He rakastavat savun ja turpeen makua, treenaavat hajuaistiaan ja puhuvat tynnyrivahvuuksista. Varakkaiden vuorineuvosten juoma kerää nyt faneikseen hupparikansaa. Jutun kuvat: Panu Pälviä, Pasi Murto.

Viski nousi viikonloppuna kaikkien huulille. Ensin Helsingin Sanomat kertoi aluehallintoviraston (avi) kieltäneen yksityisiä bloggaajia käyttämästä viski-sanaa kirjoituksissaan. Myöhemmin avin ylitarkastaja totesi Iltalehdessä, ettei kukaan ollut antanut sellaista kieltoa. Kohun seurauksena lähes jokainen sosiaalisen median käyttäjä puhui päivityksissään viskistä. Me Naiset selvitti jo alkuvuodesta, keitä todelliset viskifanit ovatkaan.

Se ei ollut rakkautta ­ensi kulauksella. Veera ­Salo, 34, muistaa ensimmäisen kosketuksensa viskiin. Isä tarjosi juoman, ja se maistui kauhealta.

– Liian väkevää ja polttavaa, Veera kuvailee.

Siihen viskit olisivat jääneet, ellei Veera olisi tutustunut mieheen nimeltä Jarkko Nikkanen. Jarkko on nykyisin Veeran puoliso – ja intohimoinen viskiharrastaja.

Jarkon harrastus on saanut jo ammattimaisia piirteitä: hän pitää maistelutilaisuuksia ja koulutuksia ja onpa kirjoittanut suomalaisen viskikirjankin.

Veeran kodissa hyllyt notkuvat viski­opuksista ja kylään tuleville tarjotaan väkevää skottijuomaa.

– Ajattelin, että minunkin on syytä ­ottaa viskistä selvää. Oli ihanaa, kun Jarkko osasi kertoa niin paljon. Makuja oli helpompi löytää toisen ohjauksessa.

Silti Veeraa jännitti lähteä ensimmäiseen julkiseen maistelutilaisuuteen.

– Pelkäsin, että joudun sanomaan ­jotakin ja muut huomaavat, etten tiedä mitään.

Veera Salo aloitti viskiharrastuksen 4 vuotta sitten.­   

Maisteluissa on vaara joutua tieto­kilpailuun. Osa viskiharrastajista nauttii, kun saa viljellä faktoja ja briljeerata niillä. He muistuttavat intohimoisia penkki­urheilijoita, jotka etsivät muista harrastajista veljiä ja vastustajia.

Veeran ensimaistelu sujui hyvin. Muiden kanssa oli hauska miettiä, tuoksuuko lasissa sitruuna vai mummon liinavaatekaappi. Siitä lähtien Veera on omistanut pari iltaa kuukaudessa viskiharrastukselle ja tehnyt muutaman viski­matkan Skotlantiin Islay-saarelle.

Mallasjuoma on Veeralle kuin joogaa.

– Olen kova suorittamaan, mutta viskin äärellä pysähdyn. Tuoksut ja maut vievät minut eri paikkoihin, esimerkiksi savuisuus saa minut mökille saunan jälkeiseen raukeuteen.

Tosin kun Veera lähtee tyttöjen kanssa ulos, juoma on valkoviiniä.

Aistit terävinä

Suomenlinnan upseerikerhon juhlasali on valmiina maistajaisiin. Pöydille on katettu pieniä jalkalaseja. Illan tähdet, neljä erilaista Ardbeg-viskiä on kaadettu valmiiksi ja peitetty A4-paperiarkeilla.

Veera on odottanut tätä torstaita. ­Tänään hän ei ole syönyt mausteista ruokaa, joka olisi voinut turruttaa makunystyrät. Nyt pitää olla terässä, koska luvassa on erikoisnäytteitä.

­Ensimmäinen juoma­näyte ­virittää Veera Salon ja Jari Aution (oik.) ­makunystyrät.

Saliin virtaa väkeä. Huppariveikkoja ja ruutupaitahipstereitä, muutama pukumies. Mustissa huppareissa ja fleece-pusakoissa lukee Laphroaig, Glenfiddich tai jokin muu mallasviskimerkki.

Nuorimmat täällä ovat opiskeluiässä, vanhimmat lähellä eläkeikää. Valtaosa satapäisestä porukasta on kolmekymppisiä miehiä, naisia on alle kymmenen.

Kun vieraat ovat istuutuneet, valkohiuksinen mies salin päässä nousee seisomaan. Hänelle taputetaan raikuvasti, ja kännykät nousevat kuvausasentoon.

Nousija on Mickey Heads, Skotlannista saapunut tislaamomestari. Hän on viski­julkkis, joka sai Veerankin liikkeelle.

Mickey toivottaa väen tervetulleeksi, siirtää omaa lasirivistöään peittävän ­paperin sivuun ja nostaa yhden laseista ilmaan. Yleisö seuraa perässä ja tähystää juomiaan valkoista paperia vasten.

Mickey kertoo lasissa kiiltelevän viskin tulevan hänen kotisaareltaan Islaylta. Seinälle heijastetaan kuva merenrannalla seisovasta tislaamosta ja ruskeista puutynnyreistä sen pihalla. Mickey ­tarinoi pitkään saaresta  ja tislaamon historiasta. Käsi jo väsyy, mutta kukaan ei laske lasia alas, saati ota hörppyä.

Kuulu tislaamo­mestari on kännykkäkuviin haluttu julkkis.

Viimein Mickey siirtyy kuvailemaan lasissa keinuvan juoman ulkonäköä, sitten hän painaa nenänsä lasin sisään ja nuuhkaisee. Myös Veera nostaa lasin kiinni nenään: nuuhkii, sulkee silmänsä.

Siristely ja tuoksuttelu jatkuvat ­minuuttitolkulla ilman että kukaan siemaisee lasistaan. Vasta kun tislaamomestari ottaa kulauksen, Veerakin kaataa viskiä varovaisesti suuhunsa. Nielaisua ei kuulu, sillä Veera antaa juoman viipyä kielellään.

Hetken päästä hän avaa silmänsä.

– Huh, maku vei minut Skotlantiin ­Islayn saarelle. Olin pitkällä kivilaiturilla, jota meri huuhtoo. Muutama valopiste loisti takana avautuvasta kylästä, muuten oli pimeää, hän hymyilee autuaasti.

Uusi tapa nauttia alkoholia

Neljä vuotta sitten Veeran oli helppo aloittaa viskiharrastus. Alko myi monenlaisia mallasviskejä, ja juomiin erikoistuneita baareja sekä maistelutilaisuuksia järjestettiin ympäri Suomen.

Jari Autiolla ei ollut yhtä vaivatonta. Kun hän 90-luvun lopulla hurahti skottijuomiin, mallasviskejä piti lähteä maistelemaan ruotsinlaivalle.

– Kävimme Cinderellalla pari kertaa vuodessa, koska sen baarissa oli hyvä ­valikoima.

Jari perusti Hämeenlinnaan The Local Whisky Clubin 90-luvulla. Nyt vastaavanlaisia seuroja on niin Tammisaaressa kuin Kemissä. Viskiblogejakin on kymmeniä. Janoon riittää lääkettä: maistajaisia, viskiristeilyjä, -matkoja, luentoja.

Maistelunäytettä tiiraillaan pitkään ennen ensimmäistä ­kulausta.

Tislaamomestari Mickey muistaa ­ensimmäisen merkin viskiharrastamisen viriämisestä. Vuonna  1980 tislaamon pihalle ilmestyi ulkopuolisia, jotka halusivat tutustua viskin valmistukseen.

– Mieleeni nousi vain: miksi? Mickey kertoo ja naurahtaa vuosien takaiselle hämmennykselle.

Viskifanitus on niin antaumuksellista, että tutkijoitakin kiinnostaa.
Vaasan yliopistossa työskentelevä yliopistonlehtori Ilkka Luoto on perehtynyt mallasviskiin sekä akateemisesti että harrastamalla.

– Viski on muotia, hän toteaa.

Mallasviskejä harrastetaan monissa maissa, ehkä innokkaimmin juuri täällä Pohjoismaissa. Tutkija uskoo viskin sala­polttoa, kertomuksia ja mystiikkaa pursuavan historian kiehtovan harrastajia. Sekä käsityöläisyyteen pohjaavan perinne­teollisuuden, näin digiaikana.

– Mallasviskiä on vaikea valmistaa ja siitä riittää loputtomasti opiskeltavaa, koska viskejä on kovin monenlaisia. Oman klubimme tasting-tilaisuudessa olemme arvioineet jopa intialaista viskiä.

Viski-into  on osa vallalla olevaa ruuan trendikkyyttä .

– Aisteja harjoitetaan ja kehollisia ­kokemuksia jaetaan. Myös sanallistaminen liittyy ilmiöön. Pitää osata kertoa, miltä tisle tuoksuu ja suussa maistuu.

Siitä on kyse myös upseerikerhon juhlasalissa, jossa alkaa taas vilkas supina. Maisteluvuoroon tulee illan ensimmäinen tynnyrinäyte, cask sample, jonka tislaamomestari on tuonut mukanaan puolen litran pullossa.

Maisteluannoksessa on kaksi senttiä viskiä. Sekin riittää.

Mikä vuosi? Mikä vahvuus? Onko tässä käytetty bourbon-tynnyriä? Kysymykset sinkoilevat.

Veera painaa kämmenensä lasin päälle, jotta tuoksut kertyisivät lasiin.

– Minttua, vähän minttua, hän ilmoittaa oikealla puolella istuville.
Vastapäätä istuvat löytävät juomasta kaakaon makua.

Demokraattisempi viski

Ennen viski oli elitistinen tuote.

– Nyt aiheesta voi lukea loputtomasti kirjoista ja netistä, ja verkossa onnistuu juomien tilaaminenkin, tutkija Ilkka Luoto sanoo.

Ilkan oma harrastus käynnistyi yli kymmenen vuotta sitten savuisesta ­Lagavulinista. Juoman esitteli viski­kärpäsen puraisema ystävä.

– Viskit olivat hurjan erilaisia. Se oli kiehtovaa.

Kaverukset etenivät harrastuksessa nopeasti lähelle tieteellistä tasoa.

– Ruiskutimme viskeihin vettä injektioneulalla, jotta saimme niihin tismalleen saman alkoholipitoisuuden. Halusimme vakioida tutkimusolosuhteet. Kun lopulta murehdimme, ettemme saa koteihimme samoja valaistusoloja, totesimme menneemme liian pitkälle.

Tieteellisyys sai jäädä. Tilalle tulivat nautinto ja seurallisuus.

– Lopetin täydellisen juoman etsimisen. Jokaiseen tunnelmaan ja seuraan löytyy sopiva juoma. Mallasviskin syvin olemus on yhdessäolossa, siinä että juoman äärellä tarinoidaan ja turistaan.

Tutkijakaan ei maistele viskejä yksin.

Fanitusta ja keräilyä

Kuten muissakin faniporukoissa, viskiyhteisössä kiistellään makuasioista. On loputon maailma eri brändejä, sävyjä, historianippeleitä.

Veera ilmoittaa olevansa Ardbeg-fani, vaikka pitää monista muistakin viskeistä. Ardbeg-viskin fani­yhteisöön kuuluu 90 000 ihmistä, heistä lähes 2 000 on suomalaisia.

Veera on tehnyt pari viskimatkaa Islayn saarelle. Lagavulinin varastossa hän pääsi ottamaan näytettä viski­tynnyristä.

Myös Jari on yksi heistä. Hän näyttää kännykästä kuvia kodistaan: Valaistuja viskipullojen täyttämiä hyllyjä. Ardbeg-merkillä on oma vitriininsä, pulloja on yli 80. Kokoelmassa on muitakin merkkejä. Pullot näyttävät koskemattomilta.

– Enemmän on tullut ostettua kuin juotua, Jari selvittää.

Hän liu’uttaa näytölle kuvan taulusta, jonka Jarin 13-vuotias poika on tehnyt koulun puutöissä. Taulussa lukee  suosikkiviskin nimi.

– Poika on painanut minulle myös Ardbeg t-paidan.

Yhtiö järjestää innokkaimmille ja uskollisimmille asiakkaille tapahtumia, kuten tämän Suomenlinnan maisteluillan. Fanit saavat ilmoittautua tapahtumiin ennen muita. Kun Mickeyn vierailusta ilmoitettiin, 20 euron maistelupaikat varattiin loppuun tunneissa.

Tutkija Ilkka Luoto kutsuu fanien ja viskiyhtiöiden kytkeytymistä sissimarkkinoinniksi. Viskiyhtiö hyötyy siitä, että fanit levittävät merkkitietoisuutta ilmaiseksi ja ­uskottavammin kuin yhtiö itse.

– Järjestelmä antaa mahdollisuuksia viskinystävillekin, jos he pääsevät keskusteluyhteyteen. Fanit ovat esimerkiksi vaatineet, ettei viskejä värjättäisi. Heitä on myös kuunneltu.

Selfiessä minä ja lasi

Viskinystäviä kuunnellaan Alkossakin.

– Viskiharrastajat ovat aktiivisia. He ovat lähestyneet meitä, ja ­tapaamisissa olemme vastaanottaneet heidän toiveitaan, tuoteryhmäpäällikkö Mika Kauppinen Alkosta kertoo.

Viskipullot ovat saaneet myymälöissä enemmän hyllytilaa, koska mallasviskiä myydään koko ajan enemmän.

– Se on poikkeuksellista tässä taloustilanteessa, Mika Kauppinen toteaa.

Mallasviskit ovat arvojuomia. Ne maksavat edullisimmillaankin yli 30 ­euroa pullolta, kalleimmat jo  satasia.

Raha on yksi syy sille, että viskiä juodaan yhdessä. Kun pullot jaetaan, hinta ei nouse ylivoimaiseksi.

Veera pääsi ­kuvaan Skotlannista saapuneen tislaamomestari-Mickeyn  kanssa.

Kaikkea ei silti saa rahallakaan. Juhla­salin viimeisessä lasissa odottaa 1975 tislattu tynnyrinäyte, illan kohokohta. Monet ottavat selfien lasin kanssa.
Viereinen seurue on kirjannut aiemmista juomista muistiinpanot, mutta nyt kynät ja kännykät lepäävät pöydillä.

– Tästä on turha kirjoittaa, koska tätä ei voi maistaa uudelleen. Nyt vain nautitaan, yksi maistelija selventää

– Tänä iltana en pese hampaitani, toinen maistaja maiskauttaa suutaan.

Himoitut pullot – Skotlannista kuljetetut tynnyrinäytteet Ardbeg-viskiä.

Saliin nousee meteli, kun kaikki alkavat puhua. Ensimmäisenä lasinsa tyhjentäneet pinkaisevat Mickeyn luo pyytämään nimmareita ja yhteiskuvia.

Veera lähtee ystävineen jatkamaan iltaa. On ehkä valkoviinin aika.

Juttu on julkaistu Me Naiset -lehdessä helmikuussa 2014.

Lue myös:

"Viskiäkin join vain ollakseni uskottava kirjailija"

Kaada päälle olutta, valuta viski laseihin – irkkukeittiön perusteet

Sanasto

Tasting
Maistelutilaisuus.

Mallasviski eli Single Malt -viski  
Valmistetaan yhden tislaamon mallastisleistä, joka syntyy mallastetusta ohrasta, vedestä ja hiivasta. Viskiä kypsytetään tammitynnyrissä Skotlannin maaperällä vähintään kolme vuotta.

Sekoiteviski eli blended-viski
Sekoite usean eri tislaamon viskeistä. Siinä voi olla sekä mallasviskiä että jyväviskiä. Jyväviski valmistetaan mallastamattomasta viljasta.

Islay  
Saari Skotlannin länsirannikolla, jossa on nykyään kahdeksan mallasviskitislaamoa. Tunnettu savuisista ja turpeisista viskeistä.

Tislaus
Viljasta tulee tislettä, kun neste­seos höyrystetään ja höyry tiivistetään. Tislaus tehdään kaksi kolme kertaa viskin valmistuksen aikana.

Bourbon-tynnyri
Tammitynnyri, jota on aiemmin käytetty vain kerran Yhdysvalloissa valmistettavan bourbon-viskin kypsyttämiseen. Tynnyreitä käytetään viskin kypsytyksessä Skotlannissa.

Proseccoa rakastavat nyt kaikki! Italialaisittain se sopii melkein minkä tahansa ruuan kanssa.

Prosecco-kuohuviinistä on tullut todellinen trendijuoma Suomessa. Sen todistavat myyntiluvut.

Viime vuonna proseccoa kannettiin Alkosta kotiin 505 000 litraa, kertoo tuoteviestintäpäällikkö Taina Vilkuna. Kulutus on ollut kiivasta tänäkin vuonna.

– Alkuvuoden aikana proseccon myynti on ollut reilussa, yli 40 prosentin kasvussa, Vilkuna sanoo. 

Lue myös! Näin teet prosecco-pohjaisen lämpimän drinkin – kokeile vaikka glögin sijaan

Siinä missä suomalainen ostaa kuplajuomaa vielä juhliin, kotiseudullaan Koillis-Italiassa prosecco kuuluu jokapäiväiseen elämään. Kevyesti kuplivaa prosecco-juomaa nautiskelevat ihmiset ovat tuttu näky mihin vuorokauden aikaan tahansa Venetsian seudun katukahviloissa ja ravintoloissa.

– Italialaiset juovat proseccoa ja siitä valmistettuja cocktaileja aamusta iltaan. Se sopii mihin tahansa tilanteeseen ja melkein minkä tahansa ruuan kanssa. Pihvin kanssa otan itse mieluummin jotain muuta juomaa, mutta prosecco käy lihaistenkin pikkupurtavien ja vaalean lihan kanssa, kertoo Maria Teresa Petrillo, joka työskentelee Mionetto-viinitilalla Valdobbiadenessa.

”Italialaiset juovat proseccoa ja siitä valmistettuja cocktaileja aamusta iltaan.”

Prosecco on hyvää sellaisenaankin, mutta jos haluat uusia makuelämyksiä, kokeile näitä raikkaita drinkkejä.

Italialaiseen tapaan Bellini, Mimosa ja Hugo sopivat niin viikonlopun aamiaispöytään kuin aperitiiveiksi illalliselle. Salute!

Bellinin juuret ovat Venetsiassa. Kuva: Shutterstock
Bellinin juuret ovat Venetsiassa. Kuva: Shutterstock

Classic bellini

5 cl valkopersikkapyrettä  tai -nektaria
12 cl proseccoa
Lasi: samppanjalasi

Kaada ainekset suoraan samppanjalasiin ja sekoita.

Raikas vesimelonimimosa tuo mieleen kesän. Kuva: Shutterstock
Raikas vesimelonimimosa tuo mieleen kesän. Kuva: Shutterstock

Watermelon mimosa

5 cl vesimelonipyrettä (ohje alla)
0,5 cl limemehua
12 cl proseccoa
Lasi: samppanjalasi tai pieni hillopurkki
Koriste: vesimelonin siivu

Kuori pala vesimelonia ja paloittele se blenderiin tai kulhoon. Sekoita, kunnes pyre on valmis. Myös sauvasekoitin käy pyreen tekemiseen.

Mittaa raaka-aineet lasiin ja sekoita.

Katso herkullinen ohje! Aperol Spritz – camparimainen trendidrinkki

Hugo toimii lämmitettynäkin. Kuva: Shutterstock
Hugo toimii lämmitettynäkin. Kuva: Shutterstock

Hugo

3 cl seljankukkamehua
10 mintun lehteä
12 cl proseccoa
soodavettä
jäitä

Lasi: viinilasi
Koriste: mintun tupsu

Lisää kaikki raaka-aineet viinilasiin ja täytä lasi jäillä. Sekoita hämmentäen hetki. Koristele lopuksi mintun lehdillä.

Juomavinkit kertoi baarimestari Timo Siitonen helsinkiläisestä A21-cocktailravintolasta.

Tiesitkö tämän proseccosta?

Proseccon valtit ovat raikkaus ja hinta

Prosecco on hedelmäisen raikasta ja päärynäistä kuohuviiniä. Siten se soveltuu hyvin miedommille mauille ja juomasekoituksiin. Tätä mieltä on Alkon tuoteviestintäpäällikkö Taina Vilkuna, joka on saavuttanut myös arvostetun Master of Wine -tittelin.

– Prosecco sopii erityisesti seurustelujuomaksi, aperitiiviksi ja pikkupalojen kuplakumppaniksi, sanoo Vilkuna.

Suomi on Vilkunan mukaan perinteisesti ollut espanjalaisen cavan valtakuntaa. Vuonna 2015 myydyimpien kuohuviinien listalle ylsi vasta yksi prosecco, Val d’Oca sijalle 7. Proseccojen etuna on kuitenkin niiden huokeampi hinta, esimerkiksi samppanjaan verrattuna. Halvimmat laatuproseccot maksavat alle kymmenen euroa.

Veneton alueella valmistettava prosecco saa makunsa Glera-rypäleestä. Tuotantoalue on rajattu Venetsian ympäristöön Koillis-Italiaan, ja prosecco valmistetaan perinteisesti tankkikäymismenetelmällä.

– Menetelmän vuoksi siihen ei muodostu toisen käymisen aikana samppanjalle ja monille muille sakkakypsytetyille kuohuviineille ominaisia paahteisia aromeja. Proseccon valtti on raikkaus ja hedelmäisyys, ja jäännössokeri pyöristää maun useimpien suuhun sopivaksi, Taina Vilkuna kuvailee.

Kun osaat nämä, muita sooseja et tarvitse.

Salaatti herää henkiin, kun se saa joukkoonsa kastikkeen. Hyvä kastike luo kasvisten sekoituksesta kokonaisuuden ja korostaa niiden makua.

Kastikkeen peruspilari on suola. Sen lisäksi soosintekijä tarvitsee happoa, jota saa helposti esimerkiksi sitruunasta tai viinietikasta. Myös hapokkaat maitotuotteet sopivat kastikkeisiin. Usein soosin pohjana on öljy tai muu rasvainen, kuten kermaviili, ja se sopii hyvin raikkaiden kasvisten vastapainoksi. Pieni määrä makeutta sitoo maut yhteen.

Kastikkeella lotraus kannattaa aina hoitaa viime tipassa.

Kastikkeella lotraus kannattaa hoitaa aina viime tipassa. Pakkaa lounassalaatti omaan rasiaansa ja kastike toiseen, jolloin salaatti säilyy tuoreena ja rapeana. Noudata samaa sääntöä, kun tarjoilet salaattia kotona: lorauta kastike joukkoon vasta juuri ennen tarjoilua.

Näistä resepteistä avokadokastike sopii myös levitteeksi tai tortilloihin. Siitä syntyy muhkea pohja tonni­kalasalaattiin tai kalatahnaan.

Yrttiöljy taas on hyvä kastike myös paistetulle kanalle, vihersalaatille, linsseille tai kvinoa- ja kuskus­salaatteihin. Dijon-kastike maistuu lohi-, muna tai viher­salaatissa. Kokeile sitä Nizzan salaattiin tai saksalaistyyliseen perunasalaattiin. 

Dijon-hunajakastike

valmistusaika 10 min

3 rkl sileää Dijonin ­sinappia

1 dl rypsiöljyä

1 limetti

1 rkl hunajaa

1 rkl karkeaa Dijonin sinappia

½ tl suolaa

1. Lusikoi sileä Dijonin sinappi kulhoon. Kaada öljy desimittaan. Valuta öljyä kulhoon noin ruokalusikallinen kerrallaan ja vispaa se välissä sinapin joukkoon.

2. Puolita limetti ja purista se kastikkeen joukkoon. Sekoita.

3. Lisää loput ainekset ja sekoita.

Yrtti-parmesaanikastike

valmistusaika 10 min

1 ruukku basilikaa

½ ruukkua lehti­persiljaa

50 g parmesaania

1 dl rypsiöljyä

½ dl oliiviöljyä

2 rkl valkoviinietikkaa

2 tl hunajaa

½ tl mustapippuria

1. Leikkaa basilika ja lehtipersilja varsineen irti ruukusta. Huuhdo mullat pois. Leikkaa yrtit karkeaksi silpuksi ja nosta blenderiin tai sauvasekoittimen kulhoon.

2. Kuutioi parmesaani ja nosta se yrttien joukkoon. Mittaa mukaan myös öljyt, valkoviinietikka ja pippuri. Soseuta hyvin.

Avokado-savupaprika­kastike

valmistusaika 10 min

2 avokadoa

1 sitruuna

1 dl ranskankermaa

½ tl suolaa

½ tl savupaprikaa

1. Puolita avokadot ja kaavi niistä hedelmäliha lusikalla kulhoon. Purista sitruunasta mehu avokadon joukkoon. Lisää kulhoon myös ranskankerma, suola ja savupaprika.

2. Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella.

Raikas prosecco maistuu myös lämpimissä juomissa. Warm Hugo ja Autumn spice sopivat hyvin alkudrinkeiksi syysillanistujaisiin.

Proseccoa, jäitä, minttua ja seljankukkaa sisältävä Hugo-hittidrinkki on täydellinen kesäjuoma, mutta tosifani nauttii suosikkinsa myös lämpimänä.

Helsinkiläinen baarimestari Timo Siitonen tietää, miten lämmittävä Hugo-drinkki kannattaa valmistaa itse kotona.

Warm Hugo

  • 3 cl seljankukkamehua
  • 4 cl luomu omenamehua
  • 12 mintun lehteä
  • 12 cl proseccoa

Lasi: viinilasi
Koriste: mintun tupsu

Valmistus

1. Lämmitä kaikki raaka-aineet kattilassa. Älä anna nesteen kiehua, sillä muuten alkoholi haihtuu pois.

2. Siivilöi mintun lehdet pois ja tarjoile lämpimänä.

Vinkki!

Alkossa myydään myös valmista Mionetto Il Hugo -juomaa, jossa on alkoholia kahdeksan prosenttia (hinta 8 euroa).
Sitä voi lämmittää varovasti kattilassa ja nauttia suoraan lämpimänä juomana.

Proseccodrinkki Autumn spice lämmittää syysilloissa. Kuva: Shutterstock
Proseccodrinkki Autumn spice lämmittää syysilloissa. Kuva: Shutterstock

Jos pidät enemmän mausteisimmista juomista, valmista proseccosta Autumn spice -cocktail. Kupliva prosecco tekee siitäkin kevyen ja raikkaan drinkin, joka lämmittää mukavasti kesän jälkeen.

Autumn spice

  • 4 cl granaattiomenamehua
  • 3 tl sokeria
  • 1 kanelitanko
  • 1 iso appelsiininkuoren palanen
  • 12 cl proseccoa

Lasi: viinilasi
Koriste: kanelitanko

Valmistus

1. Mittaa kaikki muut raaka-aineet proseccoa lukuun ottamatta kattilaan ja anna kiehua kaksi minuuttia.

2. Anna jäähtyä hetken ja poimi kanelitanko pois, Sen voi käyttää myöhemmin koristeluun.

3. Lisää prosecco ja lämmitä uudelleen, mutta älä anna nesteen kiehua. Kaada lasiin ja nauti.

Pekonin mausta voi nauttia kasvissyöjäkin. Tällä ohjeella onnistut varmasti.

Pekoni ei ole enää lihansyöjän etuoikeus: vegaanivillitys on tehnyt siitä myös kasvissyöjän herkkua. Tunnetuimmillaan pekoni on tietenkin aamupalapöydässä, mutta sen maku on monen klassikkoruuan kulmakivi. Vegaanipekonin ansiosta lihaa välttelevä herkuttelijakin pääsee nauttimaan pekonihampurilaisesta tai pekoni-salaatti-tomaatti- eli BLT-leivästä.

Marinadiin tarvitaan suolaisuutta, savua ja makeutta.

Vegepekonia paistat kesärullista tutusta riisipaperista, seitanista tai munakoisosta. Kaikissa vaihtoehdoissa ratkaisevaa on maustaminen. Marinadiin tarvitaan sopivasti suolaisuutta, savua ja vähän makeuttakin.

Ajatus riisipaperin paahtamisesta uunissa saattaa tuntua aluksi oudolta, mutta lopputulos on loistava! Rapeat pekoninauhat voit sujauttaa burgerin väliin tai vaikka napsia sellaisenaan sipsien sijasta.

Paras vegaanipekoni

10 kpl

valmistusaika 30 min

3 rkl rypsiöljyä

2 rkl soijakastiketta

2 rkl bbq-kastiketta

1 rkl vaahterasiirappia

1 tl savupaprikaa

½ tl suolaa

6 riisipaperia

1. Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Mittaa rypsiöljy, soijakastike, bbq-kastike, vaahterasiirappi, savupaprika ja suola kulhoon ja sekoita.

2. Nosta riisipaperit yksi kerrallaan leikkuulaudalle ja leikkaa ne terävällä veitsellä viiteen osaan pitkiksi pekonin kokoisiksi nauhoiksi.

3. Nosta viisi nauhaa vierekkäin leikkuulaudalle. Sivele niiden pinnat kevyesti vedellä pullasudin avulla. Nosta toiset riisipaperit niiden päälle ja sudi taas pinta vedellä. Nosta kolmas riisipaperi päälle. Sudi pinta nyt marinadilla ja nosta ”pekonit” pellille marinadipuoli alaspäin. Sudi vielä yläpinta marinadilla. Tee loput nauhat samalla tavalla.

4. Paista nauhoja noin 7 minuuttia eli kunnes ne ovat rapeita. Vahdi uunia tarkasti, sillä nauhat palavat herkästi.

Vinkki! Haluatko marinadista vielä parempaa? Lisää kaksi teelusikallista vegaanista pekonisuolaa.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Vierailija

Vai että pekoni, marinoitu kesäkurpitsa tai maustettu riisipaperi nyt ei ole pekoni vaikka kuinka kirjoittaja haluaa. Jonkun tuotteen leikkaaminen jotain olemassaolevaa tuotetta vastaavaan muotoon ei vain tee kopiosta aitoa eikä esim paistetusta riisipaperista voi käyttää nimeä pekoni. Vai tuleeko kenties ladasta audi vauihtamalla merkki keulassa?