Sport
"Vaellusreissuilla on mahtavaa vain kävellä ja jutella."
"Vaellusreissuilla on mahtavaa vain kävellä ja jutella."

Ennen Hanna Leivonniemi ei pitänyt itseään luontoihmisenä. Kaikki muuttui, kun opiskelukaverit houkuttelivat hänet Karhunkierrokselle Kuusamoon. 

Tyyni järvi, ilta-auringon valaisema tunturi, alkava ruska.

Näkymä toissa elokuulta Urho Kekkosen kansallispuistosta on painunut vahvasti Hanna Leivonniemen, 43, mieleen.

– Olimme kahden ystäväni kanssa kävelleet koko päivän ja tuntui, että olemme tosi kaukana kaikesta. Sitten edessä aukeni yhtäkkiä se mieletön maisema, Hanna muistelee.

Lapsena Hanna ei koskaan vaeltanut. Partiossa hän käväisi kerran, muttei innostunut solmuista. Perheen pyöräretket hän muistaa tervanjuontina: piti polkea reidet hapoilla vesisateessa.

"Kävellessä tuli juteltua sellaisia, mitä kaupungissa ei."

Sitten 90-luvun lopulla opiskelukaverit houkuttelivat Hannan ensi kertaa Karhunkierrokselle Kuusamoon. Hän ihastui heti, vaikkei edes pitänyt itseään luontoihmisenä.

– Olikin ihan mahtavaa vain kävellä ja kävellä. Samalla tuli juteltua sellaisia, mitä kaupungissa ei.

Helsingissä asuva Hanna retkeilee myös lähiseudun luontokohteissa, Nuuksiossa ja Sipoonkorvessa. Talvella tulee kuljettua jäällä Espoon rannoilla.

Lapissa on kuitenkin oma lumonsa.

Hanna on käynyt ystävänsä kanssa muutaman päivän vaelluksilla Urho Kekkosen kansallispuistossa Inarissa ja Hetta-Pallas-reitillä. Molemmissa on upeat maisemat, mutta kuitenkin helppo kulkea maltillisia viidentoista kilometrin päivämatkoja merkityillä reiteillä. Autiotuvista voi varata etukäteen yöpaikan. Se on tuntunut Hannasta turvalliselta.

– En ole niin kokenut, että uskaltaisin lähteä vaellukselle yksin. En myöskään tykkää sellaisesta, että rämmitään ilman polkuja jossain suolla ja eksytään, hän tunnustaa.

Vastoinkäymisiä vaelluksilla ei ole sattunut. Mitä nyt kerran kaveri ripusti Hannan teknisen urheilupaidan kuivumaan vähän liian lähelle tulta. Sen jälkeen oli yksi vaihtopaita vähemmän.

Vaellus on askeettisuudessaan rauhoittavaa: vain kävellään, jutellaan ja välillä pysähdytään syömään myslipatukkaa tai lämmittämään pussiruokaa.

"Olemme kehittäneet rinkan keventämisen ihan huippuunsa."

– Sekin on hienoa, kun hikisen päivämatkan jälkeen pulahtaa peseytymään jääkylmään järveen tai puroon.

Retkille valmistautumisessa on oma viehätyksensä.

– Olemme kehittäneet rinkan keventämisen ihan huippuunsa. Mietimme tarkkaan jokaisen tulitikun. Sovimme, kumpi ottaa hammastahnan, ja senkin pitää olla ihan loppuun kulutettu. Myös retkimuonat laskemme huolella. Herkuksi saa ottaa vaikka rivin suklaata per ilta. Siitä saa hirveää nautintoa, kun mitoitus menee nappiin!

 

Sport-lehden numerosta 6/17 löydät kolme vinkkiä viikonlopun vaelluskohteiksi, joissa voit  liikkua kävellen, pyörällä tai meloen. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

Hannan vinkit vaellukseen

  1. Ota kaveri mukaan. Kokeneemman vaelluskumppanin kanssa on varmempi olo. Voit aloittaa vaikka yhden yön retkellä lähimetsässä.
  2. Suunnittele reitti etukäteen. Aloittelijan kannattaa kulkea merkityillä reiteillä. Kun yöpyy autiotuvissa, ei tarvitse kantaa raskasta telttaa eikä huolehtia sen pystyttämisestä.
  3. Pakkaa kevyesti. Melko vähillä vaatteilla pärjää: yksi lyhyt- ja yksi pitkähihainen tekninen paita riittävät ja fleece lisälämmöksi takin alle tauoille. Pussiruoat, joihin sekoitetaan vain vesi, ovat käteviä. Taukoevääksi on hyvä ottaa pähkinöitä, myslipatukoita ja kuivaleipää, kuten varrasleipää. Saaristolaisleipä painaa, mutta säilyy. Lapissa purojen vesi on niin puhdasta, ettei vettä tarvitse erikseen raahata mukana.
Sport
Hengittele hyvä ihminen! Kuva: Shutterstock

Jo hymy tekee ihmeitä.

Tunnereaktiot ovat lyhyitä, niitä tulee ja menee. Silti on ikävä menettää maltti kassajonossa hidastelevalle. Ajatukset ylläpitävät tai katkaisevat tunnereaktioita, sanoo psykologi Anna Andersén.

Keho valmistautuu toimintaan kiihdyttämällä sisäeritysrauhasten toimintaa, esimerkiksi hormonitoimintaa ja välittäjäaineiden kulkua. Hengitysrytmi nopeutuu, lihaksisto jännittyy, verenkierto vilkastuu ja yhteydet aivoissa aktivoituvat. Klassinen esimerkki on taistele tai pakene -reaktio. Viha tai pelko virittää kehon alkukantaisesti toimimaan mahdollisimman nopeasti tunnevasteen mukaisesti, jotain kohti tai pois jostain.

Tärkein työkalu tunnesäätelyssä on hengitys.

Tunnesäätely on tärkeää jo siksi, että tunnereaktioiden paisuessa liian suuriksi ne voivat haitata arkea tai suorituksia. Pelko voi estää kertomasta jymyidean työpalaverissa tai liika jännitys torpedoida osallistumisen kivaan juoksutapahtumaan.

– Salliva suhtautuminen omiin tunnereaktioihin hillitsee niiden paisumista. Tärkein työkalu tunnesäätelyssä on hengitys.
Kun pidentää uloshengitystä, autonomisen hermoston rauhoittava osa on aktiivisempi. Se vaikuttaa suoraan keholliseen vasteeseen, sydämen pamppailuun tai kainaloiden hikoiluun madaltavasti.

Andersén listaa keinot, joilla pääset tunnereaktion herraksi.

  1. Tiedosta tilanne. Huomio tunteesi, pyri nimeämään se tarkasti. Onko tunne negatiivinen vai positiivinen? Onhan kyse pikaisesta tunnereaktiosta, ei pidemmästä mielialasta?
  2. Hengitä rauhallisesti. Laske kolmeen hengittäessäsi nenän kautta sisään, pidätä hetki ja laske viiteen hengittäessäsi suun kautta ulos. Toista viisi kertaa. Hengitykseen keskittyminen ja uloshengityksen pidentäminen rauhoittavat hermostoa ja rentouttaa oloa.
  3. Kosketa itseäsi. Laita käsi rinnallesi 10 sekunniksi. Pieni, lempeä lohdutuksen osoitus vaikuttaa aivoihin vieden viestiä turvallisuudesta.
  4. Aisti ympäristö. Kiinnitä huomio siihen, mitä näet. Kun luettelet mielessäsi ympärillä näkyviä asioita tai ihmisiä, tarkkaavaisuutesi keskittyy tunteen sijaan konkreettisiin asioihin ja reaktio laimenee.
  5. Sanoita hyväksyvästi. Kerro itsellesi, että tunnereaktio on ihan okei. Häpeäminen tai kieltäminen saattavat vain voimistaa reaktiota, itsemyötätunto puolestaan laskee kierroksia kehossa ja pystyt rauhoittumaan nopeammin.
  6. Mieti isommin. Tunnereaktiolla on aina merkitys, mutta se voi tuoda myös viestiä isommasta asiasta. Esimerkiksi itkuherkkyyden taustalla voi olla huonosti nukuttuja öitä tai huolia. Olisi tärkeää hoitaa tunnetta esiin puskevia asioita kuntoon, jolloin tunnereaktioita ei enää tarvita.
  7. Hymyile. Ärtynyt seisoo totisena eteenpäin kumartuen. Aivot ja mieli lukevat kehoa, jolloin ajatuksissaan ylläpitää ärtymyksentunnetta. Kun pakottaa hymyn kasvoilleen ja kohentaa ryhdin, tunnereaktion kehollinen vaste hiipuu ja ärtymys laimenee.

Haluatko oppia rentoutumaan? Löydät Sport 8 -numerosta kymmenen oivaltavaa vinkkiä siitä, miten kehoa ja mieltä voi rentouttaa. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehden maksutta osoitteesta digilehdet.fi/sport


 

Sport
Muista! Kroppa saattaa lämmetä lenkille vasta 7 kilometrin kohdalla. Kuva: Shutterstock.

Kaksi pitkää, rauhallista juoksua ja yksi kovempi harjoitus on hyvä yhdistelmä.

Taas kerran junnaan samaa juoksureittiäni. Reitti on juuri sopivan mittainen ja tasainen, miksi muuttaisin sitä? Monestakin syystä, sanoo helsinkiläinen juoksuvalmentaja Joonas Laurila.

”Lenkkejä kannattaa ehdottomasti vaihdella, kahdesta syystä. Ensinnäkään saman reitin juokseminen samalla vauhdilla ei kehitä kuntoa. Lisäksi vaihtelu tekee juoksusta mielekkään harrastuksen, josta saa uusia virikkeitä viikosta toiseen. Viikossa esimerkiksi kaksi pitkää ja rauhallista juoksua ja yksi kovempi harjoitus on hyvä yhdistelmä.

Metsäjuoksu kehittää tasapainoa ja haastaa hermostoa.

Tärkeintä on vaihdella matkan pituutta, juoksuvauhtia ja reittiä. Vaikka kodin lähellä olisi vakireitti, sen voi juosta toiseen suuntaan, tehdä matkasta pidennetyn version tai tarvittaessa poiketa oikotietä kotiin. Jos yleensä juoksee kaupungissa, toisinaan kannattaa lähteä vaikka bussilla metsän laidalle: polulla askel on täysin erilainen, vauhti hitaampi ja keskivartalo paremmin töissä. Metsäjuoksu kehittää tasapainoa ja haastaa hermostoa.

Sudenkuoppa on, jos lyhentää lenkkiä, koska ei huvita.

Kokenut juoksija voi alkulenkistä tunnustella, millä vauhdilla ja mille reitille haluaa lähteä. Sudenkuoppa on, jos lyhentää lenkkiä, koska ei huvita. Silloin saattaa juosta viisi kilometriä pakolla ja jää huono maku suuhun. Kroppa saattaa kuitenkin lämmetä vasta seitsemännen kilometrin kohdalla. Sitten fiilis on hyvä ja lenkki on tehnyt tehtävänsä.”

Asiantuntija juoksuvalmentaja Joonas Laurila, @joonas_laurila. Joonaksen kirja Juoksijan järki ilmestyy lokakuussa.