Sport
Tihusen tilan hevoset ovat ihmisystävällisiä ja uteliaita.
Tihusen tilan hevoset ovat ihmisystävällisiä ja uteliaita.

Loman ei tarvitse olla lököilyä takapihalla. Viikonlopun mittaisella vaellusleirillä Virossa istutaan hevosen selässä yli 10 tuntia. 

Parikymmentä naista valtaa 30-luvulla rakennetun kodikkaan majatalon ylä- ja alakerran ennätysajassa. Kuistilla ajelehtivien ratsastussaappaiden ja -kypäröiden lisäksi porukkamme on varautunut sade-ennusteeseen kurahousuilla, kumisaappailla, goretex-asuilla ja sadeviitoilla.

Matka Muhun saarelle vaatii annoksen reipasta urheilumieltä. Olemme heränneet kohtuuttoman aikaisin ja sinnitelleet laivamatkan Helsingistä Tallinnaan kitkerän kahvin voimin. Parinsadan kilometrin ajomatka Kuressaareen menee torkkuessa ja viimeinen puolen tunnin lauttamatka haukotellessa.

Vieläkö on villihevosia?

Tihusen tilalla elää lähes 300 eestinhevosta, joista sata laiduntaa majatalomme vieressä. Eestinhevoset ovat varmajalkaisia, ja suurin osa niistä on melko pienikokoisia. Ne sopivat siis täydellisesti maastovaelluksiin ja ovat luotettavia ratsuja myös aloittelijoille.

Iltavaellusta varten porukkamme jaetaan kahtia vauhtitoiveiden mukaan. Ilmoittaudun nopeampaan sakkiin ja saan ratsukseni komean Aliaksen, jonka kanssa olemme selvästi käyneet samalla kampaajalla: sen harjan väri sopii täydellisesti hiuksiini!

Rämmimme karussa katajikossa ja sukellamme vehreään satumetsään.

Muhu näyttää illan harmaudessa uneliaalta, mutta kauniilta. Tien varsilla kiemurtelee taidokkaasti kasattuja kiviaitoja, joiden sammalpeite kielii pitkästä historiasta. Pihoja koristavat omenapuut, marjapensaat ja täydellisen tasaiseksi ajetut nurmikot. Maasto on vaihtelevaa: rämmimme karussa katajikossa, sukellamme vehreään satumetsään ja laukkaamme pelloilla, jotka vaihtuvat hetkessä polvenkorkuiseksi heinikoksi. Parin tunnin lenkki venähtää lähes kolmetuntiseksi.

Illallisella maistan ensimmäistä kertaa talkkunaa. Kruunaamme aterian nostamalla hevosen maljan. Se on perinteikäs kunnianosoitus eläimille, jotka ovat tuoneet meidät yhteen.

30-luvulla rakennetussa majatalossa on myös sauna, jossa ratsastajat rentoutuvat pitkän päivän päätteeksi.
30-luvulla rakennetussa majatalossa on myös sauna, jossa ratsastajat rentoutuvat pitkän päivän päätteeksi.

40 kilometriä tunnissa

Herään verhojen välistä pilkistävään aurinkoon. Eilen istuimme hevosten selässä kolme tuntia, mutta tänään istuinluille on luvassa töitä vähintään tuplat. Valitsemme pitkän vaelluksen määränpääksi Kõguvan kylän, joka sijaitsee aivan toisella puolen saarta. Vaelluksia tehdään myös Pädasten kartanoon, Viron ainoaan viiden tähden hotelliin. Kartanon ravintola Alexander on äänestetty lukuisia kertoja Viron parhaaksi ravintolaksi.

Ilman hevosta en saisi koskaan kokea tällaista.

Hoitajat varustavat ratsumme valmiiksi. Täällä hevosia ei harjata, elleivät ne ole todella kuraisia. Siihen nähden hevoset näyttävät hämmästyttävän puhtailta. Mietin huvittuneena kotitallini hevosten harja- ja pesusienivalikoimaa.

Ratsastan tänäänkin Aliaksella, jonka askeleet tuntuvat jo tutuilta. Kävelemme verkkaisesti huolitellun hautausmaan ohi. Hautakivien viereen istutetut saniaispensaat muistuttavat pieniä palmuja. Lapsi ja huivipäinen mummo vilkuttavat meille suojaisten kivitalojensa pihoilta.

Ohitamme maagisen seitsemän tien risteyksen, jossa on tapana tervehtiä metsän jumalaa, Metsavanaa. Uskomuksen mukaan villieläimet eivät pelästy ihmisiä Metsavanan taikavoimien ansiosta. Taruun on helppo uskoa, kun kohtaamme pellolla laukatessamme kaksi metsäkaurista. Meidät nähdessään ne eivät luiki karkuun, vaan kirmaavat ilakoimaan kanssamme. Vauhdin hurmassa ehdin ajatella, että ilman hevosta en saisi koskaan kokea tällaista. Myöhemmin sykemittarista selviää, että nopeutemme laukkapätkällä oli 39,8 kilometriä tunnissa. Olisi pitänyt rutistaa neljään kymppiin!

Sielu lepää!
Sielu lepää!

Haltioitunut ratsastaja

Kolmen tunnin vaelluksen jälkeen saavumme Kõguvaan, Viron parhaiten säilyneeseen kylään. Sen keskustassa sijaitsevat rakennukset ovat suojeltuja ja peräisin 1800-luvun alusta, vanhimmat jopa 1700-luvulta.

Varminkin hevonen on pakoeläin, jonka reaktioita ei voi aina ennalta arvata.

Päästämme hevoset lepäämään laitumelle vanhan tuulimyllyn kupeeseen, ja ne heittäytyvät yksitellen piehtaroimaan. Katamme vilteille piknik-eväät.

Paluumatkalla koemme jännitysnäytelmän, kun ohitamme autotien reunassa turistibussin. Samaan aikaan toisella puolen tietä vaaniva pieni shetlanninponi on hevosille liikaa. Alias kääntyy kannoillaan ja painelee tulosuuntaan, minkä kavioistaan pääsee. Saan sen onneksi pian pysähtymään ja tilanteesta selvitään vahingoitta. 

Olen niin haltioissani kaikesta näkemästäni, etten ole ehtinyt koko seitsentuntisen vaelluksen aikana havainnoida lihaskipuja tai väsymystä. Kun pääsen alas selästä, olen kiitollinen, että olen varannut illaksi hierojan. Kehun Aliasta hyvästä työstä ja annan sille leipää.

Liikutuksen kyyneleitä

Viimeisenä aamuna kello soi puoli kahdeksalta. Haluan nähdä, kun hevoset haetaan kaukaisemmalta laitumelta tilalle. Kairi lähtee hevosia vastaan ja jodlaa kutsuhuutoa.

Tähyilen metsänreunaan, jossa alkaa näkyä liikehdintää. Laidunalue kerrallaan lauma tulee lähemmäksi. Aamuauringon säteet kultaavat taianomaisen näyn. Satapäinen lauma erivärisiä ja -kokoisia hevosia lähestyy uteliaina korvat hörössä. Ne toivottavat minulle hyvää huomenta turvillaan tuuppimalla. Pyyhin liikutuksen kyyneleitä, kun tajuan, miten onnellisia nämä eläimet ovat ja miten onnekas itse olen.

En tiennyt, että näin kovaa voi edes mennä!

Lähtöpäivän retkelle saamme mukaamme neljä pikkuista varsaa. Ne opetetaan talon tavoille jo pienestä pitäen. Ratsuni vaihtuu Rivaltika-tammaan, jonka varsa kulkee tiiviisti kyljessämme. Jos ajaudumme liian kauas, pikkuinen päästää sydäntä särkevän hirnahduksen.

Metsän taika on tänäänkin kanssamme, sillä kohtaamme polun varressa villisikoja, jotka tosin pakenevat meitä pensaat heiluen. Kahlaamme hevosten kanssa ranta-aallokossa, jossa meren pauhe on korvia huumaava.

Vanhat tuulimyllyt kaunistavat Muhun saarta.
Vanhat tuulimyllyt kaunistavat Muhun saarta.

Kotimatkalla kirmaamme vielä viimeiset kiitolaukat, ja Rivaltika yllättää ohittamalla muut. En tiennyt, että näin kovaa voi edes mennä! Tartun hevosen tuuheaan harjaan ja suljen silmäni. Edellä pinkovan hevosen kavioista sinkoilee multapaakkuja, ja koetan parhaani mukaan väistellä vieressä laukkaavien varsojen ilopukkeja. Tämän lähemmäs unelmaa villihevosista on vaikea päästä.

Salsaopissa Kuubassa! Lue Sportin numerosta 6/17 huikea matkajuttu Havannasta. Tilaajana voi lukea jutun maksutta osoitteessa digilehdet.fi

 

Mikä Muhun saari?

  • Muhu on Viron kolmanneksi suurin saari, jonka luonto on vähäisen maatalouden takia säilynyt hyvin. Suuri osa saaren rannikosta on suojeltu. 52 kylässä asuu alle 2 000 asukasta.
  • Uhanalaisten eestinhevosten lisäksi saarella elää muun muassa peuroja, kettuja, hirviä ja villisikoja.
  • Muhulainen kansanperinne on inspiroinut katajasta, pellavasta ja keramiikasta valmistettuja suosittuja matkamuistoja, joita myydään ympäri Viron.
Sport
Pimeässä juoksemisessa on toki oma viehätyksensä, eikö? Kuva: Shutterstock

Sieltä se hiipii ikään kuin varkain, kaamosaika, jolloin aurinkoa näkee vain hipaisulta. Miten pimeä aika vaikuttaa jaksamiseesi?

Veto veke ja jatkuva väsymys? Kuulostaako tutulta? Pimeä vuodenaika vaikuttaa meihin monin tavoin, useimmilla juuri väsyttävästi, kun aivot luulevat, että elämme jatkuvasti yöajassa. Kroppa huutaa sokeria ja sohvaa.

Vastaa kyselyymme ja kerro, miten kaamos vaikuttaa juuri sinun hyvinvointiisi ja mitkä ovat keinosi jaksamiseen.

Vastaajien kesken arvomme Joogaruoka-kirjan (Bazar). Vastaathan 1.10. mennessä!

Yhteystiedot

Osallistuminen edellyttää markkinointiluvan antamista.
Haluan saada tarjouksia tuotteista ja palveluista, uutuuksista ja kilpailuista Sanoma Aikakauslehdiltä ja Sanoma-konserniin kuuluvilta yhtiöiltä.
Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Sport
Hengittele hyvä ihminen! Kuva: Shutterstock

Jo hymy tekee ihmeitä.

Tunnereaktiot ovat lyhyitä, niitä tulee ja menee. Silti on ikävä menettää maltti kassajonossa hidastelevalle. Ajatukset ylläpitävät tai katkaisevat tunnereaktioita, sanoo psykologi Anna Andersén.

Keho valmistautuu toimintaan kiihdyttämällä sisäeritysrauhasten toimintaa, esimerkiksi hormonitoimintaa ja välittäjäaineiden kulkua. Hengitysrytmi nopeutuu, lihaksisto jännittyy, verenkierto vilkastuu ja yhteydet aivoissa aktivoituvat. Klassinen esimerkki on taistele tai pakene -reaktio. Viha tai pelko virittää kehon alkukantaisesti toimimaan mahdollisimman nopeasti tunnevasteen mukaisesti, jotain kohti tai pois jostain.

Tärkein työkalu tunnesäätelyssä on hengitys.

Tunnesäätely on tärkeää jo siksi, että tunnereaktioiden paisuessa liian suuriksi ne voivat haitata arkea tai suorituksia. Pelko voi estää kertomasta jymyidean työpalaverissa tai liika jännitys torpedoida osallistumisen kivaan juoksutapahtumaan.

– Salliva suhtautuminen omiin tunnereaktioihin hillitsee niiden paisumista. Tärkein työkalu tunnesäätelyssä on hengitys.
Kun pidentää uloshengitystä, autonomisen hermoston rauhoittava osa on aktiivisempi. Se vaikuttaa suoraan keholliseen vasteeseen, sydämen pamppailuun tai kainaloiden hikoiluun madaltavasti.

Andersén listaa keinot, joilla pääset tunnereaktion herraksi.

  1. Tiedosta tilanne. Huomio tunteesi, pyri nimeämään se tarkasti. Onko tunne negatiivinen vai positiivinen? Onhan kyse pikaisesta tunnereaktiosta, ei pidemmästä mielialasta?
  2. Hengitä rauhallisesti. Laske kolmeen hengittäessäsi nenän kautta sisään, pidätä hetki ja laske viiteen hengittäessäsi suun kautta ulos. Toista viisi kertaa. Hengitykseen keskittyminen ja uloshengityksen pidentäminen rauhoittavat hermostoa ja rentouttaa oloa.
  3. Kosketa itseäsi. Laita käsi rinnallesi 10 sekunniksi. Pieni, lempeä lohdutuksen osoitus vaikuttaa aivoihin vieden viestiä turvallisuudesta.
  4. Aisti ympäristö. Kiinnitä huomio siihen, mitä näet. Kun luettelet mielessäsi ympärillä näkyviä asioita tai ihmisiä, tarkkaavaisuutesi keskittyy tunteen sijaan konkreettisiin asioihin ja reaktio laimenee.
  5. Sanoita hyväksyvästi. Kerro itsellesi, että tunnereaktio on ihan okei. Häpeäminen tai kieltäminen saattavat vain voimistaa reaktiota, itsemyötätunto puolestaan laskee kierroksia kehossa ja pystyt rauhoittumaan nopeammin.
  6. Mieti isommin. Tunnereaktiolla on aina merkitys, mutta se voi tuoda myös viestiä isommasta asiasta. Esimerkiksi itkuherkkyyden taustalla voi olla huonosti nukuttuja öitä tai huolia. Olisi tärkeää hoitaa tunnetta esiin puskevia asioita kuntoon, jolloin tunnereaktioita ei enää tarvita.
  7. Hymyile. Ärtynyt seisoo totisena eteenpäin kumartuen. Aivot ja mieli lukevat kehoa, jolloin ajatuksissaan ylläpitää ärtymyksentunnetta. Kun pakottaa hymyn kasvoilleen ja kohentaa ryhdin, tunnereaktion kehollinen vaste hiipuu ja ärtymys laimenee.

Haluatko oppia rentoutumaan? Löydät Sport 8 -numerosta kymmenen oivaltavaa vinkkiä siitä, miten kehoa ja mieltä voi rentouttaa. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehden maksutta osoitteesta digilehdet.fi/sport