Kolme keittokirjaa ja kokematon kokki. Indica-yhtyeen laulaja Jonsu ­testaa, onnistuuko keittiökapinallinen oppaiden avulla ruuanlaitossa.

Nuoret aikuiset tekevät itse makkaraa, panevat olutta ja ­keräävät matkoilla makuelämyksiä. Vaan ei Indica-­yhtyeen keulakuva Jonsu. Hän ei tuhlaa aikaansa ruuanlaittoon – jo kerman vaahdottaminen kestää hänestä ikuisuuden. Kun Jonsu haluaa kiksit syömisestä, hän ­ostaa karkkia.

Silloin harvoin kun Jonsu kokkaa, hän valmistaa ison satsin.

– Rakastamiani kurkku-avokadosusheja jouduin syömään neljä päivää putkeen. Kahteen vuoteen ei tehnyt mieli sitä ruokaa.

Ruoka on Jonsulle ener­giaa, jonka avulla jaksaa tehdä jotain muuta. Usein se muu liittyy musiikkiin.

Muusikon olohuone ja keittiö ovat yhtä suurta tilaa, jonka toisessa päässä on liesi ja toisessa piano. Välissä seisoo rivi kitaroita ja rumpusetti.

– Kävelen aina mieluummin pianon ääreen kuin keittiöön.

Tänään hän kuitenkin marssii keit­tiöön testaamaan, onnistuuko taitamaton kokki tekemään ruokaa keitto­kirjan ohjeita seuraamalla. Luvassa on iltapäivä kääretortun, salaatin ja keiton pauloissa.

Tehtävä 1 – kääretorttu

Jonsu ei ole ikinä tehnyt kääretorttua. Miksipä olisikaan, sillä hän ei leivo. Viime jouluna hän teki luumukiisseliä.

– Kai se lasketaan leipomiseksi?

Jonsu lukee reseptiä liesituulettimen valossa ja mumisee:

– ...puhtaalle pellille...

Sitten hän avaa lattianrajassa olevan laatikon, nappaa pellin kainaloon ja painelee kylpyhuoneeseen.

– Äiti ei olis musta ylpeä, jos näkisi ­nämä likaiset pellit.

Hetken jynssäys kylpyammeessa riittää, laitetaanhan taikinan ja pellin väliin vielä leivinpaperia.

Sirota leivinliinalle sokeria.

Jonsu avaa keittiön yläkaapin ja vetäisee sieltä mustavalkoisen kankaan.

– Liina mulla sentään on, jopa puhdas. Mutta miksi sokeria levitetään kankaalle? Jonsu ihmettelee ja lappaa tomu­sokerit ruokalusikalla liinalle. 

Siivilöi kulhoon jauhot.

Alakaapin takaosasta löytyy lasinen kulho, mutta desimittaa tai siivilää Jonsu ei omista.

– Siivilöimisen tarkoitus on kai välttää paakkujen syntyminen, mutta en mä niitä pelkää. Onhan ihmisillä hampaat.

Blenderin korkki saa kelvata mitta-astiaksi. Jonsu arvioi sen puolen desin kokoiseksi.

Leivontaurakka on edennyt reseptin kolmannelle riville, kun homma alkaa kyllästyttää.

– Olen vääntänyt vaikka kuinka ­kauan, ja vasta jauhoseos on valmis.

Jonsu puhisee. Hän kuljettaa sormea ­ohjeen riveillä.

– Kiroan tämän reseptin. En saa selville, mitä pitää tehdä. Sanoisivat, että ota toinen kulho, koska muuten luulee, että kaiken voi panna samaan.

Kiinnitä monitoimikoneeseen vispilävatkain.

Keittiössä ei ole sähkövatkainta, mutta Jonsu ei lamaannu, vaan kippaa ainekset blenderiin. Sillä hän valmistaa yleensä ruokansa: heittää kannuun kasviksia, hedelmiä ja pähkinöitä ja syö syntyneen mössön.

Hetken surruttelun jälkeen torttu­pohjan ainekset ovat yhä litkua, mutta Jonsulle kelpaa.

– Tässä ajassa olisin hakenut kääretortun läheiseltä huoltsikalta, syönyt sen ja juonut kahvit päälle.

– Mitä järkeä yleensäkään on kokata jotain roskaruokaa? Kääretortussahan ei ole mitään terveellistä.

Kiristynyt ilme kavaltaa, että turhautuminen on jo pitkällä.

Erottele keltuaiset.

Jonsu ryhtyy empimättä siirtelemään keltuaista kuorenpuolikkaalta toiselle.

– Olen nähnyt telkkarista, miten tämä tehdään.

Epäonnisesti ensimmäinen keltuainen silti särkyy valkuaisen joukkoon.

– Kuinka tarkkaa tää voi olla, kun taikinaan kuitenkin tulee keltuaista?

Nautinto löytyy!

Seuraavat valkuaiset pysyvät onneksi kirkkaina.

– Mulla oli romanttinen kuva leipomisesta, mutta tämähän on ihan tyhmää, Jonsu sanoo ja noukkii kuorenmuruja valkuaisten joukosta.

Puolen minuutin käsin vatkaamisen jälkeen ranne kipeytyy, mutta Jonsu ei luovuta. Valkuiaisvaahto tukevoituu ja valitukset loppuvat.

– Tässähän näkyy nopeasti työn jälki.

Leipurin ilme pehmenee.

Kääntele kolmannes valkuaisvaahdosta...

Vaahto on vielä valuvaa, kun Jonsu ­lisää sen keltuaislitkun joukkoon.

– Mitä kääntely on? Miksei vaan heitetä kaikkia aineksia samalla kertaa?

Taikina on valmista. Jonsu kippaa sen pellille, työntää uuniin ja ajastaa kellon.

Huoahtamiseen ei ole aikaa, sillä nyt pitää vatkata täyte.

– Tässä ajassa olisin jo säveltänyt ­albumin.

Kello hälyttää, patalaput löytyvät nurkkakaapista. Jonsu kippaa paistuneen tortun sokeroidulle liinalle ja säpsähtää syntyvää läsähdystä.

Kääri torttu ja liina yhdessä rullalle.

– Eikö panna täytteitä ensin? Jonsu kysyy mutta rullaa kuuliaisesti.

– Onpa ihanan lämmin. Nyt löydän nautinnon.

Kerma vatkautuu blenderissä lähes voille, ja Jonsu on lisätä vaahtoon leivinjauhetta sokerin sijaan. Puhina on kuitenkin poissa, ja silmät loistavat, kun hän levittää täytettä torttupohjalle.

– Ihan liikuttaa, kun tämä alkaa valmistua.

Puolentoista tunnin urakka on ohi. Torttu halkeilee ja täytettä valuu pöydälle, mutta Jonsu on yhtä hymyä. Hän leikkaa yhden viipaleen ja maistaa.

– Nyt perun puheeni! Tämä on paljon parempaa kuin huoltsikalla. Ehkä jopa vaivan arvoinen.

Mikä ihmeen mortteli?

Onnistuneen leivonnan voimaannuttama laulaja tarttuu seuraavaan reseptiin.

Aasialaisen salaatin ohje löytyy ­Farang-ravintolan keittokirjasta. Jonsu hoksaa, että häneltä löytyisi sama opus keittiön alakaapista. Siellä se seisoo ­yhdentoista muun keittokirjan kanssa.

– Nämä ovat tämän talon vähiten ­luetut kirjat, Jonsu toteaa.

Kookospähkinäsalaatin resepti on ­lyhyt, mutta eksoottisia aineksia riittää.

– Yhteen salaattiin joutuu ostamaan niin monia aineksia, että samalla rahalla menisi jo ravintolaan.

Palmusokeri, thaibasilika ja sitruunaruoho ovat Jonsulle outoja, samoin korian­terinjuuri.

– Ei voi olla totta, että korianterista käytetään multaosa!

Jonsu pilkkoo juuret nopeasti fileerausveitsellä. Mutta kun palat pitäisi siirtää mortteliin, tulee ongelma.

– Mikä on mortteli? Pitäisikö mun tietää se?

Jonsu lähtee googlaamaan esineen ­nimeä, ja paljastuu, että hänen keittiössään on kuin onkin mortteli.

– Ai, se on toi kivimöhkäle. En ole ­aiemmin käyttänyt.

Myös kalakastike on uusi tuttavuus.

– Löyhkää niin kauhealle, että laitan vähemmän kuin reseptissä.

Morttelilla hakkaaminen on Jonsusta hauskaa, mutta vain noin minuutin ajan. Kastike jää rouheaksi, mutta "sitähän varten meillä on hampaat".

Kuorimiset ja pilkkomiset sujuvat smoothien tekemiseen tottuneelta laulajalta vikkelästi, mutta ohjeen yli­malkaisuus ihmetyttää.

– Resepti on selvästi kirjoitettu ­ammattilaisille, kun määräksi annetaan "yksi pala". Sehän voi olla mitä vain!

Päivän hankalimmaksi tehtäväksi osoittautuu kookospähkinän halkaiseminen. Mikään keittiön veitsistä ei ­uppoa pähkinään, mutta onneksi jukkapalmun alta löytyy huonekasvin trimmaamiseen käytetty saha. Sen alla pähkinä vihdoin antautuu.

Jonsu nuolaisee lusikkaa. Aasian maut saavat maistajan myhäilemään.

– Hyvää! Tätä teen toistekin. Silloin unohdan morttelin, ja heitän kastikkeen ainekset blenderiin.

Harrastajien resepti

Keittiössä alkaa olla jo flow. Jonsu tarttuu Safkaa-kirjaan ja alkaa tehdä pinaatti­keittoa. Se on kirjan ainoita kasvis­syöjälle sopivia reseptejä.

Soppaan tarvitaan puoli kiloa tuoretta pinaattia.

– Kyllä tulee kalliiksi. Minä ostaisin ehkä pakastekuution, Jonsu sanoo.

Osa pinaatista pitää huuhtoa kiehuvalla vedellä. Keitin löytyy alakaapista, sillä yleensä Jonsu ottaa kuuman veden espressokoneestaan.

– Nythän tää meni heti pieleen!

Jonsu on heittänyt pinaatit kiehuvaan veteen, vaikka vesi piti kaataa lävikössä lehdille. Osa pinaateista käytetään sellaisinaan.

– Liian monimutkaista.

Suurin hämmästys seuraa liemestä.

– Miksi kasviskeitossa on kanalientä?

Jonsu purskahtaa nauruun lukiessaan, että liemen pitäisi olla kotitekoista.

– Voiko elämää tehdä enää vaikeammaksi? hän kysyy ja kaivaa yläkaapista kasvisliemikuution.

Keiton ohje on Jonsusta tehty ruokaharrastajalle, ei ­oikopolkuja etsivälle keittiökapinalliselle.

– Olisin heittänyt pinaatit blenderiin vaikka greipin kanssa ja syönyt sellaisenaan.

Reseptit:

Karhunvatukkakääretorttu

3 rkl tomusokeria sekä ylimääräistä sirotteluun
3 dl karkeita vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 iso kananmuna sekä
2 isoa munankeltuaista ja
3 isoa munanvalkuaista,
kaikki huoneenlämpöisinä
½ dl kasviöljyä
½ dl hunajaa
½ dl sekä 3 rkl kidesokeria
½ tl vaniljauutetta
½ dl lämmintä vettä
5 dl tuoreita karhunvatukoita
2 ½ dl kuohukermaa

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vuoraa reunallinen uuni­pelti (43 x 30 cm) leivinpaperilla. Sirota isolle, puhtaalle leivinliinalle tomusokeria. Siivilöi kulhoon jauhot, leivinjauhe ja suola. Sekoita. Kiinnitä monitoimikoneeseen vispilävatkain. Mittaa kulhoon muna, keltuaiset, kasviöljy, hunaja, 1/2 dl kidesokeria, ­vaniljauute ja lämmin vesi.

Vatkaa keskiteholla 6–7 minuut­tia, kunnes seos on ­sakeaa ja vaaleaa (vatkainta nostettaessa taikinaan piirtyvä kuvio pysyy pinnalla hetken). Kaada seos isoon kulhoon ja jätä odottamaan.

Vaihda koneeseen puhdas vispilä ja kulho. Vatkaa val­kuaiset keskiteholla pehmeäksi vaahdoksi (1–2 minuuttia). Nosta vatkaustehoa, lisää loput 3 rkl kidesokeria vähitellen ja vatkaa 2–3 minuuttia, kunnes vaahto on kovaa.

Kääntele kolmannes valkuaisvaahdosta lastalla keltuais­seokseen. Lisää sitten loput valkuaisvaahdosta ja sekoittele vain sen aikaa, että ainekset sekoittuvat.

Ravistele jauhoseos siivilän läpi taikinalle ja kääntele ­varovasti joukkoon. Kaada taikina pellille ja levitä tasaiseksi palettiveitsellä.

Paista noin 10 minuuttia, kunnes levy on kullanvaalea ja keskeltä kimmoisa. Käännä pelti paistamisen puolivälissä. Kumoa paistos välittömästi leivinliinalle, poista pelti ja leivinpaperi varovasti. Aloita levyn kääriminen pitkältä ­sivulta ja kääri torttu ja liina yhdessä rullalle. Nosta liinaan kääritty rulla ritilälle sauma alaspäin. Anna jäähtyä täysin.

Murskaa karhunvatukat haarukalla. Vatkaa kerma ja tomu­sokeri kovaksi vaahdoksi (n. 2 minuuttia). Kääntele karhunvatukat kermavaahtoon. Rullaa torttu auki ja jätä liinan päälle. Levitä marjavaahto levylle palettiveitsellä, jätä pitkät sivut 2 cm:n leveydeltä kuorruttamatta. Kääri levy varovasti uudestaan rullalle (nyt ilman liinaa). Kääräise rulla liinan sisään ja anna tasaantua jääkaapissa tunnista vuorokauteen, aina tarjoiluun saakka.

Poista liina ja ­sirota tortulle runsaasti tomu­sokeria. Leikkaa torttua sahateräisellä veitsellä.

Kookospähkinäsalaattia ja pomelo

1 kookospähkinä
1 pomelo
2 dl thaibasilikan lehtiä
1 pala inkivääriä
1 sitruunaruoho
2 rkl paahdettua kookos­pähkinää
nahm jim -kastike:
2 valkosipulinkynttä
2 korianterinjuurta
1 rkl merisuolaa
1 pieni punainen chili
3 pitkää punaista chiliä
3 rkl palmusokeria
2 dl limetinmehua tuoreista ­limeteistä
3 rkl kalakastiketta

Tee ensin kastike. Leikkaa valkosipulinkynnet ja korianterinjuuret pienemmäksi ja lisää ne suolan kanssa mortteliin. Hakkaa, kunnes tahna on tasaista. Lisää ensin pienet chilit ja hienonna. Lisää sen jälkeen loput chilit ja jatka hakkaamista, kunnes tulos on tasainen. Lisää palmusokeri ja sekoita, kunnes sokeri on liuennut. Lisää limetinmehu ja mausta kalakastikkeella. Lisää tarvittaessa hienoa sokeria, limetinmehua tai kalakastiketta. Tavoitteena on saavuttaa tulisen, happaman, ­makean ja suolaisen tasapaino.

Halkaise kookospähkinä ja poista siitä kova kuori. Siivuta kookoksen hedelmälihasta mandoliinilla tai kuorimaveitsellä hyvin ohuita siivuja. Poista pomelosta kuori ja poimi sisältä vain hedelmäliha.

Leikkaa terävällä veitsellä inkivääristä ohuita suikaleita ja sitruunaruohosta ohuita renkaita. Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa ja mausta yhdellä desilitralla kastiketta.

Kokoa annos kookospähkinän kuoreen ja koristele paahdetulla kookoslastulla.

Pinaattikeitto

Neljälle alkuruokana

500 g tuoretta pinaattia
2 l kiehuvaa vettä
1 sipuli
1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
5 dl kotitekoista kanalientä
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
2 basilikanoksaa
hiukan ruohosipulia
2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
(ripaus muskottipähkinää)
tarjoiluun 2 luomukananmunaa

1. Pese pinaatinlehdet runsaassa ­vedessä. Survo 2/3 pinaatista siivilään ja kaada kiehuva vesi siivilän läpi. Huuhdo pinaatti kylmällä vedellä ja purista siitä vesi pois. Jäljelle on tarkoituskin jäädä vain kourallinen tavaraa. Hienonna sekä ryöpätty että tuore ­pinaatti.

2. Kuori ja hienonna sipulit. Lämmitä kanaliemi valmiiksi.

3. Kuumenna voi kattilassa ja kuullota sipulit pehmeiksi. Ripottele päälle vehnä­jauhot ja sekoita. Kaada lämmin kanaliemi kattilaan koko ajan sekoit­taen. Anna kiehua pari minuuttia.

4. Laita pinaatit, basilika ja ruohosipuli monitoimikoneeseen. Kaada myös suurustettu liemi kattilasta koneen ­kitaan. Soseuta seos tasaiseksi.

5. Kaada seos takaisin kattilaan, lisää kerma ja kiehauta. Mausta keitto suolalla, pippurilla ja halutessasi muskottipähkinällä.

6. Keitä munia seitsemän minuuttia. Tarjoile kuoritut ja halkaistut kanan munat keiton kera.


Reseptit: Martha Stewart: Suuri leivonnan käsi­kirja, Tomi Björck ja Matti Wikberg: Farang, Alexander ja Hanna Gullichsen: Safkaa maanantaista sunnuntaihin.

Proseccoa rakastavat nyt kaikki! Italialaisittain se sopii melkein minkä tahansa ruuan kanssa.

Prosecco-kuohuviinistä on tullut todellinen trendijuoma Suomessa. Sen todistavat myyntiluvut.

Viime vuonna proseccoa kannettiin Alkosta kotiin 505 000 litraa, kertoo tuoteviestintäpäällikkö Taina Vilkuna. Kulutus on ollut kiivasta tänäkin vuonna.

– Alkuvuoden aikana proseccon myynti on ollut reilussa, yli 40 prosentin kasvussa, Vilkuna sanoo. 

Lue myös! Näin teet prosecco-pohjaisen lämpimän drinkin – kokeile vaikka glögin sijaan

Siinä missä suomalainen ostaa kuplajuomaa vielä juhliin, kotiseudullaan Koillis-Italiassa prosecco kuuluu jokapäiväiseen elämään. Kevyesti kuplivaa prosecco-juomaa nautiskelevat ihmiset ovat tuttu näky mihin vuorokauden aikaan tahansa Venetsian seudun katukahviloissa ja ravintoloissa.

– Italialaiset juovat proseccoa ja siitä valmistettuja cocktaileja aamusta iltaan. Se sopii mihin tahansa tilanteeseen ja melkein minkä tahansa ruuan kanssa. Pihvin kanssa otan itse mieluummin jotain muuta juomaa, mutta prosecco käy lihaistenkin pikkupurtavien ja vaalean lihan kanssa, kertoo Maria Teresa Petrillo, joka työskentelee Mionetto-viinitilalla Valdobbiadenessa.

”Italialaiset juovat proseccoa ja siitä valmistettuja cocktaileja aamusta iltaan.”

Prosecco on hyvää sellaisenaankin, mutta jos haluat uusia makuelämyksiä, kokeile näitä raikkaita drinkkejä.

Italialaiseen tapaan Bellini, Mimosa ja Hugo sopivat niin viikonlopun aamiaispöytään kuin aperitiiveiksi illalliselle. Salute!

Bellinin juuret ovat Venetsiassa. Kuva: Shutterstock
Bellinin juuret ovat Venetsiassa. Kuva: Shutterstock

Classic bellini

5 cl valkopersikkapyrettä  tai -nektaria
12 cl proseccoa
Lasi: samppanjalasi

Kaada ainekset suoraan samppanjalasiin ja sekoita.

Raikas vesimelonimimosa tuo mieleen kesän. Kuva: Shutterstock
Raikas vesimelonimimosa tuo mieleen kesän. Kuva: Shutterstock

Watermelon mimosa

5 cl vesimelonipyrettä (ohje alla)
0,5 cl limemehua
12 cl proseccoa
Lasi: samppanjalasi tai pieni hillopurkki
Koriste: vesimelonin siivu

Kuori pala vesimelonia ja paloittele se blenderiin tai kulhoon. Sekoita, kunnes pyre on valmis. Myös sauvasekoitin käy pyreen tekemiseen.

Mittaa raaka-aineet lasiin ja sekoita.

Katso herkullinen ohje! Aperol Spritz – camparimainen trendidrinkki

Hugo toimii lämmitettynäkin. Kuva: Shutterstock
Hugo toimii lämmitettynäkin. Kuva: Shutterstock

Hugo

3 cl seljankukkamehua
10 mintun lehteä
12 cl proseccoa
soodavettä
jäitä

Lasi: viinilasi
Koriste: mintun tupsu

Lisää kaikki raaka-aineet viinilasiin ja täytä lasi jäillä. Sekoita hämmentäen hetki. Koristele lopuksi mintun lehdillä.

Juomavinkit kertoi baarimestari Timo Siitonen helsinkiläisestä A21-cocktailravintolasta.

Tiesitkö tämän proseccosta?

Proseccon valtit ovat raikkaus ja hinta

Prosecco on hedelmäisen raikasta ja päärynäistä kuohuviiniä. Siten se soveltuu hyvin miedommille mauille ja juomasekoituksiin. Tätä mieltä on Alkon tuoteviestintäpäällikkö Taina Vilkuna, joka on saavuttanut myös arvostetun Master of Wine -tittelin.

– Prosecco sopii erityisesti seurustelujuomaksi, aperitiiviksi ja pikkupalojen kuplakumppaniksi, sanoo Vilkuna.

Suomi on Vilkunan mukaan perinteisesti ollut espanjalaisen cavan valtakuntaa. Vuonna 2015 myydyimpien kuohuviinien listalle ylsi vasta yksi prosecco, Val d’Oca sijalle 7. Proseccojen etuna on kuitenkin niiden huokeampi hinta, esimerkiksi samppanjaan verrattuna. Halvimmat laatuproseccot maksavat alle kymmenen euroa.

Veneton alueella valmistettava prosecco saa makunsa Glera-rypäleestä. Tuotantoalue on rajattu Venetsian ympäristöön Koillis-Italiaan, ja prosecco valmistetaan perinteisesti tankkikäymismenetelmällä.

– Menetelmän vuoksi siihen ei muodostu toisen käymisen aikana samppanjalle ja monille muille sakkakypsytetyille kuohuviineille ominaisia paahteisia aromeja. Proseccon valtti on raikkaus ja hedelmäisyys, ja jäännössokeri pyöristää maun useimpien suuhun sopivaksi, Taina Vilkuna kuvailee.

Kun osaat nämä, muita sooseja et tarvitse.

Salaatti herää henkiin, kun se saa joukkoonsa kastikkeen. Hyvä kastike luo kasvisten sekoituksesta kokonaisuuden ja korostaa niiden makua.

Kastikkeen peruspilari on suola. Sen lisäksi soosintekijä tarvitsee happoa, jota saa helposti esimerkiksi sitruunasta tai viinietikasta. Myös hapokkaat maitotuotteet sopivat kastikkeisiin. Usein soosin pohjana on öljy tai muu rasvainen, kuten kermaviili, ja se sopii hyvin raikkaiden kasvisten vastapainoksi. Pieni määrä makeutta sitoo maut yhteen.

Kastikkeella lotraus kannattaa aina hoitaa viime tipassa.

Kastikkeella lotraus kannattaa hoitaa aina viime tipassa. Pakkaa lounassalaatti omaan rasiaansa ja kastike toiseen, jolloin salaatti säilyy tuoreena ja rapeana. Noudata samaa sääntöä, kun tarjoilet salaattia kotona: lorauta kastike joukkoon vasta juuri ennen tarjoilua.

Näistä resepteistä avokadokastike sopii myös levitteeksi tai tortilloihin. Siitä syntyy muhkea pohja tonni­kalasalaattiin tai kalatahnaan.

Yrttiöljy taas on hyvä kastike myös paistetulle kanalle, vihersalaatille, linsseille tai kvinoa- ja kuskus­salaatteihin. Dijon-kastike maistuu lohi-, muna tai viher­salaatissa. Kokeile sitä Nizzan salaattiin tai saksalaistyyliseen perunasalaattiin. 

Dijon-hunajakastike

valmistusaika 10 min

3 rkl sileää Dijonin ­sinappia

1 dl rypsiöljyä

1 limetti

1 rkl hunajaa

1 rkl karkeaa Dijonin sinappia

½ tl suolaa

1. Lusikoi sileä Dijonin sinappi kulhoon. Kaada öljy desimittaan. Valuta öljyä kulhoon noin ruokalusikallinen kerrallaan ja vispaa se välissä sinapin joukkoon.

2. Puolita limetti ja purista se kastikkeen joukkoon. Sekoita.

3. Lisää loput ainekset ja sekoita.

Yrtti-parmesaanikastike

valmistusaika 10 min

1 ruukku basilikaa

½ ruukkua lehti­persiljaa

50 g parmesaania

1 dl rypsiöljyä

½ dl oliiviöljyä

2 rkl valkoviinietikkaa

2 tl hunajaa

½ tl mustapippuria

1. Leikkaa basilika ja lehtipersilja varsineen irti ruukusta. Huuhdo mullat pois. Leikkaa yrtit karkeaksi silpuksi ja nosta blenderiin tai sauvasekoittimen kulhoon.

2. Kuutioi parmesaani ja nosta se yrttien joukkoon. Mittaa mukaan myös öljyt, valkoviinietikka ja pippuri. Soseuta hyvin.

Avokado-savupaprika­kastike

valmistusaika 10 min

2 avokadoa

1 sitruuna

1 dl ranskankermaa

½ tl suolaa

½ tl savupaprikaa

1. Puolita avokadot ja kaavi niistä hedelmäliha lusikalla kulhoon. Purista sitruunasta mehu avokadon joukkoon. Lisää kulhoon myös ranskankerma, suola ja savupaprika.

2. Soseuta kaikki ainekset sauvasekoittimella.

Raikas prosecco maistuu myös lämpimissä juomissa. Warm Hugo ja Autumn spice sopivat hyvin alkudrinkeiksi syysillanistujaisiin.

Proseccoa, jäitä, minttua ja seljankukkaa sisältävä Hugo-hittidrinkki on täydellinen kesäjuoma, mutta tosifani nauttii suosikkinsa myös lämpimänä.

Helsinkiläinen baarimestari Timo Siitonen tietää, miten lämmittävä Hugo-drinkki kannattaa valmistaa itse kotona.

Warm Hugo

  • 3 cl seljankukkamehua
  • 4 cl luomu omenamehua
  • 12 mintun lehteä
  • 12 cl proseccoa

Lasi: viinilasi
Koriste: mintun tupsu

Valmistus

1. Lämmitä kaikki raaka-aineet kattilassa. Älä anna nesteen kiehua, sillä muuten alkoholi haihtuu pois.

2. Siivilöi mintun lehdet pois ja tarjoile lämpimänä.

Vinkki!

Alkossa myydään myös valmista Mionetto Il Hugo -juomaa, jossa on alkoholia kahdeksan prosenttia (hinta 8 euroa).
Sitä voi lämmittää varovasti kattilassa ja nauttia suoraan lämpimänä juomana.

Proseccodrinkki Autumn spice lämmittää syysilloissa. Kuva: Shutterstock
Proseccodrinkki Autumn spice lämmittää syysilloissa. Kuva: Shutterstock

Jos pidät enemmän mausteisimmista juomista, valmista proseccosta Autumn spice -cocktail. Kupliva prosecco tekee siitäkin kevyen ja raikkaan drinkin, joka lämmittää mukavasti kesän jälkeen.

Autumn spice

  • 4 cl granaattiomenamehua
  • 3 tl sokeria
  • 1 kanelitanko
  • 1 iso appelsiininkuoren palanen
  • 12 cl proseccoa

Lasi: viinilasi
Koriste: kanelitanko

Valmistus

1. Mittaa kaikki muut raaka-aineet proseccoa lukuun ottamatta kattilaan ja anna kiehua kaksi minuuttia.

2. Anna jäähtyä hetken ja poimi kanelitanko pois, Sen voi käyttää myöhemmin koristeluun.

3. Lisää prosecco ja lämmitä uudelleen, mutta älä anna nesteen kiehua. Kaada lasiin ja nauti.

Pekonin mausta voi nauttia kasvissyöjäkin. Tällä ohjeella onnistut varmasti.

Pekoni ei ole enää lihansyöjän etuoikeus: vegaanivillitys on tehnyt siitä myös kasvissyöjän herkkua. Tunnetuimmillaan pekoni on tietenkin aamupalapöydässä, mutta sen maku on monen klassikkoruuan kulmakivi. Vegaanipekonin ansiosta lihaa välttelevä herkuttelijakin pääsee nauttimaan pekonihampurilaisesta tai pekoni-salaatti-tomaatti- eli BLT-leivästä.

Marinadiin tarvitaan suolaisuutta, savua ja makeutta.

Vegepekonia paistat kesärullista tutusta riisipaperista, seitanista tai munakoisosta. Kaikissa vaihtoehdoissa ratkaisevaa on maustaminen. Marinadiin tarvitaan sopivasti suolaisuutta, savua ja vähän makeuttakin.

Ajatus riisipaperin paahtamisesta uunissa saattaa tuntua aluksi oudolta, mutta lopputulos on loistava! Rapeat pekoninauhat voit sujauttaa burgerin väliin tai vaikka napsia sellaisenaan sipsien sijasta.

Paras vegaanipekoni

10 kpl

valmistusaika 30 min

3 rkl rypsiöljyä

2 rkl soijakastiketta

2 rkl bbq-kastiketta

1 rkl vaahterasiirappia

1 tl savupaprikaa

½ tl suolaa

6 riisipaperia

1. Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Mittaa rypsiöljy, soijakastike, bbq-kastike, vaahterasiirappi, savupaprika ja suola kulhoon ja sekoita.

2. Nosta riisipaperit yksi kerrallaan leikkuulaudalle ja leikkaa ne terävällä veitsellä viiteen osaan pitkiksi pekonin kokoisiksi nauhoiksi.

3. Nosta viisi nauhaa vierekkäin leikkuulaudalle. Sivele niiden pinnat kevyesti vedellä pullasudin avulla. Nosta toiset riisipaperit niiden päälle ja sudi taas pinta vedellä. Nosta kolmas riisipaperi päälle. Sudi pinta nyt marinadilla ja nosta ”pekonit” pellille marinadipuoli alaspäin. Sudi vielä yläpinta marinadilla. Tee loput nauhat samalla tavalla.

4. Paista nauhoja noin 7 minuuttia eli kunnes ne ovat rapeita. Vahdi uunia tarkasti, sillä nauhat palavat herkästi.

Vinkki! Haluatko marinadista vielä parempaa? Lisää kaksi teelusikallista vegaanista pekonisuolaa.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Vierailija

Vai että pekoni, marinoitu kesäkurpitsa tai maustettu riisipaperi nyt ei ole pekoni vaikka kuinka kirjoittaja haluaa. Jonkun tuotteen leikkaaminen jotain olemassaolevaa tuotetta vastaavaan muotoon ei vain tee kopiosta aitoa eikä esim paistetusta riisipaperista voi käyttää nimeä pekoni. Vai tuleeko kenties ladasta audi vauihtamalla merkki keulassa?