkona tekniikka kärsii.
Sport

Satunnainen pizza ei jämähdä vararenkaiksi vyötärölle, kun liikut oikein. Aloittelija voi huomata muutosta jo parissa viikossa.

Jos karsit hiilareita etkä silti laihdu, mitä jos ajattelisitkin tällä kertaa päinvastoin ja opettaisit kroppasi polttamaan hiilareita kuin pro? 

– Yleensä laihduttajat vähentävät hiilihydraatteja ensimmäisenä, ihan turhaan. Kun lisäät ruokavalioon energiaa, keho oppii käyttämään sitä paremmin, komppaa laillistettu ravitsemusterapeutti Petra Rautakallio. 

Puhutaan hiilihydraatin sietokyvystä. Se on yksilöllinen, mutta jokainen voi virittää kehonsa paremmaksi pastanpolttokoneeksi. Silloin satunnainen pizza ei jämähdä vararenkaiksi vyötärölle.

Rautakallion mukaan tärkeintä on, että ylipäätään treenaa. Kuningaslaji on kuitenkin punttien nostelu, sillä se herkistää kehon insuliinille, eli sokeriaineenvaihduntaa säätelevälle hormonille. Lihas käyttää hiilihydraatteja sekä treeniin, palautumiseen että kasvamiseen. Toisin sanoen suurempi lihasmassa tarkoittaa parempaa hiilihydraattien sietokykyä. 

Lue lisää: Selvitä 5 kysymyksellä, onko hiilihydraatin sietokykysi heikentynyt

Sekaan kannattaa ujuttaa välillä kovatehoista HIIT-treeniä, sillä siinä keho käyttää erityisen paljon hiilihydraatteja. Aloittelija voi huomata muutosta jo parin viikon säännöllisen harjoittelun jälkeen. 

– Kun insuliiniherkkyys paranee, hiilihydraatit siirtyvät verenkierrosta nopeammin lihaksiin käyttöön. Siitä syntyy hyvä kierre, Rautakallio toteaa.

Nappaa Sport-lehden numerosta 7/2017 Stefanie Hagelstamin neljän viikon crossfit-bootcamp, jolla poltat rasvaa, saat lihasta, voimaa ja kestävyyttä. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

Sport

Superliikkeellä saat puristusvoimaa, terveemmät olkapäät ja helpotusta alaselän kipuihin.

Etene askel kerrallaan, niin pääset tavoitteeseen. Jos lähdet nollasta, pystyt puolen vuoden sisällä vetämään ensimmäisen leukasi. Jotkut tekevät 10 peräkkäistä toistoa jo parin viikon kuluttua.

 

1. Roikkuminen

 

 

Tartu tankoon myötäotteella ja roiku 5 minuuttia. Tee harjoitus päivittäin: voit roikkua vaikka parin tunnin välein puoli minuuttia. Näin hartiarenkaan lihakset tottuvat rasitukseen. Kun jaksat roikkua 3 x 30 sekuntia, lisää aktivointiliike: aktivoi lapojen lihakset, vedä lapoja yhteen ja nouse kannateltuun roikkumisasentoon.

→ Lisää hiljalleen roikkumisaikaa ja aktivointiliikkeiden määrää.

 

2. Vaakasoutu

Kun roikkumisharjoituksia on takana pari viikkoa, lisää mukaan vaakasoutu renkailla, tangolla tai Smith-laitteessa. Aseta tanko vyötärön korkeudelle. Päästä alkuasennossa lavat ”auki”, niin yläselkä pyöristyy hieman. Pidä core ja pakarat tiukkoina. Vedä lapoja yhteen ja kohota rintakehää kohti tankoa. Vasta sitten kyynärpäät koukistuvat ja rintakehä osuu tankoon. Palaa alas.

→ Tee 3 kertaa 8–12 toistoa.

 

3. Avustettu leuanveto

Kun jaksat roikkua minuutin, lisää ohjelmaan leuanvedot avustajan kanssa tai vastuskumilla. Aseta vastuskumin lenksu jalkapohjien tai polvien alle ja ota tangosta vastaote ja roiku passiivisesti. Vedä lavat kiinni, tuo selkää kaarelle ja tee vahva veto. Paina kyynärpäitä kylkiin ja kohota rintakehää kaarimaisesti kohti tankoa. Palaa jarrutellen ja pysähdy, ettei kuminauha avusta liikaa.

→ Toista 3–6 kertaa. Muutama puhdas toisto kehittää hermostoa parhaiten. Jos jaksat heti 10 leukaa, vaihda kumi löysempään.

 

4. Leuanveto

Tartu tankoon vastaotteella. Tekniikka on sama kuin avustetussa liikkeessä: lavat kiinni, rinta kaarelle, kyynärpäät kylkiin ja kaarimaisesti kohti tankoa. Tuo leuka tangon yli. Jatka harjoittelua 1–3 kertaa viikossa ja seuraa palautumista.

→ Nyt kun olet ylittänyt haamurajan, kehitys nopeutuu. Tee aluksi yksi veto 10 kertaa ja lepää toistojen välillä. Seuraava tavoite on 5 x 2 toistoa ja niin edelleen.

 

Lue Sport-lehden numerosta 7/2017, miten saat potkua jalkoihin Janni Hussin kuntopiirillä. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

9. syyskuuta vietetään Maailman leuanvetopäivää. Säännöt ovat simppelit: mene mukana olevalle pisteelle, vedä niin monta leukaa kuin jaksat, ja tuloksesi rekisteröidään. Lopussa lasketaan, montako leukaa maailma veti yhteensä. Löydä lähin piste ja säännöt: worldpullupday.com.