Sport

Tuusulalainen Johanna Gustafsson on yhdistänyt sujuvasti sen, mikä monesta tuntuisi mahdottomalta: suurperheen arjen ja aktiivisen liikunnan.

Pariisin lentokentällä riitti töllistelijöitä, kun Johanna ja Tommi Gustafssonin yhdeksänhenkinen suurperhe juoksi letkana kentän halki ehtiäkseen jatkolennolle Atlantin yli Panamaan. Lapset Robin ja Jennifer keikkuivat vanhempiensa selässä kantorepuissa, Jessica, Jannina, Rasmus, Kristoffer ja Freia tikkasivat tottuneesti menemään käsimatkatavaroitaan raahaten.

Gustafssonien perhe ehti täpärästi vaihtamaan konetta, kiitos vauhdin ja systemaattisen järjestyksen. Loma Panamassa alkoi ajallaan.

–  Elämme oman elämämme Amazing Racea. Isossa perheessä lapset ovat oppineet huolehtimaan toisistaan, Johanna sanoo nyt, kymmenen vuotta myöhemmin.

Kohti olympialaisia

Vauhtiin koko perhe on tottunut Johanna-äidin kannoilla. Vesi on ollut aina hänelle rakas elementti, ja purjehduksesta tuli intohimon kohde vuosiksi. Johanna aloitti kilpailemisen jollalla, ja 16-vuotiaana väline vaihtui Tornadoon eli kahden hengen katamaraaniin.

Purjehduksen parista löytyi puolisokin. Pari kilpaili yhdessä voittaen useamman kerran SM-kultaa. Samalla Johanna valmistui diplomi-insinööriksi ja aloitti työt Nesteellä. Työpaikan valintaan oli syykin: yritys tarjosi olympiaurheilijoille 30 päivän ylimääräisen palkallisen loman. Koska menestystä tuli, Tommi ja Johanna ottivat tavoitteekseen olympialaiset: Barcelona 1992 ja viimeistään Atlanta vuonna 1996.

”Olen ääri-ihminen. Jos jotain teen, niin sitten kunnolla, myös lapsia.”

Barcelona ei tärpännyt, joten Johanna laski, että he ehtisivät hankkia näpsäkästi neljä lasta ennen Atlantaa.

–  Olen ääri-ihminen. Jos jotain teen, niin sitten kunnolla, myös lapsia.

Jessica, Jannina ja Rasmus syntyivät tiuhaan, ja Johannan odottaessa Kristofferia selvisi, että Atlantaan pääsy jäi pienestä kiinni.

Pettymys oli suuri, mutta Gustafssonit menestyivät muissa kisoissa. Koska lapset kulkivat kisamatkoilla mukana, matkat taitettiin minibussilla. Porukkaa oli paljon, joten takapenkillä oli aina seuraa. Usein mukana oli sukulainen apukätenä.

–  Saatoin imettää Kristofferia tai Freiaa aallonmurtajalla ja hypätä sitten takaisin kisaveneeseen.

EM-kisat Sveitsissä vuonna 2001 jäivät Gustafssonien viimeisiksi. Veneet rytisivät ahtaalla kisa-alueella, eikä homma tuntunut enää turvalliselta.

– Päätin, että perhe-elämää voisi viettää riskittömämminkin.

Purjehdusuran jälkeen Johanna jätti työn Nesteellä ja siirtyi konsultiksi. Perheeseen syntyivät vielä Robin ja Jennifer pienellä ikäerolla.

 


Johanna hurahti nuorena purjehdukseen ja kilpaili lajissa pitkään.


Juosten palaveriin

Haalarikasoja kaiteilla, pino kypärämyssyjä läpinäkyvissä muovilaareissa. Jättimäinen saavi hanskoille, toinen parittomille. Lasten ollessa pieniä Johannalla oli tarkat selviytymisniksit, jotta suurperheen arki rullasi.

Gustafssonit hoitivat seitsemän lastaan esikouluikään kotona, mutta tekivät samalla vuorotellen töitä.

Johanna hyödynsi kekseliäästi kaikki mahdollisuudet treenata lastensa kanssa: rattaiden kanssa pystyi kätevästi juoksemaan, ahkion kanssa hiihtämään, peräkärryn kanssa pyöräilemään. Jumpatessa lapsi oli kätevä punnus.

Johanna juoksee tai pyöräilee 30 kilometriä jakkupuku repussa.

– Juokseminen on tapani liikkua, juoksen kaikki välimatkat. Käytin kerran sykevyötä ihan tavallisena päivänä ja säädin alahälytykseksi 80. Kello ei piipannut kertaakaan, eli syke pysyi korkealla ihan tavallisissa normiaskareissa.

Gustafssonien kotipihalla seisoi toki maasturi, mutta Johanna ajoi sitä pikkulapsiaikana alle 500 km vuodessa.

– Olin se hullu nainen, joka rahtasi koko konkkaronkan mukanaan asioille kauppaan ja verotoimistoon. Mitä enemmän painoa rattaissa tai pyörässä, sitä parempi, Johanna naurahtaa.

Liikunnasta hän sai taas lisää energiaa arkeen. Nykyäänkin jos palaveri on Helsingissä, Johanna ei suinkaan kulje junalla tai autolla. Hän juoksee tai pyöräilee 30 kilometriä jakkupuku repussa.

–  Vessassa siistiydyn ja siirryn fressinä kokouspaikalle.

Liima, joka pitää yhdessä

Gustafssonin perhe on aina harrastanut yhdessä. Kun lapset olivat pieniä, he suunnistivat ja uivat.


Kun lapset olivat pieniä, koko perhe harrasti yhdessä suunnistusta.

–  Olisi ollut ihan hoopoa rahdata yhtä lasta fudistreeneihin ja toista luisteluhalliin. Mitä muut olisivat tehneet sillä aikaa?

Lapset saivat harrastaa liikuntaa, mutta harrastuksiin ei uponnut tolkuttomia rahasummia.

– Tosin metsään lähtö ei ollut aina niin hauskaa, mutta joka kerta sieltä palasi kotiin tyytyväisenä, Jessica muistelee.

”Liikunta on liima, joka tuo meidät yhteen.”

Edullisille harrastuksille oli syynsäkin. Rahaa ei ole ollut ylen määrin, joten helpotti, jos pärjäsi lenkkareilla ja uikkarilla.

Kun puuhattiin yhdessä, kukaan ei jumittanut huoneeseensa koneelle tai kännykän varteen.

–  Liikunta on liima, joka tuo meidät yhteen, Johanna sanoo.

Kerran Johanna päätti Lapissa hiihtää viiden alle kouluikäisen lapsensa kanssa autiotuvalle yöksi. Vastikään hiihtämään oppineet Jessika ja Jannina sauvoivat edellä, Johanna tuli perässä Rasmus, Kristoffer ja Freia ahkiossa.

– Vastaan tullut ranskalainen eräopas hämmästeli suurieleisesti suomalaislasten omatoimisuutta.

Laatuaikaa kahden

Johannalle on aina ollut tärkeää huomioida jokaista lasta myös erikseen. Vaikeista asioista, kuten sydänsuruista ja koulukiusaamisesta, on helppo puhua rinta rinnan pyöräillessä tai hiihtoladulla. Vaikka asiat saattoivat olla vaikeita, konkreettinen eteneminen ja maisemien vaihtuminen toivat toivoa.

Janninan mielestä yhteiset treenit äidin kanssa ovat erityisiä hetkiä, joita ei ole liikaa tarjolla isossa katraassa.

Moni Johannan lapsista on yhtä kilpailuhenkinen kuin hän itse. Joukkuelaji TeamGymiä harrastava Jennifer haastaa usein äidin olkkarin matolla vatsalihastreeniin. Yhteiset tavoitteet syventävät suhdetta. Kristoffer kinusi juuri Johannan penkkipunnerrusskabaan. Jos äiti nostaa kahden kuukauden päästä 50 kiloa, Kristofferin pitää nostaa tästä vielä puolet enemmän.

Loma! Ihana syy liikkua

Perheen kotialbumista löytyy urheilukuvia monesta maailman kolkasta: hiihtovaellusta Lapissa, melontaa Thaimaassa, vaellusta Sri Lankassa, laskettelua Alpeilla ja purjehdusta Kreikassa.

 


Lomareissut vietetään usein vaeltaen. Kantorinkat olivat tehokäytössä, kun lapset olivat pieniä.

–  Kytkemme aina lomiimme jonkin urheiluelementin. Kun ajelemme minibussilla, saatamme spontaanisti kiivetä ikkunasta näkyvälle kukkulalle tai pulahtaa lampeen uimaan, Johanna kertoo.

Lapset muistelevat, että yksi ikimuistoisimmista reissuista oli Saana-tunturille kiipeäminen kesken automatkan Kilpisjärvellä. Oli jo lähes keskiyö, ja aurinko paistoi kirkkaana.

 

Vaikka suurin osa lapsista asuu jo omillaan, perhe viettää paljon aikaa yhdessä liikkuen.
Vaikka suurin osa lapsista asuu jo omillaan, perhe viettää paljon aikaa yhdessä liikkuen.

– Vaikka olimme ihan jäässä huipulla, kokemus oli huikea, Jannina muistelee.

Gustafssonit ovat asuneet kolmesti Ranskassa vuoden ajan Johannan töiden vuoksi. Yhteiset liikuntatavat pysyivät yllä myös silloin: läheltä löytyi paljon vuoria patikoitaviksi ja laskettelurinteet kulman takaa. Lapset kävivät ranskalaista koulua, jonne patikoitiin vuorten yli.

Pari vuotta sitten Johanna toteutti pitkäaikaisen haaveensa. Hän oli säästänyt 30 vuotta, jotta pääsisi kipuamaan Mount Everestille. Matka maksoi 50 000 euroa. Matkaseuraksi lähti vanhin tytär Jessica.

He kiipesivät perusleiriin ja yli viiden kilometrin korkeudella olevalle legendaariselle Kala Patharin harjanteelle. Vuoren huiputus jäi kuitenkin haaveeksi: 16 šerpaopasta oli saanut surmansa lumivyöryssä ja vuori suljettiin.

Pettymystä lievensi Johannan viimeisin lomatempaus. Hän osallistui ystävänsä kutsumana vuosi sitten Iron Man -kilpailuun Panamassa. Reippaaseen kuuteen tuntiin Johanna ui kaksi kilometriä, pyöräili 90 ja juoksi puolimaratonin.

Luonnosta uusi ammatti

Syksyllä toteutui jälleen uusi haave. Johanna aloitti vuoden kestävän eräopaskoulun. Hän asuu viikot Kiljavan urheiluopistossa ja opettelee erä- ja vaellustaitoja. Tulevaisuudessa Johanna haluaisi yhdistää nykyisen työnsä ja oppaan ammatin.

"Uskon, että metsä tekee hyvää kaikille."

–  Haluan viedä asiakkaita luontoon. Siellä ajatuksetkin kulkevat kirkkaasti. Uskon, että metsä tekee hyvää kaikille.

Yhteinen luonnossa liikkuminen jatkuu myös perheen kanssa, vaikka vanhimmat lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Vuosittain osallistutaan porukalla ainakin Jukolan viestiin ja käydään tempaisemassa paikallisen hiihtoseuran sarjahiihdot.

– Lähinnä kannatuksen vuoksi, kun meistä tulee jo yhdeksän osallistujaa.

Perhe kokoontuu usein myös yhteisen pöydän ääreen Tuusulan kotiin. Jos Johanna on poissa, perhe tuppaa pötköttelemään enemmän, erityisesti Lapin lomilla.

– Joskus tuntuu, että minut ihan harhautetaan megapitkälle hiihtolenkille, jotta sohvanvaltaus onnistuu kunnolla, Johanna nauraa.

Kuka?

Johanna Gustafsson, 54

Diplomi-insinööri, opiskelee eräoppaaksi. Työskentelee konsulttina ja yritysvalmentajana. Asuu Tuusulassa.

Perhe

Puoliso Tommi ja lapset Jessica, 24, Jannina 22, Rasmus, 21, Kristoffer, 20, Freia, 18, Robin, 13, ja Jennifer, pian 13.

Harrastaa

uintia, melontaa, vaellusta ja suunnistusta, talvisin sukset jalassa.

Sport

Ryhmäliikuntatunnille makoilemaan? Mikä jottei!

Puhdas nukkuminen oli alkuvuoden isoimpia hyvinvointitrendejä, kiitos sen lanseeraaja Gwyneth Paltrow'n. Termi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että nukutaan 7–9 tunnin keskeytyksettömät, laadukkaat unet – joka ikinen yö. 

Tätähän meidän kaikkien pitäisi tehdä: valtaosa suomalaisista kärvistelee jatkuvassa univajeessa. Mutta entä jos uni ei tule tai ei yksinkertaisesti ole aikaa? 

Silloin voi ottaa mallia Napercise-tunneilta, jotka kasvattavat suosiotaan Briteissä: spinningpyörät pois sänkyjen tieltä, silmille peittävät laput ja taustalle unihermoja hellivää musiikkia. Sitten vain silmät umpeen 45 minuutiksi.

Jos on tapana venyttää pehkuihin painumista pikkutunneille, nokostelu kannattaa. Siihen on ainakin neljä syytä: päiväunilla voi paikata hiukan univajetta, parantaa suorituskykyä, jopa suojella sydäntä ja lisätä onnellisuutta, jos tuoreita tutkimuksia on uskominen.

Ja jos aikaa on enemmän, voit tehdä kuten Yhdysvalloissa suosituilla Deep rest -tunneilla ja loihtia oman unistudion: huone pimeäksi paksuilla verhoilla, pehmeitä tuoksuja ilmaan ja tummia, tyynnyttäviä värejä ympärille. 

Om – ei kun zzz!

Sport-lehden numerossa 7/2017 lisää syksyn hyvinvointitrendejä. Lue, miten pääset kuntoon omassa olohuoneessa netin parhailla etätreeneillä. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi.

Sport
Kuvaaja Jan Ahlstedt

Kokki ja yrittäjä Teresa Välimäki, 42, suoritti uraa ja äitiyttä kuin urheilua, kunnes selkä napsahti.

“En tiedä, oliko yhtä tiettyä hetkeä, kun selkä vaurioitui. Kipu alkoi kai pikku hiljaa, kun rasitus kävi liialliseksi. Kahden pienen lapsen kanssa elämä oli urheilua silloinkin, kun en ollut juoksemassa. Saatoin kantaa heidät portaita ylös kerrostalomme neljänteen kerrokseen niin, että toinen roikkui kaulasta edessä ja toinen reppuselässä. Käsissä kannoin kauppakasseja.

Välilevyn pullistuma on kymmenen vuoden takainen vamma, joka kiusaa välillä edelleen. Minulla pullistuma ei edes ollut tullut ulos selkänikamien välistä, mutta kivulias se oli. Kipu säteili alaselästä nivusiin ja lonkkiin sekä reisiä pitkin alas jalkoihin.

Autoon noustessa jouduin auttamaan käsin toisen jalan kyytiin.

Lopulta en meinannut päästä sängystä ylös. Autoon noustessa jouduin auttamaan käsin toisen jalan kyytiin. En voinut muuta, koska keskivartaloon sattui niin paljon. Silti en ollut koskaan pois töistä. En, vaikka olisi ehkä kannattanut.

Jotain täytyi tehdä

Olin tottunut juoksemaan ainakin viidesti viikossa. Rakastan sitä, että tulee kunnolla hiki, tuuli tuntuu kasvoissa ja askel rullaa. Varmasti tein pitkillä lenkeillä hallaa selälleni.

Kun kipu oli pahimmillaan, pyysin jopa lääkäreitä kieltämään minulta juoksemisen. He sanoivat vain, että tee kaikkea, mikä ei satu. Ongelma onkin siinä, että siedän kipua erittäin hyvin. Eikä juokseminen ole koskaan sattunut, vaan kipu tulee vasta seuraavana päivänä.

Jouduin ymmärtämään itse, että jotain täytyy tehdä. Kävin fysioterapiassa, osteopaatilla ja kalevalaisella jäsenkorjaajalla. Hänen käsittelynsä sattui. Kun sanoin auts, hän totesi, että olet kestänyt selkäkipua kymmenen vuotta, kestät kyllä tämänkin.

Juoksusta luopuminen harmitti

Lopetin juoksemisen, mutta en osannut harrastaa kuukauteen tai kahteen mitään muutakaan. Juoksusta luopuminen harmitti, mutta tunne hälveni, kun löysin muita lajeja. Aloitin joogan, vaikka aikaisemmin se oli minusta kauhean tylsää: Huhuu, koska aloitetaan? Milloin tulee hiki?

Kun mieheni muutti autotallin nyrkkeilypaikaksi, minäkin aloin hakata säkkiä. Uusin lajini on tanssillinen voimistelu, jonka aloitin kaksi vuotta sitten. Kerran kävin kisoissakin. Pidän voimistelussa siitä, että saan treenata porukassa esimerkiksi balettia ja akrobatiaa.

Huhuu, koska aloitetaan? Milloin tulee hiki?

Juoksen edelleen kolmesti viikossa 5–12 kilometriä kerrallaan, mutta olen oppinut kuuntelemaan kroppaani. Olen jättänyt sykemittarin pois, koska mieluummin kuulostelen, tuntuuko juoksu hyvältä vai ei. Nykyään maltan hiljentää vauhtia.

Käsivarret saivat uutta muotoa

Koska juoksulta on jäänyt aikaa muille lajeille, treenaan nyt monipuolisemmin kuin aikaisemmin, eikä juoksulenkkien vähentäminen enää harmita.

Olen oikeastaan aika tyytyväinen harrastuksiini, koska ylävartalonikin saa treeniä. Pidän siitä, että käsivarret ovat saaneet uutta muotoa. Olen myös huomannut, miten tärkeää juoksijan on pitää pakarat ja takareidet kunnossa lihaskuntoharjoittelulla.

Aivan äskettäin harjoittelin joogatunnilla soturiliikettä. Oikein kuului, miten ranka paukkui, mutta sen jälkeen selkä ei ole ollut kipeä. Sanotaan, että liike on lääke. Uskon sen, kunhan pysyy kohtuuden rajoissa.”

Lue Sport-lehden numerosta 7/2017, miten treenaaja ehkäisee vatsalihasten erkauman. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

  • Kuuntele kroppaa
    Keho tietää rajansa. Älä koskaan treenaa, jos sattuu.
  • Muista monipuolisuus
    Yksitoikkoisuus on pahasta. Harrasta useita lajeja, niin saatat välttyä rasitusvammoilta.
  • Syö tarpeeksi
    Älä treenaa nälkäisenä. Mitä enemmän kuntoilet, sen tärkeämpää tämä on. Väsyneenä ja heikkona tekniikka kärsii.
Sport

Satunnainen pizza ei jämähdä vararenkaiksi vyötärölle, kun liikut oikein. Aloittelija voi huomata muutosta jo parissa viikossa.

Jos karsit hiilareita etkä silti laihdu, mitä jos ajattelisitkin tällä kertaa päinvastoin ja opettaisit kroppasi polttamaan hiilareita kuin pro? 

– Yleensä laihduttajat vähentävät hiilihydraatteja ensimmäisenä, ihan turhaan. Kun lisäät ruokavalioon energiaa, keho oppii käyttämään sitä paremmin, komppaa laillistettu ravitsemusterapeutti Petra Rautakallio. 

Puhutaan hiilihydraatin sietokyvystä. Se on yksilöllinen, mutta jokainen voi virittää kehonsa paremmaksi pastanpolttokoneeksi. Silloin satunnainen pizza ei jämähdä vararenkaiksi vyötärölle.

Rautakallion mukaan tärkeintä on, että ylipäätään treenaa. Kuningaslaji on kuitenkin punttien nostelu, sillä se herkistää kehon insuliinille, eli sokeriaineenvaihduntaa säätelevälle hormonille. Lihas käyttää hiilihydraatteja sekä treeniin, palautumiseen että kasvamiseen. Toisin sanoen suurempi lihasmassa tarkoittaa parempaa hiilihydraattien sietokykyä. 

Lue lisää: Selvitä 5 kysymyksellä, onko hiilihydraatin sietokykysi heikentynyt

Sekaan kannattaa ujuttaa välillä kovatehoista HIIT-treeniä, sillä siinä keho käyttää erityisen paljon hiilihydraatteja. Aloittelija voi huomata muutosta jo parin viikon säännöllisen harjoittelun jälkeen. 

– Kun insuliiniherkkyys paranee, hiilihydraatit siirtyvät verenkierrosta nopeammin lihaksiin käyttöön. Siitä syntyy hyvä kierre, Rautakallio toteaa.

Nappaa Sport-lehden numerosta 7/2017 Stefanie Hagelstamin neljän viikon crossfit-bootcamp, jolla poltat rasvaa, saat lihasta, voimaa ja kestävyyttä. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

Sport

Superliikkeellä saat puristusvoimaa, terveemmät olkapäät ja helpotusta alaselän kipuihin.

Etene askel kerrallaan, niin pääset tavoitteeseen. Jos lähdet nollasta, pystyt puolen vuoden sisällä vetämään ensimmäisen leukasi. Jotkut tekevät 10 peräkkäistä toistoa jo parin viikon kuluttua.

 

1. Roikkuminen

 

 

Tartu tankoon myötäotteella ja roiku 5 minuuttia. Tee harjoitus päivittäin: voit roikkua vaikka parin tunnin välein puoli minuuttia. Näin hartiarenkaan lihakset tottuvat rasitukseen. Kun jaksat roikkua 3 x 30 sekuntia, lisää aktivointiliike: aktivoi lapojen lihakset, vedä lapoja yhteen ja nouse kannateltuun roikkumisasentoon.

→ Lisää hiljalleen roikkumisaikaa ja aktivointiliikkeiden määrää.

 

2. Vaakasoutu

Kun roikkumisharjoituksia on takana pari viikkoa, lisää mukaan vaakasoutu renkailla, tangolla tai Smith-laitteessa. Aseta tanko vyötärön korkeudelle. Päästä alkuasennossa lavat ”auki”, niin yläselkä pyöristyy hieman. Pidä core ja pakarat tiukkoina. Vedä lapoja yhteen ja kohota rintakehää kohti tankoa. Vasta sitten kyynärpäät koukistuvat ja rintakehä osuu tankoon. Palaa alas.

→ Tee 3 kertaa 8–12 toistoa.

 

3. Avustettu leuanveto

Kun jaksat roikkua minuutin, lisää ohjelmaan leuanvedot avustajan kanssa tai vastuskumilla. Aseta vastuskumin lenksu jalkapohjien tai polvien alle ja ota tangosta vastaote ja roiku passiivisesti. Vedä lavat kiinni, tuo selkää kaarelle ja tee vahva veto. Paina kyynärpäitä kylkiin ja kohota rintakehää kaarimaisesti kohti tankoa. Palaa jarrutellen ja pysähdy, ettei kuminauha avusta liikaa.

→ Toista 3–6 kertaa. Muutama puhdas toisto kehittää hermostoa parhaiten. Jos jaksat heti 10 leukaa, vaihda kumi löysempään.

 

4. Leuanveto

Tartu tankoon vastaotteella. Tekniikka on sama kuin avustetussa liikkeessä: lavat kiinni, rinta kaarelle, kyynärpäät kylkiin ja kaarimaisesti kohti tankoa. Tuo leuka tangon yli. Jatka harjoittelua 1–3 kertaa viikossa ja seuraa palautumista.

→ Nyt kun olet ylittänyt haamurajan, kehitys nopeutuu. Tee aluksi yksi veto 10 kertaa ja lepää toistojen välillä. Seuraava tavoite on 5 x 2 toistoa ja niin edelleen.

 

Lue Sport-lehden numerosta 7/2017, miten saat potkua jalkoihin Janni Hussin kuntopiirillä. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

9. syyskuuta vietetään Maailman leuanvetopäivää. Säännöt ovat simppelit: mene mukana olevalle pisteelle, vedä niin monta leukaa kuin jaksat, ja tuloksesi rekisteröidään. Lopussa lasketaan, montako leukaa maailma veti yhteensä. Löydä lähin piste ja säännöt: worldpullupday.com.