Anastasia Frei on käynyt monta kertaa lähellä kuolemaa. Kolme imusolmukesyöpää opetti elämästä yllättävän paljon. 

Kaulan oikealle puolelle ilmestyi omituinen patti, mutta lääkärin mukaan huoleen ei ollut aihetta. Flunssa saa joskus imusolmukkeet turpoamaan. Anastasia Frei kävi lääkärin pakeilla kaikkiaan kolme kertaa, ja vastaus oli aina sama.

Sitten alkoi sietämätön kutina. Yöt menivät sängyssä pyöriessä, sillä päänahka, silmät, jalkapohjat ja koko keho olivat kuin tulessa.

"Vanhempani olivat kasvaneet ajattelemaan, että syöpä merkitsee kuolemantuomiota."

Röntgenkuvassa näkyi iso möykky keskellä rintaa. Kun diagnoosi varmistui lymfoomaksi eli imusolmukesyöväksi, koko perhe järkyttyi.

–  Muutimme Suomeen Ukrainasta, kun olin 11-vuotias. Vanhempani olivat kasvaneet ajattelemaan, että syöpä merkitsee kuolemantuomiota.

Suomessa syöpähoidot ovat kuitenkin huippuluokkaa, ja Anastasian ennuste oli hyvä. Lymfooma on yksi yleisimmistä syöpätaudeista, josta jopa 90 prosenttia sairastuneista paranee.

Taistelu oli silti vasta alussa.

Sairaus salassa

Anastasia kävi sytostaattitiputuksessa neljä kuukautta. Sitä seurasivat päivittäiset sädehoidot kuukauden ajan.

–  Minun oli vaikea hyväksyä sairastumistani, enkä kertonut hoidoista kenellekään. En halunnut syöpäsairaan leimaa otsaani enkä juorujen kohteeksi. Luokkatoverit jännäsivät ylioppilaskirjoitusten tuloksia ja miettivät lakkiaismekkojen ostoa, minä mietin omia hautajaisiani.

Puolen vuoden hoitojen jälkeen kasvain oli kutistunut ja oli lääkärin sanojen mukaan epäaktiivinen. Vuoden 2013 alussa Anastasia aloitti sosiaalialan opinnot, mutta hänen oli vaikea uskoa olevansa terve.

– Olin kuin zombie. En halunnut nähdä kavereita tai edes katsoa tv:tä, makasin vain sängyssä. Onneksi asuin vielä vanhempieni luona. Äiti pakotti lähtemään kävelylenkeille ja syömään kunnolla.

Voimaa positiivisuudesta

Puoli vuotta hoitojen päättymisen jälkeen koitti odotettu kesäloma. Vihdoin hymyilytti ja olo oli keveä. Päänsärky vaivasi välillä, mutta kivut johtuivat varmaankin väsymyksestä, Anastasia arveli.

Rutiinikontrollissa veren tulehdusarvot olivat kuitenkin hieman koholla. Magneettikuva paljasti, että harmiton jälkituumori oli aktivoitunut ja syöpäsolut olivat levinneet keuhkoihin ja lähelle sydäntä.

Syöpäsolut olivat levinneet keuhkoihin ja lähelle sydäntä.

Seuraavan kuukauden Anastasia vietti sairaalassa, jossa hänelle tehtiin autologinen kantasolusiirto. Hänen omasta luuytimestään kerättiin kantasoluja, ja rankkojen hoitojen jälkeen ne palautettiin kaulassa olevan katetrin kautta takaisin elimistöön. Seurasi oksentelua ja nukahtelua kesken lauseiden. Tukka lähti, ripset ja kulmakarvat putosivat. Anastasia muistaa äidin, joka itki sängynlaidalla.

– Jostain nousi päätös, että minähän taistelen! Aivan kuin olisin kääntänyt katkaisijasta selviytymismoodin päälle. Tsemppasin itseäni tyyliin ”Hyvä Ani, kyllä sä pystyt tähän! Sä pärjäät!” Alussa pakotin itseni puhumaan myönteisesti, mutta jossain vaiheessa positiivisuus jäi päälle. Aina kun veriarvot olivat hieman kohonneet tai kuvat olivat puhtaat, kannustin itseäni lisää: ”Hoito toimii, sä paranet!”

Toivoa kirjoista

Toipuminen jatkui kotona, ja terveyden rakentaminen alkoi pohjalta. Aina ei ollut helppoa säilyttää uskoa, mutta Anastasia harjoitteli sinnikkäästi.

– Jos elämää ei ole enää paljon jäljellä, miten haluaisin sen elää? En ainakaan peloissani ja murehtien. Luin paljon kirjoja, joissa kerrottiin positiivisen asenteen ja ajattelun voimasta. Kuuntelin vain hyväntuulista musiikkia ja katsoin hauskoja elokuvia.

 


Keväällä Anastasia aikoo juosta 10 kilometriä Fuck Cancer -hyväntekeväisyystapahtumassa.

 

Anastasia ei ollut koskaan ollut kovin urheilullinen, mutta nyt hän huomasi, miten hyvä olo liikunnasta tulee. Fia-koiran kanssa piti piipahtaa pihalla kolme kertaa päivässä, ja vähitellen kävelylenkit pitenivät. Hän lähti myös joogakurssille, vaikka pelkäsi peruukin putoavan. Hitaat joogaliikkeet ja -hengitys rauhoittivat kuolemanpelon iskiessä.

– Kävin kuntosalilla, vaikka se oli aluksi tuskallista. Jaksoin hädin tuskin nostaa kahden kilon käsipainoja, ja lääkkeet aiheuttivat sivuoireita. Kun pahoinvointi ja kuumat aallot iskivät, pidin taukoa. Joka kerta jaksoin pikkuisen enemmän.

Viimeinen hoitokeino

Lääkäri näytti surulliselta pyytäessään Anastasian sisään. Voi että, edellinen potilas taisi olla rankka tapaus, Anastasia ajatteli myötätuntoisesti. Mutta lääkäri sanoi ihan väärät sanat: ”Syöpä on taas uusiutunut.” Kaulan vasemmalla puolella olevasta imusolmukkeesta oli löytynyt syöpäsoluja.

Oli kulunut vuosi kantasolusiirron jälkeen, ja Anastasian kunto oli lähes palautunut ja elämä normalisoitunut. Hän oli 20-vuotias, kävi töissä ja vietti vapaa-aikaa ystävien ja poikaystävän kanssa. Vuosikontrolliin Anastasia oli suhtautunut tyynesti, sillä oireita ei ollut ja verikokeita oli otettu säännöllisesti.

Sitten lääkäri pudotti pommin.

Olisi vielä yksi hoito: allogeeninen kantasolusiirto. Euroopan kantasolurekisteristä etsittäisiin sopiva luovuttaja, jonka soluja siirrettäisiin Anastasian elimistöön. Lääkäri puhui suoraan: selviytymismahdollisuus olisi reilusti alle 50 prosenttia. Kuinka reilusti, riippuisi siitä, miten paljon Anastasian elimistö hylkisi vieraita soluja.

"Vaikka kädet ja jalat tärisivät ja tuntui, etten pysty liikkumaan, nousin ylös ja kävelin."

– Kun pääsin kotiin, aloin paiskoa tyynyjä seiniin, huusin ja kirosin. Oletpa elänyt hienon elämän, Ani! Et saavuttanut mitään, kohta kuolet ja aiheutat läheisillesi kamalaa tuskaa.

Jostain löytyi taas selviytymisnappula. Luovuttajaa odottaessa Anastasia sai biologista lääkettä, joka ei onneksi aiheuttanut voimakkaita sivuoireita.

Muutaman kuukauden kuluttua löytyi sopiva luovuttaja, tuntematon saksalainen nainen. Sairaalajakso oli edellistä rankempi. Sitten taas pelkoa ja pakokauhua, valtava määrä lääkkeitä, uupumusta, pahoinvointia, suolisto-oireita ja sinnikästä toipumista. Sädehoidon takia Anastasialla puhkesi myös kilpirauhasen vajaatoiminta.

– Taistelin koko ajan. Yksi ääni päässä hoki: ”Tämä on jo kolmas kerta, sori et enää onnistu.” Toinen tsemppasi: ”Älä luovuta, voitat tämänkin syövän!” Vaikka kädet ja jalat tärisivät ja tuntui, etten pysty liikkumaan, nousin ylös ja kävelin.

Anastasia joogasi ja meditoi päivittäin. Salilla voimat kasvoivat hitaasti mutta varmasti.

–  Puoli vuotta siirron jälkeen hemoglobiini laski yllättäen ja jouduin syömään kortisonia. Pelkäsin hirveästi ja hävetti kulkea posket turvoksissa, mutta sitten hyväksyin senkin. Välillä tulee takapakkia, mutta pitää vain jatkaa eteenpäin.

Mielenrauhaa joogasta

Anastasia istuu kahvilassa ja puhaltelee teekuppiinsa. Vihreän teen juominen on taas sallittua, ihanaa! Myös marjat ja salaatit maistuvat pitkän tuoreruokakiellon jälkeen.

Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus. Anastasia havahtuu edelleen päivittäin ihmettelemään, miten ihanalta ilmavirta tuntuu hengittäessä, tai miten hyvältä tee tuoksuu.

Huhtikuussa koittaa tärkeä päivä. Silloin kantasolusiirrosta on kulunut kaksi vuotta ja on todennäköistä, ettei syöpä enää uusiudu.

– En olisi koskaan valinnut syöpää, mutta olen kiitollinen siitä, mitä se minulle opetti. Saattaa kuulostaa kliseiseltä, mutta olen oppinut arvostamaan elämää, eikä mikään ole tärkeämpää kuin perhe ja ystävät.

"Olen oppinut arvostamaan elämää, eikä mikään ole tärkeämpää kuin perhe ja ystävät."

Anastasia on luvannut itselleen, että pitää huolta hyvinvoinnistaan – mitä tahansa se vaatii. Se on helppoa, sillä liikunnasta, terveellisestä ravinnosta ja positiivisesta ajattelusta tulee hyvä olo.

–  Kun käyn salilla tai lenkillä, tunnen, että elän. Jokainen treeni on pieni voitto. Rakastan joogaa, sillä se rauhoittaa ja auttaa keskittymään olennaiseen.

Vuosi sitten Anastasia istui terapeuttia vastapäätä ja itki. Hän oli tajunnut olevansa terve ja voivansa lopettaa taistelun, mutta ilon sijaan iski tyhjyys. Mikä olisi elämän tarkoitus tästä eteenpäin?

Psykoterapia auttoi käsittelemää kokemuksia ja tunteita, joille ei ollut aikaisemmin ollut tilaa. Pari vuotta sitten hän alkoi kirjoittaa blogia, joka on sekoitus vakavaa toipumistarinaa ja arkista hömppää.

– Haluan auttaa ja olla hyödyllinen. Olen ihan euforiassa saadessani tukea muita, jotka kamppailevat samanlaisten kokemusten kanssa.

Lue Sport-lehden numerosta 4/2017 selviytymistarina Maijaliisa Mikkosesta, joka pakeni äitinsä kuolemaa juoksupolulle, hurahti laihduttamiseen vaarallisen paljon – ja kuinka hän pikku hiljaa sai tasapainon takaisin. Tilaajana voit lukea lehden osoitteessa digilehdet.fi.


Anastasia aloittaa jokaisen päivän joogalla ja meditaatiolla.

 

 

Elämäni oivallukset

Elä tätä hetkeä

On hienoa asettaa tavoitteita, mutta tärkeintä on tämä hetki. Olen joka päivä kiitollinen siitä, että jaksan liikkua tai saan nauttia rakkaiden seurasta.

 

Älä luovuta

Elämässä täytyy taistella ja asioiden eteen on tehtävä töitä. Ikinä ei saa luovuttaa. Jos haluaa saavuttaa jotain suurta, pitää tehdä uhrauksia.

 

En ole yksin

Minun ei tarvitse pärjätä yksin. Heikkoutta ei tarvitse hävetä, päinvastoin on hienoa, että uskallan olla oma itseni ja pyytää apua.

Sport

Ensin elämä pienen lasten kanssa oli kaaosta, mutta hiljalleen Hanna sai elämästä kiinni joogan avulla.

Aluksi kukaan ei uskaltanut soittaa. Hanna odotti tietoa miehestään Jensistä, joka oli saanut automatkalla Norjasta Milanoon sairauskohtauksen.

Flunssainen Jens oli pysäyttänyt auton Sveitsissä ja kumartunut ulos. Lihakset eivät olleet totelleet lainkaan, ja Jens oli pyörähtänyt ulos autosta. Hän oli saanut soitettua Hannalle ja ystävälle Italiassa, joka oli toimittanut hänet ensiapuun. Verikokeiden perusteella epäiltiin hermojuuritulehdusta eli Guillain-Barrén oireyhtymää, jonka flunssa voi laukaista. Hanna oli huolissaan. Ensiavusta Jens oli viety neurologiseen sairaalaan, mutta siellä lääkäri ei uskonut hermojuuritulehdukseen. Jensiä ei laitettu seurantaan.

Oli maaliskuu 2007, ja suomalais-norjalainen perhe oli palaamassa Milanoon puolentoista vuoden Norjassa asumisen jälkeen. Talo Norjassa oli myyty, muuttokuorma oli lähtenyt rekalla Italiaan, ja Jens oli ajamassa heidän autoaan perille. Hannan, 31, oli tarkoitus lentää perässä Eliksen, 5, ja Axelin, 2, kanssa.

"Kysyin epäuskoisena, onko hän kuollut."

– Aamulla Jensin isä viimein soitti, että Jens ei ole selvinnyt. Kysyin epäuskoisena, onko hän kuollut. Kyllä, Jens oli löydetty aamuyöllä kuolleena sairaalasängystä.

Sanat sekoittuvat yhä itkuun, kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen. Suru siitä, ettei hän itse ollut paikalla, vaikka olisi pitänyt, on suuri.

Konttausta syvissä vesissä

Hanna von Hafenbrädlin, 41, elämästä tuli suruviestin jälkeen kaaos. Hän ei voinut ymmärtää Jensin kuolemaa.
– Ensimmäiseksi yritin etsiä puhelinluettelosta kriisipuhelimen numeroa. Muistan ajatelleeni, että minun pitäisi harkita tarkkaan kaikkia päätöksiäni tästä eteenpäin, etteivät lapset traumatisoituisi.

Paluuta entiseen ei yhtäkkiä ollutkaan.

Perhe oli asunut Milanossa aiemmin viisi vuotta, ja elämä oli ollut unelmien täyttymys. Hanna oli työskennellyt graafisena suunnittelijana ja kuvittajana, ja Jensillä oli oma yritys. Heillä oli kaunis vanha asunto Milanon keskustassa. Italialainen arki oli hauskaa. Perhe oli aina yhdessä.
Norjaan he olivat muuttaneet huonon omantunnon takia: Milanon keskustassa ei voinut ulkoilla savusumun takia. Mutta Hanna ei viihtynyt norjalaisessa pikkukaupungissa, joten lopulta oli tehty päätös paluusta.

Paluuta entiseen ei yhtäkkiä ollutkaan. Emme voineet lähteä Italiaan, sillä Jensiä ei enää ollut. Norjassa olimme myyneet talomme.
Hanna luonnehtii noita aikoja syvissä vesissä konttaamiseksi.

– Axel täytti kolme vuotta neljä päivää Jensin kuoleman jälkeen, ja minun oli yritettävä järjestää juhlat.

Hautajaisissa Hannan piti pitää puhe, eikä hän osannut puhua muille kuin eturivissä istuvalle kahdelle nappisilmälle.

– Puhuin heille ilmapalloista, joita voisimme nyt lähettää yläilmoihin. Todellisuudessa minun oli mahdotonta ymmärtää, miten ihminen voi noin vain lakata olemasta.

Joskus Hanna sai paniikkikohtauksia kaupassa.

Muutama asia kuitenkin lohdutti. Kun Hanna ilmoitti milanolaiseen nunnakouluun, ettei Elis tulekaan, nunna sanoi: "Tulet näkemään, että miehesi auttaa sinua sieltä ylhäältä käsin."

– Minua puhuttelivat myös kirkon katossa olevat tähdet Jensille järjestetyssä muistojumalanpalveluksessa. Nämä olivat minulle ensimmäisiä kosketuskohtia ajatukseen, että elämä onkin energiaa, joka muuttaa muotoaan, muttei lopu.

Hanna päätti jäädä asumaan lasten kanssa Norjaan lähelle isovanhempia.

Mikä minua auttaisi?

Mitä tavalliset ihmiset tekevät aamulla, Hanna yritti miettiä. Pesevät hampaat, syövät ja lähtevät töihin. Hän yritti noudattaa samaa ja vei lapset päiväkotiin. Joskus Hanna sai paniikkikohtauksia kaupassa.

Arki tuntui selviytymistaistelulta. Au pairin avulla se eteni päivän kerrallaan.

"Olin kaksi vuotta niin riekaleina, etten olisi pystynyt käymään töissä."

Lasten selviytyminen isän kuolemasta oli iso kysymys, vanhemmalle pojalle isä oli ollut paras kaveri. Hanna itse oli kuin kävelevä haava. Muiden ihmisten takia piti yrittää olla koko ajan vahva. Jotkut eivät osanneet katsoa häntä silmiin.

– En voinut puhua kivustani, sillä ihmiset pelkäsivät sitä. Olin kaksi vuotta niin riekaleina, etten olisi pystynyt käymään töissä.

Ystävän suosittelema terapeutti osoittautui kuitenkin kullan arvoiseksi. Hän sai Hannan uskomaan itseensä.

– Minulla oli paljon pelkoja, ja vaistot ja aistit yliherkkinä. Syytin itseäni Jensin kuolemasta ja pelkäsin lasten kuolemaa. Ei ollut mitään takeita siitä, etteikö heillekin voisi sattua jotakin pahaa.

Terapeutti ehdotti Hannalle joogan kokeilemista. Vaikutus oli heti voimakas.

– Kehon ja mielen yhteys tuli selväksi, sillä saatoin olla joogan jälkeen pari päivää toimintakyvytön. Olin vielä niin sokissa henkisesti, että kehonikin meni sekaisin. Se ei ollut valmis päästämään irti vanhasta.

"Minulle oli tärkeää huomata, ettei tarvinnutkaan pärjätä yksin."

Hanna löysi joogastudion, jonka yhteisöstä tuli hänelle tärkeä. Hän lähti lasten kanssa kahteen joogaretriittiin Thaimaahan ja Filippiineille.
– Se oli upeaa, sillä muut naiset ottivat miehensä mukaan lapsenvahdeiksi. Isät hoitivat lapsia, kun me joogasimme. Minulle oli tärkeää huomata, ettei tarvinnutkaan pärjätä yksin. Joogan filosofia alkoi kiinnostaa. Hanna halusi kokeilla, onko meditaatiosta apua sisäiseen kipuun.
Myös taide alkoi puhutella Hannaa, joka on aina ollut hyvin visuaalinen ihminen. Hän alkoi opiskella klassista öljymaalausta.

– Taiteessa on jotain maagista, joka vetosi minuun. Sain siitä vastauksia omaan tuskaani.

Jooga ja Jack muuttivat kaiken

Hanna pakotti itsensä ottamaan vastuuta kaikesta tekemisestään.

– Jos Jensin henki olikin kuin kiva pilvi, minä olin se, jonka oli oltava fiksu. Olin 31-vuotias ja hengissä. Voin valita, että nyt halaan lapsiani. Aloin nähdä sen mahdollisuutena.

Hanna ei vieläkään viihtynyt Norjassa. Vuonna 2012, seitsemän Norjan-vuoden jälkeen, hän muutti poikien kanssa Suomeen ystävän rohkaisemana.

"Voin valita, että nyt halaan lapsiani."

Aluksi hän työskenteli ystävän kanssa perustamassaan graafisen alan yrityksessä. Jooga alkoi kuitenkin vetää enemmän puoleensa. Sitten hän kuuli kanadalaisesta joogaopettajasta Happy Jackista, joka soitti kitaraa.

– Menin hänen tunneilleen ja workshopeihin. Ne avasivat minulle koko maailmankaikkeuden uudella tavalla. Ystävystyimme Jackin kanssa heti.

Jooga on opettanut Hannaa katsomaan elämää kokonaan uudella tavalla.
Jooga on opettanut Hannaa katsomaan elämää kokonaan uudella tavalla.

Myöhemmin Hanna ja Jack Boken rakastuivat ja ovat nyt pariskunta. Myös Hanna kouluttautui joogaopettajaksi.

– Joogani on hyvin fyysistä voimajoogaa, mutta siinä painotetaan itsetutkiskelua ja meditaatiota.

Ruokavalio on tärkeä osa hyvinvointia. Hanna huomasi, että kahvi, viini, tupakka ja sokeri vetävät energiatason alas, ja lisäksi niihin jää koukkuun. Vegaanina hän on voinut erinomaisesti.

Opettajaksi ryhtyminen ei ollut helppo ajatus, sillä Hanna oli aiemmin pelokkaampi ja epävarmempi.

– Aloin silti rohkeasti opettaa joogaa. Menen aina pitämään tuntia se ajatus mielessä, että ihmisen elämä voi muuttua radikaalisti, jos joku välittää. Puhun oppilaille oikeasta elämästä ja arjen haasteista, jos joku vaikka saisi siitä työkaluja elämäänsä. Autan myös itseäni sillä, että autan muita.

"Sisälläni on edelleen kapinaa Jensin kuolemaa kohtaan."

Hanna ja Jack järjestävät nykyisin joogakoulutuksia ja -retriittejä ympäri maailmaa. 13- ja 15-vuotiaat pojat ovat silloin Hannan äidillä.

Juhlapäivien ikävä

Hanna istuu vegaanikahvilassa ja säteilee valoa. Mutta tunteet ovat niin auki, että silmät täyttyvät kyynelistä useaan otteeseen.

– Sisälläni on edelleen kapinaa Jensin kuolemaa kohtaan. On niin epäreilua, että yksi puuttuu. Sitä on vaikea hyväksyä etenkin poikien syntymäpäivinä. Tuntuu, että pilvi tulee pääni päälle ja synnyttää sisälläni salamoita. Mutta aiemmin siellä oli superukkonen koko ajan.
Hanna on selviytynyt, mutta se ei enää riitä. Hän haluaa lisäksi voida mahdollisimman hyvin.

– Joogan avulla voin hyvin, sillä joogassa yhteys itseen syvenee ja kirkastuu. Se auttaa minua kuuntelemaan, millaiset asiat puhuttelevat minua nyt. Ne voivat olla tänään eri asioita kuin huomenna.

Hanna miettii usein, mikä hänestä tulee. Ihminen muuttuu koko ajan.

– Silloin kun elämässä on vaikeita asioita ja surua, on hyvä olla armollinen. Kaikkeen ei voi vaikuttaa.

Muistathan, että tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

Sport

Suolaa, ruokasoodaa, sitruunamehua, kaoliinisavea... Niillä pysyvät ekoilijan kainalot hajuttomina.

  1. Kirpeän ja makean liitto

    Lovefresh Natural Cream Deodorant Mandarin Lime, 24 e/107 ml.

    Erikoisuudet: Voidemainen deodorantti sopii herkälle iholle. Sisältää muun muassa sheavoita, kookosöljyä ja kaoliinisavea. Pidetään hetki ihoa vasten ennen levittämistä, jotta stikki sulaa hiukan.

    Miten toimi: Vahva sitrustuoksu hurmaa heti, tätähän tekee mieli melkein lipoa kielellä! Tuhti voidepuikko vaatii opettelua: tämän kanssa ei kannata heilua paita päällä, sillä dödö sotkee sen heti. Arkisesta päivästä dödö selviää mallikkaasti, mutta jos tiedän hikoilevani päivän aikana, luottaisin enemmän vanhaan tuttuun Rexonaan.

    Arvosana: 8

    lovefresh.com

  2. Ruokasoodan voimaa

    Desti Yellow Deodorant,10 e/75 ml.

    Erikoisuudet: Ruotsalainen Desti nimittää itseään alumiinittomaksi antiperspirantiksi eli hikoilua hillitseväksi. Vaikuttavina aineina suola ja ruokasooda.

    Miten toimi: Miellyttävän mieto tuoksu ei ärsytä. Imeytyy kyllä suihkun jälkeen nihkeälle iholle, mutta kun yritän kiireessä sipaista vaatteiden alle, joudun kuivattelemaan kainaloita monta minuuttia. Työpäivän ja treenien jälkeen miellyttävä tuoksu pitää, mutta hiki puskee läpi. Menee siis kelpo perusdödöstä, joka hillitsee hikoilua ehkä hitusen. Ei silti korvaa tymäkkää antiperspiranttia kovassa käytössä.

    Arvosana: 9-

    ellos.fi

  3. Ekoilijan valinta

    Weleda Sage Deodorant Herbal Fragrance, 19 e/100 ml.

    Erikoisuudet: Suihkutettava dödö on tehty sitruunamehusta ja eteerisistä öljyistä. Hillitsee hienhajua ja sisältää puhdistavaa salviaöljyä. Kevyt spray kuivuu sekunneissa.

    Miten toimi: Olen epäluuloinen, sillä suihkepulloon pakattu dödö näyttää huonetuoksulta. Testisuihkaus tuo mieleen salvian. Mahtaako tämä pitää kainalotuoksut kurissa? Yrtit iholla lähden pyöräilemään töihin. Ainakin menomatkan dödö pitää eikä ärsytä. Saman huomion teen jumppatunnin jälkeen kotona. Pisteet ekologisesta lasipullosta!

    Arvosana: 8 ½

    sante.fi

  4. Tuoksuja karttavalle

    Urtekram Eco Morning Haze Cream Deo, 6,30 e/50 ml.

    Erikoisuudet: Voidemainen roll on sisältää lakan, karpalon ja mustaseljauutteen ravinteita ja hyaluronihappoa, jotka kosteuttavat ja hoitavat kainalon ihoa. Vaikuttava aine risiiniöljyhapon suola sitoo hajuja.

    Miten toimi: Miedon tuoksuinen, voidemainen dödö levittyy iholle helposti eikä tahmaa. Mutta miten on tehojen laita? Se selviää, kun on minun vuoroni hakea lapsi pyöräkärryllä päiväkodista. Poljen ylämäkeä puuskuttaen, kotona imuroin ja luuttuan lattiat. Kaiken ähellyksenkin jälkeen kainalot ovat kuivat. Tuoksuttomuuden vuoksi en ehkä kuitenkaan uskaltaisi laittaa tätä hikitreeniin.

    Arvosana: 8

    urtekram.fi

Lue Sport-lehden numerosta 7/2017, miten iho hyötyy probiootteja sisältävistä hoitotuotteista. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

Sport
Sport
Sport

Ota nurkissa lojuva jalkapallo tai kuntopallo hyötykättöön! Janni Hussi näyttää kaksi tehokasta kyykkyliikettä, joilla herätät ja treenaat tärkeät pakaralihakset.

Pakaratreenistä ei kannata luistaa, oli motiivina sitten terveys tai ulkonäkö. Hyvät pakarat ojentavat myös ryhtiä ja suojaavat selkävaivoilta.

Parhaita takamuksen tuunaajia ovat erilaiset kyykyt. Jos peruskyykky omalla kehonpainolla on jo nähty eikä huvita lähteä salille tangon alle kyykkimään, hyvä väline löytyy läheltä: ota avuksi tuiki tavallinen nurkissa lojuva jalkapallo.

Fitnessmalli Janni Hussi näyttää kaksi superliikettä. Joudut käyttämään kehonhallintaa, eli myös core vahvistuu. Kun ajatus on mukana ja puristat koko liikkeen ajan hiukan pakaroita, herättelet ne alta aikayksikön! 

1. Syväkyykky pallolle

Asetu leveähköön haara-asentoon, pallo on pari jalanmittaa takanasi. Lähde laskeutumaan keskivartalo tiukkana kyykkyyn. Työnnä polvia ulos ja lantiota taakse. Kyykkää pallolle, pysäytä kevyesti ala-asennossa ja palaa hallitusti ylös. Tee 10–15 toistoa.

 

 

 

2. Seinäpito

Aseta pallo selän ja seinän väliin, jalat ovat muutaman jalanmitan päässä seinästä. Laskeudu hallitusti kyykkyyn, reidet noin 90 asteen kulmaan. Yritä pysyä ala-asennossa 60 sekuntia. Pallo pysyy paikallaan selässä.

Lue lisää: Fitnessmalli Janni Hussi löysi liikuntaan ja syömiseen rentouden luopui yhdestä sanasta

Jannin haastattelu ja tehokas pallotreeni kokonaisuudessaan Sport-lehden numerossa 7/2017. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä osoitteessa digilehdet.fi.

Sport

Vain viikonloppu aikaa ja mieli tekisi metsään? Valitse lajisi ja starttaa retkelle. Nämä kohteet sopivat ihan kaikentasoisille.

Melomaan

Melonta kannattaa aloittaa kurssilta, sillä hyvällä tekniikalla lajista saa paljon enemmän irti. Lisäksi aloittelija ei yleensä saa vuokrata melontakalustoa. Erityisen hyvää liikuntaa selkävaivaiselle!

Asuksi käyvät tavalliset tuulenpitävät ulkoiluvaatteet ja lenkkarit, kun vedet ovat lämpimiä. Kylmissä vesissä meloessa tarvitaan jotain tuhdimpaa, esimerkiksi kuivapuku. Muista vesitiiviisti pakatut vaihtovaatteet – muovipussiviritelmäkin onnistuu, mutta vedenpitävä melontasäkki on kätevä vaihtoehto.

  • Kokeile tätä:

    Suomen Amatsoniksi kutsuttu Siuntionjoki Uudellamaalla on hyvä ja helppo kohde omatoimiselle melonnalle, mutta siellä järjestetään myös kursseja. Jokea lipuessa puut kaartuvat kauniisti veden päälle. Alueella pesii harvinainen kuningaskalastaja, joten pidä silmä tarkkana. Välineitä vuokraa ja kursseja järjestää ainakin SE-Action.

 

Vaeltamaan

Maastossa kulkeminen on suunnilleen kaksi kertaa niin hidasta kuin asvaltilla. Jyrkät nousut ja laskut syövät voimia, ja aloitteleva retkeilijä valitsee usein liian rankan matkan. Pieni nöyryys on hyvä vaelluskaveri. Muista varata aikaa myös maisemien ihailuun.

Valitse tutut kengät, jotka eivät hankaa varpaita tai kantapäätä. Pakkaa myös parit vaihtosukat, sillä hiostuneet sukat hiertävät jalat rakoille. Vaikka puhelimessa olisi hienot appsit ja kartat, ota mukaan paperikartta ja kompassi. Niistä ei lopu akku.

  • Kokeile tätä:
    Repoveden kansallispuistossa Kouvolan ja Mäntyharjun alueella on huikaisevat maisemat, jylhiä kallioita ja mahdollisuus yhdistää vaeltaminen melontaretkeen. Mäet polttelevat mukavasti reisiä. Viikonlopun aikana ehtii kiertää puiston ympäri, yhteensä 26 kilometriä, mutta lyhyempiäkin reittejä löytyy. Aloittelijalle hyvä kohde on Kanta-Hämeessä sijaitseva Liesjärven kansallispuisto. Lue kohteista lisää: luontoon.fi.

 

Pyöräilemään

Valitse reitti, jonka jaksat polkea. Maantietä 40 kilometriä päivässä riittää hyvin aloittelijalle. Retki- tai hybridipyörä toimii pitkällä matkalla hyvin, maastopyörä on fiksu, jos lähdet metsäreitille.

Jätä selkää hiostava reppu kotiin ja hanki pyörälaukku. Hengittävät, mutta tuulen pitävät vaatteet ovat parhaat. Kuminpaikkaustarvikkeet on hyvä olla mukana, ja niitä pitäisi osata myös käyttää.

  • Kokeile tätä:
    Fiskarsissa voi tehdä pyörällä eripituisia retkiä ja yöpyä idyllisessä ruukissa. Aloittelijalle löytyy metsäistä hiekkatietä, mutta seikkailunhaluiselle myös haastavia mäkisiä polkuja. Metsässä voi bongata peuroja. Fiskars Village Trail Center vuokraa pyöriä ja tarjoaa tietoa reiteistä.

Asiantuntijat: Susanne Blomqvist, Suomen latu, Pirjo Räsänen, Outdoors Finland, Jukka Henttu, FlowRiders ry, outdoorsfinland.fi, luontoon.fi

Lue Sport-lehden numerosta 7/2017, miten etätreenaamisesta saa kaiken irti. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi