Kuva Satu Kemppainen
Kuva Satu Kemppainen

Testasimme, miten ilmajooga kehittää niin syviä lihaksia kuin luottamusta.

Aerial yogassa eli ilmajoogassa liikkeet tehdään katosta roikkuvan pussimaisen kangaslenkin avulla. Kuulostaa niin hauskalta, että pakkohan tätä on kokeilla. Ilmoittaudun intro-tunnille.
– Kankaan avulla voi tehdä venytyksiä, jotka eivät ole muuten mahdollisia, helsinkiläisen Vertical Clubin ohjaaja Laura Gröhn vakuuttaa.

Ilmajooga kannattaa

Alkulämmittelyjen jälkeen otamme tuntumaa kangaslenkkiin jalat maassa. Istun kuvitteelliseen tuoliin kankaaseen nojaten. Ja samalla oivallan: ilmajooga onkin luottamustreeniä. Pitää uskaltaa rentoutua ja luottaa siihen, ettei sirkuskangas petä alta. Gröhn muistuttaa, että kangas kestää 300 kilon painon ja katossa oleva kiinnityskoukku kannattaisi autonkin.

Tukevasti ilmassa

Laji keksittiin New Yorkissa 2007. Suomessa sitä on voinut harrastaa vasta elokuusta lähtien ja tällä hetkellä vain Helsingissä. Ilmajoogassa on vain kolmasosa joogaa, muu on akrobatiaa, ilma-akrobatiaa ja pilatesta.
Vasta tunnin lopussa pääsen vihdoin ilmaan. Viimeinen liike on joogaklassikko eli puuasento. Yllätyksekseni puu seisookin tukevammin ilmassa kuin maassa.
Paras on silti vasta edessä: loppurentoutusasento kankaan sisällä.
Tunnin loputtua keho tuntuu avoimemmalta kuin tavallisen joogan jälkeen. Hartioiden painolasti ja ylä-selän jumitukset ovat kadonneet ilmaan.

47-vuotias Merja Pietikäinen oli satunnainen sunnuntailiikkuja, kunnes sai toukokuussa lahjaksi maastopyörän. Nyt hän polkee 50 kilometria töistä kotiin muutamana päivänä viikossa.

”En ole koskaan ollut himourheilija, pikemminkin sunnuntailiikkuja. Olen vältellyt tietyllä kellonlyömällä olevia jumppatunteja. Työni on aikataulutettua, joten vapaalla en tahdo tuijottaa kelloa.

Toukokuussa sain synttärilahjaksi maastopyörän. Pikkuhiljaa siirryin polkemaan metsäpoluille. Ennen juhannusta poljin jo 50 kilometrin työmatkani Tampereelta kotiin Toijalaan. Yllätyin siitä, miten paljon pidän pitkistä matkoista.

Odotan sitä, että pääsen päivän päätteeksi pyörän selkään. Pyöräilen kotimatkani kahtena tai kolmena päivänä viikossa. Aamuisin otan pyörän mukaan junaan. Aamuviideltä olisi minulle liian aikaista pyöräillä.

Jokainen pyörämatka on seikkailu. Ajan omaan tahtiini maisemista nautiskellen. Metsäpolut ja luonnon äänet rentouttavat, kävyt hyppivät pyörien alla. Vastaan voi tulla peuroja ja oravia.

”Pyöräilyn myötä kuntoni on kohentunut, paino tippunut viisi kiloa ja vartalo jäntevöitynyt.”

Lenkin jälkeen olo on ihana, hyvällä tavalla väsynyt. Keho kaipaa kunnon lepoa. Unen laatu on parantunut. Olen paljon pirteämpi kuin ennen.

Olen myös alkanut syödä viisaammin. Tekee mieli kunnon ruokaa. Ennen en syönyt edes kunnon lounasta, mutta pyöräilypäivinä syön fiksusti esimerkiksi salaattia tai rahkaa.

Pyöräilyn myötä kuntoni on kohentunut, paino tippunut viisi kiloa ja vartalo jäntevöitynyt.

”Kaaduin kerran soratiellä niin, että kyynärnivel meni sijoiltaan ja sain mustelmia. En silti aio lopettaa.”

Poluilla on usein kiviä ja puun juuria. Eräs pyöräilyammattilainen sanoi, että on vain kahdenlaisia maastopyöräilijöitä: niitä, jotka ovat lentäneet sarvien yli ja niitä, jotka tulevat lentämään. Kaaduin kerran soratiellä niin, että kyynärnivel meni sijoiltaan ja sain mustelmia. En silti aio lopettaa.

Ennen kaikki vapaa-aikani meni siihen, että vein lapsia harrastuksiin. Nyt he ovat muuttamassa kotoa opiskelemaan, eikä minulla ole enää kiire kotiin kuskaamaan tai kokkaamaan. Minulla on vihdoin sitä kuuluisaa omaa aikaa.

Saan energiaa perheestä, ruoanlaitosta, mökkeilystä ja juhlien järjestämisestä. Tykkään myös matkustella. Pian lähden yksin pyöräilemään Pohjois-Espanjaan, Santiagon pyhiinvaelluspolulle. Pyörällä reitti vie noin viikon. Siitä tulee varmasti hieno seikkailu!”

Sairaanhoitaja Merja Pietikäinen, 47, Akaa. Naimisissa, 23-, 21- ja 17-vuotiaiden poikien äiti.

Vuorikiipeilijä polttaa rasvaa ja vahvistaa lihaksia kokonaisvaltaisesti – joko tämä teholiike kuuluu treeniisi?

”Mountain climber” eli suomennettuna vuorikiipeilijä on liike, jossa yhdistyvät kaksi treenin tärkeää ominaisuutta: lihaskunnon kehittyminen ja tehokas rasvanpoltto.

Personal trainer Sara Uimonen kertoo, että liike on erittäin tehokas ja toimiva keskivartalon ja coren hallintaan. Hän teettää vuorikiipeilijää usein omille asiakkailleen.

– Syvät lihakset aktivoituvat selän puolelta, ja jalan lihakset joutuvat koetukselle ottaessaan vauhtia. Liike on hyvin kokonaisvaltainen, Uimonen sanoo.

Personal trainerin vinkit vuorikiipeilijään

Vuorikiipeilijä aloitetaan lankutusasennosta. Uimonen sanookin, että liikettä voi verrata lankutukseen: olkapäät ovat alhaalla, keskivartalo on tiukkana ja selkä neutraali. Selän ja hartioiden pyöristämistä tulee varoa.

Liikkeestä on olemassa useita eri variaatioita. Sitä voi tehdä yhdellä jalalla, koukistaen polvea ristiin tai vaikka seinää vasten. Kun tekniikka on kunnossa, voit lisätä vauhtia liikkeeseen.

– Liikkeessä on vaarana se, että ihmiset nostavat helposti lantiota ylös, vaikka se on tärkeää pitää alhaalla. Liian vaikeaa versiota ei kannata tehdä heti aluksi, Uimonen sanoo.

”Liikettä ei tarvinnut tehdä kuin pari minuuttia, kun jo puuskutin naama punaisena.”

Katso videolta, miten liike sujuu aloittelijalta. Onnistutko itse tekemään vuorikiipeilijän seinää vasten?

"Liikettä ei tarvinnut tehdä kuin pari minuuttia, kun jo puuskutin naama punaisena. Vaikeimmat variaatiot, kuten vuorikiipeilijä yhdellä jalalla, eivät edes onnistuneet. Liike todellakin on rankka”, testaaja kertoo.