Sport
Hannalle kasvisten pilkkominen on terapiaa.
Hannalle kasvisten pilkkominen on terapiaa.

Hanna kirjasi viikon ateriansa. Aika moni niistä nautittiin suosikkiravintoloissa.

Hanna Gullichsen tuli tunnetuksi muutamia vuosia sitten avokadopastasta, kun lähes koko Suomi hurahti helppoon ja maukkaaseen reseptiin. Hanna ei ole vieläkään kyllästynyt avokadoihin ja ostaa niitä, kun tielle osuu muotovalioita.

– Mieluummin etsin ruokakaupoissa täydellisiä raaka-aineita kuin kierrän vaatekaupoilla. Arvostan ruoassa aitoutta: mitä lyhyempi raaka-ainelista, sen varmemmin tuote päätyy ostoskoriini.

Hanna rakastaa syödä hyvin aamusta iltaan, mieluiten Helsingin laaturavintoloissa, kuten Brondassa, Skifferissä tai Murussa. Ravintolat ovat elämänilon, ravitsemisen ja oppimisen paikkoja.

”Minulla ei ole asuntolainaa, mutta satsaan hyvään arkeen.”

– Minulla ei ole asuntolainaa, mutta satsaan hyvään arkeen. Ruokaan laittamiani rahoja en laske, koska hyvin syöminen on suora satsaus hyvinvointiini.

Mieluummin vähän ravintorikasta ruokaa kuin valtavia annoksia höttöä, on hänen mottona. Määrä ei tuo kiksejä vaan makuelämys. Välipalaksi maistuu vaalea leipä meetvurstilla ja iltapalaksi pizzaa.

”En laske kaloreita tai vältä hiilareita, läppää koko homma.”

– Olen kuin lapsi. Syön tosi usein, sillä muuten minusta tulee ihmishirviö ja kaikki ottaa päähän. En laske kaloreita tai vältä hiilareita, läppää koko homma. Ruoasta kuulukin saada energiaa.

Kotona ruokapöydän äärellä istuvat seitsenkuiset kaksospojat Anton ja Emil, kymmenvuotias Erik sekä puoliso Joonas. Vaikka arki on vilkasta pienten kanssa, Hanna pitää kiinni säännöllisestä syömisestä ja siitä, että perhe kokoontuu yhdessä illalliselle.

– Pienet kulinaristit viihtyvät siellä missä muukin perhe, ruokapöytä niistä tärkeimpänä.

Hanna varttui leivinuunin äärellä Kainuussa. Kotoaan hän oppi kausiajattelun. Isoisän metsästämää lihaa ja sukulaisten keräämiä marjoja löytyy edelleen pakkasesta.

– Kotonamme kaikki liha oli itse pyydystettyä. 85-vuotias ukkini toi vuosi sitten meille häälahjaksi itse ampumaansa teertä ja hirveä.

Kotikokkina Hanna sanoo olevansa laiska. Talvella hän valmistaa pataruokia, joista riittää syötävää moneksi päiväksi.

– Haastavinta lapsiperheessä on miettiä, mitä tänään syötäisiin, siksi pataruuat ovat täydellisiä. Kasvisten pilkkominen on terapeuttista puuhaa.

Raskausaikana olo oli niin tukala, ettei liikkumisesta tullut mitään. Syöminenkin oli silloin huonompaa. Nyt Hanna liikkuu ainakin kolme kertaa viikossa.

”En ymmärrä yleistä ajatusta, että syöminen pitäisi ansaita liikkumalla.”

– Syöminenkään ei ole niin nautinnollista ilman alkuhölkkää. Ruoka maistuu paremmin hikoilun jälkeen. En kuitenkaan ymmärrä yleistä ajatusta, että syöminen pitäisi ansaita liikkumalla.

Muutamasta jäljellä olevasta raskauskilosta Hanna ei ota paineita. Hän uskoo, että keho palautuu omalla ajallaan ilman poppaskonsteja. Keittiö- tai henkilövaakaa ei taloudesta edes löydy.

”Kilojen ihmettely peilin edessä olisi pahinta, mitä tiedän.”

– Itseni soimaaminen ja kilojen ihmettely peilin edessä olisi pahinta, mitä tiedän. Silloin ne kalorit vasta jäävätkin vyötärölle, kun syömisestä stressaa.

Yhden periaatepäätöksen Hanna on tehnyt: sokeria minimi määrä, koska se addiktoi. Kaapissa on aina sokeritonta tummaa suklaata, joka vie himosta kärjen.

– Toisinaan kyllä nautin Joonaksen tuoman Ekbergin porkkanaleivoksen.

 

Asiantuntija Laura Toivola kommentoi Hannan ruokavaliota: 

”Kiinnitä huomiota raudan saantiin”

Hyvin menee

  • Ruokarytmi on säännöllinen, ja Hanna syö rennosti näläntunteen mukaan.
  • Hanna nauttii ruoasta. On tärkeää, että syöminen on mielekästä.
  • Voin ja rasvaisten maitotuotteiden vastapainona Hanna saa tärkeää pehmeää rasvaa öljyistä, kalasta ja pähkinöistä.

Paranna vielä

  • Kasviksia, marjoja ja hedelmiä voisi olla enemmän; kannattaa pyrkiä vähintään viiteen kouralliseen päivässä.
  • Kuidun saanti kohenisi kasvisten runsaammalla käytöllä.
  • Raudan saanti jää alle suositustason.

Hanna kommentoi saamaansa palautetta: 

”Kasviksia aion syödä enemmän”

”Syön päivittäin D-vitamiinia, omegakolmosta sekä rautaa. Olinkin jo tietoinen siitä, etten saa rautaa lautaselta tarpeeksi. Olen tosi huono syömään hedelmiä, suoraan sanottuna en edes pidä niistä. Happamat marjat sen sijaan ovat rakkauteni. Kasvisten määrää kasvatan tietoisesti tämänkin palautteen ansiosta, Jonna Vormalan Jäävuoren huippu - Salaattikirja on minulla tässä apuna.

Rauta on tärkeä elimistölle, sillä se osallistuu hapen kuljetukseen. Elimistö säätelee sen imeytymistä tarkasti: jos raudasta on pulaa, se imeytyy ruoasta tehokkaammin. Jos epäilee puutetta, kannattaa tarkistaa hemoglobiinin lisäksi varastoraudan eli ferritiinin määrä verikokeella. Hyvin imeytyvää hemirautaa saa lihasta ja kalasta. Kasvikunnan raudanlähteitä ovat täysjyvä, palkokasvit ja tummanvihreät kasvikset.”

Lue Sportin numerosta 4/2017, millainen on vuorikiipeilijä ja vegaani Carina Räihän ruokaviikko. Tilaajana voit lukea jutun maksutta osoitteesta digilehdet.fi

Sport

Onko kroppasi kaverisi, vihollinen vai "ihan kiva"? Kerro, mitä ajattelet painostasi ja ulkonäöstäsi, ja voita inspiroiva kehopositiivisuuskirja.

Kukapa ei joskus tahtoisi muuttaa jotain kropassaan, edes vähän. Mutta miten normaalisti puhut peilikuvallesi? Kivasti vai sättien - vai eikö ulkonäkö jaksa kiinnostaa? Entä mitä teet, kun epävarma olo iskee ja haluat kohentaa itsetuntoasi? 

Kerro, mitä sinä ajattelet peiliin katsoessasi ja miten suhtaudut vartaloosi ja ulkonäköösi. Vastaa 28.8. mennessä! Arvomme kaikkien vastaajien kesken yhden kappaleen Hanna Kinnusen ja Aino Kuutamo-Uusitorpan teoksia Valtavan ihana - havaintoja naisen kehosta ja kiloista (Otava 2017). Vastauksia käytämme anonyymeina Sportin tulevassa jutussa.

Yhteystiedot

Olen täysi-ikäinen ja haluan saada ensimmäisten joukossa kilpailukutsuja, ainutlaatuisia etuja ja edullisia tarjouksia Sanoma Media Finland Oy:ltä ja sen kanssa kulloinkin samaan Sanoma-konserniin kuuluvilta yhtiöiltä.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sport

Ryhmäliikuntatunnille makoilemaan? Mikä jottei!

Puhdas nukkuminen oli alkuvuoden isoimpia hyvinvointitrendejä, kiitos sen lanseeraaja Gwyneth Paltrow'n. Termi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että nukutaan 7–9 tunnin keskeytyksettömät, laadukkaat unet – joka ikinen yö. 

Tätähän meidän kaikkien pitäisi tehdä: valtaosa suomalaisista kärvistelee jatkuvassa univajeessa. Mutta entä jos uni ei tule tai ei yksinkertaisesti ole aikaa? 

Silloin voi ottaa mallia Napercise-tunneilta, jotka kasvattavat suosiotaan Briteissä: spinningpyörät pois sänkyjen tieltä, silmille peittävät laput ja taustalle unihermoja hellivää musiikkia. Sitten vain silmät umpeen 45 minuutiksi.

Jos on tapana venyttää pehkuihin painumista pikkutunneille, nokostelu kannattaa. Siihen on ainakin neljä syytä: päiväunilla voi paikata hiukan univajetta, parantaa suorituskykyä, jopa suojella sydäntä ja lisätä onnellisuutta, jos tuoreita tutkimuksia on uskominen.

Ja jos aikaa on enemmän, voit tehdä kuten Yhdysvalloissa suosituilla Deep rest -tunneilla ja loihtia oman unistudion: huone pimeäksi paksuilla verhoilla, pehmeitä tuoksuja ilmaan ja tummia, tyynnyttäviä värejä ympärille. 

Om – ei kun zzz!

Sport-lehden numerossa 7/2017 lisää syksyn hyvinvointitrendejä. Lue, miten pääset kuntoon omassa olohuoneessa netin parhailla etätreeneillä. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi.

Sport
Kuvaaja Jan Ahlstedt

Kokki ja yrittäjä Teresa Välimäki, 42, suoritti uraa ja äitiyttä kuin urheilua, kunnes selkä napsahti.

“En tiedä, oliko yhtä tiettyä hetkeä, kun selkä vaurioitui. Kipu alkoi kai pikku hiljaa, kun rasitus kävi liialliseksi. Kahden pienen lapsen kanssa elämä oli urheilua silloinkin, kun en ollut juoksemassa. Saatoin kantaa heidät portaita ylös kerrostalomme neljänteen kerrokseen niin, että toinen roikkui kaulasta edessä ja toinen reppuselässä. Käsissä kannoin kauppakasseja.

Välilevyn pullistuma on kymmenen vuoden takainen vamma, joka kiusaa välillä edelleen. Minulla pullistuma ei edes ollut tullut ulos selkänikamien välistä, mutta kivulias se oli. Kipu säteili alaselästä nivusiin ja lonkkiin sekä reisiä pitkin alas jalkoihin.

Autoon noustessa jouduin auttamaan käsin toisen jalan kyytiin.

Lopulta en meinannut päästä sängystä ylös. Autoon noustessa jouduin auttamaan käsin toisen jalan kyytiin. En voinut muuta, koska keskivartaloon sattui niin paljon. Silti en ollut koskaan pois töistä. En, vaikka olisi ehkä kannattanut.

Jotain täytyi tehdä

Olin tottunut juoksemaan ainakin viidesti viikossa. Rakastan sitä, että tulee kunnolla hiki, tuuli tuntuu kasvoissa ja askel rullaa. Varmasti tein pitkillä lenkeillä hallaa selälleni.

Kun kipu oli pahimmillaan, pyysin jopa lääkäreitä kieltämään minulta juoksemisen. He sanoivat vain, että tee kaikkea, mikä ei satu. Ongelma onkin siinä, että siedän kipua erittäin hyvin. Eikä juokseminen ole koskaan sattunut, vaan kipu tulee vasta seuraavana päivänä.

Jouduin ymmärtämään itse, että jotain täytyy tehdä. Kävin fysioterapiassa, osteopaatilla ja kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Hänen käsittelynsä sattui. Kun sanoin auts, hän totesi, että olet kestänyt selkäkipua kymmenen vuotta, kestät kyllä tämänkin.

Juoksusta luopuminen harmitti

Lopetin juoksemisen, mutta en osannut harrastaa kuukauteen tai kahteen mitään muutakaan. Juoksusta luopuminen harmitti, mutta tunne hälveni, kun löysin muita lajeja. Aloitin joogan, vaikka aikaisemmin se oli minusta kauhean tylsää: Huhuu, koska aloitetaan? Milloin tulee hiki?

Kun mieheni muutti autotallin nyrkkeilypaikaksi, minäkin aloin hakata säkkiä. Uusin lajini on tanssillinen voimistelu, jonka aloitin kaksi vuotta sitten. Kerran kävin kisoissakin. Pidän voimistelussa siitä, että saan treenata porukassa esimerkiksi balettia ja akrobatiaa.

Huhuu, koska aloitetaan? Milloin tulee hiki?

Juoksen edelleen kolmesti viikossa 5–12 kilometriä kerrallaan, mutta olen oppinut kuuntelemaan kroppaani. Olen jättänyt sykemittarin pois, koska mieluummin kuulostelen, tuntuuko juoksu hyvältä vai ei. Nykyään maltan hiljentää vauhtia.

Käsivarret saivat uutta muotoa

Koska juoksulta on jäänyt aikaa muille lajeille, treenaan nyt monipuolisemmin kuin aikaisemmin, eikä juoksulenkkien vähentäminen enää harmita.

Olen oikeastaan aika tyytyväinen harrastuksiini, koska ylävartalonikin saa treeniä. Pidän siitä, että käsivarret ovat saaneet uutta muotoa. Olen myös huomannut, miten tärkeää juoksijan on pitää pakarat ja takareidet kunnossa lihaskuntoharjoittelulla.

Aivan äskettäin harjoittelin joogatunnilla soturiliikettä. Oikein kuului, miten ranka paukkui, mutta sen jälkeen selkä ei ole ollut kipeä. Sanotaan, että liike on lääke. Uskon sen, kunhan pysyy kohtuuden rajoissa.”

Lue Sport-lehden numerosta 7/2017, miten treenaaja ehkäisee vatsalihasten erkauman. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

  • Kuuntele kroppaa
    Keho tietää rajansa. Älä koskaan treenaa, jos sattuu.
  • Muista monipuolisuus
    Yksitoikkoisuus on pahasta. Harrasta useita lajeja, niin saatat välttyä rasitusvammoilta.
  • Syö tarpeeksi
    Älä treenaa nälkäisenä. Mitä enemmän kuntoilet, sen tärkeämpää tämä on. Väsyneenä ja heikkona tekniikka kärsii.
Sport

Satunnainen pizza ei jämähdä vararenkaiksi vyötärölle, kun liikut oikein. Aloittelija voi huomata muutosta jo parissa viikossa.

Jos karsit hiilareita etkä silti laihdu, mitä jos ajattelisitkin tällä kertaa päinvastoin ja opettaisit kroppasi polttamaan hiilareita kuin pro? 

– Yleensä laihduttajat vähentävät hiilihydraatteja ensimmäisenä, ihan turhaan. Kun lisäät ruokavalioon energiaa, keho oppii käyttämään sitä paremmin, komppaa laillistettu ravitsemusterapeutti Petra Rautakallio. 

Puhutaan hiilihydraatin sietokyvystä. Se on yksilöllinen, mutta jokainen voi virittää kehonsa paremmaksi pastanpolttokoneeksi. Silloin satunnainen pizza ei jämähdä vararenkaiksi vyötärölle.

Rautakallion mukaan tärkeintä on, että ylipäätään treenaa. Kuningaslaji on kuitenkin punttien nostelu, sillä se herkistää kehon insuliinille, eli sokeriaineenvaihduntaa säätelevälle hormonille. Lihas käyttää hiilihydraatteja sekä treeniin, palautumiseen että kasvamiseen. Toisin sanoen suurempi lihasmassa tarkoittaa parempaa hiilihydraattien sietokykyä. 

Lue lisää: Selvitä 5 kysymyksellä, onko hiilihydraatin sietokykysi heikentynyt

Sekaan kannattaa ujuttaa välillä kovatehoista HIIT-treeniä, sillä siinä keho käyttää erityisen paljon hiilihydraatteja. Aloittelija voi huomata muutosta jo parin viikon säännöllisen harjoittelun jälkeen. 

– Kun insuliiniherkkyys paranee, hiilihydraatit siirtyvät verenkierrosta nopeammin lihaksiin käyttöön. Siitä syntyy hyvä kierre, Rautakallio toteaa.

Nappaa Sport-lehden numerosta 7/2017 Stefanie Hagelstamin neljän viikon crossfit-bootcamp, jolla poltat rasvaa, saat lihasta, voimaa ja kestävyyttä. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi