Sport
Tihusen tilan hevoset ovat ihmisystävällisiä ja uteliaita.

Loman ei tarvitse olla lököilyä takapihalla. Viikonlopun mittaisella vaellusleirillä Virossa istutaan hevosen selässä yli 10 tuntia. 

Parikymmentä naista valtaa 30-luvulla rakennetun kodikkaan majatalon ylä- ja alakerran ennätysajassa. Kuistilla ajelehtivien ratsastussaappaiden ja -kypäröiden lisäksi porukkamme on varautunut sade-ennusteeseen kurahousuilla, kumisaappailla, goretex-asuilla ja sadeviitoilla.

Matka Muhun saarelle vaatii annoksen reipasta urheilumieltä. Olemme heränneet kohtuuttoman aikaisin ja sinnitelleet laivamatkan Helsingistä Tallinnaan kitkerän kahvin voimin. Parinsadan kilometrin ajomatka Kuressaareen menee torkkuessa ja viimeinen puolen tunnin lauttamatka haukotellessa.

Vieläkö on villihevosia?

Tihusen tilalla elää lähes 300 eestinhevosta, joista sata laiduntaa majatalomme vieressä. Eestinhevoset ovat varmajalkaisia, ja suurin osa niistä on melko pienikokoisia. Ne sopivat siis täydellisesti maastovaelluksiin ja ovat luotettavia ratsuja myös aloittelijoille.

Iltavaellusta varten porukkamme jaetaan kahtia vauhtitoiveiden mukaan. Ilmoittaudun nopeampaan sakkiin ja saan ratsukseni komean Aliaksen, jonka kanssa olemme selvästi käyneet samalla kampaajalla: sen harjan väri sopii täydellisesti hiuksiini!

Rämmimme karussa katajikossa ja sukellamme vehreään satumetsään.

Muhu näyttää illan harmaudessa uneliaalta, mutta kauniilta. Tien varsilla kiemurtelee taidokkaasti kasattuja kiviaitoja, joiden sammalpeite kielii pitkästä historiasta. Pihoja koristavat omenapuut, marjapensaat ja täydellisen tasaiseksi ajetut nurmikot. Maasto on vaihtelevaa: rämmimme karussa katajikossa, sukellamme vehreään satumetsään ja laukkaamme pelloilla, jotka vaihtuvat hetkessä polvenkorkuiseksi heinikoksi. Parin tunnin lenkki venähtää lähes kolmetuntiseksi.

Illallisella maistan ensimmäistä kertaa talkkunaa. Kruunaamme aterian nostamalla hevosen maljan. Se on perinteikäs kunnianosoitus eläimille, jotka ovat tuoneet meidät yhteen.

30-luvulla rakennetussa majatalossa on myös sauna, jossa ratsastajat rentoutuvat pitkän päivän päätteeksi.
30-luvulla rakennetussa majatalossa on myös sauna, jossa ratsastajat rentoutuvat pitkän päivän päätteeksi.

40 kilometriä tunnissa

Herään verhojen välistä pilkistävään aurinkoon. Eilen istuimme hevosten selässä kolme tuntia, mutta tänään istuinluille on luvassa töitä vähintään tuplat. Valitsemme pitkän vaelluksen määränpääksi Kõguvan kylän, joka sijaitsee aivan toisella puolen saarta. Vaelluksia tehdään myös Pädasten kartanoon, Viron ainoaan viiden tähden hotelliin. Kartanon ravintola Alexander on äänestetty lukuisia kertoja Viron parhaaksi ravintolaksi.

Ilman hevosta en saisi koskaan kokea tällaista.

Hoitajat varustavat ratsumme valmiiksi. Täällä hevosia ei harjata, elleivät ne ole todella kuraisia. Siihen nähden hevoset näyttävät hämmästyttävän puhtailta. Mietin huvittuneena kotitallini hevosten harja- ja pesusienivalikoimaa.

Ratsastan tänäänkin Aliaksella, jonka askeleet tuntuvat jo tutuilta. Kävelemme verkkaisesti huolitellun hautausmaan ohi. Hautakivien viereen istutetut saniaispensaat muistuttavat pieniä palmuja. Lapsi ja huivipäinen mummo vilkuttavat meille suojaisten kivitalojensa pihoilta.

Ohitamme maagisen seitsemän tien risteyksen, jossa on tapana tervehtiä metsän jumalaa, Metsavanaa. Uskomuksen mukaan villieläimet eivät pelästy ihmisiä Metsavanan taikavoimien ansiosta. Taruun on helppo uskoa, kun kohtaamme pellolla laukatessamme kaksi metsäkaurista. Meidät nähdessään ne eivät luiki karkuun, vaan kirmaavat ilakoimaan kanssamme. Vauhdin hurmassa ehdin ajatella, että ilman hevosta en saisi koskaan kokea tällaista. Myöhemmin sykemittarista selviää, että nopeutemme laukkapätkällä oli 39,8 kilometriä tunnissa. Olisi pitänyt rutistaa neljään kymppiin!

Sielu lepää!
Sielu lepää!

Haltioitunut ratsastaja

Kolmen tunnin vaelluksen jälkeen saavumme Kõguvaan, Viron parhaiten säilyneeseen kylään. Sen keskustassa sijaitsevat rakennukset ovat suojeltuja ja peräisin 1800-luvun alusta, vanhimmat jopa 1700-luvulta.

Varminkin hevonen on pakoeläin, jonka reaktioita ei voi aina ennalta arvata.

Päästämme hevoset lepäämään laitumelle vanhan tuulimyllyn kupeeseen, ja ne heittäytyvät yksitellen piehtaroimaan. Katamme vilteille piknik-eväät.

Paluumatkalla koemme jännitysnäytelmän, kun ohitamme autotien reunassa turistibussin. Samaan aikaan toisella puolen tietä vaaniva pieni shetlanninponi on hevosille liikaa. Alias kääntyy kannoillaan ja painelee tulosuuntaan, minkä kavioistaan pääsee. Saan sen onneksi pian pysähtymään ja tilanteesta selvitään vahingoitta. 

Olen niin haltioissani kaikesta näkemästäni, etten ole ehtinyt koko seitsentuntisen vaelluksen aikana havainnoida lihaskipuja tai väsymystä. Kun pääsen alas selästä, olen kiitollinen, että olen varannut illaksi hierojan. Kehun Aliasta hyvästä työstä ja annan sille leipää.

Liikutuksen kyyneleitä

Viimeisenä aamuna kello soi puoli kahdeksalta. Haluan nähdä, kun hevoset haetaan kaukaisemmalta laitumelta tilalle. Kairi lähtee hevosia vastaan ja jodlaa kutsuhuutoa.

Tähyilen metsänreunaan, jossa alkaa näkyä liikehdintää. Laidunalue kerrallaan lauma tulee lähemmäksi. Aamuauringon säteet kultaavat taianomaisen näyn. Satapäinen lauma erivärisiä ja -kokoisia hevosia lähestyy uteliaina korvat hörössä. Ne toivottavat minulle hyvää huomenta turvillaan tuuppimalla. Pyyhin liikutuksen kyyneleitä, kun tajuan, miten onnellisia nämä eläimet ovat ja miten onnekas itse olen.

En tiennyt, että näin kovaa voi edes mennä!

Lähtöpäivän retkelle saamme mukaamme neljä pikkuista varsaa. Ne opetetaan talon tavoille jo pienestä pitäen. Ratsuni vaihtuu Rivaltika-tammaan, jonka varsa kulkee tiiviisti kyljessämme. Jos ajaudumme liian kauas, pikkuinen päästää sydäntä särkevän hirnahduksen.

Metsän taika on tänäänkin kanssamme, sillä kohtaamme polun varressa villisikoja, jotka tosin pakenevat meitä pensaat heiluen. Kahlaamme hevosten kanssa ranta-aallokossa, jossa meren pauhe on korvia huumaava.

Vanhat tuulimyllyt kaunistavat Muhun saarta.
Vanhat tuulimyllyt kaunistavat Muhun saarta.

Kotimatkalla kirmaamme vielä viimeiset kiitolaukat, ja Rivaltika yllättää ohittamalla muut. En tiennyt, että näin kovaa voi edes mennä! Tartun hevosen tuuheaan harjaan ja suljen silmäni. Edellä pinkovan hevosen kavioista sinkoilee multapaakkuja, ja koetan parhaani mukaan väistellä vieressä laukkaavien varsojen ilopukkeja. Tämän lähemmäs unelmaa villihevosista on vaikea päästä.

Salsaopissa Kuubassa! Lue Sportin numerosta 6/17 huikea matkajuttu Havannasta. Tilaajana voi lukea jutun maksutta osoitteessa digilehdet.fi

 

Mikä Muhun saari?

  • Muhu on Viron kolmanneksi suurin saari, jonka luonto on vähäisen maatalouden takia säilynyt hyvin. Suuri osa saaren rannikosta on suojeltu. 52 kylässä asuu alle 2 000 asukasta.
  • Uhanalaisten eestinhevosten lisäksi saarella elää muun muassa peuroja, kettuja, hirviä ja villisikoja.
  • Muhulainen kansanperinne on inspiroinut katajasta, pellavasta ja keramiikasta valmistettuja suosittuja matkamuistoja, joita myydään ympäri Viron.
Sport

Jos normipunnerruksessa ei ole riittävästi tekemistä, katso videolta ohjeet ja opettele painijoiden versio. 

Kehonpainotreenaajat saavat kiittää Intiaa muustakin kuin joogasta. Erityisesti intialaisten ja pakistanilaisten painijoiden suosima hindupunnerrus on nyt pinnalla, eikä mikään ihme. Sen lisäksi, että liike vahvistaa coren, ojentajat, hartiat ja rintalihakset, se venyttää koko takaketjua. Ai niin, ja se myös valmistaa loistavasti käsilläseisontaan.

Kehonhallintaa vaativa liike on yhdistelmä kolmesta joogasta tutusta asennosta: alaspäin katsovasta koirasta, chaturanga-punnerruksesta ja kobrasta. Luonnollisesti saat sillä kaikkien näiden liikkeiden hyötyjä, ja kehitys näkyy nopeasti, jo parissa viikossa. Joko aloitetaan?

Näin se käy:

1. Laita kädet ja jalat maahan niin, että takapuoli osoittaa kohti kattoa. Tuo pää käsien yläpuolelle kolmion kärjeksi, kyynärpäät osoittavat taakse viistoon. Voit olla varpaillasi liikkeen ajan. 

2. Sukella sitten päätä hitaasti lähelle lattiaa koukistamalla kyynärpäitä.

3. Jatka matkaa kaaressa niin, että sukellat yläkropan kaaressa notkolle ja pää osoittaa lopussa kohti kattoa. Palaa takaisin.

4. Hallitse keskivartalo koko liikkeen ajan. Tarkista, ettei selkä pääse notkolle. 

Jos Instagram-video ei näy, voit katsoa sen täältä.

Kun liike sujuu eteenpäin, kokeilepa tehdä sama peruuttaen. Ei ihan helppoa, eihän?

 

Sport-lehden numerossa 6/2017 treeniohjelmat käsilläseisonnalle, leuanvedolle ja syväkyykylle. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

Sport

Totaaliuupumus opetti Satu Tuomistolle, 31, ettei keho kestä mitä tahansa. Hurjaa vauhtia kesti vuoden ja sen jälkeen tultiinkin rytinällä alas.

”Olen on-off-ihminen. Joudun himmailemaan itseäni, jotta pysyn tasapainossa. Kun huomaan meneväni liian kovaa, valitsen sohvan salin sijaan. Se on aaltoliike, joka välillä riistäytyy käsistä.

Missivuoteni 2008 kärsin syömishäiriöstä, en tosin tajunnut sitä silloin. Nyt tiedän, ettei kaikki ollut todellakaan hyvin.

Kukaan lähimmäisistäni ei tiennyt ylisuorittamisestani. Tajusin itsekin ongelman vasta sitten, kun seinä tuli vastaan. Kun olin vuoden suorittanut superenergisenä, tuli aamu, kun en jaksanut nousta ylös. En tiedä, oliko kyse ylikunnosta mutta väsähdin totaalisesti. Uupumus tuntui pelottavalta – mitä kehossani tapahtuu?

Päätin ensiksi tyhjentää kalenterini ja keskittyä lepäämiseen. Onneksi se riitti, eikä minun tarvinnut mennä lääkäriin. Jälkikäteen tajusin, että olin ylirasittunut.

Olen viimein oppinut tuntemaan kehoni. En enää pakota itseäni tekemään sellaista, mikä ei huvita. Jos aamulla ei ole fiilistä lähteä salille tai paikat ovat jumissa, lähden koiran kanssa metsään."

Ei päivää ilman riistaa

”Ruokailu on usein haaste tien päällä. Harvoilta huoltoasemilta löytää mitään terveellistä. Joskus syön päivän työreissulla pelkän patongin ja kotona vedän jääkaapin tyhjäksi.

Välillä noudatan kuukauden ajan pt:n laatimaa ruokavaliota ja punnitsen ruokani, jotta söisin tarpeeksi´ja säännöllisesti. Näin palautan itseni takaisin raiteille.

Olen viimein oppinut tuntemaan kehoni.

Vilja-allergian takia en syö viljoja ja maidotonta ruokavaliota olen noudattanut pari vuotta, koska kehoni voi paremmin ilman maitotuotteita. Riistaa syön joka päivä. Pakastin on aina täynnä kaurista, hirveä, peuraa ja riistalintuja. Linnut saamme riistanhoitajaveljeltäni, mieheni käy usein hirvi- ja peurametsällä. Nyljen ja suolestan aina saaliini, mutta kokkaus on mieheni vastuulla.”

Riekkojahdissa suolla

”Olin jo pienenä mukana isäni metsästysreissuilla. Kahdeksan vuotta sitten hankin oman metsästyskortin. Metsästys on kuin golf, se vaatii paljon aikaa. Joskus lähdemme jahtiin kolmelta yöllä ja palaamme takaisin vasta illansuussa.

Eläimen ampuminen ei ole se juttu vaan luonnossa liikkuminen. Metsästyspäivä on myös käsittämättömän rankka kestävyyssuoritus. Viime syksynä olin riekkometsällä mieheni kanssa Lätäsenon joella Käsivarren Lapissa. Tarvoimme suolla kahdeksan tuntia reppu selässä neljä päivää. Päivän aikana kului helposti 4 000 kaloria.

Yksi lajin hienoimpia puolia on se, että metsällä puhelimen pitää olla pois päältä. Hyvä kun edes hengitetään, kun odotetaan eläimiä.”

Hiet pintaan autotallissa

”Urheilu on minulle terapiaa. Sen avulla voin selvittää päässä pyöriviä asioita tai unohtaa ne. Spinningiä rakastan yli kaiken. Kuusi vuotta sitten ostin kotiin oman spinningpyörän. Poljen autotallimme kuntosalilla ja samalla katson spinningvideoita YouTubesta. Se on todella koukuttavaa ja tehokasta. Missään muussa lajissa en hikoile yhtä paljon. Koko keho puhdistuu, ja tunnin jälkeen pääsee suoraan saunaan.”

Liikunta hoitaa sairautta

”15-vuotiaana minulla epäiltiin lapsuusiän reumaa, mutta löytyikin Scheuermannin tauti eli selkänikamien synnynnäinen kasvuhäiriö. Sairaus on elinikäinen ja etenee jatkuvasti. Olen kuitenkin pystynyt pitämään taudin aisoissa kuntoilemalla. Urheilu pitää selkäni kunnossa, mutta voi myös tuhota sen, jos teen jotain väärin.

En ole käynyt kuvauttamassa selkääni, koska pelkään, että se pitäisi leikata.

Kylmien nikamien takia joudun olemaan tosi tarkkana treeneissä. En tee alaselkää kuormittavia liikkeitä, kuten maastavetoja. Syvät vatsa- ja selkälihakset on taas pidettävä kunnossa rankaa tukemassa. En ole käynyt kuvauttamassa selkääni, koska pelkään, että se pitäisi leikata. Tiedän, että sairauteni etenee ja leikkaus on edessä jossain vaiheessa. Jos nyt menisin lääkäriin, minulta varmaan leikattaisiin olkapäät, selkä…”

Sadan päivän sokerilakko

”Urheilun lisäksi herkuttelu riistäytyy helposti käsistäni. Vuoden alussa pidän sadan päivän herkkulakon ystäväni Heidi Sohlbergin kanssa. Teimme jo edellisvuonna saman ’sata päivää ilman sokeria’ -projektin, ja se toimi. Ensimmäiset kaksi viikkoa päätä särki ja kiukutti. Mutta sen jälkeen sokerihimo katosi ja aloin maistaa makuja eri tavalla. Enää ei tarvitse lisätä makeutusainetta
latteen tai syödä koko suklaalevyä. Nyt riittää hyvin pari palaa raakasuklaata.”

Sport

Lihaksille ei tapahdu mitään kamalan dramaattista viikkojen tai jopa muutaman kuukauden salitauon aikana.

  1.  Lihasmuisti pitää huolen, etteivät lihakset surkastu salitauon aikana. Parin viikon, kuukausien tai jopa vuoden huili ei tee tehtyä työtä tyhjäksi. Vaikka lihakset tauon aikana hieman kutistuisivat, niiden valmius säilyy ja kasvu aktivoituu uudestaan paljon nopeammin kuin edelliskerralla. Lihaksissa on nimittäin jo valmiina proteiinia tuottavia soluja, joten omalle tasolleen pääsee nopeasti. Lihasmuistin ansiosta voima- ja lihasmassa palautuvat 2–4 kertaa nopeammin kuin jos aloittaa nollasta.
  2. Pidemmän levon aikana kudoksiin ja lihaksiin syntyneet pienet repeämät ehtivät kunnolla korjaantua ja hermosto palautua. Paussi tai kevyempi kausi poistaa kropasta tehokkaasti tukkeumia ja kireyksiä, laskee kehon kierroksia ja kortisolitasoja ja hyräyttää mahdollisesti stressistä jumahtaneen aineenvaihdunnan käyntiin. 
  3. Loma on oivaa aikaa kokeilla uusia lajeja ja siirtää liikunta ulos. Kun kroppa saa erilaisia ärsykkeitä, se kehittyy.

 

Tiesitkö, että tylsyys vahvistaa mieltä? Tee Sport-lehden numerosta 6/2017 testi, osaatko höllätä, ja treenaa sitten ammattilaisen ohjeilla mieli vahvaksi – laiskottelemalla! Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi

Sport

Kannattaako myöhään illalla syödä vielä ateria?

  1. Runsas iltasyöminen todennäköisesti on haitallista. Tuoreen tutkimuksen mukaan ihmiset, jotka syövät päivän suurimman aterian lounaalla, laihtuvat enemmän kuin ne, joiden pääateria on illallinen kello 15 jälkeen – vaikka syöty kalorimäärä ja liikunta olisivat aivan samat. Näin on, koska koko keho noudattaa omaa vuorokausirytmiään. Monet hormonit erittyvät sisäisen kellon mukaisesti, ja ne vaikuttavat käytökseen, esimerkiksi syömiseen.
  2. Myöhäinen iltasyöminen häiritsee myös vuorokausirytmiä ja siten unta. Huono yöuni taas lisää makeiden ja epäterveellisten ruokien mielihalua seuraavana iltana.
  3. Lisäksi on näyttöä siitä, että jos syö paljon illalla, verensokeri jää korkeammalle, mikä on haitallista soluille. Pitkällä aikavälillä korkea verensokeritaso johtaa niin diabetekseen kuin sydän- ja verisuonisairauksiin.
  4. Jos illalla syö runsaasti, aamupala ei usein maistu. Kuvio ylläpitää iltasyömistä. Rytmiä kannattaa muuttaa vähitellen lisäämällä ruokaa aamupäivään.

Asiantuntijana työterveyshuollon erikoislääkäri, lääketieteen lisensiaatti Eira Roos.

Lue Sport-lehden numerosta 6/2017, miten saat kehosi käyttämään hiilarit fiksusti, eli treeneissä jaksamiseen. Tilaajana voit lukea Sanoman aikakauslehtiä maksutta osoitteessa digilehdet.fi